Näyttäisi vähän siltä, että on taas tullut isompi tauko. Tässä välissä olen ehtinyt jo kotiutua. Voi mitä kaikkea tapahtuikaan, mistä en ole kertonut täällä! 11.3 oli mun onnenpäivä! Kaikki sujui hyvin, paitsi paljon paremmin! : D Ostin sen taulun, josta laitoin jo aiemmassa postauksessa kuvan, ja maksoin siitä lopulta vain 60 dollaria! (Myyjä kun oli niin otettu siitä, miten ihailin hänen teoksiaan) Kävin myös kavereideni bändin keikalla Serinan kanssa ja meininki oli kiva : ) Ehdin vielä käväistä seuraavana päivänä vielä Serinan ja yhden torityöntekijän kanssa Yarra -joella olleella festarilla ja näin ensimmäistä kertaa livenä vesihiihtokisat!!

Sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin yksin Sydneyyn! Maksoin ylipainavasta matkalaukku+reppu -yhdistelmästäni 75dollaria, kun ne painoivat 5kg liikaa :_( yhteensä 35,1kg!! Onneksi matka kentältä Sydneyn keskustaan sujui alle 15minuutissa junalla. Asemalla olin hetken hukassa, mutta sitten kysyin joltakin työntekijältä, missä hostellini, YHA Railway Square, on ja mut neuvottiin oikeaan suuntaan. Juna-asemalla vaan ei ollut liukuportaita juuri missään -.-” ulkona satoi ja raahasin laukkuani isohkot portaat ylös hostellille ja menin huoneeseeni purkamaan kamoja. Hostelli oli tosi siisti ja suosittelisin kelle vaan. Se oli lisäksi mainiolla paikalla! Samana iltana menin yleistiloihin dataamaan läppärilläni. Samaan sohva-settiin istui kaksi tyttöä, joiden puhetta seurasin. En saanut mitään selvää ja uteliaisuuteni voitti: “anteeksi, mitä kieltä te puhutte?”. Hollantiahan se sitten oli ja päädyinkin viettämään seuraavat pari päivää ihanien tyttöjen, Jolicen ja Anoukin seurassa! Käytiin Manly beachilla ja Bondilla ja sää suosi meitä, kahden sateisen jakson välissä paistoi aurinko. Viimeisen päivän, perjantain, vietin kuitenkin yksin kaupunkia kierrellen, koska tytöillä oli muita suunnitelmia.

Jolice (vas.) ja Anouk

Outo rinkula auringon ympärillä, joka nähtiin Manly beachilla

Vedenalaista meininkiä Bondilla!

Bondi <3

Kiersin perus turisti-nähtävyydet, kuten Oopperatalo&Harbour Bridgen ja The Rocks -kaupunginosan. Sotkin valkoisen tunikani (herkullisella) tomaattikastikkeella ja pesin sen käsienpesuaineella. Liikuinkin lähes koko loppupäivän pelkät legginsit ja farkkupaita päällä, vaikka minulle tuli kuuma. Enkä pidä yhtään siitä, kun legginsejä pidetään housuina. En kuitenkaan antanut ajatuksen häiritä, vaan käppäilin siitä kohti, Serinan ja Roosan mukaan, upeaa Botanic Gardenia.

Valkoinen tunika.. Herkullinen lihapullawrappi.. Ja kastikkeet rinnuksilla.

