Browsing Tag

montreal

Lucky you, It`s a strike!

Montréal, Kanada

Aiemmin tuli kirjoiteltua blogi (Matkalla Zagrebiin) siitä, kuinka Lufthansa hoiti lumimyrskyn jälkeen meidät hienosti matkaan. Tämän kertainen turina kertoo siitä kerrasta, kun homma ei sitten mennytkään niin putkeen. Ajankohta oli joulukuu 2016, jolloin olimme rymyryhmämme kanssa suuren rapakon takana Montréalissa (Montrealin juttu). Samaan aikaan Euroopassa Luffen lentäjät uhkasivat yhtiötä lakolla ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että myös lakkoon menivät. Tämä sekoitti ei pelkästään Euroopan lentoliikennettä, vaan myös kaiken Münchenistä ja Frankfurtista lähtevän kaukoliikenteen. IMG_1611

Seurasimme tilanteen kehittymistä Kanadan maalla, hotellissa suomalaisia iltapäivälehtiä netissä selaten. Lähtömme Montrealista oli torstaina… Ja lentäjien lakko alkoi keskiviikkona. Aluksi oli epätietoisuutta siitä, mitkä kaikki kaukolennot lennetään ja hetken aikaa näytti siltä, että meidän lento lähtisikin. Kunnes huom. jälleen, iltapäivälehtiin tuli tieto, että kaikki lennot on peruttu myös torstailta. Lufthansalta ei ole tähän päivään mennessä infoa asiasta tullut, tosin ei sitä enää kaivatakaan. Olemme tietoisia pykälistä kuten siitä, että matkustaja on itse vastuussa lentonsa statuksen selvittämisestä, mutta aiemmin edellä mainittu yhtiö on tiedottanut vallan mainiosti kaikista lentoon liittyvistä ongelmista. Oli kyse sitten myöhästymisistä tai peruutuksista.

Siellä sitä sitten epäuskoisina kökötettiin Montréalin keskustassa ja Eurooppa tuntui olevan todella kaukana. Lufthansan sivuilta löytyi tieto, että soita asiakaspalveluun. Ryhmän kriisimiitinki kasaan ja soittelemaan Saksan, Suomen ja Kanadan Lufthansan asiakaspisteisiin. Saksan puhelu meni heti vastaajaan ja vastaajaviestissä ohjeistettiin menemään nettiin, josta taas ohjattiin soittamaan. TÄH? Suomen ja Kanadan asiakaspalvelupisteet eivät vastanneet ollenkaan. Jotakin oli siis tehtävä: ensin etsimme kaupungilta Lufthansan toimistoa, jota emme pitkän hakemisen jälkeen löytäneet. Oliko sitten muuttanut tai hävinnyt koko kaupungista, kun eivät edes vastanneet puhelimeen.

Tyhjä Lufthansan tiski..

Tyhjä Lufthansan tiski…

Ja eikun lentokentälle… 474-lentokenttäbusseista ei voi ostaa lippua, vaan lippu on etukäteen ostettava kaupungilla olevista automaateista. Siinä sitten levottomina haettiin automaattia, joista lähin löytyi rautatieaseman metrotunnelista. Seuraavaksi odottelemaan appelsiininhajuiselle linja-autopysäkille. Lasinen pysäkki jonka ympärille oli kieputettu appelsiinitarraa, todellakin tuoksui appelsiinilta, koska ihmisten tullessa sisään, katossa oleva automaatti päästeli tujauksen aromeja ilmoille. Sinänsä skitsoa kun ympärillä oli läjä päin uutta lunta.

Bussi tuli ja tunnin ajon jälkeen jäimme lentokentälle. Astelimme infoon kysymään Lufthansan tiskin sijaintia, josta kerrottiin kyllä tiskin numero, mutta samaan syssyyn se ettei sinne tule ketään tänään ja huomenna, kun lennot eivät lähde lakon vuoksi. MITÄÄÄÄÄ? Asiakaspalvelua siis ”parhaimmillaan”. Infon henkilö kertoi, että ehkä voitte saada apua Swiss:n tiskiltä, joka aukeaa parin tunnin päästä. Kuuluuhan Swiss nykyään Lufthansan yhtiöihin. Kaksi tuntia… Tuli mieleen kysyä Air Canadan tiskiä, koska he ovat samassa Alliancessa kuin Lufthansa. Astelimme hämillämme kumppanin tiskille.

Tiskillä oli hieman vanhempi rouva töissä ja hän kuunteli tarinaamme myötätuntoisena. Hän katseli lippujamme ja totesi, ettei meidän ongelma varsinaisesti heille kuulu. Olimmeko sitten niin epätoivoisen näköisiä vai mitä, hän lupasi katsoa, mitä asialle olisi tehtävissä. Hän soitti puhelun ensin Lufthansalle, mutta myöskään hänelle ei vastattu, vaikka hänellä oli sentään sisäinen numero. Toinen puhelu meni Air Canadan matkavarauksiin. Siinä hän keskusteli henkilön kanssa ranskaksi. Meillä pyöri lähinnä silmät päässä. Ranska kun ei kuulu meidän sanavarastoon. Sana sieltä, toinen täältä. Tuokion puhelimessa juteltuaan, hän alkoi näppäillä tietokonetta ja tässä välissä hän kertoi meille, että he saisivat meidät lähtemään torstaina Müncheniin asti. Sopisiko tämä? Meille oli kaikki vaihtoehdot varsin ok, pääasia oli päästä lähtemään ja mieluiten takaisin Eurooppaan. Tosin huvittuneina eläteltiin toiveita, lennoista esim. Hawajin ja Pekingin kautta Suomeen… Ainoa huvitus, on vilkas mielikuvitus. 😉

Siinä hän sitten naputteli konettaan ja meidät buukattiin Montréalista lähtevään Air Canadan lennolle Torontoon ja Torontosta edelleen Müncheniin. Perjantain Helsingin lentoa ei ollut vielä tuolloin peruttu, joten se sai jäädä. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä tästä käänteestä ja juhlimme tuuriamme Burger Kingin ylihintaisella aterialla lentokentällä.

Torstai, lähtöpäivämme aukeni aurinkoisena. Tartuin tablettiin ja selaisin iltapäivälehdet, siellähän se sitten jälleen oli, myös kaikki Luffen perjantain lennot oli peruttu. Miitinkiä kahvikuppien ääressä ja pakkaamisen jälkeen päätimme suunnata suoraan kentälle, vaikka kaupungilla olisi ollut vielä pari tuntia väljää aikaa, ennen Toronton koneen lähtöä. Kävelimme bussista suoraan Air Canadan tiskille, jossa olikin tällä kertaa jono. Esimiesasemassa oleva henkilö kävi jonossa olevien lippuja läpi ja varsin töykeästi osoitti lentoaseman yleisöpuhelinta Lufthansan liput omaaville. Näin aluksi kävi meillekin, mutta kun kuuli, että jo edellisenä päivänä meidät oli ”siirretty” heille, hän totesi: ”No menkää tiskille, niin katsotaan mitä on tehtävissä.” Ei tosin luvannut mitään kun meillä on ”väärän” lentoyhtiön lentoliput.

Tiskillä oli töissä jälleen hieman vanhempi rouvahenkilö. Hänkin oli hyvin myötätuntoinen, mutta alkoi ihmetellen kysellä, kuka liput oikein vaihtoi ja miksi jne. Hän selitti, ettei tapaus kuulu heille, koska meillä on tai oli Luffen alkuperäiset liput. Katsoimme häntä saapasjalkakissan ymmyrkäisellä katseella ja hän heltyi, jonka seurauksena alkoi lähes 1,5h puhelinrumba, jonka aikana meitä pyöritettiin virtuaalisesti ympäri Eurooppaa. Rouva sanoi, ettei hän ole ikinä tehnyt tällaisia lippumuutoksia, mutta hän haluaa oppia, joten kyllä teidät Suomeen saadaan. Kyseli myös puhelun välissä, onko meillä jokin välttämätön tarve mennä Saksaan… No, eipä ollut. Siinä sitä sitten seurattiin ihmeissämme ranskankielistä keskustelua rouvan ja Air Canadan Helpdeskin välissä. Takanamme jono muotoutui hyvin pitkäksi ja kaikki Lufthansan lipuilla matkustavat matkustajat, esimies käskytti edelleen tylysti puhelimeen. Luffelta kun olisi lähtenyt torstai-iltana kaksi konetta Saksaan: Mûncheniin ja Frankfürtiin. Käytännössä molempien koneiden matkustajat harhailivat kentällä eri pisteissä apua hakien.

Puheissa vilisi Pariisi, Kööpenhamina, Oslo, Amsterdam… Mutta aina kun rouva alkoi tehdä varsinaisia varauksia, lennot hävisivät näytöltä, koska muutama kymmenentuhatta muutakin matkustajaa buukattiin uudelleen samaan aikaan ympäri Eurooppaa. Lopulta rouva huokaisi helpottuneena ja kertoi, että hän sai meidät juuri buukattua Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. JEEEEE! Kiiiitoooss! Merci! Thank you! Ja kaikki muut kiitokset, kaikilla kielillä jotka siinä hetkessä mieleemme tulivat. Aivan superihana asikaspalveluhenkilö!

Olisimme ostaneet rouvalle ison kasan ruusuja jos lentokentällä olisi ollut kukkakauppa. Saimme sellaista asiakaspalvelua ja sympatiaa osaksemme, ettemme ole ikinä saaneet. Emmekä olleet ainoita, nimittäin meidän viereisellä tiskillä oli kuuden hemmon ryhmä, jolle kävi sama säkä, heidät lennätettiin Eurooppaan Halifaxin kautta. Olivat alun perin olleet menossa Frankfürtiin Lufthansan lipuilla. Laittaisiko lottokupongin vetämään?

IMG_1632

Lento Britteihin lähti vain 1h alkuperäistä lentoa myöhemmin. Air Canada vei meidät turvallisesti hieman vanhemman miehistön kera Lontooseen, jossa selkisi sitten SE viimeinen yllätys. Air Canadan täti oli nimittäin buukannut meidät British Airwaysille, joka ei edes kuulu heidän Allianceen. Meitä ei asia sinänsä haitannut, mutta mietittiin, minkälaisen laskun Lufthansa matkastamme tulee aikanaan saamaan…

PS. Lähetimme myöhemmin Air Canadalle ja erityisesti näille kahdelle ihanalle asiakaspalvelijarouvalle lämpimän kiitosviestin avunannosta, varsin kiperässä tilanteessamme. Tosin hieman ylimalkaisen ja hämärän, emmehän halunneet aiheuttaa heille mitään ylimääräisiä ongelmia!

Montréal

Montréal, Kanada

Iltaista kaupunkinäkymää pilvenpiirtäjineen

Iltaista kaupunkinäkymää pilvenpiirtäjineen

Tänä syksynä oli jälleen hypättävä Luffen siiville ja suunnaksi tuli Pohjois-Amerikka. Tarkemmin sanottuna Montréal. Ja miksikö? Noh, heinäkuussa tarjolla olleet lentotarjoukset olivat sitä luokkaa, yht.  285€/hlö meno-paluu, jotta olihan se taas kaivettava matkalaukku naftaliinista ja suunnattava nokka kohti Kanadaa. Tosin Vancouverin ja Seattlen matkasta (Vancouver ja Seattle) oli aikaa kulunut runsas kolme viikkoa, mutta kyllä sitä jaksaa lennellä, kun on hyvä syy… Eikö?

Montréalin turistisivut (http://www.tourisme-montreal.org/) eivät tarjonneet kaupungista kovin ihmeellisiä nähtävyyksiä, mutta joskus isoin nähtävyys onkin itse kaupunki. Niin myös Montréalin kohdalta on sanottava. Montréal-Trudeau lentokentältä kaupunkiin pääsee kätevimmin nro 474-lentokenttäbussilla (muistuttaa lähiliikenteen bussia), mutta matka-aika on noin tunti ja bussissa ei ollut mitään infoa siitä, mikä pysäkki on milloinkin kyseessä. Ja varsinkin pimeässä myöskään aistinvaraiset havainnot eivät toimi. Pääsimme kuin pääsimme kaupunkiin asti.

Montréal on kuuluisa monen kilometrin pituisesta tunneliverkostostaan eli maanalaisista ostoskeskuksista sekä tunneleista, jotka yhdistävät shopping mall:t toisiinsa. Myös metroverkosto on kattava, mutta silloin ei valitettavasti näe ympärilleen. Viikon aikana verkostot tulivat kuitenkin hyvin tutuiksi, sää kun Montréalin alueella on hyvin vaihteleva. Saimme viikon aikana osaksemme kaikista Suomen vuodenajoista ja lähtiessämme talvi oli tullut myös Montréaliin. Juteltuamme paikallisen kanssa hän kertoi, että joskus talvella Kanadassa voi pakkasta olla -40 astetta ja taasen kesällä saman verran plussaa, joten lämpötilaerot ovat vieläkin isommat kuin Suomessa.

Paraatin yleisöä

Paraatin yleisöä

Pääsimme seuraamaan kaupungin joulunavausta edeltävään hyväntekeväisyysparaatia. Tämä oli Jenkkimeininkiä ”parhaimmillaan”. Paikalla oli aivan älytön määrä ihmisiä ja varmasti kaikki seudun lapset. Suurin osa lapsiperheistä oli tullut paikalle jo hyvin varhain vilttien, retkituolien ja piknikkorien kera. Paraatissa oli mukana erilaisia ajoneuvoja, ilmapalloja, soittokunta, käveleviä pehmoeläimiä ja mansikkana kakun päällä -joulupukki. Tosin hän oli jonkinlainen keraaminen patsas.

IMG_1433

Montréalin Notre dame-kirkko

Montréal on helposti käveltävissä ja näin myös me teimme: kävelimme Chinatowniin, jonka hienot portit olivat remontissa ja alas vanhaan satamaan (Opas), jonne myös eurooppalaiset siirtolaiset ovat aikoinaan tulleet. Satamassa on mm. erilaisia viihdepalveluita kuten akvaario, elokuvateatteri, rusettiluistelukaukalo. Lisäksi siellä olisi ollut vanha rahtilaiva, josta on tehty pohjoismainen SaunaSpa-alus.  Aluksella olisi ollut tarjolla erilaisia hoitoja sekä suomalainen saunan.

Valuimme hitaasti iltapäiväauringossa rantaviivaa pitkin vanhaan kaupunkiin. Vanhasta kaupungista löytyy kivoja kapeita kujia, vanhoja romanttisia taloja sekä tietenkin aukio, jossa on vanhan kaupungin päänähtävyys, Montréalin Notre dame-kirkko (Opas).

En tiedä teistä, mutta meidän matkoilla kävellään aina ja paljon. Se on paras tapa ottaa kaupunkia haltuun ja samalla eteen voi tulla myös jotain sellaista, mistä ei vielä aamulla ollut tietoakaan. Tämä ei tietenkään päde Jenkeissä, joissa on kaupunkeja, joita ei todellakaan ole suunniteltu käveltäviksi. Kävely aiheuttaa illalla yleensä sen, että porukat ja erityisesti meidän jalat ovat rättiväsyneitä, mutta myös onnellisia (ei jalat ;)) päivän aikana sattuneista tapahtumista ja jaetuista kokemuksista.

Elisabeth Taylor-barbie

Elisabeth Taylor-barbie

Seuraavana päivänä hotellin tarjoaman aamiaisen jälkeen (croissant ja kahvia), satuimme kävelemään Barbie Expo-kyltin ohi ja koska ei ollut sen ihmeempiä suunnitelmia päivälle, niin sisälle vain. Ja kyllä oli nukkeja jos jonkinlaisia. Siinä pääsi huokaus jos toinenkin, vaikka emme enää ihan Barbie leikki-ikäisiä ollakaan. Suurin osa nukeista oli keräilynukkeja, joten hintaakin taisi olla nukeilla pienen omaisuuden verran.

IMG_1490

Ihana James Tissotin maalaus October

Tällä välin ulkona oli alkanut sataa, joten laitoimme monoa toisen eteen ja menimme sadetta pakoon Montreal Museum of Fine Arts:n (Linkki museon sivuille). Museon perusnäyttelyt ovat ilmaisia, mutta erikoisnäyttelystä, joka joulukuussa 2016 olisi ollut Robert Mapplethornen näyttely, lipunhinta olisi ollut 20 Kanadan taalaa. Menimme ihmettelemään perusnäyttelyitä, jotka olivat vallan upea. Useita maalauksia mm. Picassolta, Rembrandtilta, Matisselta ja Monet’lta. Jos vertaa Ateneumin tarjontaan, tämä oli jotain potenssiin sata.

Suurimman vaikutuksen meihin teki Napoleonille omistettu osio, jossa oli esillä mm. Napoleonin kuolinnaamio, kenkä, yöpaita ja SE kuuluisa musta hattu. Matkaseurueessa tämä aiheutti huvittunutta mietintää, miten nämä esineet ovat yleensäkään Montréaliin päätyneet ja missä ihmeessä on se toinen kenkä? Perusnäyttelyt on laitettu esille useisiin taloihin ja kerroksiin aihealueiden mukaan, joten näyttelyt ovat selkeitä ja helposti läpikäytäviä. Esimerkkinä pohjoismaisesta muotoilusta, Design-osastolta löytyi suomalaista Alvar Aaltoa sekä Tapio Wirkkalaa. Kannattaa varata aikaa museossa kiertelyyn, vaikka ei ihan kauhea taiteen ystävä olisikaan. Mukavaa oli se, että museossa sai valokuvata, tosin ilman salamaa.

IMG_1607

Montréalin Olympiapuisto

Toinen suositeltava paikka, jossa Montréalissa kannattaa vierailla ja jonne on hyvin helppo metrolla huristaa, on 40 vuotta tänä vuonna täyttänyt Olympiapuisto (Linkki). Nykyisin Olympiapuisto ja -stadion toimii lähes samassa käytössä kuin Suomen vastaava, keikka- ja urheiluharjoituspaikkana. Tosin nyt stadionin torni oli remontissa, kuten Suomenkin oma, joten emme päässeet kiipeämään ja katsomaan tornista avautuvia näkymiä.

Hintataso Kanadassa on korkea. Ruokailut ravintoloissa ovat kalliita, puhumattakaan drinksuista. Kannattaa käydä syömässä tuhdisti lounasaikaan tai Happyhour-aikana. Ostoskeskusten yhteydessä on ruokailualueita, joista saa noin 10 taalan hintaisia aterioita myös iltaisin. Tämä on halpaa ja useassa ruokapisteessä ateria tehdään avokeittiössä silmiesi edessä, joten ruoka on takuulla tuoretta. Tosin ateriointi tapahtuu kertakäyttöaterimilla ja kaikki tarjottimella oleva, tarjotinta lukuun ottamatta, menee roskiksiin. Klubitoiminta kaupungissa on virkeää. Tosin liput ovat paljon kalliimpia kuin Suomessa. Harmittavaa oli, että lähtöpäivänä paikallisella klubilla olisi esiintynyt Cob eli suomalainen Children of Bodom, mutta siinä vaiheessa olimme jo Atlantin yllä tai niin ainakin luulimme. Paluumatkasta voit lukea tästä.

IMG_1445

Iltapäivän himmenevää valoa

Suurena yllätyksenä matkan aikana tuli montréalaisten kielitaito, nimittäin pääkieli Quebecin ”läänissä” on ranska eikä suinkaan englanti. Ja henkilöstä riippuen, englantia ei osattu ollenkaan. Ja nyt en puhu ns. osaamisesta, vaan muutamassa kaupassa tuli todellinen tenkkapoo nuorien myyjien kanssa, kun yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän. Samaan aikaan on mainittava, että montréalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Esimerkkinä: jos joku vahingossa metrosta tullessa osui meihin, välittömästi kuuluu ”Pardon”. Montréalaisissa on muutenkin hyvin paljon samaa kuin mitä meissä suomalaisissa, he haluavat sekä antavat omaa tilaa ihmisille. Eli aivan viereen ei tulla, paitsi jos tilanne on täysin mahdoton, ja silloinkin pyydetään lähestymistä kohteliaasti anteeksi.

IMG_1443

Näkymiä vanhasta satamasta

Reissu Montréaliin oli kovin outo, nimittäin matkustat tuntitolkulla Euroopasta… ”Eurooppaan”. Kaupunki ja kaupunkilaiset toimivat kuin Euroopassa. Itse asiassa he ovat enemmän ranskalaisia kuin ranskalaiset ovat. Ja juuri sen takia, kaupungissa on helppoa ja turvallista olla, mutta toisaalta pidemmän päälle hieman tylsää. Meidän matkamme kesti vajaan viikon ja onneksemme pääsimme käymään Quebecissä (Quebec), muuten matkan anti isossa kaupungissa olisi voinut jäädä aika ohkaiseksi. Paitsi jos tykkäisi jääkiekosta…

Quebec: Je me souviens

Quebec, Kanada IMG_1523

Marraskuun pimeydessä tarjoutui mahdollisuus päästä käymään Quebecissä päiväseltään ja siihenhän oli tartuttava. Kovasti kun kaupunkia on hehkutettu mm. Travel Channelin miniohjelmissa. Matkaan lähdettiin Montrealista bussilla. Matka-aika noin 3h ja lipun hinta 97 Kanadan taalaa. Ostettaessa etukäteen paluun sai jopa 20 taalaa alennusta, joka oli varsin mukava yllätys se. Tosin paluuaika oli jo tässä vaiheessa oltava selvillä, koska lippu kirjoitettiin haluttuun linja-autovuoroon. Mikäli lipun olisi ostanut etukäteen netistä, olisi hinta voinut olla vain 25 taalaa. No tällä kertaa meni näin.

Linja-auto osoittautui Orleans Expressiksi (https://www.orleansexpress.com/en/montreal_quebec/), joka ei matkan aikana turhia pysähdellyt. Tosin kolmen tunnin aikana vain muutama pienempi kaupunki vilahteli ohi bussin kiitäessä pitkin moottoritietä. Näkymät olivat lähes samat kuin, jos olisi matkustanut Suomessa: puita, pensaita ja muita moottoritiellä liikkuvia autoilijoita. Sekä lunta, vettä ja loskaa. Sattui nimittäin niin, että pääsimme todistamaan talven ensimmäistä lumisadetta Quebecin alueella. How cool is that!

Chateun edestä

Näkymiä Chateau Frontenacin puistosta

Quebecissä on mahdollista jäädä linja-autosta uudempaan keskustaan sekä Gare du Palaislle eli paikalliselle matkakeskukselle, jolle saapuvat niin linja-autot kuin junatkin. Rakennus itsessään ja vanha puoli edustavat vanhan loiston aikoja ja ovat varsin mukavan näköisiä, jos sattuu pitämään vanhoista, historiallisista rakennuksista kuten minä. Matkakeskuksessa itsessään on muutama halvempi kahvila, hammaslääkäripalveluita, matkamuistomyymälä sekä se kalliimpi ravintola.

IMG_1565

Lähdimme astelemaan kohti vanhaa kaupunkia hyvien opasviittojen opastamana. Tosin asemalta on Unescon suojelukohteeseen vain vajaa kilometrin matka, osin ylämäkeen, joten suuria ponnistuksia ei tarvittu kaupungin löytämiseksi. Vanhassa kaupungissa vastaan ei suinkaan kävellyt ehtymätön turistivirta, vaan hiljaisten hotellien ja matkamuistomyymälöiden rivit. Saimme rauhassa pyöriä mukulakivillä pitkin kaupunkia muutamien kanssamatkustajien kanssa, tutkimassa kujia ja pistäytymällä pikkuruisiin liikkeisiin.

Suurta ihmetystä aiheutti Chateau Frontenac, joka totta tosiaan on melkoinen rakennus. Eikä ihme, miksi tämä rakennus on joidenkin tietojen mukaan maailman kuvatuin hotelli. Onhan se melkoinen ilmestys, ajattelemaan laittoi niiden rakentajien ja myöhemmin siivoajien urakat, jotka ovat linnan parissa työskennelleet. Linnaan olisi mahdollista varata opastettuja kiertokävelyitä, mutta tällä kertaa tyydyimme ihmettelemään 200 vuotta vanhaa hotellia ulkoakäsin.

Chateu

Chateau Frontenac

Chateaulta kävelimme rappuset alas vanhimpaan osaan kaupunkia Petit-Champlainille. Tähän satamassa olevaan kaupungin osaan pääsisi myös pienellä maisemahissillä, mutta juuri tuolloin, hissi oli poissa käytöstä. Tämä osa vanhaa kaupunkia on varsin valloittava (http://www.quebecregion.com/en/old-quebec-winter/petit-champlain/).

Quebec, Old Harbour

Quebec, Old Harbour

Pienen pieniä putiikkeja, piskuisissa taloissa, kapeilla kujilla. Suorastaan tunsi kuinka historian lehdet havisivat. Lisäksi, joulu kun on tulossa, oli jokaisen myymälän eteen tuotu aito tuuhea joulukuusi, joissa jokaisessa oli identtiset sähkökynttilät. Ja mikä ettei olisi, onhan kaupunki parhaimmillaan juuri jouluna.  Näin meitä valisti majatalossa työskennellyt tarjoilija, joka ihmetteli, että miksi emme viivy Kanadassa kauemmin kuin vain viikon. Me kun emme säikähdä säätäkään, toisin kuin etelämmästä tulleet matkustajat. Säästä sen verran, että viima oli jäätävä. Sää ajoi meidät sisälle aina kun se oli mahdollista. Majatalossa söin myös parasta lohipastaa, mitä koko viikon aikana eteen tuotiin. Ja entä se kahden suklaan kakku vaniljakastikkeella…Slurpsis!

Kahden suklaan kakkua aidolla vaniljakastikkeella, sìl vous plait!

Kahden suklaan kakkua aidolla vaniljakastikkeella, sìl vous plait!

Kohtaamamme quebeciläiset ovat varsin ylpeitä perinnöstään sekä hyvin, hyvin eurooppalaisia. Tuntui oudolta matkustaa lähes 10h alueelle, jossa sen lisäksi, että puhutaan pääkielenä ranskaa, ollaan enemmän eurooppalaisia kuin me eurooppalaiset itse olemme. Viimeksi 1995 quebeciläiset ovat äänestäneet Kanadasta irtautumisen puolesta. Ei-äänet olivat hyvin tasaväkisessä äänestyksessä voittaneet. Tosin nyt alueen turuilla ja toreilla oli jälleen havaittavissa vaalimainoksia, jossa vedottiin itsenäisyyden puolesta. Ties vaikka jokin päivä tulisi uusi maa, jonka nimi on Quebec?

Koska olemme eurooppalaisia tai ehkä siksi, että quebeciläiset ovat harvinaisen mukavia, saimme varsin ystävällistä kohtelua minne sitten ikinä menimmekin. Lisäksi he tuntuivat varsin hyvin tietävän, missä Suomi maantieteellisesti sijaitsee, tämä kun ei ole Amerikan mantereella aina itsestäänselvyys. Quebecissä myös osattiin englantia kun Montréalissa ei joka paikassa niinkään. Matkaseurueessani kukaan ei siis puhu ranskaa, mutta voi sanoa, että kyllä tämän reissun jälkeen kummasti kielivarasto kasvoi muutamasta ranskan kielisestä lauseesta kymmeniin.

Fresque des Quebecois

Fresque des Quebecois

Kiersimme kujilla ja bongasimme mm. Place Royalen lähettyviltä Fresque des Quebecoisin, johon on maalattu kuuluisia quebeciläisiä. Seasta ei kyllä löytynyt Celine Dionia, jonka laulut tuntuivat soivan joka toisessa quebeciläisessä liikkeessä, jonne satuimme astumaan.

Vanhan kaupungin kujien jälkeen suuntasimme yläkaupunkiin, jossa oli muitakin liikkeitä tarjolla kuin turistirihkamaa kauppaavia putiikkeja. Täältä löysimme juuri rakennetun rusettiluistelukaukalon sekä myös tavallisen kaupan, josta ostimme vaahterasiirappia, -teetä ja paikallisia karkkeja kotiin vietäväksi. Ja olivat muuten koko reissun halvimmat.

Bussia odotellessa istuimme vielä muutamassa vanhan kaupungin pubissa todistamassa paikallista, lähes fanaattista jääkiekko-innostusta. Tosin, osaahan ne kanukit kai pelatakin. 😉

Käteen tästä miniretkestä jäi kuuden tunnin tutustuminen varsin pittoreskiin kaupunkiin. Marraskuun loppu oli siinä mielessä hyvä, ettemme jääneet muiden turistien jalkoihin, mutta selkeästi kaupunki pääsee oikeuksiinsa kesäisin sekä juuri ennen joulua, kun lumi on peittänyt vanhojen talojen katot valkoisella peitollaan. Mikäpä se silloin olisi nököttää hevoskärryssä lämpimän viltin alla, mennä pitkin kaupungin intiimejä kujia, juoda kuumaa kaakaota bistrossa ja tuntea pakkasen nipistys poskipäissä (huokaus).

IMG_1576

PS. Je me souviens on Quebecin virallinen motto ja tarkoittaa Minä muistan, -ainakin vielä!