Poikien reissua ja kokemuksia Myanmarista.

Vaikka matkustamme Antin kanssa pääsääntöisesti yhdessä, useita matkoja teemme myös erillään. Minä saatan käydä tyttöjen kanssa jossain tai moikkaamassa maailmalle karanneita kavereita ja taas Antilla on tapana joko matkustaa isommalla porukalla tai tehdä ainakin yksi reissu vuodessa hänen bestmaninsa kanssa. Pojat kävi yhdessä Israelissa, Portugalissa, Brasiliassa, Latviassa ja tämän viimeisimmän kerran heillä oli viikon tehomatka Aasian. En tiedä, miten sen oikein nimeäisi, että Antti lähtee vai että minä päästän, mutta joka tapauksessa häissä tuli kiitosta Antin hihnan pituudesta.

 

Tässä heidän tarinansa.

Reiluina poikina jätettiin Irina maha pystyssä kotiin ja lähdettiin Antin kanssa käymään Singaporessa ja Myanmarissa. Pikku mutka matkalla tehtiin myös Indonesiaan ja takaisin lennettiin Bangkokin kautta. Ehtona lähtöönpääsylle oli, että Irinalle tehdään matkakertomus. Minun tehtäväkseni se tietenkin loppujen lopuksi jäi.

Singapore on lukijoille tuttu Antin ja Irinan toistuvana matkakohteena, enkä lainkaan ihmettele paikan suosiota. Päiväntasaajalta reilut sata kilometria pohjoiseen sijaitseva kaupunkivaltio on yksi maailman rikkaimpia maita. Yleinen vauraus näkyy paikkojen siisteydessä, mutta myös hintatasossa. Kaikki on keskimäärin aika kallista, joskaan ei Suomessa sen halvempaa ole. Turistin lompakkoa se kirpaisee, kun vieressä olisi hauskoja kehitysmaita kuten Myanmar.

Vältimme onneksi maksamasta hotellia kun majoituimme pummilla paikallisen suomalaispariskunnan luo ja söimme heidän jääkaappinsa tyhjäksi. Singaporessa on runsaasti shoppailumahdollisuuksia, tasokkaita ravintoloita ja mukavia baareja, mutta ehkä keskimääräistä vähemmän nähtävää kulttuurimatkailijalle. Eipä sillä, ei me museoita lähdettykään kiertelemään.

Ehdoton suosikkini Singaporessa oli Sentosa, joka on matkailijoille rakennettu saari. Siellä on hiekkarantoja, kylpylöitä, huvipuisto ja vesipuisto – ainakin. Kävimme siellä parikin kertaa ja vielä olisi ollut paljon näkemistä ja tekemistä. Etenkin perhelomille tai meidän kaltaisillemme lapsenmielisille pojille loistava kohde. Löytyy paikasta toki muitakin hauskanpitomahdollisuuksia, mutta ei kerrota niistä vaimoille.

Singaporesta kävimme päiväreissulla Indonesian puolella Batamissa. Näytti ja haisi aika paskalle koko paikka, eikä anna minkäänlaista positiivista kuvaa kävijälle. Kaiken lisäksi menossa oli Ramadan, minkä johdosta päiväsaikaan kaikki oli kuollutta. Mäkkäristä sentään saimme ruokaa. Indonesia toki muuten on vierailemisen arvoinen maa.

Muutaman Singaporepäivän jälkeen lähdimme Yangoniin, Myanmarin entiseen pääkaupunkiin. Myanmariin pääsy vaatii ainakin toistaiseksi viisumin, jonka hakeminen verkossa oli aika helppoa. Irina on julkaissut aiemmin siihen aika yksityiskohtaiset ohjeet.

Yangon on verrattain siisti kaupunki, jossa on vähemmän kerjäläisiä kuin Helsingissä, eikä torillakaan yritetty kaupustella väkisin krääsää. Vaikka sillä on edelleen maine eksoottisena reppumatkailukohteena, on länsimainen sivistys löytänyt tiensä myös Yangoniin, eikä ihmisen tarvitse olla missään torakkamajatalossa tai syödä heinäsirkkoja kadulta. Eksotiikkaa on kuitenkin sen verran, että kadulta voi ostaa paistettuja heinäsirkkoja.

Hyviä ja laadukkaita ravintoloita löytyy, samoin länsimaiset standardit täyttävää majoitusta – joskin piheyttäme olimme itse jossain äärimmäisen halvassa hotellissa, huoneessa jossa ei ollut edes ikkunoita. KFC ja muut kunnon ihmisille tarkoitetut laatupaikat löytyvät uusista ostoskeskuksista, joista saa myös tarvitsemansa merkkituotteet.

Kaupungissa ei vielä kovinkaan paljon näkynyt turisteja, lukuunottamatta epäsiistejä hipstereitä, joita tuntui olevan erityisesti paskaisilla sivukujilla. Yangonista löytyy onneksi jo myös verrattain tasokkaita lounge -baareja ja moderneja yökerhoja, eikä ole pakko istua muovituoleilla kaljaa juomassa jossain rottakujan terassilla reppumatkailijoiden kanssa.

Taksilla pääsee hyvin ja edullisesti joka paikkaan, eikä ole mitään syytä kulkea julkisilla yhtään mihinkään. Takseja on myös saatavilla koko ajan ja kaikkialla. Vaikka markkinatalous rikastuttaa paikallisia nopeasti, vielä voi kuitenkin länsimainen elää herroiksi pikkurahalla.

Yangonin paikallinen nähtävyys oli se joku paikallinen temppelipaikka, jonka nimeä en muista. Sen piti olla tuhansia vuosia vanha, joskin päällepäin se kyllä näytti lähinnä kulissilta. Hieno kupoli kauempaa, mutta ei siinä paikassa ollut mitään järkeä. Eri kokoisia Buddha -patsaita ja alttareita vain sikin sokin ilman mitään tyylitajua. Jos haluaa nähdä hienon uskonnollisen paikan, niin käy jossin eurooppalaisessa katedraalissa.

Aikamme Yangonissa palloiltuamme lähdimme Bangkokiin, josta olisi paluu Suomeen. Jokainen tietää mitä siellä on, joten Bangkokia on turha esitellä – eikä sitä oikein kehtaisikaan jos käy vain yhden illan pyörimässä.

Saavuimme Bangkokiin iltapäivällä. Tällä kertaa hotelli oli hieman parempi, ja makoilimmekin uima-altaalla koko päivän. Auringonlaskun jälkeen kävimme pikaisesti tutustumassa kaupunkiin ja sen moniin nähtävyyksiin. Montaa tuntia ei jaksettu Bangkokissa hillua, vaan päätettiin suosiolla mennä ajoissa nukkumaan, koska paluulennolle piti lähteä jo aamun sarastaessa.

Tekstistä kiitos Henri Heikkiselle.

Myanmar viisumi 2017

En ollut ehtinyt tästä kertoa, mutta puolisoni kävi pikareissulla Aasiassa kaverinsa kanssa. He lensivät Singaporeen ja palasivat Bangkokista. Matkan varrella piipahtivat lautalla Indonesian puolella ja parin yön verran olivat Myanmarissa. 4 maata yhdessä viikossa, se on Anttini tyyli matkustaa.

Indonesia luopui vuoden alussa turistiviisumeista, kun oleskelee maassa alle 30 päivää, mutta Myanmar edelleen vaatii maahan saapuvilta turisteilta viisumin. Joten ajattelin puolisoni puolesta kertoa, kuinka helppoa sen haku on.

Myanmarin viisumihakemuksen voi täyttää netissä ja sen käsittely kestää maksimissaan 3 päivää. Netistä haetulta viisumilta maassa voi oleskella 28 päivää. Hyväksytyn viisumihakemuksen täytyy ottaa mukaan ja esittää viranomaisille maahan saapuessa, matkan aikana sen täytyy olla koko ajan mukana.

Passin voimassaololle on tyypillinen 6kk ehto, eli sen on oltava voimassa vähintään 6 kk maahan saapumisen jälkeen. Tämä on erittäin tärkeä muistaa matkustaessa muutenkin. Monet maat eivät päästä sisään lainkaan, jos passin voimassaolo on menossa pian umpeen. Yllättävän usein tämä seikka vielä unohtuu matkailijoilta.

Toimi näin:

  1. Täytä hakemus https://evisa.moip.gov.mm
  2. Liitä kopio passin biometrisestä sivusta
  3. Liitä tuore passityylinen valokuva itsestäsi (ei päähinettä, laseja, valkoinen tausta). Tarkemmat ohjeet löytyy viisumin hakusivuilla.
  4. Maksa 50,00 dollaria

Maahan saapuessa tarvitset:

  1. Hyväksytyn hakemuksen
  2. Passin joka on voimassa 6kk saapumisesta
  3. Varausvahvistukset (eVisan haltijat ovat oikeutettuja yöpymään vain rekisteröidyissä hotelleissa, hostelleissa, majataloissa ja resorteissa)
  4. Rahaa matkantekoa varten (ei tarkistettu, mutta viisumihakemuksessa pitää ilmoittaa tulot)
  5. Paluulipun

Töölön parhaat: Voffeli & Kaffeli

Kun katson näitä kuvia, niin vesi valuu kielelle. Töölön varmaan paras kahvila on Voffeli & Kaffeli.

Edellinen liike kyseisessä tilassa oli Petris Chocolate Room, mistä mulla oli tapana silloin tällöin hakea varmaan parhaita macaronseja mitä Helsingistä löytyy. Myöhemmin ne siirtyivät Runeberginkadulle ja sitten poistuivat Helsingistä kokonaan. Mua harmitti aivan suunnattomasti.

Olin hieman skeptinen, kun jonkun ajan päästä huomasin että Petrin Roomin tilaan aukeaa vohvelipaikka. Pian avajaisten jälkeen huomasin kuinka täynnä se aina oli ja tuoksut hurmasivat kadulla asti. Piti siis kokeilla itse.

Menussa löytyy sekä suolaisia että makeita vohveleita, ne on reilun kokoisia ja todella maukkaita. Ne on niin mielettömän hyviä, että tekee mieli oikein hymyillä kun maistaa sellaisen. Vohveleita löytyy joka makuun, mutta yksi on ylitse muiden. Se on makea combo: kirpsakkaa raparperia, mansikkaa ja valkosuklaajätskiä. Niin hyvää!!

Mikä on vielä parempaa on se että, paikassa on aina lämmin tunnelma ja todella mukava palvelu. Suosittelen tätä paikkaa kovasti, enkä varmaan ikinä syönyt parempaa vohvelia.

Kiitos

Sharing

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail