Browsing Tag

Unescon maailmanperintökohde

Rodoksen mielenkiintoiset museot – Suurmestarin palatsi

Suurmestarin palatsi, Rodos

Rodos, jo 70-luvulta suomalaisia matkailijoita luokseen kutsunut saari. Kohde on kompakti yhdistelmä kulinaristia herkkuja, lomailua auringossa sekä historian kuisketta. Vietimme taannoin pitkän viikonlopun Rodoksen kaupungissa koluten läpi mm. Vanhankaupungin museot. Tästä visiitistä kertoo seuraavat juttuni. Ensimmäisenä vuorossa Suurmestarin palatsi.

Rodoksen Vanhakaupunki

Rodoksella on mielenkiintoinen historia takanaan. Valloittajia on saarella riittänyt. Yksi taho on kuitenkin jättänyt jälkeensä merkittäviä rakennuksia jotka muodostavat nykyisinkin Rodoksen kaupungin sielun. Kyse on Johanniittaritarikunnan vuosien 1309 -1523 aikana rakennuttamista kivimuureista sekä keskiaikaisesta kaupungista jotka lisättiin kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988.

Suosittelen ostamaan museolippupaketin; 10€ hinnalla pääsee tutustumaan neljään eri Vanhankaupungin museoon sekä historialliseen rakennukseen. Suurmestarin palatsin sisäänpääsy maksaa yksistään 6€. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi.

Entinen Johanniittaritarien Suurmestarin palatsi kerää kesäaikaan tuhansia matkailijoita luokseen. Iso suositus tulee Suurmestarin palatsille sekä Rodoksen Arkeologisen museolle myös sellaisilta ihmisiltä jotka eivät koe olevansa erityisesti museoihmisiä.

Suurmestarin palatsi

Palatsi rakennettiin Rodoksen korkeimmalle kohdalle 1300-luvulla. Suurmestarin palatsi toimi Johanniittain ritarikunnan hallinnollisena keskuksena ritarien hallitessa saarta. Entinen bysanttilainen linnoitus kärsi kovia maanjäristyksen takia vuonna 1481 sekä viereisen kirkon ruutiräjähdyksen vuoksi vuonna 1856. Suurmestarin palatsi toimi aikoinaan myös vankilana.

1930-luvulla palatsi korjattiin vastaamaan osin menneen loiston aikoja sekä päivitettiin vastaamaan sen aikaisia mukavuuksia Italian kuningas Viktor Emanuel II:lle sekä diktaattori Benito Mussolinille, mutta toinen maailmansota esti heidän lomailuaikeensa saarella. Tämän remontin yhteydessä palatsiin tuotiin mm. Kosin saarelta mosaiikkilattioita sekä patsaita. Joidenkin arkeologien mukaan uudistukset tehtiin kunnioittamatta mennyttä ja onkin ollut aika ajoin puhetta palatsin uudelleen restauroinnista tai suoranaisesta purkamisesta.

Palatsi on avoinna: 1.4. – 31.10. Maanantaista sunnuntaihin klo 8.00 – 20.00. 1.11. – 31.3. Tiistaista sunnuntaihin klo 8.00 – 15.00.

Osoite: Ippoton Street, Kleovoulou Square, Medieval City, 85100 RODOS.

Palatsin porteilla

Ritarien katu kuljettaa matkailijan mukavasti palatsille. Palatsin edustalla on holvikaarilla katettu tie, jonka alla useampi opasryhmä aloittaa oman turneensa. Palatsin pääsisäänkäynti sijaitsee etelän puoleisella sivulla. Ennen varsinaista ovea, päädyt pienelle pihalle jossa kissat makaavat kesän lämmöstä voipuneena. Muutama pensaskin kukkii, mutta vaivalloisesti. Kuumuus ja kuivuus ottavat veronsa.

Pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella on pieni lipputiski jolta ostamme edullisen neljän kohteen pääsylippupaketin. Suurmestarin palatsin lisäksi settiin kuuluu Rodoksen Arkeologinen museo, Rodoksen Bysanttilaisen taiteen museo sekä Koristeellisen kansantaiteen museo.

Kuva: Pixabay.

Ensin kuitenkin kiertelemään Suurmestarin palatsia. Palatsi on kolmikerroksinen. Alimmassa kerroksessa sijaitsee sisäpiha jonka syvennyksistä löytyy suuria patsaita. Alakerrokseen suunnitelluissa asuinhuoneistoissa on nykyisin esillä kaksi Rodoksen historiaan keskittynyttä näyttelyä peräti menneeltä 2400 vuoden ajalta! Näyttelyissä on esillä mm. erilaisia ruukkuja ja niiden palasia, pronssisia veistoksia sekä marmoripatsaita. Valokuvia ei näyttelyissä valitettavasti saa ottaa.

Palatsiin kulku suoritetaan lipputiskin takaa. Valtavalle porrassalille ei oikein vastaava löydy. Ennen portaiden ylös nousua kannattaa vilkaista oikealta puolelta löytyvää pientä, tosin hyvin yksinkertaista kappelia.

