Browsing Tag

Virrat

Ulos luontoon – Marttisen luontopolku

Marttisen saaren luontopolku, Virrat

Oletko Etelä-Suomesta ja kesämatkalla Pohjanmaalle?  Suosittelen tekemään pienen happihyppelyn Marttisen saaren luontopolulla noin neljä kilometriä Virtain keskustasta.

Luontopolku on valmistunut vuonna 2006 ja on vajaan kahden kilometrin pituinen. Polku sopii koko perheelle. Nuorisokeskus Marttisen vastaanotosta saat mukaasi luontopolun kartan sekä tehtäväpapereita, joiden parissa perheen pienimmiltäkin polun kiertäminen sujuu vallan mukavasti. Polun varrella on 12 opastaulua, jossa esitellään luontoa ja kulttuuria. Lisäksi laitetaan pienet harmaat aivosolut töihin, miettimällä vastauksia erilaisiin kysymyksiin.

Luontopolku alkaa Marttisen vanhan pappilan takaa. Aivan ensimmäisenä on vastassa vanha kuusimetsä. Puissa kurkistelevat vilkkaat oravanpoikaset emon naksutellessa varoituksia polulla käveleville retkeilijöille.

Ensimmäinen varsinainen opastaulu löytyy kenttälinnoitusalueelta. Tänne pääset myös autolla, mikäli et halua tetsailla metsässä.

Entisöity kenttälinnoitusalue on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikoihin vuosina 1916 – 1917. Venäläiset värväsivät ensin paikallisia vapaaehtoisiin vallitöihin. Kun työmiehiä ei ollut riittämiin, pakotettiin kunnat hankkimaan työvoimaa pakkotyövelvollisuussäädöksellä.

Vallityömaalla oli kyllä hyvä palkka, mutta kerrotaan, että työt sujuivat silti kovin hitaasti. Työmiehet jopa rakensivat varoitusjärjestelmän, joka ilmoitti kun upseeri tai työjohtaja oli tulossa seuraamaan työn tekemistä. Työmiehiä kun kiinnosti huomattavasti enemmän kortin peluu ja marjastaminen. Vallityöt loppuivat vallankumouksen puhjettua Venäjällä.

Maastossa on jäljellä miehistökorsu, juoksuhautoja sekä katoksen alla oleva tykki. Kohde kiinnostanee varmasti niin poikia kuin miehiäkin.

Polku jatkuu pienen kalastusmajan vierustaa tielle ja takaisin metsään. Pysähdymme hetkeksi ihastelemaan kesäistä Herraskoskea ja sen ympärillä olevia maalaismaisemia.

Koskelle on mahdollista hankkia kalastuslupia sekä vuokrata alkeellinen kalastusmaja yöksi, jos hieman pidempiaikainen kalastusreissu alueelle  kiinnostaa.

Jatkamme pellonvierustaa takaisin metsään. Luontopolkua myötäilee pitkospuut, keväisin on varmasti polulla kosteampaa. Metsässä on valtavan isoja ja vanhoja puita.

Metsätaipaleen jälkeen kiipeämme uudehkoon lintutorniin, josta aukeaa miellyttävät maisemat Vuolteelle. Lintutornin vieressä on mahdollisuus istahtaa alas ja vaikkapa tunnistaa Marttisen saaren yleisimpiä lintuja opastaulusta käsin.

Nuorisokeskus Marttisen uuden Vihta-saunan vuoksi vanha luontopolku on nyt katkaistu. Paras ratkaisu on kiertää hieman ylempää Virtain Perinnekylän kautta savusaunalle. Kiertopolku vie Nuorisokeskuksen Marttisen huiman kiipeilyalueen läpi. Pakkastalvina, alueen 12 metriä korkea kiipeilyseinä jäädytetään jääkiipeilyseinäksi! Huh!

Nuorisokeskus Marttisen kiipeilyalue.

Kuljemme kiertopolkua pitkin Perinnekylän maalaisraitille. Samalla kuin vahingossa pääsemme tutustumaan Perinnekylän vanhoihin aittoihin ja muihin pittoreskeihin rakennuksiin.

Perinnekylän raitti.

Hevoset ovat Perinnekylän aitauksissa viimeistä kesää.

