Länsi-Kanadan kierros

Glacieristä suunnistimme suoraan Kanadan rajalle. Rajamuodollisuudet USA:n ja Kanadan rajalla sujuivat yhtä kivuttomasti kuin aiemmin Niagara Fallseilla. Tullimies katsoi passimme ja kyseli muutamia kysymyksiä koskien Kanadan vierailuamme. Olimme varanneet Länsi-Kanadaan aikaa noin viikon. Halusimme ensisijaisesti käydä Kalliovuorten kansallispuistoissa sekä myös pikaisesti Calgaryssa ja Vancouverissa, vaikka suurkaupungit eivät niin paljon kiinnostaneetkaan.

Calgaryn mäkihyppytornit ja vaijeriliuku

Calgaryssa kävimme keskustan lisäksi katsomassa vuoden 1988 olympiamaisemia. Mäkihyppytornien luona näkyi kesällä olevan kaikenlaista toimintaa, kuten vaijeriliukua (Pohjois-Amerikan nopein vaijeriliuku) ja alamäkipyöräilyä. Olympialaisten hiihtokilpailut pidettiin naapurikaupungissa Canmoressa, jossa pysähdyimme tankkaamaan ja käymään kaupassa matkalla kohti Banff National Parkia.

Banffin kansallispuisto on puolentoista tunnin ajomatkan päässä Calgarysta länteen. Banff sijaitsee Kanadan Kalliovuorilla ja maisemat ovat sen mukaiset. Ylhäällä vuorilla oli vielä siellä täällä lunta ja sulamisvedet muodostivat vesiputouksia virratessaan alas kauniinvärisiin järviin. Taivas oli kirkkaansininen ja vuoriniittyjen ruoho syvänvihreää. Banff on monien muiden kansallispuistojen tavoin ihanteellinen paikka vaeltamiselle ja upeista maisemista nauttimiselle. Siellä on myös hyvät mahdollisuudet nähdä villieläimiä.

Lake Louise, Banff National Park

 

Kanadan hintataso on korkea verrattuna USA:han. Esimerkiksi neljän päivän oleskelulupa Kanadan kansallispuistojen alueella maksoi lähes saman verran kuin vuoden oleskelulupa USA:n kansallispuistoissa. (Kanadassa 4 päivää $75, USA:ssa vuosi $80) Ruoka ja bensa olivat myös Kanadassa kalliimpia kuin USA:ssa. Halusimme tasata budjettiamme nukkumalla ensimmäisen yön Banffissa autossa. Löysimme tutun ja turvallisen McDonaldsin, joiden parkkipaikoilla olimme aiemminkin yöpyneet. Tälläkin kertaa saimme viettää yömme parkkipaikalla rauhassa, ja ilmaiseksi.

Banffin kansallispuisto tarjosi meille upeiden vaellusten ja maisemien lisäksi vielä lisää eläinkokemuksia. Näimme ison lauman paksusarvilampaita sekä useita hirviä, peuroja ja mustakarhuja. Sää oli koko ajan aurinkoinen, niin kuin se oli ollut lähes koko reissumme ajan.

Hirvi (Elk)

 

Tässä vaiheessa mainittakoon, että Kanadassa suhtaudutaan karhuihin selvästi USA:ta vakavammin. Monet leirintäalueet on ympäröity sähköaidoin, eikä karhuja muutenkaan tunnuta haluavan lähelle ihmisten ilmoja. Lähtiessämme pois Banffin alueelta näimme tien laidassa mustakarhun. Ihmisiä oli kerääntynyt seuraamaan karhun puuhia. Myös puistonvartijat olivat paikalla. Karhun viereen ammuttiin vinkuvaa ääntä ja kovia pamauksia päästäviä ammuksia. Karhu ei vaikuttanut kovinkaan säikyltä, sillä se tallusteli vain hitaasti vuorenrinteellä suunnaten kuitenkin poispäin autotieltä. Vasta kun kaksi metsänvartijaa lähestyi sitä, se otti juoksuaskelia ja häipyi takaisin metsään.

Banffista ajoimme toiseen Kanadan kansallispuistoon, Jasper National Parkiin. Jasperin kansallispuisto alkaa siitä, mihin Banff päättyy, eli nämä molemmat kansallispuistot sijaitsevat siis Albertan osavaltiossa. Jasper on alueena Banffia selvästi suurempi. Puistot ovat melko samanlaisia niin maisemiltaan kuin eläimistöltäänkin.

Jasper tarjosi meille huikeita eläinkokemuksia jo ennen kuin ehdimme kunnolla edes tajutakaan, että olimme saapuneet sinne. Tien varrella näimme paksusarvilampaan uroksia sekä mustakarhuja syömässä marjoja. Eläimet eivät paljonkaan tuntuneet ihmisistä piittaavan täälläkään, vaan laskivat uteliaat katsojat ja valokuvaajat melko lähelle. Hyvä niin meidän kannalta!

