THE WORLD IS YOURS AND YOU CAN’T REFUSE IT.

Ostin liput Suomeen.

Luulin lentäväni täältä sunnuntai aamuna äitin kanssa samalla lennolla kotiin, mutta äitillä onkin vaihtolento. No odottelen sitten Suomen päässä, että sisko hakee meidät kentältä. Mulla loppu täällä työt eilen, sopivasti just pari päivää ennen kun äiti tulee, päästään siis tosissaan viettämään aikaa yhdessä.

Ostin itelleni synttärilahjaksi PT-tunnit, joista nyt on kohta jo puolet takana. Ihan parasta, harmi etten ole tehnyt tätä aikasemmin. Kaikki harmaus kadonnut päästä, ja jokaisen session jälkeen ihan voittajafiilis. Myös kickboxing potkaistiin (heh heh) tehokkaasti käyntiin.

image

Toissa viikonloppu vietettiin aika tiiviisti tyttöjen kanssa, käytiin porukalla bissellä perjantaina ja lauantai meni rennosti rannalla piknikillä. Illalla drinkkejä ja lopulta Bettysin burgerit. Hävyttömän hyviä!
Sunnuntai aamuna kolme melko uupunutta naista suuntasi Montserratin vuorelle. Aavistuksen harmaa ja sumuinen sää ei haitannut, näkymät oli silti upeat! Ja ilma oli uskomattoman raikasta, hieman kirpsakkaa. Alkoi hengästyttämään pelkästä puhtaudesta kaupungin saasteiden jälkeen. Saatiin tuolla aika monta tuntia kulumaan, ja illalla tulikin uni sillä siunatulla hetkellä kun pääsi vihdoin köllähtämään sänkyyn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_9532

Viikonloput pitäisi aina viettää näin, ne tuntuu huomattavasti pidemmiltä kun jaksaa vähän nähdä vaivaa ja suunnitella jotain ohjelmaa. Vaikea sanoa, tuntuuko vatsalihaksissa perjantain treeni vai viikonlopun naurut. Näinä kolmena päivänä on nimittäin naurettu enemmän kuin varmaan koko alkuvuotena, vaikka itkulle ehkä olisi ollut enemmän syitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomessa mua toivottavasti odottaa silmien laserleikkaus! Vähän jännittää, eniten että suostuuko ne leikkaamaan. Kuinka siistiä ois herätä aamusin ja nähdä.

Meen myös takaisin siihen baariin töihin, jossa olin ennen lähtöäkin.

Ihanaa nähdä ajan kanssa kaikkia; kavereita, mummia, tuttuja maisemia.

Syödä ruisleipää, ja ehkä vähän salmiakkia.

Tällä kertaa ehdin nauttia Suomesta 10 päivää ennenkuin lennän takaisin Barcelonaan ja pääsen meidän uuteen kämppään Barcelonetalla. Ja sitten tuleekin Laura ja Santtu tänne!

Tällä hetkellä, tämä tuntuu parhaalta päätökseltä, jäädä ja rakentaa elämä täällä. Sain uuden duuninkin, ollaan Jennin kanssa siis sekä kämppiksiä että duunikavereita edelleen. Ja mikä parasta, työskennellään kotoa käsin!

Nyt alkaa huonekalujen ja pyörän metsästäminen. Yksi ylimääräinen skeittilautakin oli ilmestynyt kotiin, kun satuin joku ilta mainitsemaan, että halutaan opetella Jennin kanssa edes rullaamaan eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt lähdetään Rooftop Sunset Yogaan!

 

// So far being 26 has been amazing. New friends, new hobbies, new home and a new job. 

TAKE A BREATH, IT’LL BE OKAY

Kuinka siistiä, että sulla on kaikki ovet avoinna!” on usein se kommentti minkä kuulen, kun vastaan millasta elämä tällä hetkellä on.

Ja onhan se siistiä, mutta myös ihan sairaan pelottavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin nimittäin tänään yhteyttä oppisopimuskoulutukseen, jos tulisinkin jo Suomeen. Oppisopimuksen työpaikkana, eli missä kaikki käytännön opetus tapahtuu, on ystäväni suloinen kampaamo Kalliossa. Ja aivan ihana opettajakin siellä tulee olemaan. 🙂

Parisen viikkoa sitten kilahti viesti Facebookissa, entinen pomo laittoi viestiä, että työpaikka odottaisi siellä samassa baarissa missä paiskin töitä ennen lähtöäni. Lisäksi Löylystä tarjottiin mulle kesätyöpaikkaa, lupasin vahvistaa kaverille huhtikuussa mitkä on suunnitelmat.

Asuntoa siellä ei tietenkään ole, mutta eipä ole kohta täälläkään.

Tää kaikki tekee Suomeen paluusta niin paljon houkuttelevampaa, etenkin näin kesää kohden.

