Monthly Archives

maaliskuu 2015

Nolo turistiminä

Ihan aluksi on pakko pahoitella viikoksi venähtänyttä blogitaukoa. Tiesin etukäteen, että vuorotyön ja pääsykokeisiin pänttäämisen kanssa tasapainoillessa tulee kiire, mutta että ihan näin kiire! Huhhuh, kai tää tästä helpottaa viimeistään toukokuun puolella, kun kirjallinen pääsykoerumba on ohi.

Archie gone Lebanon -blogin Inka kannustaa postauksessaan matkabloggaajia paljastamaan sen todellisen turistiminänsä sellaisten kuvien kautta, jotka eivät normaalisti päätyisi julkaistavaksi asti. Yhtä onnistunutta kuvaa vartenhan tarvitaan tunnetusti vähintään se tusina virhelaukausta.Tältä näyttääkin yleensä 98,9% meidän kuvamatskusta, joten olihan tähän vastattava ihan omassa postauksessaan. Tämä postaus sopiikin tähän hektiseen tilanteeseen paremmin kuin hyvin, koska ei tarvitse käyttää aikaa kuvien käsittelyyn! Inka pelasti mut blogikuolemalta.

Toivottavasti teidän mielenkiinto tähän blogiin ei lennä näiden kuvien siivittämänä kovin kauas. Ei hätää, jatkossa blogiin asti pääsee vain ne harvat ja valitut kuvat, eli ne 1,1 prosenttia kaikista räpsyistä! Se niistä alkuhöpinöistä, olkaa hyvä ja nauttikaa näkemästänne. IMG_3610Sharjahissa pirtsakalla aamukävelyllä. Arabiemiraattien pukeutumissääntöjen takia sai olla koko ajan yltäpäältä hiessä ja uudet kengätkin hiersi. 
Dubai Mallin Victoria’s secretin tarjonta oli vain yksinkertaisesti liian laaja. Tuossa vaiheessa olin jo ihan finaalissa ja pääkin oli niin sekaisin hajuvesien ja purnukoiden tuoksuttelusta, että piti vain äkkiä päästä kassalle ja pois. Löysinpä kuitenkin kauan etsimäni kiitoslahjat kaasoille. 
Samin kuvatessa ei paljoa kerkeä poseeraamaan. 
Niin eikös tässä se tarkoitus ollutkin nimenomaan nolata itsensä? Tältä tosiaan näytin todellisuudessa Zeikh Zayedin moskeijassa Abu Dhabissa. Kiitos Samin zoomailun, kun sai tämänkin kauniin ja herkän otoksen ikuistettua. Ilme on yhtä salaperäinen kuin Mona Lisalla. Mä täs vaan keräilen simpukoita, ihan niin kuin kaikki paikallisetkin…. Miks tää väittää, ettei mulla ole tilillä rahaa? 

Joku tuollainen muumi aurinkolomalla Espanjassa.Jyrkänne tuon tasanteen takana oli aikamoinen, enkä meinannut aluksi edes uskaltaa istua tuossa reunalla. ”Ota ny vaan se prkleen kuva, että pääsen tästä pois” -meininki. 
Taas näitä Samin salakuvailuja. Hotellilla odottelemassa lentoa kotosuomeen kerrassaan hilpeissä tunnelmissa. Hotellin wi-fi toimi vain ajoittain, joten aina sen hetken koittaessa uppouduin täysin internetin ihmeelliseen maailmaan. 
Jee, siivooja on käynyt ja aamun sotkut on hävinneet kuin tuhka tuuleen! Tälläinen palvelu kotiinkin, kiitos. Luulin jo hetken olevani itsekin kameli.Egyptistä löydettiin asiallisen kokoiset annokset. Huojentunut fiilis silkasta onnesta monen tunnin ruokapaikan etsimisen jälkeen. Mäkkäri ei petä.Work hard, party hard… 
Iltapalalla Egyptin Hurghadassa. En oikein muista tuota tilannetta, mutta jostain syystä koin ilmeisesti parhaakseni väännellä naamaani.

Siinä ne. Tehkääpäs perässä! (:

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Ajatuksia (matka)bloggaamisesta

Oon törmännyt mielipiteisiin, joissa lukijoita ärsyttää samojen aiheiden pyöriminen useissa eri blogeissa samaan aikaan. Pohditaan, että eikö muilla ole omia ideoita, vai miksi täytyy apinoida postausaiheet muilta. Seuraava yrittää tietenkin ilmaista näkemyksensä samasta aiheesta vielä vähän sivistyneemmin ja paremmin ja sekös vasta ärsyttääkin. Toiset taas ei voi sietää ns. täytepostauksia, kuten vanhoja reissukertomuksia ja muuta turhaa löpinää. Myös liika blogin ulosannin kiillottaminen ja täydellisyyden korostaminen sekä kaupallisuus saa lukijat supisemaan. Blogi ei kuitenkaan saa olla liian masentava tai epäinspiroiva, eihän kukaan halua pahoittaa mieltään eikä vaivata päätään ikävillä tosiasioilla. Sisällön on oltava täyttä faktaa turhan kälinän sijaan ja kirjoittajan persoonan täytyy loistaa tekstien läpi. Tässäkin vain joitain esimerkkejä kritiikistä. Vaatimuksia on yhtä paljon kuin on erilaisia lukijoitakin ja se on ihan ok, siitä ei bloggaajan tarvitse mun mielestä huolehtia – kunhan tekee kuten itsestä hyvältä tuntuu.

Yksi bloggaamisen perusideoista on ajatusten herättäminen 

Bloggaajan näkökulmasta ajattelen, että on palkitsevaa saada keskustelua aikaan omilla kirjoituksillaan. Mun mielestä on ennemminkin mahtavaa, jos toinen bloggaaja inspiroituu samasta aiheesta niin, että päättää kirjoittaa aiheesta itsekin. En koe tätä keskustelun muotoa millään tavalla matkimisena tai muiden juttujen apinoimisena. Hyvää ja kohteliasta keskustelua tietenkin edistää se, että merkitsee kirjoitukseensa sen lähteen, josta sai idean omaan kirjoitukseensa. Harvoin ihan normaalissa elämässäkään keskusteluissa vain myötäillään toisia, vaan jokainen pyrkii (luonnollisesti) tuomaan esiin uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia. Tämän voi toki kokea myös leuhkimisena, mutta mun mielestä nimenomaan se tuo keskusteluun syvyyttä ja rikastuttaa sitä. Bloggaaminen on aika pitkälti sosiaalista vuorovaikutusta.

Turhan täytepostauksen määritelmä?

Sanoppa se, että millainen postaus on se niin kutsuttu täytepostaus. Kyllä, bloggaajalla on kieltämättä tietty määrä paineita säilyttää postausten julkaisutiheys, sitä vapaa-aikaa tai juttuaiheitakaan kun ei tipu taivaasta syliin. Väkisinkin tulee tilanteita, että nyt on vaan pakko kirjoittaa jostain. Niin on mulla tälläkin hetkellä kun tätä naputtelen. Se, että yrittää väkisin keksiä kirjoitettavaa, ei välttämättä tuota sisällötöntä löpinää. En mä kirjoittele jokaista postausta jossain flow-tilassa, innokkaana tarjoilemaan lukijoille joka kerralla jotain uusia oivalluksia ja matkatarinoita. Mietin hetken, että mistä kirjoittaisin ja aloin miettimään tätä bloggaamista ylipäätään. Miksen kirjoittaisi niitä asioita ylös, mitkä siinä tilanteessa juolahtaa mieleen kun nyt tekee mieli kirjoittaa ja runosuonikin sykkii? Olkoot tää sitten vaikka se surullinen täytepostaus. Käsi ylös bloggaaja, jos et ole ikinä istahtanut läppärin ääreen pohtimaan, et mitä hemmettiä sitä seuraavaksi postaisi. large (1)

Täydellisyyden tavoittelu(kaan) ei miellytä 

Tuosta kiiltokuvabloggaamisesta oon osittain samaa mieltä. Kyllä itseäkin ärsyttää, kun reissut ja koko elämä on yhtä onnea ja autuutta ja kaikki on niin nextiä leveliä. Tykkään tosi paljon positiivisista kirjoituksista ja asioiden hehkutuksesta silloin, kun sille on oikeasti syynsä. Jos jokainen uusi juttu on parasta ikinä, tulee väkisinkin mieleen, että onko tuo aitoa. Täydellisyyttä korostavia blogejakin on kuitenkin kiva lukea tietyssä mielentilassa ja kyllähän täydellisyys ja esteettisyys inspiroi – se tiedetään myös lehtien toimituksessa. Mä pidän tärkeenä sitä, että voin luottaa bloggaajan mielipiteisiin ja suosituksiin ja voin pitää niitä aitoina. Se onkin varmaan suurin tekijä, mikä erottaa matkablogin matkalehdestä sen lisäksi, että blogissa näkyy bloggaajan persoona ja omat kokemukset. 

Mikä neuvoksi?

Kaikkia ei voi miellyttää, kellekään kun ei voi kumartaa pyllistämättä toiselle. Onneksi bittiavaruus pursuaa blogeja, joten jokainen varmasti löytää itselleen mieluista luettavaa. Sopuli sialle antaa vai miten se meni.

Tässä taisi olla tämä avautuminen tällä kertaa, vaikka kyllähän näitä esimerkkejä vielä riittäisi. Hyvät viikonlopun jatkot sinne, missä päin maailmaa nyt sitten huiteletkaan(: 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Viiden tähden Radisson Blu Hotel, Gdansk

Olin meidän Puolan reissun hotellista innoissani jo ennen matkan alkua. Radisson blu:n taattu laatu sekä sijainti Gdanskin vanhankaupungin keskuskadulla… Mikä tuossa voi mennä pieleen? Majoituimme 30 neliön Standard Room -huoneluokassa, josta maksoimme 75 euroa molemmat – ei ollenkaan paha hinta kahdelta yöltä!IMG_5154IMG_5206Hotelli oli todella helppo löytää, kunhan vain osaa suunnistaa Gdanskin päärautatieasemalta lyhyen kävelymatkan vanhaankaupunkiin, tuosta näyttävästä pääkadusta ja keskustasta ei voi erehtyä. Mun aiemmasta postauksesta saa hyvän käsityksen tuota hotellia ympäröivästä mielettömästä miljööstä (linkki). Hotelli mainostaa sivuillaan mm. lyömätöntä ilmaista wi-fiä, lattialämmitystä kylpyhuoneessa, 24h huonepalvelua ja Health Clubia. Lemmikitkin ovat hotelliin tervetulleita. 

Yleiset tilat, baari sekä ravintola ja aula

En valitettavasti ottanut siitä itse respasta kuvia. En vain kehdannut kun vastaanottovirkailijaa näytti muutenkin huvittavan mun kuvailut. Jos tiskillä olisi ollut muuta porukkaa, niin olisin voinutkin siinä sivussa huomaamattomasti räpsäistä… Joka tapauksessa kirjautuminen huoneeseen sujui helposti ja nopeasti ja vastaanottovirkailija oli todella ystävällinen ja kertoi kaiken oleellisen. 
IMG_5201IMG_5203IMG_5491IMG_5489
Hotellin aula on valoisa ja raikas, itse pidin persoonallisesta lasikatosta. Aula on todella tilava ja sen toisella puolella oli ravintola ja baari, joita emme aamupalabuffaa lukuunottamatta testanneet. Tykkäsin hotellista sen puoleen, että jokainen yksityiskohta oli harkittu ja koko hotlan yleisilme oli tyylikäs ja arvokas. Rakastan tuota luonnonvalkoisen ja tummanruskean yhdistelyä. IMG_5492IMG_5493IMG_5490IMG_5314IMG_5313IMG_5155IMG_5485Baarin vierestä vei käytävä ravintolaan, jossa aamupalakin tarjoiltiin. Tuota kautta pääsi myös ulos keskuskadun puolelta. Ravintolan vastaanoton seinällä komeili vaikuttava taulurivistö – vierailijoiden nimiä oli niin Pitbullista Matti Vanhaseen kuin myös Michael Bublésta Angela Merkeliin ja näin edespäin.IMG_5311IMG_5310IMG_5309IMG_5308-001IMG_5307

Isoja peilejä, yksityiskohtia, kattokruunuja, kynttilöitä, kiiltävää pintaa, lämmin ja rauhallinen tunnelma – check! Hotellissa oli huomattavan vähän muita vierailijoita, mikä ei yhtään haitannut. Eipä tuo maaliskuu ole mitään parasta sesonkiaikaa Gdanskissa, kesäaikaan ja joulukuussa voi ollakkin jo vähän ahtaampaa. Harvoin käytävillä törmäsi muihin ihmisiin siivojaa lukuunottamatta. IMG_5195IMG_5194Standard RoomIMG_5187IMG_5163IMG_5162Tykkäsin huoneen värimaailmasta, joka oli täydellisesti linjassa hotellin yleisten tilojen kanssa. Sänky oli pehmeä ja hyvä, mutta tyynyt olivat aavistuksen liian mukautuvia. Tyynyt näyttää muhkeilta, mutta ne litistyivät melkein olemattomaksi kun niihin painoi pään. Kaksi tyynyä olikin välttämättöntä olla. Tykkään littanoista tyynyistä, mutta nää oli vähän liikaa, taas se huomattiin, että ulkomuoto voi pettää. Ihmeteltiin aluksi huoneen nurkassa olevaa ovea ja yritettiin rämpyttää sitä auki. Sit tajuttiin kattoa huoneen eteisessä olevaa pohjapiirrosta – se oli tosiaan ovi viereiseen huoneeseen. Toivottavasti vieruskaveri ei häiriintynyt kun pari suomalaista junttia yrittää tulla ovesta läpi. IMG_5164IMG_5165IMG_5172IMG_5167IMG_5168IMG_5316Huoneeseen tullessa soi klassinen musiikki ja siitä tulikin oikein majesteettinen fiilis. Sen sai myös äkkiä hiljaiseksi, kun alkoi kuningattaren velvollisuudet ärsyttää. Huoneesta löytyi kaksi vesipulloa (kuplaa ja ilman kuplia), silitysrauta, parveke (käytännössä vain ovi, jonka edessä aita), turvalokero sekä tee- ja kahvinkeittovälineet. Minibaaristakin olisi löytynyt kaikenlaisia houkutuksia. IMG_5174IMG_5176Näkyvät hotellin ikkunasta eivät olleet kummoiset, sillä olimme hulppean vanhankaupungin sivukadun puolella. 90 asteen käännös vasempaan niin maisemat olisivat olleet aivan toiset. Vähän jäi harmittamaan, mutta kaikkea ei voi pikkurahalla saada! Onneksi näihin olosuhteisiin nähden täydellinen kylpyhuone lattialämmityksineen kompensoi tuota tylsää maisemaa. Ammekin oli valtava. IMG_5156IMG_5158IMG_5188IMG_5160-001IMG_5192Shampoo, hoitoaine ja suihkugeeli oli kaikki hyviä ja hiuksista sekä ihosta tuli pehmeät ja sileät niiden jäljiltä. Suihku toimi moitteettomasti, eikä lämmintä vettä tarvinnut odotella. Pyyhkeitä ei vaihdettu turhaan joka päivä.

Aamiainen

Meidän varaukseen ei sisältynyt aamiaista, joten ostimme sen yhdelle aamulle erikseen. Me ei oltaisi edes keretty hyödyntää sitä lähtöaamuna, joten näin oli hyvä. 16 euron hintaan saimme kattavan, täyttävän, monipuolisen ja herkullisen aloituksen päivälle. Ruoat tarjoiltiin melko pienistä astioista esteettisyyden vuoksi, joten ne myös loppuivat nopeasti. Onneksi ripeä henkilökunta oli koko ajan asialla ja täyttämässä tyhjiä tarjoiluastioita. IMG_5348IMG_5350IMG_5351IMG_5352IMG_5354IMG_5353IMG_5355Kupujen alta löytyi munakasta, pekonia ja kahta erilaista nakkia. Oli h y v ä ä. Tykkäsin erityisesti hedelmien märäästä ja kauniista asettelusta ja siitä, että ne oli pilkottu valmiiksi suupaloiksi. Pisteet myös marja- ja hedelmäsmoothieista. Uunituoreet sämpylät, pullat ja croissantit olivat arvatenkin kuumaa kamaa ja niitä olisi voinut olla kerralla enemmän tarjolla. Hillojakin oli mistä valita! Annan aamupalalle ruokien hupenemisesta (johtuen pienistä astioista) huolimatta 5/5. Kahvikoneen kahvit olivat hyviä ja valikoima laaja. Myös erilaisia mehuja oli peräti viittä erilaista. Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

Yhteenveto

+ Standard Room miellytti silmää, oli putipuhdas ja lämminhenkinen

+ Loistava sijainti

+ Moitteettomasti toimiva, ilmainen ja nopea nettiyhteys, joka oli helposti yhdistettävissä ilmoittamalla huoneen numeron ja varaajan sukunimen

+ Killeri aamupalabuffa, jossa hinta-laatu -suhde kohdillaan

+ Hotellin arvokas ja moderni yleisilme sekä ammattitaitoinen henkilökunta

+ Lattialämmitys kylpyhuoneessa, huoneesta löytyi muutenkin kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin

– kolkko maisema parvekkeelta

– Lukittu ovi viereiseen huoneeseen häiritsi hieman melun kannalta, sillä vieruskaverin kälätys kuului välillä selkeästikin


Kaikenkaikkiaan loistava kokemus ja tänne voisin tulla ehdottomasti uudestaan, jos vain jatkossakin saisi kaksi yötä 150 eurolla. Sen kun jakaa reissukaverin kanssa, niin hinta on todella edullinen! Mitäs te tykkäsitte?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Loma ja ylensyönti

Muru Mou -blogin Terhi käsitteli postauksessaan aihetta kuntoilu ja elämäntavat. Luulen, meitä on muitakin, jotka painivat tän asian kanssa. Onneksi tuo auringonpaiste ja muut kesän tulon merkit ajaa väkisinkin lenkkipolulle, koska haaskaustahan se olisi istua sisällä näin hyvällä kelillä. Saan auringosta muutenkin niin paljon energiaa, oon kuin eri ihminen nyt kuin marraskuussa! Mulla ei sinänsä ole ongelmaa liikkumisen kanssa, koska tykkään siitä. Oon joulukuun alusta asti treenannut suht säännöllisesti, mutta mitä ruokailuun tulee, niin se puoli on ihan päin persiettä – varsinkin reissun päällä!

