Browsing Tag

Tallinna

Piparia, piparia PiparkoogiMaaniassa

Tallinna, Viro

Vuodesta 2006 lähtien on Tallinnan Vanhankaupungin Design- ja arkkitehtuurigalleriassa päässyt ihastelemaan hieman erilaisia piparkakkuluomuksia PiparkoogiMaania-tapahtuman yhteydessä.

Joka vuosi tapahtumaan osallistuu lähes 100 taiteilijaa, designeria ja arkkitehtiä, joiden käsissä 300kg piparkakkutaikinaa muuttuu valaistuiksi linnoiksi, pienen pieniksi yksityiskohdiksi tai vaikkapa vaatteiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Teokset ovat todella loistokkaita ja minä, jolla on leivonnan suhteen peukalo keskellä kämmentä, voi vain ihmetellä miten piparitaikina taipuu tuollaiseen!

Joka vuosi taideteoksille on päätetty etukäteen teema, vuonna 2017 teemana oli Vana Tallinn eli Tallinnan Vanhakaupunki.

5 euron lisämaksulla lapsilla on mahdollisuus osallistua mukaan työpajaan jossa taiteillaan omanlaisia piparkakkuja. Myös valmiita herkkuja on myynnissä niille jotka eivät ehdi tai halua askarrella pipareita.

Yleisö pääsee näyttelyn aikana äänestämään teoksien joukosta oman suosikkinsa. Vuoden 2017 suosikiksi valittiin 671 äänellä Bernt Notken ”Surmatants”-pipariteos. Oma suosikki Notsu eli possu omena- ja porkkanapedillä, sijoittui äänestyksessä kolmanneksi.

Galleria on avoinna joulukuun alusta loppiaiseen. Kannattaa seurata PiparkoogiMaania-facebook sivuja vuoden 2018 näyttelyn avajaisista.

Sisäänpääsyliput näyttelyyn maksavat aikuisilta 2 euroa, lapsilta sekä eläkeläisiltä euron.

Design- ja arkkitehtuurigalleria löytyy osoitteesta Pärnu maantee 6, Tallinna.

Kävimme loppiaisena ihastelemassa luomuksia, ohessa parhaat palat gallerian tarjonnasta kuvien muodossa.

Pahamaineinen KGB:n tutkintavankila

Tallinna, Viro

Loppiaislauantaina vierailimme Tallinnassa, ja jotta reissu ei olisi ollut pelkkää humputtelua ja jäähyväisiä jouluajalle joulutorin muodossa, kävimme katsastamassa Paks Margareetan portin läheisyydestä heinäkuussa 2017 avatun pahamaineisen KGB:n tutkintavankilamuseon.

KGB:n tutkintavankila lyhyesti

Venäjä miehitti Viron vuonna 1940. Osoitteeseen Pagari 1, perustettiin Neuvostoliiton sisäasian kansankomissariaatin Viron osaston valtiollisen turvallisuushallinnon (NKVD:n myöhemmin KGB:n) päämaja (varsinainen sanahirviö!). Jotta hallinnon varsinaiset viholliset saatiin paljastettua, Pagari 1:n rakennettiin sellejä ja tutkintavankila vuonna 1941, jossa mahdollisia syyllisiä ja myös syyttömiä hakattiin, kidutettiin ja lopulta lähetettiin tuomioistuimeen joka määräsi kuulusteltavat joko heti teloitettavaksi tai kärsimään pitkää vankeustuomiota lähinnä Gulagin vankileirille.

Kuulusteluissa mukana olleiden mukaan vankileirille määrääminen antoi edes pienen toivon kipinän pelastumisesta, paon muodossa. Tosin moni leireille passitetuista jäi sille tielleen…

KGB:n toiminta Pagarilla jatkui vuoteen 1950 asti.

Tutkintavankilamuseo palkittiin viime vuonna Paras matkailuteko-yrittäjäpalkinnolla.

