kotimaa Yleinen

Kotimaan matkailua: Päijät-Hämeen jalokivi

maanantai, elokuu 13, 2018

Päijät-Hämeessä, tarkemmin sanottuna Hollolassa, sijaitsee pieni turkoosin jalokiven tavoin välkehtivä lähdeallas: Kiikunlähde. Olin jo pidemmän aikaa halunnut käydä sitä ihailemassa, ja perjantaina päätimmekin aika spontaanisti hypätä autoon ja hurauttaa sinne.

Kiikunlähteen sanotaan olevan Suomen suurin lähdeallas. Se pulppua vettä vuoden ympäri, eikä koskaan jäädy. Vesi oli hohtavan turkoosia, ja se kimalteli kauniisti ilta-auringossa. Vaikka lammen syvyys on kolme-neljä metriä, sitä on vaikea hahmottaa veden kirkkauden takia. Pohjassa olevat puunrungot kun näkyvät niin selvästi, että niiden luulee olevan ihan pinnassa! Tunnelma oli lähteellä tarunhohtoinen. Ympärillä oli perisuomalainen havumetsä, ja kun sen keskeltä yhtäkkiä avautui kuin toisesta maailmasta oleva kirkas, turkoosina välkehtivä lampi, oli pakko hieraista silmiään.

 

Kiikunlähde oli pitkään hyvin pienen piirin tiedossa oleva paikka, eikä sitä oikein mainostettu missään. Järven tarina -luontodokumentti lisäsi paikan tunnettuutta, ja meidänkin kanssa samaan aikaan lähteellä oli kävijöitä ihan ruuhkaksi asti.  Rannat ovat kuluneet suuristä kävijämääristä joten ihan rantaviivan tuntumaan ei enää ole pääsyä. Vierailijoille on rakennettu puinen tasanne, miltä voi ihailla turkoosia lampea. Ympärillä asuvat ihmiset ottavat juomavetensä lähteestä, joten siinä ei siksi saa uida. Muutenkin on hyvä muistaa kunnioittaa heidän yksityisyyttään.

Kiikunlähteelle on selkeät opasteet. Parkkipaikalta on enää lyhyt kävelymatka, jonka taittaa alle viidessä minuutissa. Jos liikutte Hollolassa päin, kannattaa edottomasti poiketa katsomassa tätä harvinaisuutta!

kotimaa Yleinen

Kotimaan matkailua: upea maailmanperintökohde Kymenlaaksossa

torstai, heinäkuu 26, 2018

Vaikka kesälomat taitaa olla aika monella jo loppusuoralla, niin ajattelin silti vinkata teille yhden ihanan kotimaan kohteen, johon tutustuin itse vasta tänä kesänä. Tämä on myös täydellinen viikonloppukohde, jos haluaa nauttia kauniista arkkitehtuurista, hyvästä säästä ja historian havinasta. Kyseessä on siis Kymenlaaksossa sijaitseva Verlan ruukin alue.

Oltiin ajelemassa takaisin ystävien kesämökille, ja päätettiin matkalla koukata Verlan kautta. Oltiin kuultu siitä paljon, mutta ei vaan oltu saatu aikaiseksi käydä siellä.

Ja olihan tuo kaikkien kehujen arvoinen paikka. Saavuttiin sinne vasta vähän ennen sulkemisaikaa, joten ehdittiin käydä vain Myllymakasiinissa ja Väentuvan valokuvanäyttelyssä. Sen jälkeen kierreltiin alueella ja nautittiin kauniista miljööstä. Nettisivujen perusteella alueella olisi nähtävää koko päiväksi!

Ihastuin erityisesti upeaan ympäristöön: punatiiliset ja puiset talot yhdistettynä taustalla kuohuvaan koskeen ja ihaniin kukkiin ovat Suomen kesää parhaimmillaan.

Myllymakasiinissa on muuten kiinnostavia juttuja kotiinviemisiksi. Sieltä löytyy ihania leipiä sekä Viiniverlan tuotteita.