IMG_5300IMG_5074

IMG_5082

Ei tässä arjessa mitään, mut mitäs sitten kun tuleekin taas lähtö keskelle Berliinin ravintola- ja kahvilatarjontaa? Mieli tekis jatkuvasti terdelle ja jätskikin kuuluu asiaan – ei mitään kämästä villevallatonta, vaan kunnon tosimiehen annos strösseleineen. Bratwursia on pakko edes maistaa, vaikkei olisi edes nälkä, koska hei nyt ollaan reissussa. Oltiin kyllä kolme viikkoakin sitten, mutta minkäs teet. Ja viime viikon juhlissa oli myös pakko ahmia, koska hei nyt ollaan juhlissa. Sitten sitä alkaa soveltaa samaa yhtälöä ihan normi viikonloppuihin ja siitä ei ole pitkä matka siihen, että ääriviivat arjen rutiinien ja joulunvieton välillä alkaa haalistua.

Kaikki tän postauksen kuvat viimeistä lukuunottamatta on yhdeltä ja samalta Gdanskin reissulta. Noihin saa lisätä vielä kattavaakin kattavemman Radisson Blu -hotellin aamupalan (Gdanskin Radissonista tulossa juttua myöhemmin), hotellihuoneeseen kannetut sipsit ja suklaat ja muut mukaan tarttuneet terveelliset valinnat!

IMG_5511IMG_5338IMG_5514

Aloin miettimään aiempia reissuja ja tajusin, että yhtä paljon sitä tulee syötyä jokaisella lomalla. Mietin vaan, että miksi. Eikö sitä voi nauttia lomasta ilman, että on syömässä tai juomassa jotakin yhtä kyytiä? Näiden ajatusten siivittämänä tein päätöksen, etten mässäile seuraavalla lomalla Berliinissä. Ihan vaan testaan, että tuleeko siitä reissusta mitään ilman epäterveellisiä elämäntapoja. Varsinaisesti lenkille en aio siellä lähteä, koska niin isossa kaupungissa tulee varmasti askelmittarit paukkumaan joka tapauksessa. Saa nähdä miten mun käy, kun saan kuitenkin katsoa vierestä Samin Kinder Buenojen tuhoamisoperaatiota.

Voisihan sitä vähentää syömistä reissuissa kohtuullisemmaksi ihan vaikka säästämistäkin ajatellen. Jostain syystä tuppaan reissun päällä säästämään kaikesta muusta paitsi ruoasta ja loputtomasta kahvilassa istuskelusta…. En oo muistaakseni ikinä loman aikana sen kummemmin katsonut mitä laitan kurkustani alas, eikä se ole oikeastaan haitannutkaan. Nyt kuitenkin kun näitä reissuja on alkanut olla tiiviimmällä aikavälillä ja yhä useammin, vois tuota lomailun käsitettä vähän täsmentää. Mun viime aikojen syömisten ja näiden kuvien katselun jälkeen vähän freesimpi reissu tuntuu erittäin hyvältä idealta. IMG_5510IMG_5446IMG_5339IMG_3014En tiedä teistä muista, mutta mulle ainakin tää lomalla syödään hyvin –ajatus on iskostunut aika syvälle päänuppiin. Aion syödä hyvin myös tulevalla Berliinin reissulla, mutta tällä kertaa eri tavalla hyvin. Niin, että kotiin palatessa olo on virkistynyt ja energinen sen ähkykooman sijaan. Plussaa olisi, jos housunnappi menisi kiinni vielä paluumatkallakin. Tulevan reissun missio onkin metsästää Berliinin ravintolatarjonnasta mahdollisimman kevyttä ja ennen kaikkea herkullista sapuskaa. Koska kuka sanoi, ettei terveellinen ruoka voi maistua hyvältä? Ideoita ruokapaikoista? 

Aktiivisen hiukopalojen ja matkakohteiden kuvailujen ja muun häröilyn tuloksia voi seurailla instassa @jennavaltari -nimimerkin takaa. Myös blogin Fb-sivusta saa tykätä, mut ei hei pakko oo.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather