Browsing Tag

Phnom Penh

Hotelliarviointi: Siirtomaahenkinen Cambodian Country Club

CCC Hotel, Phnom Penh

Taannoisella Kambodzan reissulla tarvitsimme yhdeksi yöksi majoituksen mahdollisimman läheltä lentokenttää. Valinnan kohteeksi osui CCC Hotel eli Cambodian Country Club lähinnä valtavan uima-allasalueen vuoksi. On mukava nauttia auringon lämmöstä vesileikkien kera ennen maaliskuiseen kylmään Suomeen palaamista.

CCC Hotel ei ole halvin lentokentän viereisistä varsin harvoista hotelleista, mutta melkein ainoa josta löytyy niin perhehuoneita kuin jo mainittu uima-allas. Kahden hengen huoneen hinta on alkaen 29€. Perhehuone neljälle alkaen 79€.

Saavuimme Phnom Penhin lentokentälle Siem Reapistä ja otimme Tuk Tuk:n allemme ja painelimme CCC hotellille. Etukäteen suoritetun tinkaamisen jälkeen maksoimme kuskille 5 dollaria eli 4,25€. Matkaa hotellille lentokentältä on noin 3,7 km eli vajaa 15 minuuttia.

CCC hotelli sijaitsee hieman epämääräisellä alueella sotilastukikohdan ja paikallisalueen keskellä. Kävelylle en suosittele iltaisin pimeällä lähtemään. Hotellilla on oma Tuk Tuk-kuski joka vie sinut haluamaasi paikkaan erillisestä maksusta, jos kaupunki kiinnostaa. Itse hotelli sijaitsee valtavalla piha-alueella suurien suojaisien muurien takana.

Kuten Cambodian Country Club nimikin jo vihjaa, kyse on vanhoja siirtomaa-aikaisia perinteitä vaalivasta klubista. Erityisesti tämä näkyy alueen keskiössä olevassa ravintolassa, jonka seinillä roikkuvat entisiä siirtomaaherrojen kuvia sekä otoksia jalostetuista hevosista.

Ravintolan lisäksi alue tarjoaa lukuisia erilaisia urheilumahdollisuuksia uimisen, miekkailun, kuntosalin, jousiammunnan, tenniksien, sulka-, rantalento-, koripallon pelaamiseen sekä tietenkin ratsastamiseen. Klubilla ollessamme oli koripalloturnaus meneillään, joten jos et itse halua urheilla voit myös halutessasi seurata muiden rehkimistä.

CCC on ns. suljettu yksityisklubi. Sulkeutuneisuus näkyy siinä, että esimerkiksi maanantaisin vain jäsenet saavat ratsastaa, joten et pääse hevosen selkään vaikka maksaisit. Muina päivinä ratsastusmahdollisuus on myös muilla CCC:n asiakkailla.

CCC:ssä on 39 huonetta. Huoneet ovat suuria ja väliovilla yhdistettävissä. Meidän tuplahuoneparilla oli kokoa peräti 71 neliön verran, joten huoneissa pääsee ottamaan vaikka tanssiaskeleen ellei toisenkin! Meille tosin sattui sellainen huonepari jonka väliovea ei ollut koskaan aukaistu, joten sitä sitten henkilökunnan, ruuvimeisselin ja vasaran voimalla auottiin puolen tunnin ajan. Aluksi lähtivät vain ovennupit irti, lopulta koko lukkosysteemi. Pääasia oli, että ovi aukesi, koska siitä oli sentään maksettu.

Huoneisiin kuuluu liinavaatteiden ja pyyhkeiden lisäksi ilmaiset vesipullot jotka ovat enemmän kuin tervetulleita Kambodian kuumuudessa. Huoneissa on hyvä säädettävä ilmastointi ja taulutv:ssä vakiokanavien lisäksi ilmainen elokuvakanava. Runsas puffeeaamiainen kuuluu huoneen hintaan. Erityinen maininta on annettava sängyistä, ne ovat leveitä, pitkiä ja erittäin mukavan pehmeillä vuodevaatteilla varusteltuja.

Ravintolassa oli kohtuulliset hinnat, samat hinnat olivat myös huonepalvelun kautta tilatuissa ruuissa, joten mitään extraa ei tarvitse maksaa. Esimerkiksi kana-ceasarsalaatti maksoi 5,10€.

Länkkäriruokaa: Kana gordon bleu.

Annokset olivat suuria ja herkullisia, joten välttämättä klubilta ei tarvitse lähteä 4,5 km päässä olevaan kaupunkiin, jos ei välttämätöntä poltetta tunne.

Ravintolasta aukeavat näkymät ulkokentälle jossa hyvin hoidetut hevoset harjoittelevat hyppyjä ja kenttäratsastusta.

Parasta klubilla on kuitenkin valtava uima-allasalue jonka altaat on täytetty merivedellä. Klubilla on myös erillinen lasten allasalue, joten jos mukana on pienempiä, on siellä mukava oleilla. Klubin vastaanotosta voi käydä hakemassa ilmaiset allaspyyhkeet joita voit käyttää myös hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen. Ravintolasta saa juomaa ja ruokaa, joten aika menee vallan nopeasti mukavan puistomaisessa pihassa.

Me emme normaalisti altailla tuntitolkulla viihdytä, mutta nyt lentoa odotellessa neljä tuntia hujahti ohi vauhdilla. Maanantaipäivisin altaalla näyttää olevan todella vähän kävijöitä ja parin herrasmiehen pikaista uintikäyntiä lukuun ottamatta, saimme oleilla altaalla aivan omassa rauhassa. Mitä luksusta!

Phnom Penh kasvaa ja se näkyy myös klubin ympäristössä. CCC on rakennuttamassa lisää hotellikiinteistöjä alueelle ja allasalueelta voikin seurata miehiä ja naisia työssään. Täällä ei turvallisuusasioista tiedetä tai ei ainakaan välitetä, sen verran vaarallisesta puuhasta oli rakentamisessa kyse. Vuoden sisällä CCC saattaakin olla varsin iso palveluntarjoaja Phnom Penhin hotellibisneksessä.

Jos siis olet Phnom Penhissä vain odottamassa seuraavan koneen lähtöä, CCC Hotel on varsin hyvä paikka ylimääräisen ajan kuluttamiseen sekä rentoutumiseen. Mikäli allasalue ei ole juttusi, myös aivan vastapäätä lentokenttää löytyy uusia hotelleja, joissa loikoilla tai ottaa pienet tirsat lentojen välillä.

Hotelliarvostelussa Okay Boutique Hotel

Phnom Penh, Kambodza 

Yleensä en hotelliarvosteluja ulkomaan tilapäisistä lepopaikoista tee, mutta tämän hotellin kohdalla oli tehtävä poikkeus.

Jos kaipaat Phnom Penhistä paikkaa, joka on samalla edullinen kuin laadukas, on Okay Boutique hotelli myös sinun paikkasi.

Mikä sitten matkaajaa hotellissa säväytti?

Okay Boutique hotelli on rekisteröity neljän tähden hotelliksi.

Hotelli on sijainniltaan täyden 10 arvoinen. Hotellia vastapäätä, kadun toisella puolella on Kambodzan kansallismuseo sekä Kuninkaanlinna. Hotelli on sisustettu perinteisesti khmeriläistyylisesti.

Huoneen hintaan kuuluu aamiaispuffee, joka tarjoillaan Phnom Penhin kattojen yllä, loistavien maisemien kera. Aamiaisella on tarjolla jokaiselle jotakin; mm. aasialaisia herkkuja, jotka ehkä aamuisin ovat turhankin heavyä länsimaalaiselle reissaajalle. Tarjolla on myös leipiä, hedelmiä, mehuja, jne.

Kokki valmistaa aamiaismunat juuri haluamallasi tavalla. Aamiaistilassa on suuria pöytäryhmiä kuin myös aasialaisittain matalia pöytiä joiden ääressä pääsee istumaan lattialla jalat ristissä.

Katolta löytyy myös ulkouima-allas joka on kaupungin hotelleissa vielä sangen harvinainen ilmestys. Altaan ympärillä pääsee nauttimaan illallista iltamyöhään asti. Uintikin on sallittua klo 23.00 asti. Iltapäivisin edullinen ”Happy hour” pitää huolen janon sammuttamisesta. Huom. Drinksut ovat hyvin vahvoja.

Meidän perhe ihastui ravintolan kana-pestopastaan joka oli niin herkullista, että sitä tilattiin huonepalvelusta huoneeseenkin.

Huonepalvelusta puheen ollen, huomasimme, että Kambodzassa ei vielä ole ymmärretty että huonepalvelu voisi maksaa hieman extraakin, joten saat annokset tai drinksut huoneeseen normaalilla listahinnalla, joka ei paljoa ole. Mm. jo mainittu kana-pestopasta maksoi 3,5€ annokselta.

Huoneissa on baarikaappi josta löytyy lähinnä olutta ja virvoitusjuomia. Oluttölkki ja limpparit maksavat hieman yli 1€/kpl, joten nekään eivät ole hinnoilla pilattu.

