Browsing Tag

Kreikka

Rodoksen mielenkiintoiset museot – Suurmestarin palatsi

Suurmestarin palatsi, Rodos

Rodos, jo 70-luvulta suomalaisia matkailijoita luokseen kutsunut saari. Kohde on kompakti yhdistelmä kulinaristia herkkuja, lomailua auringossa sekä historian kuisketta. Vietimme taannoin pitkän viikonlopun Rodoksen kaupungissa koluten läpi mm. Vanhankaupungin museot. Tästä visiitistä kertoo seuraavat juttuni. Ensimmäisenä vuorossa Suurmestarin palatsi.

Rodoksen Vanhakaupunki

Rodoksella on mielenkiintoinen historia takanaan. Valloittajia on saarella riittänyt. Yksi taho on kuitenkin jättänyt jälkeensä merkittäviä rakennuksia jotka muodostavat nykyisinkin Rodoksen kaupungin sielun. Kyse on Johanniittaritarikunnan vuosien 1309 -1523 aikana rakennuttamista kivimuureista sekä keskiaikaisesta kaupungista jotka lisättiin kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988.

Suosittelen ostamaan museolippupaketin; 10€ hinnalla pääsee tutustumaan neljään eri Vanhankaupungin museoon sekä historialliseen rakennukseen. Suurmestarin palatsin sisäänpääsy maksaa yksistään 6€. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi.

Entinen Johanniittaritarien Suurmestarin palatsi kerää kesäaikaan tuhansia matkailijoita luokseen. Iso suositus tulee Suurmestarin palatsille sekä Rodoksen Arkeologisen museolle myös sellaisilta ihmisiltä jotka eivät koe olevansa erityisesti museoihmisiä.

Suurmestarin palatsi

Palatsi rakennettiin Rodoksen korkeimmalle kohdalle 1300-luvulla. Suurmestarin palatsi toimi Johanniittain ritarikunnan hallinnollisena keskuksena ritarien hallitessa saarta. Entinen bysanttilainen linnoitus kärsi kovia maanjäristyksen takia vuonna 1481 sekä viereisen kirkon ruutiräjähdyksen vuoksi vuonna 1856. Suurmestarin palatsi toimi aikoinaan myös vankilana.

1930-luvulla palatsi korjattiin vastaamaan osin menneen loiston aikoja sekä päivitettiin vastaamaan sen aikaisia mukavuuksia Italian kuningas Viktor Emanuel II:lle sekä diktaattori Benito Mussolinille, mutta toinen maailmansota esti heidän lomailuaikeensa saarella. Tämän remontin yhteydessä palatsiin tuotiin mm. Kosin saarelta mosaiikkilattioita sekä patsaita. Joidenkin arkeologien mukaan uudistukset tehtiin kunnioittamatta mennyttä ja onkin ollut aika ajoin puhetta palatsin uudelleen restauroinnista tai suoranaisesta purkamisesta.

Palatsi on avoinna: 1.4. – 31.10. Maanantaista sunnuntaihin klo 8.00 – 20.00. 1.11. – 31.3. Tiistaista sunnuntaihin klo 8.00 – 15.00.

Osoite: Ippoton Street, Kleovoulou Square, Medieval City, 85100 RODOS.

Palatsin porteilla

Ritarien katu kuljettaa matkailijan mukavasti palatsille. Palatsin edustalla on holvikaarilla katettu tie, jonka alla useampi opasryhmä aloittaa oman turneensa. Palatsin pääsisäänkäynti sijaitsee etelän puoleisella sivulla. Ennen varsinaista ovea, päädyt pienelle pihalle jossa kissat makaavat kesän lämmöstä voipuneena. Muutama pensaskin kukkii, mutta vaivalloisesti. Kuumuus ja kuivuus ottavat veronsa.

Pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella on pieni lipputiski jolta ostamme edullisen neljän kohteen pääsylippupaketin. Suurmestarin palatsin lisäksi settiin kuuluu Rodoksen Arkeologinen museo, Rodoksen Bysanttilaisen taiteen museo sekä Koristeellisen kansantaiteen museo.

Kuva: Pixabay.

Ensin kuitenkin kiertelemään Suurmestarin palatsia. Palatsi on kolmikerroksinen. Alimmassa kerroksessa sijaitsee sisäpiha jonka syvennyksistä löytyy suuria patsaita. Alakerrokseen suunnitelluissa asuinhuoneistoissa on nykyisin esillä kaksi Rodoksen historiaan keskittynyttä näyttelyä peräti menneeltä 2400 vuoden ajalta! Näyttelyissä on esillä mm. erilaisia ruukkuja ja niiden palasia, pronssisia veistoksia sekä marmoripatsaita. Valokuvia ei näyttelyissä valitettavasti saa ottaa.

Palatsiin kulku suoritetaan lipputiskin takaa. Valtavalle porrassalille ei oikein vastaava löydy. Ennen portaiden ylös nousua kannattaa vilkaista oikealta puolelta löytyvää pientä, tosin hyvin yksinkertaista kappelia.

Näyttävää portaikkoa ylös kiivetessä huomaa, ettei portaissa ole laisinkaan kaiteita. Tämä saattaa hieman hankaloittaa ylös sekä alas pääsemistä mikäli vierailijalla on liikkumisvaikeuksia.

 

Ylhäällä ensimmäinen sali ottaa jo luulot pois vierailijalta. Sali on niin valtaisa sekä korkea ettei kotimaasta taida löytyä yhtäkään vastaavaa. Kannattaa kiinnittää huomiota myös mosaiikkilattioiden lisäksi valtaviin takkoihin, ovat kuin Harry Potterin Tylypahkassa konsanaan.

Arvokkaimmat mosaiikkilattiat ovat eristetty naruilla, joten reitti hieman mutkittelee saleista toisiin. Puutteena on mielestäni riittävien ja selkeiden opastekstien/-kylttien puuttuminen.

Vanhassa ruokasalissa ja yleensäkin Rodoksella on esillä ensimmäistä kertaa käsinmaalattuja Icaro (Industria Ceramiche Artistiche Rodio Orientali) tehtaan keramiikkaa peräti 80 vuoden ajalta. Näyttely on esillä palatsissa 31.12.2018 asti. Icaro muuten perustettiin Rodoksella vuonna 1928 ja vuosina 1935 – 1940 Icaron koristelutila sijaitsi Ritareiden kadulla.

Palatsin sivusiipeen saavuttua, huomaan huoneiden pienenevän. Huoneiden seinillä on tapetteja sekä lattioissa hienoja käsinmaalattuja laattoja, huoneet on lisäksi sisustettu Buranosta tuoduilla kattokruunuilla, keskiaikaisilla huonekaluilla sekä peileillä.

Ennen porraskäytävää löytyy myös Maltan ritareiden muistoa kunnioittava tila. Nähtävillä on mm. juhlavaatteita ja univormuja.

Myös palatsin muureille on mahdollista päästä kiipeämään 2€ lisähintaan. Muurikierrosta ei valitettavasti lipputiskillä aktiivisesti mainosteta. Vasta kun muureille pyrkii, saa kuulla, että muurikierrokselle olisi pitänyt hankkia oma pääsylippunsa.

Seuraavassa osassa vierailemme mm. Rodoksen Arkeologisessa museossa.

Missä piilee Rodoksen taika?

Rodoksen saari, Kreikka

Vuosikymmenestä toiseen Rodoksen saari ja kaupunki vetävät turisteja puoleensa. Otin selvää, mikä saa matkailijat palaamaan saarelle vuosi toisensa jälkeen? Seuraavana listattuna useita erinomaisia syitä, miksi matkustaa Rodokselle myös ensi vuonna.

Leuto sää hellii luita ja ytimiä

Sääolosuhteet ovat Rodoksella ihanteelliset. Kesäisin lämpömittari huitelee 30 asteen tienoilla päivisin, eikä öisinkään lämpötila juuri laske alle 25 asteen.

Saarella myös tuulee lempeästi joten tuskaisen kuumaa ei ole kuin ehkä suorassa auringonpaisteessa rannalla kärvistellessä. Talviaikaan lämpötila laskee päivisin noin 14 asteeseen ja öisin alle 10 asteen.

Kaikki tarvittava lähellä

Rodoksella kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä; niin kirkas meri puhtaine rantoineen, lukuisat ruokailupaikat sekä ostoskojut. Uuden kaupungin puolelta löytyy myös merkkiliikkeitä kuten Superdry, Adidas ja Mark & Spencer joten ostettavaa kyllä löytyy.

Vanhankaupungin sadat yrittäjät pitävät huolen siitä, että kotiin lähtee mm. edullisia oliiviöljypuutuotteita, erilaisia käsitöitä sekä halpoja nahkalaukkuja. Unohtamatta turistien iloksi myytävänä olevia Kreikka-aiheisia tuotteita.

Nauttiminen on edullista ja suorastaan pakollista

Oli sitten kyse syömisestä ja juomisesta tai molemmista, Rodoksella syöminen on edelleen edullista. Pikkunälkään Pita gyros lähtee mukaan 2,5€ ja puolen litran olut maksaa saman verran. Virvoitusjuomat alk. euron. Toki ravintoloissa ja heidän hinnoissaan on eroja. Mitä mielikuvituksellisimmat drinksut maksavat Happy hour-aikaan 4,5€.

Viime vuosina myös saaren majoitustarjontaan on tullut mielenkiintoisia ja uniikkeja yksilöllistä matkailijaa kiehtovia mahdollisuuksia.

Tarjolla on mm. pieniä muutaman huoneen kokoisia perheomisteisia boutique-hotelleja, majatalojen persoonallisiin huoneisiin ja hostellien makuusaleista viiden tähden luksushotellien bungaloweihin. Unohtamatta matkanjärjestäjien tarjoamia perinteisimpiä hotellivaihtoehtoja.

Saarella on paljon nähtävää

Mikäli matkailijaa kiinnostaa historia, on Rodos sitä pullollaan. Rodoksen Vanhakaupunki sekä Johanniittaritarien vuosien 1309-1523 aikana rakennuttamat paksut kivimuurit lisättiin kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988.

Erityisesti kannattaa viipyillä Vanhankaupungin kapeilla kivikaduilla, tutustua keskiaikaisen kaupungin rakennusarkkitehtuuriin ja yksityiskohtiin sekä vierailla Suurmestarin palatsissa, joka alunperin rakennettiin byzanttilaiseksi linnoitukseksi. Kyseinen palatsi korjattiin 1930-luvulla diktaattori Benito Mussolini käskystä lähes entiseen loistoonsa. Palatsi oli aiemmin kokenut kovia ruutiräjähdyksen seurauksena.

Mikäli Rodoksen kaupungissa ei ole tarpeeksi katsottavaa on helppoa hypätä bussiin, vuokrata auto, skootteri, vesitaso tai osallistua mukaan veneretkille joita tarjoaa kesäaikaan kymmenet yrittäjät. Saaren ympärysmitta on 220 kilometriä joka helpottaa omia tutkimusretkiä huimasti.

Esimerkiksi 25 km päässä Rodoksen kaupungista sijaitsee Perhoslaakso jossa voi nähdä satoja ellei tuhansia perhosia lepäämässä laakson puissa ja pensaissa. Perhoslaaksoa halkova joki ja sen kivetyt polut saavat huokailemaan ihastuksesta.

55 km päässä Rodoksella sijaitsee pittoreski Lindos. Pieni noin 1000 asukkaan valkoinen kylä kutsuu matkailijoita luokseen kuvankauniilla maisemillaan sekä antiikin aikaisella akropoliksellaan. Mikä onkaan hienompi näky kuin 116 m korkeudella merenpinnasta kohoavat valkoiset pylväät turkoosia merta vasten?

Kutsuva, lämmin meri

Kesäaikaan meriveden lämpötila pysyttelee lähempänä 30 astetta joka on huikaisevan ihanaa meille Pohjolan asukeille. Suomalaisten lisäksi Rodos kutsuu myös ruotsalaisia, saksalaisia sekä englantilaisia matkaajia. Rodoksen rannat ovat pääosin karkeampia kivirantoja mutta hienohiekkaisia rantoja löytyy saaresta niin Lindokselta, Falirakista kuin Kalitheasta.

Merelle järjestetään erilaisia retkiä joissa pääsee uimaan ja sukeltamaan linnunmaidon lämpöisessä vedessä, syömään lounasta tai tiirailemaan delfiinejä. Vain taivas ja oma lompakko ovat retkissä rajana. Myös muut merelliset aktiviteetit kuten purjehtiminen ja saarihyppelyt liikuttavat aktiivista matkailijaa.

Ei siis ihme että Rodos pysyy vuosikymmenestä toiseen matkailijoiden suosikkikohteena. Lukuisat majoituskohteet, maistuva ruoka sekä ystävälliset ihmiset pitävät huolen siitä että Rodos on edelleen yksi suosituimmista turistikohteista Välimerellä.

 

Unescon maailmanperintökohde: Delphi

Delphi, Kreikka 

Tämän kesän Kreikan roadtripillä vierailimme useassa maan Unescon maailmanperintökohteessa. Jos edellinen juttu reissusta on jäänyt lukematta, voit lukea vierailustamme Olympian kylässä tämän linkin takaa. Olympiassa katsotaan alkaneen Antiikin Olympiakisat. Tämä juttu vie meidät kuitenkin oraakkeleistaan tunnettuun antiikin aikaiseen Delphin kaupunkiin.

Delphin kaupunki lyhyesti

Delfoi tai latinaksi Delphi oli antiikin ajalla maailmankeskus. Arkeologisissa kaivauksissa löytyneet myöhäisimmän merkit asutuksesta Delphissä ovat 1100 eaa.

Delphissä kukoisti oraakkelikultti ja kaupunki toimi Kreikan uskonnollisena keskuksena. Delphin oraakkeli toimi Apollonin temppelissä ja ohjasi niin kansalaisia kuin vallanpitäjiä uskonnollisissa sekä hallinnollisissa asioissa kuten siirtokuntien perustamisessa. Oraakkelilta tultiin kysymään neuvoa myös sotaan liittyvissä asioissa ja moniselitteisistä vastauksista tehdyt toimenpiteet sujuivat usein hyvin menestyksekkäästi. Tosin Apollonin temppeliin ei pääpapitar Pythian lisäksi muilla naisilla ollut asiaa, vulkaanisissa kaasuissa tehdyt ennustukset luettiin vain miehille.

”Apollon tietää kaiken määränpään ja kaikki siihen johtavat polut, keväällä puhkeavien lehtien lukumäärän, meren aaltojen ja jokien juoksun sekä tuulenpyörteiden kuljettamien hiekanjyvästen määrän. Hän tietää, mitä on tulossa ja syyn siihen, miksi.”

-Kreikkalainen runoilija Pindaros-

Useiden vuosisatojen ajan Apollonin äänenä ja ylipapittarena Pythia toimitti pääennustajan virkaa. Parhaimmillaan Pythioita oli peräti kolme kerrallaan. Ensimmäiset papittaret olivat nuoria neitsyitä, mutta erään ikävän raiskaustapauksen jälkeen, nuorten naisten tilalle alettiin valita pääpapittariksi 50-vuotiaita naisia.

Papittarien valintaprosessi oli yksinkertainen, mahdollisten Pythioiksi haluavien päälle pirskoteltiin kylmää vettä. Ne joiden iho ei reagoinut veteen vilunväreillä, tuli valittua loppuelämäkseen Apollonin palvelijattariksi, joilla oli kosolti etuoikeuksia kuten he olivat vapaita verotuksesta, saivat osallistua julkisiin tilaisuuksien, lisänä hyvä palkka, elatus sekä asunto. Varsin mainio tilaisuus naisille, jos ei tulivuoren kaasujen hengittämistä oteta huomioon!

Delphissä järjestettiin myös Python nimisiä urheilukisoja jotka olivat Olympian jälkeen suurimmat kisat silloisen Kreikan maaperällä.

Nykyisin Delphi toimii yhtenä mielenkiintoisimmista arkeologisista nähtävyyksistä Kreikassa.  Delphi on ollut vuodesta 1987 Unescon maailmanperintökohde. Raunioalueen lisäksi tarjolla on vuonna 1903 perustettu Delphin arkeologinen museo jossa on esillä 14 salissa viereiseltä raunioalueelta löytyneitä esineitä ja patsaita. Museo on yksi tunnetuimmista ja eniten vieraita keräävistä Kreikan museoista.

Delphin arkeologinen alue on avoinna lähes joka päivä, maanantaina klo 10.00 – 17.00. Tiistaista sunnuntaihin klo 8.00 – 20.00. Sisäänpääsy alueelle sulkeutuu 20 minuuttia ennen porttien sulkemista. Katso tarkemmat tiedot täältä.

