Tietoja Alexandria

Englantiin, Emmerdalen maisemiin, sydämensä hukanneen neitosen kriisejä, onnistumisia ja yleistä liibalaabaa, höystettynä valmistautumisella ensi vuoden suureen seikkailuun kun on aika palata ”kotiin” taskussa Just one way ticket.

Uusi vuosi, uusi osoite, samat jutut

Mä olen nyt jo jonkun aikaa palloillu ajatuksen kanssa että palaisin bloggaamaan bloggerilla. Jotenkaan minä ja wordpress ei olla kavereita. Ainut mua tässä yhtälössä ja takasin muuttamisessa ärsyttävä asia on se, että täällä rantapallolla musta on jotenkin ollu hirveen kiva blogata. Vaikka mä en ole vielä tähän mennessä käyttäny hyväkseni rantapallon tarjoamia mahdollisuuksia, jotenkin on olu kiva, että sellanen mahdolisuus on ollu. Mutta ehkä mä kuitenkin mielessäni salaa kaipaan takasin sinne, missä osaan lisätä postaukseen videoita. Ja koska mun matkustaminen on jääny suht vähälle, uskon, että mun blogin paikka on kuitenkin jossain muualla kun täällä.

Oonkin nyt jo hyvän aikaa siirtäny ja ajastanu mun kaikkia vanhoja postauksia uuteen blogiin. Iso homma, mutta haluan kuitenkin, että mun blogista ei tule ”uusi blogi” vaan että kaikki vanhat postaukset täältä, on edelleen siellä luettavina, oikeille päiville ajastettuna ja luettavina niin, että halutessaan koko blogin voi palata takaisin ihan alkuun.  Ja niin tästä eteenpäin jatkankin bloggaamista uudessa osoitteessa, samoilla jutuilla, samoilla löpinöillä ja samalla otsikolla. Ja toivon että kaikki tänne joskus eksyneet aikoo jatkossa eksyä sinne. Tää oli hyvä vuosi, mutta uusi vuosi tullaan aloittamaan uudessa paikassa. TÄSTÄ pääsee nyt suoraan uusiin kujeisiin ja myös läpikatsaukseen tästä vuodesta!

Valmiina vuoteen 2013! WOOPWOOP!

Dress to die for.

Nyt juttua mun YO-mekosta, kampauksesta ja meikistä!

Mekko mun elämään ilmesty kuukaus ennen juhlia. FBn etusivulla Nellyn uus Nelly eve-mallisto oli just ilmestyny ja mun rakkausmekko löyty sitä kautta. Se oli sellasta ”Toi on pakko saada”- rakkautta, joten vaikka sillä hintaa olikin, oli se sen arvonen.

Koska tosiaan pullitin mekosta suht paljon, peruin mun kampaaja-ajan ja päätin ihan vaan suoristaa mun hiukset, ton maxiunelman kaveriksi. Serkku siinä vähän mua autteli, ja oon ihan tyytyväinen ihan vaan tohon suoraan tukkaan. Kiharoita en halunnu missään nimessä, koska niitä kiharrettuja aukinaisia hiuksia näkee aina näissä kekkereissä suht paljon.

Meikin mulle tosiaan kävi aamulla loihtimassa mun ihana ystäväni, joka näin muisti sitten mua mun tärkeänä päivänä. Olin meikkiin niin tyytyväinen ja illalla ulos lähdettäessä samainen kaveri vielä tuunaili mun juhlameikin bilekuntoon.

Kenkinä mulla oli mun Forget your boyfriendit, koska ne vaan sopi tohon hyvin. Ja rakastan niitä.

Joulu paketissa

Vaikka mä joka ikinen vuosi alotan jouluhypetyksen joskus elokuun lopulla ja oon maailman eniten joulua rakastava ihminen, niin nykyään huomaan joka vuosi nauttivani itse aattopäivästä vähemmän ja vähemmän. En pääse kiinni siihen joulufiilikseen ja jotenkin vaan toivosi että se päivä olis ohi. Ja se kyllä ärsyttää mua! Haluisin takasin siihen joulufiilikseen mikä oli 7:n vuotiaana.

Joulu kulu just sillä perinteisellä kaavalla jonka teillekkin jaoin ja oon syöny PALJON. Jonkun verran lahjojakin sain, vaikka oletin tänä vuonna jääväni vähälle, koska mua lahjottiin aika lahjakkaasti tossa parisen viikkoa sitten. Lahjat oli erittäin mieluisia ja erityisesti oon kuluttanu viimeset puoltoista päivää mun uutta teharin tuotantokautta ja syöny pätkiksiä. Parhauttaa vaan olla ja löhötä ja rakastaa John Carteria.