Näyttävää portaikkoa ylös kiivetessä huomaa, ettei portaissa ole laisinkaan kaiteita. Tämä saattaa hieman hankaloittaa ylös sekä alas pääsemistä mikäli vierailijalla on liikkumisvaikeuksia.

 

Ylhäällä ensimmäinen sali ottaa jo luulot pois vierailijalta. Sali on niin valtaisa sekä korkea ettei kotimaasta taida löytyä yhtäkään vastaavaa. Kannattaa kiinnittää huomiota myös mosaiikkilattioiden lisäksi valtaviin takkoihin, ovat kuin Harry Potterin Tylypahkassa konsanaan.

Arvokkaimmat mosaiikkilattiat ovat eristetty naruilla, joten reitti hieman mutkittelee saleista toisiin. Puutteena on mielestäni riittävien ja selkeiden opastekstien/-kylttien puuttuminen.

Vanhassa ruokasalissa ja yleensäkin Rodoksella on esillä ensimmäistä kertaa käsinmaalattuja Icaro (Industria Ceramiche Artistiche Rodio Orientali) tehtaan keramiikkaa peräti 80 vuoden ajalta. Näyttely on esillä palatsissa 31.12.2018 asti. Icaro muuten perustettiin Rodoksella vuonna 1928 ja vuosina 1935 – 1940 Icaron koristelutila sijaitsi Ritareiden kadulla.

Palatsin sivusiipeen saavuttua, huomaan huoneiden pienenevän. Huoneiden seinillä on tapetteja sekä lattioissa hienoja käsinmaalattuja laattoja, huoneet on lisäksi sisustettu Buranosta tuoduilla kattokruunuilla, keskiaikaisilla huonekaluilla sekä peileillä.

Ennen porraskäytävää löytyy myös Maltan ritareiden muistoa kunnioittava tila. Nähtävillä on mm. juhlavaatteita ja univormuja.

Myös palatsin muureille on mahdollista päästä kiipeämään 2€ lisähintaan. Muurikierrosta ei valitettavasti lipputiskillä aktiivisesti mainosteta. Vasta kun muureille pyrkii, saa kuulla, että muurikierrokselle olisi pitänyt hankkia oma pääsylippunsa.

Seuraavassa osassa vierailemme mm. Rodoksen Arkeologisessa museossa.

Missä piilee Rodoksen taika?

Rodoksen saari, Kreikka

Vuosikymmenestä toiseen Rodoksen saari ja kaupunki vetävät turisteja puoleensa. Otin selvää, mikä saa matkailijat palaamaan saarelle vuosi toisensa jälkeen? Seuraavana listattuna useita erinomaisia syitä, miksi matkustaa Rodokselle myös ensi vuonna.

Leuto sää hellii luita ja ytimiä

Sääolosuhteet ovat Rodoksella ihanteelliset. Kesäisin lämpömittari huitelee 30 asteen tienoilla päivisin, eikä öisinkään lämpötila juuri laske alle 25 asteen.

Saarella myös tuulee lempeästi joten tuskaisen kuumaa ei ole kuin ehkä suorassa auringonpaisteessa rannalla kärvistellessä. Talviaikaan lämpötila laskee päivisin noin 14 asteeseen ja öisin alle 10 asteen.

Kaikki tarvittava lähellä

Rodoksella kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä; niin kirkas meri puhtaine rantoineen, lukuisat ruokailupaikat sekä ostoskojut. Uuden kaupungin puolelta löytyy myös merkkiliikkeitä kuten Superdry, Adidas ja Mark & Spencer joten ostettavaa kyllä löytyy.

Vanhankaupungin sadat yrittäjät pitävät huolen siitä, että kotiin lähtee mm. edullisia oliiviöljypuutuotteita, erilaisia käsitöitä sekä halpoja nahkalaukkuja. Unohtamatta turistien iloksi myytävänä olevia Kreikka-aiheisia tuotteita.

Nauttiminen on edullista ja suorastaan pakollista

Oli sitten kyse syömisestä ja juomisesta tai molemmista, Rodoksella syöminen on edelleen edullista. Pikkunälkään Pita gyros lähtee mukaan 2,5€ ja puolen litran olut maksaa saman verran. Virvoitusjuomat alk. euron. Toki ravintoloissa ja heidän hinnoissaan on eroja. Mitä mielikuvituksellisimmat drinksut maksavat Happy hour-aikaan 4,5€.

Viime vuosina myös saaren majoitustarjontaan on tullut mielenkiintoisia ja uniikkeja yksilöllistä matkailijaa kiehtovia mahdollisuuksia.

Tarjolla on mm. pieniä muutaman huoneen kokoisia perheomisteisia boutique-hotelleja, majatalojen persoonallisiin huoneisiin ja hostellien makuusaleista viiden tähden luksushotellien bungaloweihin. Unohtamatta matkanjärjestäjien tarjoamia perinteisimpiä hotellivaihtoehtoja.