Arkeologisen alueen sekä museon yhteislipun hinta on 12€. Alueella on myös pieni ravintola, posti sekä matkamuistomyymälä.

Osoite: Delphi, Τ.Κ. 33054, Delphi.

Unescon maailmanperintökohde: Delphi

Ajelimme Ateenasta vuokra-autolla Delphiin. Sisämaahan käännyttyämme tie muuttui kapeaksi ja se mutkitteli pitkin vuoriston rinteitä. Delphiin päästyämme Delphin arkeologinen alue kylpi ilta-auringossa. Viereisillä parkkialueilla oli muutama turistibussi sekä henkilöautoja.

Olimme varanneet hotellihuoneen viereisestä Delphin kylästä. Kylä on täysin keskittynyt palvelemaan arkeologisella alueella vierailevia turisteja ja on täynnä pikkuruisia muutaman huoneen hotelleja ja majataloja sekä perhe-omisteisia ravintoloita.

Kylästä näkee, että nykyinen Delphin kylä on joskus ollut isompikin turistikeskus, joka on menneen laman myötä kärsinyt huimasti. Sen verran paljon suljettuja liikkeitä ja myytävänä olevia kiinteistöjä kylässä edelleen on.

Majoituimme Pan hotelliin joka on kolmen tähden siisti hotelli. Huone oli kyllä kuppasen pieni, ja designiltaan vanhahko. Mutta näköala on huippuluokkaa ja sängyt sekä aamiaispöytä vallan mainiot noinkin pikkuruiseen hotelliin. Hotellista on 500 metriä arkeologiselle alueelle, joten se toimii mainiona tukikohtana vierailulle.

Jätimme auton hotellin edustalle parkkiin ja kävelimme ripeää tahtia läpi kylän, aina arkeologiselle alueelle asti. Viimeiset kymmenet metrit kävelytie kulkee arkeologisen alueen vierustalla, puiden katveessa mukavasti auringolta suojassa. Kävelytiellä makailee niin laiskoja koiria kuin kissojakin heinäsirkkojen siristäessä taustalla.

Delphin arkeologinen alue

Sisäänpääsyliput ostettuamme alkaa kipuaminen ylös kukkulan rinnettä. Jos olet menossa Delphiin kesällä, suosittelen tulemaan arkeologiselle alueelle joko aamupäivällä tai illalla kun aurinko ei enää niin kuumasti porota. Kiipeämisessä on hommaa kylliksi ilman 40 asteen paahdettakin.

Alueella on lukuisia rauniorykelmiä joiden vierellä on opaskyltti myös pistekirjoituksella joista saa luettua tärkeimmät faktat kustakin alueen rauniosta. Arkeologinen alue koostuu itse asiassa kahdesta erillisestä pyhäkköalueesta; Apollonin pyhäkköalueesta ylempänä kukkulalla sekä tien toisella puolella laaksossa sijaitsevasta Athene Pronaian pyhäkköalueesta. Jätämme suosiolla Athenelle omistetun alueen tutkimisen seuraavaan päivään.

Teatterin rauniot mahtavilla näköaloilla.

Stadionin rauniot.

Apollonin pyhäkköalueen päänähtävyydet ovat Apollonin temppelin rauniot, teatteri sekä stadion. Puhumattakaan huikeista maisemista jotka rinteeltä aukeavat Parnassos-vuoristoon!

Maisemien lisäksi sydäntä heläytti pikkuruiset kissanpennut jotka nousivat ihmettelemään maailmaan raunioiden kätköistä. Pennut keräsivät nopeasti yleisöä ympärilleen ja alueen vartijaopas tuli kertomaan, että edellisellä viikolla pentujen emo oli kuollut villikoiran hampaissa. Sen jälkeen oppaat olivat ottaneet emon roolin ja kävivät syöttämässä pentuja ennen vuoron alkua ja vuoron jälkeen.

Miesopas rapsutteli noin 7 viikkoisten pentujen päätä ja oli hieman hämmentynyt ihmisten osoittamasta mielenkiinnosta. Toinen satsi, tosin isompia kissanpentuja olisi toisaalla rauniossa. Mutta näiden pienten kanssa oli oppaalla isompi huoli, koska kivien kätköissä luikertelee myös käärmeitä, joille noin pikkuiset mutta uteliaat kissanpennut ovat varsin helppo saalis. Meinattiin ottaa pari söpöliiniä kassiin mukaan!

Apollonin temppelin rauniot.

Apollonin temppelistä on jäljellä muutama pylväs sekä kivinen pohja. Teatteri on huomattavasti paremmassa kunnossa. Stadionille päästäkseen pitää kivuta koko rinne ylös, matkalla ohitetaan alue jossa tälläkin hetkellä suoritetaan arkeologisia kaivauksia. Tosin kuvaa arkeologeista ei saanut ottaa.

Raunioalue on kyllä käymisen arvoinen, kaunis paikka vaikka ei niin Kreikan historiasta olisikaan kiinnostunut. Parasta olisi jos vierailun aikana olisi asiantunteva opas mukana, näin rauniot ja niiden tarinat saisivat syvempiä merkityksiä.

Delphin arkeologinen museo

Ehdimme vierailla myös Delphin arkeologisessa museossa. Museon tehtävänä on alusta lähtien ollut tarjota tila ranskalaisten arkeologien Delphin alueella suorittamissa kaivauksissa löydetylle esineistölle. Museota on monta kertaa vuoden 1903 jälkeen uudistettu, viimeisin remontti valmistui vuonna 1999.