Päätin pitää pienet nokoset puun alla varjossa, kun tuli niin kuuma. (Koko kävelymatkan liehuttelin tunikaani käsivarrellani – jos se vaikka kuivuisi ja saisin sen takaisin päälleni.) En jaksanut pysähtyä varttia pidemmäksi ja jatkoin kävelyä isossa puistossa takaisin hostellin suuntaan, sillä illaksi oli luvattu sadetta (jota ei kyllä tullutkaan). Mulla oli tosi hyvä fiilis; kierrellä ihan rauhassa, omaan tahtiin, eikä ollut mitään kiirettä minnekään! Kaikkialla oli kaunista ja sää oli aivan täydellinen, kuuma, muttei liian kuuma Mulla oli mun järkkäri mukana ja otin tuhansittain kuvia. Näin erään pienen lammikon luona Kookaburran, joka ei ujostellut! Pääsin ottamaan siitä kuvia todella läheltä. Hetken päästä jatkoin vähän matkaani ja näin ison villiparven keltatöyhtökakaduja, jotka ei nekään kovin ujoja.. Kyseiset papukaijat ovat todella fiksuja ja erittäin uteliaita! Minulla on kuitenkin sen verran kunnioitusta niiden terävää nokkaa kohtaan, että kun ne käppäilivät tarpeeksi lähelle minua, siirryin. Näistäkin linnuista sain upeita kuvia.

Kookaburra

Tässä näkyy se kakadujen uteliaisuus..

Jatkaessani matkaa näin aivan upean hääseurueen. Voi miten kaunis hääpäivä ja -paikka heillä olikaan.. Ja morsian oli niin kaunis! Kävelin myös kohtaan, josta näkee hyvin Oopperatalon ja sen takana olevan Harbour Bridge -sillan. Pysähdyin hetkeksi ihailemaan näkyä ja sitten katsoin karttaan, joka minulla oli. Olin kävellyt ihan eri suuntaan, kuin minne alunperin piti, joten käänsin suuntani kohti kaupunkia meren reunan seuraamisen sijasta. Joka puolella oli toistaan kauniimpia eksoottisia kukkia ja hienoja patsaita. Ihmettelin hetken käveltyäni outoa vikinä-ääntä. Käänsin katseeni kohti taivasta ja siellä niitä oli, lepakoita! “Flying Fox” luki jossain taulussa, missä kyseisistä eläimistä oli enemmän infoa. Niitä oli satoja, ellei tuhansiakin siinä osassa puistoa. Otukset olivat yllättävän aktiivisia niin päiväsaikaan, osa toki roikkui vain puiden oksilta. Sain niistäkin aivan mahtavia kuvia. Olin tyytyväinen kierroksestani puistossa ja suuntasin seuraavaksi kohti markettia, josta ostaisin iltaruokani.

Eikö olekin ihan pienen koiran näköinen?

Päivän paras, mutta työläin kuva! Ei ole helppoa napata nopeasti lentävää otusta kuvaan.

Hostellilla syödessäni törmäsin myös Joliceen ja Anoukiin. Heidänkin päivänsä oli sujunut hyvin. Näytin heille osan kuvista, jotka olin ottanut ja juttelin heidän kanssaan. Pasta, jonka tein, ei ollutkaan niin hyvää, kun toivoin ja sitä oli liikaa. Laitoin loput puhtaalle lautaselle ja lapun päälle: “Sille, kellä on nälkä ”

Seuraavana aamuna heräsin tarpeeksi ajoissa pakatakseni loput kamani ja suuntasin aamiais-pastan syötyäni kohti juna-asemaa. Tällä kertaa joku mukava juna-työntekijä auttoi minua, ja kantoi matkalaukkuni portaat ylös junalle. Siitä matka jatkui kohti Brisbanea. Casinon juna-asemalla jouduin vaihtamaan bussiikyytiin, joka veisi Brisbaneen. Bussi kiersi mm. Byron Bayn kautta ja ihailin tuttuja maisemia. Yhteensä matka kesti lähemmäs viittätoista tuntia. Molemmista puhelimistani alkoi akku loppua ja samoin läppäristäni. Bussissa mulle tuli vielä tosi paha olo, maha oli sika kipee. Se onneksi haihtui pois vähän ennen perille pääsyä, kun lepäilin.

Sydneyssä oli kaksikerroksiset junat

Elina haki mut Beenleigh’n asemalta ja mentiin kotiin. Söin jotain iltapalaa ja menin hetkeksi koneelle ja nukkumaan. Loppuviikko oli ihana, näin kavereita ja bailasin. Kävin myös parin suomalaiskaverin kanssa New South Walesin osavaltion puolella Australian “kuuluisassa” huumekylässä, Nimbinissä. Matkan varrella pysähdyttiin eräälle isolle padolle ja sademetsään Natural Bridgelle. Ja vaikka meille kuinka tarjottiin Nimbinissä, me ei vedetty pilveä, ei taikakeksejä, eikä sieniä Takas kun päästiin, niin mentiin vielä ulos perus Suomi-Saksa -jengillä. Lauantain vietin darrassa kotona, ja pakaten. Käytiin vielä Mikan ja Ellun kaa syömässä ja la-su yöllä mun lento Suomeen sitten lähtikin.

Natural Bridge

Natural Bridge alhaaltapäin katsottuna

Happy High Herbs Nimbinissä - Mulla guarana-tikkari kädessä

Lähdin oudoin mielin. Toisaalta ihanaa kun pääsee näkemään kaikkia kavereita. Toisaalta taas, kamalaa lähteä hädintuskin plussakelillä pysyttelevään Suomeen +30 asteen lämmöstä! Ja niin paljon olisi vielä nähtävää ja tehtävää.. Mutta kyllä ne rahatkin alkoi sitten loppumaan kesken. Olin isälleni jo reilu tonnin (euroissa) velkaa ja pitäisi jonnekin hakea opiskelemaankin.

Mutta täällä mä nyt olen ollut ja kokenut peräti kaksi takatalvea…. Kipeänä olin kaks viikkoa, laskeutumisesta lähtien.  Samalla kun mun suomalaiset kaverit Brisbanessa valittaa facebookissa: “voi kun täällä on niin kylmä, vain 24 astetta, missä mun villapusero on??”. Lentokoneessa sain viel jonku kivan pöpön ja kaks viikkoa yskittyäni sain lääkäristä antibioottikuurin. Vaikuttais auttavan.

Outoa on oikeanpuoleinen liikenne. Menee hetki tottua siihen. Outoa on eurot. Ne on paperisia! Ja tuntuvat kömpelöiltä kädessä. Outoa on myös se, kun korvat on englanninkielisessä maassa herkistynyt kuulemaan muut kielet, kuten suomen, ja täällä kaikki ympärilläolevat kaupungilla puhuvat suomea. Alkuun meinasin huomaamattani keskittyä jokaisen ohikävelevän juttuihin, ja se oli outoa. Olen kerran ajanut täälä jo autoa, eikä se nyt niin kauhean vaikeaa ollutkaan. Pari kertaa meni kyllä vilkkujen sijasta pyyhkimet päälle. Ei satanut, mutta onneksi pyyhkimet ei naarmuttaneet äidin auton tuulilasia.. Hain kans pariin yliopistoon opiskelee englantia, saa nähdä pääsenkö. Töitäkin pitäisi hankkia, olenkin joitain hakemuksia jo laittanut. Nyt kun on palannut tänne, samoihin maisemiin, vanhoihin kaveripiireihin, kotiin.. Tuntuu melkeen siltä, kuin ei olisi edes ollut poissa. En pidä tästä tunteesta, sillä kyllähän mä nyt olin 8 ja puoli kuukautta viettämässä mahtavaa, toki välillä hirveääkin, seikkailua Australiassa.

ps. kaikki kuvat tässä artikkelissa on itseni ottamia. : )

• Tweettaa
• 

Perjantaina 2.3 jouduin jälleen heräämään aivan liian aikaisin aamulla ehtiäkseni aamu kuuden junalla töihin. Olin kuitenkin virkeämpi, kuin edellisviikonloppuna. Bisnes ei mennyt oikein hyvin, mutta päivää piristi se, että pomot tulivat moikkaamaan. Barney, siis on kai enemmän mun pomo, mutta hän kihlattunsa, Uschan, kanssa kuitenkin pyörittää bisnestä. He toivat minulle lisää kirjoja myyntiin, kun on alkanut loppumaan jo bestsellerit. Uscha maalasi ison metallikärryn, jossa kirjat säilytetään aina viikolla. Barny juoksi ympäri toria ostoksilla ja sainkin juteltua paljon Hollannista kotoisin olevan Uschan kanssa. Jos ehdin jo mainita, miten mukava Barny on, niin Uscha on kyllä vähintään yhtä mukava. Todella pirtsakka nuori nainen ja hymyilee paljon.