Karhunpentu marjametsällä

 

Myös Jasperissa teimme pitkiä ja raskaita vaelluksia ja pääsimme vielä kerran ihailemaan Kalliovuorten uskomattomia maisemia. Yksi mieleenpainuvimmista vaelluksista Jasperissa oli vaellus vastikään sulaneen jäätikön paikalla. Jäätikkö oli sulanut alueelta 1960-luvulla jättäen jälkeensä kivikkoisen alueen, jonne oli alkanut tulla kasvillisuutta. Muistona jääkaudesta oli jäänyt palanen jäätikköä sekä pieni järvi, jossa jäälohkareet kelluivat. Tuolla vaelluksella, kuten monella muullakin reissumme vaelluksella, halusimme päästä huipulle asti. Kipusimme siis ylöspäin kovassa ja kylmässä viimassa. Ylhäällä huipulla raskas urakka palkittiin hienolla näköalalla.

Jasper National Parkin jäälohkarejärvi

 

Viimeisenä iltana Jasperin kansallispuistossa halusimme vielä tehdä pienen eläintenbongailukierroksen. Taas luulimme onnemme kääntyneen, mutta sitten yhtäkkiä tien laidassa näimme kojootin. Kojoottia on vaikea nähdä päiväsaikaan, mutta koska oli alkanut hämärtää, niitä oli jo liikkeellä. Kojootti vaikutti aralta ja se näytti ihan siltä, kuin olisi ollut pahanteossa. Se pudotti suustaan jonkin saaliintapaisen pariinkin otteeseen häipyen sitten lopulta metsän uumeniin. Ehdimme sentään saada siitä valokuvan.

Kelju K. Kojootti, Jasper National Park :)

 

Valkopäämerikotka

Jasperista lähdimme seuraavaksi ajamaan kohti Vancouveria. Matkalla sinne näimme puussa lähellä tietä valkopäämerikotkan. Vaikka valkopäämerikotka on USA:n kansallislintu, on niitä silti enemmän Kanadan puolella. Pete sai vihdoin ja viimein toteutettua toiveensa eli hän pääsi ottamaan kunnon kuvia valkopäämerikotkasta!

Vancouverissa kävimme keskustan lisäksi Grouse Mountain- vuorella, josta oli hienot näkymät alas Vancouverin kaupunkiin. Vuorelle olisi päässyt kallista maksua vastaan gondolihissillä, mutta sinne pääsi myös ilmaiseksi vaeltamalla. Pääsimme siis taas kipuamaan ylös korkeuksiin. 3km:n urakkaan ylös jyrkkää vuorenrinnettä meni aikaa yksi tunti. Ylhäällä huipulla meitä odottivat hienojen näkymien lisäksi ilmainen näköalatuolihissi, petolintuesittely sekä pari laiskaa harmaakarhua aitauksessa.

Vancouver Grouse- vuorelta kuvattuna

 

Kanadan kierroksemme oli oikein onnistunut. Yöllä unissani (Anu) Banffin kansallispuistossa nyrjäyttämäni peukalonivelkin alkoi parantua lääkärin arviota selvästi nopeammin, eikä juurikaan haitannut matkantekoa. Meillä oli vielä puolitoista viikkoa aikaa koluta Länsi-USA:ta, joten suuntasimme rajalle kohti Washingtonin osavaltiota.

 

Facebooktwittergoogle_plusby feather

Comments

Länsi-Kanadan kierros — 5 kommenttia

  1. Kiitos. Kamerana on Canonin EOS 60D Järjestelmäkamera ja repullinen lsävarusteita. Hirveä raahaaminen niissä on, mutta hyvä jos se on ollut vaivan arvoista :)

  2. Ääk, teillä Usan ja Kanadan rajan ylitys sujuu aina niin kivuttomasti. Näytän varmaan ite joltain kriminaalilta, kun miulle pidettiin joka kerta kolmannen asteen ristikuulustelu ja kaikki tavarat pengottiin sekä paketit aukaistiin. En varmaan uskalla enää sitä rajaa ylittää etten joudu putkaan seuraavan kerran :D Mut tosi hienoja kuvia ootte taas ottaneet!

  3. Mahtavia kuvia, tässä pakkailemme noita maisemia kohti…
    Tarkotus käydä Jasperissa syyskuun alussa, matkaoppaana pari vuotta Kanadassa asunut sukulainen. Varmaan kannattaa ottaa joku rinkka tai kantoliina 1,5 vuotiaalle pikkumiehelle.
    Onko muuten kantoliinoista kokemuksia; pikkuinen painaa 11 kg. ? Ajattelin vaan, että kantoliina vois olla kätevä esim. lentojen vaihtoja odotellessa. Ei olla aikasemmin reissattu ihan tällaisia matkoja. Oli muutes huomattavasti halvempaa lennellä Tukholman kautta SAS.lla, ku Suomen kautta. Vertailu maksoi hyvän tuntihinnan:)

    • Jasperin seutu oli kyllä mahtavaa aluetta maisemiensa puolesta! Valitettavasti meillä ei ole minkäänlaisia kokemuksia noista kantoliinoista, mutta olemme kyllä nähneet ihmisten käyttävän niitä esimerkiksi luonnonpuistoissa vaeltaessa. Kuulostaa ihan järkevältä idealta ottaa sellainen mukaan. Hyvä, että löytyi edulliset lennot. Mukavaa matkaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.