Browsing Tag

luonto

Pehmeitä löylyjä ja makoisia unia – Matkailutila Haapamäessä

Matkailutila Haapamäki, Virrat

Vaimeaa tuulenkohinaa koivunlehdissä, peilityyni järvi edessäsi, kaukana kujertava kyyhkynen sekä laskevan ilta-auringon lämpö ihollasi. Voiko enempää kesälomaltaan toivoa?

Tällaisia tuntemuksia on tarjolla Matkailutila Haapamäessä Virroilla. Tässä blogitarinassa siirrymme Haapamäen vehreisiin maisemiin nauttimaan kesästä ja lämmöstä!

Haapamäki lyhyesti

Matkailutila Haapamäki on tarjonnut maatilamatkailua Virtain Vaskivedellä 50 vuoden ajan. Alkuperäinen Tapion tila on ollut saman suvun omistuksessa jo yli 100 vuoden ajan. Myös matkailuyritys on kulkenut suvussa, ja on pysynyt vuosikymmenten ajan perheyrityksenä.

Tilalla on ollut kolme päätaloa; Tapio, Tuomisto ja Setälä. Jokainen isäntäpari on muokannut tilaa oman näköisekseen sekä kasvattanut tilan pinta-alaa alkuperäisestä viidestä hehtaarista peräti 85 hehtaariin. Samalla tilalle on noussut rakennuksia eri käyttötarkoituksiin sopivaksi.

Vuonna 1966 tilaa alettiin kehittää matkailun saralla rakentamalla Hellinki-mökki rantaan. Aluksi matkailutarjonta oli pientä, lähinnä yhden mökin ja saunan vuokrausta.

70-luvulle päästyä, rakennettiin tilalle Lepola- ja Riihimökit, joihin pääset kohta tutustumaan tarkemmin. Vuonna 1976 tehtiin päätalon siirto ja samalla matkailu muuttui ammattimaiseksi. Samalla vuosikymmenellä rakennettiin myös savusauna.

80-luvulla laajennettiin Setälää ruokasalilla, terassilla ja laitoskeittiöllä. Myös Metsäpirtti nousi tilalle. Elettiin matkailun osalta Haapamäen kulta-aikaa, tila oli usein matkailijoista hyvin täysi. Tila oli esimerkiksi mukana TV2:lta tulleessa Resiinaralli-ohjelmassa. Ohjelmassa kilpailijat mittelivät taitojaan erilaisissa maaseudulle sijoittuvissa työtehtävissä.

90-luku meni tilalla täysipainoisesti matkailun parissa. Tällöin kaksi sukupolvea uurasti tilan eteen töitä. Tuohon aikaan ei vielä ollut tapana ulkoistaan toimintoja, joten isäntäväki piti huolta kaikesta. Koski se sitten asiakkaita, juhlajärjestelyitä, ruokatarjoiluja, messuesittelyjä ja markkinointia tai siivousta ja pyykkihuoltoa. Vuosikauden puolivälissä hirsitalo Myllylä siirrettiin tilan maille.

Vuonna 2016 yritys siirtyi sukupolvenvaihdoksen myötä neljännelle polven edustajille Antti ja Noora Haapamäelle, jotka tuovat uutta tuulta tilan purjeisiin. Edessä on mm. rakennusten kunnostamista sekä nykyaikaistamista tämän päivän matkailijoiden vaatimuksia vastaavaksi. Työ on jo hyvällä alulla.

Vanha kyltti venevajan kulmilla.

Haapamäki tarjoaa niin perhe- kuin ryhmämajoitusta yhteensä 80 henkilölle sekä mahtavat puitteet esimerkiksi tunnelmallisille saunailloille. Majoitustiloilla on MALO-laatuluokitus sekä matkailutilalla on Maakuntien Parhaat-laatumerkin käyttöoikeus.

Mökkejä löytyy erikokoisia ja erilaisilla fasiliteeteilla, pienestä kahden hengen Hellinki-rantamökistä hirsitalo Myllylään, johon mahtuu majoittumaan kymmenen henkilöä. Myös Päätalo Setälään on mahdollista majoittua, talossa on vuodepaikkoja peräti 21. Lemmikit ovat tervetulleita mökkeihin, päätaloon lemmikeillä ei ole asiaa. Setälässä onnistuvat myös ikimuistoiset perhejuhlat sekä rippileirit.

Saunarakennuksesta löytyy niin puu- kuin savusauna, tilava saunatupa sekä uutuuttaan hohtava kylpytynnyri, puhumattakaan hiekkarannasta johon on vain 20 metriä saunasta.

Alueelta löytyy niin Tuomiston Vuorenhaltijan laavu, Hirsikota, kuin pieni luontopolkukin, joten tuntuma luontoon on käsin kosketeltavissa.

Matkailutilalta on vain 20 minuutin matka Virtain nähtävyyksille kuten Virtain Perinnekylään sekä Torisevan rotkojärville. Matkaa Kyläkauppa Keskiselle Tuuriin on vajaa tunti. Suuren kaupungin tuiskeeseen eli Tampereelle on vain 88 kilometrin ajomatka.

Tänään

Majoituimme rantamökki Lepolaan. Mökki sijaitsee aivan sananmukaisesti rannassa, ja näkymät olivat niin suomalaisen kesäiset kuin vain olla ja voi. Ilta-auringossa kalat hyppivät kaislikossa, suurten koivujen kehystäessä maisemaa. Ei voisi mökki paremmassa paikassa olla.

Lepola on kokenut suuren remontin menneen kevään aikana. Kaikki pinnat on maalattu, keittiö uusittu sekä mökin yhteyteen on rakennettu iso terassi, jolta voi iltamyöhään nautiskella Purranlahden näkymistä.

Lepola-mökin tupakeittiö.

Makuusopissa on alati muuttuva ”maalaus” seinällä.

Mökissä on täysin varustellun keittiön lisäksi oma wc pienellä suihkutilalla, tupakeittiö tv:llä sekä kaksi nukkumasoppea. Oikein hyvin tilaa neljälle reissaajalle. Mökin hintaan kuuluu oma soutuvene, grillikatos sekä tunnin saunavuoro Rantasaunassa.

Ensi kosketus saunaan

Kävelimme saunalle. Rannassa odotti vanha kirkkovenevaja joka oli aivan ihanasti harmaantunut. Rantaa pitkin kulki polku jonka varrella voi tuoksutella koiranputkien ja kukkivien lupiinien keskellä. Kaislikosta pyrähti uimaan soma parvi sorsanpoikasia.

Vanha pärekattoinen kirkkovenevaja.

Rantasauna.

Uuteen kylpytynnyriin mahtuu kuusi kylpijää samanaikaisesti.

Rantasaunalle päästyämme emme voineet kuin hiljaisina katsoa perinteistä suomalaista näkymää, joka saunan terassilta avautui Purranlahdelle. Näissä perisuomalaisissa maisemissa minun sieluni lepää. Kivahan se on ulkomailla käydä, mutta loppujen lopuksi, kyllä tämä maa on paras paikka asua – ainakin kesäisin.

Saunatupa on tumman tyylikäs.

Aukaisimme saunatuvan oven ja hupsis, mitä oven takaa löytyikään; paksua vanhaa hirttä, takka jonka perustus on tehty isoilla aidoilla kivillä sekä jyhkeät penkkiryhmät. Aivan ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä olisi vallan mahtava paikka tunnelmallisille rapujuhlille tai kesäkauden päättäjäisille. Tilalle on muuten mahdollista tilata ruokaa yhteistyöyrityksen J. L. Runebergin Herkkujen kautta, joten ei tarvitse kuin saapua paikan päälle nauttimaan.

Saunatuvasta pääsee käytävään jonka päässä on pukuhuone sekä ovi suihkutiloihin. Suihkuja on peräti kolme, joten jonotusnumeroita suihkuun ei tarvita. Suihkuhuoneesta pääsee tummaan savusaunaan, joka tuoksuu lapsuuden kesille. Savusauna on valtava, tänne mahtuisi varmasti koko suku tai ainakin lähes parikymmentä ihmistä yhtä aikaa.

Suihkutilasta pääsee myös puusaunan puolelle, joka on hieman pienempi, mutta kyllä näillekin lauteille mahtuu enemmän kuin yhden käden sormellinen saunojia. Nyt me pääsimme lämmittämään saunaa juuri niille asteille kun halusimme. Ohjeeksi saimme, että sauna on parhaimmillaan 45 minuutin päästä.

Oli muuten miellyttävää mennä saunan lämmityspuuhiin, kun kaikki oli valmiiksi laitettu; puut aseteltu kiukaan pesään ja luukku avonaisena odottaen,  että liekki valtaa pesän ja sen kuivat puut tuottaen lämpöä, joka kietoo saunojat pehmeän vilttinsä sisään. Voisiko saunan lämmitys helpommin alkaa? Varsinkin kun löylyvesi oli tuotu valmiiksi saunakiuluun, ja saunatuvassa odotti kannullinen kylmää juotavaa… Tähän palvelutasoon voisi tottua! 🙂

Kuten myös pehmeisiin löylyihin joita puukiuas antoi myöhemmin matkailijoiden iloksi. Perhe viihtyi saunassa ja rannalla pitkän kaavan mukaan, välillä kastautumaan 18 asteiseen veteen ja taas saunan lämpöön. Kyllä lihaksien jumit saivat kyytiä.

Saunan terassi.

Kylpemisen jälkeen, istuimme hiljaa saunan terassilla. Käteni hiveli kuin huomaamatta kelosta tehtyä tukipylvästä. Pylväs oli harmaa ja käden alla pinnaltaan pehmeä kuin persikka. Astelimme takaisin mökille kun aurinko laski mailleen jättäen vielä hetkeksi lämpöisen hehkun polulle. Mikä hiljaisuus ja rauha! Ei varmaan tarvitse kuvailla, että nukkumatti tuli sinä iltana hyvin varhain Lepolaan kylään.

Seuraavana aamuna

Seuraavana päivänä kävimme makeasti nukutun yön jälkeen tutustumassa tilan muihin rakennuksiin. Tilalta löytyy oma kotimuseo, joka on täynnä koko kylän alueelta kerättyä historiaa niin eeppisestä separaattorista, puusaavien kautta aapisiin sekä arabiankuppeihin. Esineet on mukavasti laitettu esille ja parasta on, että suurimmalla osalla esineistöä on oma tarinansa kerrottavanaan. Tämä museo on oikea aarreaitta lähihistoriasta kiinnostuneille. Kotimuseo on avoinna ryhmille pyynnöstä.

Kotimuseo.

Puisia työvälineitä ja vakkoja.

Vanhoja silitysrautoja.

Separaattori kuvassa oikealla.

Kiersimme erilaisia nukkuma-aittoja, joita maatilan alueella on useita. Näissä tulevaisuuden toivot eli rippikoululeiriläiset viettävät aikaansa luonnon helmassa.

Idyllinen nukkuma-aitta.

Tilan ylälaidasta löytyy sympaattinen Mummonmökki Ahomäki, joka on todellakin ollut mummon mökki. Nyt mummo ei enää mökissä asu, mutta sinä voit asua! Mökissä on vuodepaikat neljälle. Mökin varustuksiin kuuluu wc, suihku, tv ja minikeittiö.

Mökin edustalta on aivan mahtavat hämäläiset maisemat pellolle ja aina 300 metrin päässä olevalle Purranlahdelle asti. Parasta maisemien lisäksi on pihapiiriin kiireettömyys, linnut pitävät puissa konserttiaan, ja jo tänne saapuessa tulee tunne, että kiire loppui nyt tähän.

Hämäläistä maisemaa parhaimmillaan.

Tilan keskeltä löytyy Päätalo Setälä, joka koostuu kahdesta toisiinsa liitetystä kaksikerroksisesta perinnerakennuksesta. Tässä rakennuksessa on tilaa isommillekin juhlille, kerrotaan suurimmissa juhlissa olleen aikanaan peräti 600 vierailijaa.

Pirtti.

Kesäveranta on muunneltavissa erilaisiin juhliin sopivaksi.

Päärakennuksen ala- ja yläkerrasta löytyy majoitustiloja. Rakennuksen käytävillä on kuusi wc-tilaa, viisi suihkua sekä hyvin varusteltu keittiö omiin kokkauksiin. Löytyypä rakennuksesta pianokin juhlatilaisuuksiin.

Toinen alakerran makuuhuoneista.

Ursulan huone.

Yläkerran aula.

Yksi yläkerran huoneista.

Alapihasta löytyy Riihimökki, joka on harmaan hirsisen piharyhmän osa. Mökki on idyllinen, suorastaan kansallisromanttinen suurine takkoineen ja hulppeine huonekorkeuksineen. Täältäkin löytyy oma wc.

Riihimökki.

Tilan ensimmäinen museo, Riihimökki ja aittarakennus.

Käymme tutustumassa hieman kauempana, vehreän peltomaiseman keskellä sijaitsevaan hirsitalo Myllylään, jonka tupa on kuin sisustuslehdestä konsanaan. Kokoa talolla on 150 neliön verran, joten aivan pienestä rakennuksesta ei ole kyse. En yhtään ihmettele miksi rakennus, joka on muuten entinen Myllymiesten kahvila, on ollut hyvin pidetty matkustajien keskuudessa.

Keittiö on täysin varusteltu. Talon varustuksiin kuuluu niin pyykinpesukone, tiskikone, 40 tuumainen tv, kolme wc:tä sekä kaksi suihkua. Yläkerrasta löytyy niin sähkösauna kuin useita majoitushuoneita. Tämä on talo jossa on rauhallinen tunnelma ja hyvä hengähtää kiireen keskellä. Myllylässä onnistuvat myös pienet juhlat. Varsin tyylikäs huvila!

Myllylä.

Takka-leivinuuni on hieno.

Kyllä täällä kelpaisi telkkua katsoa.

Viimeisenä käymme katsomassa 100 neliöistä Metsäpirttiä. Myös tämä rakennus on ollut matkailijoiden parissa kovin suosittu, joten olikin varsinainen onni, että pääsimme katsomaan pirttiä myös sisältä käsin. Joka on muuten upea! Erityisesti alakerran suuri tupakeittiö, suorastaan kutsuu viettämään laatuaikaa tumman pirtin syleilyssä.

Tuvassa on ihana vanhanaikainen kerrossänky, jonne voi sulkeutua hyvän kirjan kanssa verhon taakse piiloon. Tukevat portaat vievät yläkertaan, jossa on kolme makuuhuonetta vuoteineen. Vakiovarustuksiin kuuluu nykyaikainen keittiö kaikkine tarvikkeineen, suihku ja wc, joita on kaksin kappalein. Ulkona on grillikatos. Täällä viihtyy isompikin porukka.

Metsäpirtti.

Kyllä tässä tuvassa viihtyisi pidempäänkin!

Vanha piikain kerrossänky.

Matkailutila Haapamäki mahdollistaa mukavia muistoja parhaitten ihmisten ympäröimänä idyllisessä maalaisympäristössä. Haluat sitten levätä, nauttia luonnosta, saunoa sydämesi pohjasta tai narrata kaloja kalarikkaassa Purranlahden poukamassa; Olet aina sydämellisesti tervetullut Matkailutila Haapamäelle hellittäväksi!

Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä Matkailutila Haapamäen kanssa.

Myrskyn jälkeen: Sequim ja John Wayne

Sequim ja Olympic kansallispuisto, 2016

Amerikan kierroksella yövyimme Sequimissa Washingtonin osavaltiossa. Osavaltiossa tiet on muuten merkitty presidentti Washingtonin sivuprofiililla, joka on varsin kiva idea. Itse Sequim on pieni nukkumalähiö, joka selkeästi elää kesäkuukausina. Kylää halkoo tie, jonka ympärille ovat kaupat ja palvelut rakentuneet. Kaupat ovat pittoreskeissa puurakennuksissa, joista eittämättä tulee mieleen lapsuuden lännenelokuvat. Tämä oli myös ainoa paikka viikon reissullamme, jossa meitä todella mittailtiin katseilla kun kävimme kaupoissa piipahtamassa.

Paikkakunnan yksi kuuluisimmasta nähtävyydestä ovat John Wayne Marina, jonka elokuvanäyttelijä Wayne oli aikoinaan saanut lahjoituksena, koska vapaa-aikanaan kävi Sequimissa Wild Goose-jahdillaan. Myöhemmin Waynen perhe lahjoitti sataman takaisin. Satamassa kellui muutama paatti, näkymät lahdella oli usvaisen väsyneet. Siinä kyllä silmä lepäsi, kuten varmaan aikoinaan myös Johnilla…

Näkymä John Waine marinalta.

John Wayne Marina

Kovasti tienvierustoilla mainostettiin myös Laventelitiloja, mutta tähän aikaan vuodesta (lokakuu), maatiloilla ei enää kasva kukkia. Lisäksi Sequimin lähistöllä olisi ollut elokuvissa esiintyvien eläinten tarha, mutta skippasimme niin laventelitilat kuin tarhankin ja painuimme katsastamaan Olympic kansallispuistoa, joka oli hieman yli tunnin ajomatkan päässä Sequimista.

Heti jättäessämme Port Angeles nimisen rantakaupungin taaksemme, näkymät alkoivat muuttua. Paljon jumalattoman isoja puita sekä puskaa jos jonkinlaista. Verrattuna Suomen luontoon, lehtipuita on paljon, erityisesti vaahteraa. Oppaiden mukaan saavuimme sademetsäalueelle ja ihmekös tuo, tuuli tuo mereltä mukanaan vettä, joka vuorten ansiosta sataa alas. Ja näin metsän pöheikkö saa niin leveyttä kuin korkeuttakin.

Lake Crescent

Lake Crescent

Ajoimme Lake Crescentille, jonka päällä roikkuivat sananmukaisesti pilvet. Vesi näytti kirkkaalta, mutta todella kylmältä. Järveä ympäröivällä tiellä kävi aikamoinen rekkaralli. Puuta, puuta ja puuta, oli rekoissa lasteina ja minkä kokoista puuta. Siinä jää suomalainen puu kakkoseksi jos leveyttä mitataan. Alueella oli pari viikkoa aiemmin pyörinyt rankka myrsky, joka oli kaatanut niin puita kuin sulkenut kansallispuiston vierailijoilta. Tämä selvisi vasta kun olimme alueella. Pääsimme kuitenkin aistimaan tunnelmaa yhdellä kansallispuiston porteista. Samalla selvisi, että myös kansallispuistot ovat maksullisia tällä puolen rapakkoa. Kuljimme Elwha joen vierustaa aina Olympic Hot Springsille, jonne kulki päällystetty polku. Näin vain Amerikassa. 😉 Olympic Hot Springs on pienehkö vesiputous, ei siitä sen enempää.

Hot river springs

Hot Springs-vesiputous

Mielenkiintoista on se kuinka paljon Washingtonin osavaltiossa on paikannimiä alkuperäiskansan kielellä. Osavaltiossa on useita Intiaanireservaatteja, joissa lähes jokaisessa näyttää olevan kasino sekä alkuperäiskulttuuria esittelevä keskus, jossa myydään käsitöitä ja maalauksia. Voi vain kuvitella miten pienissä kaupungeissa on aiemmin ollut ihan eri meininki kuin nykyisin, kun joka kyläpahasessa on kannabiskauppa (joo, sen myyminen on sallittua nykyään tietyissä osavaltioissa yli 21-vuotiaille), jokin hampparipaikka, bensis ja niin ne Outlet-alueet. Eksypä sinne sisään, niin laukku on kohta täynnä merkkivaatteita Michael Korsista, Tommy Hilfigeriin ja Leviksestä Calvin Kleiniin. Tulee säästettyä huomattavasti enemmän kuin Keskisellä konsanaan. Mutta se on ihan oma juttunsa se.

IMG_1193Metsää tarpeeksi ihmeteltyämme lähdimme ajelemaan takaisin päin Kingstoniin, josta lautta vei meidät mantereelle Seattlen yläpuolelle. Lauttamaksu oli yllättävän halpa, ihmiset eivät maksaneet mitään ja autokin vain parisenkymmentä taalaa. Itse lautta oli hieman isompi kuin Ahvenmaan saaristossa pyörivät lautat. Autoja mahtui kahdelle kannelle ja niiden yläpuolella oli ns. Finnjetin tyylinen matkustamo ja kahvila, josta olisi myös saanut alkoholipitoista juomaa, puolen tunnin matkalle.

Vähän jäi harmittamaan, ettei varattu lisäpäiviä kansallispuiston ympäristön tutkimiseen, se oli aivan toisenlainen maailma kuin mitä meillä päin näkee, vaikka itse puiston sisälle ei päästykään. Suosittelen puhdasta ilmaa ja luontokohteita etsiville seikkailijoille!