Browsing Tag

Unesco

Unescon maailmanperintökohde: Kesäpalatsi

Peking, Kiina osa 6.

Pekingissä vietetyn puutarhapäivän jälkeen suuntasimme kulkumme 15 kilometrin päässä olevalle keisareiden lomailupaikaan Kesäpalatsiin.

Mikäli sarjan edelliset osat ovat vielä lukematta, voit tutustua vierailuihimme Jingshan puistoon ja Beihain puistoon oheisten linkkien kautta.

Kesäpalatsi lyhyesti

Palatsialueella on sotaisa ja vivahteikas historia takanaan. Aluetta on rakennettu ja tuhottu vuoronperään.

Kesäpalatsi ja puutarha-alueen ensimmäinen palatsi rakennettiin vuonna 1700-luvulla Jin-dynatsian aikaan. Qing-dynatsian aikana palatsialue rakennettiin uudestaan. Toisen oopiumsodan aikoihin, Brittien ja Ranskan joukot tuhosivat alueen vuonna 1860, jotta leskikeisarinna Cixi voi uudelleen rakentaa palatsialueen jälleen vuonna 1880.  Viimeinen rakennusvaihe kesti vain vuoden ja maksoi kiinalaisten rahoja peräti 30 miljoonaa hopeataaleria.

Vuonna 1900 bokserikapinalliset tuhosivat alueen jälleen ja vuonna 1903 Cixi rakennutti Palatsialueen uudestaan. Tällöin palatsialue nimettiin Yihe Yuan eli Kesäpalatsi. Viimeisen keisarin jälkeen vuonna 1924 Kesäpalatsista tehtiin puistoalue.

Kesäpalatsi käsittää 294 hehtaarin alueen, josta kolme neljäsosaa on vettä.

Vuonna 1998 Kesäpalatsialue valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Pääsyliput ja sisäänpääsy: huhtikuusta lokakuuhun klo 6.30 – 18.00, 30 yuania eli 4.20€ (2017 hinta) ja marraskuusta maaliskuuhun klo 07.00 – 17.00, 20 yuania eli 2.80€.

Myynnissä myös yksittäis- ja yhdistelmälippuja 60/50 yuania, joilla pääsee sisään mm. Buddhan tuoksun torniin, Dehe puutarhaan, Suzhou kauppakadulle ja Danning halliin. Sisäänpääsy on ilmainen alle 120 cm lapsille sekä yli 70-vuotiaille aikuisille.

Tänään  

Saavuimme metrolla numerolla 4 Kesäpalatsin pysäkille. Jouduimme hetken hakemaan sisääntuloporttia, ennen kuin löysimme itäisen palatsin portin. Jostakin syystä liikkeellä oli paljon aasialaisia, ja jo portilla oli ruuhkaa. Päätimme, että kun tänne asti olimme tulleet, jonotamme kyllä sisälle asti.

Kaksi pronssista leijonaa vartio ensimmäistä hallia.

Valtava alue on jaettu kolmeen osaan: Keisarilliset palatsit, Pitkän iän kukkula sekä Kunming-järvi. Lisäksi alueelta löytyy Harmonisten tarkoitusten puutarha sekä Marmorilaiva. Ensimmäinen halli on vastassa heti porttien jälkeen, kuten myös tiheä taloverkosto. Vaikka et ostaisikaan yhdistelmä- tai yksittäisiä lippuja eri kohteisiin, moneen palatsiin ja halliin pääsee kurkistamaan ilman lippujakin.

Kesäpalatsinalue on niin suuri, että väkisinkin jää osa paikoista kiertämättä. Parasta alueessa onkin vanhojen rakennusten, keisarillisen arkkitehtuurin ja hienon puutarhan näkeminen. Myös tekojärvi kaloineen on kiva lisä, kyllä täällä huomaa, miksi keisarit seurueineen ovat alueella viihtyneet. Järvellä on mahdollista kulkea pienellä laivalla paikasta toiseen.

Kulkureitti etenee järven vierustaa, joka on ankea paikka kun väkeä on paljon. Jonossa etenemme varsin pitkähkön matkan. Matkan varrelle osuu myös rappusia, joten saa olla hieman tarkkana etenemisen kanssa. Päästyäsi Buddhan tuoksun tornin puolelle, tilaa tulee enemmän kävellä. Tällä puolen on katettu kulkukäytävä, mutta voit kulkea myös rannassa tai syvemmällä alueella. Torni sijaitsee pienellä kukkulalla.

Kesäpalatsin alueella on aika vähän vessoja ja jonkin verran ruokaravintoloita. Paikallisilla näyttääkin olevan omat piknik-eväät järjestään mukana.

Koska olemme matkassa keväällä, ilmassa väreilee kirsikankukkien vieno tuoksu, ja hempeän vaaleanpunaiset kukkaset koristavat puutarhaa. Kesäpalatsi on ihana, vaikkakin aikaa vievä paikka. Tänne kannattaa lähteä viikolla kun paikalliset ovat töissä, jolloin liikenteessä on lähinnä bussiretkeläisiä ja turisteja.

Ehkä erikoisin ilmestys mikä puistosta löytyy, on suuri Marmorilaiva. Myös laivan tarina on hieman erikoinen. Keisarinna Cixi pelkäsi vettä, mutta oli sitä mieltä, että Kunming-järvelle on saatava laiva. Mitäpä muutakaan tuli mieleen rakentaa kuin Marmorilaiva järveen?

Laivan toisessa kerroksessa oli suuri peili, johon katsomalla näytti siltä, että laiva olisi kulkenut. Marmorilaiva on 96 metriä pitkä. Laivaan käytetyt varat oli tarkoitettu käytettäväksi Kiinan uuden laivaston rakentamiseen. No, nyt niillä rahoilla saatiin yksi laiva…

Aiemmin samalla paikalla sijaitsi vuonna 1755 Qianlong nimisen keisarin rakennuttama puinen laiva, joka paloi ranskalaisjoukkojen sytyttämänä vuonna 1860.

Meidän vierailu oli vähitellen ohi ja poistuimme pohjoisen Tuyi portin kautta. Aikaa tutustumiseen meni parisen tuntia, mutta moni rakennus jäi näkemättä ja tarina kuulematta. Virallisen ohjeistuksen mukaan Kesäpalatsi vie noin 3h, mutta kannattaa varata koko päivä. Näin saa Kesäpalatsista kaiken tarvittavan irti.

Seuraavana päivänä vuorossa Pekingin ykkösnähtävyys, nimittäin Kiinan muuri.

Teiden ihmeellinen kuumaisema

Teiden kansallispuisto, Teneriffa osa 4.

Santa Cruzin karnevaalien jälkeisenä päivänä suuntasimme auton nokan kohti saaren kuuluisinta luontokohdetta Pico del Teide-tulivuorta. Tämän linkin takaa löydät jutun edellisen illan hilpeistä karnevaaleista.

Teide lyhyesti

Teide on niin Teneriffan kuin Espanjan korkein kohta, 3 718 metriä merenpinnasta. Toisin kun moni muu tulivuori, Teide on edelleen aktiivinen. Edellisen kerran tulivuori on purkautunut vuonna 1909, ja kuuluukin kansainvälisen vulkanologien yhdistyksen (IAVCEI) mukaan niiden 16 tulivuoren joukkoon, joita erityisesti kannattaa seurata suurten tuhojen ennaltaehkäisemiseksi.

Teide on aktiivinen tulivuori. Tulivuori hönkäilee paikka paikoin kuumasti.

Tulivuori ympäristöineen kuuluu vuonna 1954 perustettuun kansallispuistoon. Kansallispuistolla on kokoa peräti 18 900 hehtaaria, ja kävijöitä tulivuoren alueella on vuosittain lähes kolmen miljoonan henkilön verran. Teiden kansallispuisto on vuodesta 2007 ollut Unescon maailmanperintökohde.

Tänään

Jo lähestyessä saaren keskipisteessä olevaa Teiden kansallispuistoa, maisema muuttuu rannikon merimaisemasta radikaalisti. Tien varsilla on aina vain enemmän mustan puhuvia laavakasoja. Ja vaikka voisi toisin luulla, sinnikkäät kanarianmännyt sekä kuningatarneidonkieli nousevat ravinteikkaasta maasta kuin uhmaten vallitsevia olosuhteita. Kansallispuistosta on pystytty laskemaan 1 400 erilaista kasvia, jotka sinnittelevät auringonvalon, kuivuuden ja lämpötilan vaihteluissa.

Palanutta metsää.

Tie mutkittelee varsinaisessa kuumaisemassa. Matkaamme 2 356 metrin korkeuteen josta löytyy köysiradan ala-asema. Täältä löytyy myös parkkipaikka 220 autolle, joka voi kuulostaa paljolle, mutta tiukkaa tekee, että meidän vuokra-auto sekaan mahtuu. Ihmisillä kun on erilaisia tapoja pysäköidä… Parkkipaikka on auki klo 8.00 – 18.00. Vinkki: aamuisin ei ole ruuhkaa, ja auringonnousu on kuulemma mahtava ikuistaa Teiden rinteiltä!

Ilma on selkeästi muuttunut. Vaikka ylhäällä onkin yhtä aurinkoista kuin mitä alhaalla oli, on tarvetta jo lämpimälle takille sekä pitkille housuille. Ja mikä kirkkaus täällä ylhäällä onkaan.

Mikäli on vaeltajatyyppiä, maastoon on tehty useita patikkareittejä joita pitkin voi lämmittää itseään matkalla ylös 3 000 metrin. Valitsemme kuitenkin helpomman keinon ja astumme köysiratahissiin.

Hissilipun hinta on aikuisilta 27€ ja lapsilta 13.50€ (vuoden 2017 hinnat). Voit ostaa myös vain menokyydin, jolloin hinta on 13.50€. Käytössä on kaksi hissiä, joista molempiin mahtuu noin neljäkymmentä ihmistä samanaikaisesti. Varaudu silti jonottamaan, koska usea innokas matkailija haluaa käydä ylätasanteella 3 555 metrin korkeudella.

Näkymiä hissistä.

Matka ylös on jonottamisen arvoista, maisemat ovat suorastaan häkellyttävän hienot! Varsinkin sellaiselle joka ei ennen ole päässyt tällaisia tulivuorimaisemia katsomaan. Enkä ihmettele yhtään, miksi Miljoona vuotta eKr. ja Titaanien taistelu-elokuvien tekijät ovat näille seutuville tulleet filmejään kuvaamaan. Olisi aika hankalaa sekä kallista lavastaa studioille jotain tällaista. Parhaimmassa tapauksessa tulivuoren laelta näkee aina Gran Canarian, La Palman sekä La Gomerran saarille.

Maastoon on tehty haastavia patikkapolkuja.

Päästyämme kahdeksan minuutin matkan ylä-asemalle sää muuttui vieläkin kylmemmäksi. Täällä olisi tarvittu jo kevyttoppatakkia, asteita näytti olevan +7. Huh! Ylä-asemalta pääsee kiipeämään 200 metriä ylös tulivuoren päälle, tosin ”vuoren valloitukseen” tarvitset kirjallisen mutta ilmaisen luvan, jonka voit hakea Teneriffan kansallispuiston sivuilla.

Pilvien päällä.

Sen verran kylmä oli, että kuvien ottamisen jälkeen oli pakko palata pikapikaa takaisin. Huipulla saattaa parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa olla myös lunta ja pakkasta. Suosittelenkin ottamaan lämmintä vaatetta sekä juomista mukaan! Ylätasolla on muuten ilma jo sen verran ohuempaa, ettei vierailua suositella alle 2-vuotiaille lapsille, raskaana oleville tai sydänongelmista kärsiville henkilöille.

Alhaalta niin köysiradan ala-asemalta kuin kansallispuistosta löydät ravintoloita sekä turistikauppoja. Kannattaa kuitenkin ottaa omat eväät mukaan ja pysähtyä piknik-paikoille aterioimaan. Miljöö on ainakin todella erilainen kuin normilounaalla. 🙂

Teiden kansallispuiston alueelta voi bongata myös valkoisia avaruusaluksen näköisiä rakennuksia, jotka ovat Kanarian Saarten Astrofysiikan Instituutin (IAC) observatorioita. Instituutissa mm. tutkitaan astrofysiikkaa, kehitetään tietellisiä avaruuslaitteita sekä koulutetaan ihmisiä avaruuden tutkimukseen. Ei voisi parempi paikka instituutilla olla!

Teiden epätavallisesta puistosta matkamme jatkui saaren läpi Anagan luonnonpuistoon. Pysy mukana!

 

 

 

Kivinen tie Pompeijiin

Pompeiji, Italia

Muutama vuosi sitten matkasimme pitkäksi viikonlopuksi Italian ihmeitä katsomaan. Ensi kävimme Pisassa, josta voit lukea tämän linkin takaa.

Seuraavana aamuna matkasimme Roomasta Napoliin ja tarkemmin Napolin kupeesta löytyvälle Pompeijin raunioille.

Pompeiji lyhyesti

24. elokuuta vuonna 79 Vulcanalian eli Tulen jumalan juhlapäivänä, Vesuvius purkautui, haudaten alleen tulivuoren viereiset roomalaiset kaupungit kuten Pompeijin, Herculaneumin ja Oplontiksen.

Kaupungit saivat ”nukkua” yli 1700 vuotta laavakerroksen alla, kunnes Pompeijin kaupunkia alettiin tutkia vuonna 1748 kun Napolin kuningas Kaarle III käynnisti alueella arkeologiset kaivaukset. Epäsäännölliset kaivaukset ovat jatkuneet näihin päiviin asti ja uusia löytöjä tehdään edelleen.

Arkeologisissa kaivauksissa on selvinnyt, että Pompeiji oli vilkas satama- ja kauppakaupunki. Kadut olivat päällystettyjä sekä jalkakäytävät korotettuja. Kaupungista löytyi forum, teattereita, kylpylöitä, temppeleitä, kauppahalli ja amfiteatteri. Tietenkin kaupungissa oli myös paikallisten asuntoja, jopa kerrostaloja sekä erilaisia liiketiloja, leipomoista kauppoihin ja pesuloista julkisiin käymälöihin sekä baareja ja bordelleja.

Alueen lohkot on merkitty mm. marmoritauluin.

Mikäli tuhon päivän tapahtumat kiinnostavat, kannattaa lukea mielenkiintoinen juttu tämän linkin takaa.

Tulivuoren purkaus vei mukanaan noin 2000 – 3000 kaupungin asukasta. Pompeijin kerrostumien alta löytyi purkauksessa kuolleiden henkilöiden tuhkaonkaloita, joiden muodot on saatu esille valamalla kipsivalokset onkaloihin. Mukana on ollut mm. äitejä lapsineen, raskaana oleva nainen sekä eläimiä.

Pompeiji liitettiin Unescon maailmanperintökohde listaukseen mukaan vuonna 1997.

Tänään   

Aina eivät ilmat suosi, vaikka etelässä lomailisikin. Näin kävi myös tämän retken kanssa. Lokakuun säät osoittivat, että myös Italiassa voi sataa ja paljon.

Matkalla Roomasta Pompeijille, tielle oli kaatunut vanhoja rekkoja, myös alikulkutunnelit olivat vettä täynnä, joten vuokra-autolla niihin ei ollut menemistä. Matka-aika 242 kilometrin ajamiseen kasvoi suunnitellusta 2,5h tunnista huomattavasti pidemmäksi, koska kelit hidastivat merkittävästi kulkemista.

Mutta vihdoin olimme Pompeijissa. Ruuhkaa sateisessa kaupungissa ei ihmeemmin ollut, saimme (jälleen) auton lähelle nähtävyyden sisäänkäyntiä. Jotain etua siis on lokakuisessa matkailussa Euroopassa!

Pääsyliput

Pääsylipun hinta on kohtuullinen 13€ (vuoden 2017 hinta), lipulla voi koko päivän ajan kulkea rauniokaupungissa ja ihmetellä esiin kaivettuja taloja.

Jos haluaa tutustua läheiseen Herculaneumin rauniokaupunkiin, tämän pääsylipun hinta on 11€. Tarjolla on myös erilaisia yhdistelmälippuja useampaan rauniokaupunkiin sekä museoihin.

Ostimme pääsyliput Pompeijille. Kuljimme pitkin rauniokaupungin liukkaita katuja. Aikamoisen homman ovat kyllä arkeologit tehneet kun ovat kaivaneet Pompeijin esille, on sen verran valtava alue.

House and Thermopolium of Vetutius Placidus eli pikaruokala.

Kaupunki on jaettu kahdeksaan lohkoon, joten kävelemistä ja ihmettelemistä kyllä alueella riittää. Myös umpikujia tulee väistämättä eteen. Jonkinlainen opaskirjanen on hyvä olla olemassa, jotta saa nähtävyydestä kaiken mahdollisen irti.

Lipunmyynnistä saat mukaasi kartan joka ohjaa alueella eteenpäin. Jokaisessa lohkossa kun on jokin hieno kohde johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Opaskirjan lisäksi suosittelenkin ottamaan reissulle mukaan hyvät kävelykengät, avointa mieltä sekä paljon aikaa.

Erilaisille opastetuille kierroksille on myös mahdollista ilmoittautua. Kuljimmekin hetken erään ryhmän mukana raunioissa kunnes erkanimme omille teillemme.

Forum.

Vaikka alue on laaja, kannattaa ehdottomasti käydä Forumilla katsomassa pääaukion mittasuhteita. Täällä on aikoinaan sijainnut kaupungin uskonnolliset, kaupalliset sekä kunnalliset rakennukset. Aukio oli varattu jalankulkijoille. Forum on 142 metriä pitkä ja 38 metriä leveä.

Hienoja lattiamosaiikkeja.

Useassa Pompeijin talossa on edelleen katsottavissa erilaisia seinämaalauksia, freskoja sekä taidokkaita mosaiikkeja. Yksi hienoimmista mosaiikeista löytyy Casa del Poeta Tragico eli traagisen runoilijan talosta. Sisäänkäynnin yhteydessä on koiraa esittävä mosaiikki, joka varoittaa tulijaa vartioivasta koirasta.

Erilaisia, hieman rivojakin seinämaalauksia löytyy useammasta talosta. Roomalaisten suhtautuminen seksuaalisuuteen oli hyvin erilaista kuin nykyisin. Tästä esimerkkinä on kaksikerroksinen lupanar eli bordelli, joka löytyy Via della Augustalin varrelta. Rakennuksessa on kymmenen huonetta, joiden sängyt on tehty kivestä. Erityisesti tässä rakennuksessa eroottisuus on huipussaan… Valitettavasti emme päässeet käymään talossa, koska se oli kiinni restauroinnin vuoksi.

Amfiteatteri vuodelta 70 ea. Teatterille mahtui 20 000 katsojaa.

Ja vettä…

Myös rakennukset, joista löytyy kipsivaluja purkauksessa kuolleista kaupungin asukkaista, olivat kiinni vallitsevan sään sekä valtavan ilmankosteuden vuoksi. Tämä harmitti meitä tosi paljon, vaikka ymmärrystä asian suhteen toki löytyi.

Thermopolium eli yksi 89 Pompeijin ”pikaruokaravintoloista”.

Kaiken kaikkiaan käynti Pompeijilla on silmiä avaava. Ikävää on lukea ja kuunnella traagisista ihmiskohtaloista, jotka auttamatta sammuivat Vesuviuksen purkauksen myötä.

Entinen Forum Boarium, joka toimi karjatorina. Nykyisin täällä kasvaa viiniköynnöksiä.

Suurimman vaikutuksen kuitenkin tekee Pompeijin kaupungin edistyksellisyys, värit sekä taiteen ja kulttuurin määrä. Täällä mielikuvitus todellakin saa siivet!

Valitettavasti Pompeijin arkeologista aluetta odottaa näillä näkymin uusi tuho. Seinämaalauksia uhkaa kosteus, ilmansaasteet kuin aurinkokin. Ennen niin kirkkaat värit ovat enää hailakka muisto menneestä loistosta. Rakennusten restaurointi on kallista puuhaa ja alue on valtavan iso, aiheuttaen haasteita Pompeijin säilymiselle tuleville jälkipolville.

Myös Vesuvius on oireillut jo pidemmän aikaa uudesta purkauksesta, jonka asiantuntijoiden mukaan olisi pitänyt tapahtua jo parikymmentä vuotta sitten. Nämä ja useat muut syyt puoltavat sitä, miksi Pompeijille kannattaa todellakin matkustaa ennen kuin se on myöhäistä!

 

 

Kiova: Vuosi ennen rytinää

Kiova, Ukraina

Kuten nyt jo edesmennyt Ilkka Malmberg Helsingin Sanomissa (http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002822587.html) vuonna 2015 kirjoitti: ”Kiova on kiva. Matkustakaa ihmeessä tekin sinne lomalle. Kaupunki on kaunis, eikä siellä sodita – ja se saattaa hyvinkin olla Euroopan halvin. Lisäksi Kiova elää erittäin mielenkiintoista vaihetta.” Ja sinne sitä sitten mentiin tasan vuosi ennen kuin kähinät Ukrainassa alkoivat.

Kaupunkivilinää

Kaupungilla saattoi törmätä vaikka Minni Hiireen

Jo lentokentällä oli mielenkiintoinen hökötys vastassa, kun kaikki kulkivat läpi laitteen joka mittaa säteilyarvoja. Niin, myös Tšernobyl on Ukrainassa. Sen verran katsoimme, että Kiovasta olisi ollut mahdollista päästä mukaan seikkailuun joka olisi vienyt myös räjähtäneelle ydinvoimala-alueelle, mutta koska joukossa oli vielä lapsentekoiässä olevia naisimmeisiä, päätimme jättää tämän seikkailun pois päiväohjelmastamme.

Laivahotellimme Dnepr-joella

Laivahotellimme Dnepr-joella

Päästyämme hotellin omalla pakukyydillä kaupunkiin, istahdimme hetken laivahyteissämme. Varasimme nimittäin huoneet hotellista joka kelluu Dnepr-joella. Laiva oli ison Ruotsinristeilijän luokkaa ja kuten meininkiin sopi, alakerrassa oli disko, johon tosin meillä ei ollut mahdollisuutta tutustua. Kun yritimme sisään, meille huomautettiin, että diskossa on omat ”tytöt”, eikä sinne kaivata muita vaikka olisimme maksaneet sisään.

Kaupungissa oli samanaikaisesti Euroopan suurimmat asemessut, joten hotelli oli täynnä niin asekauppiaita kuin – ostajiakin. Saimme siitä tuta kun odotimme hotellin aulassa toisiamme, siihen rykäisi pieni, tšekkiläinen mies joka olisi ottanut meidät kaikki viisi naista mukaansa hyttiin… Ja esitellyt meille suurta ”asettaan”. Jätimme tšekkiläisen tylysti aulaan ja läksimme kaupungille. Tosin kaupungille päästäksemme meidän piti kulkea pimeän puiston läpi metropysäkille ja hieman värisytti aluksi, kunnes opimme lyhimmät polut, mitä myös paikalliset naiset käyttivät.

IMG_9676

Kiersimme katuja nälkäisinä kuin sudet. Ja kuten arvata saattaa, kun verensokeri on alhaalla, alkaa myös kinastelu, tällä kertaa siitä että mihin mennään syömään. Se mikä olisi kelvannut kahdelle ei kelvannutkaan enää kolmelle jne. Siinä sitten tunti pyörittiin kunnes vaan käveltiin sellaiseen kellariravintolaan joidenkin vastalauseiden kaikuessa korvissa. Edullista oli, vaikka menut olivat venäjäksi ja ruoka slaavilaista. Yleisesti ottaen, on hyvä jos edes venäjänalkeet ovat hallussa Ukrainassa, joko puhuttuna tai kirjoitettuna. Huomattavasti helpottaa kaupungissa seikkailua.

IMG_9650

Nuorta onnea <3

Hieman raskaasti syötyämme, uni alkoi painaa silmää ja läksimme takaisin hotellille. Kaupunginosa jossa hotellilaivamme on, oli joitakin paikallisia ravintoloita ja ihan pienille palleroille tarkoitettu huvipuistoalue.

Virkistyimme sen verran metromatkan aikana, joten päätimme mennä pienille yömyssyille paikalliseen pieneen ravintolaan, jossa oli ”viehkeä” telttakatos terassina. Meidät otettiin avosylin vastaan. Omistaja kävi suorastaan kuumana… Tekstiä tuli niin ettemme perässä pysyneet, tosin isännän kehonkieli oli sellaista, ettei sanoja tarvinnut ymmärtääkään. Hieman nuorempi mies kertoi meille englanniksi, että omistaja rakastui juuri – minuun. Ettei hän ole koskaan tavannut ketään kaltaistani… Ja hän haluaa tarjota meille, mitä ikinä haluamme… Ööh! Siinä sitten katsellaan baarin tarjontaa, kun yli keski-iän ylittänyt mies sössöttää samalla venäjäksi ”sulosäveliä”. Yhtäkkiä kuuluu aivan silmitön huuto keittiön puolelta ja käy ilmi että omistajan vaimo on tullut taloon ja nähtävästi tämä silmittömästi rakastunut isäntä, rakastuu ilta toisensa jälkeen uuteen blondiin. Tämä nuorempi mies kehottaa meitä lähtemään ja äkkiä. Eikä tarvinnut toista kertaa käskeä kun olimme jo nauraen ulkona. Drinksut jäivät saamatta, mutta tarina oli sen verran kuumottava, että se voimalla kävelimme hotellille nukkumaan. Seuraavina päivinä ohitimme paikan ihan suosiolla…

NO, kukas se siinä...

No, mutta kukas se siinä…

Syötyämme mielettömän hyvästä aamiaspuffeesta, lähdimme jälleen metroilemaan kaupungille. Aamiaisella oli mm. erillinen munakkaiden / lättyjen paistaja, jonka täytevalikoimista löytyi esimerkiksi pullollinen koivumahlaa (ksylitolia) makeutusaineeksi. Kiovan ilme näin päivän valossa oli hyvin venäläinen. Esim. kaikki katu- ja kauppakyltit olivat venäjäksi. Onneksi kaupungissa jaetaan hyviä karttoja, joten jos tietää yhtään mihin on menossa, on se helppoa, vaikka ei kieltä varsinaisesti osaisikaan. Hajaannuimme kahteen osaan, kaksikko lähti shoppailemaan (parhaat ostoksemme muuten teimme metroasemien tunneleissa pikkuisten mummojen pitämistä kojuista) ja kolmikko etsimään nähtävyyksiä. Päädyimme vahingossa Kiovan Sofian kansallispuistoon kävelemään, josta löytyikin Pyhän Sofian Katedraali. Yksi Kiovan top 10-nähtävyyksistä, onhan se rakennettu jo 1000-luvun alussa. Sisällä on mm. maailman isoin mosaiikkityö. Vanha kirkko on ollut vuodesta 1990 Unescon maailmaperintökohde ja itse kirkollinen toiminta on loppunut, paitsi 24. elokuuta joka on Ukrainan itsenäisyyspäivä (http://www.visitkievukraine.com/sights/st-sophias-cathedral/).

IMG_9623

Pyhän Sofian katedraali

Lisää tallustelua ja kaupungin ihmettelyä kunnes pysähdyimme myöhäiselle lounaalle kauppahallin edustalla olevalle terassille. Siinä viisikko jälleen yhdistyi hyvän ruoan ja juoman parissa. Saamamme tiedon mukaan kaupungissa on toinenkin Unescon suojelema kohde, nimittäin Kiovan luolaluostari ja sinne sitten suuntasimme koko porukalla jalkaisin. Jälleen löysimme itsemme puistosta, tällä kertaa toiselta puolen Kiovaa, josta yli hyvät näkymät niin kaupunkia hallitsevalle 102-metriselle isänmaallisen sodan museon päällä seisovalleÄiti synnyinmaa-patsaalle kuin Dnepr-joelle.

IMG_9663

Puisto oli selvästi niin paikallisten nuorten kuin hääparien suosiossa, nimittäin useampi kuin yksi pari ikuisti puistossa yhteiselämän ensi askelia. Puistossa oli myös herkkä, pronssinen tyttöpatsas, jolla haluttiin muistaa toisen maailmasodan aikaiset juutalaisvainot, jotta historia ei toistaisi itseään.

IMG_9652

Lopulta pääsimme kohteeseemme Kiovan luolaluostariin eli Petšerskin lavraan (http://www.visitkievukraine.com/sights/pechersk-lavra/). Tarinan mukaan luostarin perusti Athos-vuorelta palannut munkki Antoni vuonna 1051 ja myös siis tämä kohde on Unescon maailmaperintökohde. Luostari on hyvin mielenkiintoinen: useita maanpäällisiä rakennuksia mutta myös maanalaisia luolia, joihin on tehty pieniä kirkkosaleja. Kohde ei todellakaan ole liikuntarajoitteisten tai klaustrofobikkojen kohde. Maan alle pääsee pitkin käsin hakattuja kiviportaita, jotka jatkuvat  ahtaina ja matalina käytävinä, joissa ei pysty ohittamaan ketään käytävien kapeuden vuoksi. Välillä käytävät avautuvat pieniksi maanalaisiksi huoneiksi tai tässä tapauksessa kirkkosaleiksi, joissa uskonnollista toimintaa edelleen harjoitetaan.

IMG_9662

Kiovan luolaluostarialue

Kiovan luolaluostari

Kiovan luolaluostarin kirkko

Käynti luolastossa oli meidän ryhmälle täysin ennen kokematonta, vaikka kaikenlaista on meidän porukka ehtinyt niin yksin kuin yhdessäkin ehtinyt nähdä. Ja voi sitä työmäärää, mitä aikojen kuluessa munkit, ovat paikan eteen käsin tehneet. Ja juuri tämän vuoksi luolaluostari olikin mielenkiintoinen, myös sellaisille jotka eivät niin syvästi uskonnollisia olekaan.

Myös luostarin maanpäällisessä osassa on paljon nähtävää, suuri alue kun on kyseessä. Paikan päälle kokoontuu bussilasteittain paikallisia, joille ortodoksisuus näyttää olevan varsin suuressa merkityksessä. Kannattaa siis varautua jonottamiseen, mustiin huiveihin päänsä peittäneiden mummojen perässä.

Kirkkoja Kiovassa siis riittää, myös näiden edellä mainittujen kahden lisäksi. Meidät kirkkoihin ajoi tuo Unescon suojeluleima, kuten myös moneen ennen näitä ja näiden jälkeen. Päivän uskonnollisen talsimisen jälkeen suunnistimme hotellialueemme ainoaan yökerhoon, johon meidät huolittiin sisälle. Ja olimme siellä ainoat asiakkaat! J Jorasimme pari tuntia kasarihumpan tahtiin halpoja shotteja kumoten, nauttien toistemme seurasta. Hieman kävi kyllä sääliksi baarin pitäjää, tällä menolla konkurssi oli jo oven takana kolkuttamassa.

IMG_9689

Kiovan akateeminen nukketeatteri

Seuraavana päivänä hyppäsimme jälleen metroon ja valloitimme jo kerran kävelemämme Kiovan Sofian kansallispuiston. Kansallispuisto on todella iso ja sen tarjontaa on niin stadionista nukketeatteriin, pienistä huvipuistoalueista, myyntikojuihin ja lenkkipolkuihin. Ja huikeilla näkymillä tietty!

IMG_9678

Lapsilykkyä hakemassa?

Nukketeatteri paljastui Kiovan akateemisen nukketeatterin tukikohdaksi. Teatterin, joka näytti kivilinnalta, ympärillä oli paljon erilaisia satuolentojen patsaita. Yhden posetiivarin luona, taisi olla Pinocchion puuseppäisä, oli kunnon kuhinaa. Erityisesti naiset kävivät työntämässä päänsä kuparihattuun, niin mekin vaikka syy moiseen jäi hieman epäselväksi. Liekö lapsionnesta ollut kyse?

Itse kaupunki on helposti otettavissa kävellen haltuun, tosin nähtävyydet ovat kaukana toisistaan. Onneksi metrolla kulkeminen on halpaa, turvallista ja nopeaa. Kaupungilla on paljon hoidettuja puistoja, kukkaistutuksia ja patsaita. Kiova oli siellä vieraillessamme myös kovin virkeä. Pääsimme todistamaan mm. tanssikilpailun finaaleja kaupungin keskustassa. Jonkinlaisen Talent-ohjelman kuvaukset olivat menossa ja paikalla oli paljon yleisöä. Kovin oli ikävää ja epäuskoista lukea vuosi vierailumme jälkeen, kuinka Kiovassa oli alkanut sotilaalliset yhteenotot ja kunnon kahakat. Siitäkin huolimatta, myös tähän kaupunkiin suosittelen tutustumista, jos ja kun se on mahdollista. On hyvä nähdä täysin toisenlaista Eurooppaa!

kiev-city-map

Kiovan kartta