Verla on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteista. Syynä tähän on se, että Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan alue on poikkeuksellisen hyvin säilynyt. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa syntyi paljon samankaltaista teollisuutta, mutta tämä Verlan ruukkikylä on yksi ainoista näinkin pitkälle säilyneistä.

Lisää tietoa alueesta ja tulevista tapahtumista löytyy Verlan nettisivuilta.

italia lombardia

#tbt: Upea Lago d’Iseo

torstai, toukokuu 24, 2018

Tässä kuussa Instagramin Travel Thusrday -teemana oli ”tänne haluaisin palata”. Harmillisesti siihen osallistuminen meni multa sivu suun. Aihe jäi kuitenkin kutkuttelemaan mielessä, joten nyt #throwbackthursday hengessä ajattelin vähän muistella paria ihanaa paikkaa.

Kun mietin ihania menneitä matkoja, ensimmäisenä mieleen tulee Plovdiv, Bulgaria. Asuin tuossa värikkäässä, mielenkiintoisessa paikassa mun elämän parhaat kaksi vuotta, ja koska en keksi tähän muutakaan sanottavaa toistan kuluneen kliseen ”siitä tuli mun toinen koti”.

Plovdiv saa siis ehdottomasti kunniamaininnan tässä postauksessa, mutta varsinaisesti päätin puhua toisesta niin erilaisesta, mutta yhtälailla hurmaavasta paikasta. Nimittäin Italian Lago d’Iseosta.

Huhtikuussa 2014

Lago d’Iseo on pienehkö järvi Italian pohjoisosassa, aika lähellä Gardajärveä ja Comoa, oikeastaan se on niiden välissä. Iseon ympärillä on toinen toistaan sympaattisempia keskiaikaisia kyliä. Esimerkiksi Riva di Solto ja Lovere on erityisen viehättäviä.

Ollaan käyty perheen kanssa täällä monta kertaa. Monet mun ihanimmista lapsuusmuistoista sijoittuu nimenomaan tänne Alppien eteläosaan, Iseon rannoille.

Muistan, miten ihanaa oli kävellä iltaisin rantakatua pitkin, leppäen tuulen puhaltaessa järveltä päin majesteettisen Trentapassin valvovan silmän alla.

Muistan kun saatiin pyörät lainaksi meidän ystävältä, joka omistaa pyörävuokraamon. Sitten mentiin lautalla järven keskellä olevalle Monte Isolan saarelle, jonka keskellä kohoaa hauska kukkula (600m korkea). Poljettiin niin pitkälle (tai siis korkealle) kuin jaksettiin, ja sitten pysähdyttiin lounaalle pieneen tavernaan. Vaikka tästä on jo monta vuotta aikaa, muistan sen hetken niin elävästi. Pystyn melkein vieläkin maistamaan sen spagettiannoksen makuhermoja hivelevän maun. Ne omistajat varmaan itse kasvattivat kaikki ne vihannekset, mitä ruuissa oli. Siinä me vaan oltiin, kuuman auringon alla ja nautittiin elämästä. Ja siitä pastasta.

Huhtikuussa 2014

Muistan, miten ajettiin autolla Rifugio San Lucioon. Se on vuoristossa oleva pieni alppimaja. Istuttiin terassin puupöytien ääreen ja hengitettiin raikasta vuoristoilmaa. Ihailtiin mielettömiä maisemia, mitkä siitä avautui Alpeille ja syötiin törkeän hyvää vadelmakakkua.

Muistan myös, miten monesti käveltiin Sarnicossa järvenrannalla. Aina kun ohitettiin Gelateria Meí, meidän ystävä, joka omistaa sen pakotti meidät ottamaan valtavat annokset i h a n i a jäätelöitä. Jos ei just sillon jaksettu syödä, niin saatiin sitä asunnolle pakastimeen laitettavaksi. Lienee turhaa sanoa, että käveltiin Gelateria Meín ohi joka päivä monta kertaa 🙂

Toukokuussa 2012

Allekirjoitan täysin Jenni Vartiaisen laulun sanat ”muistot on kalleinta kultaa”. Varsinkin matkailun suhteen se pitää niin paikkansa; matka itsessään saattaa kestää vain 2 viikkoa, mutta siitä voi jäädä elinikäisiä muistoja.

Mitkä on teidän kalleimpia muistoja matkoilta? Entä onko teistä joku käynyt Lombardiassa tai Iseojärvellä? Mtä tykkäsitte?

 

 

 

Yleinen

SPRING FEVER

sunnuntai, huhtikuu 8, 2018

Aurinkoa tulee joka tuutista. Värit ympärillä näyttää koko ajan vaan kirkkaammilta. Ulkona tuoksuu hyvälle, joutsenet palaa ja koko maailma tuntuu huutavan kevättä. Mulla ainakin energian määrä kasvaa kohisten. Ei millään jaksaisi odottaa kesää ja matkakuumekin nousee potenssiin tsiljoona. Koko ajan haluaisi tehdä vaan kaikkea kivaa ja luoda kaikkea kaunista ja silti välillä tuntuu, ettei saa mitään aikaan. Sitä tunnetta on vaikea selittää… Mark Twain osasi (yllätys, yllätys) pukea sen vähän paremmin sanoiksi:

“It’s spring fever. That is what the name of it is. And when you’ve got it, you want — oh, you don’t quite know what it is you do want, but it just fairly makes your heart ache, you want it so!” Mark Twain.

Kokosinpa siksi itseni ja muiden iloksi 5 ideaa, joilla helpottaa tilannetta. Näillä vinkeillä matkakuume tai kevätkuume laskee siedettäviin mittoihin ja samalla saa purettua omaa luovuutta ja energiaa.

Opiskele jotain kieltä. Jos haaveilee johonkin tiettyyn paikkaan matkustamisesta tai on jo ehkä ostanut liput, mun mielestä paras tapa saada aika kulumaan on sen kohdemaan kielen opiskelu. Siinä pääsee sopivasti tunnelmaan. On sellainen olo, että tekee jotain sen matkan onnistumisen eteen, muutakin kun laskee päiviä. Tavallaan myös kärsimättömyys vähän hellittää, kun haluaa oppia vielä sen yhden verbin taivutuksen tai ne tietyt sanat ennen lähtöä. Tässä muutamia saitteja/kanavia, joilta itse tykkään opiskella:

English Like A Native: YouTube-videoita, joilla opetetaan englantia. Tämä leidi on ihan mielettömän aurinkoinen ja ammattitaitoinen opettaja. Hänen videovalikoimasta löytyy matskua niin vasta-alkajille, kuin jo kokeneemmille.

Coffee Break Italian: englanninkielisiä podcasteja, joilla opetetaan italiaa. Radio Lingua Network on skottifirma, ja heillä on Coffee Break-tunteja myös espanjan, ranskan, saksan ja englannin opiskelijoille. Sen lisäksi heiltä löytyy noin kymmenen jakson sarjoja, jotka koostuu parin minuutin pikakursseista 19 muulla kielellä.

BBC Languages: BBC:n sivuilta löytyy iso kokoelma oppimateriaalia tosi monella eri kielellä. Siellä on esimerkiksi Quick Fix osio, mistä voi ladata kuunneltavaksi tai printata itselleen tärkeimmät fraasit 40 eri kielellä.

YLE Oppiminen: ja eihän sovi unohtaa omaa Yleisradiotamme. YLEn sivuilla on videoita, sanastoja ja kielioppia 20 eri kielellä.

 

Tee hedelmälautanen. Tuoreet hedelmät minttusokerilla on ehkä parasta mitä tiedän. Osta tätä varten kaupasta kaikkia sun lempihedelmiä; mitä eksoottisempia sen parempi. Nappaa myös tuoretta minttua ja sokeria. Pilko hedelmät ja asettele ne jollekin ihanan väriselle lautaselle tosi kauniisti. Sitten tee minttusokeri, niin kuin Jamie Oliver kerran telkassa teki: heitä mortteliin sokeria sen verran kun sokerihammasta kolottaa ja sitten päälle revi mintunlehtiä vähän alle yksi kourallinen. Sitten vaan möyhennät ne keskenään sekaisin. Sokerista tulee ihan vihreää ja mahtavan tuoksuista. Minttukin vaan katoaa sinne sokerin sekaan. Sitten ripottele ja kääntele sokeri niiden hedelmien sekaan. Tästä tulee niin ihanan kesäinen fiilis, kun syö tätä vaikka jonain aurinkoisena huhtikuun iltapäivänä. Värien leikki hivelee silmää, ja vitamiinit antaa boostia päivään. Mulla sitä sokeria jäi yli jonkun verran, joten laitoin sen purkkiin ja jääkaappiin. Sitä voi myöhemmin käyttää vaikka jugurtin päällä tai leivonnassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Soita Whatsapp-puhelu kaukana asuvalle kaverille, tai jollekin jota et ole nähnyt pitkään aikaan. Tämä keino on ihan uskomattoman voimaannuttava. On ihanaa jutella hyvien kavereiden kanssa ja kertoa kuulumisia ja muistella menneitä. Ja siitäkin tulee hyvä fiilis, kun tietää että on tehnyt sen toisen päivän (toivottavasti) vähän paremmaksi.

 

Lue kirjaa kaukomailta. Nojatuolimatkailu on melkein yhtä kivaa, kuin oikeakin matkustaminen. Mulla on muutamista kirjoista jäänyt niin upeita lukumuistoja, että juttelen niistä ihan yhtä innostuneesti kuin parhaista matkailumuistoistakin. Laitan tähän alle pari omaa suosikkia:

Peter Mayle, Vuosi Provencessa. Tämä on oikea helmi kirjojen joukossa. Herra ja rouva Mayle muuttavat Englannista Provenceen ja kirjassa kerrotaan heidän ensimmäisestä vuodestaan siellä. Tämä on ihanan leppoisa ja hyväntuulinen kirja ja välillä nauroin ihan kippurassa sen jutuille. Etelä-Ranskan tunnelmaa ja elämänmenoa on kuvattu niin osuvalla tavalla, että kun luet tätä, pystyt melkein haistamaan tryffeleiden tuoksun, ja tuntemaan kuuman keskipäivän auringon poskilla.

Donna Leon, Komisario Guido Brunettin tutkimuksia. Tämä on oikeastaan kirjasarja, joka kertoo venetsialaisesta komisariosta, joka ratkoo rikoksia ja rakastaa hyvää ruokaa. Näissä kirjoissa ei se rikos ole ainoa juttu – niissä kerrotaan tosi yksityiskohtaisesti viineistä ja ihanista ruuista, joita Guidon vaimo kokkailee. Komisariolla on tarkkoja mielipiteitä viineistä ja ruuasta, joten näissä kirjoissa on ihanan italialainen tunnelma.

 

Tee kollaaseja vanhoista matkakuvista. Ja tällä tarkoitan, että tulostat tai teetät ne kuvat ihan paperille, ja sitten liimailet niitä vaikka kartongille tai vihkoon. Voit muistella ihanimpia hetkiä ja samalla saat jotain ihan konkreettista aikaan.

…ja jos mikään yllämainituista keinoista ei auta, osta äkkilähtö. Välillä parasta, mitä voi tehdä, on ostaa lentoliput jonnekin kauas pois. Budapest, Verona, Tallinna, Dublin, Krabu, Plovdiv, Bilbao, Tokio etc. etc. Ihania keväisiä vaihtoehtoja on vaikka kuinka; kirjaimellisesti sanottuna vain taivas on rajana!