Browsing Tag

Tuusulan taiteilijayhteisö

Halosenniemen kesänäyttely: Talonpojista taiteilijoiksi

Halosenniemi, Tuusula 

Tämän kesän mielenkiintoisin Tuusulanjärven rannalta löytyvä näyttely on Talonpojista taiteilijoiksi – taidenäyttely. Näyttelyyn on koottu ensimmäistä kertaa viiden kuuluisan Halosen sukuun kuuluvan taiteilijan töitä. Kävimme katsomassa niin mahtavaa Pekka ja Maija Halosen ateljeekotia kuin vaikuttavaa näyttelyä autenttisessa miljöössä.

Talonpojista taiteilijoiksi-näyttely

Halosenniemen Talonpojista taiteilijoiksi – näyttelyyn on koottu Halosen taiteilijasuvun taiteilijoiden maalauksia, veistoksia ja taidevalantaan. Töitä on esillä Pekalta, Heikiltä ja Antilta jotka olivat veljeksiä sekä heidän serkuiltaan Eemililtä ja Artulta.

Jo elinaikanaan taiteilijayhteisön jäsenten yhteistyö ja avunanto suvun kesken oli suuressa roolissa. Uranuurtajana toimi Pekka Halonen joka menestyessään auttoi kaikin tavoin vasta uransa alussa olevia veljiään kuin serkkujaankin. Liekö syynä ollut varsin vaatimattomat olot joista Halosen suku Lapinlahden Linnasalmen tilalta ponkaisi suuren maailman tietoisuuteen?

Talonpojista taiteilijoiksi – näyttelyssä pääpaino on suomalaisuuden kuvailulla, luonto- ja maisemamaalauksilla sekä hienoilla veistoksilla joita on aseteltu Halosenniemen huoneisiin. Työt on kerätty näyttelyyn yksityiskokoelmista sekä usean taidemuseon ja Halosenniemen museon omista kokoelmista.

Pekka Halonen: Jääsken puvussa.

Halosenniemi on avoinna 1.5. – 2.9.2018 tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Halosenniemen alueelle on vapaa pääsy. Pääsylippu tarvitaan vieraillessa rakennuksen sisällä. Pääsylippu oikeuttaa myös näyttelyyn osallistumisen. Pääsyliput: Aikuiset 8€, eläkeläiset ja opiskelijat 6€, lapset 7 – 17v. 2€ ja alle 6v pääsevät museoon ilmaiseksi. Opaspalveluita on tarjolla etukäteisvarauksesta.

Ateljeekodin osoite: Halosenniementie 4 – 6, Tuusula.

Näyttelyssä

Näyttelystä ei voi puhua mainitsematta Halosenniemen erämaahenkistä päärakennusta. Mikäli vuonna 1902 ateljeekodiksi rakennettu rakennus ei ole tuttu, kannattaa Tuusulaan tulla myös pelkästään itse rakennuksen ja sen sijaintipaikkansa vuoksi. Lähiaikoina julkaisen toisen blogijutun joka kertoo ainutlaatuisesta taiteilijakodista ja Halosen perheen vaiheista Tuusulanjärven rannalla.

Halosenniemi sijaitsee idyllisellä paikalla.

Astelemme kesäsateen raikastamaa polkua pitkin kohti mahtavista todennäköisesti Konginkankaan hirsistä rakennettua Halosenniemeä. Polulla huomaa heti, että on kesä- ja lomasesonki, jo parkkipaikka oli ollut täynnä autoja ja vastaan kävelee taide-elämyksiä nauttineita lomalaisia.

Ennen sisäänpääsyä laitamme kangastossut jalkaan. Eteisessä meidät toivotetaan tervetulleeksi oppaiden puolesta ja näyttelyesitteen poimimisen jälkeen, matka Halosen suvun taidemaailmassa saattaa alkaa.

Ateljee sykähdyttää

Heti eteisestä vasemmalla on Halosenniemen näyttävin huone nimittäin ateljeesali. Niin rakennuksessa kuin ateljeessakin 85 % esineistöstä on alkuperäistä. Esineistö ja näyttelyn teokset muodostavat yhdessä mielenkiintoisen sekoituksen, tuntuu myös siltä että teokset ovat aina olleet rakennuksessa. Niin saumattomasti ne sopivat miljööseen mukaan.

Pekka Halosen Kanteleensoittaja.

Ateljeesalissa kehotan tutustumaan Ateneumin taidemuseosta lainassa olevaan Pekka Halosen Kanteleensoittaja öljymaalaukseen. Maalaus on samaan aikaan karski mutta herkkä kuvaus vanhemmasta miehestä. Ihmetyttää miten joku voi maalata noin hienon ja samalla yksityiskohtia vilisevän ihmiskuvauksen. Salin syvennyksessä on myös Halosen tussipiirros samasta kanteleensoittajasta. Halonen ei suinkaan aina tehnyt ns. sketsejä vaan hahmotteli maalaukset suoraan tauluille. Tussityö onkin varsin harvinainen teos.

Ateljeessa on suuri uuni.

Huomiota kannattaa kiinnittää myös hienoihin ja melkoisen suuriin Eemil Halosen tekemiin patsaisiin, joissa hienovaraisella tavalla on saatu pronssi muovattua näyttäviksi ihmispatsaiksi. Patsaiden viereisillä seinillä on esillä upeita Pekka ja Antti Halosen varsin suuria töitä.

Pekka Halonen: Viulunsoittaja. Sekä tuoli jonka Pekka sai 50-v. lahjaksi vaimonsaMaijan suvulta.

Pirtissä, joka on heti ateljeen jälkeen, esitellään taiteilijat erilaisissa muotokuvissa. Mainittava on Pekka Halosen Viulunsoittaja maalaus, jossa Pekan veli Heikki on toiminut mallina. Heikin väline taiteen tekemiseen oli viulu. Heikki soitti mm. Helsingin Filmharmonisen Seuran orkesterin solistivieraana, joka esiintyi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Pekka Halonen: Äiti ja lapsi.

Ns. kunniapaikalla on tietysti talon entisen isännän Pekka Halosen muotokuva jonka hän on itse peilin kautta maalannut. Pekka ei normaalisti ”lasin takaa” maalauksiaan maalannut, vaan hänen mm. luontokuvansa ovat syntyneet autenttisilla maalauspaikoilla. Omakuva on siis varsin varteenotettava teos myös tämän syyn vuoksi.

Kierrämme keittiön jossa kannattaa tutustua mm. hellan päältä löytyviin Eemil Halosen pronssiveistoksiin.

Arttu Halosen tekemä Pöytäkunta-uuninluukku.

Ruokasalista löytyy maalausten lisäksi ehkä merkittävin rakennuksen kuudesta uunin luukusta. Taidekodissa voi niinkin arkiset asiat kuin luukut muuttua taideteoksiksi. Uuninluukussa on Arttu Halosen kuparista tekemä Pöytäkunta-luukku. Luukussa on esitettynä emakko seitsemän pikkupossun kanssa.

Yläkerran kertomaa

Siirrymme yläkertaan. Ateljeen siivessä on parvi josta löytyy perheen vanhimman tyttären Annin huone. Huoneen ulkopuolella, parven seinässä on Pekka Halosen Pariisin maailmannäyttelystä vuonna 1900 saama diplomi. Suomen paviljongissa esillä olleet Halosen maalaukset Avannolla sekä Ilveksen hiihtäjä palkittiin näyttelyssä hopeamitallilla. Parvella kannattaa hetki viivähtää myös hienon näkymän vuoksi, korkea ateljee pääsee täällä täyteen loistoonsa.

Lastenhuoneen nurkkaus.

Yläkerran huoneissa kannattaa bongata mm. vanhempien makuuhuoneesta löytyvä Pekka Halosen öljymaalaus Kaksoismuotokuva jossa Pekka ja Maija Halonen poseeraavat sekä viereisestä lastenhuoneesta yläsängyn päältä löytyvät mustavalkoiset valokuvat Pekka ja Antti Halosesta. Vaikka herrat ovat maalaamassa sekä kaloja narraamassa on tapahtumiin pukeuduttu varsin säädyllisesti. Ihanaa ajankuvausta!

Pekka Halosen työ: Tytöt veneessä.

Lastenhuoneen takaa löytyy vielä pienehkö palvelijoiden huone jossa kannattaa käyttää aikaa mm. Pekka Halosen Tytöt veneessä öljyteoksen tarkasteluun. Tämä vuonna 1932 tehty pelkistetty mutta harmoninen maalaus kuuluu Halosen myöhäiskauden teoksiin.

Halosten sauna sijaitsee aivan Tuusulanjärven rannalla.