Noh, mutta jokatapauksessa se joulu nyt kuitenkin saatiin pakettiin ja voidaan alkaa odottaa UVta josta on nykyaikana tullu mulle enemmänkin läheinen juhla, kun joulusta. Sillon sitä fiilistä ei tarvo väkisin hakea, tai feikata. Se tulee ihan luonnostaan, samalla tavalla kun se joulufiilis sillon joskus 7 vuotta sitten. Ilmeisesti ne on vaihtanu osia. UVta otetaan vastaan Lahdessa yhen kaverin uv bibiksissä, jos ei keksitä jotain päättömämpää ideaa, kuten että lähettäis ampumaan raketteja himokselle…

Huomenna otan suunnaksi Järvenpään kun meen kokkaamaan Beibelle, kun sen porukat lähtee reissuun. Pidetään huomenna ihanaa yhteistä ruoka/viini/kylpy/kauneudenhoito/miesten haukkumis-päivää, enkä vois olla enempää innoissani. Kipaan taas jonkunlaiseen joulun jälkeiseen rutiiniin, eli siihen, että on muutakin tekemistä kun löhötä. Ja muutakin seuraa kun mun karvanen apina.

Nyt mä jatkan Teharin tuijottamista, koska joudun pitämään kohta parin päivän tauon (OH NO!!). Kylmää Tapaninpäivää! (enkä toivota näin ollakseni jäätävä bitch, vaan sen takia, että meillä on -20 astetta…)

 

Hullut joulushoppaajat

(Tää postaus piti julkasta jo 21.12, mutta jostain syystä se ei ollu julkistunu joten nyt vähän myöhässä)

Voin kertoa, että se maailmanloppu tuntu ihan mahdolliselta tänään kun yritti tunkea itteään läpi kaupungin viimesten joulushoppausten toivossa. Mun motto oli ”sisään ja vähän äkkiä ulos”, joka toimikin ihan kivasti ja pääsin jo kahen maissa pakenemaan röyhkeiden joulushoppailijoiden seasta.

Kauppahalli oli nightmare, mutta ihan sen arvosta oli se Brie juusto, jota mä kannoin kotiin ihan kaksin käsin. Nyt oon ansainnu mun vinkun ja valkohomejuuston ja Emmerdalen. Kiitos ja anteeks.

Päivän joulucountdown biisi: Shake up Christmas

 

 

Ylioppinut

Koska oon hirveen ajoissa, niin nyt on hyvä tehä sitä postausta niistä ylppäreistä, ennen kun pitää jo postata joulusta.

Elikkäs meikkis valmistu ylioppilaaks 5.12, Kannaksen hianosta opinahjosta. Juhlaa ennen oli paniikki, mutta en kaatunu, tai kompastunu tai näyttäny persettä koko koululle ja juhlavieraille.

Mun kuvat siitä kun itessään saan sen hatun on sellasta valonnopeudella suhaamista, että niistä ei saa mitään selvää, mutta muita kuvatuksia, ollos hyvä:

Kun virallisuudet koululla oli ohi, alettiin päästä juhlatunnelmaan…. Kummisetä oli valinnu ja hommannu mulle ihan mahtiskumpan.

Ja sitten päästiin syömään…Mmmmmmm…

Ruuat oli kaikki ite tehtyjä, tai siis suvun sisällä delegoituja, mutta mitään ei tosiaan oltu valmiina kaupasta hommattu. Mä oli pääsuunnittelija ton menyn suhteen ja halusin ehdottomasti keittoruokaa, talven keskelle.

No ne mun Jukka Rintalan servetit ♥

Toi päivä oli niin paljon ihanampi ja parempi kun olisin ikinä uskonu! Oli ihana saada kaikki tutut ja sukulaiset saman katon alle juhlimaan. Noi oli sellaset juhlat joita olin odottanu ala-asteelta asti ja ne oli kyllä sen arvoset. Illalla sitten suunnattiin tyttöjen kanssa juhlimaan mun ja Beiben lätsiä Lahden yöhön. 8sta asti kipattu skumppakin oli siinä vaiheessa jo tehny vähän taikojaan ja oli ihan kiva päästä vähän kauemmas vieraiden silmien alta…

Mä teen mekosta, kampauksesta ja meikistä vielä erillisen postauksen! Enää kaks yötä jouluun! (;