Vuosi 2017

Siinä se vierähti. Jos ihmettelitte mitä mulle kävi, niin se on klassinen pudotus sosiaalisesta elämästä pienen vauvan synnyttyä. Kaikki meni ihan erilailla miten odotin ja tavallaan vaikeamman kautta :/ Mutta nyt on valoa tunnelin päässä ja kovasti toivon pääseväni rakkaiden harrastusten pariin, joita ovat matkustaminen ja blogin kirjoitus <3 Vaikka sitä on vaikea uskoa, joku tätä oikeasti lukee ja se on mulle todella todella kannustavaa aina silloin tällöin kuulla kuinka jonkun mielestä blogi on hyödyllinen ja kiva.

No, vuonna 2017 meille tapahtui aika monta asiaa. Heti UV 2017  juhlien jälkeen sain tietää olevani raskaana (todellinen new year new me), se on tietenkin se suurin uutinen, joka muutti sitten koko sen vuoden kulkua. Onneksi onnistuimme matkustamaan melko paljon minun ollessa raskaana vuonna 2017. Ärsyttää ajatella, että mulla oli mahdollisuus käydä lomailemassa viime vuoden kesäkuussa, mutta Antilla oli jo varattu reissu ja vaikka olisin voinut lähteä äidin kanssa jonnekin, mutta jäin harmittelee matkojen kalliita hintoja (huono kesä) ja ajattelin, että pääsemme matkaan pian tytön synnyttyä… Tässä meni nyt 4kk ja me vasta suunitellaan lähtevämme…

Ja Antilla yksi reissu peruuntuikin, kun vitsaus kävi toteen. Minun piti synnyttää 23.8 ja kovasti toivoin synnyttäväni, jopa vähän aiemmin, mutta vauva oli tiukassa kiinni, eikä lähtenyt ennen kuin oli pakko. Kaksi viikkoa yli, mutta sittenkin omasta toivosta, eikä käynnistyksestä. Hän odotti kaksi viikkoa ja vartin yli puolen yön, jotta saa saman syntymäpäivän kuten äitinsä. Antin lento olisi lähdössä vain muutamien tuntien kuluttua synnytyksestäni, mutta eihän hän mua voinut jättää yksin sairaalalle ja hyvä niin.

Mutta 2017 kävimme seuraavissa paikoissa:

Praha

Munchen

Bangkok/Hoi An/Seoul

Pietari

Pohjois-Norja ja Suomen Lappi

Minä uskoin jotakuta, joka sanoi, että vauvat vain syö ja nukkuu. Kuvittelin, että kun lapsi syntyy, niin olemme jo parin kuukauden päästä reissussa… Öööööö, hyvä että pääsin edes muutaman kerran himasta pois sen kolmen kuukauden aikana, etenkin kun tyttömme ei hyväksynyt mitään muita ruokintakeinoja kuin tissi, olin maksimissaan 3h kerralla hänestä erossa.  Kun odottaa vauvaa, on hyvä olla valmis pahimpaan. Ei se välttämättä tarkoita että oma elämä menee kokonaan, mutta siihen on hyvä olla valmis, niin ei tule pettymyksiä. Etenkin nykyään, kun me kaikki ihmiset olemme niin mukavuuden haluisia.

Meidän vauva on maailman ihanin pallero, MUTTA käytiin monenlaista läpi. Uskoisin, että nyt olemme voiton puolella ja voi toivoa, että tosiaan tästä se vaan helpottaa. Oli iltakoliikkia, oli unettomia öitä, paineita opiskelun suhteen (kuvittelin sen olevan mahdollista) ja vaikka mitä muuta, pariin kuukauteen pisin uni mulla oli sen 2h, useimmiten vähemmän, joskus heräsin jopa tunnin välein. Blaah, se  on uuvuttavaa… Onneksi olen reipas ja optimistinen ihminen, elin sen ajatuksen kanssa, että päivä päivältä pitäisi olla helpompaa. Aah ja se ajatus, että kun kaverimme saavat lapsia ja käyvät läpi pikkuvauva-ajan, niin meidän mimmi jo juoksee ja meitsi saa katsoa sivusta, kun muut kärsii.

You know what? Me suunnitellaan nyt ensimmäistä reissua, en varmaan moneen moneen vuoteen ollut matkustamatta niin pitkää ajanjaksoa kuin nyt. Ja olen kyllä pikkaisen innoissani, että pian lähdemme matkaan. Ihan sama, vaikka kaikki sanovat, ettei loma oo enää loma, kun on lapsen kanssa, vaikka pääsis vähän lämpimämpään – minä olen iloinen.

Ekaa matkakohdetta ei vielä lyöty lukkoon, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä se on Kanaria. Tylsää, mutta jostain se on aloitettavaa. Olemme me jo käyty autolla ajamassa mökille pariin kertaan liian helppoa ei ole sekään – etenkin, kun matkaa on 600km.

Vuonna 2017 meistä tuli vanhemmat ja muutimme Töölöstä Espooseen. Itkin, kun ilmoitettiin Töölön kämppä myyntiin, koska tajusin että nuoruutemme ja hauska elämä jäävät siihen, niin se tavallaan kävikin 😀 Nyt asumme valtavassa talossa Espoon perukoilla, mutta lapsen nukuttaminen rattaissa omalla takapihalla on sairaan kätevää ja kodinhoitohuone on luksusta.

Montaa asiaa kannattaa ottaa huomioon matkustaessa lasten kanssa. Esimerkiksi nyt haimme tytöllemme passin ja seuraavaksi pitäisi vissiin katsella matkarattaita ja todennäköisesti ostaa lisää matkalaukkuja. Naurattaa kuinka kevyesti olemme tottuneet Antin kanssa matkustamaan. Kahden viikon reissulle meille on yleensä riittänyt yksi iso Samsonite ja pehmeä weekend bag ja aina olimme siististi pukeutuneet ja mukaan mahtui korkkareita ja meikkejä.

Mutta nyt matkustamisesta vissiin tulee erilaista ja tulen kirjoittamaan siitä lisää! Toivottavasti nyt vaan päästäis alkuun!

Irina <3

 

 

Poikien reissua ja kokemuksia Myanmarista.

Vaikka matkustamme Antin kanssa pääsääntöisesti yhdessä, useita matkoja teemme myös erillään. Minä saatan käydä tyttöjen kanssa jossain tai moikkaamassa maailmalle karanneita kavereita ja taas Antilla on tapana joko matkustaa isommalla porukalla tai tehdä ainakin yksi reissu vuodessa hänen bestmaninsa kanssa. Pojat kävi yhdessä Israelissa, Portugalissa, Brasiliassa, Latviassa ja tämän viimeisimmän kerran heillä oli viikon tehomatka Aasian. En tiedä, miten sen oikein nimeäisi, että Antti lähtee vai että minä päästän, mutta joka tapauksessa häissä tuli kiitosta Antin hihnan pituudesta.

 

Tässä heidän tarinansa.

Reiluina poikina jätettiin Irina maha pystyssä kotiin ja lähdettiin Antin kanssa käymään Singaporessa ja Myanmarissa. Pikku mutka matkalla tehtiin myös Indonesiaan ja takaisin lennettiin Bangkokin kautta. Ehtona lähtöönpääsylle oli, että Irinalle tehdään matkakertomus. Minun tehtäväkseni se tietenkin loppujen lopuksi jäi.

Singapore on lukijoille tuttu Antin ja Irinan toistuvana matkakohteena, enkä lainkaan ihmettele paikan suosiota. Päiväntasaajalta reilut sata kilometria pohjoiseen sijaitseva kaupunkivaltio on yksi maailman rikkaimpia maita. Yleinen vauraus näkyy paikkojen siisteydessä, mutta myös hintatasossa. Kaikki on keskimäärin aika kallista, joskaan ei Suomessa sen halvempaa ole. Turistin lompakkoa se kirpaisee, kun vieressä olisi hauskoja kehitysmaita kuten Myanmar.

Vältimme onneksi maksamasta hotellia kun majoituimme pummilla paikallisen suomalaispariskunnan luo ja söimme heidän jääkaappinsa tyhjäksi. Singaporessa on runsaasti shoppailumahdollisuuksia, tasokkaita ravintoloita ja mukavia baareja, mutta ehkä keskimääräistä vähemmän nähtävää kulttuurimatkailijalle. Eipä sillä, ei me museoita lähdettykään kiertelemään.

Ehdoton suosikkini Singaporessa oli Sentosa, joka on matkailijoille rakennettu saari. Siellä on hiekkarantoja, kylpylöitä, huvipuisto ja vesipuisto – ainakin. Kävimme siellä parikin kertaa ja vielä olisi ollut paljon näkemistä ja tekemistä. Etenkin perhelomille tai meidän kaltaisillemme lapsenmielisille pojille loistava kohde. Löytyy paikasta toki muitakin hauskanpitomahdollisuuksia, mutta ei kerrota niistä vaimoille.

Singaporesta kävimme päiväreissulla Indonesian puolella Batamissa. Näytti ja haisi aika paskalle koko paikka, eikä anna minkäänlaista positiivista kuvaa kävijälle. Kaiken lisäksi menossa oli Ramadan, minkä johdosta päiväsaikaan kaikki oli kuollutta. Mäkkäristä sentään saimme ruokaa. Indonesia toki muuten on vierailemisen arvoinen maa.

Muutaman Singaporepäivän jälkeen lähdimme Yangoniin, Myanmarin entiseen pääkaupunkiin. Myanmariin pääsy vaatii ainakin toistaiseksi viisumin, jonka hakeminen verkossa oli aika helppoa. Irina on julkaissut aiemmin siihen aika yksityiskohtaiset ohjeet.

Yangon on verrattain siisti kaupunki, jossa on vähemmän kerjäläisiä kuin Helsingissä, eikä torillakaan yritetty kaupustella väkisin krääsää. Vaikka sillä on edelleen maine eksoottisena reppumatkailukohteena, on länsimainen sivistys löytänyt tiensä myös Yangoniin, eikä ihmisen tarvitse olla missään torakkamajatalossa tai syödä heinäsirkkoja kadulta. Eksotiikkaa on kuitenkin sen verran, että kadulta voi ostaa paistettuja heinäsirkkoja.

