Browsing Tag

Vietnam

Vietnamin yhdistymisen palatsi

HCMC, Vietnam  

Ho Chi Minh Cityn ehkä katsotuin nähtävyys on Vietnamin yhdistymisen palatsi. Palatsi on näyttävä rakennus pitkän puistomaisenkadun päässä.

Vietnamin yhdistymisen palatsi lyhyesti

Vietnamin yhdistymisen palatsi tunnetaan myös Itsenäisyydenpalatsina sekä Presidentinpalatsina. Nykyinen palatsi on rakennettu vuonna 1966 ja on voittanut useita mainintoja erilaisissa arkkitehtikilpailuissa.

Ennen nykyistä varsin modernia rakennusta samalla paikalla sijaitsi ranskalaisten rakennuttama siirtomaa-ajan helmi Norodomin palatsi, joka osin tuhoutui Vietnamin sodan pommituksissa.

Heti sisääntuloportin vieressä on esillä kaksi pohjoisvietnamilaista tankkia joiden kaltaisilla oli iso rooli Saigonin kaatuessa vuonna 1975. Ne rysäytettiin näyttävästi pohjoisvietnamilaisten sotilaiden toimesta läpi rautaporttien. Tähän tapahtumaan loppui myös Vietnamin sota.

Pihalta löytyy myös hävittäjä, jolla pommitettiin palatsia vuonna 1975.

Sisäänpääsylipun hinta palatsille on 40 000 vnd (n. 1.65€). Audiokuulokkeet maksavat toisen mokoman eli 40 000 vnd.

Palatsi on avoinna joka päivä klo 7.30 – 11.00 ja klo 13.00 – 16.00.

Osoite: 135 Nam Ky Khoi Nghia Street, District 1, Ho Chi Minh City.

Kohteessa

HCMC:n julkinen liikenne on varsin heikkoa ja niin paikalliset kuin turistit käyttävätkin kaupungilla liikkumiseen takseja. Kannattaa kuitenkin katsoa minkä taksiyhtiön matkaan lähteen, nimittäin osa toimii viritetyillä mittareilla ja osa ei. Niinpä matkan hinta saattaa olla jotakin todella edullisesta aivan törkeän kalliiseen. Mittaria käyttäviä ja ns. luotettavia yhtiöitä ovat esimerkiksi Vinasun ja Mailinh.

Mikäli olet sinkkuna liikenteessä, vaihtoehtona toimivat myös moottoripyörät sekä mopot joiden kyydissä pääsee vauhdikkaasti paikasta toiseen. Muista kuitenkin sopia hinta ennen kyytiin lähtöä.

Otimme allemme taksin joka tuli kolmelta henkilöltä maksamaan parisen euroa District 1:ltä palatsille. Valtavat portit sekä vartijat pitävät palatsin alueelta ylimääräiset ihailijat loitolla.

Rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta löytyy kaksi Vietnamin historiassa merkittävää kokoushuonetta, näissä tiloissa saatiin aikaiseksi mm. rauhansopimukset pohjoisen ja eteläisen Vietnamin välillä. Myöhemmin näissä tiloissa toimi maan presidentti ja tapasi mm. ulkomaalaisia arvovieraita.

Mielenkiintoisimmat tilat löytyvät rakennuksen seuraavista kerroksista. Matkailija pääsee kurkistamaan presidentin varsin loisteliaaseen elämään erilaisten huoneiden muodossa, jotka on jätetty siihen tilaan kuin sieltä olisi juuri äsken lähdetty pois. Todellisuudessa huoneissa on asuttu viimeksi vuonna 1975. Talossa vierailu onkin varsinainen aikamatka läpi lähi vuosikymmenten.

Presidentin henkilökohtainen makuuhuone.

Melkoisen kokoinen vaatehuone.

Vierailija pääsee kurkistamaan niin virallisiin kuin yksityistiloihin. Nähtävillä on mm. punaisella sametilla päällystetty elokuvateatteri, pelihuone sekä presidentin makuuhuonetilat wc:tä unohtamatta. Presidentillä on ollut mm. aikamoisen kadehdittava vaatekaappi. Itse tykkäsin myös aasialaisuutta henkivästä paneelihuoneesta.

Ylimmässä kerroksessa eli katolla on pieni matkamuistomyymälä sekä baari josta voi ostaa alle eurolla huurteisen kylmää juotavaa nautittavaksi. Baarista löytyy niin kylmää teetä, monikansallisia limpparimerkkejä kuin olutta. Harvoin sitä presidentinpalatsissa on päässyt juomaan kalja kaakelia!

Katolla on helikopterikenttä jossa on mallina kopio presidentin helikopterista. Katossa on merkittynä myös kahden pommin iskeytymät. Vietnamin sodassa huhtikuun kahdeksas päivä vuonna 1975 pohjoisvietnamilainen hävittäjälentäjä Nquyen Thanh Trung pudotti katolle lastinsa jonka jälkeen häntä juhlittiin sankarina. Hävittäjän kopio löytyy pihalta.

Kierros jatkuu hieman oudosti rakennuksen kellarissa, josta löytyy bunkkerit, suurtalouskeittiö, pari presidentin vanhaa ajoneuvoa, vierailijoille videohuone jossa non stoppina pyörii varsi puolueellinen video palatsin vaiheista sekä matkamuistokauppa ja yleisöwc:t.

Vietnamin yhdistymisen palatsissa kannattaa käydä vierailulla, pääsylippu ei ainakaan ole hinnalla pilattu. Aasialaisiin vierailijoihin kokemus tekee selkeästi suuren vaikutuksen, mutta ei se länsimaistakaan täysin kylmäksi jätä. Palatsissa tulee helposti todella kuuma, kun ulkona aurinko lämmittää ilmaa 35 asteen voimalla. Avokäytävissä ei myöskään ole ilmastointilaitteita. Kannattaa huomioida myös palatsin aukioloajat ettei jää porttien taakse lounasaikaan ihmettelemään. Palatsin alueella olevassa puutarhassa on lisäksi pari ravintolaa jossa voi istuskella ja nauttia lounasta.

Mopovaras ei hanakasta yrityksestä huolimatta saanut kännykkää, vaan se putosi kädestä maahan ja kuvasi ilmalennon.

Pieni varoituksen sana; niin palatsin porttien ulkopuolella kuin muiden nähtävyyksien kohdalla, kannattaa varoen ottaa kännykällä valokuvia. Ho Chi Minh City on kuuluisa mopovarkaistaan jotka vievät pahimmassa tapauksen kännykän tai kameran suoraan kädestä! Ja se muuten tapahtuu nopeasti… (onneksi kännykässä oli panssarilasi).

Järkyttävä Ho Chi Minh Cityn sotamuseo

HCMC, Vietnam

Lähellä Vietnamin yhdistymisen palatsia on HCMC:n toinen ”täytyy käydä-kohteista”, nimittäin vuonna 1975 yleisölle avattu sotamuseo (War Remnants Museum). Vaikka sodasta tai konflikteista ei olisi kiinnostunut, käynti tässä kyseisessä sotamuseossa on silmiä avaavaa.

Sotamuseo lyhyesti

Sotamuseon näyttelyt koostuvat Vietnamin sodasta otetuista lähinnä mustavalkokuvista mitään kaunistelematta. Museoon on koottuna usean eri sota-aikaan valokuvaajana työskennelleen otoksia niin vietnamilaisista siviileistä, yhdysvaltalaisista sotilaista kuin sodan jälkeisistä vuosista ”Agentti Oranssin” jälkeen.

Tähän kuvaan tiivistyy Vietnamin sota.

Museossa käytetään sodasta eri termiä kuin meillä on tapana käyttää; Yhdysvalloissa ja meillä länsimaissa puhutaan yleisesti Vietnamin sodasta kun vietnamilaisten mukaan kyse on Amerikan sodasta. Vietnamin sotaa käytiin vuosina 1954 – 1975.

Valokuvanäyttelyiden lisäksi museon pihalla on esillä Vietnamin sodassa molemmilla puolilla käytössä olleita helikoptereita, tankkeja ja muuta kalustoa.

Sisäänpääsylipun hinta museoon on 40 000 vnd (n. 1.65€), lapsilta 20 000 vnd.

Museo on avoinna joka päivä klo 7.30 – 18.00.

Osoite: 28 Võ Văn Tần, phường 6, Ho Chi Minh City, Quận 3 Hồ Chí Minh.

Kohteessa

Itse kuuluun siihen osaan ihmisiä joita nämä sotajutut eivät laisinkaan kiinnosta. Kuitenkin olen kuullut sen verran usein Vietnamin sodasta ja nähnyt asiaan kuuluvia elokuvia kuten Platoon – Nuoret sotilaat, Kauriinmetsästäjät sekä Good morning, Vietnam, että oli lähdettävä painostavaa hellepäivää pakoon sota-aiheisen museon pariin. Tosin odotukset eivät olleet kovin korkealla. Ja kyllä ihminen voikin olla väärässä, nimittäin loppujen lopuksi museokokemus oli ehkä rankin ja samalla parasta mitä koskaan olen vastaavissa paikoissa kokenut.