Savusaunalle päästyämme, luontopolku tarjoaa mahdollisuuden myös kulttuurin kokemiseen peräti kolmen eri museon muodossa. Kesäaikaisin on mahdollisuus vierailla Metsäkämppämuseossa, Kanavamuseossa ja Rajalahden talomuseossa.

Tai voi toki viivähtää hetkisen kanavan varrella nauttien Virtain kesäisistä maisemista ja tuoksuista, ennen automatkan jatkumista kohti määränpäätä.

Onko Marttisen saari sinulle tuttu paikka?

Virrat – Suomen viehättävin Juhannuskaupunki

Virtain Perinnekylä, Marttisen saari

Sykkiikö sydämesi maalaisromantiikalle, Suomi-filmeistä tutuiksi tulleille punamulta-aitoille sekä haitarimusiikille?

Tule siis Virroille! Perinnetansseja, monipuolista musiikkitarjontaa, vanhanajan markkinoita sekä iloista kesämieltä, sitä on tarjolla Suomen virallisessa juhannuskaupungissa -Virroilla.

Perinteiset Juhannusjuhlat pidetään maalaisromanttisessa Marttisen saaren Perinnekylässä, jonne meidän tiemme vei tänä vuonna jo alkukesästä.

Tässä turinassa saat esimakua siitä, mitä kaikkea Virtain Juhannusjuhlilla ja Perinnekylässä on tarjolla vain vajaan viikon päästä.

Marttisen saari pähkinänkuoressa

Juhannusjuhlien lisäksi Marttisen saarella on matkailijoille tarjolla paljon erilaista toimintaa. Valittavanasi on Perinnekylä vanhoine rakennuksineen, Kanava- ja Sotaveteraanimuseo, Nuorisokeskus Marttisen majoitus- ja aktiivitoimintatilat, luontopolku sekä erilaisia palveluita kahvilasta näyttelyihin ja käsityömyymälöistä tapahtumiin.

Virtain Perinnekylä on rakennettu 1980-luvulla. Historialliset rakennukset on siirretty Perinnekylään Virtain eri kylistä.

Perinnekylään saavuttaessa silmiin pistävintä on vanha harmaa tuulimylly. Malliltaan mylly on harakkamylly ja on rakennettu vuonna 1828. Aikoinaan tuulimylly on sijainnut Kurjenkylän Isoniemen tilalla.

Tuulimyllyn viereisessä aitauksessa on usein hevosia. Aiempina vuosina on aitauksissa sekä 4H-yhdistyksen rakennuksen viereisissä häkeissä ollut myös muita maatalon eläimiä. Ja suosio pikkuväen keskuudessa on ollut taattu! Valitettavasti tiukentuneiden eläintenpitomääräysten myötä, hevoset joutuvat lähtemään Perinnekylästä pois. Tämä on kyllä iso menetys alueelle!

Perinteiset juhannusvihdat. Kuva: Päivi Ylimys.

Juhannusjuhlien aikaan oheistoiminta levittäytyy koko Perinnekylän alueelle, mutta tapahtumat keskittyvät Rajalahden talomuseon pihaan.

Tänä vuonna 23.6. klo 10.00 – 14.00 on tarjolla mm. Lavatanssiromantiikkaa Virtain Pelimannien säestyksellä, trubaduuri Junnu Korhosen fiilistelyä, Suomirokkia By Traveling Wirtaset sekä klo 13.00 lavan ottaa haltuun Oliver-bändi.

Oliver. Kuva: Ville Juurikkala.

Juhannuksen ja sen juhlijat ottaa vastaan kaupunginjohtaja Vesa Haapamäki, unohtamatta perinteistä virtolaista Juhannusjulistusta sekä Suomen lipun nostoa klo 14.00. Katso päivän tarkempi aikataulu tästä linkistä.

Nuorisokeskus Marttisessa pääset juhannuksena mukaan upouuden Vihta-saunan avajaisiin. 100 ensimmäistä saunojaa saa oman saunaämpärin! Omat uikkarit mukaan. Uuden saunan rannassa on juhannuksena lisäksi mahdollista kokeilla melontaa aivan ilmaiseksi.

Vihta-sauna rakennetaan vinhaa vauhtia kesäkuun alussa.

Uusi sauna odottaa jo kylpijöitä.

Se mikä vuosi toisensa jälkeen saa 5000 – 6000 virtolaista ja kesäasukasta liikenteeseen, on tapahtuman hyväntuulisuus sekä tietenkin tuttujen bongaus raitilta. Juhlien yhteydessä olevilla markkinakojuilla vaihtuu vuoden kuulumiset kuin luonnostaan. Myös yhteisöllisyyden tunne on vahvasti läsnä. Koska on keskikesä ja mittumaare, ihmiset ovat poikkeuksetta hyvällä tuulella, varsinkin jos aurinko suo meille loistettaan.

Juhannusjuhlilla on vilskettä. Kuva: Päivi Ylimys.

Perinnetansseja. Kuva: Päivi Ylimys.

Tänä vuonna alkaa meidän perheen 14. vuosi kesävirtolaisena. Meidän Juhannusjuhla-traditioihin kuuluu saunavihtan (tai – vastan, miten kukin ”koivukimpun” haluaakin nimetä) osto. Ja kyllä, mökkitontiltakin vihtoja saisi väännettyä, mutta markkinoilla tehdään niin viimesen päälle hienoja yksiköitä. Näillä on suorastaan ilo vihtoa itseään juhannussaunan pehmeissä löylyissä. Vihdan lisäksi Lättykahvilan letut kuuluvat meidän Juhannusjuhlien perinteisiin mukaan.

Rajalahden talomuseo.

Joka juhannus käymme myös Rajalahden talomuseon sisällä, vaikka nurkat ovat jo tutuiksi tulleetkin. Jotkut perinteet vaan kuuluvat kesään!

Rajalahden tilan päärakennus on rakennettu vuonna 1843. Talo on sisustettu 1800- ja 1900-luvun vaihteen mukaisesti. Päätalon pihapiirissä on neljä erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltua aittaa 1700- ja 1800-luvuilta.

Vanha savusauna.

Päätalon takaa löytyy vanha savusauna, ja jos polkua jatkaa aina kanavauomalle saakka, löytyy katoksen alta suuri kirkkovene sekä Kanavamuseo. Museo esittelee Hämeen kanavien historiaa sekä niiden eri vaiheita.

Kanavamuseon yläkerrasta löytyy näyttely joka keskittyy täysin Herraskosken kanavaa, joka siis sijaitsee Perinnekylän vieressä. Museoon on vapaa pääsy. Aukioloajat kannattaa varmistaa tästä linkistä.

Herraskosken kanava Kanavamuseon valokuvassa.

Kanava tänään.

Paluumatkan voitkin kulkea kanavan viertä takaisin, ja jos sinulla käy oikein tuuri, voit nähdä nykyisen automaattikanavan toiminnassa.

Perinnekylästä löytyy myös maitolaituri.

Sepän paja.

Viljamakasiini.

Tuulimyllyä vastapäätä löydät Sepän pajan sekä viljamakasiinin. Viljamakasiinissa on tänä kesänä Ylä-Pirkanmaan mobilistien näyttely 25.6. asti sekä 17.7. – 27.7. TilkkuVirtojen näyttely. Näiden rakennuksien vierestä löytyy mm. Sotaveteraanimuseo, joka on perustettu 1990-luvulla.

Aarreaitta.

Parkkipaikkojen läheisyydestä löydät Helmien talon Aarreaitta-myyntipisteen. Tästä linkistä voit lukea Helmien talosta lisää. Vastapäätä Aarreaittaa on Perinnekylän taitokauppa ja riihigalleria. Kesänäyttelyn nimi on osuvasti Suomen juhlavuonna ”Suomalaista!” Näyttely on esillä 13.8. asti. Iso varoitus, täältä et muuten tyhjin käsin poistu! 😉

Vierailun päätteeksi voit käydä nauttimassa kehuttua kotiruokaa Mikontalossa, käydä Marttisen päärakennuksen ravintolan Juhannuslounaalla tai piipahtaa jätskillä Perinnekylän jäätelökioskilla.

Juhannus on Virtain alueella kesän kohokohta, mutta mikäli et juuri tuolloin pääse mukaan sykkeeseen, ei hätää, Perinnekylä on avoinna koko kesän! Tervetuloa tutustumaan!

Virtain Perinnekylä löytyy tien 23 varresta, noin neljä kilometriä Virtain keskustasta.

Mikäli Marttisen saaren palvelut kiinnostavat, seuraavista linkeistä voit lukea lisää Nuorisokeskus Marttisesta sekä luontopolusta.

Yötön yö ja juhannuskokko. Kuva: Päivi Ylimys.

Blogijuttu on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Silmäkarkkia – Helmien talossa

Helmien talo, Virrat.

Tiesitkö, että Virroilla on luultavasti Pohjoismaiden suurin helmiin ja koruihin erikoistunut maahantuontiliike sekä korutarvikkeiden erikoismyymälä? Näin todellakin on. Pääsimme tutustumaan kyseiseen yritykseen eli Helmien taloon itse korutaiteilija ja yrittäjä Jaana Hopkinsin johdattelemana.

Helmien talo pähkinänkuoressa

Jaanasta tuli korukauppias lähes vahingossa kun hän lomamatkallaan tuli kutsutuksi koruesittelyyn. Suomeen päästyä palo jäi kytemään ja alkoi pitkä vääntö, ennen kuin erilaisten käänteiden jälkeen Jaana saattoi aloittaa koruyrittämisen oikein toden teolla. Tästä käänteentekevästä ulkomaan matkasta on nyt yli 10 vuotta ja Jaanalla on menestyvä yritys vanhassa kyläkoulussa Virtain Herraskylässä kantatie 66 varrella.

Korutaiteilija ja yrittäjä Jaana Hopkins.

Helmien talo tunnetaan niin miljoonista helmistään kuin varsin lutusesta Pörri-kissasta. Pörri olikin meitä jo parkkipaikalla vastassa, ja kun oli toivottanut meidät isännän elkein tervetulleeksi, palasi talolle omiin kissamaisiin puuhiinsa.

Pörri-kissa poseeraa.

Helmien talossa on mahdollista osallistua erilaisiin koru- ja kurssityöpajoihin, onpa tänne tuotu polttarisankareitakin tekemään tulevalle vaimolleen huomenlahja. Ei muuten hullumpi idea, on taatusti persoonallinen lahja! Heinäkuussa järjestetään jo perinteeksi muodostuneet Helmifestarit, joista saat lisätietoa esimerkiksi tästä linkistä.

Myös bussiryhmä ovat tervetulleita, pihassa on kouluajoilta suuri kenttä linja-autojen kääntö- ja parkkipaikaksi. Helmien talon standiin voit törmätä myös erilaisilla kädentaitomessuilla. Seuraavan kerran Jaanan voi löytää 23. – 24.9. Helsingin Wanhan Sataman messuilta.

Mutta nyt itse asiaan: myymälässä on useassa huoneessa erilaisia korutarvikkeita makeanveden helmistä kristalleihin ja lasihelmistä metallihelmiin. Helmien talosta saa myös korujen tekoon tarvittavia välineitä kuten pihtejä, lukkoja ja ketjuja.

Seinillä roikkuu pussukoita, puolivalmiita korutuotteita sekä aivan valmiita koruja Jaanan itsensä ja hänen henkilökuntansa valmistamina. Hän on myös suunnitellut nähtävillä olevat taidokkaat korut. Korujen teko-ohjeita löytyy niin Helmien talo-sivuilta kuin heidän Facebook-sivuiltaan.

Voit myös tuoda rikkinäisen korusi Helmien taloon korjattavaksi tai teettää aivan uuden, uniikin korun. Vain mielikuvitus on tällöin rajana.

Tämän vuoden käsityösuosikeiksi ovat Jaanan mukaan nousseet erilaiset lompakot ja pikkupussukat, jotka on hyvin helppo tehdä ja personoida juuri oman näköiseksi. Myymälästä onkin saatavilla pussukoihin tarvittavia metallisia kukkarolukkoja.

Helmet on aseteltu värien ja kokonsa mukaan riveihin ja ovat niin herkullisen näköisiä, että osan voisi melkein syödä! Onneksi näissä ei olisi ainakaan kaloreita! 😉

Mukanamme ollutta teiniä ei meinattu saada lähtemään kaupasta pois, koska jokaisessa rasiassa ja rekissä oli NIIIIN ihanan kutsuvia, välkehtiviä koruja. Myöskään hinnat eivät päätä huimanneet. Myymälästä löytyy takuulla koruja joka tarpeeseen ja kukkaroon sopivasti.

Helmien talo puutarhasta päin kuvattuna.

Kesään heräilevä puutarha.

Helmien talon pihalla on lisäksi iso puutarha, joka oli näin alkukesästä vasta heräilemässä loistoonsa. Puutarhassa on kesäisin katseltavissa kukkien ja istutusten lisäksi erilaisia tilataideteoksia. Täällä on myös mukava levähtää, ennen automatkan jatkumista Suomen suvessa.

Perinnekylän Aarreaitta.

Kävimme tutustumassa Helmien talon pari vuotta sitten avattuun sivupisteeseen kahden kilometrin päässä sijaitsevassa Virtain Perinnekylässä. Perinnekylästä on muuten tulossa oma postauksensa, joten pysy kuulolla!

Idyllisessä miljöössä ja varsin tunnelmallisessa Aarreaitta-sivupisteessä on tilan vuoksi huomattavasti vähemmän tarjontaa kuin päätalolla. Aitassa myydäänkin lähinnä valmiita koruja sekä Jaanan tyttären Rosannan, Emumadness-toiminimellä suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita. Rosannan käytännönläheisissä tuotteissa, kuten jumppapussukoissa, tiskiräteissä, essuissa sekä pipoissa seikkailevat humoristiset australialaiset eläimet. Rosannan tuotteita voi tilata Emumadness-nettisivujen kautta tai ostaa ihan kasvokkain. Seuraavan kerran Emut ovat liikenteessä Turun käsityöläismarkkinoilla 29.6. – 2.7.2017.

Rosanna Hopkinsin suunnittelemia tuotteita.

Helmien talo sivupisteineen on kyllä jokaisen oman elämänsä prinsessan unelmakohde iästä riippumatta! 🙂

Helmien talo on avoinna ma-pe klo 10 – 18.00 ja la 9 – 15.00. Perinnekylän Aarreaitta on avoinna kesän ajan klo 10 – 17.30.

Blogijuttu on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.

 

 

 

 

 

Pirkanmaan luontokohteita – Torisevan rotkojärvet

Toriseva, Virrat.

Virtain Jäähdyspohjassa on lähes jokaisen ulkoilijan tavoitettavissa luontokohde, joka on jo vuosisatojen ajan kerännyt niin taiteilijoita kuin retkeilijöitä puoleensa.

Nolottaa kertoa, että meillä on ollut mökki Virroilla yli 10 vuoden ajan, mutta emme koskaan ole saaneet aikaisiksi lähteä talsimaan Torisevan luontopolulle. Joka kerta autolla tullessa tai lähtiessä Rotkojärvet ovat muistuttaneet olemassaolostaan jylhillä seinämillään sekä puiden takaa pilkahtavalla Alaisen Toriseva-järvellä. Menneenä viikonloppuna otimme vihdoin itseämme niskasta kiinni ja lähdimme koko perheen voimin retkeilemään Torisevalle.

Torisevan rotkojärvet pähkinänkuoressa 

Torisevan rotkojärviin kuuluu kolme järveä; Yläinen-Toriseva, Keskinen-Toriseva ja Alainen-Toriseva. Näistä syvin on Keskinen-Toriseva, joka on peräti 38 metriä syvä. Suurin järvistä on Alainen-Toriseva, jolla on pituutta 1120 metriä.

Kerrotaan, että mielenkiintoisen nimensä, Toriseva olisi saanut veden äänestä torista, joka nykyisin tarkoittaa samaa kuin lorista. Alueella on ollut jonkinasteista metsästystoimintaa jo 1200 – 1300-luvuilla, tosin 1500-luvulla alue vähitellen asutettiin uudisraivaajien toimesta.

Torisevalla ja ”erämaan rauhalla” on aina ollut inspiroiva ote taiteilijoihin. Alaisella Torisevalla Werner Holmbergin maalasi maalauksen Aihe Torisevalta vuonna 1859. Kerrotaan myös Johan Ludvig Runebergin maininneen Torisevanjärvet Vänrikki Stoolin tarinoissa. Läheltä Inkerinkalliota löytyykin taiteilija Armid ”Samperi” Sandbergin rakennuttaman Pilvilinna-nimisen huvilan ja ateljeen vanha kivijalka. Huvila toimi erityisesti taiteilijoiden tukikohtana ja majatalona.

Toriseva olikin alueen matkailuvaltti 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa. Vanhin Torisevalta lähetetty postikortti on lähetetty jo vuonna 1895. Hieman myöhemmin 1960-luvulla järven eteläpäässä sijaitsi myös leirintäalue sekä kioski 70-luvulle saakka.

Rannalta tältä palasen

maat´ihanaista isien

sa näet, nuorukainen:

Kuin Virtain järvet ihanat

on Saimaan sadat lahdelmat,

Imatra pauhaavainen

ja Vuoksen aallot vaahtoisat.”

J. L. Runebergin: Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)

Suuri vaikutus alueen tutuksi tekemisessä oli Jäähdyspohjan omalla pojalla valokuvaaja I.K. (Into Konrad) Inhalla. Hän vaikutti suuren yleisön mielikuviin ottamalla työnsä puolesta maisemavalokuvia sekä myymällä niistä kopioita valokuvanäyttelyiden ohessa. Koristipa yksi hänen Toriseva-kuvistaan Uuden Kuvalehden kantta vuonna 1896. Lisäksi hän antoi oman arvokkaan lisänsä Kansanvalistusseuran painamaan vuoden 1916 matkailukalenteriin. Inha kirjoitti kalenteria varten yhdeksän sivuisen artikkelin Kolme Torisevaa, joka mainosti Torisevan rotkoaluetta hyvin maalaavin termein.

Toriseva tänään

Nykyisin alueella kulkee luontopolkuja, joille meidänkin askeleemme vihdoin suuntasivat. Jätimme automme kantatien 66 levähdyspaikalle ja koukkasimme 150 metriä Torisevan kahvimajalle.

Majan irtaimisto on lähes kokonaan alkuperäistä.

Torisevan kahvimajalla on jo roppakaupalla historiaa takanaan. Virtain Lotta Svärd perusti majan vuonna 1936, kerätäkseen varoja järjestölle. Majan rakennustarvikkeet saatiin lahjoituksena. Tehtailija Serlachius Mäntästä lahjoitti Lotille kahvilan tuolit ja pöydät.

Lotat vastasivat matkailijoiden virkistämisestä uunituoreilla kahvilatuotteilla aina vuoteen 1944 asti. Lottien jälkeen paikalliset yrittäjät ovat jatkaneet kahvilan pitoa kesäisin.

Astuessasi kahvimajaan sisälle, pääset ”aikakoneella” 1900-luvun puoliväliin. Kahvimajan menneen ajan tunnelmaa on pyritty säilyttämään alkuperäisellä sisustuksella, ja sanoisin, että hyvin onnistuneesti. Täällä on helppo nähdä, miltä maailma on oman isoäidin silmissä tuolloin näyttänyt.

Kannattaa pitää pieni tauko kesäisestä ajomatkasta ja poiketa majalla maistelemassa uunituoreita, majan takahuoneessa valmistettuja leivonnaisia. Kahvimajan erikoisuuksiin kuuluu mantelipiirakka, kookos-suklaakakku sekä omenapiirakka vaniljakastikkeella. Majan sisällä on 38 istumapaikkaa, lisäksi ulkona on 15 terassipaikkaa. Majalta on varsin mukavat näkymät alas Alaiselle Torisevalle. Myös ryhmä- ja tilauskahvitukset onnistuvat pyynnöstä.

Kahvila on auki kesäisin 1.6. – 6.8. Kannattaa katsoa aukioloajat vaikkapa tästä linkistä.

Mikäli tulet majalle levähdyspaikan kautta, kuljet läpi vehreän lehtometsän. Purolaakso on näille leveyksille harvinainen ilmestys. Purolaaksosta on pystytty tunnistamaan yli 80 kasvilajia. Majalle pääsee myös autolla melkein suoraan kahvilan ovelle asti, mikäli kävelymatka jyrkähköä polkua pitkin askarruttaa.

Luontopolku lähtee kahvimajan takaa kiemurtelemaan kohti metsää. Kannattaa ottaa majalta luontopolun kartta mukaan. Noin sadan metrin päässä polku haarautuu kahteen osaan; 6,5 km ja 1,2 km poluksi. Valitsimme lyhyemmän reitin puolipilvisen, mutta lämpimän päivämme retkikohteeksi. Polun alussa on pitkospuita, varjelemassa retkeilijöiden kenkiä. Kengiksi kannattaa muuten varata hyvät lenkki- tai kävelykengät.

Luontopolku kuuluu osaksi Pirkan taivalta sekä Euroopan kaukovaellusreittiä E6:sta. Polku on kunnostettu kevään 2017 aikana Virtain kaupungin toimesta. Torisevan luontopolun kartan voit ladata vaikka tästä linkistä.

Polun varrella on useita kylttejä joissa kerrotaan niin alueen historiasta, luonnosta kuin elämästäkin alueella. Luontopoluilla on lisäksi kaksi grillipaikkaa Inkerinkallion alapuolella sekä Lakarissa Kangasjärven rannalla, jossa on laavukin. Meidän 1,2 km retken päässä tulisi olla toinen näistä nuotiopaikoista. Olimmekin pakanneet makkarat ja oheistarvikkeet mukaan.

Päästyämme ensimmäisen kallion päälle, näköalat olivat melkoiset. HUOMIO! Kallion päällä ei ole kaiteita koska kalliot ovat rauhoitettua aluetta, joten perheen pienempiä on syytä pitää silmällä. Perheen isompienkaan ei kannata mennä kovin lähelle reunaa kuikuilemaan, luvassa on paikoin 20 metrin äkkipudotus alas veteen. Syvyyttä Alaisella Torisevalla on enimmillään 19 metrin verran, joten matkaa pohjalle on. Kallioranta sekä eteläinen pää ovat lisäksi luonnonsuojelualueita, joten myöskään kukkien tai varpujen keräys ei täällä ole sallittua.

Silmiinpistävää on kuinka vaihtelevaa polun luonto on. Alku on koivupitoista hieman kosteapohjaista metsää, joka kalliolle tullessa muuttuu kuivaksi mäntyvoittoiseksi metsäksi. Siellä täällä kasvaa myös kippuraa katajaa sekä pihlajia. Luontopolun loppuosassa metsä muuttuu vanhojen kuusien kehystämäksi peikkometsäksi.

Maalauksellisia maisemia.

Kesän lämmön helliessä talven kovettamia poskia, mustikka kypsyi kallioiden päällä ja käki kukkui kaihoisasti läheisissä puissa. Kesä on vihdoin täällä!

Astelimme polkua eteenpäin, välillä jääden ihailemaan kallioiden päältä näkyviä huimia maisemia. Polku osoittautui joiltakin osin varsin haastavaksi korkeuserojensa vuoksi, joten retki ei sovellu liikuntarajoitteisille henkilöille.

Pysähdyimme hetkeksi juomaan ja lukemaan erään mielenkiintoisen kyltin ääreen. Kyltissä kerrottiin yhden ehkä kuuluisimman virtolaisen, Martti Kitusen elämäntarinaa. Kitunen syntyi talollisen perheeseen vuonna 1747. Hän on jäänyt historiankirjoihin metsästäjänä sekä yli 100 karhun kaatajana. Ensimmäisen karhunsa Kitunen ampui 16-vuotiaana ja viimeisen 74-vuotiaana. Kitusesta ja hänen seikkailuistaan on tehty ainakin kaksi kirjaa. Hänet mainitaan myös Topeliuksen Maamme-kirjassa Karhu-Marttina. Onpa Virroilla on myös taukopaikka nimeltään Kitusen Kievari.

