Browsing Tag

Tuusulan Rantatie

Tuusulanjärven ihanat kesäkahvilat

Tuusulanjärvi

Tuusulanjärven kulttuurimaisemassa on useita ihania kesäkahviloita. Kesäpäivän kunniaksi kävin testaamassa muutamaa erityisen mielenkiintoista kohdetta.

Jokaista kolmea testaamaani kahvilaa yhdistää yrittäjien polttava halu tarjota parasta mitä he osaavat, viedä vierailija kulinaristiselle makumatkalle sekä tarjota tinkimätöntä laatua erilaisten käsintehtyjen leivonnaisten muodossa.

Kesäkahviloissa on lisäksi otettu huomioon erilaiset allergiamuodot, tavoitteena on tarjota jokaiselle jotakin. On vierailija vegetaristi, gluteeni-, laktoosi- tai pähkinäallergikko. Myös luomua on herkkupöydissä ja -vitriineissä tarjolla ihailtavan paljon!

Kahviloissa pääset myös sään salliessa nauttimaan kahvit aurinkoisilla terasseilla.

Näissä kahviloissa on mukava pysähtyä pyöräretken lomassa tai kun olet tutkimassa Tuusulan Rantatien kulttuurikoteja ja museoita.

Kahvila Vellikello, Järvenpää

Erikoisuus: Vanha vilja-aitta, tunnelmallinen ilmapiiri

Yrittäjä Pauliina Jurmu pitää toista vuotta kahvilaansa 1800-luvulta peräisin olevassa vilja-aitassa. Rakennus on yksi Järvenpään vanhimmista säilyneistä hirsirakennuksista.

Kahvila on tunnelmaltaan aivan ihana! Ottaen huomioon, että blogistin sydän sykkii tällaisille vanhoille rakennuksille. Rakennuksen katolla on vanha mutta toimiva vellikello, josta kahvilakin on saanut nimensä.

Yrittäjä Pauliina Jurmu tarjoaa leivonnaisia herkkusuille.

Kaikki kahvilan tarjolla olevat leivonnaiset tehdään käsin. Kahvilan uunista leviää uunituoreen pullantuoksu ympäri aittarakennusta. Kahvilanpitäjä Jurmu kertookin, että hän haluaa tarjota jokaiselle aistille elämyksiä, ja kyllä siinä onnistuukin.

Kahvilan vintillä on kesätaidenäyttely Yhdessä. Esillä uniikissa miljöössä on Kirsi Kivivirran keramiikka- ja Merja Keskisen tekstiilitaidetta. Pärekaton alta löytyy myös linnunpesä, jossa poikaset kovasti sirkuttavat. Luonto on lähellä kahvittelijaa!

Kahvilassa järjestetään myös erilaisia pieniä tapahtumia historiaseminaareista klassisen musiikin konsertteihin.

Herkkupöytä on kuin juhlia varten katettu. Pöydässä on herkkuja niin paljon, että tulee oikein valinnan vaikeus eteen. Maistaisiko tuota kakkua vai pipareita vai jotain suolaista?

Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy aseteista, lautaset on korvattu puulastuilla. Yrittäjä kertookin suunnitelleensa sekä tehneensä ne yhdessä veljensä kanssa puuyrityksessä Tervolassa. Myös kahvilan sisäpöydät on tehty itse.

Kannattaa ehdottomasti maistaa jumalaisia lusikkaleipiä! Ne on tehty Jurmun isoäidin reseptin mukaan ja ovat suussa sulavia. Turha kai kertoa, ettei voita ja sokeria ole näissä säästelty. 🙂

Myös suolaisista vaihtoehdoista siikapiirakka on hyvin makoisaa. Tarjolla on myös herkullisia raaka-kakkuja sekä omena-inkiväärijuomaa.

Aukioloajat: Ti – su klo 12.00 – 18.00.

Kahvilan Facebook-sivut löytyvät tästä linkistä.

Kahvila Aulis, Järvenpää

Erikoisuus: Moderni yhtenäinen sisustus, Aino ja Jean Sibeliuksen kotimuseon kainalossa

Ainolan pihasta löytyy moderni kahvila Aulis. Kahvilan on suunnitellut 1970-luvulla arkkitehti Aulis Blomstedt Ainolan talonmiehen asunnoksi. Kahvilan sisustus myötäilee rakennuksen ilmettä mutkattomasti. Yrittäjä Mia Sandqvist on työskennellyt kahvilassa viitisen vuotta.

Kahvilan ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Museovieraita käy maistelemassa suomalaisia herkkuja ympäri maailmaa.

Kahvilassa kannattaa maistaa mm. yrittäjän suunnittelemaa Janne-kakkua, johon on käytetty Sibeliuksen rakastamia raaka-aineita kuten vadelmia ja kinuskia.

Suuressa suosiossa ovat myös kahvilan perinteiset korvapuustit.

Aukioloajat: Ti – su klo 10.00 – 17.00.

Kahvilan internet sivut löytyvät tästä linkistä.

Kahvila Kallio-Kuninkala, Järvenpää

Erikoisuus: Kartanomainen miljöö, luomuraaka-aineet

Kahvila Kallio-Kuninkala miljöö kolahtaa takuuvarmasti kartanoromantiikkaa haikaileville. Jo ulkona on vastassa vanhoja sivurakennuksia sekä hyvin hoidettu iso puutarha.

Tila mainitaan Tuusulan maatalojen joukossa jo 1600-luvulla. Vuodesta 1899 tilan ovat omistaneet Paloheimojen suku, ja vuodesta 1975 Leonora ja Yrjö Paloheimon säätiö. Tilalla on yhteydet alueen taiteilijasukuihin, K.A. Paloheimon kolme poikaa avioituivat alueen taiteilijaperheisiin. Puolisot löytyivät Sibeliuksen, Halosen ja Järnfeltin perheistä.

Kahvila on osa Sibelius-Akatemian Musiikkikeskusta. Talossa ei edelleenkään ole tavatonta törmätä kahvilla oleviin klassisen musiikin tähtitaiteilijoihin.

Päärakennuksen kesäkahvilan terassilta on huikeat maisemat Tuusulanjärvelle. Kyllä täällä kelpaa kahvitella!

Yrittäjä Tiina Kuisma henkilökuntineen tarjoaa maistuvia luomuleivonnaisia.

Kahvilassa pyritään suosimaan vihreitä arvoja ja terveellisiä vaihtoehtoja; tummiin leivonnaisiin käytetään intiaanisokeria ja ruususuolaa, osa aamupuuroaineksista jauhetaan itse ja raaka-aineina käytetään lähes pelkästään luomutuotteita. Ja kyllä sen leivonnaisista sitten maistaakin! Kahvilan keittiö on Portaat Luomuun-ohjelmassa mukana.

Herrrrkullinen Brita-leivos.

Suosittelen kokeilemaan kahvilan herkkää Brita-leivosta. Brita-leivonnaista on ollut tarjolla lähes niin kauan kuin nykyinen yrittäjä Tiina Kuisma muistaa. Myös talon korvapuustit ovat olleet valikoimassa aina.

Nykyisen ilmeensä tila rakennuksineen on saanut 1920-luvulla. Mm. huoneet on remontoitu vanhaan tyyliin. Täällä suorastaan tuntee historian kuiskeen korvissaan. Voi, kunpa nämä seinät osaisivat puhua!

Aukioloajat: Ti – su klo 10.00 – 17.00.

Kahvilan internet-sivut löytyvät tästä linkistä.

Erikoisia kahviloita metsästävän kannattaa käydä myös Lottamuseon kanttiinissa. Kanttiinista on mahdollista lukea enemmän tästä postauksesta.

Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä Tuusulanjärven Matkailun kanssa.

 

Koskettavaa kerrontaa Syvärannan Lottamuseossa

Lottamuseo, Tuusulan Rantatie

Tuusulan Rantatiellä ajaessa ei voi välttyä näkemästä vaaleansinistä huvilaa ja sen edustalla hämähäkinseittiporteilla aidattua laajaa puutarhaa. Paikalliset tuntevat paikan sen leivonnaisten ja perinteisen kanttiiniruoan johdosta. Luit oikein, kanttiiniruoan. Kyse on Syvärannassa sijaitsevasta Lottamuseosta ja -kanttiinista, jossa valmistetaan niin maistuvia ruoka-annoksia kuin perinteisillä isoäitien resepteillä tehtyjä suussa sulavia leivonnaisia. Vai mitä sanoisit Lottakakusta, Pullavanukkaasta, Muonituslotan maitokakusta tai Mannerheimin kakusta?