Saarella on paljon nähtävää

Mikäli matkailijaa kiinnostaa historia, on Rodos sitä pullollaan. Rodoksen Vanhakaupunki sekä Johanniittaritarien vuosien 1309-1523 aikana rakennuttamat paksut kivimuurit lisättiin kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988.

Erityisesti kannattaa viipyillä Vanhankaupungin kapeilla kivikaduilla, tutustua keskiaikaisen kaupungin rakennusarkkitehtuuriin ja yksityiskohtiin sekä vierailla Suurmestarin palatsissa, joka alunperin rakennettiin byzanttilaiseksi linnoitukseksi. Kyseinen palatsi korjattiin 1930-luvulla diktaattori Benito Mussolini käskystä lähes entiseen loistoonsa. Palatsi oli aiemmin kokenut kovia ruutiräjähdyksen seurauksena.

Mikäli Rodoksen kaupungissa ei ole tarpeeksi katsottavaa on helppoa hypätä bussiin, vuokrata auto, skootteri, vesitaso tai osallistua mukaan veneretkille joita tarjoaa kesäaikaan kymmenet yrittäjät. Saaren ympärysmitta on 220 kilometriä joka helpottaa omia tutkimusretkiä huimasti.

Esimerkiksi 25 km päässä Rodoksen kaupungista sijaitsee Perhoslaakso jossa voi nähdä satoja ellei tuhansia perhosia lepäämässä laakson puissa ja pensaissa. Perhoslaaksoa halkova joki ja sen kivetyt polut saavat huokailemaan ihastuksesta.

55 km päässä Rodoksella sijaitsee pittoreski Lindos. Pieni noin 1000 asukkaan valkoinen kylä kutsuu matkailijoita luokseen kuvankauniilla maisemillaan sekä antiikin aikaisella akropoliksellaan. Mikä onkaan hienompi näky kuin 116 m korkeudella merenpinnasta kohoavat valkoiset pylväät turkoosia merta vasten?

Kutsuva, lämmin meri

Kesäaikaan meriveden lämpötila pysyttelee lähempänä 30 astetta joka on huikaisevan ihanaa meille Pohjolan asukeille. Suomalaisten lisäksi Rodos kutsuu myös ruotsalaisia, saksalaisia sekä englantilaisia matkaajia. Rodoksen rannat ovat pääosin karkeampia kivirantoja mutta hienohiekkaisia rantoja löytyy saaresta niin Lindokselta, Falirakista kuin Kalitheasta.

Merelle järjestetään erilaisia retkiä joissa pääsee uimaan ja sukeltamaan linnunmaidon lämpöisessä vedessä, syömään lounasta tai tiirailemaan delfiinejä. Vain taivas ja oma lompakko ovat retkissä rajana. Myös muut merelliset aktiviteetit kuten purjehtiminen ja saarihyppelyt liikuttavat aktiivista matkailijaa.

Ei siis ihme että Rodos pysyy vuosikymmenestä toiseen matkailijoiden suosikkikohteena. Lukuisat majoituskohteet, maistuva ruoka sekä ystävälliset ihmiset pitävät huolen siitä että Rodos on edelleen yksi suosituimmista turistikohteista Välimerellä.

 

Unescon maailmanperintökohde: Merenkurkun saaristo

Merenkurkun saaristo, Mustasaari

Noin 40 kilometrin päässä Vaasasta, pääsee tutustumaan Suomen Unescon luonnonperintökohteeseen – Merenkurkun saaristoon.

Merenkurkun saaristo lyhyesti

Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luontokohde Unescon maailmanperintöluettelossa ja muodostaa yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa rajat ylittävän geologisen maailmanperintökohteen.

Kokoa saaristolla on 194 400 ha, josta 29 300 ha on maata. Alue kuuluu myös yhdessä Korkean rannikon kanssa maailmanlaajuiseen yhteisöön joka koostuu yhteensä 46:sta meriin liittyvästä maailmanperintöalueesta.

Viimeisen n. 10 000 vuotta sitten päättyneen jääkauden muovaamassa saaristossa maankohoaminen (8 mm/vuosi) paljastaa uusia karikoita ja ihmeellisiä labyrinttimaisia moreeniharjanteita maailmanennätysvauhtia.

Juuri tämän saariston maankohoamisnopeuden vuoksi Merenkurkun saaristo lisättiin mukaan maailmanperintöluetteloon vuonna 2006.

Merenkurkku tarjoaa matkailijalle huikeiden luontoelämysten lisäksi mahdollisuutta tutustua aitoihin kalastajakyliin, osallistua mukaan maailmaperintöristeilyihin, haastaa itsensä erilaisissa aktiviteeteissa kuten melonnassa, kalastamisessa sekä patikoinnissa ja lepäämistä mm. mökkimajoituksen muodossa ainutlaatuisen meren ääressä.

Merenkurkun saaristoon kuuluvat kunnat Suomessa: Mustasaari, Korsnäs, Maalahti, Vaasa ja Vöyri.

