• Matkatarjoukset:
Valikko
HomeEi kategoriaaAdelaidesta Isolle valliriutalle

Adelaidesta Isolle valliriutalle

Adelaidessa vietimme kaksi yötä hostellissa, jota emme voi suositella kenellekään. Adelaide Motel & Backpackers oli epäsiistimpi kuin mikään reissumme tähän astisista majapaikoista, jos ei ota huomioon Guatemala Cityn kuuden euron ”hotellihuonetta” tai Bolivian aavikkoretken epämääräisiä yöpaikkoja. Emme tiedä, milloin hostellin yleisiä tiloja oli viimeksi siivottu. Keittiö, käytävät, pyykinpesuhuone ja myös huoneemme lattia olivat sen näköisiä, että siivoojan viime käynnistä oli vierähtänyt useampi viikko. Hostellivieraiden käytös ei myöskään edesauttanut paikan siistinäpysymistä. Onneksi pyyhkeet ja lakanat sentään olivat puhtaita. Emme olisi uskoneet, että Australiasta löytyy näin epäsiisti majapaikka!

Adelaidessa ei ollut paljon nähtävää, joten kaksi päivää sinne riitti mainiosti. Meille kaupungin suurin vetonaula oli eläintarha ja erityisesti siellä asustelevat kaksi jättiläispandaa. Jättiläispandat ovat erittäin uhanalaisia ja siksi niitä on vaikea nähdä luonnossa, joten päätimme ajan säästämiseksi käydä katsomassa niitä eläintarhassa. Toinen vaihtoehto olisi ollut seikkailla muutama viikko ympäri Lounais-Kiinaa pandoja etsien, mutta sittenkään niiden näkeminen ei olisi ollut taattu. Pääsimme pandojen lisäksi  katsomaan myös muita Australian eläimiä, joita emme olleet vielä luonnossa nähneet, kuten esimerkiksi vompattia. Tosin eläintarhat eivät ole eläinten bongailun kannalta kovinkaan mielenkiintoisia paikkoja. On paljon jännittävämpää ja hauskempaa etsiä niitä luonnossa ja nähdä ne niiden luonnollisissa elinympäristöissä. Eläintarhassa eläimet joutuvat olemaan vankeina arvelluttavissa olosuhteissa.

Olen Wang Wang, Adelaiden eläintarhan 6-vuotias urospanda.

 

Jätimme Adelaiden taaksemme siis aika nopeasti. Australia on suuri maa ja sen kiertäminen autolla kuukaudessa ei ole järkevää, joten olimme päättäneet lentää pisimmät etapit. Esim. Adelaidesta Koillis-Australian Cairnsin kaupunkiin lento kesti kolme tuntia. Cairnissa meitä odottivat trooppinen kuuma ja kostea ilma ja yhdet maailman hienoimmista snorklaus- ja sukellusvesistä Isolla valliriutalla.

Olimme muutamaa päivää aiemmin tehneet päätöksen vuokrata auto Cairnsista viideksi päiväksi. Niin pääsisimme nopeammin liikkumaan paikasta toiseen. Auton vuokraus ilman ennakkovarausta lentokentältä onnistui hyvin. Kävimme kysymässä parhaat tarjoukset neljästä eri autonvuokrausfirmasta. Melko nopeasti meillä oli taas auto allamme. Suunnaksi otimme Port Douglasin, viihtyisän pikkukaupungin tunnin ajomatkan päässä Cairnsista pohjoiseen.

Jälkikäteen tuntuu, että Cairnsin seutuun olisi voinut varata muutaman lisäpäivänkin, sillä siellä on paljon tekemistä ja nähtävää. Iso valliriutta, johon pääsee useasta kohdasta Koillis-Australian rannikkoa, oli tärkein kiinnostuksenkohteemme. Ainoa miinus valliriutassa on se, että se sijaitsee melko kaukana rannikosta (parhaimmat paikat n. 40km:n päässä) ja käytännössä ainoa keino päästä sinne on ostaa kallis retki jostain rantakaupungista. Riutoille ei siis täällä pääse snorklaamaan kuten Egyptissä suoraan rannalta Punaiseenmereen.

Snorklatessa käytimme suojapukuja, jotka suojasivat polttavalta auringolta ja meduusoilta.

Vaikka snorklausvälineet olivatkin hyvät, eivät räpylät sopineet Peten jalkoihin. Tässä tulos jo ensimmäisen snorklauspäivän jälkeen.