Syvärannan Lottamuseo.

Lottamuseo pähkinänkuoressa: Syvärannan tilalla on pitkä historia. Ensimmäinen huvila kohosi tilalle vuonna 1869. Huvila vaihtoi tiuhaa omistajaa, kunnes päätyi erilaisten järjestöjen ja säätiöiden lepokoti- ja kurssituspaikaksi. Vuonna 1922 huvilan osti Onni. V. Tuiskun lepokotisäätiö, joka järjesti toimintaa sanomalehtimiehille ja -naisille. Toimittajien lisäksi vapaa-aikaansa Syvärannassa viettivät myös taiteilijat. Kerrotaan erään Eino Leinonkin käyneen lepokodissa, mutta lähteneen pian pois, koska Syvärannassa oli hänen mukaansa kovin levotonta.

Tuiskun lepokoti lopetettiin ja huvila myytiin vuonna 1936 Lotta Svärd-järjestölle. Lotat olivat jo aiemmin toimineet Tuusulan Rantatiellä, Taistelukoulun tiloissa. Syvärannan huvila remontoitiin ja rantaan rakennettiin rantasauna. Samalla huvilan torni, joka oli huonokuntoinen, jouduttiin purkamaan. Torni oli toiminut ns. vesitornina pihassa olevalle puutarhan suihkulähteelle. Syväranta muuttui Lottaopistoksi ja lepopaikaksi. Ensimmäinen Lottakurssi järjestettiin vuonna 1937. Kurssille osallistuvista naisista koulutettiin henkilökohtaisia kaasusuojelun neuvojia. Vuosien 1937 – 1943 aikana Lottaopistolla järjestettiin erilaisia kursseja yhteensä 61, joihin osallistui 1817 lottaa. Vuodesta 1939, vuoteen 1941 Lottaopisto oli myös Puolustusvoimien tiedusteluyksikön käytössä.

Tontin rannasta löytyy myös ns. Ruotsin maja. Majan tarina on mielenkiintoinen; Suomeen oli suunniteltu olympialaisia vuodelle 1940. Myös lotat olivat jo varautuneet kisoihin painamalla Olympia-aiheisia silkkihuiveja. Valitettavasti sota syttyi ja olympialaiset jäivät Suomessa tuolloin pitämättä. Ruotsin Lotat (Sveriges Lottakårer-järjestö) ottivat silkkihuivit hoiviinsa ja möivät ne tarinan kera ruotsalaisille. Näillä varoilla rakennettiin vuonna 1941 Ruotsin maja, joka on edelleen Tuusulanjärven rannalla. Majaa käytetään vielä nykyisinkin yhä harvenevien lottien ja pikkulottien kesäpaikkana.

Lotta Svärd-järjestö lopetettiin välirauhan sopimuksen ehtojen toimeenpanon vuoksi vuonna 1944. Syväranta oli jo ennen tätä lahjoitettu eteenpäin Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Kevättalvella 1947 huvila syttyi viallisen sähkölaitteen vuoksi palamaan, ja paloikin kivijalkaan asti. Vain osa 1. kerroksen huonekaluista saatiin pelastettua. Aina vuoteen 1995 asti, Syvärannassa oli toimintaa vain Ruotsin majassa, rantasaunassa ja puutarhassa. Puutarhaa hoiti talonmies joka asui tontilla olevassa valkoisessa talossa. Vuonna 1994 Huoltosäätiön täyttäessä 50 vuotta, päätettiin juhlavuoden kunniaksi rakentaa tontille uusi päärakennus. Nykyinen huvila valmistui vuonna 1995. Huoltosäätiö muutti nimensä vuonna 2004 Lotta Svärd Säätiöksi.

Lottamuseon puutarha.

Entinen mankeliaitta toimii nykyisin  Evakkonäyttely-rakennuksena.

Lasten leikkialue. Aikaisemmin tällä alueella oli runsaasti herukkapensaita.

Puutarhassa on vierailijoiden ilona satavuotias hämähäkinseittiportti, suihkulähdeallas, kivikellari, mankeliaitta sekä Mannerheim- ja Lottapatsas sekä ”Josefiina”-marmoriveistos. Museossa on kanttiinin lisäksi kattava museokauppa.

Vuonna 2000 paljastettu C. G. Mannerheimin-patsas.

Kesällä 1905 puutarhaan tuotu ”Josefiina”-marmoriveistos.

Lotta-patsas. Alkuperäinen patsas löytyy Lappeenrannasta.

Unohtamatta mainita museon vanhoja puita ja puutarhaa, keskikäytävää sekä lasten leikkipuistoaluetta. Puutarhasta löytyy vieläkin pieni hyötypuutarha kanttiinin leivonnaisia varten, lotille kun puutarhan hoito oli tärkeä asia ja puutarhassa viljeltiin aikoinaan paljon hyötykasveja.

Vierailupäivänä ajaessamme Lottamuseon portista sisään puutarha oli täynnä tanssivia naisia. Sisään päästyämme selvisikin, että kyse oli yhdestä vuoden aikana järjestettävästä koko perheen tapahtumasta. Tällä kertaa aiheena oli Tanssin taikaa. Lottamuseo onkin erikoistunut järjestämään erilaisia kohderyhmiä kiinnostavia tapahtumia niin yhteislauluista tanssiin kuin elokuvista lastenlauantaihin. Kannattaa seurata Lottamuseon tapahtumakalenteria ja ajoittaa vierailu mielenkiintoisen tapahtuman kylkeen.

Lottakanttiinin tarjontaa.

Museon kahvilassa eli Lottakanttiinissa kävi kuhina kun lounaat ja leivonnaiset tekivät kauppaansa. Myös me nautimme iltapäiväkahvit ennen näyttelyyn tutustumista. Saimme kahvitteluseuraksi museonjohtaja Saija Ylitalon joka kertoi Syvärannan mielenkiintoisesta historiasta, Lottien vaiheista ennen sotaa, sodan aikana kuin sen jälkeenkin sekä Lottamuseon nykyisistä pyrkimyksistä pitää Lotta-aatetta yllä.

Tapa jolla museonjohtaja lotista puhui, kulki hyvin henkilökohtaisella tasolla. Hän maalasi eteemme viime vuosituhannen naisen aseman, sodan aikaisen vaikean tilanteen kun miehet olivat rintamalla ja naiset kotirintamalla hoitamassa niin kodin kuin raskaat teollisuus- ja maataloustyötkin. Sekä sodan jälkeisestä tilanteesta, kun moni lotta poltti häpeissään oman Lottapukunsa, eivätkä puhuneet noista ajoista mitään jälkipolville. Ylitalo kertoi, että museoon tulee vierailulle omaisia, joille on tullut täytenä yllätyksenä kuolinpesän tyhjennyksen yhteydessä tieto, että heidän lähisukulaisensa on ollut lotta. Lottia toimi erilaisissa tehtävissä lähes 240 000 henkilöä.

Mielenkiintoisen ja herkän keskustelutuokion jälkeen lähdimme yläkertaan tutustumaan näyttelyyn. Yläkerrasta löytyy itse asiassa kaksi näyttelyä: Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi sekä Rakkauden tiloja – Avaa sydämesi!

Perinteinen Lottapuku.

Eri Lottaosastojen käsinauhoja.

Kahvikuppeja.

Lotan tarina on Lottamuseon päänäyttely. Elämyksellisen näyttelyn avulla pääsee tutustumaan Lotta-järjestön historiaan. Useassa näyttelytilassa on paljon alkuperäistä esineistöä, valokuvia ja opasteita. Multimedian avulla on mahdollisuus päästä mm. lääkintälotan mukaan hänen työkomennukselleen. Mikäli suvussasi on ollut lottia tai pikkulottia, heidän kokemuksensa saavat täällä aivan uuden ulottuvuuden.

Kuten monessa muussakin suvussa, myös minun suvussani, lottina olleet vaikenivat. Vasta mummoikäisinä saattoi jokin pikkujuttu suusta karata, mutta ei se suuruus ja vakavuus, joka varsinkin sodan aikana heidän hartioilleen sälytettiin. Ja valitettavasti nyt kun tuollaiset asiat kiinnostaisivat, ei ole enää ketään kertomassa tarinoita. Myös siksi on hyvä, että on olemassa Lottamuseon kaltainen paikka, joka kerää tietoa ja elämäntarinoita myös niistä ihan tavallisista lotista.