Hyviä ja laadukkaita ravintoloita löytyy, samoin länsimaiset standardit täyttävää majoitusta – joskin piheyttäme olimme itse jossain äärimmäisen halvassa hotellissa, huoneessa jossa ei ollut edes ikkunoita. KFC ja muut kunnon ihmisille tarkoitetut laatupaikat löytyvät uusista ostoskeskuksista, joista saa myös tarvitsemansa merkkituotteet.

Kaupungissa ei vielä kovinkaan paljon näkynyt turisteja, lukuunottamatta epäsiistejä hipstereitä, joita tuntui olevan erityisesti paskaisilla sivukujilla. Yangonista löytyy onneksi jo myös verrattain tasokkaita lounge -baareja ja moderneja yökerhoja, eikä ole pakko istua muovituoleilla kaljaa juomassa jossain rottakujan terassilla reppumatkailijoiden kanssa.

Taksilla pääsee hyvin ja edullisesti joka paikkaan, eikä ole mitään syytä kulkea julkisilla yhtään mihinkään. Takseja on myös saatavilla koko ajan ja kaikkialla. Vaikka markkinatalous rikastuttaa paikallisia nopeasti, vielä voi kuitenkin länsimainen elää herroiksi pikkurahalla.

Yangonin paikallinen nähtävyys oli se joku paikallinen temppelipaikka, jonka nimeä en muista. Sen piti olla tuhansia vuosia vanha, joskin päällepäin se kyllä näytti lähinnä kulissilta. Hieno kupoli kauempaa, mutta ei siinä paikassa ollut mitään järkeä. Eri kokoisia Buddha -patsaita ja alttareita vain sikin sokin ilman mitään tyylitajua. Jos haluaa nähdä hienon uskonnollisen paikan, niin käy jossin eurooppalaisessa katedraalissa.

Aikamme Yangonissa palloiltuamme lähdimme Bangkokiin, josta olisi paluu Suomeen. Jokainen tietää mitä siellä on, joten Bangkokia on turha esitellä – eikä sitä oikein kehtaisikaan jos käy vain yhden illan pyörimässä.

Saavuimme Bangkokiin iltapäivällä. Tällä kertaa hotelli oli hieman parempi, ja makoilimmekin uima-altaalla koko päivän. Auringonlaskun jälkeen kävimme pikaisesti tutustumassa kaupunkiin ja sen moniin nähtävyyksiin. Montaa tuntia ei jaksettu Bangkokissa hillua, vaan päätettiin suosiolla mennä ajoissa nukkumaan, koska paluulennolle piti lähteä jo aamun sarastaessa.

Tekstistä kiitos Henri Heikkiselle.

Myanmar viisumi 2017

En ollut ehtinyt tästä kertoa, mutta puolisoni kävi pikareissulla Aasiassa kaverinsa kanssa. He lensivät Singaporeen ja palasivat Bangkokista. Matkan varrella piipahtivat lautalla Indonesian puolella ja parin yön verran olivat Myanmarissa. 4 maata yhdessä viikossa, se on Anttini tyyli matkustaa.

Indonesia luopui vuoden alussa turistiviisumeista, kun oleskelee maassa alle 30 päivää, mutta Myanmar edelleen vaatii maahan saapuvilta turisteilta viisumin. Joten ajattelin puolisoni puolesta kertoa, kuinka helppoa sen haku on.

Myanmarin viisumihakemuksen voi täyttää netissä ja sen käsittely kestää maksimissaan 3 päivää. Netistä haetulta viisumilta maassa voi oleskella 28 päivää. Hyväksytyn viisumihakemuksen täytyy ottaa mukaan ja esittää viranomaisille maahan saapuessa, matkan aikana sen täytyy olla koko ajan mukana.

Passin voimassaololle on tyypillinen 6kk ehto, eli sen on oltava voimassa vähintään 6 kk maahan saapumisen jälkeen. Tämä on erittäin tärkeä muistaa matkustaessa muutenkin. Monet maat eivät päästä sisään lainkaan, jos passin voimassaolo on menossa pian umpeen. Yllättävän usein tämä seikka vielä unohtuu matkailijoilta.

Toimi näin:

  1. Täytä hakemus https://evisa.moip.gov.mm
  2. Liitä kopio passin biometrisestä sivusta
  3. Liitä tuore passityylinen valokuva itsestäsi (ei päähinettä, laseja, valkoinen tausta). Tarkemmat ohjeet löytyy viisumin hakusivuilla.
  4. Maksa 50,00 dollaria

Maahan saapuessa tarvitset:

  1. Hyväksytyn hakemuksen
  2. Passin joka on voimassa 6kk saapumisesta
  3. Varausvahvistukset (eVisan haltijat ovat oikeutettuja yöpymään vain rekisteröidyissä hotelleissa, hostelleissa, majataloissa ja resorteissa)
  4. Rahaa matkantekoa varten (ei tarkistettu, mutta viisumihakemuksessa pitää ilmoittaa tulot)
  5. Paluulipun

Sharing

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail