Transnistria – aikamatka Neuvostoliittoon

Jos viettää kaupunkilomaa Moldovan Chisinaussa, on suositeltavaa pistäytyä Transnistrian puolella. Transnistriaa kuvaillaan usein maana, jota ei ole olemassa, tai maana, johon mennessään pääsee tekemään aikamatkan Neuvostoliittoon. Tämä Moldovaan kuuluva alue on julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi, mutta mikään maa ei ole sen itsenäisyyttä tunnustanut. Transnistrialla on oma lippu ja oma valuutta. Se sijaitsee Moldovan itäosissa Ukrainan rajan tuntumassa. Matka Transnistriaan ei Moldovan pääkaupungista Chisinausta ole kovin pitkä, joten siellä voi helposti käydä yhden päivän aikana.

Transnistrian komposiittimuovisia viiden ruplan kolikoita

Matkamme alkoi aamulla hotellilta Chisinausta kohti Transnistrian rajaa. Pysähdyimme matkalla Chisinaun lähettyvillä sijaitsevalla hienolla vanhalla puukirkolla. Kirkon pihassa oli pariskunta tekemässä puutarhahommia.

Vanha hieno puukirkko

Chisinausta on Transnistrian rajalle alle tunnin ajomatka. Pääsimme rajan yli todella sukkelasti. Saimme passintarkastuksessa kymmenen tunnin viisumit maahan. Mitään lisämaksuja meidän ei tarvinnut maksaa.

Transnistrian oleskelulupa

Rajalta jatkoimme matkaa Benderin kaupunkiin. Siellä saimme jaloitella ja tutustua keskustan alueeseen itse. Poikkesimme katsomassa Sheriff-kauppaa. Sheriff on Transnistriassa toimiva yritys, joka omistaa muun muassa huoltamo- ja supermarketketjut.

Sheriff-yrityksen supermarket

Kirkko Benderin keskustassa

Benderistä matka jatkui kohti pääkaupunkia Tiraspolia. Tiraspol on pienehkö, alle 200 000 asukkaan kaupunki. Päänähtävyyksiin kuuluvat mm. venäläiset panssarivaunut, Lenin-patsaat, parlamenttitalo sekä sotamuistomerkki vuoden 1992 sodassa kaatuneiden muistolle. Keskustassa komeilee myös Katariina Suuren patsas.

Tiraspolin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluva venäläinen panssarivaunu

Tiraspolin parlamenttitalo ja Lenin-patsas

Sotamuistomerkki

Katariina Suuren patsas

Tiraspolin keskustaa

Tiraspol on varsin rauhallisen oloinen kaupunki Chisinauhun verrattuna. Ruokapaikkoja on hiukan vaikeampi löytää. Kannattaa siis etukäteen katsoa netistä paikkoja ja valita niistä mieleisensä. Me menimme Kumanek-nimiseen ravintolaan. Paikka oli viihtyisä, ruoka hyvää ja hintataso edullinen. Kaksi henkeä söi ja joi hyvin 20 eurolla.

Kumanek, TripAdvisorinkin hyvät arvostelut saanut ravintola. Suosittelemme!

Transnistria oli melkoinen kokemus. Vaikka pääsimme rajan yli helposti, sai kuskimme sakot pysäytettyään auton väärään paikkaan. Erään sillan kupeeseen ei ilmeisesti olisi saanut pysähtyä. Siinä sattui olemaan miliisien tarkastuspiste, ja miliisit langettivat kuskille sakkotuomion. Kuski kommunikoi sujuvasti venäjäksi miliisien kanssa, mutta englantia hän ei osannut, joten lopullinen totuus jäi hiukan arvoitukseksi. Näin me asian kuitenkin tulkitsimme. Saimme sentään pysähtyä ottamaan kuvia kyseiselle paikalle. Ihmeellistä säätämistä kyllä, niin täytyy todeta!

Tiraspolia halkova joki, Dnestr

Paluumatkalla Tiraspolista pysähdyimme vielä viihtyisälle linnoitukselle. Kyseessä on Turkin sulttaanin Suleiman Suuren 1500-luvulla rakennuttama linnoitus, joka sijaitsee Benderin kaupungissa. Linnoituksella ei ollut muita, joten saimme keskenämme kierrellä siellä.

Benderin linnoitus

Transnistrian tilanne on sikäli erikoinen, että vaikka se irtautui Moldovasta vuoden 1992 sodassa, on tilanne edelleen auki. Konflikti on siis ratkaisematta, eihän mikään maa ole Transnistrian itsenäisyyttä tunnustanut. Transnistriaan ei ehkä kannata mennä ominpäin, ainakaan jos ei osaa venäjää. Kokemuksemme perusteella moldovalainen kuski ja opas on hyvä olla mukana. Näin saa täysin rinnoin nauttia Transnistriasta, maasta jota ei ole.

Transnistria on hyvin erikoinen paikka myös maailmanmatkaajan silmin.

Moldovan luostareita ja Cricovan viinitila

Chisinaussa on varsin vähän turisteja, eikä retkimainoksia näe kaupungilla juuri missään. Jos retkille kuitenkin haluaa, kannattaa kysyä vaihtoehtoja majapaikan omistajalta. Meillä kävi siinä mielessä huono tuuri, että huoneiston meille vuokrannut mies makasi kotona polvivammaisena, ja hänen englannin kielen taidoton isänsä joutui tuuraamaan poikaansa retkikuskina. Sinänsä homma kuitenkin pelasi ihan hyvin. Pääsimme joka paikkaan, mihin oli sovittukin. Välillä isä soitti pojalleen, ja poika antoi meille ohjeita puhelimitse. Näimme ne paikat, joista olimme etukäteen pojan kanssa sopineet. Hintakin oli alhaisempi, kun mukana oli elekieltä käyttävä mies englantia puhuvan oppaan sijaan. Maksoimme koko päivän kuskauksesta yhteensä 65€.

Kuski ja ”opas”

Lähdimme matkaan keskustan majapaikaltamme kymmeneltä aamulla. Suunnistimme ensimmäisenä kohti Hincun luostaria. Kaupungista ulos päästyämme ajelimme rivakkaa vauhtia halki Moldovan maaseudun. Matka kulki halki metsien, peltojen ja kukkuloiden. Liikennettä oli melko vähän. Tiet olivat vaihtelevassa kunnossa, yleisesti ottaen kyllä ihan hyvässä kunnossa.

Matka halki Moldovan metsien

Kuski jätti meidät Hincun luostarin ulkopuolelle ja jäi itse odottelemaan autolle. Saimme vapaasti kierrellä luostarin alueella. Luostarilla oli juuri meneillään hautajaiset. Mustapukuiset ihmiset hautasivat arkkua maan uumeniin, kun kävelimme ylös luostarin mäkeä.

Itse luostari oli varsin hieno. Se koostui useasta eri rakennuksesta. Iso kirkko erottui muista kohoten valtavana kohti korkeuksia. Sisältä se oli kuitenkin keskeneräinen. Pienempi kirkko sen sijaan oli sisältä oikein sievä. Keltainen näytti olevan luostarin väri. Myös asuinrakennukset oli maalattu samalla sävyllä.

Hincun luostari

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Caprianan luostari. Luostari on hyvin vanha, sillä se on perustettu peräti jo 1420-luvulla. Tämäkin luostari on hyvin kaunis vaaleankeltaisine kirkkoineen ja muine rakennuksineen.

Caprianan luostarin kirkko

Kolmas ja viimeinen luostari, jossa vierailimme, Orheiul Vechi, sijaitsee komealla paikalla kukkulan laella. Alas avautuu matala kanjoni luostarin molemmin puolin. Kuski jätti meidät tällä kertaa hiukan kauemmas luostarista. Tarkoitus oli vaeltaa hiekkatietä pitkin luostarille ja laskeutua sitten alas lähikylän ravintolaan pikaiselle lounaalle.

Matkalla luostarille pysähdyimme moikkaamaan paikallista vuohta, joka innostui syömään kädestä.

[caption id="attachment_6815" align="aligncenter" width="2048"] Söpö vuohi

Orheiul Vechi

Luostareiden jälkeen kiiruhdimme Cricovan viinitilalle, jonne meillä oli varattu kierros klo 15 iltapäivällä. Cricovan viinikellari on maailman ja samalla Moldovan toiseksi suurin viinikellari, joten kyseessä ei todellakaan ole mikä tahansa viinitila. Olen vieraillut monilla viinitiloilla muun muassa Chilessä ja Argentiinassa, ja vaikka kyseisten maiden viinitilojen maisemat peittoavatkin mennen tulevan Cricovan viinitilan maisemat, oli täällä järjestetty kierros silti aivan omaa luokkaansa.

Cricovan viinitila

Kierros alkoi sähköjuna-ajelulla. Juna vei meidät sisälle viinikellariin. Se ajoi pitkiä käytäviä pitkin maan uumeniin. Kellarissa oli tosi kylmä, mutta onneksi välillä pääsi sisään lämpimämpiin paikkoihin. Ensimmäinen tällainen paikka oli pieni elokuvateatteri, jossa näimme lyhytelokuvan Cricovan viinitilasta. Samalla saimme lasilliset Cricovan hyvää kuohuviiniä.

Elokuvissa

Cricovan viinikellarit ovat valtavat. Näimme niistä vain murto-osan. Katselimme ja ihmettelimme tuhansien pinottujen viinipullojen määrää, hienoja tynnyreitä sekä kuuluisuuksien omistamia vuosikertaviinejä. Kellareiden vanhin pullo on peräti 115 vuotta vanha. Siisteys oli silmiinpistävää.

Valtavat määrät viiniä tekeytymässä

Viinitynnyreitä

Asiantunteva oppaamme

Cricovan vanhin viinipullo vuodelta 1902

USA:n entisen ulkoministerin John Kerryn viinipullot

Teoriaosion jälkeen viinitilakierros huipentui viininmaistajaisiin. Se ei ollutkaan mikä tahansa maistiaistilaisuus. Pääsimme maistelemaan viinejä hienoissa puitteissa asiantuntevan oppaan johdolla. Maistelimme kaikkia viinilajeja, puna-, valko-, rose- ja kuohuviiniä. Maistiaisten lomassa tarjoiltiin pientä suolaista syötävää.

Hieno viininmaisteluhuone

Tämä huone on käytössä presidenttien ym. arvovaltaisten vieraiden maisteluhuoneena.

Tässä vähän pienempi huone

Tässä meidän viininmaisteluhuoneemme

Opas neuvoo, miten viinejä maistellaan.

Cricovan viinikierros kesti kaiken kaikkiaan parisen tuntia ja maksoi vain vajaat 25€/hlö. Lopuksi pääsimme ostelemaan edullisia viinejä. Harmi vain, ettei matkatavaroihin mahtunut enempää pulloja. Viinikellarien kaupassa sai pullon hyvää laadukasta kuohuvaa alle kolmella eurolla, samalla hinnalla kuin Chisinaun supermarketista. Tämän valtion sataprosenttisesti omistavan tilan viinit ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia.

Kippis!

Moldovan pääkaupunki Chisinau

Chisinaussa, Moldovan eloisassa ja vilkkaassa pääkaupungissa, asuu noin 700 000 asukasta. Chisinauhun ei ole Suomesta suoria lentoja, joten sinne päästäkseen täytyy nähdä hiukan enemmän vaivaa. Moldova sijaitsee kuitenkin niin lähellä Suomea, että välilaskunkaan kanssa matkustusaika ei ole kovin pitkä. Ukraine International Airlines lentää Chisinauhun Kiovan kautta. Edestakaiset liput maksavat noin 250 euroa.

Chisinaun kansainvälinen lentokenttä

Chisinau, erilainen kaupunkikohde. Kuvassa kaupungintalo

Chisinaussa on vähän matkailijoita, joten se on hyvin autenttinen paikka. Turisti saa usein osakseen katseita, mutta kaupunki on silti mukavan rento ja iloinen. Hintataso on erittäin halpa, joten kaupungissa voi huoletta syödä paremmassakin ravintolassa. Toki pikkurahallakin saa hyvää ruokaa. Nähtävää on jonkun verran, mutta lähes kaikki nähtävyydet ovat keskustan alueella kävelymatkan päässä toisistaan. Museoiden sisäänpääsymaksut ovat luokkaa 50snt-1€. Chisinau on siis pienen budjetin kohde.

Historiallinen museo

Taidemuseo

Majoituimme Chisinaussa Main Street Apartment-huoneistoon kävelymatkan päähän keskusaukiolta. Hinta keittiöllisestä kaksiosta oli edullinen, vain 26€/yö. Paikan omistaja tuli hakemaan meitä lentokentältä, jonne on keskustasta n. 15-20 minuutin ajomatka. Kyyti oli ilmainen. Paluukyydistä emme myöskään pulittaneet mitään. Huoneiston käytännöllisyys ja varustelutaso eivät ihan vastanneet kotimaan vastaavia, mutta eipä tuohon hintaan voi enempää vaatiakaan. Paikka oli kuitenkin sen verran siisti ja viihtyisä, että sitä voi suositella. Harmi vain, että englantia taitava omistajamies makasi kotonaan polvivammaisena, ja hänen isänsä, joka ei puhunut englantia, kuskasi meitä. Selvisimme kuitenkin elekielellä sekä kansainvälisillä sanoilla ja merkeillä.