Rakkauden tiloja-näyttely on Suomi 100-hanke joka on toteutettu yhteistyössä Teatterimuseon, Vantaan kaupunginmuseon sekä Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa. Jokaisessa museossa käsitellään rakkautta eri näkökulmasta.

Lottamuseon näyttely jakautuu kahteen osaan, ulkoa löytyvässä mankeliaitassa pääsee osalliseksi evakkomatkaan äänien ja alkuperäisten esineistön avulla. Tämä näyttely on kostuttanut yhden jos toisenkin kävijän silmäkulman, joten koskettavasta näyttelystä on kyse. Toinen osa Rakkauden tiloja-näyttelystä löytyy Lottamuseon yläkerrasta, jossa on nähtävillä lavastettu tilanne siitä, millaisia tuhoja lentopommi on saanut sota-aikaan asunnoissa aikaiseksi. Näyttelyssä esitellään myös Suomen Huollon toimintaa sekä sen jäsenjärjestöjä.

Jotta Lottamuseon näyttelyistä saa kaiken mahdollisen tiedon irti, suosittelen varaamaan paljon aikaa meidän jokaisen suomalaisen historiaa tavalla tai toisella koskettaneen aikakauden sekä aineiston tutkimiseen. Näyttely ei ehkä sovi perheen kaikkein pienimmille, koska näyttelyssä sota tulee hyvin liki ja aiheuttaa pienimmissä enemmän kysymyksiä kuin mihin ehkä vanhemmilla on halua vastata. Lottamuseon järjestämiin tapahtumiin on kaikilla ikään katsomatta mahdollisuus osallistua. Ja erityisesti lastenlauantait ovat varta vasten perheen pienimmille räätälöityjä tapahtumia.

Suosittelen vierailemaan Lottamuseossa, vaikka sinulla ei olisikaan lähisuvussa ollut lottina toimineita naisia. Museon näyttelyt saavat olon hieman hämmentyneeksi, mutta ennen kaikkea arvostamaan niitä suomalaisia naisia, jotka menettivät nuoruutensa palvellessaan isänmaataan monin eri tavoin.

Lottamuseo on avoinna touko-syyskuun välisenä aikana (ti-su) klo 9.00 – 18.00. Talvisin aukioloajat ovat (ti-su) klo 10.00 – 17.00. Poikkeavat aukioloajat voit lukea tästä.

Sisäänpääsymaksut: 6 €/aikuiset ja lapset (7-18 v.) 1 €. Ryhmäopastuksia, työpajoja, draamaopastuksia sekä nukketeatteria on museosta tilattavissa etukäteen.

Turina on toteutettu yhteistyössä Lottamuseon kanssa. Mustavalkoiset evakkokuvat löytyvät mankeliaitan Evakkonäyttelystä ja ovat SA-kuvaajien ottamia.

No onkos tullut kesä?

Erkkola, Tuusula

Lähes jokainen suomalainen tunnistaa takuuvarmasti otsikkona toimineen joululaulun aloitussanat. Mutta kuinka moni tunnistaa kappaleen sanoittaneen J.H. Erkon? Eipä kovinkaan moni. Oli siis aika lähteä ottamaan Erkosta selvää, minnepä muuallekaan kuin jälleen Tuusulan Rantatielle.

Maailman pauhinnassa

sinutko unhotan?

Sinua muistellessa

unhotan maailman.

-Muistellessa-

J.H.Erkko pähkinänkuoressa: Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko syntyi vuonna 1849. Hän oli vankkumaton suomalaisuusaatteen kannattaja ja ehti omalla toiminnallaan vaikuttaa suomalaiseen kulttuurikenttään erilaisten elämään jääneiden koskettavien runojen ja laulunsanojen muodossa. Jouluaatto-nimisen kappaleen lisäksi, hän sanoitti mm. Hämäläisten laulun sekä Kansalaislaulun, joka alkaa näin: Olet maamme armahin Suomenmaa. Tuttu kappale, eikö?

Erkko oli myös näytelmäkirjailija sekä aforismien uranuurtaja Suomessa. Erkko toimi opettajana, toimittajana, aikakauslehden julkaisijana, kunnallisneuvosmiehenä sekä alkoholin valmistuksen ja vähittäismyynnin tarkastajana. Hän myös matkusteli Euroopassa ja Lähi-Idässä.

Sinä kullan murunen,

kullan puhtahimman,

minä vasken palanen,

vasken ruosteisimman.

Minä kultahan kun sulan,

vältän ruostumisen pulan.

-Kullan murunen-

Monesta merkittävästä tehtävästään huolimatta, suurin unelma hänellä oli kuitenkin oma perhe. Hän menikin ”vanhoilla päivillään” salakihloihin ja alkoi suunnitella talon rakentamista Tuusulan Rantatielle. Talon arkkitehtinä toimi hänen hyvä ystävänsä Pekka Halonen, jonka taloa parhaillaan rakennettiin Halosenniemeen. Erkkolaa alettiin rakentaa samalla Antti Halosen työporukalla kuin Halosenniemeäkin. Erkkola nousi lähelle Syvälahden torppaa, jossa Erkon ihailema Aleksis Kivi oli viettänyt viimeiset elinkuukautensa. Jos haluat tutustua Aleksis Kiven kuolinmökkiin, se onnistuu tästä.

Kuinka ollakaan salakihlauksen kohde Tilda, purki kihlauksen juuri ennen talon valmistumista. Erkko muutti taloonsa vuonna 1902, mutta ei valitettavasti ehtinyt nauttia Erkkolasta kuin vajaan viiden vuoden ajan, koska hän menehtyi 57-vuotiaana Helsingissä.

Sinisen järven rannalla

On tupa, pieni tupa

Mua kultani sinne on kutsunut,

Kun hällä on siihen lupa.

-Oma tupa-

Pääsimme tutustumaan Erkkolaan ei yhden vaan peräti kahden mahtavan oppaan luotsaamana. Museovierailuilla on kyllä vierailun suola ja sokeri, sellainen opas joka on löytänyt oman kutsumuksensa sekä viihtyy työssään joka solullaan. Se innostus ja palo joka tällaisista henkilöistä välittyy -tarttuu! Ja nyt meillä oli tämän kaltaisia oppaita läsnä oikein kaksi. 🙂

Erkkola myytiin yksityiselle omistajalle Erkon kuoltua, ja meni vuosikymmeniä ennen kuin Tuusulan kunnalla tuli 11 vuotta sitten mahdollisuus ostaa rakennus takaisin. Pyyntihinta oli melkoinen, mutta myyjä laski hintaa kun kuuli, että talo päätyy yhteiseen hyvään. Ostamisen jälkeen talossa tehtiin laaja remontti, ja harmiksi huomattiin, että suurin osa Erkon aikaisista yksityiskohdista oli saanut väistyä vuosikymmenien ja eri omistajien aikana.

Vuonna 2007 Taiteilijakoti Erkkola avattiin jälleen koko kansan ihmeteltäväksi. Siitä lähtien Erkkola on toiminut, ei pelkästään taiteilijakotina, vaan myös keskeisenä tapahtumakeskuksena. Tänä vuonna Erkkolassa juhlitaankin 10-vuotisjuhlia!

Talosta on sanottava, että se on kuin leikkimökki Halosenniemestä, vaikkakin Erkkolalla on pinta-alaa lähes 300 neliön verran. Näkee kyllä mistä Pekka on ideansa Erkkolaan ammentanut.

Talossa on jäljellä alkuperäinen takka.

Kun saavut Erkkolaan, kannattaa ensimmäisenä nostaa katse kattoon. Tuvan katon mahtavat tukihirret ovat alkuperäisiä. Tupa on hyvin karjalaistyylinen, ja vahvistaa Erkosta saatavaa mielikuvaa. Alkuperäinen on myös vihreäksi lasitettu takka. Kun Erkkola saatiin takaisin Tuusulan kunnalle, tämä hieno takka, joka on kuin Ainolassa olevan takan sisko, oli maalattu suklaanruskeaksi tietyn aikakauden mukaan. Takka putsattiin ja käsityönä palautettiin takaisin vanhaan loistoonsa.

Kottarainen, se murhelintu,

jota vahvasti mainitaan,

oli oppinut elämältä

pienen, pienoisen laulun vaan.

-Murhelintu-

Erkkolassa oli vierailumme aikana kahden suomalaisen kuvittajan teoksia nähtävillä, Tuusulan omalta taiteilijalta Martta Wendeliniltä sekä hänen aikalaiseltaan Rudolf Koivulta. Nämä herkät työt ovat tulleet suomalaisille tutuiksi niin joulukorteista ja -merkeistä kuin vanhoista kirjoista ja aikakausilehtien kansikuvista kuten Kotiliedestä.

Seuraavaksi Erkkolaan on tulossa Suomi 100v. teeman mukaisesti Ihanuuksien ihmemaa-näyttely. Näyttelyn teemana on esitellä kirjailijoiden Suomea taiteessa ja kuvituksissa. Näyttelyyn voi tutustua 6.6. – 17.9.2017 välisenä aikana.

Yläkerrassa on pienempi vihreä takka sekä kotoisat hirsiseinät ja räsymatot lattialla.

Me jätimme asiantuntevat oppaamme alakertaan ja lähdimme tutustumaan taidekodin yläkertaan. Seinillä on taidetta sekä Erkon elämästä kertovia opastauluja. Yläkerrasta löytyi mainio pieni lasikuisti, oikeastaan soppi, jossa voisi pelargonioiden kukkiessa mainiosti nähdä itsensä ihailemassa ympäristöä sekä lukemassa luonnonvalossa vaikkapa tässäkin turinassa esillä olleita otteita Erkon runoista.

Samaan aikaan pärähti ulkona hanuri soimaan, ja olihan se mentävä ulos kuuntelemaan haitarin sointia. Olimme sattuneet paikan päälle Onnen päivät-nimisen tapahtuman aikaan. Luvassa oli nostalgiaa 1920 – 50-lukujen malliin.

Tapahtumapäivän antia.

Talossa ja talon pihalla oli taitavan harmonikansoittajan lisäksi tarjolla krokettia, museoautolla kruisailua ja valokuvausta vanhan ajan vaatteissa. Erityisen onnistunut tapahtumanumero oli kansakoulunopettajar Synnöven, joka karttakepin kanssa otti jämäkästi vieraat vastaan luokkaansa. Mikäli olit lukenut läksysi, saattoi luvassa olla pieni palkintokin…

Kansakoulunopettaja Synnöven opettaa aakkosia.

Mikäli mielenkiintoiset kulttuuritapahtumat kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti seurata Erkkolan tapahtumakalenteria ja käydä vierailulla Tuusulan Rantatiellä.

Erkkolan taidekoti on auki 1.5. – 31.8. tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00. Muina aikoina suosittelen tarkastamaan aukioloajat taidekodin sivuilta.

Pääsyliput Erkkolaan maksavat 5 € aikuisilta ja lapsilta (7-17 v.) 2 €. Samalla lipulla pääsee tutustumaan kivenheiton päässä olevaan Aleksis Kiven kuolinmökkiin.

Turina on toteutettu yhteistyössä Tuusulan taidemuseon kanssa.

Aleksis Kiven jalanjäljissä

Aleksis Kiven kuolinmökki, Tuusula. 

Tuntuuko siltä, että olisit hieman kulttuurinnälkäinen ja asut pääkaupunkiseudulla? Etkä kuitenkaan jaksaisi lähteä monen tunnin museokierrokselle, puhumattakaan pitkistä kävelymatkoista neljän seinän sisällä?

Tämä pieni ja helppo kohde voisi olla siinä tapauksessa kuin tehty sinulle, nimittäin Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulassa.

Nähtävyys pähkinänkuoressa: Tuusulan Rantatiellä on pieni torppa, joka aikoinaan kuului Kiven veljelle Albert Stenvallille ja hänen perheelleen. Räätäli Stenvall osti torpan Krapin tilalta. Talon lisäksi hän vuokrasi pari hehtaaria maata, jossa perheen lehmä laidunsi.

Aleksis tuli veljensä luokse Lapinlahden sairaalan hoitojakson jälkeen maaliskuussa 1872. Hän kärsi mm. skitsofreniasta ja alkoholismista. Viinaan Kiven oli saanut tarttumaan mm. hänen Seitsemän veljestä teoksen saamat huonot arvostelut. Albert sai hoitohyvitystä veljensä hoidosta Nurmijärven kunnalta neljän rukiintynnyrin verran. Valitettavasti Kiven vierailu Albertin perheen luona jäi lyhyeksi, koska hän menehtyi jo saman vuoden uudenvuodenaattona. Perinnetietona on jäänyt elämään hänen viimeiset sanansa: ”Minä elän!”