Pihaportilta ostettiin liput varsin kommunistisen arkkitehtuurin malliseen rakennukseen. Lippupisteen vieressä on kahvila joka myy lähinnä kuumia aasialaisia juomia janoiselle kansalle.

Kävelimme kolmikerroksiseen museoon. Kiersimme ensimmäisen kerroksen näyttelyt jotka vielä täysin vastasivat mielikuviani vastaavanlaisista museoista. Kommunismin aatetta hehkutettiin erilaisissa vitriineissä ja usealla eri kielellä. Olipa mukana myös muutama lehtileike koti-Suomestakin.

Kakkoskerroksessa näyttelyn sävy kuin esitystapa muuttuivat täysin. Koko kerros on oikeastaan omistettu Yhdysvaltalaisten sotilaiden harrastamille raakuuksille sekä Agentti Oranssille. Koska Yhdysvaltalaisarmeijan oli hyvin vaikea liikkua Vietnamin viidakossa, he keksivät pudottaa vuosina 1962 – 1970 lentokoneilla viidakkoon seitsemää eri myrkkyä (”agentteja”), eikä mitä vaan myrkkyjä vaan nopeasti vaikuttavia kasvimyrkkyjä.

Ensimmäinen vuosi menikin ilman mitään myrkytysoireita kunnes ensimmäiset myrkyn aiheuttamat oireet alkoivat näkyä. Eikä pelkästään vietnamilaisissa siviileissä vaan myös armeijan viidakossa toimineissa miehissä. Agentti Oranssi eli kahden fenoksikasvimyrkkyä sisältävän myrkyn sivutuote on karsinogeeninen dioksiini joka jää elimistöön. Ja on ns. perimämyrkky, joka on aiheuttanut niin Vietnamin veteraanien lapsissa kuin siviileissä synnynnäisiä epämuodostumia.

Seinillä roikkuvat kuvat ovat paljon puhuvia, niissä pienet lapset ja aikuiset yrittävät rohkeasti hymyillä kuvaajalle. Joiltakin puuttuu raajoja, toisilla on useilla eri tavoilla epämuodostunut pää, kaksoset ovat kasvaneet kohdussa toisiinsa kiinni, jne. Valokuvat ovat niin kauheita, että tulee järkyttävän huono olo niitä katsoessa.

Kakkoskerroksen esillä olevat kuvat ovat kaikkineen pysäyttäviä ja antaa entistä enemmän pontta ajatukselle sotien julmuudesta ja mielettömyydestä.

Kolmannessa kerroksessa on esillä Yhdysvaltain sotilaiden käyttämiä varusteita ja kalustoa sekä kerrotaan syistä jotka ko. armeijan Vietnamiin saattoi.

Vierailun jälkeen saa elokuvista tulleet ajatukset kyytiä, niissähän näkökulma on täysin Yhdysvaltalaisten sotilaiden ja vietnamilaiset, erityisesti Vietkongin sotilaat esitetään niissä aina erittäin raakoina ja julmina.

Todellisuudessa eivät Yhdysvaltalaisarmeijan tekoset jääneet yhtään vastapuolta huonommiksi, valokuvissa mm. näytetään kuinka ”jenkit” harrastivat erilaisia tuomioiden täytäntöönpanoja; ihmisiä viskattiin alas helikoptereista pää edellä, vedettiin tankkien perässä jalat sidottuina, hyökättiin kyliin ja tapettiin kaikki siviilit vaikka ikää kyläläisellä olisi ollut vaivaiset 3kk, poltettiin ihmisiä elävänä majoihinsa, hukutettiin kaivoihin, jne.  Ja todellisuudessa ”Jenkki-sotilaat” olivat täysin vieraalla maalla, kuten usein tämän sodan jälkeenkin ovat olleet.

Vierailu museossa on hyvin rankka ja mieltä avaava kokemus! Tänne todellakin pitäisi viedä kaikki uudet sukupolvet sekä henkilöt joiden mielestä sota on jotenkin ”cool-juttu”.

Agentti Oranssista vielä sen verran, että vasta nyt yli 40 vuotta sodan jälkeen, Yhdysvalloista on tultu puhdistamaan sodassa saastuneita maita ja Vietnamin maaperää myrkyistä. Kuinka paljon vahinkoa myrkky onkaan saanut väestössä aikaiseksi, sitä ei varmasti tiedä kukaan. Mutta kuten usein sodassa käy, viattomat siviilit ovat yleensä se ryhmä joka kärsii eniten.