Seuraavaksi teimme jotain, mikä osoittautui todella vääräksi ratkaisuksi, nimittäin poikkesimme merkityltä reitiltä rantaan laskeutuvalle polulle. Polun alku oli helppo mutta jyrkkä. Hetken laskeuduttua, polku muuttui varsin hmm. hankalaksi. Siinä puhistessa tuli mieleen muutama rumakin sana. Alhaalla huomasimme, että ainoa keino päästä pääpolulle on kulkea sama polku takaisin ylös. Puuskuttaen kiipesimme oksien, kivien ja juurakoiden yli rinnettä ylös. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut uida vastarannalle, ja siihen emme olleet osanneet varautua. Varsinaiset retkeilijät! 😉

Mitä tästä opimme? Pysy aina merkityllä reitillä!

Jatkettuamme matkaa ja päästyämme takaisin kallion päälle, löysimme opastaulusta traagisen tarinan Inkeri Kurjesta. Nuori aatelisneito Inkeri ja talonpoika olivat rakastuneet tulisesti. Koska kyseinen kompinaatio ei käynyt lainkaan päinsä aatelisneidon vanhemmille, nuoripari eivät koskaan saaneet toisiaan.

Lopullinen ero tuli, kun talonpoika lähti sotaan ja kaatui. Inkeri oli surun murtama, ja kerrotaankin että hän kävi joka päivä polvillaan kalliolla rukoilemassa. Eräänä iltana aatelisneito ei kestänyt enää, vaan syöksyi alas kalliolta menetetyn rakkauden vuoksi.

Kerrotaan, ettei rakkaus ole edelleenkään sammunut, vaan elokuisina öinä voi järvessä nähdä lipumassa Inkerin, mustan joutsenen muodossa. Myös kuutomoisina öinä neito haahuilee kallioilla ympäriinsä haikean itkun saattelemana…

Kalliossa onkin erotettavissa kaksi pyöreää kuoppaa, paikassa jossa legendan mukaan aatelisneito kävi rukoilemassa.

Neidon polvien jäljet?

Juuri kun aloimme luontopolulla ihmetellä, että kuinkas pitkälle retkelle olimmekaan lähteneet, Inkerinkallio alkoi viettää alaspäin. Täällä kuusien kätköissä, jos oikein osaa katsoa, on myös vanha taiteilijoita majoittaneen Pilvilinna-huvilan kivijalka. Aikoinaan kalliolta on varmasti ollut varsin mukavat näkymät alas Alaiselle Torisevalle. Nyt tämä kohta kalliota on varsin isojen puiden takana ja näin maisemat eivät aivan pääse oikeuksiinsa.

Pilvilinnan kivijalka

Puikkelehdimme polkua alas nuotiopaikalle. Nuotiopaikan ympärille on rakennettu kiertävä kehä penkkejä. Myös iso ruokapöytä penkkeineen löytyy heti vierestä. Tänne mahtuu isompikin seurue evästelemään. Tosin, tällä kertaa nuotiopaikalla ei meidän lisäksi muita retkeilijöitä ollut.

Nuotiopaikan puukatoksessa oli valmiina kuivia puita, ja olipa joku jättänyt katokseen niin tulitikut kuin valmiiksi vuoltuja makkaratikkuja.

Istahdimme alas perheen partiolaisen sytyttäessä nuotion palamaan. Nuotiopaikalta nousevien savukiehkuroiden alta, kävelimme muutama kymmenen metriä järven rantaan, jossa on myös pieni laituri. Näkymät täältä järvelle ovat Suomen suvessa auvoiset. Myös harmaa Inkerinkallio nousee suorana ylös rannasta. Ei ihme, että paikka on kiehtonut taiteilijoita, onhan maisemat varsin ylväät ja samalla hyvin ainutlaatuiset.

Auringon viivähtäessä koivun lehdissä, lintujen visertäessä kesäisessä tuulessa, tuumimme että juuri nyt ja tässä, on paras paikka olla!

Näin jälkikäteen arvoituna 1,2 km retki oli oikein mukava pyrähdys luontoon. Luontopolun varrelle laitetut kyltit rytmittivät mukavasti retkeä. Korkeuseroja oli jonkin verran, mutta onneksi meillä ei ollut kiire minnekään. Näkymät Alaiselle Torisevalle olivat erikoisen hienot. Rotkojärviä katsellessa voisi uskoa olevansa jossain Kainuun siimeksessä, ja kuitenkin olemme Pirkanmaalla. Torisevalle kannattaa tulla kauempaakin retkeilemään!

Blogikirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.