Browsing Tag

Lohja

Maanalainen Lohja

Tytyrin elämyskaivos, Lohja.

Saimme mahdollisuuden vierailla uusitussa Tytyrin kaivosmuseossa tai paremminkin elämyskaivoksessa Lohjan Matkailupalvelukeskuksen kutsumana. Lähdimme matkaan innokkaana, koska kohde on yksi Länsi-Uudenmaan erikoisimmista matkailunähtävyyksistä.

Tytyrinkaivos pähkinänkuoressa

Tytyrin kaivoksen omistaa Nordkalk Oy. Tytyrin kaivoksesta on louhittu kalkkia aina vuodesta 1897 lähtien. Louhinta jatkuu edelleen tasolla -370 maan alla. Tytyrin kaivoksen tunnelit sijaitsevat lähes 400 metriä Lohjan kaupungin ja Lohjanjärven alapuolella. Tunneleita on yli 60 km. Kalkkiesiintymän arvioidaan riittävän seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Vuonna 1988 kaivosmuseo avattiin tasolla -110. Museotoiminnan käynnistymistä on kiittäminen kaivoksen entistä johtajaa Carl Bäckströmiä, jonka ideasta museo perustettiin.

Museoon on hyvät opasteet Lohjalta ja ympäristöstä. Tytyrin kaivosmuseota ei pääse yksin tutkimaan, vaan kaivosta kierretään opastettujen kierrosten mukana. Kierros kestää noin tunnin. Lapsille on räätälöity aivan oma Tytyrin Tyyra-kierros, jolloin pukeudutaan peikkoasuihin ja kuljetaan kaivoksessa Tytyrin Tyyra ja kaivoksen Kalle tarinahahmojen vetämänä.

Olemme päässeet vierailemaan kaivosmuseossa kaksi kertaa ennen tätä käyntiä, joten tiesimme hieman mitä odottaa. Ensimmäinen muutos edellisiin oli museon sisäänkäynnin siirtyminen aivan uuteen paikkaan sekä upouuteen taloon. Talo oli niin uusi, että tuore maali tuoksui vielä rakennuksen sisällä.

Odotimme rakennuksessa kierroksen alkamista. Täällä on myös pikkuinen matkamuistomyymälä sekä wc:t. Ennen kierroksen lähtöä jokainen sai päähänsä valkoisen kypärän, valittavana on lasten tai aikuisten kokoinen päähine. Alhaalla kaivoksessa on kypäräpakko!

Huom! Alhaalla elämyskaivoksessa on aina 8 astetta lämmintä, joten kannattaa varautua vierailuun lämpimillä vaatteilla. Tosin odotustilassa tarjotaan vilttejä mukaan, mutta kesällä nekään eivät välttämättä riitä. Myös tasapohjaiset kengät on hyvä olla jalassa.

Museon sisäänkäynti on noin 100 metrin päässä rakennuksesta. Kävelimme oppaan kanssa pihan läpi. Päästyämme sisään hissiaulaan opas kertoi nopeasti opastaulun edessä kuinka alas olemmekaan menossa. Samassa yhteydessä meille kerrottiin, että olemme Kone-hissiyhtiön kokeilu- ja laboratoriotilassa. Täällä modernien pilvenpiirtäjien hissimallit testataan ennen asiakkaalle rakentamista.

High rise-elämyshissin näyttö.

Pääsimme alas kaivokseen yhdellä Koneen uusista High rise-elämyshisseistä. Hississä seinien värit vaihtuivat sitä mukaan kun hissi kulki alas/ylös, myös oven yläpuolella olevasta isosta ruudusta näimme vauhdin ja kerrokset numeroina. Hissi kulkee 10 metriä sekunnissa, joten hissi ei 110 metriä kovin montaa sekuntia alas kulkenut. Tämä oli isoin muutos edellisiin käynteihin, aiemmin alas on menty joko autolla tai vinokuiluhissillä.

GTK:n näyttely.

Alhaalla saavuimme hissi-aulan jälkeen elämyskaivokseen, aivan uuteen kaivostunnelin pätkään, jonka alussa oli GTK:n (Geologisen tutkimuskeskuksen) geologisia opaskylttejä luettavana. Opaskyltit on jaettu kolmeen eri teemaan; arkeologia ja luonnon kehitys, kallioperän kehitys sekä geologisten raaka-aineiden käyttö.

Meidän ryhmämme ei pienen pysähdyksen jälkeen kylttejä jäänyt lukemaan, koska oppaan mukaan, niistä kiinnostuneille olisi omanlaisia geologisia opastusretkiä tarjolla.

Jatkoimme eteenpäin jo tutuksi tulleelle alueelle eli suurimpaan Nordkalk-näyttelyyn, jossa oli myös tehty pieniä muutoksia. Näyttelyosuudella läpikäytiin kaivoksen historiaa, kaivoksen perustajan vaiheita, kaivoksesta saatavaa tuotetta sekä sen erilaisia käyttömuotoja esim. arkisessa aamiaispöydässä.

Kävimme myös vilkaisemassa vinokuiluhissiä eli funikulaaria, jolla siis olemme kerran aiemmin museoon päässeet. Aikanaan hissillä kuljetettiin mainareita alas kaivokseen 16 henkilöä kerrallaan. Hissi rikkoontui vuonna 2007.

Nykyisin hissi ei ole enää toiminnassa. Harmi sinänsä, laskeutuminen hissillä alas kaivosmuseoon oli elämys jos mikä. Julkisesti hissiä on käytetty mm. The Amazing Racen Suomi-jaksossa vuonna 2006.

Vanha vinohissikuilu.

Jostain syystä opastetulla kierroksellamme oli lievä kiire koko ajan läsnä. Pisteeltä toiselle edettiin vauhdikkaasti. Ainoa paikka näyttelyssä jossa viivyimme hieman kauemmin, oli näyttelypiste jolla oli mahdollisuus testata kuinka paljon voimaa kullakin on käsivarsissaan. Eli saatko lekalla kalkkikiven halkaistua. Tältä pisteeltä oli mahdollisuus ottaa myös n. 1600 miljoonaa vuotta vanhaa kalkkikiveä kivinäytteen muodossa mukaan.

Opas kertoi lekan käyttöohjeet.

Nyt lähtee!

Kävelimme valtavien työkoneiden ohitse, joista muuten yksi on myytävänä vain 1€/1kg. Siitä mukava takapihan kaunistaja! 😉

Myytävänä! Miten olisi?

Omalla tavallaan hienoja museoautoja.

Eräässä pienessä onkalossa oli vallan hieno Mustan valon hohde-niminen teos esillä. Kyseessä on Keimo Valkosen ja Sammatin vapaan kyläkoulun oppilaiden tuottama tilataideteos. Taideteokseen on käytetty mustaa valoa ja erivärisiä akryylilankoja. Tämä oli näyttävä ja erikoinen teos! Tilataideteos on nähtävillä 30.9.2017 asti.

Mustan valon hohde-tilataideteos.

Teinin mielestä vain musiikki puuttuu…

Vilkaisimme Tytyri-salia, jossa on mahdollista viettää niin elämykselliset häät kuin yritysten vetäytymisiä. Istumapaikkoja on noin 100 henkilölle, ja täällä ei ole kypäräpakkoa. Lämmintäkin tilassa on 20 asteen verran. Onpa täällä kuvattu kohtauksia vuonna 2007 ilmestyneeseen Joulutarina-elokuvaankin.

Aikoinaan kaivoksen seppä työskenteli tässä tilassa. Hän hakkasi kolhiintuneet porien terät jälleen käyttökuntoisiksi.

Tytyri-sali.

Sepän paja.

Vauhdikkaasti siirryimme luolaston ylätasolle, jossa paneudutaan tarkemmin kaivosmiehien eli mainareiden arkeen ja työhön. Täältä löytyy lisää tilataidetta Alexander Reichsteinin Muodonmuutoksia teoksen muodossa. Teoksessa käydään läpi lapsen kasvu ja kehitys. Tämäkin on hieno, tosin hieman äänimaailmaltaan jännittävä tilataideteos. Varsinkin kun pimeästä luolasta kuuluu pienen lapsen naurua… Teos on kaivoksessa 30.9.2017 asti.

Kierroksen loppusuora lähestyi, vuorossa oli käynti suuressa kaivoslouhoksessa. Louhos on 100 metriä syvä ja 100 metriä leveä. Ihan pienestä louhoksesta ei siis ole kyse. Pääsimme kuuntelemaan Edvard Griegin Vuorenpeikon tanssia, valoshow’n heijastuessa louhittuun kaivokseen. Vaihtoehtoisesti opas voi valita myös Jean Sibeliuksen Finlandian tai Amorphis-yhtyeen From heaven of my heart-kappaleen. Tämä on hienon elämys koko kierroksessa! Onneksi kaikki kierrokseen liittyvät asiat eivät ole ajansaatossa muuttuneet.

Suuressa louhoksessa on, jos mahdollista, vieläkin kylmempään kuin muualla. Silti täällä asustaa lepakkoyhdyskunta, jota emme päässeet yhtä kuollutta otusta lukuun ottamatta näkemään. Taisivat olla nukkumassa.

Tähän opastettu kierroksemme maan alla päättyikin. Meidän vietiin takaisin hissillä ylös maanpinnan päälle. Kaiken kaikkiaan kierros on todella elämyksellinen, mikäli olet ensimmäistä kertaa liikenteessä. Pimeys, kosteus, erilaiset äänet ja valot ovat mielenkiintoisia. Suomessa ei ole mitään vastaavaa tarjolla.

Opaskierroksen kiireellisyyden tuntu sekä laitteiden ääni- ja kuvaongelmat, hieman verottivat retkestä pisteitä meidän ”konkari-kävijöiden” mielestä. Myös kierroksellemme osallistuneella mieshenkilöllä oli niin paljon kysymyksiä, ettei oppaalla ollut vastauksia valtaosaan hänen kysymyksiinsä. Tämä menee varmasti toiminnan käynnistymisen piikkiin. Luulen että loppukesästä kierros on hitsautunut huomattavasti jouhevammaksi.

Tytyrin elämyskaivoksen aukioloajat vaihtelevat, joten kannattaa varmistaa ne kaivoksen sivuilta. Elämyskaivoksessa järjestetään myös erilaisia tapahtumia suunnistuskisoista näytelmiin sekä Neppiskisoihin. Kannattaa myös näiltä osin seurata elämyskaivoksen Internet-sivuja.

Yleisökierrosten hinnat: 16€ aikuinen, 9€ lapsi (5-16v.). Perhepaketti: 47€ (kaksi aikuista ja kolme 3 lasta).

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Lohjan Matkailupalvelukeskuksen kanssa.

 

 

 

 

 

 

Kesäkohteita Sammatissa

Sammatti, Lohja.

Nykyisin Lohjaan kuuluvassa pienen pienessä Sammatissa on kolme kohdetta jotka ovat vain kesäisin auki. Etäisyyttä kohteilla on toisistaan vain 10 kilometrin verran, joten ovat autolla helposti saavutettavissa saman päivän aikana. Kohteet ovat ehkä enemmän varttuneemman yleisön mieleen, mutta mikään ei estä lapsia tutustuttamasta menneeseen maailmaan näiden pienten museoiden muodossa.

Johannes Lohilammen museo

Tämä hurmaava 1700-luvulta oleva rustholli sulatti sydämeni oitis. 1770-luvulla rakennettu punamullattu päätalo sivurakennuksineen, muodostavat perinteisen pihan. Sivurakennuksesta löytyy mm. luhtiaitta, syytinkiasunto sekä tallirakennus.

Sisällä on runsas kavalkadi paikallisen kulttuurivaikuttajan Johannes Lohilammen keräämiä talonpoikaisesineitä, joukossa Elias Lönnrotille kuuluneita tavaroita. Sisältä löytyy myös kirkkohuone ja kouluesineillä sisustettu kiertokouluhuone.

Vuonna 2017 museon ovet avautuvat ensimmäisen kerran 10.6. klo 12.00. Koko kesän aukioloajat kannattaa tarkastaa tästä.

Lohilammen museon vierestä löytyy Taidenavetta, jossa järjestetään kesäisin vaihtuvia näyttelyitä.

Paikkarin torppa

Sammatista löytyy kansalliseepos Kalevalan ja Kantelettaren kokoajan, lääkärin ja kielentutkijan Elias Lönnrotin syntymätorppa. Lönnrotin isä kyläräätäli Fredrik Lönnrot rakensi torpan hurmaavien maisemien äärelle vuoden 1800 paikkeilla. Alun perin talon nimi oli Valkjärven torppa, mutta Zacharias Topelius risti paikan Paikkarin torpaksi, koska torppa sijaitsi Paikkari-nimisen sotilasvirkamiestalon mailla.

Mökissä on tupa, eteinen ja kammari. Tuvassa on nähtävillä alkuperäistä esineistöä kuten Elias Lönnrotin kehto sekä musta kannel. Löytyypä sieltä myös Lönnrotin itse tekemiä esineitäkin kuten kirjahylly. Paikkarin torppa oli jo 1800-luvun lopussa matkailukohde, mutta se pääsi pahasti rähjääntymään, kunnes Senaatin vuonna 1889 tekemällä päätöksellä torppa suojeltiin.

Pihassa on Elias Lönnrotin muistopatsas, 1920-luvulta oleva matkailumaja, sivurakennus vessoineen sekä Sampomäki. Valkjärven maisemia jaksaisi katsella pidempäänkin!

Kesällä 2017 ovet avautuvat ensimmäisen kerran 8.6. klo 11. Aukioloajat kannattaa etukäteen katsastaa tästä. Muista Paikkarin kesätapahtumista saat helposti tietoa, vaikkapa tämän linkin takaa.

Miinan mökki

Vain 250 metriä Paikkarin torpasta, löytyy pieni punamullattu mökki, joka on kuulunut Elias Lönnrotin veljentyttärelle Miina Lönnrotille. Miina tai paremminkin Serafia Wilhelmiina oli osa Elias Lönnrotin perhettä. Hän hoiti Lönnrotin neljää tytärtä ja talouden sen jälkeen kun Eliaksen vaimo Maria kuoli.

Miina eli Lönnrotin perheessä 30 vuotta vielä tytärten jättäessä kodin ja Eliaksen muuttaessa Sammattiin. Ja kun Miinaa ei enää Lönnrotin kuoleman jälkeen tarvittu, hän muutti Rauhalan torppaan eli Miinan mökkiin. Miina oli myös mukana kun naapurissa olevaa Paikkarin torppaa restauroitiin, olihan hän lähes ainoita aikalaisia, jotka tiesivät miltä sisämiljöö oli aikoinaan näyttänyt.

Miinan mökki on yli 150 vuotta vanha. Mökki käsittää kaksi kammaria sekä tuvan. Mökissä pidetään kesäisin käsityö- ja taidenäyttelyitä.

Miinan mökki on avoinna 14.6 alkaen. Sammattiseuran sivuilta voit lukea lisää Miinan mökissä järjestettävästä toiminnasta.

Mielenkiintoisia Lohjan seudun matkailunähtävyyksiä voit löytää sivustolta www.visitsouthcoastfinland.fi.

Oletko käynyt Sammatin kulttuurikohteissa?

 

 

Länsi-Uudenmaan luontokohteita: Torholan luola

Torholan luola, Lohja

Tiesitkö, että Lohjalla on Suomen suurin kalkkikiviluola? Ja nyt ei ole kyse Tytyrinkaivoksesta, vaan luonnollisella tavalla syntyneestä luolasta. Emmepä mekään tienneet eiliseen asti. Olimme Karjalohjalla käymässä ja samalla reissulla saimme vihiä asiasta, joten olihan se luola sitten kotimatkalla käytävä vilkaisemassa lämpimässä kevätillassa.

Torholan luola pähkinänkuoressa: Torholan luola sijaitsee Lohjan Karkalinniemessä. Luola syntyi viimeisen jääkauden jälkeen, kun vesi syövytti epäpuhdasta kalkkikiveä pois happamasta gneissistä. Luolan kokonaispituus on 31 metriä. Korkeuseroa suuaukon ja alimman pisteen kohdalta on noin 14 metriä.

Ajoimme Karkalinniemeen mutkaista hiekkatietä pitkin. Maisemat olivat hyvin lehtipuuvoittoisia. Siellä täällä näkyi jyhkeitä kiviä ja kallioita. Karkalinniemessä vastaan tulee parkkialue, jolta on Torholan luolalle viitta sekä opastaulu.

Jatkamme matkaamme jalkaisin. Linnut sirkuttavat puissa kun kuljemme varsin kulutettua polkua eteenpäin. Puihin on tuotu kiitettävät määrät linnunpönttöjä. Maastossa on paljon kaatuneita puita. Olemme saapuneet Natura2000-verkoston ja Metsähallituksen luonnonsuojelualueelle. Torholan kallioalue kuuluu myös osana lehtojen- ja rantojensuojeluohjelmaan. Täällä ei kaatuneita puita korjata pois, vaan luonto saa hoitaa tehtävänsä monien ötököiden, lintujen ja luonnollisen lahoamisen muodossa.

Matkaa parkkipaikalta luolan suulle on alle kilometri, mutta maasto on osin haastavaa. Vielä haastavammaksi maasto muuttuu luolassa. Ennen luolaa, vastassa on opastaulu jonka viereltä aukeaa varsin miellyttävät maisemat alas Lohjanjärven rantaan sekä rehevään ympäristöön.

Laskeudumme luolan eteiseen. Koska emme olleet varautuneet luolavierailuun etukäteen, huomaamme aika pian, ettei alas saliin ole menemistä. Luola on kostea ja liukas, eikä meillä ole mukana tarpeeksi tukevia kenkiä eikä tehokasta taskulamppua. Kännykän valoilla ei luolassa pitkälle pötkitä. Huokausten kera luolan varsinainen nähtävyys eli sali jää tällä kertaa näkemättä vaillinaisen varustuksen sekä ahtaiden kivenkolojen vuoksi. Mikäli retki luolan sisälle kiinnostaa, tässä Retkipaikkaan tehty mainio postaus aiheesta.

Jo tämän meidän yrityksen jälkeen on sanottava, ettei kohde todellakaan sovi liikuntarajoitteisille eikä myöskään pienille lapsille. Putoamisvaara on todellinen, ja opaskylteissä varoitetaankin, että luolaan meno suoritetaan omalla vastuulla.

Luolasta ylös päästyämme, lähdimme laskeutumaan alas rantaan. Kallioisella polulla on kaiteet mutta alas pääsemisen eteen on tehtävä töitä. Polun korkeuserot ovat aikamoiset. Matkalla voi tosin pysähtyä ja ihastella kalliossa kasvavia sammalia, kelta- sini- ja valkovuokkoja sekä muuta rehevää kasvillisuutta, joiden kasvua kalkkiperäinen maaperä tukee.

Rannassa on mukava viivähtää hetki terveleppien alla. Jos eväät olisivat mukana, ne olisi mussutettu täällä. Avotulenteko on muuten alueella kielletty!

Emme lähde kiipeämään rinnettä takaisin ylös, vaan kierrämme alueen rantaa mukailevaa polkua pitkin, vaikka se hieman lisääkin paluumatkan pituutta. Matkan varrella ihmettelemme vanhoja paksuja puita, suojeltuja rinnelehtoja ja peikkometsää.

Autossa toteamme kuin yhdestä suusta: kannatti käydä, vaikka emme Torholan luolan saliin päässeetkään. Seuraavalla kerralla ovat sitten kunnon varusteetkin mukana!

Mielenkiintoisia Lohjan seudun matkailunähtävyyksiä voit löytää sivustolta www.visitsouthcoastfinland.fi.

Oletko päässyt käymään Torholan luolassa?

Lohja: Menneen Ajan Joulumarkkinat

Lohja: Menneen Ajan JoulumarkkinatIMG_1768

 Vaikka olenkin varsinainen kyläluuta eli matkat meren taakse kuiskivat korvaan alati, on tässä Suomen maassa myös monta ihanaa asiaa, joista yksi on jo perinteeksi muodostunut käynti Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Markkinoilla on tullut käytyä jo vuosia ja toivottavasti myös tästä eteenpäin, jos ei samanaikaisesti ole jossain toisessa maailman kolkassa ihmettelemässä.

Tämä vuosi 2016 ei siis ollut poikkeus ja ajoimme meidän omaan ”jemmaparkkiin” automme. Ja suunnistimme Lohjan Pyhän Laurin kirkon kupeessa olevien kojujen kimppuun. Jälleen tänä vuonna ihmisiä oli paljon, tosin kojuja näytti olevan vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan tarjolla!

Viime vuonna markkinoille ilmestyneet nimikoidut havupukit, kuten Teppo, Leevi, Lauri, jotka suorastaan anoivat päästä meille pihaa vartioimaan…<3. Ja entä kaikki muut havutuotteet, joita sitten lähtikin följyyn: havupalloja, -kelloja, -kransseja… On se mukavaa, että joku osaa näpertää ja vielä, että joka vuosi on myynnissä jotain uuttakin.

IMG_1777

Jotta tämä ei menisi havutuotteiden markkinoimiseksi, on kerrottava, että markkinat ovat kovasta tungoksesta huolimatta kokonaisvaltainen kokemus. Hajut jotka konjakkiliekitetystä lohesta ja useista makkarapisteistä kiertyvät nenään, saavat satunnaisen reissaajan kovin nälkäiseksi, vaikka vasta olisi ruokapöydästä noussut. Käristemakkaraa, hehkuvaa glögiä, sitä kuumaa kalaa… Nam! Äänet, joita korviin kuuluu on myös jotain normaaliin äänimaailmaan kuulumatonta: kirkonkelloja, markkinahumua, erilaisia lauluesityksiä kuten eilinen Tiernapoikien esitys, sepän taontaa… Joulumarkkinoille osallistuminen hivelee jokaista aistia!