Tutkintavankilamuseo on avoinna: 01.05 – 30.09 maanantaista sunnuntaihin klo 10.00 – 18.00 ja 01.10 – 30.04 maanantaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Pääsyliput: 5€ aikuiset, 4€ lapset ja perhelippu 11€. Mahdollisuus ostaa myös yhteislippu Miehitysmuseoon; aikuiset 9€. Ryhmäopastukset myös suomeksi etukäteisvarauksella.

Osoite: Pagari tn. 1, Tallinna. Museo sijaitsee Pikk- ja Pagarikatujen kulmassa.

Kohteessa

Olimme lukeneet museosta menneen puolen vuoden aikana useita lehtijuttuja, joten hieman tiesimme jo mitä odottaa. Rakennus, jonka kellariin yksi miehitetyn Viron tutkintavankiloista rakennettiin, on varsin näyttävä 1912 rakennettu jugend-kivitalo. Ohi kävellessä ei voisi uskoa kuinka paljon kipua, pelkoa ja tuskaa sen kellari on sisäänsä kätkenyt. Vanhassakaupungissa sijaitsevassa rakennuksessa on neljä kerrosta, sanonnan mukaan siksi, että sieltä näkee Siperiaan asti.

Kellarimuseoon laskeutuu muutama kiviporras. Sisään päästyämme, eteen avautuu kellarikäytävä jonka seinillä roikkuvat taulut joissa esitellään tänä vuonna 100 vuotta juhlivan Viron historiaa viroksi, englanniksi sekä venäjäksi.

Käytävän vasemmalla puolella on varsinaisia 8,5 neliön sellejä kuusi kappaletta. Ensimmäisessä sellissä on mahdollisuus tutustua aiheeseen opasvideon avulla.

Seuraavassa sellissä on esillä kuusi valokuvaa kellareissa vankeina olleista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Yksi kuvissa esiintyvistä henkilöistä on noussut kasvoillaan ja nimellään edustamaan kaikkia tutkintavankeudessa viruneita uhreja, kyseessä on mediassakin paljon esillä ollut Ageeda Paavel. Mikä tästä 15-vuotiaan Ageedan tarinasta sitten tekee niin mielenkiintoisen, voit lukea Iltasanomien tekemästä artikkelista tästä.

15-vuotias Ageeda Paavel

Viimeistään tässä vaiheessa kun eteen tuodaan todellisia ihmisiä julmien tarinoiden takaa, alkaa pala nousta kurkkuun. Kuulusteluiden uhreiksi kun on voinut valikoitua lähes kuka vain, vaaravyöhykkeellä olivat mm. inkerinsuomalaiset.

Kolmanteen selliin on lavastettu kuulustelijoiden huone. Kalustus on vähäistä. Neljännestä sellistä löytyy kolme erilaista sellin ovea joiden luukuissa pyörii videoita. Viidennessä sellissä on makuulavitsoja ja kuudennessa sellissä mahdollisuus istumiseen sekä koululaisten opetustuokioon liitutaulujen muodossa. Aikoinaan kussakin sellissä odotti kohtaloaan pahimmillaan 18 vankia, ja kuulusteluihin haettiin henkilöitä yleensä yöaikaan.

Käytävän perällä on vihreä kaappi eli boksi, jossa vankeja pidettiin hereillä yö toisensa jälkeen. Boksissa ei mahdu asettumaan makuuasentoon, joten olo on hakattuna ollut varmasti kurja. Voi kuvitella kuinka itse kukin olisi useiden viikkojen hereillä olon jälkeen tunnustanut lähes mitä vain, oli sitten syyllinen tai ei, jotta saisi edes hetken nukkua.

Selleissä olevilta opastauluilta voi lukea uhrien kertomuksia, kuinka pahoinpitelyjen tuloksena ajantaju katosi, kuinka vuosien kuluessa tutkintavankilan toimet muuttuivat aina vain raaemmiksi sekä vankien olot heikkenivät entisestään. Myös kuulusteluita alettiin tehdä kahdessa vuorossa, niiden kestäessä ajallisesti aina vain pidempään.

Kellari haarautuu oikealle puolelle pienemmäksi tilaksi, josta löytyy vankileiriltä selviytyneen taiteilija Joann Saarniitin varsin puhuttelevia taideteoksia perustuen todellisiin tilanteisiin, karsserihuone eli eristyskoppi sekä nykyaikainen, mutta miljööseen sopiva saniteettitila vierailijoita varten.

Todellisuudessa tutkintavankila oli kooltaan huomattavasti tätä museota suurempi ja KGB:llä oli kuulustelutiloja myös rakennuksen muissa kerroksissa. Mutta jo näkemällä nykyisen museon tilat, tulee ajatus hyvin selväksi.

Tutkintavankilamuseo on silmiä avaava kokemus. Ajallisesti museokierros ei vie puolta tuntia kauempaa, mutta se saa ajatukset porautumaan niin sodan, miehittäjien kuin ihmismielen mielettömyyteen pidemmäksi aikaa.

Voita matkalahjakortti kahdelle!

Kilpailu on päättynyt!

Matkalahjakortin voitti Ritva Ahola Pirkkalasta. Onnea! 

Lähestyvän joulun kunniaksi bloggaaja alkoi höveliksi ja päätti järjestää arvonnan jonka palkintona ei ole sen enempää tai vähempää kuin matka!

Eckerö Linen sponsoroima lahjakortti oikeuttaa kahden hengen meno-paluumatkaan m/s Finlandialla Helsingistä Tallinnaan. Risteilyyn kuuluu lisäksi A-luokan hytti.

Lahjakortti on voimassa 30.5.2018 asti, joten kiirettä sen käyttöön ei ole. Mikäs sen parempaa on kuin aloittaa uusi vuosi pienellä irtiotolla!

Lahjakortin säännöt:

Lahjakorttia ei voi vaihtaa rahaksi eikä hyvittää muista Eckerö Linen tuotteista. Voimassaoloaikaa ei voi muuttaa. Paikkoja on rajoitetusti/lähtö. Lahjakortti on luovutettava lähtöselvityksessä.

Osallistu arvontaan!

Tykkää Himomatkaajan turinoita-facebook sivuista ja kommentoi miksi juuri sinun pitäisi päästä ystäväsi/kumppanisi kanssa matkaan. Arvonta suoritetaan 31.12.2017 ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Onnea arvontaan!

Ja oikein lämpöistä joulunalusaikaa teille kaikille!

 

Euron risteily

Euron risteily, Viro

Voisiko vuoden ensimmäisen päivän paremmin aloittaa kuin lähtemällä reissuun? Näin me ajattelimme, kun selasimme marraskuun lopussa Black Friday-hintatarjouksia. Tartuimme Eckerö Linen euron hintaiseen risteilytarjoukseen Tallinnaan. Matka-aika vajaa vuosi sitten remontoidulla m/s Finlandialla 2,5h meni haipakkaa lähes tyhjässä laivassa. Viihdeantia edustivat trubaduuripari sekä taikuri Keke Pulliainen, joka otti koko perheen show’lla porukan omaksi. Pääsipä yksi seurueestammekin esitykseen mukaan.

Remontoitua laivaa

Remontoitua laivaa

Tallinna: Onhan siellä tullut käytyä vuosien aikana jo kymmeniä kertoja, mutta joka kerta huomaa kaupungissa jotain uutta. Tällä kertaa ihmetystä aiheutti se, kuinka satama-alueen Merekeskus (niin se kaksikerroksinen, poikittain oleva tiilitalo) on purettu ja tilalle on tullut hulppeita kerrostaloja. Vuosia onkin tyrmistyttänyt satama-alueen hämärä kunto. Kuin estradipaikka, meille mereltä tuleville kulkijoille, on ollut niin ankeassa kondiksessa. Siellä pimeydessä on myös niitä lähes aseettomia ryöstöjä kerrottu tapahtuvan, kun ”puolikuntoiset” turistit iltaisin laivoihinsa könyävät. Tulevaisuudessa nämä tapahtumat ovat toivottavasti vain osa Tallinnan sataman osin surullista historiaa.

IMG_2064

Mukaamme tuli tyttären bestis, joka on useita kertoja mennyt Viron läpi autolla sukulaisten luo Latviaan, mutta ei ole koskaan pysähtynyt Tallinnaan. Saimme siis pyöriä pitkin poikin Tallinnaan lähes 7h ajan, kuin olisimme siellä aivan ensimmäistä kertaa. Aivan helppoa se ei ole, aivoilla kun tuntuu olevan taipumus suunnata aina niille tutuille poluille ja ajatusten uudelleen koodaamisesta, aivot ei tunnu pitävän ollenkaan.

Nyt siis läksimme satamasta oikealle eikä vasemmalle, kuten normaalisti olisimme tehneet. Kävelimme Rannamäe teen rantaportista sisään Pikk:lle. Olimme etukäteen ajatelleet mennä Kiek in de Kök:n tykkitorniin ja siellä Bastionien maanalaisiin tunneleihin. Netin mukaan museo olisi auki vaikka olikin pyhäpäivä.

......

Paksun Margareetan torni

Ohitimme Paksun Margareetan tornin, jossa olisi ollut näyttely Viron viikinkien ajasta (näyttelyn info). Ovi oli houkuttelevasti raollaan. Jatkoimme kuitenkin vuodenaikaan nähden mukavan lämpimässä, mutta harmaassa säässä kävelyä. Pysähdyimme kaakaolle ja leivoksille Tallinnan vanhimpaan, yli 150 vuotta vanhaan Maiasmokk-kahvilaan (kahvila).

Ikkunoissa on ihania vanhanaikaisia vempeleitä: höyryjuna joka kuljettaa kahvilan tarjoamia herkkuja sekä lusikoista ja kupeista tehty maisemapyörä. Tämä on ihana kahvila, tosin palvelu on aika hidasta, mutta silloin kun ei ole kiire, voi istua alas punaisille plyysipäällysteisille penkeille ja maistella suussa sulavia herkkuja ja vain katsella muita kanssa-istujia. Nytkin läsnä oli useita eri kansalaisuuksia puheista päätellen.

Ikkunan

Ikkunakoriste

Hetken hengähdettyämme ja veren sokeritason ollessa korkeimmillaan, jatkoimme matkaamme Vanhankaupungin läpi Piek jalk:lle, tässä vaiheessa teinit osoittivat kapinamerkkejä: ”Miksi me vaan kävellään”, ”Me halutaan shoppaileen”. Myötäiltiin muureja Neitsitornille asti, jossa hyvin karheaääninen trubaduuri lauloi hieman pelottavan kuuloisesti rakkauslauluja viroksi. Puistossa olisi ollut mahdollista kokeilla jousiampumista oikeilla nuolilla ja jousilla, mutta välimatka tauluun oli vajaa 10 metriä, joten siitä olisi voinut osua tauluun vaikka heittämällä.

IMG_2068

Saavuimme Kiek in de Kök:n, jonka ovessa oli lappu, jossa kerrottiin paikan olevan kiinni 1-2.1. Kökköä meille aikuisille, jippii, teineille. Astelimme Rûûtlia alas Harjulle ja ohitimme mm. tekojääradan, jossa muutama lapsi nytkähdellen luisteli. Tässä vaiheessa päivää muita kulkijoita oli vähän ja kun pääsimme Raatihuoneen torille (Raatihuone) ja siellä vielä 7.1.2017 asti oleville joulumarkkinoille, saimme hyvin rauhassa tutkia tarjontaa. Ja sitähän sitten oli: paljon villaisia käsitöitä sukista viittoihin, hehkuviiniä, karkkeja, juustoja ja koristeena kakun päällä koristeltu joulukuusi. Joulukuusi on pystytetty torille jo vuodesta 1441 eli ihan uudesta perinteestä ei ole kyse. Tallinnan joulutorista lähti muuten vuosittainen joulutoriperinteemmekin käyntiin. Tori on mukava paikka päivisin, mutta iltaisin suorastaan maaginen.

 

Glögiä ja hehkuviiniä tarjolla

Glögiä ja hehkuviiniä tarjolla

Päästimme teinit valloilleen ja menimme Viru Keskukseen ja Kaubamajaan ostoksille. Vielä hinnat ovat hieman Suomea halvemmat, mutta eivät varmaan enää kauaa. Todella huikeaa on ollut nähdä Viron nousu vuodesta 1991 tähän päivään. Ehkäpä joskus teen turinan ensimmäisestä Viron matkastani vuodelta 1992, silloin oli kaikki todellakin toisin kuin nyt. Siinä ostellessa alkoi nälkä kurnia ja teinitkin alkoivat väsyä jatkuvaan kävelyyn. Haimme hetken ruokapaikkaa, koska ravintolat olivat todella täynnä.

Gulassia hiivaleivällä

Gulassia hiivaleivässä

Päädyimme lopulta saksalaistyyliseen Beer Houseen, jossa olen joskus aiemmin rymyryhmän kanssa vieraillut (ravintolan sivut). Paikka oli tupaten täysi, eivätkä jonot sen parin tunnin aikana pienemmäksi muuttuneet. Söimme pikantteja lammasmakkaroita sekä naudanliha-gulassia hiivaleivän sisässä. Ns. gulassikeitot tulivat pöytään lähes heti, mutta makkaraa sai odotella melkein tunnin. Sama juttu oli muiden pöytien kanssa, ruokaa tuotiin sitä mukaan kuin se valmistui, eikä suinkaan pöydittäin. Beer House on nimensä mukaisesti myös panimo, joten lukuisia mallastuotteita olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa pysyimme virvoitusjuomissa.

IMG_2099

Joulutorin perinteinen joulukuusi

Ruokailun aikana oli tullut pimeää. Ja ruokailupaikkamme on vain kivenheiton päässä Joulutorista, sinne siis nauttimaan viimeisistä jouluisista fiiliksistä ja torin lämpimästä ilmapiiristä. Nyt joulutori oli täynnä ihmisiä, erityisesti venäläisiä joulunviettäjiä sekä ruotsalaisia. Myös aasialaisia oli läsnä kiitettävästi. Taivalsimme satamaan päin tunnelmallisten jouluvalojen kehystämiä Vanhankaupungin kujia pitkin. Iso huokaus, sitä tunnetta kun ei tähän saa kirjailtua, mikä päässä sillä hetkellä pyöri!

Joulutori

Joulutori

Ennen m/s Finlandialle menoa, kävimme myös perinteisillä ruokaostoksilla Norde Centrumin Rimillä. Myös tämä ostoskeskus oli ison muutoksen kourissa. Liikekiinteistö oli täysin muuttunut, auki oli vain Rimi.

Takaisin tullessa laiva oli aivan täynnä Uuden vuoden juhlijoista ja varsin väsyneen oloista sakkia makaili laivan käytävillä, kun tuoleille ei enää mahtunut. Valitettavasti taikuri veti lähes samoilla spiikeillä (vitseillä) varustetun show’n kuin aamulla, joten se puolituntinen ei enää naurattanut. Lisäksi laivan ilmastointi oli todella viileällä, matkustajat istuivat penkeillään kylmissään ulkovaatteet päällä.

Euron risteilyksi, oli reissu varsin mukava irtiotto arkeen. Myös teinit tykkäsivät… 😉