Browsing Tag

Viro

Nuku rauhassa puoli tuntia pidempään

Tallinna, Viro

*Blogijuttu toteutettu osin yhteistyössä Eckerö Linen kanssa

Tämän vuoden alusta alkaen ainoa Suomen lipun alla Tallinnaan liikennöivä matkustajalaiva M/s Finlandia siirsi päivän ensimmäisen lähdön lähtemään Länsiterminaalista klo 9.00.

Pääsimme menneenä loppiaisena hyödyntämään puolen tunnin aikahaarukkaa, kun ostimme Black Friday-tarjouspäivänä jo toisen kerran peräkkäin euron maksavat risteilyt Tallinnaan. Voit halutessasi lukea viime vuoden reissustamme tästä.

Kuva: Eckerö Line.

Toisin kuin edellisenä vuonna, innokkaat matkustajat olivat löytäneet halvat risteilyt ja uutuuttaan hohtava Länsiterminaali oli hyvin täynnä. Ovien avauduttua alkoikin varsinainen rynnistys laivaan, M/s Finlandian tilojen täytyttyä nopeasti matkustajista.

Saimme paikat Bar Nosturista, jossa The Sense Band:n duo viritteli jo soittimiaan. Paluumatkalla olisi luvassa koko bändin keikka, nyt saimme ”tyytyä” varsin mukavaääniseen laulajaan sekä kitaristiin, jotka täyttivät yleisön biisitoivomuksia runsaan kahden tunnin matkan aikana. Laivalla esiintyykin joka ilta Suomen artistikermaa esimerkiksi ihastuttavasta Irinasta Laura Voutilaiseen sekä Elastisesta kuumaan Pete Parkkoseen. Laivan keikkakalenteria pääset vilkaisemaan tästä.

Lasten ja lastenmielisten iloksi Bar Nosturissa esiintyi duon ollessa kahvitauolla myös taikuri Keke Pulliainen. Valitettavasti show oli lähes identtinen edellisen vuoden show’n kanssa, joten keskityimme tutkimaan terminaalista ottamaamme The Baltic Guide-lehteä ja suunnittelemaan päiväämme Tallinnassa. Paluumatkalle lähtisimme vasta klo 18.30, joten aikaa 100 vuotta täyttävän Viron tutkimiseen olisi kerrankin oikein mukavasti.

Maihin päästyämme päädyimme vierailemaan KGB:n pahamaineisessa tutkintavankilassa. Ja kyllä, vankila ei ole pienten lasten vierailukohde, mutta reissussa oleville teineillemme tekee hyvää nähdä myös toisenlaisia ihmiskohtaloita. Voit lukea vierailustamme tämän linkin takaa.

Karun ja ajatuksia herättelevän KGB:n tutkintavankilan jälkeen suuntasimme kulkumme Vanhaankaupunkiin ja Pikk-kadulla sijaitsevaan suosikkikahvilaamme Maiasmokk:n. Kahvilan lämmin tunnelma välittyy jo ovea avatessa. Suosittelen maistamaan lihapirukasta, hinta vain 1,2€ sekä herkullisia leivoksia, jotka vievät kielen mennessään.

Valitettavasti joka kerta kahvilassa vieraillessa huomaamme jälleen hintojen nousseen, erityisesti juomien osalta. Mutta kerrankos sitä! Kahvilan toisesta päästä löytyy marsipaanipaja, jossa työntekijä maalaa marsipaanimassasta possuja ja muita suloisia koristeita kahvilakävijöiden iloksi ja mukaan ostettavaksi.

Glögin lämmittäminä suuntasimme vesisateesta huolimatta Raatihuoneen aukion joulumarkkinoille, jossa kaikuu eri kielien suloinen sekamelska. Vaikka joulu on ohi, tulee aukiolla hyvin jouluinen olo. Siitä pitävät huolen torilla kuuluvat jouluiset sävelmät, suuri koristeltu joulukuusi sekä jouluiset hajukiehkurat, joita ruokakojuista pärskähtelevät ilmaan markkinakansan riemuksi.

Torin jälkeen haemme perinteiset hajukynttilät Olde Hansan puodista, mukaan lähtee niin tervainen viettelys kuin kanelikynttilä. Poudissa olisi kaikkea kivaa tarjolla, mutta tyydymme kynttilöihimme.

Toinen kohde jonka olimme etukäteen matkaamme varten bonganneet, oli Design- ja arkkitehtuurigallerian PiparkoogiMaania. Olin lukenut näyttelystä jo usean vuosien ajan, mutta tällä kertaa pääsimme myös paikan päälle ihastelemaan piparista tehtyjä taideteoksia. Ehdottomasti iso suositus, jos olet Tallinnassa käymässä joulu-/tammikuun alun aikana. Voit lukea käynnistämme PiparkoogiMaaniassa tästä.

Ruokailu on Tallinnassa aina yhtä hankalaa, ei siksi etteikö sopivia ruokailupaikkoja olisi vaan siksi, että niitä on hieman liikaakin ja jokaisella vain yksi vatsa, johon syödä! Joka vuosi kaupunkiin tulee uusia, hienoja ravintoloita, jotka ahnaasti kaipaavat myös suomalaisten euroja pysyäkseen pystyssä. Valintamme oli teinien pyynnöstä Best pizza-ravintola, joka mainosti all you can eat-buffeeta juomineen vain 9,90€.

Ravintolakokemus ei ollut mikään mieletön makumatka, mutta tulipa kupu ravittua. Paikan pizzat olivat kyllä hyviä, mutta kylmiä. Salaattiaineksia oli kymmeniä, mutta hieman liian kauan tarjoilupöydän altaissa lojuneita.

Loppuajan reissusta käytimme teinityttöjen mieliharrastukseen eli shoppailuun, olivathan joulun alennusmyynnit jo kaupungissa alkaneet.

Lopulta sateessa kastuneina ja matkasta ryytyneinä, astelimme kantamusten kanssa A-terminaaliin ja laivaan, jossa meitä odotti tavoista poiketen A-luokan hytti. Oi mikä ihana pieni ylellisyys arjen keskelle!

Koko porukka hyytyi alta aikayksikön ja puolet porukastamme kävi syvissä vesissä eli nukkui 2,5h merimatkan takaisin Helsinkiin, herätän virkistyneenä laivan terminaaliin saapuessa. Matka kävi todellisena irtiottona ja ennen kaikkea, oli kokonaisuudessaan hyvin edullinen retki!

M/s Finlandian uudet aikataulut:

M/s FINLANDIA 2.1.2018 ALKAEN
HELSINKI TALLINNA  TALLINNA  HELSINKI
MA-LA 06.00 08.15
JOKA PÄIVÄ 09.00 11.15 12.00 14.15
JOKA PÄIVÄ 15.15 17.30 18.30 21.00
SU-PE 21.40 23.50

Matka-aika 2 h 15 min
(klo 18.30 Tallinnasta 2 h 30 min).

Aina ei siis tarvitse lähteä kauas, jotta tulisi matkavietti tyydytettyä! Kannattaa tarttua Eckerö Linen Matka 2018-messutarjouksiin, niin taidan tehdä minäkin.

Piparia, piparia PiparkoogiMaaniassa

Tallinna, Viro

Vuodesta 2006 lähtien on Tallinnan Vanhankaupungin Design- ja arkkitehtuurigalleriassa päässyt ihastelemaan hieman erilaisia piparkakkuluomuksia PiparkoogiMaania-tapahtuman yhteydessä.

Joka vuosi tapahtumaan osallistuu lähes 100 taiteilijaa, designeria ja arkkitehtiä, joiden käsissä 300kg piparkakkutaikinaa muuttuu valaistuiksi linnoiksi, pienen pieniksi yksityiskohdiksi tai vaikkapa vaatteiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Teokset ovat todella loistokkaita ja minä, jolla on leivonnan suhteen peukalo keskellä kämmentä, voi vain ihmetellä miten piparitaikina taipuu tuollaiseen!

Joka vuosi taideteoksille on päätetty etukäteen teema, vuonna 2017 teemana oli Vana Tallinn eli Tallinnan Vanhakaupunki.

5 euron lisämaksulla lapsilla on mahdollisuus osallistua mukaan työpajaan jossa taiteillaan omanlaisia piparkakkuja. Myös valmiita herkkuja on myynnissä niille jotka eivät ehdi tai halua askarrella pipareita.

Yleisö pääsee näyttelyn aikana äänestämään teoksien joukosta oman suosikkinsa. Vuoden 2017 suosikiksi valittiin 671 äänellä Bernt Notken ”Surmatants”-pipariteos. Oma suosikki Notsu eli possu omena- ja porkkanapedillä, sijoittui äänestyksessä kolmanneksi.

Galleria on avoinna joulukuun alusta loppiaiseen. Kannattaa seurata PiparkoogiMaania-facebook sivuja vuoden 2018 näyttelyn avajaisista.

Sisäänpääsyliput näyttelyyn maksavat aikuisilta 2 euroa, lapsilta sekä eläkeläisiltä euron.

Design- ja arkkitehtuurigalleria löytyy osoitteesta Pärnu maantee 6, Tallinna.

Kävimme loppiaisena ihastelemassa luomuksia, ohessa parhaat palat gallerian tarjonnasta kuvien muodossa.

Pahamaineinen KGB:n tutkintavankila

Tallinna, Viro

Loppiaislauantaina vierailimme Tallinnassa, ja jotta reissu ei olisi ollut pelkkää humputtelua ja jäähyväisiä jouluajalle joulutorin muodossa, kävimme katsastamassa Paks Margareetan portin läheisyydestä heinäkuussa 2017 avatun pahamaineisen KGB:n tutkintavankilamuseon.

KGB:n tutkintavankila lyhyesti

Venäjä miehitti Viron vuonna 1940. Osoitteeseen Pagari 1, perustettiin Neuvostoliiton sisäasian kansankomissariaatin Viron osaston valtiollisen turvallisuushallinnon (NKVD:n myöhemmin KGB:n) päämaja (varsinainen sanahirviö!). Jotta hallinnon varsinaiset viholliset saatiin paljastettua, Pagari 1:n rakennettiin sellejä ja tutkintavankila vuonna 1941, jossa mahdollisia syyllisiä ja myös syyttömiä hakattiin, kidutettiin ja lopulta lähetettiin tuomioistuimeen joka määräsi kuulusteltavat joko heti teloitettavaksi tai kärsimään pitkää vankeustuomiota lähinnä Gulagin vankileirille.

Kuulusteluissa mukana olleiden mukaan vankileirille määrääminen antoi edes pienen toivon kipinän pelastumisesta, paon muodossa. Tosin moni leireille passitetuista jäi sille tielleen…

KGB:n toiminta Pagarilla jatkui vuoteen 1950 asti.

Tutkintavankilamuseo palkittiin viime vuonna Paras matkailuteko-yrittäjäpalkinnolla.

Tutkintavankilamuseo on avoinna: 01.05 – 30.09 maanantaista sunnuntaihin klo 10.00 – 18.00 ja 01.10 – 30.04 maanantaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Pääsyliput: 5€ aikuiset, 4€ lapset ja perhelippu 11€. Mahdollisuus ostaa myös yhteislippu Miehitysmuseoon; aikuiset 9€. Ryhmäopastukset myös suomeksi etukäteisvarauksella.

Osoite: Pagari tn. 1, Tallinna. Museo sijaitsee Pikk- ja Pagarikatujen kulmassa.

Kohteessa

Olimme lukeneet museosta menneen puolen vuoden aikana useita lehtijuttuja, joten hieman tiesimme jo mitä odottaa. Rakennus, jonka kellariin yksi miehitetyn Viron tutkintavankiloista rakennettiin, on varsin näyttävä 1912 rakennettu jugend-kivitalo. Ohi kävellessä ei voisi uskoa kuinka paljon kipua, pelkoa ja tuskaa sen kellari on sisäänsä kätkenyt. Vanhassakaupungissa sijaitsevassa rakennuksessa on neljä kerrosta, sanonnan mukaan siksi, että sieltä näkee Siperiaan asti.

Kellarimuseoon laskeutuu muutama kiviporras. Sisään päästyämme, eteen avautuu kellarikäytävä jonka seinillä roikkuvat taulut joissa esitellään tänä vuonna 100 vuotta juhlivan Viron historiaa viroksi, englanniksi sekä venäjäksi.

Käytävän vasemmalla puolella on varsinaisia 8,5 neliön sellejä kuusi kappaletta. Ensimmäisessä sellissä on mahdollisuus tutustua aiheeseen opasvideon avulla.

Seuraavassa sellissä on esillä kuusi valokuvaa kellareissa vankeina olleista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Yksi kuvissa esiintyvistä henkilöistä on noussut kasvoillaan ja nimellään edustamaan kaikkia tutkintavankeudessa viruneita uhreja, kyseessä on mediassakin paljon esillä ollut Ageeda Paavel. Mikä tästä 15-vuotiaan Ageedan tarinasta sitten tekee niin mielenkiintoisen, voit lukea Iltasanomien tekemästä artikkelista tästä.

15-vuotias Ageeda Paavel

Viimeistään tässä vaiheessa kun eteen tuodaan todellisia ihmisiä julmien tarinoiden takaa, alkaa pala nousta kurkkuun. Kuulusteluiden uhreiksi kun on voinut valikoitua lähes kuka vain, vaaravyöhykkeellä olivat mm. inkerinsuomalaiset.

Kolmanteen selliin on lavastettu kuulustelijoiden huone. Kalustus on vähäistä. Neljännestä sellistä löytyy kolme erilaista sellin ovea joiden luukuissa pyörii videoita. Viidennessä sellissä on makuulavitsoja ja kuudennessa sellissä mahdollisuus istumiseen sekä koululaisten opetustuokioon liitutaulujen muodossa. Aikoinaan kussakin sellissä odotti kohtaloaan pahimmillaan 18 vankia, ja kuulusteluihin haettiin henkilöitä yleensä yöaikaan.

Käytävän perällä on vihreä kaappi eli boksi, jossa vankeja pidettiin hereillä yö toisensa jälkeen. Boksissa ei mahdu asettumaan makuuasentoon, joten olo on hakattuna ollut varmasti kurja. Voi kuvitella kuinka itse kukin olisi useiden viikkojen hereillä olon jälkeen tunnustanut lähes mitä vain, oli sitten syyllinen tai ei, jotta saisi edes hetken nukkua.

Selleissä olevilta opastauluilta voi lukea uhrien kertomuksia, kuinka pahoinpitelyjen tuloksena ajantaju katosi, kuinka vuosien kuluessa tutkintavankilan toimet muuttuivat aina vain raaemmiksi sekä vankien olot heikkenivät entisestään. Myös kuulusteluita alettiin tehdä kahdessa vuorossa, niiden kestäessä ajallisesti aina vain pidempään.

Kellari haarautuu oikealle puolelle pienemmäksi tilaksi, josta löytyy vankileiriltä selviytyneen taiteilija Joann Saarniitin varsin puhuttelevia taideteoksia perustuen todellisiin tilanteisiin, karsserihuone eli eristyskoppi sekä nykyaikainen, mutta miljööseen sopiva saniteettitila vierailijoita varten.

Todellisuudessa tutkintavankila oli kooltaan huomattavasti tätä museota suurempi ja KGB:llä oli kuulustelutiloja myös rakennuksen muissa kerroksissa. Mutta jo näkemällä nykyisen museon tilat, tulee ajatus hyvin selväksi.

Tutkintavankilamuseo on silmiä avaava kokemus. Ajallisesti museokierros ei vie puolta tuntia kauempaa, mutta se saa ajatukset porautumaan niin sodan, miehittäjien kuin ihmismielen mielettömyyteen pidemmäksi aikaa.