Monthly Archives

marraskuu 2017

Montenegro

 

Matkan hienoin paikka omasta mielestäni oli ehdottomasti Montenegro! Todellinen yllättäjä. Mietimme pitkään jaksammeko ajaa Zadarista asti niin kauas etelään, mutta onneksi ajoimme, koska Montenegro oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka :)

Rajaa lähestyessä kannattaa muuten muistaa, että Montenegro ei ole EU-maa. Itseltäni meni kaksi kuukautta taistella puhelinyhtiötäni vastaan, sillä luuri yhdisti netin Montenegron puolelle jo reilusti ennen kuin saavuimme kyseisen maan maaperälle, josta seurauksena kesäkuun osalta nelinkertainen puhelinlasku. ”Huoleton nettisurffailu kaikkialla Euroopassa”, joopa joo. Voitin riidan, mutta helpommalla pääsee jos vaan laittaa sen netin pois päältä :D

 

 

 

Montenegron rantaviiva muodostaa merenlahden, jonka ympäri kiersimme autolla. Maisemat olivat aivan mielettömät: vuoristoa, pikkukyliä, rantoja ja turkoosia merta! Teimme ensimmäisen stopin Perastissa (punainen tähti) ja toisen Kotorissa (sininen tähti), molemmat olivat kyllä käymisen arvoisia.

Peraist (kuvat yllä) oli pienempi kuin Kotor, mutta oikein nätti ja hyvin säilynyt rantakylä. Kävimme syömässä lounaan laiturille rakennetulla terassilla, oli kyllä kokemus nauttia ruoasta sillä näkymällä :) Muutoin kiertelimme hetken aikaa kaupungissa, mutta en kyllä varaisi aikaa tuntia enempää, niin pieni paikka on.

 

 

Kotor olikin sitten selkeästi Peraistia isompi, ja muuten UNESCO:n maailmanperintökohde. Vanhakaupunki oli kyllä upea, vähän saman tyylinen kuin Dubrovnikissa. Myös Kotoriin on eksynyt melkein harmillisen paljon turisteja, onneksi oltiin kuitenkin liikkeellä ennen suurinta sesonkia! Kotorissa olisi ollut mahdollista kiivetä muureja pitkin rinnettä ylös, mutta tällä kertaa jätettiin kerrankin kiipeilyt välistä :D Muistaakseni tuona päivänä oli kuuma kuin saunassa, joten ehkä siinä syy porrastreenin skippaamiselle.. yleensä ollaan kuitenkin näiden mahdollisten vaivalloisten lomien kannalla haha.

 

 

 

 

Montenegro kyllä yllätti allekirjoittaneen ihan täysin! Tuo paikka täytyy kyllä kokea paikanpäällä, kuvat eivät tee yhtään oikeutta kaikille niille väreille ja jylhille vuoristoille..

 

 

Vielä muutama asia autolla liikkuville:

Ensinnäkin, lahden ympäriajoa suunnitteleville tiedoksi, että lahden pääsee ylittämään auton kanssa lautalla. Ei siis tarvetta ajaa samaa reittiä takaisin, mikäli suuntana Kotorin jälkeen on Kroatia! Olimme riemuissamme, kun ostimme lauttaliput Dubrovnikiin, ”pääsemmekö todella meriteitse Kroatiaan ajamisen sijaan!”. No ei päästy, laivamatka kesti alle 10 minuuttia ja tiputti meidät vain vastarannalle, vaikka kuinka väittivät lippuluukulla että lautta menee Dubrovnikiin :D

Toisekseen, semi tärkeä ajamisen kannalta huomioitava asia on, että lahtea ympäröivä tie on paikoitellen ihan hullun kapea, ja vastaantulijat oman elämänsä rallikuskeja. Onneksi meillä oli todella pieni auto, joten mahduimme jotenkin kaikista tilanteista ilman vaurioita, vaikka vähän hirvittikin välillä..

Kolmannekseen, jos ajat tutkaan ylinopeutta ja montenegrolainen poliisi pysäyttää sinut, kerro olevasi matkalla Kroatiaan. Poissa silmistä, poissa mielestä, poissa Montenegrosta :D #truestory

 

 

Kupari

 

Lisää Kroatia-asiaa, jotenkin näiden juttujen kirjottaminen inspiroi enemmän, kuin kolmen seminaarityön väsääminen, joita minun pitäisi nyt olla tekemässä :) Tukholmaan satoi tänään lunta ja lämpömittari painui pakkaselle, aina vaan lisää syitä miettiä viime kesää ja Kroatiaa..

Kirjoittelin viimeksi Dubrovnikista, jossa päivän vietettyämme jatkoimme matkaamme Mlinin lomakylässä sijaitsevaan hotelliimme. Mlinissä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, mutta vieressä sijaitseva Kupari taasen paljastui oikein mielenkiintoiseksi paikaksi! En ollut aikaisemmin kuullut Kuparista, ja eksyimmekin sinne itseasiassa sattumalta. Halusin nimittäin saada hyvän kuvan vaaleanpunaisesta taivaasta, ja Mlinistä katsottuna vaaleanpunainen osio jäi pahasti erään niemenkärjen taakse :D Oli siis pakko ohittaa niemi Mlinistä Kupariin, ja hyvä niin!

 

 

 

Kuparin vaaleanpunainen auringonlasku oli u-p-e-a, sääli etteivät kuvat anna sille oikeutta! Vaaleanpunainen taivas yhdistettynä turkoosiin veteen oli tosiaan näkemisen arvoinen.

