Browsing Tag

miniloma

Jouluisia pärskeitä Caribialla

Jouluisia pärskeitä Holiday Club Caribialla

Viime viikolla oli aika kuluttaa kesällä lomaosake-esittelystä saatu lahjakortti. Kortti oikeutti vuorokauden majoituksen missä tahansa Holiday Clubin kylpylässä 2 aikuiselle ja kahdelle lapselle, kylpylän vapaalla käytöllä sekä aamiaiset. Reissuun yhdistettiin meille perinteeksi muodostunut käynti Turun Wanhan Suurtorin joulumarkkinoilla kuten myös sukulointia Länsi-Suomessa päin.

IMG_1875

Aamuinen maisema

Lahjakortti oli aktivoitava puhelinpalvelussa ja henkilö joka otti varauksemme vastaan, oli hieman nihkeä kun molemmat mukaan tulevat lapset ovat 13-vuotiaita. Huone johon lahjakortti oikeuttaa, on kuulema standardikokoinen ja ahdas meidän kokoiselle seurueelle. Hän kauppasi meille toista huonetta joka olisi maksanut 180€. Emme kuitenkaan ottaneet huonetta, koska olemme tottuneet oleilemaan pienissäkin huoneissa reissujemme aikana ja toisaalta, emme tulleet hotellihuoneeseen kuin nukkumaan.

IMG_1867

Superior-huone

Ajoimme siis sumuiseen Turkuun. Sumu oli niin valtaisa, ettei Caribian kulmalla olevaa valtavan kokoista posankkaakaan meinannut sumusta erottaa. Jätimme auton maksulliseen parkkiin ja ei kun vaan laukkujen kanssa sisälle vaniljantuoksuiseen eteisaulaan. Eteisaulassa paloi takkatuli ja oli oikein kodikas vastaanotto. Respassa työskennellyt henkilö antoi majoituskortin täytettäväksi ja näppäili konettaan. Hetken päästä hän ojensi ystävällisesti avainkortin sanoen, että upgreadasimme teidät superior-huoneeseen, jotta teillä olisi enemmän tilaa ja asumismukavuus olisi parempi. Silti, aiempaa mielipidettämme sivuten, varsin mukava jouluyllätys! 🙂

IMG_1871

Kävi ilmi, että huoneemme sijaitsi 2. kerroksessa ja oli Paitsio-nimeltään. Nähtävästi huone on joskus toiminut aitiona tai edustustilana, koska huoneen huonekalut poikkesivat tavanomaisesta. Itse sänky oli seinästä vedettävä, levitettävä sohva leveämpi kuin tavallisesti sekä pöytänä toimi pitkä kapea ja korkea pöytä, johon kuului kuusi baarituolia. Mukana olevat esiteinimme olivat haltioissaan. Ainoa miinus oli ikkunan takaa kuuluva meteli, koska ikkunoista avautui näkymä SuperPark-sisäaktiivipuistoon. Onneksi meteli ja valot himmenivät klo 20.00 kun puisto meni kiinni. Sitä teinit eivät olleet todistamassa, nimittäin heti kun huone oli otettu ”haltuun”, kaksikko lähti altaille polkismaan.

Ennen altaalle menoa, kaksikko oli käynyt tutustumassa myös kuntosalin ja peliluolan tarjontaan. Kun jo hieman väsähtäneet tyttöset tulivat takaisin huoneeseen, oli meidän aikuisten vuoro. Joulukuun ajan Caribialla oli kuutamouinteja tarjolla muutamana perjantaina klo 21–24.00 välisenä aikana. Ja tämä iltauinti koski pelkästään aikuisia. Luvassa olisi joulumusiikkia, himmennettyjä valoja ja kynttilöitä. Suurin lupauksin laitoimme huoneestamme kylpytakit päälle ja -tossut jalkaan. On muuten samaan aikaan ihanaa ja hyvin outoa viuhahdella pitkin hotellinkäytäviä moiset päällään. 😉

IMG_1869

Tossut ja kylpytakki odottamassa

Altaiden valoja oli himmennetty, mutta suuri pettymys oli luvatut kynttilät. Altaiden ympärille oli laitettu näitä muovisia, rapujuhlissa käytettäviä oransseja, vihreitä ja valkoisia purkkeja. Myös joulumusiikkia ei kuulunut tai se oli niin pienellä, että hallin häly peitti sen alleen. Emme antaneet kuitenkaan moisen häiritä vaan lilluimme altaissa muiden, lähinnä nuorten pariskuntien kanssa. Parasta koko kuutamouinnissa oli ulkoaltaassa käynti. Ulkona oli vajaat pari astetta pakkasta ja lämmin vesi nousi höyrynä ylös, samalla kun jo olemassa oleva sumu teki altaan ympäristöstä suorastaan unenomaisen. Ulkona altaan ympärillä oli oikeita lyhtyjä, joissa paloivat isot valkoiset kynttilät. Ja lähes jokainen pariskunta oli kietoutuneet toisiinsa. Romantiikka oli lähes käsin kosketeltavissa.

IMG_1884

Aamiaishuoneen suklaafondue

Siirryimme ulkoaltaasta hieman kylmissämme lillumaan, tällä kertaa aivan luvallisesti, huippulämpimään lastenaltaaseen. Siinä sitten alkoi uni painaa simmuja ja siirryimme saunan kautta hotellihuoneeseen. Tyttärillä oli tällä välin tullut hirveä nälkä, mutta valitettavasti Hesburger, joka allasosaston vierestä löytyy, sulki ovensa myös tällaisena erikoisiltana klo 20.00. Joten kaupungille hakemaan grilliherkkuja, jotka kyllä sitten upposivatkin kasvaviin suihin mainiosti.

Aamulla heräilimme aamiaiselle yhdessä SuperParkin valojen kanssa. Emme olleet vetäneet verhoja ikkunoiden eteen, joten kun halliin laitettiin klo 8.00 valot päälle (itse parkki aukesi vasta klo 11.00), myös meidän sakki heräsi. Aamiaiselle klo 9.00, mutta millaiselle sellaiselle… Ensimmäisenä vastassa oli suklaaputous. Aika siistiä vai mitä! Kaikenlaisissa hotelleissa on tullut oltua, mutta ennen tätä, ei yhdessäkään ole ollut aamiaisella valuvaa suklaata vaahtokarkkien ja hedelmien (hedelmät oli myös valmiiksi pilkottuja) dippaamista varten. Siinä vaiheessa tytötkin kunnolla heräsivät.
Muutenkin aamiainen oli huomattavasti runsaampi kuin esimerkiksi Saimaan Holiday Clubissa, jossa kävimme viime keväänä pyörähtämässä. Oli montaa eri sorttimentaalia, jokaiselle jotakin. Myös gluteenitonta ruokavaliota noudattavat henkilöt oli huomioitu tavallista paremmin. Heille oli oikein oma pöytä koottuna. Yksi ruokahalua herättävä tekijä löytyy myös aamiaistilasta, pöydistä nimittäin on lähes esteetön näkymä allasalueelle, joten kun pötyä oli laitettu niin pöytään kuin masukkiin, oli jälleen vuorossa pienimuotoista pulikointia ja höyrysaunasta nauttimista, ennen joulumarkkinoille lähtöä. 🙂

IMG_1890

Kello viiden tee Skotlannissa

Edinburgh, UK

Monissa ja monenlaisissa maissa sekä paikoissa on tullut käytyä, mutta yksi piikki lihassakin on ollut, nimittäin Edinburgh. Paikka jossa todella moni tavallinen matkaaja on käynyt, paitsi minä. Tämän epäkohdan korjaamiseen onneksi tarjoutui mahdollisuus menneenä keväänä, kun jälleen alelentoja pukkasi toukokuulle. Soitto kaverille ja niin, taas oli lennot ostettuna.

IMG_1100

Edinburghin vanhaa keskustaa

Odotukset olivat korkealla, olinhan kuullut paikasta paljon ja hyvää. Tullessa lentokenttäbussilla kaupunkiin, Edinburgh näytti jo parhaimmat puolensa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli Englannin (Skotlannin) säähänkin nähden lämmintä. Tämä näkyi mm. siinä, että jokainen puisto joka majoituspaikkaamme mennessä ohitettiin, oli täynnä auringonpalvojia ja kuten voi hyvin kuvitella, hyvin punaisia sellaisia.

Olimme varanneet huoneiston, joka oli näyttänyt niin muiden huoneistoa käyttäneiden arvioiden kuin esittelynkin puolesta enemmän kuin lupaavalta. Mutta kuinkas kävikään, neljän vuorokauden aikana jonka huoneistossa vietimme, jouduimme joka päivä ottamaan yhteyttä vuokranantajaan ties minkä ongelman vuoksi, alkaen siitä, että luvattuja sänkypaikkoja oli neljän sijasta kaksi, suihkusta ei tullut lämmintä vettä, asunnossa oli kylmä, jne. Tämä viestittely joka loppua kohden alkoi muuttua vuokranantajan puolelta nälvimiseksi, hieman latisti tunnelmaa, jonka muuten varsin miellyttävä vanha kaupunki sai aikaiseksi.

Puistoissa oli tungosta aurinkoisena päivänä.

Puistoissa oli tungosta aurinkoisena päivänä.

Yksi hyvä asia vuokratussa huoneistossa oli, nimittäin asunto oli keskellä vanhaa kaupunkia. Siitä oli mukava tehdä kävelylenkkejä pitkin kapeita kujia, The Royal Milea sekä Edinburghin linnaa. Tällaisella kävelyretkellä osuimme niin paikallisiin kirjastoihin, joissa oli mielenkiintoisia virtuaalinäyttelyitä, kuin myös Greyfriars Bobby koirapatsaan luokse. Tarinan mukaan koira päivysti isäntänsä haudalla 14 vuotta, omistajan kuoleman jälkeen. Myöhemmin on selvinnyt, ettei tarina pitäisi paikkaansa, vaan kyse olisi ollut enemmänkin paikallisten kauppiaiden myynninedistämistempusta. Tarina on kuitenkin ihana. Koirapatsaan vieressä on myös perinteikäs pub, kuin myös varsin idyllinen hautausmaa, jonka historia on kuitenkin hyytävä.

 Greyfriars Bobby

Greyfriars Bobby

Edinburghin linnaan tutustuimme seuraavana päivänä tarkemmin, kun sää ei ollutkaan enää niin suosiollinen. Taivas valkeni harmaana ja kylmää vettä vihmoi alas. Onneksi linnaan voi mennä, vaikka alas tulisi hieman isompiakin ”hiutaleita”. Osuimme linnan etupihalle kun vartijat olivat tulossa, aloituspaikoilleen, säkkipillien ja rumpujen soidessa. Siinä ne vartijat ja sotilassoittokunta etenivät kiltit päällä koleassa kevätsäässä. Hieman kävi mielessä tämä vanha kysymys, onko herroilla ollenkaan mitään kiltin alla? Tosin eivät olleet komeimmasta päästä, joten emme ottaneet asiasta selvää ;).

Linnan pihasta on hienot näkymät kaupunkiin ja kaupungin yli merelle asti. Päivän aikana sääkin selkeni, joten näkyvyys parani. Linnassa on näyttely Edinburghin ja Skotlannin historian eri vaiheista, vankilamuseo, pieni kappeli jne. Mutta mielenkiintoisemmaksi osoittautui isompi kappeli ja vahdinvaihto. Kolme vartijaa tuli paikalle aseiden kera, ja vartiossa olleet kaksi vartijaa lähtivät tietyn protokollan tehtyään pois. Nämä ”vapautetut” vartijat viettivät myöhemmin aikaa ikuistaen itseään turistien valokuviin, olihan heillä täydet sotisovat päällä. Itse linna koostuu useasta rakennuksesta, jotka kohoavat ylhäälle mäen rinteelle (http://www.edinburghcastle.gov.uk/).

IMG_1176

Linnaan on tehty ravintola, josta sai ”kello viiden teetä” koko päivän ajan. No, sellaista traditionaalista hetkeä kun ei ole koskaan tullut nautittua, joten nyt maksoi mitä maksoi (20 puntaa), nyt se oli tehtävä. Meillä oli jäänyt aamiainen väliin, joten molemmat tilasivat omat herkkulautaset ja vot, johan sitä syömistä tuli. Paikalliset tilasivat yhden ”räkin” aina per pöytäseurue, jonka huomasimme vasta sen jälkeen kun omien herkkujen syöminen alkoi käydä tukalaksi. Leivoslautasilla kun oli mm. pieniä kolmioleipiä, skonsseja, pieniä leivoksia, tuulihattuja, sämpylöitä ja lisäksi iso kannullinen teetä.

"Kello viiden tee"

”Kello viiden tee”

Vyöryimme linnasta alas kaupunkiin ja päätimme, ettei päivä voi tähän vielä päättyä. Hyppäsimme paikallisbussiin ja suunnistimme merenrantaan kuninkaallisen perheen huvijahtia HMY Britanniaa tutkimaan (http://www.royalyachtbritannia.co.uk/). Jo sisäänpääsy oli maireaa: Laivaan mennään sisälle kauppakeskukseen rakennetusta osiosta, jossa jonottaessa (jos jonoja sattuisi olemaan), voi samalla tutustua laivan historiaan ja kuninkaallisten valokuviin. Itse laivaan mennään joko kävelemällä metallirampin portaita alas tai hissillä. Laiva oli hyvin mielenkiintoinen. Maksaessa lipun, sai mukaan kuulokkeet josta omaan tahtiin pystyi kuuntelemaan kunkin laivan osion historiaan liittyviä faktoja ja tarinoita. Laiva on jo parhaimmat päivänsä nähnyt niin sisustuksen kuin tekniikkansa puolesta, joten nyt jahti toimii museona. Varsin mielenkiintoinen kokemus!

HMY Britannia

HMY Britannia

Rättiväsyneinä kävimme Royal Milellä syömässä, pintilla ja sitten nukkumaan. Seuraavana päivänä kun oli luvassa shoppailureissu Glasgowiin.

Glasgow, UK

Hyppäsimme junaan Edinburghissa tehdäksemme päivän täsmäiskun Glasgowiin. Junia menee mukavasti suuntaansa ja kyseinen matka kesti noin tunnin, samalla kun ikkunasta pystyi silmäilemään ohikiitäviä pieniä kyliä ja nummia. Myös kanssamatkustajat pitivät huolen viihdyttämisestä, olihan jo lähes päivä puolessaan, mikä ettei voisi käyttää matkustamista kaljoitteluun. Näin tuumasi englantilaishuligaaneilta näyttävä miesporukka, joka hyppäsi melkein heti lähdön jälkeen junaan. Nähtävästi Skotlannin junissa saa juoda kaljaa, ainakaan naiskonnari ei sitä pahakseen pistänyt, vaikka hemmot tarjosivat olutta hänellekin. Sen verran tuubassa porukka loppumatkasta oli, että yksi nelikosta jäi vahingossa pois junasta ennen Glasgowia (meni vessaan, mutta erehtyi ovesta).

Skotlantilaisia maisemia suoraan junan ikkunasta ikuistettuna

Skotlantilaisia maisemia suoraan junan ikkunasta ikuistettuna

Glasgowissa asema oli hyvässä paikassa kaupungin tarkasteluun nähden. Kaupunki olikin varsin mukavan oloinen sekä kompakti kävelemiseen. Isoja tavarataloja ja kävelykatuja sekä kuuluisa yliopisto keskustassa. Shoppailijan paratiisi! Huomattavasti enemmän tarjontaa puntiensa tuhoamiseksi kuin Edinburghissa. Lisäksi useita ruokapaikkoja. Löysimme yhden Aasian crossover-paikan yliopiston lähettyviltä. Syö niin paljon kuin jaksat 10£. Oli kyllä halpa, mutta niin oli kadulla kilpailuakin.

Glasgowin rautatieasema

Glasgowin rautatieasema sisältä

Kävelyretkemme vei Grand Centralin hotellin eteen palomiespatsaan luo (http://stv.tv/news/west-central/187145-glasgows-fallen-firefighters-remembered-throughout-the-city/), pronssinen patsas on pystytetty niin entisten kuin tulevien palomiesten kunniaksi. Patsas pystytettiin vain kolme kuukautta ennen 9/11 iskuja New Yorkiin, kuin ennakoiden tulevia rankkoja tapahtumia. Samalla kadulla on myös rautatieasema, joten ympyrämme sulkeutui useiden muovikassien kera. Muuten, Glasgowin rautatieasemakin on myös varsin hieno rakennus. Pelkästään istuminen siellä ja ihmisten havainnointi on varsin mielenkiintoista.

Palomies patsas

Glasgowin palomiespatsas

Kaiken kaikkiaan minilomasta Skotlannissa jäi hyvä fiilis. Kompakti kaupunki ja hyvät yhteydet myös lähiseutujen tutkimiseen. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ottaneet junan ja lähteneet nummille seikkailemaan Skotlannin yläosiin. Mutta pitäähän sitä jättää jotain ensi kertaankin!