mun työpaikka

Ja mikä ihaninta, Barny kysyi minulta, jos haluaisin mennä lauantaina heille BBQ:lle. “Vähän niinku juhlistamaan meidän kihlausta”, hän sanoi. Suostuin ilomielin Hetken päästä molemmat lähtivät ja jatkoin töitäni.. Eli istuin ja piirsin odottaen asiakkaita, joille jutella. Lopetin työt kolmen-neljän aikaan, kävin läheisessä eläinkaupassa ihailemassa pieniä, iloisia koiranpentuja ja menin sitten junalla kotiin.

Kävellessäni junalta kotiovelle, en voinut kuin hymyillä. Hymyilin koko matkan, koska oli vaan ollut niin kiva päivä. Se on oikeesti ihana tunne, kun hymyilyttää hyvän päivän ja ihanien ihmisten takia, eikä jaksa edes välittää siitä, mitä muut ympärillä olevat ajattelee, ku vaa hymyilee ja hyppelehtii kävelytiellä.

Lauantaina 3.3 Serina tuli moikkaamaan mua töihin vähän ennen, kun olin lopettamassa. Oli niinkin mukava, että auttoi mua purkaa mun työpaikan setuppia Sitten mentiin samaa matkaa hostellille. Kirjauduin sisään ja menin heittämään kamani huoneeseen 214. Sitten kävin pikaisesti suihkussa (vaikka se tuntuikin vähän turhalta kun ulkona satoi kaatamalla..) ja laittauduin kihlajuhlia varten. Vasta kun olin valmiina lähdössä hostellilta, tajusin, etten tiedä miten pääsen perille! Kysäsin yheltä respan työntekijältä, joka oli juuri lopettanut työt, ja hän kehotti ottamaan ratikan, vaikka meinasin alkuun kävellä.

Piti vaihtaa ratikkaa, ja toisella pysäkillä kyselin muilta ihmisiltä, osaisivatko he neuvoa missä jäädä pois. Ja niinhän nämä australialaiset ovat avuliaita ja löysin kerralla perille saakka. Kun pääsin oikealle tielle, keräsin hetken rohkeutta ja menin koputtamaan ovea. Joku tuntematon mies avasi oven, mutta näin Uschan olohuoneessa ja huokaisin helpotuksesta – oikeassa osoitteessa ollaan!

Uscha ohjasti minut keittiöön, jossa hän esitteli minut ympärillä seisoville ihmisille. Pari tuttuakin oli juhlissa, kollegoja yömarketilta. Kompaktissa kämpässä oli aika paljon vieraita. En ehtinyt edes esitellä itseäni kaikille illan aikana! Työkavereitteni lisäksi mukavimmat ihmiset juhlissa olivat kyllä kihlapari itse, sekä Barnyn pikkuveli Darcy ja hänen tyttöystävänsä (jonka nimeä en muista). Darcyn kanssa puhuttiin paljon musiikista. Hänellä on selkeästi intohimoinen suhde musiikkiin – tämä jätkä ei voisi elää ilman sitä. Hän on töissä roudarina, ja on tehnyt töitä muiden muassa Rihannalle, Eminemille ja U2:lle. Riri on kuulemma tosi mukava tyttö. Kateus iski ehkä vähäsen vaan ja mietin, olisiko minusta roudariksi..

Koko illan kannoin kameraa mukana, mutta yhtäkään kuvaa en ottanut..

Ilta venyi yhdeksään asti, ja lähdin samaa matkaa Darcyn ja hänen tyttöystävänsä kanssa juhlista. Tein hostellilla päivän rahanlaskennat ja juttelin samassa huoneessa juopottelevien saksalaisten kanssa. Pääsin nukkumaan vasta yhdentoista maissa, kun osa näistä lähti juhlimaan ja loput menivät nukkumaan.

Sunnuntaina 4.3 sain vähän paremman paikan torilla, mutta bisnes oli koko viikon ajan kuulemma ollut kurjin pitkään aikaan – tai näin muut torila työskentelevät ainakin sanoivat. Epäonnkseni vastapäätä käytävää oli vaatekauppa ja taulukauppa. Tuijottelin koko päivän erilaisia mekkoja ja jakkuja, sekä upeita valokuvia. Juttelin myös niiden myyjien kanssa. Serina vietti pari tuntia kanssani lounasajan jälkeen. Söimme ja rupattelimme niitä näitä. Lopulta en voinut vastusta kiusausta, menin vastapäätä katselemaan vaatteita lähempää ja jätin Serin pitämään huolta omasta puljustani. Kokeilin yhtä jakkua ja koska sain sen alennuksella – ostin sen. Ei ollu ku 25 dollaria!! Olen myös melko varma, että aion ostaa alla olevan valokuva-taulun. Tai siis, kuvan ilman kehyksiä. Saan sen nimittäin 40 dollarin alennuksella!!

Kuva on napattu kuulemma Vietnamissa

Viimeiset neljä viikkoa on kulunut huristen. En tajua mihin aika yht’ äkkiä katoaa. Olen niin “huomenna” -henkilö, kun olla voi. Teen melkein kaiken “huomenna” ja niinhän ne asiat sitten kasaantuu. Matkat Sydneyn kautta Brisbaneen olisi pitänyt varata jo viikkoja sitten. Rahaa olisi pitänyt alkaa säästää aikaisemmin. Blogiin on pitänyt kirjoittaa lisää juttua jo parin viikon ajan, koska juttua riittää. Ehkä mä vielä joku päivä opin tekemään asioita “tänään” tai ainakin tekemään pitävän deadlinen asioille, joita en voi tehdä heti.

Tuntuu, että vasta äsken laskin minulla olevan viikkoja Australiassa seitsemän, nyt on jäljellä aika tasan kolme viikkoa ja neljä päivää. Omalla tavallaan on kyllä äärettömän ihana mennä takaisin kotiin. Tammikuun lopulta lähtien koti-ikävä on vain kasvanut. Tuntuu, että nyt on aika lähteä, mutta on silti haikeaa päättää tämä seikkailu Australiassa. Niin paljon olisi vielä nähtävää ja tehtävää. Palaan tänne varmasti vielä joskus. Oli se sitten vaihto-vuosi tai lomamatka.

haluaisin vielä kokeilla mm. surffausta

Menimme Serinan kanssa tänään käyttämään kuponkejamme, joilla saa ilmaisen juotavan, Turf -baariin. Istuuduttuamme sidukoidemme kanssa tyhjään pöytään, tuli meidän luokse joku 50-60 vuotias humalainen mies juttelemaan. Kyseli mistä ollaan ja miten pitkään ollaan oltu täällä jne. Hän nojasi kokoajan lähemmäs meitä ja saatuani tarpeeksi kiltisti sanoin että nyt pitää mennä naistenhuoneeseen, tsori.

Vaihdoimme todellisuudessa vain paikkaa, eikä aikaakaan kun sama vanha mies tulee takaisin. Sanoo ettei halua häiritä meitä enempää ja että tapasi Scandi-nuorukaisia ja hakevansa meille yhden suomalaispojan. Hän läksi ja olimme Serin kanssa tyytyväisiä. Kunnes tämä mies tosissaan toi erään erittäin vaaleatukkaisen nuoren miehen joukkoomme. Selvisi pian, ettei “Matt” ollut suomesta, vaan skotlannista. Eikä hänen puheestaan ollut saada selvää vahvan aksentin, sekä änkytyksen takia. Ei mennyt edes minuuttia, kun meidän pappa toi toisen nuorukaisen pöytäämme. Tom oli hänen nimensä ja hän oli – yllätys, yllätys – saksalainen. Hampurista kotoisin, ja ollut Ausseissa jo puolitoista vuotta. Minua ja Serinaa nauratti koko tilanne. Hetken aikaa juteltuamme menimme juomaan lasit vettä ja lähdimme.