Stenvall möi mökkinsä Helsingin yliopiston osakunnille vuonna 1908. Ehtona oli, että hän sai vaimonsa Vilhelmiinan kanssa asua mökissä kuolemaansa asti. Valitettavasti kuolema tuli aikaisemmin kuin odotettiin, koska vuonna 1913, irtolainen nimeltään Robert Merinen luuli saavansa kunnon potin käydessään ryöstöretkellä Stenvallien luona. Aikalaisten mukaan hän murhasi Albertin ja Vilhelmiinan mökistä löytämällään puukolla, mutta ryöstösaalis jäi hyvin vähäiseksi.

Merinen vangittiin, mutta myöhemmin vapautettiin todisteiden puuttuessa. Stenvallien ryöstömurha jäi lopulta selvittämättä.

Lähdimme käymään Tuusulassa. Tuusulan Rantatiellä on useita nähtävyyksiä joissa poiketa, mutta tämä kuolinmökki on ainoa, joka on avoinna vain ”lämpimään aikaan” toukokuun alusta lokakuun alkuun. Liput museoon maksavat 2€/aikuiselta ja 1€/lapselta. Kannattaa varata kolikoita mukaan. Katso museon aukioloajat etukäteen tästä.

Aurinkoisena sunnuntaina mökki ja sen alue näyttivät kovin idyllisiä. Takapiha kukkii valtoimenaan valkovuokoista ja pihapiiri näytti hyvin kutsuvalta. Pihassa on savusauna, joka jäljittelee Kiven aikaista saunaa. Myös mökki on palautettu suurin piirtein siihen asuun kuin se oli Kiven mökissä asuessa.

Mökissä oli aiemmin myös ullakko, jonne mentiin kuistilta. Nykyisin mökissä on kuisti, tupa sekä pieni peräkammari. On hieman vaikeaa kuvitella mökkiin kuusihenkinen perhe sekä Kivi asumaan, mutta paikalla oleva opas kertoo, että tämä on vallan mainio esimerkki sen ajan torppariasumuksesta. Albert sai mökin omakseen sillä ehdolla, että hän ja hänen vaimonsa tekivät taksvärkkiä tilalle. Kuten he tekivätkin.

Perinteiseen tapaan rakennettu savusauna.

Mökissä olevat tavarat ovat Stenvallien jäämistöä. Kun Albert vaimoineen oli vielä hengissä, mökissä järjestettiin pientä museotoimintaa. Vuonna 1908 mökissä kerrotaan käyneen vierailulla peräti 300 ihmistä, joka on todella paljon sen aikaisiin olosuhteisiin. Kun aviopari kuoli, museotoiminta alkoi täydellä teholla. Tästä johtuen, myös mökissä olleet alkuperäiset tavarat ovat säilyneet.

Seinällä on astioita sekä Albertin työssään tarvitsemia välineitä.

Tuvan leivinuuni.

Tavaroita ei tosin ole paljon, tuolloin kun ei eletty yltäkylläydessä. Tuvassa on tarve-esineitä, kuten astioita sekä Albertin työnsä puolesta tarvitsemia varusteita.

Peräkammarissa on peti, jossa Aleksis nukkui.

Kammarissa on mm. Aleksis Kiven kävelykeppi sekä hänen kuuluisa ylioppilaslakkinsa. Tuohon aikaan lakit olivat mustia, joka oli varmasti hyvin käytännöllistä, ottaen huomioon olosuhteet. Lakkiahan käytettiin päivittäin ja se päässä myös työskenneltiin.

Mökki on yksinkertainen, mutta omalla tavallaan viihtyisä.

Kivelle kuulunut ylioppilaslakki ja kävelykeppi.

Paikan päällä ollut opas oli hyvin asiantunteva, eikä ollut kysymystä, johon hänellä ei olisi ollut vastausta. Mökissä on myös myynnissä pieni kokoelma Kiveltä julkaistua materiaalia hyvin edullisilla hinnoilla.

Mökki sisältöineen on nopeasti nähty. Mikäli kulttuurinnälkä vaivaa edelleen, kannattaa samalla käydä Taiteilijakoti Erkkolassa, joka on vain kivenheiton päässä Kiven kuolinmökistä.

Mutta se vierailu on eri turina se!