Ehkä parasta hotellissa kuitenkin on itse huone, joka on valtavan iso (meillä oli kolmen hengen huone). Joten kerrankin huoneeseen pystyi menemään peruuttamatta myös isojen matkalaukkujen kera. Huoneella on kokoa 38 neliötä. Huoneessa oli persoonallinen kylpyhuone, tehokas ilmastointi, taulu-tv sekä pieni näköalaparveke. Wifi on nopea ja toimii moitteettomasti. Päivittäiset pullovedet ja siivous kuuluvat huoneen hintaan mukaan. Tosin siivouksessa olisi hieman toivomisen varaa.

Hotellin alakerrasta löytyy retkijärjestelijä, joka ei ”pakko myy” mitään, vaan auttaa mielellään jos tarve on. Laitoimme postikortit hotellin vastaanoton myötä matkaan ja ne myös tulivat kotimaahan perille. Näin ei aina valitettavasti tapahdu.

Hotellin henkilökunta on iloista ja palvelualtista. Vaikka englanti ei täysin suussa käännykään, se mikä sanoista jää puuttumaan, hymyillä korvataan.

Jos kiinnostaa jokiristeily viereisellä Mekong-joella, on matkaajan mahdollista osallistua mukaan risteilylle, maksamalla hotellille vain yhden dollarin risteilymaksun. Hotelli nimittäin tarjoaa sekä aamupäivä- että iltaristeilyitä, joihin kuuluu bussimatka joelle ja takaisin. Risteilyn kesto on 2,5h. Matkan aikana tarjotaan halukkaille juomia ja ruokia listahinnoilla. Mahdollisuus on myös etukäteen tilata ryhmälleen puffeekattaus, jolloin voi maisemien lisäksi ravita oikein urakalla kehoaan.

Ainoa miinus hotellissa oli oikeastaan lentokenttäkuljetuksen maksullisuus sekä hotellin ulkopuolella päivystävien Tuk Tuk-kuskien ”aggressiivisuus”.

Maksoimme kolmesta yöstä, kolmen hengen huoneessa 140€. Kahden hengen huonetta myydään 33€/yö Booking.comissa.

Choeung Ekin Kuoleman kentät

Kambodza

Yksi Kambodzan ja Phnom Penhin päänähtävyyksistä on punakhmerien aikaiset Kuoleman kentät eli Choeung Ek Genocidal Center. Punakhmerit murhasivat järjestelmällisesti lähes kaksi miljoonaa vihollisinaan pitämää henkilöä vuosina 1975 – 1979. Kuoleman kenttiä on toki ympäri maata yli 300 alueen verran, mutta Choeung Ek toimi pääasiassa pääkaupungista tuotujen vankien määränpäänä.

Choeung Ek Genocidal Center lyhyesti

Nykyisin Choeung Ek toimii Pol Potin vainoissa vangittujen ja menehtyneiden muistopaikkana. Kuoleman kentät toimivat myös todistusaineistona kun vasta 90-luvun lopulla asioita alettiin kunnolla tutkia sekä mahdollisia sotarikollisia tuomita. Tänne murhattujen ja haudattujen henkilöiden lopullista lukumäärää ei tiedä edelleenkään kukaan.

Pääsyliput Choeung Ekin Kuoleman kenttien muistoalueelle maksavat noin 3.00$ (2.55€). Alueella on myös pieni museorakennus sekä matkamuistomyymälä.

Choeung Ek on avoinna: klo 7.30 – 17.30.

Kohteessa

Kohteeseen päästäkseen pitää nähdä hieman vaivaa. Näppärintä on pestata itselleen päiväksi Tuk Tuk-kuski joka vie ja tuo ryhmäsi nähtävyydelle. Kaupungista järjestetään myös opastettuja retkiä muistoalueelle. Tuk Tuk-kyyti vie noin tunnin suuntaansa ja maksaa noin 20$.

Hieman sekaisen tienoon keskellä on aukio jossa suuret portit johdattavat Choeung Ekiin. Portin vieressä on pääsymaksutiski ja audiokuulokevuokraus. Audiokuulokkeet kuuluvat mukaan varsin edulliseen pääsylipun hintaan.

Alkuperäisiä rakennuksia ei alueelta löydy, tähän on kaksi syytä. Kun Potin aikakausi päättyi, oli kaikesta pula, joten rakennukset revittiin uusien rakennusten raaka-aineiksi. Toinen syy oli alueella tehdyt kauheudet, mitään ei olisi haluttu jättää Potin hirmuteoista muistuttamaan.

Tie johdattaa Stupalle jossa alkaa itse opastus. Tänne noin 17 km päähän S-21 pidätyskeskuksessa kidutetut ja tietämättään tuomitut, tuotiin öisin kuorma-autolla odottamaan kohtaloaan. Vuorokauden sisällä vangit yleensä nuijittiin tai hakattiin kuoliaaksi kommunististen laulujen soidessa taustalla ”äänenvaimentimina”.

Audiokuulokkeissa kerrotaan yksityiskohtaisesti vankien mahdollisuuksista. Kertojan koko perhe joutui erilaisille pakko- ja työleireille ja kaikki eivät palanneet. Nousee pala kurkkuun, kun mieshenkilö tallenteella kertoo, että jäljelle jääneet toivovat edelleen joka päivä, että neljä sisarrusta palaisi pian takaisin kotiin… Tietoa heidän kohtaloistaan kun ei vieläkään ole.

On rankkaa kuunnella opasta ja hänen kertomuksiaan, kuinka yöllä tuodut kyyhöttivät bambumajassa pimeydessä tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu. Joku toivoo selvinneensä, joku pelkäsi tulevaa ja joku kolmas ei vain enää välittänyt. Yleensä matka katkesi jo vuorokauden sisällä tulosta, joskus samana yönä. Koska ammukset olivat kalliita, ei niitä ihmisiin tuhlattu. Niinpä käytettiin kaikkea sellaista mitä oli käsillä bambutikuista vasaroihin ja hakuista viidakkoveitsiin. Bambunlehdillä on tapana olla teräviä joten niillä viillettiin kurkunpäät auki jotta vangit eivät huutaisi. Audiokuulokkeiden opas kertoo rauhallisella äänellä hirmuteoista, joka tuntuu kuuntelijasta vieläkin kauheammalta.

Joukkohauta.

Polku vie ympäri aluetta jossa pysähdytään paikoilla joilla on eri merkityksiä. Kuulokkeista pääset kuulemaan myös erilaisia tosi tarinoita niin selvinneiltä kuin vartijoiltakin. Eräs vartija kertoo, että hänet haettiin ”koulutukseen” kylästä samanikäisten poikien kera. Kieltäytyminen ei ollut mahdollista, tällöin sinut automaattisesti katsottiin kuuluvan ”vihollisen” puolelle ja jouduitkin itse leirille tuhottavaksi. Koulutuksen jälkeen pojat vietiin leirille vanginvartijoiksi ja heidän työtehtäviinsä kuului vihollisten joukkomurhaaminen. Edelleenkään vaihtoehtoja ei ollut. Kuulokkeista kuuluva vanha mieshenkilö on edelleen hyvin murheellinen ja tämä tuokin perspektiiviä tuon ajan oloihin. Osa hirmutöihin osallistuneista oli myös uhreja siinä missä syyttömät ”vihollisetkin”.

Alueen uloimmassa päässä on varsin miellyttävä lampi jossa lootuksenkukat avautuvat uuteen päivään. Tuntuu siltä ettei luonnosta saisi nauttia kun paikan menneisyys on niin kauhea, vaikka juuri siitä täällä onkin nautittava. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta!

Kuoleman kentät on aidattu alue, ei siksi että alueelle pyrkivät turistit yrittäisivät päästä sisälle maksamatta, vaan siksi että ulkopuolella olevia peltoja ei ole vieläkään puhdistettu kaikista sodanaikaisista miinoista.

Maan painuneista kumpareista pilkistää esiin ihmisen reisiluu. Sateisina aikoina kentiltä nousee edelleen luita ja vaatteiden riekaleita ylös maasta pintaan. Joiltakin osin uhrien päällä on vain muutaman sentin verran maata. Luin kyllä tästä ennen muistoalueelle menoa, mutta ajattelin sen tapahtuvan vain joskus harvoin. Juuri tällaiset asiat tekevät alueesta ehkä vieläkin todemman kuin mitä vain paljas maa tekisi.

Kuoleman kenttien keskiössä on vuonna 1998 Choeung Ekin uhrien muistoksi rakennettu valkoinen Stupa. Muistokappelissa on 18. kerroksessa 8000 uhriksi päätyneen pääkalloja ja reisiluita, joita on käytetty todisteina Pol Potin hallinnon hirmuteoista.

Muistokappelissa hyvin ahtaiden käytävien ympäri liikkuessa itse kukin hiljentyy, viimeistään nähdessä oman ikäryhmänsä kalloja sekä niiden vieressä murhavälineitä.

Choeung Ek on käynnin arvoinen paikka. Nykyisin alue henkii rauhaa ja uudet hedelmäpuut sekä kukat uutta toivoa. Muistoalueella on käyntipäivänä useita luokkaretkiä liikenteessä ja teinit keskittyvät alueen lisäksi kiusoittelemaan toisiaan. Kaikesta kauheudestaan huolimatta elämä jatkuu myös täällä!