Halosenniemi on täynnä mielenkiintoisia tarinoita ja yksityiskohtia joten suosittelen varaamaan reilusti aikaa näyttelyn ja ateljeekodin kiertämiseen. Kannattaa myös suuremmalla ryhmällä miettiä opaspalveluiden varaamista etukäteen, näin teoksista saa enemmän irti kuin itsekseen kiertelemällä.

Talonpojista näyttely on esillä Halosenniemessä 2.5. – 2.9.2018.

Järnefeltien kodikas Suviranta

Taiteilijakoti Suviranta, Järvenpää

Minulla oli ilo päästä vierailemaan Suvirannassa 6.5. kun Järvenpään taidemuseon toimesta ensimmäinen yleisökierros taiteilijakodissa järjestettiin.

Tammikuuhun asti Suviranta on toiminut Järnefeltin perillisten yksityiskotina, mutta kiinteistön tultua myyntiin, Järvenpään kaupunki teki todellisen kulttuuriteon ja osti kiinteistön sekä osan irtaimistosta meidän kaikkien kulttuurista ja Suomen kultakauden taiteilijoista kiinnostuneiden iloksi.

Suviranta lyhyesti  

Suviranta on rakennettu Saimi ja Eero Järnefeltin taiteilijakodiksi vuonna 1901. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Usko Nyström, joka tunnetaan myös valokuvaaja ja toimittaja I. K. Inhan veljenä. Muita Nyströmin töitä ovat Imatran Valtionhotelli sekä Cygnaeuksen koulu Porista.

Saimi ja Eero Järnefelt, Venetsia 1894. Kuva: EJA.

Suvirannassa asui Saimin ja Eeron lisäksi heidän viisi lastaan; Leena, Heikki, Sara, Laura ja Olai. Myös sosiaalinen kanssakäyminen naapureiden eli Juhani Ahon, Jean Sibeliuksen ja Pekka Halosen perheiden kera oli aktiivista. Esimerkiksi taiteilijoiden lapsille järjestettiin yhteiskoulutusta kotikouluissa sekä perheiden kesken vaihdettiin puutarhatuotteita ja Tuusulanjärvestä saatuja kalasaaliita.

Taiteilijakodista kun on kyse, rakennuksesta löytyy suuri työhuone eli ateljeeri, jossa Eero maalasi töitään. Myöhemmin myös perheen tytär Laura, löysi tiensä taiteen pariin. Isä ja tytär tekivät mm. yhteisiä maalausmatkoja Lappiin ja itä-Suomeen.

Suviranta vuonna 1935. Kuva: EJA / Pietiläinen.

Vuonna 1917 Järnefeltit muuttivat Helsinkiin, Suvirannan jäädessä suvun kesähuvilaksi sekä juhlapaikaksi. Vuonna 1933 Suvirantaan muutti Järnefeltien tytär Laura ja vielä nykyisin rakennuksessa asuu hänen poikansa Juhani Kolehmainen vaimonsa kera.

Toukokuun alusta lähtien Suvirantaan on ollut mahdollista päästä tutustumaan noin tunnin kestävillä kiertokäynneillä. Opastettuja kierroksia tarjotaan toukokuusta syyskuuhun sunnuntaisin klo 11.00 (ennakkoilmoittautuminen). Pääsyliput: 8€/henkilö.

Opastukset ryhmille ennakkovarauksesta touko-syyskuussa ti, to, su klo 11.00 – 15.00, hinta 1-10 henkilöä 120 €, yli 11 henkilöä 120 € + 8 € / ylimenevä henkilö.

Osoite: Suvirannankatu, Järvenpää.

Kohteessa

Keväinen aurinko hemmottelee opastetulle kierrokselle osallistuvia. Tummansiniset orvokit ottavat ryhmän vastaan jo heti portilla. Saimi Järnefeltin kerrotaan olleen varsinainen viherpeukalo, ja Suvirannan pihalla onkin vielä jäljellä hänen hellimiä kasveja.

Piha on varsin rehevä, ottaen huomioon, että Järnefeltin ostaessa tontin, se oli kaikesta vihreästä loppuun koluttu Järvenpään kartanon vanha hevoshaka. Kasvien joukossa on mm. erikoisia syreenilajikkeita, keltavuokkoja sekä valkoista puskiniaa eli kirjailija Puskinin lempikukkaa.

Suviranta. Kuva: Heli Tiensuu.

Oppaamme Pinja Petäjä hakee meidät portilta rakennukselle. Suviranta toimii edelleen yksityiskotina ja nykyisillä omistajilla on rakennukseen elinikäinen asumisoikeus, joten pihalle ei noin vain voi mennä. Astelemme kuistille jossa saamme asuntonäytöistä tutut muovitossut jalkoihimme.

Maksun jälkeen alkaa matka Järnefeltien ja heidän taiteensa pariin. Pinja johdattelee ryhmää maalausten avulla, samalla esitellen jokaisen sosiaalisen yhteyden niin I. K. Inhan kautta Sibeliuksiin kuin Aleksi Gallen Kallelasta F. E. Sillanpäähän. Voidaan sanoa, että 1800-1900-lukujen taitteessa vaikuttajapiirit ovat olleet varsin pienet.

Suviranta talvella, öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Kun Suviranta oli lähes valmis kesällä 1901 perhe, johon siinä vaiheessa kuului vanhemmat ja kaksi lasta, muutti Tuusulanjärven rannalle. Samana jouluna rakennuksessa pidettiin suuret joulujuhlat, joihin saapui yllätysvieras, nimittäin joulupukki! Joulupukki osoittautui naapuri Juhani Ahoksi joka toi lahjaksi povessaan pienen kissanpennun sekä runomuotoisen lupauksen lantakuormasta.

Suvirannan ateleeri. Kuva: Heli Tiensuu.

Ateljeerissa on lukuisia taideteoksia sekä kuuluisien töiden ensiluonnoksia. Teemme oppaan kanssa aikamatkan Eero Järnefeltin elämään; Pietarin, Pariisin kautta Helsinkiin ja Järvenpäähän. Eero Järnefelt oli molempien vanhempien puolelta aatelisuvun jäsen; isä August Alexander Järnefelt pohjoismaisen- ja äiti Elisabeth Konstantinova Clodt von Jurgensburg balttialaisen aatelissuvun jäsen. Järnefeltit olivat kuitenkin intohimoisia fennomaaneja, joka näkyy erityisesti Eeron töissä.

Maisema Tuusulanjärveltä, 1937, öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Lukuisissa maalauksissa on taltioituna Suomen luontoa; pilviä, mäntyjä sekä muotokuvia ihmisistä heidän arkipuuhissaan. Eeron ehkä kuuluisin maalaus onkin Raatajat Rahanalaiset eli Kaski, joka löytyy nykyisin Helsingin Ateneumin taidemuseon kokoelmista. Myös Tuusulanjärvi silkkiuikkuineen ja haukineen on monen työn aiheena sekä tietysti Eeron rakastamat rentukat.

Koli, 1917, öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Suviranta toimi vuosikymmenien aikana useiden juhlien näyttämönä. Tähän liittyen kannattaa katsastaa ateljeesta löytyvä syvennys, jossa on itse tehty pöytä. Nykyisistä pöydistä poiketen pöytä on tehty leveämmäksi toisesta päästään, noudattaen puun omia muotoja. Tässä syvennyksessä on monet mielipiteet maailmanmenosta jaettu.

Leena puutarhatuolissa, öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Opastus jatkuu kerroksen toisessa päädyssä jossa Järnefeltien aikaan sijaitsi lastenhuone. Huone on aikoinaan sisustettu hyvin käytännöllisesti ja esillä on edelleen mm. parvisänky sekä valtava kaapisto jossa on myös askartelunurkkaus. Lastenhuoneesta meni näppärästi portaat ylös vanhempien makuuhuoneeseen, johon emme kuitenkaan kierroksella pääse. Täältä löytyy yksi Järnefeltin rentukka-aiheinen teos joka on suorastaan unenomainen. Nurkassa on myös vanha kaappikello, joka aiemmin sijaitsi salissa.

Suviranta, vesiväri, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Kierros jatkuu saliin jossa käymme läpi lisää seinillä roikkuvia Järnefeltien taideteoksia. Mielestäni silmiin pistävän hieno työ on suuri saaristomaalaus, joka on ripustettu vanhan sohvaryhmän yläpuolelle. Koska Suviranta on toiminut yli sadan vuoden ajan yksityiskotina, sisustus on kerroksellista eikä suinkaan museomaista, ja juuri siksi koti on hyvin mielenkiintoinen. Täällä näkyy elämänjäljet!

Kierroksen loputtua on mahdollista vilkaista vielä eteisessä olevia Eeron grafiikkatöitä ja sen jälkeen omin päin tutustua viehättävään puutarhaan. Keväisen kukkaloiston ja valtavien tammien lisäksi, pihalta on varsin mainiot näkymät Tuusulanjärvelle. Enkä käynnin jälkeen enää yhtään ihmettele, miksi Eeron lempipaikka oli talon takakuistilla, kuistilta avautuvat näkymät kun viehättävät myös tällaista jolla ei pensseli kädessä oikein pysy.

Kaiken kaikkiaan, vierailu Suvirannassa oli vaikuttava ja silmiä avartava, vaikka maalaustaide ei suunnattomasti kiinnostaisikaan. Opastetulla aikamatkalla pääsi tutustumaan niin Suomen kuin alueen historiaan sekä taiteilijoiden todelliseen elämään, karikkoineen kaikkineen, unohtamatta heidän hienoja onnistumisia sekä yhteisiä juhlahetkiään.

* Jutun otsikkokuvana Suvirannan ateleeri. Kuva: Heli Tiensuu.

** Suuri kiitos Järvenpään taidemuseolle kuvituskuvien sekä Eero Järnefeltin taidemaalausten kuvalainoista!

 

Tuusulanjärven ihanat kesäkahvilat

Tuusulanjärvi

*Blogijuttu on päivitetty 1.6.2018

Tuusulanjärven kulttuurimaisemassa on useita ihania kesäkahviloita. Kesäpäivän kunniaksi kävin testaamassa muutamaa erityisen mielenkiintoista kohdetta.

Jokaista kolmea testaamaani kahvilaa yhdistää yrittäjien polttava halu tarjota parasta mitä he osaavat, viedä vierailija kulinaristiselle makumatkalle sekä tarjota tinkimätöntä laatua erilaisten käsintehtyjen leivonnaisten muodossa.

Kesäkahviloissa on lisäksi otettu huomioon erilaiset allergiamuodot, tavoitteena on tarjota jokaiselle jotakin. On vierailija vegetaristi, gluteeni-, laktoosi- tai pähkinäallergikko. Myös luomua on herkkupöydissä ja -vitriineissä tarjolla ihailtavan paljon!

Kahviloissa pääset myös sään salliessa nauttimaan kahvit aurinkoisilla terasseilla.

Näissä kahviloissa on mukava pysähtyä pyöräretken lomassa tai kun olet tutkimassa Tuusulan Rantatien kulttuurikoteja ja museoita.

Kahvila Vellikello, Järvenpää

Erikoisuus: Vanha viljamakasiini, tunnelmallinen ilmapiiri

Yrittäjä Pauliina Jurmu pitää kolmatta kesää kahvilaansa 1800-luvulta peräisin olevassa viljamakasiinissa. Rakennus on yksi Järvenpään vanhimmista säilyneistä hirsirakennuksista.

Kahvila on tunnelmaltaan aivan ihana! Ottaen huomioon, että blogistin sydän sykkii tällaisille vanhoille rakennuksille. Rakennuksen katolla on vanha mutta toimiva vellikello, josta kahvilakin on saanut nimensä.

Yrittäjä Pauliina Jurmu tarjoaa leivonnaisia herkkusuille.

Kaikki kahvilan tarjolla olevat leivonnaiset tehdään käsin. Kahvilan uunista leviää uunituoreen pullantuoksu ympäri aittarakennusta. Kahvilanpitäjä Jurmu kertookin, että hän haluaa tarjota jokaiselle aistille elämyksiä, ja kyllä siinä onnistuukin.

Kahvilan vintillä on pidetään kesäisin näyttelyitä. Pärekaton alta löytyy myös linnunpesä, jossa poikaset kovasti sirkuttavat. Luonto on lähellä kahvittelijaa!

Kahvilassa järjestetään myös erilaisia pieniä tapahtumia historiaseminaareista klassisen musiikin konsertteihin.

Herkkupöytä on kuin juhlia varten katettu. Pöydässä on herkkuja niin paljon, että tulee oikein valinnan vaikeus eteen. Maistaisiko tuota kakkua vai pipareita vai jotain suolaista?

Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy aseteista, lautaset on korvattu puulastuilla. Yrittäjä kertookin suunnitelleensa sekä tehneensä ne yhdessä veljensä kanssa puuyrityksessä Tervolassa. Myös kahvilan sisäpöydät on tehty itse.

Kannattaa ehdottomasti maistaa jumalaisia lusikkaleipiä! Ne on tehty Jurmun isoäidin reseptin mukaan ja ovat suussa sulavia. Turha kai kertoa, ettei voita ja sokeria ole näissä säästelty. 🙂

Myös suolaisista vaihtoehdoista siikapiirakka on hyvin makoisaa. Tarjolla on myös herkullisia raaka-kakkuja sekä omena-inkiväärijuomaa.

Aukioloajat: Ti – su klo 12.00 – 18.00 kesäaikaan.

Kahvilan Facebook-sivut löytyvät tästä linkistä.

Kahvila Aulis, Järvenpää

Erikoisuus: Moderni yhtenäinen sisustus, Aino ja Jean Sibeliuksen kotimuseon kainalossa

Ainolan pihasta löytyy moderni kahvila Aulis. Kahvilan on suunnitellut 1970-luvulla arkkitehti Aulis Blomstedt Ainolan talonmiehen asunnoksi. Kahvilan sisustus myötäilee rakennuksen ilmettä mutkattomasti. Yrittäjä Mia Sandqvist on työskennellyt kahvilassa viitisen vuotta.

Kahvilan ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Museovieraita käy maistelemassa suomalaisia herkkuja ympäri maailmaa.

Kahvilassa kannattaa maistaa mm. yrittäjän suunnittelemaa Janne-kakkua, johon on käytetty Sibeliuksen rakastamia raaka-aineita kuten vadelmia ja kinuskia.

Suuressa suosiossa ovat myös kahvilan perinteiset korvapuustit.

Aukioloajat: Ti – su klo 10.00 – 17.00.

Kahvilan internet sivut löytyvät tästä linkistä.

Kahvila Kallio-Kuninkala, Järvenpää

Erikoisuus: Kartanomainen miljöö, luomuraaka-aineet

Kahvila Kallio-Kuninkala miljöö kolahtaa takuuvarmasti kartanoromantiikkaa haikaileville. Jo ulkona on vastassa vanhoja sivurakennuksia sekä hyvin hoidettu iso puutarha.

Tila mainitaan Tuusulan maatalojen joukossa jo 1600-luvulla. Vuodesta 1899 tilan ovat omistaneet Paloheimojen suku, ja vuodesta 1975 Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö. Tilalla on yhteydet alueen taiteilijasukuihin, K.A. Paloheimon kolme poikaa avioituivat alueen taiteilijaperheisiin. Puolisot löytyivät Sibeliuksen, Halosen ja Järnfeltin perheistä.

Kahvila on osa Sibelius-Akatemian Musiikkikeskusta. Talossa ei edelleenkään ole tavatonta törmätä kahvilla oleviin klassisen musiikin tähtitaiteilijoihin.

Päärakennuksen kesäkahvilan terassilta on huikeat maisemat Tuusulanjärvelle. Kyllä täällä kelpaa kahvitella!

Yrittäjä Tiina Kuisma henkilökuntineen tarjoaa maistuvia luomuleivonnaisia.

Kahvilassa pyritään suosimaan vihreitä arvoja ja terveellisiä vaihtoehtoja; tummiin leivonnaisiin käytetään intiaanisokeria ja ruususuolaa, osa aamupuuroaineksista jauhetaan itse ja raaka-aineina käytetään lähes pelkästään luomutuotteita. Ja kyllä sen leivonnaisista sitten maistaakin! Kahvilan keittiö on Portaat Luomuun-ohjelmassa mukana.

Herrrrkullinen Brita-leivos.

Suosittelen kokeilemaan kahvilan herkkää Brita-leivosta. Brita-leivonnaista on ollut tarjolla lähes niin kauan kuin nykyinen yrittäjä Tiina Kuisma muistaa. Myös talon korvapuustit ovat olleet valikoimassa aina.

Nykyisen ilmeensä tila rakennuksineen on saanut 1920-luvulla. Mm. huoneet on remontoitu vanhaan tyyliin. Täällä suorastaan tuntee historian kuiskeen korvissaan. Voi, kunpa nämä seinät osaisivat puhua!

Aukioloajat: Ti – su klo 10.00 – 17.00.

Kahvilan internet-sivut löytyvät tästä linkistä.

Erikoisia kahviloita metsästävän kannattaa käydä myös Lottamuseon kanttiinissa. Kanttiinista on mahdollista lukea enemmän tästä postauksesta.

Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä Tuusulanjärven Matkailun kanssa.

 

Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisön synty – Ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldin Ahola, Järvenpää.

Tuusulan Rantatiellä on useita taiteilijakoteja ja museoita, mutta kuinka kansallismieliset taiteilijat yleensäkään päätyivät Tuusulaan? Tästä otimme selvää vierailemalla Järvenpäässä sijaitsevassa Aholassa.

Juhani Aho oli intohimoinen kalastaja.

Ahola pähkinänkuoressa: Taiteilijapariskunta Aho ja Soldan-Brofeld joutuivat Hausjärvellä osalliseksi kolmiodraamaan kun kirjailija Juhani Aho rakastui tulisesti vaimonsa Venny Soldan-Brofeldin pikkusiskoon Tilly Soldaniin. Episodin jälkimainingeissa pariskunta etsi taloa läheltä Helsinkiä ja Venny päätyi ystävän suosituksesta katsomaan huvilaa Tuusulanjärven rannasta Järvenpään kylästä.

Hän ihastui koivujen kehystämään Vårbackan huvilaan välittömästi ja pariskunta päätti vuokrata rakennuksen Järvenpään kartanolta. Kyseinen talo tuli myöhemmin tunnetuksi Aholana. Perhe pääsi muuttamaan taloon vuonna 1897, kun rakennuksesta oli remontoitu vasta osa. Marraskuussa paikka ei enää näyttänytkään niin idylliseltä kuin miltä muistikuvat kesältä olivat näyttäneet. Arki lähti rullaamaan hitaasti mutta varmasti.

Pariskunnan tuttavapiirin kuuluivat mm. Jean Sibelius, Pekka Halonen, Arvid Järnefeld ja Albert Edelfelt. Ahon ja Solda-Brofeldin perässä sekä varmasti Tuusulanjärven kauneudesta ylistyksiä kuulleina, rannan tuntumaan muuttivat myös Haloset (Halosenniemi), Järnefeltit (Suviranta) sekä Sibeliukset (Ainola). Kerrotaan, että Sibeliusten muuttaessa tien toiselle puolelle Ainolaan, kalamiehenä tunnettu Aho olisi vienyt suuren hauen tervetuliaislahjaksi Ainolle ja Jannelle.

Vennyn 10 vuotta nuorempi sisko Tilly ei kuitenkaan pysynyt kauaa poissa kuvioista, ja syntyipä hänelle ja Aholle poikakin. Tilly muutti Ahon hänelle hankkimaan taloon lähelle Järvenpäätä.

Taiteilijayhteisö oli tekemisissä päivittäin toistensa kanssa. Erityisesti lapset viihtyivät Aholassa. Täällä he saivat toteuttaa itseään teatterin ja musiikin muodossa, Ainolassa kun lapsilta vaadittiin hiljaisuutta Jannen sävellystyön vuoksi. Venny joka oli mm. kuvataiteilija, piirsi ahkerasti lapsista lyijykynäpiirustuksia heidän leikkiessä. Kerrotaan, että Vennyn nähdessä lapsilla mielenkiintoisen asennon, hän huusi Top. Kun Venny oli saanut asennon luonnosteltua, hän maksoi lapsille pienen palkkion tehdystä poseerauksesta.

Aholassa taiteilijapariskunta asui lähes 14 vuoden ajan.

Ajoimme Aholan pihassa olevalle parkkipaikalle. Talo on idyllisen keltainen, puinen kartanomainen rakennus. Taloa on useasti korjattu ja remontoitu perheen muuton jälkeen, joten rakennuksen sisäpuolella ei ”vanhaa” ole enää jäljellä. Aholaan onkin muodostettu jälkikäteen varsin kattava kokonaisuus taiteilijapariskunnan elämästä Järvenpäässä erilaisin esityksin sekä esineistöin.

Museovierailuista saa mielestäni eniten irti, kun paikan päällä on ammattitaitoinen opas, joka osaa vastata kysymyksiisi sekä verbaalisesti maalaa eteesi henkilökuvia ja aikalaisten tarinoita. Onneksi Aholassa oli vähänlaisesti muita vierailijoita, joten saimme hetken aikaa oppaan jakamattoman huomion osaksemme.

Kuljimme läpi talon oppaan mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä. Selväksi tuli, että kirjoittamisen ja kalastuksen lomassa Aholla oli aikaa myös naiskauneudelle. Vennyn ja Tillyn lisäksi kuvioissa oli aiemmin pyörinyt myös Minna Canth, Elisabeth Järnefelt sekä Aino Järnefelt. Ja kyllä, Aino oli jo tuolloin Jean Sibeliuksen kihlattu. Elisabeth taasen oli Ainon äiti. Varsinaisesta aikansa ”Kauniista ja rohkeista” on ollut kyse. Vuonna 2003 YLE teki Vennyn, Juhanin ja Tillyn erikoisesta rakkaustarinasta dramatisoidun kahdeksanosaisen suursarjan.

Juhani Aho on tullut kuuluisaksi realistisista kirjoistaan kuten Rautatie, Panu, Lastuja ja Juha, kaikki lukion äidinkielentunneilta tuttuja kirjoja. Juha ja osa Lastuista on myös kirjoitettu Aholassa. Ahon kerrotaankin olleen maamme ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Hän työskenteli myös vapaana toimittajana sekä kääntäjänä.

Opas kertoi, ettei Juhani oikein tykännyt vierailijoista, joita kävi heillä varsin usein. Kuullessaan ”ihailijoiden” saapuvan, Juhani hyppäsi ikkunasta pihalle ja lähti kalaan. Kestitsemisen hän jätti Vennylle. Museossa onkin seinällä niin vieheitä kuin vapojakin. Osa museon tavaroista on alkuperäisiä.

Juhani ja Venny perhepotretissa yhdessä poikiensa Heikin ja Antin kanssa vuonna 1903.

Museon ensimmäinen huone keskittyy esittelemään aikaa, jolloin taiteilijapariskunta muutti huvilaan. Toisessa huoneessa esitellään Vennyn taiteilijaelämää. Huoneessa on mm. Vennyn tekemä patsas, piirroksia sekä maalaustarvikkeita.

Venny on ollut hyvin edistyksellinen nainen, ottaen huomioon aikakauden jolla he elivät. Naisen paikka oli tuolloin kotona. Myös naistaiteilijan, vaikka hän olisi ollut kuinka taitava tahansa, oli vaikeaa saada hänelle kuuluvaa huomiota osakseen. Venny tunnettiin topakkana naisena, joka poltteli tupakkaa, pukeutui huolimattoman boheemisti, maalasi, kuvitti, veisti, edisti naisasiaa sekä suomalaisuusaatetta. Venny tuli erityisesti tunnetuksi meriaiheisista maalauksistaan. Yksi maalaus tilattiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn Suomen paviljonkiin. Näyttelyn lopuksi hänet palkittiin pronssimitalilla.

Vennyn veistovälineet.

Keskimmäisessä huoneessa tai paremminkin salongissa on esillä Ahon kirjallisuutta sekä Vennyn maalauksia. Huoneessa on myös piano jota saa soittaa, sekä kirjoja perheen pienemmille, mikäli museoreissu alkaa osoittautumaan liian vaativaksi alakouluikäisille vierailijoille. Pianon yläpuolella on suuret mustavalkokuvat taiteiljaperheen ystävistä.

Aholan toisesta päädystä löytyvät Ahon työhuone sekä hänen entinen makuuhuoneensa. Makuuhuone on lähellä ulko-ovea jotta Juhani pääsi lähtemään yöllä… hmm. yöjuoksuun. Talon toinen pääty oli siis omistettu Aholle ja toinen Vennylle sekä lapsille.

Ahon työhuone.

Vanhassa makuuhuoneessa pyörii Ahon poikien tekemä dokumenttielokuva Tuusulanjärven taiteilijoista. Mustavalkofilmissä vilahtelee tuprutteleva Sibelius tyylikkäänä hattunsa ja keppinsä kanssa maalaismaisemissa.

Eteisessä voi tutustua Juhanin ja Vennyn sukulaisiin, sukupuun muodossa. Sukupuusta selviää, että heidän toinen pojistaan suuntasi BBC:n leipiin ja se puoli sukua on asettunut pysyvästi Iso-Britanniaan. Myös yksityisiä perhevalokuvia on yllättävän paljon esillä.

Yläkerrassa on tarjolla elokuvahuone, lapsille oma leikkialue sekä mahdollisuus osallistua lasten piirustuskilpailuun, aiheena mikäpä muukaan kuin Rautatie. Museossa on pieni kahvila sekä museokauppa.

Ahola on helppo tapa aloittaa tutustuminen Tuusulanjärven taiteilijayhteisön elämään. Elämänmakuiset kertomukset ovat mielenkiintoisia sekä avaavat uusia ovia taiteilijoiden kirjoituksiin, maalauksiin sekä taiteeseen yleensäkin.

Museo on auki toukokuusta syyskuuhun ti-su klo 11.00 – 18.00. Pääsylippujen hinnat: 7 € aikuiset, 4 € opiskelijat ja lapset alle 16v. pääsevät Aholaan ilmaiseksi. Mahdollisuus ryhmäopastuksiin sekä työpajoihin.

Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Järvenpään taidemuseon kanssa.