Koska onko siistimpää kun Suomen kesä? 

Myös helpompaa, en tipahtaisi täysin tyhjän päälle tullessani.

Kaikki tuntuu vetävän tällä hetkellä kohti Suomea, mieli ja sydän.

Googlettelin kanssa vähän surfcampeja Portugalista. Ei kai parista viikosta moisella haittaakaan voi olla?

 

// When the whole world is open for you, where do you go?

 

THIS IS ME CHOOSING ME

Mun tän vuoden ainoa uuden vuoden lupaus – tai ehkä ennemminkin päätös, oli rakastaa kaikkea enemmän.

ja kornia tai ei, se alkaa aina itsestä.

image

Niimpä olen alkanut useammin menemään nukkumaan aikasemmin, oon käynyt lenkillä ja palasin kickboxingiin.

Huolimatta, että käytetään paljon pastaa, riisiä, perunaa sekä linssejä, niin koitan omassa ruokavaliossani syödä suhteessa enemmän salaattia ja kasviksia. Nuo edellämainitut kun eivät varsinaisesti kuuluneet mun ruokavalioon Suomessa, niin tuntuu olo aika tuhdilta. Suurin muutos on ehkä kuitenkin ollut sokerista vieroittuminen, tai ainakin vähentäminen.

Pukeudun niihin fancympiinkin vaatteisiin arkena ja laitan punaista huulipunaa. Näin arkeenkin saa hiukan juhlan tuntua ja ihan rehellisesti – ei ainakaan mun elämässä ole niin paljon erikoisia tapahtumia että niille tähän asti varjelluille vaatteille tulisi liikaa käyttöä.

No, viikonloppusin pukeudun kyllä edelleen ihan yhtä rennosti kun aina. Tää oli kyllä ystävänpäivän asu :D

Tiskaan tiskit samantien ja pidän huoneen järjestyksessä. On ihana tulla kotiin siistiin huoneeseen, jossa sänky on pedattu. Itse tosin oon yhdeksän kertaa kymmenestä se, joka lähtee aamulla ensimmäisenä, joten näistä en voi ottaa kovin suurta kunniaa.

Oon vähentänyt huomattavasti puhelimen käyttöä, sen sijaan lukenut enemmän kirjoja. On helpompi olla läsnä ja keskittyä oikeesti siihen mitä tekee ja niihin kaverin asioihin kun jättää puhelimen nostamatta pöydälle. Oon koittanut ujuttaa tapaa myös kotiin, vaikka tässä nyt oliskin vielä petrattavaa. Kun syödään yhdessä illallista, niin sillon on kyllä puhelin kielletty. Tää saattaa olla vähän winning a battle, loosing the war mutta oon tohonkin jo ihan tyytyväinen.

Pyrin ottamaan kaiken irti siitä mitä tällä kaupungilla on tarjota. Niimpä käydään joka kuun ensimmäinen sunnuntai museossa ja esimerkiksi viime viikonloppuna oltiin katsomassa Llum BCN valotapahtumaa. Noitahan riittäisi, jos jaksaisi vielä ahkerammin ottaa selvää.

image

Koitan muistaa laittaa kavereille säännöllisesti viestiä, että miten menee. Täällä varsinkin koen hirveetä syyllisyyttä etten kysele tarpeeks. Enkä todellakaan oleta, että kaikkien pitäisi kysellä multa koska mä nyt oon täällä kauempana. Arki vaan on arkea täälläkin ja samalla tavalla Suomessa asuessa oli viikkoja kun ei vaan ehtinyt ja muistanut. Täällä vaan tuo huono-omatunto koputtaa kovempaa.

Opin jokunen vuosi sitten, että olet onnellisempi kun opit hyväksymään anteeksipyynnön, jota et koskaan saanut. Tietenkään tämä ei tarkota kynnysmatoksi ryhtymistä, mutta jokaisesta asiasta ei kannata surra itseään vereslihalle. Ollaan kuitenkin kaikki vaan ihmisiä ja tehdään virheitä, pieni lempeys ja ymmärrys ei ole pahasta.

Samalla kuitenkin tsemppaan jatkuvasti itseäni, että pitäisin paremmin omista oikeuksistani kiinni, tervettä itsevarmuutta. Riittävästi itsekunnioitusta seistä selkä suorana itsensä puolesta. Sanomaan ei, kun joku ei tunnu oikealta.

image

Muistaa päivittäin olla kiitollinen siitä mitä on, pienillä arkisilla jutuilla osoittaa arvostusta.

 

Rakkautta ei edelleenkään riitä hitaasti edessä löntysteleville ihmisille.

 

// The best thing you can do for yourself is know exactly what you’re worth.

 

Kuvituksena kuva iltalenkiltä, ystävänpäivän asu, Llum BCN ja oltiin kaverin kanssa ottamassa mainoskuvia suomalaiselle vodkalle.