 

5 syytä matkustaa Phnom Penhiin

Phnom Penh, Kambodza

Viisi uunituoretta syytä, miksi kannattaa matkustaa muutamaksi päiväksi Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Tämä 1920-luvulla Aasian Pariisiksi kutsuttu suurkaupunki elää tänä päivänä uutta jälleenrakentamisen aikaa sitten 70-luvun Pol Potin hirmuvuosien ja hitaan elpymisen. Nyt jos koskaan onkin mainio aika käydä Phnom Pehnissä vierailulla ennen kuin suuret turistimassat ovat kaupungin löytäneet!

1. Kuninkaan palatsi ja hopeinen pagoda

Kuninkaan palatsialue erottuu hienosti Phnom Penhin kaupunkikuvasta. Värikäs, khmerien rakennustapaa myötäilevä alue on rakennettu vuonna 1813 ja sisältää lukuisia erillisiä rakennuksia sekä hyvin hoidettuja puisto-osuuksia.

Alueella kannattaa erityisesti kurkistaa 59 metriä korkeaan kuninkaan kruunajaishuoneeseen tai paremminkin palatsiin, jossa kaikki on kultaa joka kiiltää. Suurin osa huoneessa nähdyistä esineistä ja sisustuksesta on kuitenkin uutta tuotantoa, valitettavasti punakhmerit tuhosivat palatsin alkuperäiset aarteet surutta nelisenkymmentä vuotta sitten. Palatsi on saanut mallinsa pohjoisen Angkorin temppelialueelta.

Hopeinen pagoda, toiselta nimeltään Wat Preah Keo, ei kirjaimellisesti ole hopeinen vaan tunnetaan lähinnä lattiastaan johon on käytetty 5000 hopeista kilon painoista laattaa. Täällä kuningas tapaa munkkeja, pidetään kuninkaallisia seremonioita ja säilytetään historiallisia aarteita.

Kuten jokaisessa aasialaisessa palatsissa myös täällä on miehen kokoinen, täyttä kultaa oleva Buddha-patsas joka painaa 90kg. Buddha-patsas on koristeltu jalokivillä joista isoin on peräti 25 karaatin kokoinen. Valitettavasti lattian hopeiset laatat ovat peitetty matoilla, joten niitä pääsee vilkaisemaan vain oviaukon reunasta. Temppelin alkuperäisistä aarteista on punakhmerien jäljiltä saatu takaisin alle puolet ja silti niitä on varsin paljon esillä.

Mainittava on lisäksi hopeisen pagodan ympärillä sijaitsevan sisämuurin hienot kymmeninen metrien pituiset seinämaalaukset jotka säväyttivät yksityiskohdillaan katsojaa.

Kuninkaan palatsialue on rauhallinen paikka jossa kannattaa vierailla kun Phnom Penhin kaupunki tuntuu ”kaatuvan päälle”.

Vierailijoilta vaaditaan olkapäät ja polvet peittävää vaatetusta, tosin vartijat eivät ole hirveän tarkkoja pukukoodista. Valitettavasti niin kruunajaishuoneessa kuin hopeisessa pagodassakaan ei saa sisällä ottaa valokuvia.

Sisäänpääsylipun hinta palatsialueelle on 40 000 rieliä eli n. 10€.

Kuninkaan palatsialue on avoinna joka päivä klo 7.30 – 11.00 ja 14.00 – 17.00.

Huom!

Koska palatsialue on edelleen kuningas Sihamonin käytössä, aamupäivisin palatsialue saattaa olla kiinni vierailijoille kuningaskunnan virallisten seremonioiden vuoksi.

2. S-21, Toul Sleng

Vuonna 1975 entinen Tuol Svay Prey yläkoulu muutettiin punakhmerien pidätyskeskukseksi ja vankilaksi jonne joutuneista noin 17 000 miehestä, naisesta ja lapsesta, joista vain muutama henkilö pelastui.

Käynti S-21 on rankka kokemus, ja se muistuttaakin meitä raakuudesta jota jonkin ideologian varjolla voidaan mielivaltaisesti harjoittaa. Nykyisin Toul Sleng toimii ajatuksia ravistelevana museona. Lue tarkempi juttu kohteesta tästä.

Pääsymaksun hinta: 5$/aikuiset (n. 4.20€) ja 3$/10-18v (n. 2.50€). Huom! Vierailua museovankilassa ei suositella alle 14-vuotiaille.

Tulethan vankilamuseoon olkapäät ja polvet peitettyinä, näin kunnioitat menneiden muistoa.

Museo on avoinna päivittäin: klo 8.00 – 17.00.

Osoite: Tuol Sleng Genocide Museum, St. 113, Boeung Keng Kang III, Chamkarmorn, Phnom Penh.

3. Choeung Ek, Kuoleman kentät

Ahdistavasta puheen ollen, vaikka tämä kuulostaa ja myös tuntuu pahalta, yksi Phnom Penhin päänähtävyyksistä on myös punakhmerien aikaiset Kuoleman kentät eli Choeung Ek Genocidal Center.

Tänne noin 17 km päähän S-21 pidätyskeskuksessa kidutetut ja tietämättään tuomitut, tuotiin öisin kuorma-autolla odottamaan kohtaloaan. Vuorokauden sisällä vangit yleensä nuijittiin tai hakattiin kuoliaaksi kommunististen laulujen soidessa taustalla ”äänenvaimentimina”.

Kuoleman kenttien keskiössä on Stupa, jossa on 18. kerroksessa uhrien pääkalloja ja reisiluita, joita on käytetty todisteina Pol Potin hallinnon hirmuteoista. Sateisina aikoina kentiltä nousee edelleen luita ja vaatteiden riekaleita ylös maasta pintaan. Tänne murhattujen ja haudattujen henkilöiden lopullista lukumäärää ei tiedä kukaan.

Phnom Penhin kaupungista tehdään lukuisten retkijärjestäjien puolesta puolen päivän retkiä, jonka aikana ehtii tutustua pelkoa ja inhoa herättävään keskukseen. Mahdollisuus on myös vuokrata Tuk Tuk kuljettajineen, hinta sovittava etukäteen.

Pääsyliput kuolemankenttien muistoalueelle maksavat noin 3.00$ (2.55€).

Choeung Ek on avoinna: klo 7.30 – 17.30.

4. Kambodzhan Kansallismuseo

Kuninkaan palatsialueen vieressä on vuonna 1920 rakennettu Kambodzhan kansallismuseo. Korkeassa perinteiseen tyyliin tehdyssä museossa on esillä lähinnä Angkorin temppelialueelta tuotuja patsaita. Vaikuttavinta museossa on rakennuksen lisäksi kaunis sisäpuutarha kala-altaineen.

Sisäänpääsylipun hinta on 40 000 rieliä eli n. 10€, joka on maan hintatasoon nähden kallis hinta museolipusta.

Kansallismuseo on avoinna joka päivä klo 8.00 – 17.00.

Osoite: Preah Ang Eng St. (13), Phnom Penh.

5. Kesä!

Kambodzaan kannattaa matkustaa marraskuusta toukokuuhun välisenä aikana eli juuri silloin kun meillä Suomessa on sää kehnoimmillaan. Tuolloin maassa on kesä ja jos oikein haluaa kokeilla omaa lämpökestävyyttään, suuntaa maahan helmikuusta alkaen, kun ilma alkaa olla kuumimmillaan. Päivälämpötilat hätyyttelevät tuolloin 40 astetta ja öisinkin reippaasti yli 20 astetta. Aurinko voi olla salakavala ystävä, joten aurinkorasvaa kannattaa käyttää ja paljon.

Phnom Penh on vielä matkailun suhteen kehitysaskeleissaan, joten aivan kaikkia niitä palveluita, joita kehittyneimmissä maissa matkailija on tottunut saamaan, ei vielä välttämättä kaupungista löydy. Phnom Pehn on kuitenkin hyvin edullinen kohde tällä hetkellä euroopasta tulevalle matkaajalle, joka halutessaan pääsee nauttimaan sellaisistakin palveluista joihin ei normaalikohteissa todellakaan sortuisi, esimerkkinä hotellin huonepalvelu tai baarikaapin sisältö…

Koska maa kehittyy nyt pitkin askelin, hintojen nousu on todella nopeaa. Esimerkiksi puoli vuotta sitten netissä annetut hinta-arviot ja sisäänpääsylippujen hinnat ovat nousseet roimasti vuoden 2018 alkuun mennessä. Mukaan kannattaa vaihtaa dollareita joilla etupäässä toimitaan Phnom Penhissä. Paikallinen valutta on jäämässä kakkoseksi maan turistibisneksessä.

Mikäli aito suurkaupunki uusine elämyksineen ja ystävällisineen ihmisineen kiinnostaa, kannattaa ottaa Phnom Penh ehdottomasti muutaman päivän vierailukohteeksi Aasian reissulla.

Helvetin esikartano S-21 Tuol Sleng

Phnom Penh, Kambodzha 

Maailman turuilla ja toreilla reissatessa törmää väistämättä jossain vaiheessa paikkoihin joissa on tehty mitä raaimpia ihmisoikeuksien polkemisia. Juuri tällainen inhorealistinen kohde on Phnom Penhistä löytyvä punakhmerien käyttämä vankila ja pidätyskeskus S-21 Tuol Sleng. S-21 toimi 70-luvulla maan suurimpana ja julmimpana kärsimysnäyttämönä ja mikä pahinta, kaikkia syyllisiä ei vieläkään ole rangaistu.

S-21 Tuol Sleng lyhyesti

Vuonna 1975 entinen Tuol Svay Prey yläkoulu muutettiin Pol Potin turvallisuushallinnon vankilaksi jonne joutuneista noin 15 000 – 20 000 miehestä, naisesta ja lapsesta, vain muutama henkilö pelastui kertomaan julmaa tarinaa jälkipolville.

Pidätyskeskuksessa toimi useita johtajia olemassaolonsa aikana. Eräs johtajista koodinimeltään Duch (Kang Kek leu) toimi koulussa aiemmin opettajana, ja hän tuli tunnetuksi erityisestä julmuudestaan. Kyseinen Duch selvisi vietnamilaisten miehityksestä hengissä ja jatkoi opettamista kunnes ulkomaalainen journalisti jäljitti Duchin.

Pidätyskeskukseen saattoi joutua täysin tekaistun syyn vuoksi. Keskuksessa ja myöhemmin noin 17 kilometriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle Choueung Ekin kuolemankentälle kuljetettujen vankien joukossa tiedetään olleen noin 2000 lasta, joista osa oli vasta sylivauvoja. Kadonneiden joukossa oli myös niin ulkomaalaisia kuin heidän perheitään.

Vankien ”liikkeet” raportoitiin hyvin tarkasti (kuten natseilla), pidätyskeskuksen seinille on taltioitu mustavalkoisia kuvia uhreista usein ennen kuulusteluja ja eläimellisten kidutusten jälkeen. Erityisessä vaarassa olivat ns. valtion viholliset eli keskiluokkaa edustavat oppineet, olivat he sitten munkkeja, opiskelijoita, professoreita tai vain ihmisiä joilla oli silmälasit. Tunnustuksia haettiin mm. hakemalla koko perhe keskuksen vangiksi. Kidutuskeskuksen ollessa ”tehokkaimmillaan” vuonna 1977, lähes 100 syytöntä valtionvihollista tuhottiin päivässä.

Museon lattioilla on edelleen veritahroja nähtävillä.

Koska ammukset olivat kalliita, tappamisessa turvauduttiin mitä mielikuvituksellisimpiin tapoihin päästä vangeista eroon, ja ne jotka eivät kidutuksiin kuolleet, taudit ja nälkä lopulta tappoivat heidät.

Keskuksessa työskenteli lähes 1720 punakhmerien edustajaa, kaikki heistä eivät kuitenkaan osallistuneet suoranaisesti kidutuksiin mukaan vaan toimivat mm. kasvimailla joissa kasvatettiin ruokaan vankilan tarpeisiin.

Kuvassa on neljä vietnamilaisten löytämää kidutuskeskuksen vankina ollutta lasta.

Vietnamilaisten joukkojen valloittaessa kaupungin alkuvuodesta 1979, 14 kidutettua vankia oli seivästetty ja jätetty vertavuotavina metallisänkyihin kytkettynä kuolemaan. Heidän lisäkseen rakennuksesta löytyi vain 12 elossa olevaa vankia neljä lasta mukaan lukien. Vangeista kaksi, Chum Mey ja Bou Meng, ovat vielä elossa ja he ovatkin pyhittäneet elämänsä heille jotka eivät kidutuskeskuksesta selvinneet. Vaikka he ovatkin jo iäkkäitä, heihin törmää suurella todennäköisyydellä museovankilan käytävillä.

Pidätyskeskus oli toiminnassa aina vuoteen 1979 asti. Nykyisin S-21 Tuol Sleng toimii ikävänä mutta tarpeellisena varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville museovankilan muodossa.

Pääsymaksun hinta: 5$/aikuiset (n. 4.20€) ja 3$/10-18v (n. 2.50€). Huom! Vierailua museovankilassa ei todellakaan voi suositella alle 14-vuotiaille!

Tulethan vankilamuseoon olkapäät ja polvet peitettyinä, näin kunnioitat menneiden muistoa.

Opastetut vierailut ovat mahdollisia kuten myös audiokuulokkeiden vuokraus (3$/kpl).

Museo on avoinna päivittäin: 8.00 – 17.00.

Osoite: Tuol Sleng Genocide Museum, St. 113, Boeung Keng Kang III, Chamkarmorn, Phnom Penh.

Kohteessa

Ulkopuolelta ei vielä tiedä mitä vankila pitää oikein sisällään. Vankilakampukseen kuului viisi rakennusta. Nykyisin vankilamuseon naapurissa on jälleen koulu jonka pelikentältä iloiset äänet kajahtavat ympäristöön. Ympärillä on myös pieniä ruokakojuja sekä paikallisliikennettä. Aikoinaan, ja ei niin montaa vuosikymmentä sitten, täällä kaikuivat täysin toisenlaiset äänet. Pelko, kipu ja ahdistus ovat jättäneet seiniin leimansa.

Kerrotaan, että täällä myös kummittelee, joka ei olisi lainkaan mahdotonta mietittynä siihen tuskaan mitä toinen ihminen on toiselle täällä mielivaltaisesti aiheuttanut.

Museon piha on tosin varsin viehättävä, paljon vihreitä hedelmäpuita jotka antavat suojaa vierailijalle sekä penkkejä joilla istua ja mietiskellä.

Keskuksen rakennuksissa käynti on rankka kokemus. A-rakennuksessa on huone huoneelta rautasänkyjä keskellä huonetta sekä seinällä yksinkertainen kuva jokaisesta näistä 14 vangista jotka löydettiin huoneisiin seivästettynä.

Oikealla 14 viimeiksi teloitettua vankia vielä hengissä ja vasemmalla kuoleman kielissä tai kuolleena.

Entisiin B-rakennuksen luokkahuoneisiin tehtyihin pidätysselleihin esille laitetut kuvat ja niissä olevien ihmisten ilmeet vaanivat katsojaa anoen apua. Kauheinta on tietää, että kukaan näissä kuvissa esiintyvistä naisesta, lapsesta tai miehestä selvinnyt.

B-rakennuksen yläkerrasta löytyy myös pieni museo joka kertoo Pol Potin ajamasta punaisesta ideologiasta. Siihen kuului kova työteko kansakunnan hyväksi.

Tilat on tarkoituksella jätetty karuun muotoon, esimerkiksi ennen kuolettavaa sähköä johtaneet piikkilangat ympäröivät C-rakennuksen ulkokäytäviä ja onpa usean rakennuksen lattioilla vielä kidutettujen kuivunutta vertakin esillä. C-rakennuksen pienimmät ns. sinkkusellit ovat vain 0,8 x 2 metrin kokoisia kun suurimpiin huoneisiin on mahdutettu kerrallaan 40 – 50 vankia.

Mikäli haluaa perehtyä ihmisten tarinoihin kuvien takana, kannattaa lippupisteen yhteydestä ottaa opas kävelylle mukaan. Näin saa museovierailusta enemmän irti. Keskuksen laitimmaisessa D-rakennuksessa on nähtävillä kaksi dokumenttielokuvaa jotka kertovat omalla karulla tavallaan lisää menneistä kauhun vuosista.

Jalkarautoja.

D-rakennus on myös kaikkein irvokkain, alakertaan on kerätty kidutuksissa käytettyjä välineitä sekä havainnollistavia tauluja. Viimeisessä huoneessa on alueelta löytyneitä vankien pääkalloja vitriineissä. Vaikka en olekaan herkkä, niin voisin sanoa, että tämän viimeisen rakennuksen alakerta oli jo liikaa vankien kuvien jälkeen. Kuka tahansa jolla on, ehkä liiankin vilkas mielikuvitus, voi keksiä kymmenen tapaa jolla toisesta ihmisestä saataisiin tunnustus esiin, ilman että seinillä on kuvia kyseisistä keinoista.

Kidutukseen käytettyjä ruukkuja.

Vankila-alueelta löytyy myös hautausmaa, johon on haudattu vietnamilaisten löytämät 14 vankia. Samalla alueella on esimerkkinä suuria ruukkuja joita käytettiin saamaan vankien ”tunnustuksia” vesikiduttamalla. Vanki laitettiin tynnyriin pää alaspäin ja juuri ennen hukkumista, uhri nostettiin ylös ja tätä toistettiin niin kauan että tunnustus saatiin tai vanki ”vahingossa” hukkui.

Keskuksessa on pieni huone, jossa kävijä saa keventää sydäntään kirjoitusten muodossa.

Kaikessa kauheudessaan S-21 Tuol Sleng on käymisen arvoinen paikka. Olemassaolollaan museo muistuttaa siitä, että jos unohdamme, historia toistaa itseään jossain missä sitä vähiten odottaisi.