Liekitettyä konjakkimarinoitua lohta

Liekitettyä konjakkimarinoitua lohta tirisemässä

Meidän perheen perinteisiin kuuluu ostaa jo mainittujen havutuotteiden lisäksi muhkea kauralyhde pihalle pikkulinnuille ja rusakoille, jotka käyvät syömässä jämät tammikuun pakkasissa. Lisäksi joulukalaa lähtee mukaan, omenia ja mallaslimppua. Kun ostokset on saatu vietyä autoon, on vuorossa Lohjan museoalue, se ihana keltainen kartanomainen rakennus ja kaikki sen pienet punaiset sivurakennukset. Täytyy sanoa, että Lohjan historia on tullut vuosien mittaan tutuksi, samaa ei valitettavasti voi sanoa kotikaupungin historiasta. Se kun on se esittelytapa, millä asioita esitellään. Pedagoginen talo on niin lasten kuin aikuistenkin suosiossa. Ei vähintään siksi, että markkinoilla on jostain syystä aina todella kylmä. Johtunee varmaan harjusta. Ja taloissa on ihanan lämmin. Samalla voi seurata Roope-hiiren kertomaa tarinaa Lohjan historiasta.

Tänä vuonna oli isoin yllätys siinä, että jo tutuksi tullut Suomen hevonen rekineen oli vaihtunut toiseksi. Vastassa oli korskea friisiläishevonen, hienojen vaunujen kanssa. Muistojen syövereistä tulee muisto mieleen, kun markkinat olivat pienemmät ja hevoskyyti lähti kirkon vierestä, tosin silloin oli myös lunta. SE oli ensimmäinen kerta reenkyydissä aisakellon rytmikkäästi soidessa. Sen reissun jälkeen on pollea käyty tervehtimässä joka vuosi, nyt heppa oli poissa… Toivottavasti ei lopullisesti?

Uusi ystävä

Uusi ystävä

Tänä vuonna keltaisessa kartanossa eli Lohjan museon pappilassa oli esillä jo tutuksi tullut 70-luvun joulun (tämä liikuttaa kaikessa karmeudessa, näin 70-luvulla syntynyttä) lisäksi kahvikuppinäyttely. Tämä jälkimmäinen tuntui kiinnostavan erityisesti hieman ikääntyneempiä ja keräilijöitä. Itse olen tykännyt aiemmin näytillä olleesta kartanon joulupöydän annista enemmän. Olenko maininnut, että olen myös kartanofriikki?  Museokaupasta lähti mukaan itsetehtyä saippuaa. On tosi miellyttävää, saippualla voi pestä kasvotkin sillä se ei kuivata liikaa, lisäksi tuoksu on ihana.

Vielä nopea kierros Lohjan opiston myyntitiloissa vanhassa navetassa, täällä on myös sisävessa, eikä ruuhkaa toilettitiloissa joten kauempaakin tulleet voivat siellä helpottaa oloaan.

Vanha joulu

Vanha joulu

Kierroksemme päättyi perinteiden mukaan 1800-maaseututupaan, joka henkii jotain sellaista, mitä ei voi rahalla saada. Vanhaa joulutunnelmaa, joka on toteutettu pieteetillä. Samassa rakennuksessa on myös ns. mummolan joulu, tyttäreni mukaan aivan karmean joulupukin kera. Silloin kun pukit eivät olleet punanuttuisia hymyileviä taattoja…

Mummolan joulu

Mummolan joulu

Markkinoilla vierähtää helposti koko päivä ja sinne ei kannata lähteä vain muutaman tunnin vuoksi, muuten jää moni kokemus kokematta. Pyhän Laurin kirkko on myös hyvin tunnelmallinen paikka ja siellä olisi eilen ollut mahdollisuus kuunnella Kauneimpia joululauluja. Tällä kertaa vilkaisu kirkkoon riitti saamaan joulutunnelmasta kiinni. Aiemmin myös Tytyrin kaivosmuseo oli joulumarkkinoiden kanssa samanaikaisesti auki ja käynti maanuumenissa oli suuri elämys, niin pienille kuin isoillekin seikkailijoille. Valitettavasti tätä mahdollisuutta ei enää ole.

Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta suosittelen Lohjan menneen ajan joulumarkkinoita kovasti! Kannattaa käydä, myös sinä voit jäädä koukkuun…