Browsing Tag

unescon suojelukohde

Kivinen tie Pompeijiin

Pompeiji, Italia

Muutama vuosi sitten matkasimme pitkäksi viikonlopuksi Italian ihmeitä katsomaan. Ensi kävimme Pisassa, josta voit lukea tämän linkin takaa.

Seuraavana aamuna matkasimme Roomasta Napoliin ja tarkemmin Napolin kupeesta löytyvälle Pompeijin raunioille.

Pompeiji lyhyesti

24. elokuuta vuonna 79 Vulcanalian eli Tulen jumalan juhlapäivänä, Vesuvius purkautui, haudaten alleen tulivuoren viereiset roomalaiset kaupungit kuten Pompeijin, Herculaneumin ja Oplontiksen.

Kaupungit saivat ”nukkua” yli 1700 vuotta laavakerroksen alla, kunnes Pompeijin kaupunkia alettiin tutkia vuonna 1748 kun Napolin kuningas Kaarle III käynnisti alueella arkeologiset kaivaukset. Epäsäännölliset kaivaukset ovat jatkuneet näihin päiviin asti ja uusia löytöjä tehdään edelleen.

Arkeologisissa kaivauksissa on selvinnyt, että Pompeiji oli vilkas satama- ja kauppakaupunki. Kadut olivat päällystettyjä sekä jalkakäytävät korotettuja. Kaupungista löytyi forum, teattereita, kylpylöitä, temppeleitä, kauppahalli ja amfiteatteri. Tietenkin kaupungissa oli myös paikallisten asuntoja, jopa kerrostaloja sekä erilaisia liiketiloja, leipomoista kauppoihin ja pesuloista julkisiin käymälöihin sekä baareja ja bordelleja.

Alueen lohkot on merkitty mm. marmoritauluin.

Mikäli tuhon päivän tapahtumat kiinnostavat, kannattaa lukea mielenkiintoinen juttu tämän linkin takaa.

Tulivuoren purkaus vei mukanaan noin 2000 – 3000 kaupungin asukasta. Pompeijin kerrostumien alta löytyi purkauksessa kuolleiden henkilöiden tuhkaonkaloita, joiden muodot on saatu esille valamalla kipsivalokset onkaloihin. Mukana on ollut mm. äitejä lapsineen, raskaana oleva nainen sekä eläimiä.

Pompeiji liitettiin Unescon maailmanperintökohde listaukseen mukaan vuonna 1997.

Tänään   

Aina eivät ilmat suosi, vaikka etelässä lomailisikin. Näin kävi myös tämän retken kanssa. Lokakuun säät osoittivat, että myös Italiassa voi sataa ja paljon.

Matkalla Roomasta Pompeijille, tielle oli kaatunut vanhoja rekkoja, myös alikulkutunnelit olivat vettä täynnä, joten vuokra-autolla niihin ei ollut menemistä. Matka-aika 242 kilometrin ajamiseen kasvoi suunnitellusta 2,5h tunnista huomattavasti pidemmäksi, koska kelit hidastivat merkittävästi kulkemista.

Mutta vihdoin olimme Pompeijissa. Ruuhkaa sateisessa kaupungissa ei ihmeemmin ollut, saimme (jälleen) auton lähelle nähtävyyden sisäänkäyntiä. Jotain etua siis on lokakuisessa matkailussa Euroopassa!

Pääsyliput

Pääsylipun hinta on kohtuullinen 13€ (vuoden 2017 hinta), lipulla voi koko päivän ajan kulkea rauniokaupungissa ja ihmetellä esiin kaivettuja taloja.

Jos haluaa tutustua läheiseen Herculaneumin rauniokaupunkiin, tämän pääsylipun hinta on 11€. Tarjolla on myös erilaisia yhdistelmälippuja useampaan rauniokaupunkiin sekä museoihin.

Ostimme pääsyliput Pompeijille. Kuljimme pitkin rauniokaupungin liukkaita katuja. Aikamoisen homman ovat kyllä arkeologit tehneet kun ovat kaivaneet Pompeijin esille, on sen verran valtava alue.

House and Thermopolium of Vetutius Placidus eli pikaruokala.

Kaupunki on jaettu kahdeksaan lohkoon, joten kävelemistä ja ihmettelemistä kyllä alueella riittää. Myös umpikujia tulee väistämättä eteen. Jonkinlainen opaskirjanen on hyvä olla olemassa, jotta saa nähtävyydestä kaiken mahdollisen irti.

Lipunmyynnistä saat mukaasi kartan joka ohjaa alueella eteenpäin. Jokaisessa lohkossa kun on jokin hieno kohde johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Opaskirjan lisäksi suosittelenkin ottamaan reissulle mukaan hyvät kävelykengät, avointa mieltä sekä paljon aikaa.

Erilaisille opastetuille kierroksille on myös mahdollista ilmoittautua. Kuljimmekin hetken erään ryhmän mukana raunioissa kunnes erkanimme omille teillemme.

Forum.

Vaikka alue on laaja, kannattaa ehdottomasti käydä Forumilla katsomassa pääaukion mittasuhteita. Täällä on aikoinaan sijainnut kaupungin uskonnolliset, kaupalliset sekä kunnalliset rakennukset. Aukio oli varattu jalankulkijoille. Forum on 142 metriä pitkä ja 38 metriä leveä.

Hienoja lattiamosaiikkeja.

Useassa Pompeijin talossa on edelleen katsottavissa erilaisia seinämaalauksia, freskoja sekä taidokkaita mosaiikkeja. Yksi hienoimmista mosaiikeista löytyy Casa del Poeta Tragico eli traagisen runoilijan talosta. Sisäänkäynnin yhteydessä on koiraa esittävä mosaiikki, joka varoittaa tulijaa vartioivasta koirasta.

Erilaisia, hieman rivojakin seinämaalauksia löytyy useammasta talosta. Roomalaisten suhtautuminen seksuaalisuuteen oli hyvin erilaista kuin nykyisin. Tästä esimerkkinä on kaksikerroksinen lupanar eli bordelli, joka löytyy Via della Augustalin varrelta. Rakennuksessa on kymmenen huonetta, joiden sängyt on tehty kivestä. Erityisesti tässä rakennuksessa eroottisuus on huipussaan… Valitettavasti emme päässeet käymään talossa, koska se oli kiinni restauroinnin vuoksi.

Amfiteatteri vuodelta 70 ea. Teatterille mahtui 20 000 katsojaa.

Ja vettä…

Myös rakennukset, joista löytyy kipsivaluja purkauksessa kuolleista kaupungin asukkaista, olivat kiinni vallitsevan sään sekä valtavan ilmankosteuden vuoksi. Tämä harmitti meitä tosi paljon, vaikka ymmärrystä asian suhteen toki löytyi.

Thermopolium eli yksi 89 Pompeijin ”pikaruokaravintoloista”.

Kaiken kaikkiaan käynti Pompeijilla on silmiä avaava. Ikävää on lukea ja kuunnella traagisista ihmiskohtaloista, jotka auttamatta sammuivat Vesuviuksen purkauksen myötä.

Entinen Forum Boarium, joka toimi karjatorina. Nykyisin täällä kasvaa viiniköynnöksiä.

Suurimman vaikutuksen kuitenkin tekee Pompeijin kaupungin edistyksellisyys, värit sekä taiteen ja kulttuurin määrä. Täällä mielikuvitus todellakin saa siivet!

Valitettavasti Pompeijin arkeologista aluetta odottaa näillä näkymin uusi tuho. Seinämaalauksia uhkaa kosteus, ilmansaasteet kuin aurinkokin. Ennen niin kirkkaat värit ovat enää hailakka muisto menneestä loistosta. Rakennusten restaurointi on kallista puuhaa ja alue on valtavan iso, aiheuttaen haasteita Pompeijin säilymiselle tuleville jälkipolville.