Me teimme Isolle valliriutalle kaksi retkeä, toisen Port Douglasista ja toisen Cairnsista. Firma oli molemmilla kerroilla sama, joten retketkin olivat samankaltaisia. Ensin puolentoista tunnin venematka hyvin varustellulla laivalla, johon otettiin 60 matkustajaa, sitten snorklausta (halukkaat saivat sukeltaa, mutta silloin retken hinta oli kalliimpi) kolmella eri riutalla yhteensä n. 4 tuntia ja lopuksi paluumatka. Hintaan kuuluivat hyvät snorklausvarusteet, ruuat ja juomat. Me otimme kaiken irti retkestä ja olimme joka riutalla ensimmäisten joukossa vedessä ja viimeisten joukossa takaisin laivassa. 29- asteisessa vedessä nimittäin tarkeni oikein hyvin polskia vaikka kuinka pitkään. Näimme paljon vedenalaista elämää, värikkäitä eri kokoisia kaloja, merisiilejä, merimakkaroita, rauskuja, merikilpikonnan ja ensimmäisellä retkellä myös delfiiniparven veneestä käsin. Haita oli myös jonkin verran liikenteessä, eivätkä ne olleet mitään ihmisten ruokkimia taputeltavia tapauksia, kuten Belizessä viime syyskuussa. Hait eivät kuitenkaan välittäneet ihmisistä sen enempää kuin muutkaan kalat. Olipa hyvä, että kävimme kahdella eri snorklausretkellä, sillä koralliriutat erosivat toisistaan jonkin verran.

Tässä vielä snorklausretkiemme antia:

Värikkäitä koralleja ja kaloja

 

Meritähtiä

 

Riuttahaita, joista suurimmat olivat n. 2-metrisiä

 

Lisää värikkäitä kaloja kirkkaissa vesissä

 

Merikilpikonna

 

Snorklausretkien lisäksi ajelimme pikkukyliin ja kaupunkeihin. Kävimme muutamallla tosi hienolla vesiputouksella, joissa saattoi myös pulahtaa virkistävään veteen. Erityisen hieno oli mielestämme Millaa Millaa- vesiputous, joka oli kuin suoraan jostain sadusta. Siellä vesi oli jopa viileää!

Millaa Millaa- putouksella kävimme uimassa.

 

Ellinjaa- putouksellakin olisi voinut uida.

 

Lämpötilat keikkuivat koko ajan 30- asteen molemmin puolin, joten kaksi teltassa ja yksi autossa viettämäämme yötä olivat melkoisen lämpöisiä. Välillä tuli trooppisia sadekuuroja, ja ilmankosteus oli korkea. Onneksi turvallisia uimapaikkoja oli siellä täällä. Millaa Millaa- putouksen lisäksi kävimme uimassa erään puron swimming holessa, jossa vesi oli yllättävänkin lämmintä, mutta silti virkistävää. Suurimmalta osalta uimarantoja ei mereen saanut/kannattanut mennä uimaan meduusavaaran takia, ja monissa joissa uiminen oli krokotiilien takia kielletty.

Hellettä paossa purossa, jossa ei tarvinnut krokotiileja pelätä.

 

Krokotiileja halusimme myös nähdä luonnossa, kun kerran olimme Australiaan asti tulleet. Harmi vain, että näin kesällä ja sadekaudella, kun joet ovat lämpimiä, krokotiilien ei tarvitse tulla rannoille lämmittelemään, sillä ne pystyvät säilyttämään riittävän korkean ruumiinlämmön oleilemalla vedessä. Niinpä emme ensimmäisellä krokotiilisafarilla nähneet yhden yhtäkään krokotiilia! Onneksi samalla firmalla oli parinkymmenen kilometrin päässä toinenkin toimipiste, josta tehtiin myös krokotiilisafareita. Pääsimme samalla lipulla tälle toisellekin krokottiliretkelle, ja siellä meitä onnisti! Näimme yhden pikkukrokotiilin rannan tuntumassa, toisen isomman rannalla ja kolmannen ison vielä vedessä. Eipä tarvinnut siitäkään retkestä maksaa turhaan!

Tämä näkemämme krokotiili aukoi kitaansa joko jäähdytelläkseen itseään tai varoittaakseen meitä tulemasta liian lähelle.

 

Näimme krokotiiliretkellä myös hedelmälepakoiden yhdyskunnan.

 

Vesinokkaeläin oli myös sellainen eläinlaji, jonka halusimme bongata luonnossa täällä Australiassa. Vesinokkaeläin ei ole niitä helpoimmin bongattavia eläimiä, mutta taas sinnikkyytemme palkittiin. Kysyimme infopisteestä jälleen kerran tietoja, joiden avulla löysimme kuin löysimmekin joen, jossa elelee näitä ainutlaatuisia munivia nisäkkäitä. Saimme iloksemme seurata yhden hauskan ja tarmokkaan vesinokkaeläimen puuhia melko pitkänkin aikaa, ihan rauhassa ja ilmaiseksi! Australia oli jälleen kerran tarjonnut meille jotain uutta ja ihmeellistä!

Touhukas ja tarmokas vesinokkaeläin

 

 

facebooktwittergoogle_plusby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>