Mitä Kuparissa sitten on? Raunioita :D Paikka on 1960-luvulla rakennettu Jugoslavian armeijan esimiesten lomakäyttöön. Kuitenkin, Kroatian sodan aikana paikka tuhoutui 1990-luvulla, ja nyt 2017 Kuparissa on jäljellä vain entisten loistohotellien rauniot.

Ihmeteltiin tosiaan ensin että minne hittoon sitä nyt on tultu, mutta pienen googlailun jälkeen paikan historia selvisi meillekin. Kuparin hotellit ovat kuin suoraan Call of Duty:sta tai muusta videopelistä; Teki kyllä niin paljon mieli mennä tutkimaan sisätiloja, mutta itsesuojeluvaisto veti lopulta pidemmän korren ja tyydyin tiirailemaan ulkopuolelta :D

 

 

 

 

Suosittelen tekemään pika-visiitin Kupariin jos seikkailee jossain Dubrovnikin tienoilla autolla, hotellit ovat todella vaikuttava näky iltahämärässä. Lisäksi Kuparin ranta on (ainakin Googlen mukaan) alueen parhaita, ja paikalla oli myös yksi toimiva rantabaari :)

 

Vakinainen Työsopimus – Muutto Lontooseen

 

Kuten otsikko osittain paljastaa, allekirjoitin tuossa muutama kuukausi sitten elämäni ensimmäisen ”oikean” työsopimuksen, joka vie minut takaisin Lontooseen taas ensi kesästä lähtien :) Kyseessä on sama investointipankki jossa olin töissä myös viime kesänä, mutta tällä kertaa expiration date puuttuu kokonaan, eli sopimus on oikeasti vakinainen. Hassua ajatella että työelämä häämöttää oikeasti jo näin lähellä. Vastahan tässä on pieni ikuisuus opiskeltu :D Kuten aiemmassa postauksissa pohdinkin jo, ei haittaa kyllä yhtään koulujen loppuminen, päinvastoin!

 

 

Tuon viidakon keskellä mä käyn sitten töissä :)

Kevään to-do-lista kasvoi aika paljon Lontoo-päätöksen myötä, pitää alkaa taas miettimään mitä se uuteen maahan integroituminen vaatiikaan. Haastavinta tulee olemaan taas ylläriylläri asunnon etsiminen… Lontoosta en uskaltaisi edes vuokrata näkemättä, koska asuntojen kunto on mitä on, joten pitänee ottaa jonkinlainen lyhytaikainen ratkaisu ensin pariksi ensimmäiseksi viikoksi. Ja sen jälkeen toivoa että löytyisi joku 1) tarpeeksi hyväkuntoinen 2) tuplaikkunat omaava 3) kivalla alueella oleva 4) tarpeeksi lähellä London Cityä sijaitseva 5) ei liian kallis 6) ei kokolattiamatollinen ja 7) kalustamaton asunto vuokralle. Lisäksi kaikkien muiden asioiden hoitaminen on pirun haastavaa, koska brittien byrokratia on ihan järjetön. Oman mausteensa soppaan tuo tietysti vielä Brexit, tosin omassa tapauksessa luulen (ja tosiaan toivon), että oma työpaikkani sotii sen taistelun puolestani.

Tästä prosessista varmaan tulee kuulemaan enemmän kuin tarpeeksi sitten ensi keväällä :D

 

Dubrovnik

 

Seuraavana Kroatia-sarjassa vuorossa paljon kehuttu Dubrovnik!

Monella eri matkailusaitilla äänet Splitin ja Dubrovnikin välillä menivät melko tasan. Oman kokemuksen perusteella äänestäisin kyllä Dubrovnikin puolesta :) Tykkäsin kaupungin autenttisuudesta, sokkeloista ja rakennuksista. Mistä en tykännyt niin paljoa olivat turistit ja hintataso, joka oli selkeästi muuta Kroatiaa korkeampi, varsinkin Dubrovnikin vanhaa kaupunkia kiertävien muurien sisäpuolella.

 

 

 

Muurien ulkopuolella oleva rantakallioihin hakattu terassikompleksi oli aika hauska, suosittelen vierailemaan :D Tuolla jengi hyppi mereen pakoon kuumuutta, harmitti kun ei ollut bikinejä mukana!

 

 

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia kiertävien muurien päällä kävely antaa kyllä hyvän kokonaiskuvan kaupungista! Lippu olisi kustantanut opiskelijalta sellaiset 12–15 euroa muistaakseni, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja heitettyämme hetken läppää lipunmyyjän kanssa hän päästikin meidät ilmaiseksi :D

 

 

 

 

 

Dubrovnikissa oli muuten hankalaa parkkeerata, joten luovutimme suosiolla ja jätimme auton maksulliseen Dubrovnik Public Parking Garage -nimiseen halliin. Taksa taisi olla joku 4e/tunti, eli aika kallis yleiseen hintatasoon nähden. Maksuautomaatti söi pelkästään käteistä, ja tietysti vain pienempiä rahoja, joten joudun lähteä lähikauppaan rikkomaan rahaa. Tämä ”suuri seteli” jota yritin rikkoa oli jotain 20 euron luokkaa, edes kaupassa eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Huah, voisiko kaikki maat vaan siirtyä korttimaksuihin :D Anyhow, parkkihallista, joka sijaitsi kukkulan huipulla, oli hyvät maisemat sekä lyhyt kävelymatka vanhaan kaupunkiin, eli jos ei halua säätää auton kanssa niin voin suositella :)