Myös Vesuvius on oireillut jo pidemmän aikaa uudesta purkauksesta, jonka asiantuntijoiden mukaan olisi pitänyt tapahtua jo parikymmentä vuotta sitten. Nämä ja useat muut syyt puoltavat sitä, miksi Pompeijille kannattaa todellakin matkustaa ennen kuin se on myöhäistä!

 

 

Turistiripuli Tbilisissä

Tbilisi, Georgia

Gruusian helmi -Tbilisi. Siellä saimme mahdollisuuden vierailla viime syksynä. No, nykyisinhän kaupunki on Georgiassa ja Gruusia on menneisyyteen jäänyttä neuvostotermistöä. Silti, Gruusia kuulostaa kauniimmat sanalta kuin Georgia. Mutta nyt itse asiaan.

Vanhaa kaupunkia

Vanhaa kaupunkia

Tbilisi on kaupunki laaksossa, jonka jakaa kahtia Mtkvari-joki. Odotimme matkaltamme jotain vanhaa, hieman uutta sekä kaikenlaista sekaista ja lähes kaikkia tätä saimmekin retkellämme todistaa. Siirtyminen lentokentältä hotelliin oli seikkailu sinänsä. Julkisia kulkuneuvoja ei mennyt hetkeen, vaan kaupunkiin päästäksemme, jouduimme varsin pitkälliseen keskusteluun taksimiesten kanssa. Turisteja kun selkeästi olimme, myös hinnat olivat aivan eri kuin mitä paikallisilla. Myös taksikartelli oli aikamoinen, hetken aikaa näytti siltä, että taidamme joutua kävelemään kaupunkiin. Onneksi paikalle kurvasi vanhahko pick-up, josta oli tehty jonkinlainen tilataksi, ja yksi meistä viidestä kävi hänen luonaan ”salaisen keskustelun” ja niin kartellilaiset jäivät tällä kertaa nuolemaan näppejään. He kyllä protestoivat kovasti tälle villille kortillemme Georgian kielellä, mutta taksikuski vähät huuteluista välitti. Ja mitäkö kartelli olisi ottanut kyydistämme: 20€/hlö. Meinasi siis tulla aseeton ryöstö, kun oikea hinta oli noin 15€/auto. Onneksi, tähän epämukavat kokemukset ihmisten parissa loppuivatkin ja georgialaisista löytyi se mukavampi ja vieraanvaraisempikin  puoli. Tosin niin se taitaa olla, että riippumatta maasta, taksiautoilijat ovat ihan rotunsa.

Näkymiä hotellin terassilta

Näkymiä hotellin terassilta

Hotellimme oli joen toisella puolella, Alvabarin alueella korkean kukkulan päällä ja huomasimme, että kaikkein kätevintä on siirtyä jalkaisin kukkulan päältä laaksoon. Tiet olivat mukulakiveä ja aika huonossa hapessa. Liekö siihen ollut vieläkin syynä kesäkuussa sattunut tulva, joka myös Suomeen kantautuneiden uutisten mukaan, vapautti eläimet eläintarhasta kaupunkiin. Onneksi, meidän siellä ollessa, viimeisetkin eläimet oli saatu etsittyä ja toimitetuksi valitettavasti vihreämmille metsästysmaille. Nimittäin vaikka minulla on suuri sydän kaikenkarvaisille eläimille, ei tapaaminen ison boan kanssa Tbilisin kadulla olisi välttämättä ollut miellyttävä kokemus.

Hotellin naapuri

Hotellin naapurustoa

Hotellimme vieressä oli talon rähjiä, jotka varmasti joskus, olivat olleet jonkun unelma. Hotelli sijaitsi entisellä armenialaisten asuinalueella, joka on osin jo hylätty. Yleisesti talokannasta voi sanoa, että vanhan kaupungin puolelle on rahaa alkanut löytyä, ja hienoja, kansainvälisiä merkkiputiikkeja alkanut nousta perinteisten talojen tonteille. Silti siellä täällä, oli niin neuvostoaikaisia kuin vanhempiakin asumuksia, joissa selkeästi vielä asuttiin.

Vanhassa kaupungissa oli siis nykyaikaisia liikkeitä, mutta myös ykkösmenomestat, sitä myöten myös hinnat korkealla. Hieman syrjemmällä löytyi perinteisempiä ruokapaikkoja, jossa ongelmaksi muodostui yhteisen kielen puuttuminen. Ruokaa kyllä saimme pöytää ja hyvin edullisesti, mutta siinä sai käyttää käsiä ja mielikuvitusta hyväkseen. Paikallinen ruoka oli hyvää! Hyvin liha- ja juustopainotteista. Myös mykyjä sai erilaisilla täytteillä sekä paikallista pizzaa. Joukossamme oli yksi kasvissyöjä, ja hänellä hieman teki tiukkaa löytää proteiinipitoista syötävää, kun ymmärrystä asiaan ei paikallisilla ollut. Viini ja varsinkin kuohuviini olivat halpaa. Onhan aikoinaan Gruusia ollut Venäjän vilja-/viiniaitta.

Uusi ystävä

Uusi ystävä

Meidän turistien ja paikallisten, lähinnä miesten lisäksi kaduilla juoksivat kissat ja kerjäävät pikkulapset. Valitettavasti jouduin todistamaan, kun isä pakotti noin neljävuotiaan tytön myymään kukkia. Kun tyttö itkuisena ei olisi halunnut, isä löi pientä tyttöä.

Illaksi menimme katsomaan Tbilisin valoja hotellia vastapäisen kukkulan laelle, Nariqala linnoituksen valleille, jossa Kartlis deda-niminen (Georgian äiti) niminen veistos vartioi Tbilisiä. Valleille pääsee kätevästi nykyaikaisilla riippuhisseillä aamusta aina iltamyöhään asti. Kannattaa mennä, näkymät ovat huikaisevat ja pimeys pehmeää ja lämmintä, ainakin syyskuussa. Ylhäällä on myös pari ravintolaa sekä paikallisille lapsille ja lapsenmielisille myynnissä ilmapalloista poppareihin ja kaikkea siltä väliltä.

Sameban katedraali

Sameban katedraali

Seuraavana päivänä läksimme aikaisin tallustelemaan pitkin kaupunkia. Matkan varrelle osui valtavan kokoinen, uudehko kirkko nimeltään Sameban katedraali ja ruusutarha. Kysymyksiä herätti, kuinka on varaa rakentaa tuollainen rakennus, kun samaan aikaan olisi kaupungissa paljon tärkeämpääkin korjattavaa. Mutta se on se sielunravintoa se.

Katedraalin sisäpiha

Katedraalin sisäpihaa

Tallustellessamme pitkin katuja päädyimme köysiradalle, joka vei ylös Vaken puistoon. Siellä oli näin iltapäivälle sopivat maisemat, näkyvyyttä riitti yli Tbilisin laakson ja enemmänkin. Myös tässä vaiheessa huomattiin valitettava smoke, joka painui laakson päälle. Autokanta kun ei kaupungissa ole kaikkein uusinta ja vähäpäästöisintä. Lisäksi ruokaa tehdään ja vanhoja taloja lämmitetään puilla.

Näkymiä ylhäältä Vaken puistosta

Näkymiä ylhäältä Vaken puistosta

Suosittelen ylhäällä Vaken puistossa olevaa ravintolaa ja konditoriaa. Ja vaikka nähtävyydestä olikin kyse, hintataso ei ollut kauhea, ruoan laatuun ja määrään nähden. Ravintolasta sai edullisesti myös salaatteja sekä keittoja. Vaken puistosta löytyi myös kioskeja, puiston penkkejä, pieni huvipuisto ja maailmanpyörä, jossa käytiin ottamassa vauhtia. Myös paikallinen televisiotorni nökötti kukkulalla. Varsin hoidetun oloinen puisto.

Olimme kuulleet, että Tbilissä on useitakin Unescon suojelukohteita ja seuraava päivä vietettiinkin tutkimassa lähimpiä kohteita. Aamulla marssimme paikallisbussiasemalle hotellin respan suosittelemana, ja siihen liepeille oli pysäköityinä paikallisia tila-autoja, jotka tekevät retkiä sinne minne matkustaja ikinä haluaakin lähteä. Tämä keskustelu satunnaisen auton kuljettajan kanssa sujuikin varsin mallikkaasti lappusilla ja elekielellä ja saimme noin 25€ niin auton kuin kuljettajankin päiväksi käyttöömme. Yhteistä kieltä meillä ei kuljettajan kanssa ollut, mutta ei se silti kuljettajaa estänyt jutustelemasta. Paljon olisi asiaa ollut, mutta ymmärrys meillä oli valitettavan vähäinen.

Georgian armeija kävi kirkossa rukoilemassa

Georgian armeija kävi kirkossa rukoilemassa

Ensin matkasimme 20km päässä olevaa Mtskhetaan (http://whc.unesco.org/en/list/708), jossa ihmettelimme Georgian armeijan erikoisjoukkojen kanssa vanhaa kirkkoa. Sattumalta pääsimme myös todistamaan hääseremoniaa. Mtskhetan kylä oli varsin pittoreski, myynnissä oli perinteistä turistitavaraa magneeteista lammaspäähineisiin.

Paikallista herkkua

Paikallista herkkua

Seuraavaksi taksi pyöritti meitä seuraavaan pieneen kirkkoon, jossa oli kastetilaisuus menossa. Tämän paikan nimi jäi valitettavasti hämärään, kuului kuitenkin paikalliselle luostarille tämä nähtävyys.  Ja jälleen tien päälle ja Amos kappelille (http://whc.unesco.org/en/documents/126666), jonne päästäksemme ajelimme kapeaa hiekkateitä kukkulaa ylös. Kirkon ympäristössä laidunsi mustia lehmiä ja sananmukaisesti oltiin hajun perusteella maalla. 😉

Vaikka nähtävyyksiä oli vain muutama, silti aikaa paloi aika kohtuullisesti teiden huonon kunnon ja kapeuden vuoksi. Onneksi paluumatka tehtiin moottoritietä pitkin, joten paluumatka oli nopeampi, mutta tylsä. Menomatkalla saimme sentään seurata pienten kylien elämää lähietäisyydeltä.

Pieni käppäily vanhassa kaupungissa Abanotubanin eli rikkikylpylöiden alueella ajomatkan jälkeen vetristi ajomatkasta puutuneet jäsenet. Kylpylöihin olisi ollut mahdollisuus mennä myös kylpemään, mutta rikin katku oli sen verran luotaan työntävä, että jäi käymättä vaikka varmasti olisi ikimuistoinen kokemus ollutkin.

Amos kappeli

Amos kappeli

Illalla muutama meistä kävi vielä tutustumassa Tbilisin uuteen keskustaan, meidän loppujen istuessa vanhassa kaupungissa kertaamassa päivän tapahtumia hyvän ruoan ja juoman ääressä. Ja tältä terassilta sitten saimmekin kaikki kunnon vatsataudin. Kolme viidestä sairasti rajun turistiripulin seuravana yönä, kaksi vasta kotimatkalla jatkuen vielä koti-Suomessa.

Kaikesta huolimatta Tbilisi on mielenkiintoinen ja turvallinen kohde, mikäli haluaa nähdä vielä autenttista vanhaa , uusilla lisähöysteillä maustettuna!