Matkalla saaristoon

Hyvän sään vallitessa, ja rannikolla poikkeuksetta on kesäisin mainio sää, tulee Vaasassa vieraillessa käytyä myös Mustasaaressa ”tuulettumassa”. Mustasaareen on helppo tulla, hyvät opasteet Vaasasta ohjaavat näppärästi perille. Reitti kulkee aluksi läpi asuinalueen kunnes taloja on aina vain vähemmän ja talot vaihtuvat matalaan puustoon. Meri tulee vastaan Alskatissa kun tie halkoo kimmeltävää ja varsin tyyntä merta.

Raippaluoto – Suomen pisin silta

Pysähdymme ennen Raippaluodon vinoköysisiltaa edeltävälle levähdyspaikalle. Sillan kupeessa silmä lepää vaikka ei meri-ihminen varsinaisesti olisikaan.

Kuin tilauksesta, rannassa on joutsenperhe joka näytösluontoisesti esittelee harmaitten poikasten pehmeyttä ja valkoisten vanhempien kauneutta matkailijoille. Sillan oikealta puolelta löytyy myös R. Cederbergin kalakauppa josta saa varmasti tuoreita kaloja mukaan matkaan näin halutessaan.

Raippaluodon silta.

Hetken levättyä ajamme 1 045 metriä pitkän ja 26 metriä korkean (kannatinpylväät 82 metrisiä) Suomen pisimmän sillan yli ja jatkamme matkaa, jättäen oikealle puolelle jäävät Berny`s kahvila – ravintolan tällä kertaa käymättä. Matka jatkuu läpi idyllisen Mustasaaren.

On varsin herttaisen näköistä kun lähes jokainen saaren talo ja mökki on väritykseltään punainen, valkoisten kulmalautojen kehystäessä ikkunoita ja talojen reunoja. Jos rakennukset ovat matalia, sitä samaa voi sanoa saaren kasvillisuudesta.

Svedjehamnin kalastajakylä

Määränpäämme on Svedjehamn josta löytyy viehättävä kalastajakylä. Paikasta ei voi erehtyä, pienet punaiset venevajat kehystävät satamaa. Täältä löytyy myös kahvila – ravintola Salteriet sekä mahdollisuus grillaamiseen. Meidän määränpää on tällä kertaa vierailla Saltkaretin näköalatornissa sekä kiertää alueen lukuisista luontopoluista vajaan 4 km pituinen Bodvattnetin kierto-polku.

Näköalatornille kulkee hyvä soratie, joka sopii myös lastenvaunuille sekä liikuntarajoitteisille. Näköalatorni on 400 metrin päässä pysäköintialueesta. Ohitamme venevajan josta on tehty valokuvagalleria. Seinillä on esillä hienoja kuvia Minun pohjanmaani-nimisessä näyttelyssä paikallisten silmin.

Saltkaretin näköalatorni

Ihastelun jälkeen jatkamme näköalatornille jonka yhteydessä on myös uudehko huoltorakennus josta löytyy kuivakäymälä. 23 metrin korkuinen Saltkaretin näköalatorni kohoaa vieressä.

Torniin johtavat portaat mutta kyllä näköalat korvaavat pienen puuskuttamisen. Tornissa on hyvät opasteet ja hyvällä kelillä näkee aina Ruotsiin asti. Lämmin tuulenvire tuntuu ihanalta helteisen kiipeämisen jälkeen ja sitä oikein unohtuu katsomaan kaukaisuuteen linnunlaulun täyttäessä merensinistä ja vehreää metsään silmän kantamattomiin vuorottelevan rannikon. Tänne kannattaa todellakin tulla!

Tornin huipulla on myös muutama penkkipaikka joten mikäpä auringossa on istuskellessa ja nauttiessa Suomen kesästä. Torni on suosittu kohde myös ulkomaisten matkailijoiden keskuudessa ja kielien sekamelska on varsin viehättävää, tuntuu kuin olisi matkustanut hieman kauemmaksikin.

Bodvattnetin kierto

Laskeudumme portaat alas ja suunnistamme luontopolulle joka jatkuu tornin takaa saariston luontoon. Tämän linkin takaa löydät halutessasi Bodvattnetin kierto-polun kartan.

Ohitamme grillauspaikan ja kuljemme pitkin hyvin kapeaa ja kivikkoista polkua eteenpäin. Meri kehystää polkua, lintujen ja hyttysten pitäessä seuraa kulkijoille. Polku on kivien vuoksi hieman haasteellinen, suosittelenkin jalkaan kunnon lenkkareita tai kävelykenkiä, tänne on turha kevyissä kesäkengissä lähteä.

Bodbackanin kalasatama

Maasto vaihtelee matkan aikana karusta saaristoluodosta, umpeen kasvaneiden merenlahtien kautta rehevään lehtometsään. Myös tiheämpää kuusikkoa löytyy matkan varrelta. Polkua on kosteimmille paikoille tuotu vahvistamaan pitkospuita sekä haketta ja jalat pysyvät kuivina.

Saavumme laidunkäytössä olevan koivikon jälkeen Björkön kylän entiseen kalasatamaan, Bodbackaniin, joka on nykyään museoalue monine venevajoineen ja -valkamineen.  Kaukana näkyy myös laiduntavan ylämaankarjaa jotka omalta osaltaan pitävät saariston luontoa yllä.

Bodbackanin vanhasta kalasatamasta lähdettiin postisoutuveneillä noin 100 vuotta sitten vaarallisille matkoille kivikkoisen Merenkurkun yli Uumajaan. Postin lisäksi veneillä kuljetettiin myös valtion virkamiehiä. Nyt satama on hiljainen, vain näytösluontoisesti esille nostetut verkot heiluvat rauhallisesti tuulessa. Viereisillä niityillä kasvavat luonnonkukat kuten kissankellot rikastuttavat maisemaa entisestään. Viehättävä paikka!

Bodbackanin vanhasta kalasatamasta jatkuva polku, vie takaisin 500 metrin päässä olevalle Svedjehamnin paikoitusalueelle. Tämä osa polusta on jälleen levää ja hyvässä kunnossa, joten myös rattailla kulkeminen onnistuu. Tälle reitille on myös aseteltu penkkejä jotka suorastaan kutsuvat istumaan ja nauttimaan ainutlaatuisesta Merenkulun saaristoluonnosta vielä kertaalleen ennen automatkan jatkumista!

Tutustu myös seuraaviin Unescon Suomen maailmanperintökohteisiin:

Vanha Rauma

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue

Unescon maailmanperintökohde: Muinainen Olympia

Olympia, Kreikka

Tämän kesän Kreikan roadtripillä vierailimme useassa maan Unescon maailmanperintökohteessa. Yksi näistä oli Olympían kylä Peloponnesoksen niemimaalla Kreikassa. Täällä katsotaan alkaneen Antiikin Olympiakisat.

Muinaiset Olympiakisat lyhyesti

Antiikin olympialaiset järjestettiin Zeus-jumalan kunniaksi. Ensimmäiset tunnetut urheilukisat järjestettiin vuonna 776 eaa. ja kisat jatkuivat ainakin vuoteen 393 jaa.

Lähes 650-vuotisen kisaperinteen aikana kisat pidettiin joka neljäs vuosi heinäkuun lopussa. Olympialaiset kestivät laajimmillaan viisi päivää.

Olympiakisojen urheilulajeihin kuului pelkästään yksilölajeja, ei laisinkaan joukkuelajeja.  Lajeja oli mm. stadionjuoksu sekä muita juoksulajeja, vaunukilpa-ajot ja muita hevosurheilulajeja, pituushyppy, keihään- ja kiekonheittoa, painia ja nyrkkeilyä. Kisojen keskeisimmät tapahtumapaikat olivat Olympian stadionilla sekä Hippodromilla.

Kisoihin osallistui suuri joukko poikia sekä miehiä sen hetkisestä kreikkalaisesta maailmasta. Naisille oli järjestetty oma Heran kunniaksi kilpailtu yksipäiväinen kisatapahtuma ennen varsinaisia miesten olympialaisia.

Viidentenä eli viimeisenä kisapäivänä voittajat palkittiin ja seppelöitiin Zeuksen temppelin edessä. Olympialaiset päättyivät suuriin juhliin jossa olympialaisten eri lajien voittajat perheineen olivat kunniavieraina. Olympiavoittajat olivat juhlittuja sankareita joista kirjoitettiin runoja ja lauluja. Erityisesti he toivat kunniaa omille vanhemmilleen.

Kisoja seurattiin jo tuolloin suurella mielenkiinnolla. Kisakatsojia kerrotaan olleen Olympiassa parhaimmillaan 40 000 ihmistä. Urheilijoiden ja heidän taustajoukkojensa lisäksi paikalle saapui politiikkoja, filosofeja, kauppiaita, oraakkeleita sekä varkaita. Varsinaisesta kansanhuvista kun oli kyse.

Unescon maailmanperintökohde: Muinainen Olympia

Muinaisella Olympia-alueella on kolme mielenkiintoista museota; Olympian arkeologinen museo, Olympian kaivausten historian museo sekä Olympian kisojen historian museo sekä vanha arkeologinen raunioalue. Alueen vieressä on nykyinen pieni Olympia-kylä joka on täysin keskittynyt turismin ympärille. Kylässä on lukuisia pieniä ravintoloita sekä kauppoja jotka myyvät matkamuistoja. Pieniä majoituskohteita ja muutama isompi hotelli löytyy kylästä myös.

Olympia lisättiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1989.

Maailmanperintökohde on avoinna joka päivä klo 8.00 – 20.00.

Pääsyliput: 1.4. – 31.10. aikuiset 12€ ja alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. 1.11. – 31.3. aikuiset 6€. Pääsylipun hinnalla pääsee kaikkiin alueen museoihin ja ne ovat voimassa yhden vuorokauden. Katso poikkeavat päivät tämän linkin takaa.

Olympian kamaralla

Saavuimme kylään jo edellisenä iltana. Varsinainen Olympia-kylä on nopeasti kierretty. Kylää halkoo yksi pääkatu joka on koristeltu Olympia- sekä nykyisiin kisoihin osallistuvien maiden lipuilla. Suomen lippua ei kadulta kylläkään löytynyt.

Suunnistimme ostamaan pääsyliput ja marssimme Olympian Arkeologiselle alueelle. Alueelle pääsee vielä sisälle 15 minuuttia ennen porttien sulkemista ja onkin varsin mielekästä käydä raunioalueella illalla kun aurinko ei paahda täydeltä terältä. Lämpötila kun hätyyttelee heinäkuussa 40 asteen luokkaa.

Olympian Arkeologinen alue ei ole valtava ja on helposti käveltävissä. Raunioiden päälle ei pääse ottamaan kuvia vaan museovahdit puhaltelevat pilleihin hyvin herkästi. Kivet on matalilla naruaidoilla eristetty kävelypoluista. Kivien lomassa asuinpaikkoja pitävät niin erilaiset liskot kuin käärmeetkin, joten myöskään sen vuoksi niille ei ole suositeltavaa mennä. Näimmepä alueella yhden käärmeenkin, nimittäin Dahl’s whip snakeksi kutsutun luikeron.

Kuuluisin alueen raunioista on aikoinaan 40 000 katsojaa kerännyt stadion tai se mitä siitä on jäljellä. Myös Zeuksen temppelin rauniot ovat kuuluisa kuvauskohde. Kaiken kaikkiaan raunioalue on opastekylteillä hyvin merkitty, mutta tarvitaan aika paljon mielikuvitusta jotta osaa hahmottaa muinaisen Olympian sekä sen kisojen aikaisen tunnelman.

Seuraavana aamuna lähdimme aamu-uinnin jälkeen Olympia Village Resort & Spasta muutaman sadan metrin päähän maailmanperintökohteelle. Mikäli hotelli kiinnostaa, piakkoin hotellista on tulossa arvostelu.

Vaikka aamu oli aluillaan, oli jo todella kuuma, mukaan kannattaa todellakin ottaa hatut sekä vesipullot vaikkakaan alueelle ei saa viedä syömistä tai juomista. Tästä selviää sillä, että laittaa vesipullon reppuun (museoalueen oppaan neuvo) ja ottaa sen pois porttien jälkeen. Reppuja ei tutkita.

Aloitimme museokierroksemme alueen parkkipaikan viereisestä Olympian kisojen historian museosta. Alueelle oli tullut jo kuusi bussiryhmää, linja-auton ikkunat paljastivat, että retkeilijät olivat tulleet risteilyaluksilta.

Olympian kisojen historian museo

Olympian kisojen historian museo toimii hienossa uusklassisessa rakennuksessa, joka on valmistunut vuonna 1888. Rakennuksessa toimi alun perin Olympian arkeologinen museo, joka oli Kreikan ensimmäisiä maakunnallisia museoita ja myös ensimmäisiä museoksi alun perin rakennettuja rakennuksia. Nykyisin ko. museo löytyy alhaalta laaksosta.

Rakennus kunnostettiin vuosina 1999 – 2004 Ateenan olympialaisten alla, ja siihen perustettiin Olympian kisojen historiaa erittelevä museo. Museo avattiin uudessa toiminnassa 24. maaliskuuta 2004.

Museon näyttely esittelee kisojen sekä antiikin kreikkalaisen urheilun yleistä historiaa esihistorialliselta ajalta 1000-luvulta eaa. aina antiikin ajan lopulle saakka.

Museossa on iso, hulppea sali jonka vierustaa kiertää esineet. Mukana on patsaita, keramiikkaa sekä mosaiikinpalasia. Löydökset on kerätty sieltä täältä Kreikan museoista ja jokaisen esineen kohdalla historia on sidottu johonkin olympialaisissa olleeseen lajiin. Salin lisäksi museossa on pari käytäväsalia ja ne on nähty hyvin nopeasti.

Museon jälkeen kävelemme alas arkeologisen alueen pohjoiselle puolelle.

Ohitamme Olympian kasvitieteellisen puutarhan joka on hieman villiintynyt ja jatkamme matkaa jo aiemmin mainitulle Olympian arkeologiselle museolle.

Olympian arkeologinen museo

Olympian arkeologinen museo on yksi Kreikan merkittävimmistä arkeologisista museoista. Se esittelee Olympian raunioalueelta löydettyä pääosin antiikin aikaista esineistöä.

Museon varsinaisiin näyttelytiloihin kuuluu vestibyyli (eteisaula) sekä 12 näyttelysalia. Kokoelmiin kuuluu mm. 14 000 pronssiesinettä, aseita, veistoksia sekä terrakottapatsaita. Museon yhteydessä toimii myös pieni matkamuistomyymälä sekä kahvila.

Olympian arkeologinen museo on tehty hyvällä maulla ja sopii hyvin miljööseensä. Museo on historiallisten esineiden lisäksi täynnä turisteja jotka ovat hakeutuneet sisälle tehokkaan ilmastoinnin sekä museon mielenkiintoisen annin vuoksi.

Valtaosa museon esineistöstä on viereiseltä arkeologiselta alueelta löytyneitä aarteita joka tekee museosta varsin mielenkiintoisen. Tulee mieleen, että kuinka suuret patsaat ovat voineet löytyä maasta ja kuinka arkeologit ovat saaneet kasattua patsaita ja erilaisia astioita kuin palapelin palasia konsanaan.

Olympian arkeologinen museo on alueen museoista paras niin selkeän esillepanon kuin varsin miellyttävän ilmastoinnin vuoksi. Museossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Suosittelenkin käymään ensin tässä museossa ja vasta sen jälkeen arkeologisella alueella. Näin mielikuvitus saa lisää täytettä!

Muinaisen Olympian alueella vierailuun kannattaa varata koko päivä jos toinenkin, sen verran on alueella mielenkiintoista näkemistä. Sekä erityisesti silloin jos on olympialaisista ja historiasta kiinnostunut tai jos on liikenteessä pahimpaan turistiaikaan, jolloin on luvassa myös jonkin verran jonoja.

Unescon maailmanperintökohde: Vanha Rauma

Vanha Rauma

Tiesitkö, että Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta?

Kuusi kohteista on kulttuurikohteita ja yksi luontokohde. Kävimme kesälomalla Raumalla ja samalla pääsimme tutustumaan peräti kahteen Unescon kohteeseen saman päivän aikana, nimittäin Vanhaan Raumaan sekä Sammallahdenmäen pronssikauden hautaröykkiöalueeseen. Tämä blogijuttu kertoo Vanhasta Raumasta.

Vanha Rauma lyhyesti

Vanha Rauma nimettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Kohde edustaa parhaimmillaan vanhaa skandinaavista puukaupunkirakentamista sekä merellistä arkkitehtuuria 1600 – 1800-luvuilta. Vanha Rauma on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin sekä parhaiten säilynyt puukaupunkialue.

Viehättäviä puutaloja sisäpihoineen, ovineen ja portteineen on säilynyt 600 kappaletta ja yhdessä paikallisen murteen sekä aidon hengen kera on Vanha Rauma varteenotettava nähtävyys Suomen kesässä.

Puutalojen lisäksi Vanhan Rauman fransiskaanimunkkien rakennuttama keskiaikainen Rauman Pyhän Ristin kivikirkko, Rauman Vanha Raatihuoneen talo sekä Kauppatori ovat varteenotettavia nähtävyyksiä.

Heinäkuussa, Pitsiviikolla on mahdollista tutustua myös Vanhan Rauman talojen sisäpihoihin maksutta, kun osa omistajista avaa porttinsa yleisölle. Sisäpihoilla on tuolloin mm. kirpputoreja sekä pieniä tapahtumia jotka antavat hyvän syyn eksyä Vanhan Rauman kaduille ja nupulakivikujille.

Kohteessa

Tiedättekö tunteen kun jokin paikka on liian tuttu ja on hieman vaikea kokea sitä hienona? Tällainen on minulle Rauma, nimittäin aiemmin kaupungissa asuivat omat vanhempani ja nyt myös appivanhemmat. Ja kun jonkin kohteen näkee satoja kertoja, siitä häviää välitön hohde. Blogijuttua varten asetin ensikertalaisen ”lasit” päähäni ja lähdin perheeni kanssa tutkimaan vanhaa kaupunkia.

Kesäinen auringonpaiste saa talojen värit hehkumaan ja onneksi Vanhan Rauman taloista pidetään huolta! Monen rakennuksen edessä ovat maalausporukat jotka rapsuttavat pintamaaleja pois ennen uuden maalin tieltä.

Kaupunkijuna Kake.

Seuraamme sympaattista kaupunkijuna Kakea joka puksuttaa pitkin Rauman katuja. Junan kyytiin pääsee 5€ ja kierros käsittää niin Vanhan Rauman kuin Poroholman lomakeskuksen.

Saavumme Kauppatorille, joka on hyvin aktiivinen ja vilkas kohde raumalaisille. Tänäänkin, vaikka on normaali torstai, torilla on vihannesten ja kalojen myyjien lisäksi kipuamassa lavalle kuororyhmä.

Rauman Vanha Raatihuoneen talo.

Lavaa vastapäätä on barokkityyliä edustava Rauman Vanha Raatihuoneen talo, komea kivirakennus jossa vuodesta 1902 on sijainnut Rauman museo. Raatihuone on valmistunut vuonna 1776. Vastaavia alkuperäisessä asussaan olevia raatihuoneen taloja on Suomessa jäljellä Rauman lisäksi vain Porvoossa. Mikäli Raatihuone ja Rauman museo kiinnostavat, tämän linkin takaa löydät lisää tietoa. Museosta on mahdollista käydä hakemassa kartta joka opastaa pitkin Rauma Unescon kulttuurikohteita. Voit printata sen mukaasi myös tästä.

Astellemme torin vierustaa kulkevaa Isokirkkokatua Rauman Pyhän Ristin kirkolle. Kapealla kadulla katselemme taloja ja erityisesti portteja joilla talojen sisäpihat pysyvät katseilta piilossa. Portit ovat korkeita sekä varsin hienoja, kannattaa silmäillä kuinka erilaisilla koristeluilla portit on tehty. Kuljemme sillan yli jonka alle jää Kanaali. Kapeaa kanaalia ympäröi vehreä kasvisto sekä leikkivät sorsanpoikaset.

Rauman Pyhän Ristin kirkko.

Rauman Pyhän Ristin kirkko on varsin viehättävä ilmestys. Erityisesti nyt kun luonto on vihreimmillään ja puut reunustavat kirkkoa suloisesti. Kirkon ovet ovat avoinna arkisin klo 10.00 – 17.00, lauantaina klo 11.00 – 15.00 ja sunnuntaina klo 10.00 – 16.00. Kirkkoon ei ole sisäänpääsymaksua.

Rauman Pyhän Ristin kirkon rakennuttivat fransiskaanimunkit luostarinsa yhteyteen 1400-luvun lopulla ja myös kirkon sisätilan hyvin säilyneet maalaukset ovat siltä ajalta. Suosittelen vilkaisemaan, samalla voi kirkosta löytää hieman uudempaankin taidetta…

Kerttu Horilan veistos: On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis.

Kerttu Horilan veistos On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis (teos on nimetty vanhan rouvan kädessä olevan virsikirjan virren nro 195 mukaan).

Kimmo Ojaniemen katedraaliaiheisia puuveistoksia.

Kirkon takana olevassa Kirkon kellarissa on heinäkuun ajan esillä Kimmo Ojaniemen katedraaliaiheiset puuveistokset ja ääniteos, jotka sopivat vallan mainiosti miljööseen mukaan. Veistokset on lisäksi valaistu näyttävästi ja Kirkon kellari onkin mukava pieni kohde matkan varrella. Lisää informaatiota löydät tämän linkin takaa.

Suomen pienin katu, Kitukränn.

Kierrämme kirkon ja tapulin jäänteet ja palaamme takaisin Vanhan Kaupungin kujille. Vastaan tulee Suomen pienin katu Kitukränn. Pituutta Kitukrännilla on 60 metriä ja leveyttä 213 cm. Sanomattakin on selvää, ettei tällä kadulla moottoriajoneuvoja nähdä ja hyvä niin!

Marela-museo.

Marela-museon takapiha on viehättävä.

Kurkimme sisäpihoille avointen porttien takaa, sisäpihat ovat idyllisiä paikkoja joissa vanha kohtaa uuden nykyisten asukkaiden mukana. Marela-museon takana Kauppakatu 24:ssä olevalla sisäpihalla on mahdollista viivähtää hetki jos toinenkin. Täällä pääsee tutustumaan mm. perinteiseen veneenrakentamiseen, onhan Marela entinen kauppias- ja laivanvarustajasuvun kotitalo.

Pyhän kolminaisuuden harmaakivikirkon rauniot.

Marelan kulmalta näkee myös vanhan Kalatorin jossa vielä 1300-luvulla oli meri. Kalatorin reunalta löytyy myös 1400-luvulla rakennetun Pyhän kolminaisuuden harmaakivikirkon rauniot.

Rauman Flikk ja nätti flikka.

Meidän kävelyreissumme Vanhan Rauman kujilla päättyy Hauenguanoon eli kahden pääkadun Kauppakadun ja Kuninkaankadun risteykseen. Täältä löytyy puurakenteinen kaivo sekä Vanhan kaupungin ensimmäinen yksityinen kivitalo vuodelta 1795, joka nykyisin on osa Rauman taidemuseo Pinnalaa. Taidemuseon edustalla istuu Kerttu Horilan vuonna 2014 julkistettu Rauman Flikk-niminen patsas. Hurmaava istuva veistos on osoittautunut hyvin kuvatuksi kohteeksi yhdessä tai erikseen flikan uusien ystävien kera.

Hauenguanon lähistöllä on käsityöläisten pajoja sekä putiikkeja joissa myydään mm. kuuluisaa raumalaista pitsiä, josta myös heinäkuussa järjestettävä Pitsiviikko on saanut nimensä. Mutta se on eri jutun aihe se. Seuraavassa Rauma-aiheisessa osassa vieraillaan Unescon maailmanperintökohteessa pronssikautisella Sammallahdenmäen hautaröykkiöalueella.

Lue myös Meriharakan tuorein blogikirjoitus Rauman Unesco-kohteista tämän linkin takaa.