Ensimmäinen kuukausi Lontoossa

 

Tajusin juuri että olen kohta asunut täällä jo kuukauden! Tavallaan tuntuu että olisin ehtinyt tehdä jo vaikka mitä, ja tavallaan tuntuu etten ole tehnyt vielä mitään :D Tiedätte varmaan tunteen.

Sopeutuminen on mennyt kyllä hyvin, kavereita on löytynyt hyvin enkä edes enää tarvi Google mapsia joka kerta kun lähden kotoa haha. Asuntoon olen ollut suht tyytyväinen, varsinkin sijaintiin, mutta yksi asia kyllä hiertää ja se on hissi. Talo oli kirjaimellisesti liekeissä tuossa kolme viikkoa sitten, kun hissiin oli tullut joku vika jonka johdosta se syttyi palamaan (suomalaisena todettakoon että ei ollut KONEen hissit ei). Tämän jälkeen  hissi ei ymmärrettävästi ollut käytössä, mutta c’moon tapahtumasta on nyt kolme viikkoa eikä hissit toimi vieläkään. Eikä kukaan näytä tekevän asialle mitään. Tämä hissi-juttu on muodostunut mulle päässä hirveäksi ongelmaksi, en oikeasti yhtään jaksa kävellä noita portaita enää :D Jos on illalla nälkä ja ei ole ruokaa niin olen nälissäni, koska en jaksa lähteä kauppaan, koska portaat. Jos pitää pestä vaatteita kellarin pesutuvassa niin pesen käsin, koska portaat. Ja niin edelleen.

 

Noh, onneksi saan suhata hissillä sitten töissä. Tähän asti töissäkin on mennyt suhteellisen mukavasti ja samalla olen hahmottanut enemmän mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Eroja entisiin Suomen ja Ruotsin työpaikkoihini on melko paljon, kyllä huomaa että täällä mennään ”ison maailman meiningillä” – Ympäristö on hyvin kansainvälinen ja meidän 172 harkkarinkin joukossa taisi olla jo melkein 40 eri äidinkieltä. Pidän ylpeänä suomen äidinkielen tilastoa yksin pystyssä. Täällä on muuten kulminoitunut hyvin se, miten marginaalinen kieli suomi onkaan; mukavaa puhua äidinkielenään ehkä maailman turhinta kieltä :D Hyvä me.

Viikkotuntimäärä töissä pyörii minulla siinä 50 tunnin paikkeilla, joka on ihan naurettavan pieni Lontoossa rahoitusalalla. Määrä on kuitenkin sen verran, että harvemmin jaksaa lähteä enää pyörimään minnekään kaupungille työpäivän jälkeen. Afterworkeja on kyllä tullut harrastettua sitäkin enemmän, on vaan niin helppoa mennä suoraan töistä yksille kertaamaan päivän tapahtumia; Sääli vaan että kaikki tieto pankissa on niin salaista, ettei kenellekään saa oikeastaan kertoa mitään :D

Kaikki Lontoon ja lähialueiden seikkailuni ajoittuvat osaltani siis enemmän viikonloppuihin, nyt vasta ensimmäinen sellainen viikonloppu menossa kun mulla ei ollut mitään kummempia suunnitelmia. Ajattelin että olisin käynyt ottamassa kuvia ja mennyt makoilemaan puistoon, mutta yllättäen Lontoo ui sadevedessä juuri sopivasti koko viikonlopun. No ainakin on aikaa kirjoittaa blogiin postauksia!

Sellaista täällä, aika helposti ovat siis palaset loksahtaneet paikalleen uudessa Lontoon elämässä :) Kuva on muuten joku random otos näiltä mun kotihuudeilta Southbankista.

 

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply