Elämä pysähtyy Lontoon puistoissa.

Lontoon kiireen keskellä Hyde Park ja Kensington Gardens tuntuvat täydellisiltä keitailta, joissa elämän tahti hidastuu. Rakastuin Hyde Parkiin ensisilmäyksellä. Vaikka sää ei ollut kuuma, tuntui ihanalta kävellä avaria kävelyteitä ja seurata veneilijöitä Serpentine -järvellä. Kävelimme vain puiston läpi, vaikka olisi tehnyt mieli ottaa aurinkotuolin, jumittua paikoilleen ja katsoa laiskasti siirtyviä ihmismassoja ja porukkaa piknikeillä. Hyde Parkissa voisi helposti viettää koko päivän, olettaen tietty kohtuullisen hyvää säätä, eikä räntää taivaalta.

Puistossa on kahviloita, vuokrattavia soutuveneitä ja katamaraaneja, aurinkotuoleja ja uimala. Voisin kuvitella, että viime kesän helteillä, halukkaita pulikoida järvessä riitti. Järvellä voi bongata vaikka minkälaisia lintuja: haikaroita, hanhia, sorsia ja joutsenia. Hyvin luontoläheinen fiilis näin Lontooksi. Kun palaan Lontooseen seuraavan keran, varaan paljon enemmän aikaa Hyde Parkille ja ehkä jopa otamme hotellin sieltä läheltä. Itseasiassa melkein kaikki tunnetut ketjuhotellit sijaitsevat nimenomaan siellä.

Puisto oli alunperin tarkoitettu kunikaallisten metsästysmaihin, mutta myöhemmin se avattiin yleisölle. Hyde Parkissa on lukuisia patsaita ja siellä usein järjestetään musiikkiesityksiä, myös tunnettu Speaker´s corner jossa esiintyivät mm. Lenin ja Karl Marx löytyy sieltä. Yksi tunnetuimmista monumenteista on prinsessa Dianan muistomerkki, joka esittää suihkulähdettä, missä saa pulikoida oikein luvan kanssa, mutta omasta mielestäni se ei ollut kovin ihmeellinen.

Kesigton Gardens päättyy Kensigtonin palatsiin, jossa asustavat prinssi William ja herttuatar Catherine lapsineen. Osa palatsista on auki yleisölle, mutta en tiedä riittääkö kenelläkään hermoja jonottaa sisään, sillä se on yksi suurimmista Lontoon turistirysistä.

Liikkuminen Lontoossa.

Lontoo on valtava kaupunki ja ruuhkat on yleisiä. Lontoon metro on maailman vanhin ja sen ensimmäinen linja avattiin jo vuonna 1863. Ruuhka-aikaan London Underground on varmasti kätevin tapa liikkua, ellei vartin matkaan haluaisi käyttää 40-50 minuuttia aikaa. Muuten Uber on ollut tosi helppo ja edullinen tapa päästä paikasta toiseen, kuskit olleet mukavia ja autot siistejä. Uber Luxilla saa tuurilla tilattua jopa Rolls Roycen. Parhaimmillaan Uberillä on päässyt edullisemmin, kuin metrolla jos ottaa huomioon hinnan kahdelta matkustajalta. Myös lentokentältä tulimme Uberilla ja se oli tunnin matkalta vain noin 40€ ja Heathrow Expressin hinta kentältä kaupungille on 25 puntaa yhdeltä (kestää 15min). Metrolla matka olisi edullisempi, mutta siihen menisi tunnin verran.

Lontoon metro on ihan kätevä, ainakin niin minusta tuntui, kun puoliso oli suunnistamassa ja minä seurasin jalanjälkiä. Vanhimpien linjojen vaunut on hassun pieniä ja asemilla ja junissa on melkoisen lämmintä. Tungoksia ei meidän kohdalle sattunut, mutta voin epäillä, että ajasta riippuen sattuu niitäkin.

Lipun ostaminen oli kaikista hankalin juttu, päivälipun osto onnistui helposti, mutta kertalipun hinnaksi tuli melkein 5 euroa, mikä on metromatkasta ihan posketon hinta. Törmäsin Tripsterin postaukseen ja siinä kyllä selitetään aika hyvin lipuista ja matkakorteista https://www.tripsteri.fi/lontoo/usein-kysyttya/matkaliput-ja-matkakortit

Vaikka kummallakin löytyy taskusta lähimaksuominaisuuksilla olevat kortit, emme saaneet päähän, että niillä voi maksaa matkat suoraan metron portilla. Jos liikkuu metrolla paljon, kannattaa ottaa päivälippu. Me liikuttiin tasapuolisesti sekä takseilla, että metrolla ja aika paljon kävellen. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, käveleminen on kivaa, mutta ihmistungoksessa käveleminen ja todella ärsyttävää. Joten, jos ihmisruuhkat haluaa välttää, kaupungille kannattaa lähteä heti aamusta, muuten näkee pelkästään muiden selät.

Lontoon kaduilla yksin?

En tiedä saako joku tästä naurukohtauksen, mutta jos meidät tuntee, niin ainakin yllättyy melkoisesti. Elämämme muuttui skidin myötä ja vaikka nyt siihen vanhaan elämään on päässyt ihan tosi hyvin kiinni, yksi asia on kuitenkin muuttunut ainakin minun kohdallani. Olen aina ollut suhteellisen aamuvirkeä etenkin kesäisin, mutta lapsen myötä mun vuorokausirytmi on vielä enemmän aamupainotteinen ja vaikka kotona minun kelpaisi nukkua pitempään, sen luulisi onnistuvan reissussa – mutta ei. Mä en enää osaa nukkua ja häiritsen siis myös Antin elämää.

Vaikka olisimme myöhäänkin hereillä, herään aina samaan aikaan, väsynyt kuin perkele, mutta unta on mahdoton saada enää sen jälkeen kun on avannut kertaalleen silmät. Jos Suomessa heräsin aina noin seiskalta aamulla, Lontoon aikaerolla se tarkoitti aamuviittä, jesjes. Normaalisti olisimme aamuviideltä ehkä vasta menossa nukkumaan, mutta nyt olimme jo hereillä ja odottamassa, että aamiainen on tarjolla.

Siinä on yksi älyttömän hieno puoli. Lähdettiin käpyttelee kaupungille jo varhain aamusta, kuulostaa eläkeläisten touhulta, mutta niinhän olemme jo melkein esieläkeiässä. Kaupunki on aamuisin aivain autio, poikkeuksena harva lenkkeilijä, spurgut ja tietty ne, jotka ovat töissä. Siinä on jotain hienoa, kun näkee, että kaupunki vasta herää. Kadut on tyhjilllään ja voi mukavasti kävellä ja nähdä nähtävyyksiä ylhäisessä yksinäisyydessä, eikä hirveän tungoksen saattelemana. Aika hyviä matkakuvia myös saa napattua, Antti on siinä onneksi erityisen hyvä.

Iltapäivisin harrastimme vain istuskelua kuppiloissa ja ravintoloissa ja onneksi niin, koska kaduilla on niin paljon ihmisiä, että hermo ehtii mennä moneen kertaan. Ja sitten taas jos pelkästään istuu terassilla ja katselee ihmisiä, silti jää tunne, että jotain jäi näkemättä. Meille on varmaan se paras yhdistelmä on – kävellä paljon, silloin tällöin istahtaa virvokkeelle ja kävellä taas; museoita katsellaan yleensä ulkopuolelta, mutta jos jotakin erityisen kiinnostavaa on, niin sisälläkin voi käydä. Antin isä aina sanoo, että kirkot katsellaan ulkopuolelta ja kapakat sisältä, pitkälle se on varmaan ollut meidänkin matkamottona.

London never sleeps?

Jaa, en tiedä miten se on mahdollista ja kuitenkin suhteellisen paljon matkustaneena, hävettää myöntää, että tämä oli meidän kummankin ensimmäinen kerta Lontoossa. Lontoo herättää tosi monenlaisia tunteita ja mä kyl tykkäsin siitä, vaikka Antti taas jäi vähän kylmäksi. Yksi asia kuitenkin mikä pomsahti heti mun silmille, on se että kaupunki vilisee elämää, vähän niinkuin muurahaispesä. Ja toinen mihin kiinnitin huomioni, ettei Lontoo muistuta mitään muita Euroopan pääkaupunkia ja se tietenkin on hyvällä tavalla täynnä niitä UK clichès, kuten puhelinkopit, mustat taksit, punaiset bussit, ja union jack liput ja symboliikka kaikkialla. Lontoo kuuluu perussivistykseen, katsotaan niin paljon leffoja ja sarjoja, jotka on kuvattu siellä, että vaikka kaupungissa on ensimmäistä kertaa niin koko ajan onnistuu spottaa tuttuja paikkoja.

Lontoosta tuli mieleen Moskova, lähinnä siis jos miettii kaupungin rytmiä, ihmismääriä ja vallan ja rahan keskittymää (Nykissä emme myöskään ole käyneet). Kaikki on aina menossa johonkin ja turistit vain lisää sitä liikennettä. Minä itse tykkään sellaisesta meiningistä ja tuntuu, että veri rupee virtaa, kun pääsee rytmiin mukaan. Suomessa on niin rauhallista ja hiljaista, että Lontoo on kivaa vaihtelua. Vaikeaa sanoa, miten tuollainen kiire, pitkät välimatkat ja ruuhkat tuntuisi pidemmän päälle, kun se olisi jokapäiväistä arkea.

Perehdyttyäni asiaan, oli pakko huomata, ettei Lontoossa oo loppuen lopuksi hirveästi paikkoja, jotka on auki 24h. Verrattuna Moskovaan missä voi löytää mitä kummallisempia paikkoja, missä voi asioida keskellä yötä. Moskovassa voi halutessaan mennä yöllä kampaajalle, urheilemaan, syömään, ostamaan huonekaluja ja mitä ikinä. Se on hauskaa, ei sillä että tarttis mennä asioimaan yöllä, mutta se tunne että jos tarttee – niin se on mahdollista. Kaikki on mahdollista ja rahalla saa ja hevosella pääsee. Lontoosta löytyy 24h kauneussalonki, mutta sijainnista New Bond Streetillä, sen voi arvella olevan erittäin hinnoissa. Baareja ja ravintoloita löytyy jonkun verran ja muutamia kahviloita on myös auki ympäri vuorokauden, mutta hauskaa on että myös King’s Collegen London Library on tenttiviikkoina auki ympäri vuorokauden.

Siinä kohtaa, kun myöhään kaupungilla hengailevat ihmiset lähtee nukkumaan, toiset jo herää töihin. Me onnistuttiin Antin kanssa myös näkemään Lontoon, kun se on tyhjillään, mutta niitä kuvia on pakko jakaa ihan omassa postauksessa, se oli nimittäin aika erikoinen ja poikkeuksellinen näky.

Sharing

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail