Browsing Tag

Unescon maailmanperintökohde

Jättiläisen jäljillä – Giant´s Causeway

Giant´s Causeway, Bushmills

Atlantin rannalta Pohjois-Irlannista löytyy mystinen, Unescon maailmanperintökohteeksikin listattu Giant´s Causeway. Luontokohde on ihastuttanut matkailijoita jo vuosisatojen ajan. Vuosittain nähtävyydellä käy lähes 500 000 matkailijaa. Giant´s Causeway on nykyisin yksi Pohjois-Irlannin suosituimmista matkailunähtävyyksistä.

Giant´s Causewayhin liittyy paljon legendoja sekä irlantilaisia tarinoita, joissa seikkailee mm. valtava jättiläinen Finn McCool. Uskotaan, että jättiläisellä tuntuu olleen sormensa pelissä kun Causewayn kiviä muotoiltiin.

Alueen historiaa

Virallisesti Giant´s Causewayn basalttipylväät löysi Derryn piispa, joka vieraili alueella vuonna 1692. Tämän jälkeen alueesta tehtiin erilaisia selvityksiä Royal Societylle, piirrettiin karttoja ja maalattiin kuvia. 1800-luvulle tultaessa alue nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja matkamuistomyyjien lisäksi, Causewayllä kulki oma juna. Onpa alue useamman elokuvan ja musiikkivideonkin taustalla ”esiintynyt”.

2000-luvun alussa Causewayn silloinen turistikeskus paloi. Vuonna 2012 avattiin uusi, moderni mutta hyvin maastoon piiloutuva Causeway-keskus, joka tarjoaa matkaajalle niin matkamuistoja, tietoa alueesta kuin mahdollisuuden vuokrata kuulokkeet sekä osallistua mukaan opastetulle retkelle.

Causeway-keskus on avoinna ympäri vuoden klo 9.00 alkaen. Keskuksen sulkemisajat kannattaa katsoa tämän linkin kautta.

Pääsylippujen hinnat: 8,50£/aikuiset (10,30€) ja 4,25£/lapset (5,15€). Perhelippu 21£ (2 aik. + 2 lasta). Lippujen hintoihin kuuluu auton parkkipaikkamaksu.

Alueelle on mahdollista mennä myös ohi keskuksen, jolloin sisäänpääsy on ilmainen.

Kohteessa    

Ajoimme Dublinin lentokentältä lähes suoraan Pohjois-Irlannin rannikolle. Saapuessamme Bushmillsiin oli jo pimeää ja vain meren kuohunta kertoi, että olimme lähellä vettä. Yövyimme vuonna 1836 rakennetussa Causeway hotellissa, joka oli perin englantilainen ja samalla hyvin sympaattinen vanhaa maailmaa henkivä rakennus.

Ulkona oli tuulista ja kylmä, mutta sisällä kynttilät valaisivat valkoisin pöytäliinoin katettuja pöytiä. Ihana paikka! Vaikkakin minun mielikuvitukseni lähti heti kierroksille ja uskoin törmääväni pieneen belgialaistaustaiseen Hercule Poirotiin hotellin käytävillä hetkenä minä hyvänsä.

Huone oli moderni sekä suuri, ja kuumaa vettä tuli suihkussa mukavasti, joka ei aina näissä maisemissa ole itsestäänselvyys. Huoneen hintaan kuuluu aamiainen, wifi, parkkipaikka ja mikä parasta, ilmainen sisäänpääsy Causeway-keskukseen, joten suosittelenkin ottamaan yön viehättävästä hotellista kukkulan päältä!

Aamiaisella sai jokainen valita oman aamiaisannoksensa. Ruokalistalla oli tarjolla mm. perin tyypillinen englantilainen aamiaislautanen munakokkeleineen ja veripalttuineen, irlantilaista savukalaa, pannukakkuja pekonilla ja siirapilla, puuroa, jne. Aamiaislautasen lisäksi kylmässä buffetpöydässä oli tarjolla jogurttia, hedelmiä, aamiaismuroja, pullia, muutamia mainitakseni.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme viereiseen Causeway-keskukseen. Nappasimme kuulokkeet mukaan matkaan ja aloimme laskeutua alas Giant´s Causewaylle. Alas pääsee myös pienellä linja-autolla joten jos ei jaksa tai pysty kävelemään noin kilometrin matkaa suuntaansa, maksamalla 1,20£/suunta, bussi vie ja tuo perille asti.

Alas rantaa vie päällystetty tie jota on helppo kävellä. Sähköinen opas kertoi humoristisia tarinoita Finn-jättiläisestä ja hänen ”uroteoistaan”, samalla esitellen erilaisia matkan varrelle osuneita luontokohteita kuuntelijalle. Ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme päätepisteessä.

Merenranta on uskomaton, luonnon muovaavia neli-, viisi- ja kahdeksankulmaisia kiviä vierekkäin ja päällekkäin yli 40 000 järkäleen verran. Jos ei jättiläisen tekosiin ole uskominen, selitys kivien muodoille saadaan miljoonia vuosia sitten sattuneesta tulivuoren purkauksesta. Pisimmät kivet ovat 12 metriä korkeita ja laava-alue on paikoitellen noin 28 metriä paksu.

Erilaisille kivimuodostumille on annettu nimiä kuten kenkä ja urut. Urut ovat hieman taaempana varsinaiselta alueelta, ja näyttääkin siltä kuin rinteessä olisi valtaisa kita tikkuhampaineen. Kerrotaan, että urut soivat kerran vuodessa; jos tulet paikan päälle joulupäivänä klo 6.00 saatat kuulla aavemaisten urkujen soivan.

Tänään eivät urut soineet ja varhaisen ajankohdan vuoksi, muutkin läsnäolevat turistit olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Muutaman turistin lisäksi Causewayllä näytti päivystävän myös puistotyöntekijä joka keräili roskia maasta.

Kuten merenrannalla voi kuvitella, myös Causewayllä tulee. Näin on erityisesti kävelytien varrella olevassa mutkassa. Mukaan kannattaakin ottaa lämmintä vaatetta ja hyvät kengät. Näillä kivillä kun ei korkkareilla sipsutella. Jokainen joka menee kivipylväiden päälle, tekee sen omalla vastuullaan, mutta mikäpä matkailijan pitäisi kiviltä poiskaan!

Basalttikivet ovat erikoisia, kuin joku olisi muotoillut niitä palapelimäiseen tyyliin sopimaan juuri kuhunkin koloon sopivaksi. Kiviä on useita eri värejä; mustia, harmaita, punaiseen taittavia sekä beigen värisiä.

Kävelyreissuun ja kivien ihmettelyyn menee helposti tunnin verran aikaa. Jos haluat viipyä alueella pidempää, rannikko tarjoaa useita haastaviakin vaellusreittejä sekä piknik-alueita jossa pysähtyä tallustelun lomassa lepäämään.

Paljon olen matkoillani erilaisia kivikasoja nähnyt, mutta en mitään Giant´s Causewaytä vastaavaa. Bushmillsin alue olisi varmasti todella viehättävä loppukeväästä ja kesäisin, joten kannattaa miettiä oman retkensä ajankohtaa. Emme sentään tammikuisella reissullamme saaneet kaatosadetta päällemme, mutta varsin vilpoista oli. Siitäkin huolimatta jäi harmittamaan, ettemme yöpyneet Causeway hotellissa toistakin yötä ja tutkineet ”jättiläisen tietä” vielä uudemman kerran.

Seuraavassa postauksessa seikkailemme Pohjois-Irlannin rannikkokylissä.

City of Dreams – Macao

Macao, Kiina

Showbisnestä ja kasinoita, aasialaisilla mausteilla sekä eurooppalaisella hengellä ja arkkitehtuurilla, siitä on Macao tehty. Matkailijalle saattaa tulla yllätyksenä kuinka Eurooppalaisen oloinen paikka Aasiasta löytyykään!

Macao lyhyesti

Macaon sydän on Euroopassa, nimittäin portugalilaiset kauppiaat tarvitsivat paikan jossa levätä ja täydentää varustuksiaan Aasiassa purjehtiessaan ja tällainen kauppatukikohta sitten rakennettiin Kiinan luvalla vuonna 1558 Macaon saarelle. Alue sai nimen Macao merenjumalatar A-Mánin temppelin mukaan.

Macao luovutettiin takaisin Kiinalle 20.12.1999. Macao liittyi Hong Kongin kanssa toteuttamaan ”yksi maa, kaksi politiikka”-linjausta, jolloin saarelaiset saivat luvan seuraavan 50 vuoden ajan käyttää kapitalistista talousjärjestelmäänsä, varsin hyvin toimivaa terveysjärjestelmäänsä, omaa rahayksikköä Macaon patacaa sekä nykyistä hallintoaan.

Saarella asuu noin 612 000 asukasta (2016) ja pinta-alaa on 30,5 neliökilometriä. Macaon viralliset kielet ovat kiina ja portugali.

Nykyisin saari toimii aasialaisten ja erityisesti kiinalaisten ”Las Vegasina” ja onkin maailman suurin kasinokeskittymä.

Kohteessa

Macao toimi aikoinaan merenkävijöille merkittävänä paikkana ja kaupungissa onkin nähtävissä mm. vahva portugalilainen infrastruktuuri, kadut on rakennettu kuin emämaassaan ja eurooppalaisena on hyvin helppo liikkua kaupungissa, toisin kuin monessa muussa aasialaisessa kaupungissa.

Kaupungin keskustassa on myös kaikki hyvin lähellä, joten matkailijan ei tarvitse välttämättä käyttää liikkumiseen muita kuin jalkojaan. Saarella on lisäksi hyvin toimiva paikallisbussiliikenne, joten halutessa voi hypätä linja-autoon ja pyöriä ympäri saarta hyvin edullisesti.

Macaolla ei voi välttyä kasinoilta, vaikka et olisikaan pelireissulla. Kuuluisia kasinoyrityksiä on lähes joka kulmassa. Pelaamisen lisäksi kasinot tarjoavat myös edullista viihdettä, nimittäin useammassa paikassa on esillä niin näyttelyitä, artisteja kuin show-numeroita jotka parhaimmassa tapauksessa ovat ilmaisia. Näin mekin pääsimme katsomaan vitriineissä roikkuvia edesmenneen Michael Jacksonin asuja ja platinalevyjä. Olipa mukana myös hopeisen kimaltavat hansikkaat jotka Jacksonilla oli kädessään useassa videossa ja keikoilla.

Saint Paulin kirkon julkisivu.

Kasinoidensa lisäksi saari tarjoaa portugalilaisten jättämiä kolonialistista tyyliä edustavia kivitaloja jotka vahvasti henkivät mennyttä ”parempaa” aikaa. Tosin aasialaisten talojen paine ja kasinot jyräävät heikoimmat pois katukuvasta. Onneksi Unesco on ehtinyt listaamaan Macaon vanhankaupungin maailmanperintökohteekseen, joka suojelee sitä isoimmilta muutoksilta.

Jos katukuva on sekoitus nykyisyyttä ja mennyttä, sitä on myös ruokakulttuuri. Aasialaiset maut ja hajut sekoittuvat portugalilaisten jättämään ruokaperintöön. Crossover-ruokaa on saatavilla lähes jokaisesta kadunkulmasta, joka on hieman hämmentävää. Mielit sitten portugalilaisia kalaruokia ja leivonnaisia tai vaikkapa sammakonkoipia. Vastaan voi tulla myös erikoisuuksia; vaikkapa eurooppalaista kanakeittoa jonka astian pohjalta löytyykin puoliksi halkaistu pieni kananpoika höyhenineen.

Pienellä saarella on paljon puistoalueita joihin voi mennä rauhoittumaan. Myös merenranta on hyvin lähellä, jossa kesäaikaan voi köllötellä auringossa. Macao kuuluu trooppisen monsuuni-ilmaston piiriin, joten sadekaudella huhtikuusta syyskuuhun sateet voivat yllättää ja rajusti. Kesät taasen ovat kuumia ja kosteita.

Vuoden 1999 jälkeen portugalilaiset ovat jääneet pieneksi vähemmistöksi saarelle. Nykyisin saarelaisista lähes 88 % on kiinalaisia, silti portugalia puhutaan yleisesti. Ja tietenkin juuri silloin kun vastaan sattuu kävelemään eurooppalaisen näköinen henkilö.

Suositukset

Kannattaako Macaolla sitten vierailla? Kyllä ja ei. Kasinoiden ilmeet on kopioitu pääosin Las Vegasista. Myös täällä, tosin hieman kauempana keskustasta, on Venetian hotelli-kasino-resort-keskittymä, jonne loistoliikkeiden keskiöön on lavastettu Venetsia taloineen ja gondoleineen. Voit myös vuokrata veneen ja kuljettajan, ja hän lauleskelee sinulle O sole mioa kun veneilette pitkin rakennuksen sisällä olevaa tekokanaalia kuin Venetsiassa konsanaan.

Saaren ruoka on hämmentävää, mutta kokeilun arvoista. Ja mikäli edes pieni jännitys kiinnostaa, käy ihmeessä pelaamassa yksi peli yksikätisellä, ties vaikka lähtisit sen jälkeen pidemmällekin reissulle! 😉

Muutamaa päivää pidempää en kuitenkaan suosittele Macaolla käytettäväksi. Saari on sopiva päiväkohde esimerkiksi Hong Kongissa oleillessa, myös vesibussiyhteydet katamaraanilla toimivat vallan hyvin. Matka-aika saarelta saarelle vie noin tunnin ja maksaa parinkymmenen euron verran.

Macaolle ei kannata matkustaa kesähelteellä eikä myöskään pahimpaan taifuuniaikaan, molemmat sääilmiöt saattavat tehdä matkailijan olon varsin epämukavaksi. Olimme reissussa huhtikuun lopussa, jolloin oli kyllä lämmintä mutta tasaisen ”suttuista”. Aurinko ei useasti pilkahdellut pilvien takaa, mutta ilmakosteus oli sitäkin suurempi.

Ja kävimmekö pelaamassa? Emme käyneet. Mukana kun oli alaikäinen tytär, jolla ei kasinoihin ollut asiaa. Kasinoiden näyttelyihin pääsimme kyllä sisälle koska ne toimivat eri tilassa kuin itse pelikoneet ja -pöydät.

Jos haluat tutustua yhteen Macaon nähtävyyksistä paremmin, katsopa 388 metriä korkeasta Macao Towerista kirjoitus tämän linkin takaa.

Auschwitz – kärsimyksen näyttämö

Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleiri, Puola

Ihmismieli on mielenkiintoinen, pahuus kiinnostaa ja tämän olen huomannut myös niiden juttujen lukijamääristä, jotka aihetta ovat jotenkin sivunneet.

Aihe kiinnostaa ja ihmetyttää samanaikaisesti. Tapahtumia miettiessä helposti ahdistuu ja miettii, kuinka kyseisiä asioita on yleensäkään voinut tapahtua ja miksi. Ja kuinka lähellä tapahtumien aikakaudet oikeastaan vielä ovatkaan.

Joitakin vuosia sitten kävin vierailemassa natsi-Saksan julmimmassa ja sadistisimmassa ihmisoikeuksia polkeneessa keskitysleirissä, Auschwitzissa.

Auschwitz-Birkenau lyhyesti

Saksalaisten miehittäessä toisen maailmansodan aikana Puolan, tuli natseilla tarve leirin rakentamiselle. Sopivaksi paikaksi osoittautui Oswiecimin (saks. Auschwitz) liepeillä oleva vanha puolalaisten vuonna 1917 rakentama sesonkityöläisten siirtoleirin paikka.

Alueelle rakentui vuonna 1940 nopeassa tahdissa SS:n johtajan Heinrich Himmlerin käskystä Saksan järjestyksessään seitsemäs keskitysleiri, KL Auschwitz I-leiri. Leirille vietiin aluksi puolalaisia poliittisia vankeja, vastarinnan kannattajia, mustalaisia, homoseksuaaleja, rikollisia ja sotavankeja.

Koska ensimmäinen leiri osoittautui heti liian pieneksi, jo vuonna 1941 alettiin rakentaa KL Auschwitz II-leiriä, toiselta nimeltään KL Auschwitz-Birkenauta. Tämä leiri toimi varsinaisena tuhoamisleirinä ja tänne satojen tuhansien juutalaisten elämän pituinen matka päättyi.

Vuonna 1941 laajennettiin leiriä vielä KL Auschwitz III:lla, toiselta nimeltään Monowitz:na, joka toimi pakkotyöleirinä, välittäen ”henkilökuntaa” niin IG Farbenin nitriittikumitehtaalle kuin muunkin teollisuuden käyttöön.

Vuonna 1943 natsit keskittivät järjestelmällisen tuhoamisen pelkästään Auschwitziin ja leirille tuotiin satoja tuhansia vankeja muista leireistä. Natsien suorittama murhaaminen oli huipussaan 1944 jolloin leirille tuotiin vajaan 2,5 kuukauden aikana 438 000 henkilöä, joista 85% tapettiin välittömästi.

Puna-armeijan joukot vapauttivat leirin vangit vuonna 1945. Vankeja oli tässä vaiheessa hengissä 7 650 henkilöä. Nykyisten laskelmien mukaan leirillä surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä.

Auschwitz on toiminut vuodesta 1947 alkaen keskitysleirimuseona, jossa käy vuosittain lähes 2 miljoonaa vierailijaa. Unescon maailmanperintökohde Auschwitzista tuli vuonna 1979.

Museo on avoinna ympäri vuoden seitsemänä päivänä viikossa. Poikkeuksena seuraavat päivät 1.1, 25.12. sekä pääsiäissunnuntaina jolloin museo on kiinni. Aukioloajat kuukausittain (vuonna 2018):

7:30 – 14:00 joulukuu

7:30 – 15:00 tammikuu, marraskuu

7:30 – 16:00 helmikuu

7:30 – 17:00 maaliskuu, lokakuu

7:30 – 18:00 huhtikuu, toukokuu, syyskuu

7:30 – 19:00 kesäkuu, heinäkuu, elokuu.

Museoon suositellaan varaamaan aikaa 2-3h. Museoon ei ole varsinaista sisäänpääsymaksua, mutta hinta määräytyy mahdollisen opastusretken mukaan. Etukäteisvaraus vierailulle on lähes pakollinen, mikäli et sitten halua kokeilla onneasi ja jonottaa mahdollista peruutuspaikkaa.

Alueelle ei saa tuoda reppuja tai laukkuja, joiden mitat ylittävät 30x20x10cm, sisäänpääsyrakennuksessa on lokerikkoja jonne kassit ja reput voi säilöä museoalueella vierailun ajaksi.

Kohteessa

Olimme yöpyneet Krakovassa, josta matkaa pieneen Oswiecimin kylään on vajaa 70 kilometriä. Lähdimme liikenteeseen aikaisin. Maalaismaisemat vilisivät silmissä, eikä voinut välttyä ajatukselta, miltä leirille 40-luvulla pakolla viedyistä on mahtanut tuntua. Tosin, he eivät vielä tässä vaiheessa aavistaneet kohtaloaan.

Parkkeerasimme auton kylmän yön kuoruttamalle huurteiselle parkkipaikalle. Yhdelle ryhmämme jäsenistä jo tämä oli liikaa, hän jäi maanitteluista huolimatta yksin autoon istumaan, vaikka vieressä olisi ollut pieni mutta lämpimän näköinen kahvilarakennuskin.

KL Auschwitz I

Kävelimme museon sisäänkäyntirakennukseen, jossa jouduimme kulkemaan metallinpaljastimien läpi. Käydessämme Auschwitzissa, tuolloin ei vielä ollut käytössä nykyistä etukäteisbuukkausjärjestelmää, vaan kuka tahansa pystyi kävelemään alueelle, mikäli tilaa oli. Huippusesongin ulkopuolella ei kuitenkaan suurempaa tungosta kylmälle leirille ole, joten pääsimme nopeasti sisälle KL Auschwitz I-leiriin.

Ensimmäinen leiri koostuu lähinnä punatiilisistä, kaksi ja puolikerroksisista hyvinhoidetuista rakennuksista. Rakennuksissa numero: 4, 5, 6, 7 ja 11 kannattaa vierailla. Näihin taloihin on koottu tiloja, jotka ilmentävät monella eri tavalla keskitysleirivankien oloja.

Ensimmäiseen rakennukseen johon päädyimme, seinillä oli mustavalkoisia kuvia leirin vangeista. Kolkoissa kuvissa esiintyvien ihmisten katseet olivat tyhjiä, etsiviä, ihmetteleviä. Tässä vaiheessa käytävältä kuului sydäntä särkevää itkua, kun muutama läsnä oleva henkilö löysi kuvien joukosta etsimänsä. Tämä oli se viimeinen herätys siihen mitä oli luvassa, nyt ei enää ollut kyse taruista ja jännittävistä käänteistä vaan surullisista ihmiskohtaloista, joiden elämän liekki sammutettiin julmasti aivan liian aikaisin.

Rakennuksiin on lavastettu olosuhteita joissa KL Auschwitz I-leirin vangit elivät. Vielä tässä vaiheessa vankien olot olivat ”melko kohtuulliset”, paksuseinäiset rakennukset pitivät tuulen ja sateen loitolla sekä lattioilla oli paksu olkikerros, jossa pystyi nukkumaan. Olosuhteet nimittäin kävivät sitä kurjimmiksi mitä kauemmin keskitysleiri pyöri.

Pala takertuu kurkkuun viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee rakennukseen jossa suuren ikkunan taakse on koottu valtava määrä kenkiä, myös niitä pienen pieniä. Vieressä on myös mm. matkalaukkujen ja korien vitriini, huone jossa on mukaan otettuja joka kodin tarvikkeita vadeista laseihin ja patoihin sekä pikkuisia lastentarvikkeita sisältävä huone. Esillä on myös vankien hiuksia, joita lähetettiin leiriltä tavarajunalasteittain huopien ja langan tekemiseen sotateollisuuden tarpeisiin.

Rakennusten välissä on kapea kenttä jossa kenttäoikeus jakoi aamuisin tuomioita, niitä lopullisia. Täällä olevalle seinälle ammuttiin alkuaikoina varsinkin poliittisia- ja sotavankeja. Opasteista löytyy varsin mielenkiintoinen tieto siitä miksi keskitysleiriltä ei juurikaan paettu, vaikka alkuajan poliittisille vangeille se olisi ollut vielä  mahdollistakin. Nimittäin jos vangin huomattiin karanneen, natsit hakivat vangin tilalle hänen lähiperheestään sukulaisen. Kuinka moni haluaisi puolisonsa, äitinsä tai isänsä joutuvan leirille sijaiskärsijäksi? Niinpä.

Tosin kaikkia tämäkään ei pidellyt ja kerrotaankin, että heinäkuussa 1940 Auschwitzistä paennut ja leirin historian ensimmäinen karannut vanki oli puolalainen kengäntekijä Tadeusz Wiejowski. Paon huomattuaan saksalaiset rankaisivat kollektiivisesti niin keskitysleirivankeja kuin Oswiecimin kylää vangin paosta. Leirin siviilityöntekijät olivat nimittäin auttaneet Wiejowskia paossa. Kauaa ei Wiejowski kuitenkaan päässyt nauttimaan vapaudestaan koska vuoden päästä hänet jälleen pidätettiin ja vietiin Jaslon vankileirille jossa hänet myös teloitettiin.

Vilkaisemme nopeasti I-alueen kaasukammion ja krematorion. Sisäpuolella olevan ryhmän opas kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka Zyklon B:n syaanivetykaasulla tapettiin bunkkeriin tuotuja uhreja. Tässä kammiossa testattiin 600 venäläisellä sotavangilla ihmiskokein kaasun tehoa, ennen järjestelmälliseen juutalaisten tuhoamiseen ryhtymistä. Oppaan sanat käyvät takaraivoon: ”joskus vangeilta meni 20 minuuttia ennen kuin he tukehtuivat kuoliaaksi”.

KL Auschwitz II

KL Auschwitz-Birkenau on hieman kauempana ensimmäisestä leiristä. Tänne johtaa rautatie jonka päädyssä punatiilinen Auschwitz-Birkenaun sisäänkäyntirakennus odottaa. Täältä käsin ei ole nähtävissä mitä portti pitää sisällään.

Portin läpi päästyäsi olet ratapihalla, jossa junan tuomille vangeille tehtiin karsinta. Radan vieressä seisovasta mustavalokuvasta on nähtävissä kuinka ärhäkän oloiset saksanpaimenkoirat ohjasivat ihmisiä vartioineen ”oikeisiin” jonoihin. Juuri tässä kohdin tuhannet perheet hajosivat lopullisesti; lapset erotettiin vanhemmistaan, vanhukset sysättiin itkujen kera eteenpäin. Kohtalosi oli sinetöity yhdellä viittauksella jonoon; työkykyinen, työkyvytön ja SS-upseeri Josef Mengelen sairaiden kokeiden uhrit. Kaasukammio ei odottanut aivan kaikkia, mikäli junan tuomina oli alle 200 henkilöä, ihmiset surmattiin ampumalla viiden ryhmissä heitä niskaan.

Nyt ratatie on tyhjä ja voinkin nähdä hajonneiden puuparakkien tiiliset lämmityspiiput niin pitkälle kuin silmät kantavat, samalla tajuten kuinka valtavasta alueesta onkaan kyse. Kentällä pyyhkii pyörteinen kylmä tuuli kera isojen vesipisaroiden jotka saavat vierailijan kiertämään kätensä itsensä ympärille luonnostaan. Mikäs se on talvivaatteissa tässä palellessa, vangeilla oli ohuet, karheat riekaleet vaatteinaan ja ruokana lähinnä homeisen leivän kera haaleaa vesikeittoa jossa perunankuoret etsivät toisiaan.

Läheltä rata-aluetta löytyy Josef Mengelen ”lääkäriasema”. Opastusteksteistä löytyy hirvittäviä tarinoita kaksoskokeista sekä ”tieteellisistä mittauksista” myrkkyjen ja ravinnonpuutteen vaikutuksista ihmiskehoon.

Kentän perältä löytyy tuhoamisalue jolla II-leirin kaasukammiot ja krematoriot sijaitsivat. Saksalaiset sulkivat kaasukammiot vuonna 1944 sekä purkivat niin kammiot kuin krematoriot muutamaa lukuun ottamatta. Jäljelle jäänyt krematorio I, muutettiin ilmatorjuntabunkkeriksi.

SS räjäytti polttouunit II ja III:n 20.1. sekä viimeisen polttouunin 25.1, venäläisten saapuessa keskitysleirille 27.1.1945. Saksalaiset jatkoivat asiakirjojen ja todisteiden tuhoamista vimmaisesti loppuun asti.

On mahdotonta kuvitella kaikkea sitä pelkoa, itkua, nälkää ja kärsimystä joita keskitysleirillä on koettu. Kentällä palellessa Auschwitzissa tehdyt kauheudet hiipivät pikku hiljaa tajuntaan, laittaen vierailijan kovin hiljaiseksi, kuten myös koko meidän seurueelle kävi.