Ulkoa satoi – onneks olin ottanut sateenvarjon mukaan! Kävelin sandaalit jalassa kohti Flinder St. juna-asemaa, masentuneena ajatuksesta, että minun pitäisi vielä vartti venata junaa. Onnekseni siinä vastapäätä asemaa, mäkkärin vieressä oli nuori katusoittajamies. Jäin kuuntelemaan, koska hän vaikutti hyvältä laulajalta. Hän lauloi Eagle Eye Cherryn kappaleen Stay Tonight http://www.youtube.com/watch?v=dTa2Bzlbjv0 ja annoin hänelle kymmenen senttiä :–) Muuten olisin varmaan antanut enemmän, mutta kun olen itsekin niin köyhä ja tarvitsen matkarahaa..

Kävellessäni junalta kotiin, kosteilla kävelyteillä oli lukuisia etanoita. Yritin parhaani mukaan välttää sitä epämukavaa tunnetta, kun kotelonsa kanssa hitaasti hiihtävä etana jää kengän alle, mutta taisin litistää ainakin kaks.

Nukuin taas aika pitkään. Katsoin elokuvan ja kävin sitten pankissa ja ruokakaupassa kävellen. Ajattelin, että kävisin rannalla, ennen kuin tapaan kavereitani keskustassa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun muistin, että täällähän on tänään Valentine’s day. Koko eilisen yritin vielä teeskennellä, etten välitä siitä, mutta vietän mielummin aikaani kotona, kuin satojen pariskuntien keskellä rannalla.

Kaupunkiin mennessäni en sitten välttynyt siltä. Ruusuja myytiin joka nurkassa, alkoi ihan häiritä. Odotin Roosaa Flinder Streetin juna-aseman kellojen alla. Siinä oli moni muukin odottamassa – treffikumppaneitaan. Odotin n. 15 minuuttia, ja sinä aikana ainakin 5 henkilölle löytyi pari. Romanttiset treffit olisivat kyllä kelvanneet minullekin, vaikka olinkin ihan tyytyväinen, että saan viettää YSTÄVÄNpäivää down under.

Isuskeltiin Federation Squarella tovi ja mentiin sitten Roosan ja Serinan huoneeseen. Seri oli töiden jälkeen liian väsynyt poistumaan hostellilta. Juttelimme niitä näitä, ja pelasin Serinan kanssa hetken korttia. Melkein lähdin parin muun hostellihuoneen tytön kanssa ulos, mutta kun aloin katsoa juna-aikatauluja ja kelloa, totesin että empä nyt tunniksi viitsi baariin lähteä. Huomenna sitten. Kello tulikin jo puoli kymmenen ja päätin napata junan kotiin. Juna-asemalla iloinen ystävänpäivä -mieleni vaihtui taas Valentine’s day:n masennukseen. Joka puolella oli syleileviä pareja. Minä olen pariton, enkä pidä siitä. Varsinkaan yleisenä romanttisuuden päivänä useiden onnekkaiden keskellä. Kuuntelin junassa rokkia ja yritin viedä huomioni huomiseen. Minähän menen päivällä rantsuun ruskettumaan ja illalla bailaamaan! Brittiystäväni Kateytä lainaten: F*ck yeah!!

Pssst! Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat myheartit.comista.

Vihdoinkin kunnon yöunet. Menin puolenyön jälkeen nukkumaan, kun jäin jumittaa pitkästä aikaa koneelle ja katsoin telkusta tulevaa Lethal Weapon -leffaa. Päätin kuitenkin, että väsyttää niin paljon, että nukahdan kohta istualteen, joten menin – tapojeni vastaisesti – nukkumaan ennen kuin elokuva loppui.

Sunnuntaina olin väsynyt. Olin nukkunut yön hostellissa ja herännyt ennen kello kuutta siihen, että joku tyttö huoneessamme kuorsasi kovaa. En ehtinyt nukahtaa uudestaan, ennenkuin herätyskelloni jo herätti minut 6.24. Torkku. 6.34 Okei, kaks minuuttii vielä, en jaksa laittaa torkkua. Silmäni sulkeutuivat. Kun avasin ne uudestaan, kello oli 6.46, ei helkutti nyt ylös!!! Nousin, pakkasin kamat ja menin kirjaamaan itseni hostellista ulos. Sitten 7 Eleven:iin ja Pie Face:en vaihtamaan duunirahaa pienemmäks, vaihtokassaan kun kaipasin lisää pikkurahaa. Siitä duuniin. Haukottelin koko päivän jatkuvasti. Naapurityöntekijät olivat mukavia. Sisaruksia, n. 45-50 vuotiaita ausseja. Toinen laittoi yksin pöydät pystyyn ja tarjosi minulle kaakaon. Seuraava sisko saapui myöhemmin bordercolliensa Marnien kanssa ja sisrukset vuorottelivat myyntihommissa. Molempien kanssa rupattelin niitä näitä ja se oli mukavaa. Ihastelin töissä myös erään asiakkaan, korealaisen pojan kameraa. Hän otti minusta kuvan, ja antoi sen minulle.

Korealainen asiakas otti minusta Polaroid -kuvan.

Ella tuli yllättäen nurkan takaa moikkaamaan ja juteltiin hetki. Hän jatkoi kiertelyitään ja tuli takaisin juuri, kun olin aloittanut kamojen kasaamisen. Menimme samalla junalla kotiin ja päätimme, että ti tai ke mentäis ehkä bailaamaan johonkin. Kaipaan humalaa ja tanssilattiaa. Kuulostaa niin hassulta sanoa noin, mutta se tunne, kun tanssii humalassa ihmisjoukon keskellä on mielestäni ihana, enkä ole ollut kummassakaan (kännissä tai tanssilattialla) pariin kuukauteen. Enkä kertaakaan Melbournessa. Ihan hyvä vaan, etten ole elänyt samalla lailla, kuin Brisbanessa. Olin loka-marraskuussa suunnilleen joka viikko ulkona, kännissä ja tanssilattialla. Pistetään nuoruuden ja ulkomaan piikkiin..

Uusimmat löytöni <3 Nämä menee päälle sitten, kun lähden bailaamaan.

Torstaina Serina tuli meille ja katsottin pari leffaa: Love Actually ja Batman: The Dark Knight. Näistä kahdesta ensimmäistä en ollut koskaan nähnytkään. Ja se loppuu niin tyypilliseen jenkki-tyyliin.. Niin imelää että oikein pahaa tekee! : D Batman on mielestäni “masterpiece” ja harmittaa, että menetimme niin hyvän miesnäyttelijän, kuin Heath Ledgerin, hänen ollessaan niin nuori.

Serina

Keskiviikkona vietin aamusta iltapäivään aikani tv:n äärellä. Meinasin jatkaa samaa rataa iltaan asti, kunnes lopulta päätin, että menen sittenkin kavereiden kanssa QV Market:in yötorille. Minä ja Serina otettiin isot Amerikkalaistyyliset pannukakut jäätelöllä. Serinalla oli mansikoita ja minulla suklaakastiketta lisänä ja söimme vähän toistemme lautasilta. En jaksanut syödä pannariani kokonaan. Törkeän herkullinen ja iso se kyllä oli!!

YAM YAM, American Pancakes!!

Etsin Uscha -liikkeen sieltä, tiesin että meillä on paikka yömarkkinoilla. Tapasin kollegoita 2 kappaletta. Yömarkkinoilla on paljon hienompi esillepano, kuin mitä minulla on viikonloppuisin. Töissä siellä oli ilmeisesti pariskunta, sillä mies ja nainen etsivät kämppää Melbournesta. He pyysivät minua tuuraamaan tunnin ensi keskiviikkona, klo 5-6 pm, että he pääsisivät pariin asuntonäyttöön. Suostuin tietenkin, aina on kiva auttaa muita. He lupasivat tarjota illallisen siitä hyvästä : )