Tästä kadunkulmasta pääsi huoneistoomme.

Moldova on ortodoksimaa, ja Chisinaussa saakin ihastella varsin hienoja ortodoksikirkkoja. Kuuluisin on keskusaukion ortodoksikatedraali, jonka kupeessa komeilee riemukaari. Muitakin kirkkoja on, kuten majapaikkaamme lähellä oleva sininen kirkko.

Chisinaun katedraali ja kellotorni

Katedraali sisältä

Riemukaari

Moldova on täynnä kauniita ortodoksikirkkoja. Tässä pieni sievä Chisinaun sininen kirkko.

Tässä eräs toinen ortodoksikirkko, Pyhän Teodoran kirkko sisältä

Katedraali- eli keskusaukion vieressä sijaitsee keskuspuisto, jossa paikalliset viettävät aikaa. Puiston sisäänkäynnin suulla on kansallissankari Stefan cel Maren patsas. Alueella on terasseja, jotka varmasti täyttyvät kesäaikaan. Näin syksyllä puistossa kyllä oli ihmisiä, mutta ruuhkaa ei ollut. Puistossa voi vuokrata pieniä polkuautoja. Me vuokrasimme isoimman mahdollisen menopelin puoleksi tunniksi ja ajelimme sillä ympäri puistoa.

Stefan cel Maren patsas

Chisinaun keskuspuistossa

Polkuautolla ympäri puistoa

Chisinaussa kannattaa liikkua kävelleen. Pääkadut ovat leveitä ja hyviä kävellä, jotkut sivukadut ovat hieman huonommassa kunnossa. Autoilijat väistävät jalankulkijoita suojateillä hyvin, joten käveleminen on mukavaa ja turvallista. Johdinautojakin on, mutta niitä emme kokeilleet. Taksilla ajoimme pari kertaa. Matka keskustan alueella maksoi 2€.

Pääkatu eli Stefan cel Mare-bulevardi

Pääkadun torikojuja

Chisinaun keskustan ainoa kävelykadun pätkä

Chisinaussa on myös muita monumentteja ja patsaita, kuten Vapautumisen muistomerkki, Grigore Kotovskin muistomerkki sekä Stalinin karkottamien ihmisten muistomerkki.

Vapautumisen muistomerkki, taustalla hotelli Chisinau

Grigore Kotovskin muistomerkki

”Pain Train”, Stalinin karkottamien ihmisten muistomerkki

Muita Chisinaun nähtävyyksiä ovat parlamenttitalo sekä presidentin palatsi. Keskuspuiston vieressä on suuri hallintorakennus.

Hallintorakennus ja riemukaari

Parlamenttitalo

Presidentin palatsi

Moldovalainen ruoka on hyvää ja edullista. Chisinausta löytyy paljon kahviloita, ravintoloita je herkkupuoteja. TrdAdvisorin suosituksista löytämämme ravintola La Taifas osoittautui hyväksi paikaksi, vaikka halvimmasta päästä se ei ollut. Ruoka ja palvelu olivat kuitenkin sen verran hyviä, että söimme Taifaksessa kaksi kertaa reissun aikana.

La Taifas

Sisustuksessa on balkanilaisia vaikutteita.

Kanakeittoa alkupalaksi

Pääruuaksi lampaanlihaa ja grillattuja kasviksia

Chisinau sopii matkakohteeksi niille, jotka ovat jo nähneet Euroopan perinteiset kaupunkikohteet. Se on seikkailuhenkisen omatoimimatkaajan paikka. Chisinau on turvallinen kohde, vaikka sen nimi saattaakin särähtää joidenkin korvaan. Lopuksi vielä Chisinaun plussat ja miinukset.

+ Aito kohde, ei turisteja.
+ Omaperäinen ja erikoinen matkakohde.
+ Keskustan viihtyisät puistot ja kauniit ortodoksikirkot.
+ Edullinen hintataso.
+ Hyvä ruoka ja juoma.
+ Isot selkeät tiet ja kadut tekevät liikkumisen helpoksi. Ei eksymisen pelkoa.
+ Hyviä päiväretkikohteita ovat esimerkiki Cricovan viinitila, luostari sekä Transnistria.

– Ei suoria lentoja.
– Englantia ei puhuta yleisesti.
– Palvelu on vielä monissa paikoissa vähän huonoa.
– Kaupungin sivukadut ovat paikka paikoin hiukan huonossa kunnossa.

Chisinau on varteenotettava kaupunkikohde.

Opas omatoimimatkaajan Azoreille

Azorit ei tule monelle ensimmäisenä mieleen kesälomareissua suunnitellessa. Vaikka kyseessä on tavattoman kaunis kohde, on se silti onnistunut välttämään pahimmat turistimassat. Valtaosa Portugaliin matkaavista turisteista suuntaa Lissaboniin, maan etelärannikolle tai Madeiralle. Azorit on täten säilyttänyt aitoutensa ja rauhallisuutensa. Se on ehdoton kohde kokeneelle matkaajalle. Myös vähemmän matkustaneelle Azoreita voi suositella, vaikka sinne päästäkseen täytyykin nähdä hiukan enemmän vaivaa kuin peruskohteisiin menemiseen.

Azoreiden saariryhmä lepää Atlantin valtameressä 1500 km:n päässä Lissabonista ja 3900 km Pohjois-Amerikan rannikolta. Tämä yhdeksästä saaresta koostuva Portugalin autonominen alue on tunnettu vehreydestä, kauneudesta, hienoista maisemista ja miellyttävistä kesälämpötiloista. Mikään rantalomakohde se ei ole, vaikka toki saarilla uidakin voi. Azorit on lyhyesti sanottuna rauhaa ja luontoa rakastavan matkaajan akiivilomakohde.

Azorit on hyvin kaunis luontokohde.

Azoreille voi periaatteessa matkustaa milloin vain, mutta talvisin on paikka paikoin todella sumuista ja lämpötilat pysyttelevät 10 asteen tietämissä. Kesä on parasta matkustusaikaa. Mukavat lämpötilat takaavat sen, että aktiiviloma onnistuu keskikesälläkin. Lämpötila ei nouse juurikaan yli 27 asteen. Sateeseen on hyvä varautua, mutta sademäärät pysyttelevät kesällä melko alhaisina. Sumuakin voi olla, mutta oikeastaan vain ylhäällä vuorilla. Nopeat säänvaihtelut ovat tyypillisiä näille saarille. Kuten paikalliset sen muotoilevat, Azoreilla voi kokea kaikki neljä vuodenaikaa saman päivän aikana.

Azoreiden vehreitä maisemia.

Sumu voi välillä yllättää ylhäällä vuorilla.

Azoreille ei ole Suomesta suoria lentoja. TAP Portugal lentää Helsingistä Lissabonin kautta yhdellä välilaskulla Azoreiden pääkaupunkiin Ponta Delgadaan. Lentokentältä pääsee keskustaan taksilla kymmenellä eurolla. Vuokra-auto, jonka voi napata alle heti lentokentältä, on kuitenkin suositeltavin menopeli oikeastaan millä tahansa Azoreiden saarella, kuten täälläkin. Pääkaupungistakin löytyy ilmaisia tai huokeita parkkipaikkoja, eikä liikenne ole mahdottoman vilkasta. Pääkaupungin ulkopuolella sekä muilla saarilla liikenne on suorastaan rauhallista.

Azoreihin tutustuminen on hyvä aloittaa pääkaupungista Ponta Delgadasta. Tässä satama-aluetta.

Tässä puolestaan kaupungin pääportti.

Ponta Delgadaan tutustuu päivässä, mutta Sao Miguelin saareen on hyvä varata muutama päivä aikaa, jotta ehtii kiertää koko kauniin saaren. Saari on pullollaan toinen toistaan hienompia näköalapaikkoja, joten sitä ei edes kovin nopeasti pysty läpi ajamaan. Lisäksi jos haluaa vaeltaa, menee aikaa luonnollisesti paljon enemmän. Vaeltaminen onkin oiva tapa nauttia Azoreiden raikkaasta kesäsäästä ja kauniista maisemista. Pelloilla ympärivuotisesti oleilevat lukuisat lehmät ovat myös hauska näky. Täällä kaikkien lehmien sanotaan olevan iloisia, saavathan ne nauttia mehevästä ruohosta ulkosalla vuoden jokaisena päivänä.

Lehmät laiduntavat Azoreilla ulkona ympärivuotisesti, sillä navettoja täällä ei ole. Maito on Euroopan parasta.

Azoreiden parhaimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Sao Miguelin saaren kraatterijärvet. Järvien viereen pääsee, mutta ylhäältä ne näyttävät paljon hienommilta. Järviä ja maisemia yleisestikin komistavat suuret hortensiapensaat, jotka kasvavat ja kukkivat valtoimenaan ympäri saarta. Ne reunustavat teitä, peltoja ja metsänreunoja.

Lagoa do Fogo eli Tulijärvi

Sete Cidades eli kaksoisjärvet

Furnas-järvi

Sao Miguelin kauniita maisemia, vehreyttä ja kukkia silmänkantamattomiin

Furnasin kylä on myös hauska paikka pistäytyä Sao Miguelin saarta kiertäessä. Kuumat lähteet ovat tämän kylän päänähtävyys. Täällä on myös mahdollista poiketa lämpimistä luonnonaltaista koostuvaan ulkokylpylään tai nauttia tuliperäisessä maassa kypsynyttä herkullista ruokaa.

Furnasin kuumia höyryäviä lähteitä

Herkullista maan sisällä kypsynyttä ruokaa. Hinta 10€/hlö.

Tänne Furnasissa sijaitsevaan Poca da Dona Beija-luonnonkylpylään on neljän euron pääymaksu. Altaita on useita.

Toinen paikka nauttia kuumista lähteistä on Caldeira Velha. Tämä paikka on melko pieni, mutta silti kiva. Alueella on sekä viileä että lämmin luonnoallas. Sisään pääsee parilla eurolla. Pukuhuoneessa voi vaihtaa uikkarit.

Caldeira Velhan viileämmällä luonnonaltaalla

Saaren itäosissa on kaunis vesiputous. Se sijaitsee lähellä Achadan kylää. Nordesten etelä- ja kaakkoispuolella voi puolestaan hyvällä tuurilla nähdä harvinaisen Azorienpunatulkun. Laji oli aiemmin uhanalainen, mutta suojelutoimien ansiosta se luokiteltiin vuonna 2016 vaarantuneeksi.

Achadan vesiputous

Azorienpunatulkku

Sete Cidades-kaksoisjärvien luona on mielenkiintoinen ”nähtävyys.” Kolkko ja kalsea autiohotelli, joka ei koskaan menestynyt sumuisella paikalla, seisoo hylättynä korkealla paikalla vuoren rinteessä. Hotelliin pääsee sisälle ja jopa sen katolle voi mennä. Paikka on suorastaan aaveminen, mutta näkymät sieltä alas järville ovat upeat.

Monte Palace-hotelli seisoo autiona Sete Cidades-järvien näköalapaikan vieressä.

Saarten välillä on mahdollista kulkea lautalla, mutta pisimmät välimatkat kannattaa taittaa lentäen. Azoreiden oma lentoyhtiö, Sata Airlines, lentää päivittäin saarten välejä. Liput maksavat n. 85€/ suunta. Lennot ovat luonnollisestikin lyhyitä, pisimmillään vain noin 50 minuuttia.

Sata Airlines liikennöi Ponta Delgadasta päivittäin kaikille Azoreiden saarille.

Sao Miguelin lisäksi Azoreilla kannattaa siis vierailla muillakin saarilla. Picon saari on kuuluisa samannimisestä tulivuorestaan, joka on Portugalin korkein huippu. Se kohoaa 2351 metriin merenpinnan yläpuolelle. Picon valloitus onkin yksi Azoreiden must-kokemus. Myös saari itsessään on viihtyisä ja rauhallinen. Se on myös Azoreiden paras valaiden- ja delfiinienbongauspaikka. Madalena on suositeltava yöpymispaikka Picolla.

Picon tulivuori naapurisaarelta Sao Jorgelta kuvattuna.

Näkymiä ylhäältä Picon huipulta, 2351 metristä merenpinnan yläpuolelta

Myös Picon saarella on vehreät maisemat sekä paljon lehmiä.

Sekä muun muassa tällainen viehättävä punainen tuulimylly.

Seuraavassa lyhyt videopätkä leikkisistä delfiineistä Picon saaren edustalla.

Picon saarelta voi tehdä päiväretken viereiselle Faialin saarelle. Lauttamatka Picon Madalenasta Faialin Hortaan kestää alle puoli tuntia ja maksaa muutaman euron. Faialilla kannattaa vuokrata auto ja hurauttaa pienen saaren ympäri. Kuuluisin nähtävyys on saaren keskiosassa sijaitseva kaldera eli tulivuoren romahtamisessa syntynyt kulhon muotoinen muodostuma. Toinen hieno paikka, epätyypillinen sellainen muuten niin vehreille Azoreille, on Faialin itäosan Capelinhoksen alue, tuliperäinen tosin sekin. Koko saari itsessään on kaunis, kuten kaikki Azoreiden saaret. Faialilta on hienot näkymät Picon tulivuorelle.

Faialin pääkaupunki Horta

Saaren keskiosan kaldera

Tuliperäinen ja kuiva Capelinhos

Picon tulivuori näkyy komeana myös toiselle Picon naapurisaarelle, Sao Jorgelle. Sao Jorgelle päästäkseen täytyy ajaa taksilla Sao Roque do Picolle, josta pääsee lautalla Sao Jorgen Velasiin. Tietysti matkan voi tehdä myös toisinpäin. Matka maksaa kymmenisen euroa ja kestää alle tunnin. Hyvällä tuurilla voi nähdä vaikkapa delfiinejä.

Sao Jorge on oiva paikka rauhoittumiseen, uimiseen, vaelteluun ja kauniista maisemista nauttimiseen. Velas ja Calheta ovat saaren suurimmat asutuskeskittymät, mutta pieniä ovat nekin. Velas on paras yöpymispaikka, sillä siellä ovat satama sekä lentokenttä. Tiet ovat rauhallisia ja autolla pääsee kaikkiin tärkeimpiin paikkoihin.

Sao Jorgen upeita maisemia

Azoreista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, niin paljon hienoa nähtävää siellä on. Ken sinne matkustaa, huomaa sen itse. Ja sinne kyllä kannattaa matkustaa. Seuraavaksi muutamia tärppejä näille kauniille saarille.

– Tee kävelykierros pääkaupungissa Ponta Delgadassa.
– Vieraile Sao Miguelin kraatteerijärvillä.
– Kylve Furnasin ja Caldera Velhan lämpimissä luonnonaltaissa.
– Maista herkullista tuliperäisessä maassa kypsynyttä ruokaa Furnasissa.
– Vieraile muilla Azoreiden saarilla, kuten Picolla ja Sao Jorgella.
– Kiipeä ylös Picon tulivuorelle.
– Vaella millä tahansa saarella.
– Ui luonnon merivesialtaissa.

Azoreilla vaeltaessa törmää mitä ihastuttavimpiin paikkoihin. Tässä Sao Miguelin saaren itäosassa sijaitseva pieni sininen lampi.

Lopuksi vielä Azoreiden plussat ja miinukset.

+ Turvallinen ja rauhallinen kohde.
+ Kauniit maisemat kaikilla saarilla.
+ Miellyttävä ilmasto. Keskikesälläkään ei ole tukahduttavaa hellettä ja illat ovat silti mukavan lämpimiä.
+ Ei massaturismia eikä innokkaita kauppiaita.
+ Hyvät vaellusmahdollisuudet.
+ Vuokra-autolla on helppo liikkua ja parkkipaikkoja löytyy.
+ Hyvä ruoka ja viinit.
+ Hintataso on Suomen hintatasoa edullisempi, vaikkakin autonvuokraus ja polttoaine ovat samaa luokkaa kuin meillä.

– Ei suoria lentoja Suomesta.
– Palveluita on melko harvassa ja monissa paikoissa on vielä keskipäivän siesta.
– Äkilliset säänvaihtelut ovat tavallisia.

Azorit sykähdyttää myös kokenutta reissaajaa.

Azoreiden kaunis Sao Jorge

Jokainen Azoreiden saari on kaunis, niin myös Sao Jorge. Vehreät niityt, vuoristoiset maisemat, hienot vaellusreitit ja henkeäsalpaavan upeat näköalapaikat, niistä on tämä saari tehty.

Sao Jorge

Tämäkin saari on pullollaan upeita hortensioita. Taustalla kohoaa naapurisaaren Picon huippu.

Sao Jorge on pitkähkö kapea saari. Sen rantaviivaa hallitsevat suurelta osin jyrkät kalliorinteet. Asukkaita saarella on vain 9500. Saarelle pääsee lentäen Azoreiden pääkaupungista Ponta Delgadasta. Lähisaarilta kätevin tapa saapua saarelle on vesiteitse.

Me tulimme Sao Jorgelle lautalla Picon saarelta. Lippu maksoi 10,50€/hlö ja matka kesti n. 40 minuuttia. Majoituimme Velasiin, joka on toinen saaren pikkukaupungeista. Nappasimme välittömästi allemme vuokra-auton, jolla sitten ajelimme pari päivää ympäri saarta. Oma auto onkin erittäin suositeltava menopeli millä tahansa Azoreiden saarella. Liikenne on melko vähäistä ja teitä on suhteellisen paljon. Maisemat ovat hienot ja omalla autolla pääsee juuri sinne, minne haluaa.

Velasin pikkukaupungin keskustaa

Auto on täällä hyvä menopeli.

Majapaikaksi olimme valinneet Quinta do Canavialin, joka sijaitsee hiukan Velasin keskustan ulkopuolella vuoren rinteellä, oikein komealla paikalla siis. Näkymät ovat suoraan kimaltelevalle merelle. Kalliojyrkänteet estävät näkymät Picon tulivuorelle, mutta tämä maisemaa hallitseva naapurisaaren vuorenhuippu näkyy kyllä yleisesti Sao Jorgen saarelta käsin.

Quinta do Canavial, Sao Jorge

Tervetuliaistarjottimen äärellä, likööriä, leipää ja juustoa :)

Majapaikan ystävällinen emäntä neuvoi meille muutamia käyntikohteita, joita ei kannata jättää väliin, jos Sao Jorgen saarelle tulee. Yksi tällainen on Norte Granden kylässä saaren pohjoisosassa sijaitseva kaunis uimapaikka. Kyseessä on meren rannalla oleva laavakivestä muodostunut luonnonallas. Merivesi on melko viileää, vain noin 20-asteista, mutta altaan vesi on tätä lämpimämpää. Satuimme uimapaikalle nousuveden aikaan. Meren tyrskyt löivät välillä altaan puolelle. Vesi oli virkistävän raikasta. Tummat laavakivet imevät itseensä auringon lämpöä, joten kylmä siellä ei kyllä tullut.

Norte Granden luonnonallas

Myös Sao Jorgen saari on oiva paikka nauttia vaeltamalla Azoreiden hienosta luonnosta. Saarella on useita vaellusreittejä. Reiteistä paras on kuitenkin saaren pohjoisosien Santo Criston vaellus. Tämä vaellus on kymmenen kilometrin mittainen ja sen voi tehdä kummin päin haluaa. Me jätimme auton päätien varteen alle 10 km päähän Calhetan kaupungista itään.

Aluksi vaellus kulkee pääasiassa alamäkeen. Reitti mutkittelee suurimmaksi osaksi metsän suojissa. Välillä aukenevat hienot näkymät vuoristoon metsän raosta. Alamäkiosuuden puolivälissä on kaunis vesiputous. Alamäkietappi päättyy meren rannan Santo Criston laguuniin.

Tässä reitin alkupään pieni putous

Tässä puolestaan varsinainen reittiinkin merkattu vesiputous

Reitin puoliväli ja laguuni häämöttävät edessä.

Laguunin lähellä on myös tällainen pieni kirkko.

Laguunin jälkeen reitistä tulee vaihtelevampaa. Ylä- ja alamäet vuorottelevat. Vaellus kulkee vuoren rinteillä meren rantaa pitkin. Pieni tuulenhenkäys vilvoittaa mukavasti, vaikka aurinko porottaisikin. Maisemat ovat upeat. Reitti päättyy lopulta pieneen kylään, jossa on siis myös reitin vaihtoehtoinen aloituspiste. Kylässä on pieni ravintola, josta soitimme taksin. 20 eurolla pääsimme takaisin vaelluksen alkuun. Ei ollut kovin kallis kyyti verrattain pitkästä matkasta.

Vaellusreitin varrelta

Yksi hyvä käyntikohde Sao Jorgella on saaren länsipäässä sijaitseva Sete Fontes-metsä. Sete Fontes on kuin suoraan sadusta. Rähjäisen huoltorakennuksen seinillä kasvaa köynnöskasveja. Metsän puut ovat suuria ja punarunkoisia ja kivet sammaleisia. Pöydät ja tuolit näyttävät siltä, että niissä viihtyisivät maahiset tai muut metsän satuolennot. Lepakot lentävät metsän lammelle juomaan keskellä päivää. Tämä paikka tuntuu jotenkin erityiseltä.

Sete Fontesin satumetsää

Metsän alueella elelee myös ankkoja.

Kävimme myös saaren vastakkaisessa päädyssä Topon kylässä. Täälläkin olisi voinut käydä uimassa luonnonaltaassa. Karu saari ja punakupolinen majakka ovat Topon tunnusmerkkejä.

Topo sijaitsee Sao Jorgen saaren itäpäässä.

Topon luonnonallas

Me vietimme Sao Jorgen saarella kaksi yötä ja kaksi päivää. Päivä pari olisi hyvinkin mennyt vielä lisää. Saari on melko pieni ja rauhallinen ja sen kyllä kiertää aika äkkiä, mutta kauniista luonnosta voisi nautiskella pidempäänkin. Tämä kohde on nimenomaan rauhaa ja luontoa rakastavalle matkaajalle.