Ilmastoidussa museossa on paljon nähtävää ja onneksi arkeologisissa kaivauksissa löytyneille esineille on annettu tilaa, eivätkä vitriinit pursuile ”yli” menneen maailman esineistöä. Museovierailuun kannattaa silti varata aikaa parisen tuntia.

Kleobiksen ja Bitonin kuros-patsaat.

Museon ehdottomasti hienoimmat esineet ovat valtavat patsaat, joiden kivisissä kyljissä näkyvät lihasten muodot. Esimerkkinä Kleobiksen ja Bitonin kuros-patsaat jotka löytyvät salista nro III sekä Naksoslaisten sfinksi salista nro V. Myös kultaiset koristeet ja pronssiset ihmisten kokoiset patsaat ovat näyttäviä.

Delfoin ajomies-patsas.

Kannattaa esimerkiksi vilkaista harvinaista pronssista Delfoin ajomies-patsasta salissa nro XIII. Museossa voi muuten vapaasti valokuvata ilman salamaa.

Matkamuistomyymälä on harvinainen siitä, että myynnissä on lähinnä isoja esineitä. Lähinnä kopioita museon kokoelmista ja kreikan kielisiä, antiikin historiaan liittyviä kirjoja.

Athene Pronaian pyhäkköalue

Seuraavaan päivään jätetty Athene Pronaian pyhäkköalue on nopeasti nähty. Alue on pieni (150 metriä ja leveys noin 50 metriä) verrattuna ylhäällä olevaan Apollonin pyhäkköalueeseen. Alue on selvästi huonommassa kunnossa. Pyhäkkö oli aikoinaan omistettu Athene Pronaialle, ”temppelin edessä asuvalle Athenelle”.

Alueen merkittävimmät rakennukset ovat Athene Pronaian temppeli sekä Tholos eli pyöreä rakennus, jonka käyttötarkoitusta ei tunneta. Alueelta tehdyt löydöt viittaavat siihen, että alueella on palvottu jo varhain jonkinlaista äitijumalatarta.

Tholos.

Hienoin alueen viidestä rauniosta on ehdottomasti pyöreä Tholos jonka edustalla lähes jokaisen matkailijan ”on otettava” pakollinen selfie…

Tästä matkamme jatkui Joonianmeren rantoja myötäillen eteenpäin. Seuraavassa Kreikkaan liittyvässä osiossa vierailemme Ateenan Akropoliksessa.

 

Unescon maailmanperintökohde: Muinainen Olympia

Olympia, Kreikka

Tämän kesän Kreikan roadtripillä vierailimme useassa maan Unescon maailmanperintökohteessa. Yksi näistä oli Olympían kylä Peloponnesoksen niemimaalla Kreikassa. Täällä katsotaan alkaneen Antiikin Olympiakisat.

Muinaiset Olympiakisat lyhyesti

Antiikin olympialaiset järjestettiin Zeus-jumalan kunniaksi. Ensimmäiset tunnetut urheilukisat järjestettiin vuonna 776 eaa. ja kisat jatkuivat ainakin vuoteen 393 jaa.

Lähes 650-vuotisen kisaperinteen aikana kisat pidettiin joka neljäs vuosi heinäkuun lopussa. Olympialaiset kestivät laajimmillaan viisi päivää.

Olympiakisojen urheilulajeihin kuului pelkästään yksilölajeja, ei laisinkaan joukkuelajeja.  Lajeja oli mm. stadionjuoksu sekä muita juoksulajeja, vaunukilpa-ajot ja muita hevosurheilulajeja, pituushyppy, keihään- ja kiekonheittoa, painia ja nyrkkeilyä. Kisojen keskeisimmät tapahtumapaikat olivat Olympian stadionilla sekä Hippodromilla.

Kisoihin osallistui suuri joukko poikia sekä miehiä sen hetkisestä kreikkalaisesta maailmasta. Naisille oli järjestetty oma Heran kunniaksi kilpailtu yksipäiväinen kisatapahtuma ennen varsinaisia miesten olympialaisia.

Viidentenä eli viimeisenä kisapäivänä voittajat palkittiin ja seppelöitiin Zeuksen temppelin edessä. Olympialaiset päättyivät suuriin juhliin jossa olympialaisten eri lajien voittajat perheineen olivat kunniavieraina. Olympiavoittajat olivat juhlittuja sankareita joista kirjoitettiin runoja ja lauluja. Erityisesti he toivat kunniaa omille vanhemmilleen.

Kisoja seurattiin jo tuolloin suurella mielenkiinnolla. Kisakatsojia kerrotaan olleen Olympiassa parhaimmillaan 40 000 ihmistä. Urheilijoiden ja heidän taustajoukkojensa lisäksi paikalle saapui politiikkoja, filosofeja, kauppiaita, oraakkeleita sekä varkaita. Varsinaisesta kansanhuvista kun oli kyse.

Unescon maailmanperintökohde: Muinainen Olympia

Muinaisella Olympia-alueella on kolme mielenkiintoista museota; Olympian arkeologinen museo, Olympian kaivausten historian museo sekä Olympian kisojen historian museo sekä vanha arkeologinen raunioalue. Alueen vieressä on nykyinen pieni Olympia-kylä joka on täysin keskittynyt turismin ympärille. Kylässä on lukuisia pieniä ravintoloita sekä kauppoja jotka myyvät matkamuistoja. Pieniä majoituskohteita ja muutama isompi hotelli löytyy kylästä myös.

Olympia lisättiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1989.

Maailmanperintökohde on avoinna joka päivä klo 8.00 – 20.00.

Pääsyliput: 1.4. – 31.10. aikuiset 12€ ja alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. 1.11. – 31.3. aikuiset 6€. Pääsylipun hinnalla pääsee kaikkiin alueen museoihin ja ne ovat voimassa yhden vuorokauden. Katso poikkeavat päivät tämän linkin takaa.

Olympian kamaralla

Saavuimme kylään jo edellisenä iltana. Varsinainen Olympia-kylä on nopeasti kierretty. Kylää halkoo yksi pääkatu joka on koristeltu Olympia- sekä nykyisiin kisoihin osallistuvien maiden lipuilla. Suomen lippua ei kadulta kylläkään löytynyt.

Suunnistimme ostamaan pääsyliput ja marssimme Olympian Arkeologiselle alueelle. Alueelle pääsee vielä sisälle 15 minuuttia ennen porttien sulkemista ja onkin varsin mielekästä käydä raunioalueella illalla kun aurinko ei paahda täydeltä terältä. Lämpötila kun hätyyttelee heinäkuussa 40 asteen luokkaa.

Olympian Arkeologinen alue ei ole valtava ja on helposti käveltävissä. Raunioiden päälle ei pääse ottamaan kuvia vaan museovahdit puhaltelevat pilleihin hyvin herkästi. Kivet on matalilla naruaidoilla eristetty kävelypoluista. Kivien lomassa asuinpaikkoja pitävät niin erilaiset liskot kuin käärmeetkin, joten myöskään sen vuoksi niille ei ole suositeltavaa mennä. Näimmepä alueella yhden käärmeenkin, nimittäin Dahl’s whip snakeksi kutsutun luikeron.

Kuuluisin alueen raunioista on aikoinaan 40 000 katsojaa kerännyt stadion tai se mitä siitä on jäljellä. Myös Zeuksen temppelin rauniot ovat kuuluisa kuvauskohde. Kaiken kaikkiaan raunioalue on opastekylteillä hyvin merkitty, mutta tarvitaan aika paljon mielikuvitusta jotta osaa hahmottaa muinaisen Olympian sekä sen kisojen aikaisen tunnelman.

Seuraavana aamuna lähdimme aamu-uinnin jälkeen Olympia Village Resort & Spasta muutaman sadan metrin päähän maailmanperintökohteelle. Mikäli hotelli kiinnostaa, piakkoin hotellista on tulossa arvostelu.

Vaikka aamu oli aluillaan, oli jo todella kuuma, mukaan kannattaa todellakin ottaa hatut sekä vesipullot vaikkakaan alueelle ei saa viedä syömistä tai juomista. Tästä selviää sillä, että laittaa vesipullon reppuun (museoalueen oppaan neuvo) ja ottaa sen pois porttien jälkeen. Reppuja ei tutkita.

Aloitimme museokierroksemme alueen parkkipaikan viereisestä Olympian kisojen historian museosta. Alueelle oli tullut jo kuusi bussiryhmää, linja-auton ikkunat paljastivat, että retkeilijät olivat tulleet risteilyaluksilta.

Olympian kisojen historian museo

Olympian kisojen historian museo toimii hienossa uusklassisessa rakennuksessa, joka on valmistunut vuonna 1888. Rakennuksessa toimi alun perin Olympian arkeologinen museo, joka oli Kreikan ensimmäisiä maakunnallisia museoita ja myös ensimmäisiä museoksi alun perin rakennettuja rakennuksia. Nykyisin ko. museo löytyy alhaalta laaksosta.

Rakennus kunnostettiin vuosina 1999 – 2004 Ateenan olympialaisten alla, ja siihen perustettiin Olympian kisojen historiaa erittelevä museo. Museo avattiin uudessa toiminnassa 24. maaliskuuta 2004.

Museon näyttely esittelee kisojen sekä antiikin kreikkalaisen urheilun yleistä historiaa esihistorialliselta ajalta 1000-luvulta eaa. aina antiikin ajan lopulle saakka.

Museossa on iso, hulppea sali jonka vierustaa kiertää esineet. Mukana on patsaita, keramiikkaa sekä mosaiikinpalasia. Löydökset on kerätty sieltä täältä Kreikan museoista ja jokaisen esineen kohdalla historia on sidottu johonkin olympialaisissa olleeseen lajiin. Salin lisäksi museossa on pari käytäväsalia ja ne on nähty hyvin nopeasti.

Museon jälkeen kävelemme alas arkeologisen alueen pohjoiselle puolelle.

Ohitamme Olympian kasvitieteellisen puutarhan joka on hieman villiintynyt ja jatkamme matkaa jo aiemmin mainitulle Olympian arkeologiselle museolle.

Olympian arkeologinen museo

Olympian arkeologinen museo on yksi Kreikan merkittävimmistä arkeologisista museoista. Se esittelee Olympian raunioalueelta löydettyä pääosin antiikin aikaista esineistöä.

Museon varsinaisiin näyttelytiloihin kuuluu vestibyyli (eteisaula) sekä 12 näyttelysalia. Kokoelmiin kuuluu mm. 14 000 pronssiesinettä, aseita, veistoksia sekä terrakottapatsaita. Museon yhteydessä toimii myös pieni matkamuistomyymälä sekä kahvila.

Olympian arkeologinen museo on tehty hyvällä maulla ja sopii hyvin miljööseensä. Museo on historiallisten esineiden lisäksi täynnä turisteja jotka ovat hakeutuneet sisälle tehokkaan ilmastoinnin sekä museon mielenkiintoisen annin vuoksi.

Valtaosa museon esineistöstä on viereiseltä arkeologiselta alueelta löytyneitä aarteita joka tekee museosta varsin mielenkiintoisen. Tulee mieleen, että kuinka suuret patsaat ovat voineet löytyä maasta ja kuinka arkeologit ovat saaneet kasattua patsaita ja erilaisia astioita kuin palapelin palasia konsanaan.

Olympian arkeologinen museo on alueen museoista paras niin selkeän esillepanon kuin varsin miellyttävän ilmastoinnin vuoksi. Museossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Suosittelenkin käymään ensin tässä museossa ja vasta sen jälkeen arkeologisella alueella. Näin mielikuvitus saa lisää täytettä!

Muinaisen Olympian alueella vierailuun kannattaa varata koko päivä jos toinenkin, sen verran on alueella mielenkiintoista näkemistä. Sekä erityisesti silloin jos on olympialaisista ja historiasta kiinnostunut tai jos on liikenteessä pahimpaan turistiaikaan, jolloin on luvassa myös jonkin verran jonoja.

Ristiin rastiin Zakynthoksen saarella

Zakynthos, Kreikka

Kesälomien kolkutellessa ovilla, on mukava palata muistoissa muutama vuotta sitten tehdylle kesälomamatkalle Zakynthokseen. Kuten heinäkuussa Kreikassa tuppaa houkuttelemaan, myös tällä reissulla olisi luvassa aurinkoa, lämpöä sekä houkuttelevan turkoosi meri lämpimine aaltoineen.

Zakynthos pähkinänkuoressa

Zakynthos on Kreikalle kuuluva pieni saari, joka sijaitsee Jooniansaarten saariryhmässä. Saari on ryhmänsä eteläisin ja kolmanneksi suurin. Saarelta on 19 km mantereelle sekä 15 km Kefalonian saarelle, joille pääsee saaresta lähtevillä lautoilla. Saarella on rantaviivaa lähes 100 km. Zakythoksella asuu noin 40 000 asukasta. Pituutta saarella on noin 50 km ja leveyttä noin 25 km.

Kuten meidän reissuilla on tapana, myös tällä kertaa oli vuokra-auto jo lentokentällä odottamassa. Matka Tsiliviin saattoi alkaa. Matkaa Zakinthoksen kansainväliseltä lentokentältä Planoksen alueelta löytyvälle Tsiliville on noin 10 km verran. Matka-aikaa kului huomattavasti enemmän, koska kentältä ja isolta tieltä päästyä, tiet muuttuivat todella kapeiksi ja jokaisen vastaantulevan auton kohdalla oli lähes pysähdyttävä reunaan, jotta molemmat autot mahtuivat väistämään toisensa. Mutta mikäpä tässä oli pysähdellessä, oltiin lomalla!

Tsilivin asuinrakennuksia puluperspektiivistä.

Tsilivin pääkatu on kapea.

Tsilivi

Tsilivi on pieni, rauhallinen kylä Planoksen alueella. Vakituisia asukkaita kylällä on vain 600. Koostaan huolimatta kylässä on kaikki keskivertomatkailijan tarvitsemat palvelut, tosin mistään bilemestasta ei tämän kylän kohdalla ole kyse. Pääkadulla on ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, retkifirmoja, kahviloita ja kauppoja, joten varmasti pääset shoppailun makuunkin, jos et halua käydä Zanten kaupungissa, joka sijaitsee vain noin 8 km päässä kylästä.  Zanten kaupunkiin menee usein paikallisbusseja, jotka ovat halpoja, joten mikään ei myöskään pitele matkailijaa pelkästään Tsilivissä.

Tsilivin ranta-aluetta.

Vuokrattavia polkuveneitä.

Hotellinamme toimi Amarilys, joka oli sellainen perus kaksi+ tähden hotelli. Ei siis mitään luksusta. Ainoa ehto lomalle oli, että hotellista pitää löytyä uima-allas ja sellainen myös saatiin. Ensimmäinen päivä nautittiinkin niin uima-allasalueen palveluista, kuin hiekkarannasta joka sijaitsi 600 metrin päässä hotellilta. Illallisajan tullessa kohdille, harhailimme pääkatua muiden nälkäisten turistien kanssa, etsien juuri sitä kaikkein parasta ravintolaa.

Gyroslandian Combo Platter. Nam!

Päädyimme Gyroslandiaan, joka sijaitsi lähes hotelliamme vastapäätä. Paikka on yhdistelmä pikaruokaketjua ja ravintolaa, mutta mitkä Gyrokset sieltä saimmekaan! Pelkästään niiden vuoksi voisi mennä Tsiliviin takaisin. Kaihoten olemme muualla Kreikassa Gyrosta syödessämme niitä Combo Plattereita (yhdistelmä useampaa eri lihaa) muistelleet.

Eikä tämä ole ainoastaan meidän mielipide, Tripadvisorin mukaan myös muut ihmiset ovat lähes ”seonneet” heidän ruokiinsa. Mikä niistä sitten teki niin mainioita? Makujen lisäksi, annosten koot olivat suuria, ruoka oli edullista ja tuoretta sekä ravintolan henkilökunta oli vallan mainiota. Myös päivän drinksut olivat halpoja, vain 2€/kpl. Vaikka normaalisti reissuissa ollessamme suosimmekin useassa ravintolassa käymistä, lopulta kävimme viikon matkalla 5/7 illasta täällä.

Matkamme ei kuitenkaan ollut pelkkää Gyroksen syömistä ja altaalla hengailua, vaan ajelimme ympäri saarta vuokra-autollamme. Ensimmäinen road trip tehtiin sadekuuron kastelemaan Zanten kaupunkiin. Ja kyllä, pääsimme siis todistamaan senkin ihmeen, että Kreikassa voi heinäkuussa sataa!

Synkeän näköinen taivas ripsautti kunnon sadekuuron päälle.

Pyhän Nikolaoksen kirkko ja kirkon tornin rauniot.

Zanten kaupunki

Zanten eli Zakynthoksen kaupungissa asuu noin 10 000 asukasta. Kaupungin nähtävyydet ovat vähissä; Pyhän Dionysioksen kirkko korkeine kellotorneineen, Moloksen Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä taidemuseo. Aikaisemmin kaupungissa on ollut myös venetsialaisten 1600-luvulla rakentama linna, mutta nyt linna-alue on raunioina. Vuonna 1953 tapahtunut maanjäristys, sai paljon tuhoa aikaisesti erityisesti Zanten kaupungissa.

Zantessa on mukava merenrantabulevardi jolla on useita ravintoloita. Myös varsinaisia kauppoja ja putiikkeja on enemmän kuin kylissä.

Talsimme kaupungin kujilla ja kaduilla, pistäydyimme syömään ”ylihintaiseen” merenrantaravintolaan sekä nautimme elämästä. Sateen väistyttyä, lämpötila kohosi nopeasti yli 30 asteen joten ei vilukissankaan tarvinnut enää palella. Zantesta pääsee lähtemään lautalla niin Manner-Kreikkaan kuin muutamalle lähisaarellekin.

Navagio -salakuljettajien hylkyranta

Seuraavana päivänä vuorossa oli road trip nro 2. Tällöin teimme reissun ehkä Zakyntoksen kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Navagiolle -salakuljettajien hylkyrannalle. Hylkyranta on kuuluisa lahdenpoukama, jolla on lähes valkoista hiekkaa oleva ranta ja siinä rannalla ruostuva laiva. Vesi on superkirkasta ja ihanan turkoosia.

Lähettyvillä on myös toinen kuuluisa luonnonmuovaama nähtävyys, nimittäin Siniset luolat, jonne on mahdollista mennä vain veneellä. Rannikolla onkin useita yrityksiä jotka tarjoavat luolille retkiä niin purje-, moottori- kuin pienveneillä. Vain taivas ja reissaajan budjetti on retkelle rajana. Samalla on mahdollista pysähtyä sukellus- ja uintiretkille. Retket alkaen 45€/henkilö. Kannattaa tinkiä.

Me ajelimme pitkin Vasilikosin niemimaan rannikkoa jo tutuiksi tulleilla kapeilla maalaisteillä. Aurinko loisti lähes pilveettömältä taivaalta, meri välkkyi kirkkaan sinisenä ja aina kun se vain oli mahdollista, pysähdyimme uimaan.

Matkan varrelle osui niin pikkukivi- kuin hienohiekkaisia uimarantoja. Useammilla ei ollut ketään meidän lisäksi. Joskus matkamme pysäytti mielettömän hieno näkymä, vanhat tuulimyllyt tai vuohilauma. Parasta road tripeillä onkin mahdollisuus pysähtyä, jos ja kun vastaan tulee jokin kiinnostava asia tai nähtävyys.

Saavuimme Agios Georgiokselle. Salakuljettajien rannalle emme autolla siis päässeet, mutta lahden yläpuolelle kyllä. Jyrkänteen päältä oli mielettömän hienot maisemat alas salakuljettajien rannalle sekä kauas merelle.

Vesi on kutsuvaa.

Pilkahdus ruosteisesta hylystä näkyy jyrkänteeltä.

Jyrkänteen päällä oli bussilasteittain myös muita katsojia. Paikan päälle oli muodostunut myös pieni ”shoppingalue”, kun ihanaiset mummot ja papparaiset olivat tulleet myymään paikallisia tuotteita turisteille. Yhdeltä heistä ostimmekin appelsiininkukkahunajaa. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta hampaaton hymy, jonka saimme mummolta kaupan päälle, pysyy muistoissa vielä pitkään.

Ajoimme Korithin nimisen alueen ohi, saaren pohjoisimpaan kärkeen asti. Navigaattorin mukaan soratiellä ei ollut edes nimeä. Kuitenkin täältä on mahdollista vuokrata lasipohjaveneitä, joilla pääsee Sinisille luolille sukeltelemaan. Veneet olivat tässä vaiheessa iltapäivää jo loppu, mutta emme antaneet sen häiritä menoamme. Aloitimme paluumatkamme ajamalla saaren sisämaata pitkin pois. Täällä tiet olivat hieman leveämpiä, joten turistibussien ohittelu onnistui mainiosti. Ne siis ohittivat meidät…

Matkan varrelle osui pieni luostari, jossa poikkesimme, useita oliivipuiden reunustamia muutaman talon kokoisia kyliä sekä kosolti kuivaa maata. Tämän autoreissun jälkeen olikin mukava pulikoida hotellin uima-altaassa, ennen ruokailua maailman parhaan Gyroksen parissa.

Aikamoinen oliivipuu

Autoilusta on mukava pitää myös taukoa, joten vietimme yhden rantapäivän piskuisessa kylässämme. Illalla ihastelimme täysikuuta Kreikan pehmoisessa pimeydessä.

Tauluissa kerrotaan kilpikonnien pesien määrä sekä mahdollisesti kuoriutuneiden poikasten määrä eri rannoilla.

Saaren eteläkärki

Välipäivän jälkeen tie kutsui jälleen ja tällä kertaa suuntana oli saaren etelä- ja länsikärki. Olimme kuulleet, että Kalamakin alueen rannoilla olisi kilpikonnien pesiä eli paikkoja jonne Carretta carretta-kilpikonnanaaraat käyvät öisin munimassa munansa. Ja näin olikin. Valitettavasti emme päässeet todistamaan pikkukilppareiden syntymistä.

Jännää on, että samalla rannalla turistit makoilevat päivisin ja öisin siellä makoilevat kilpikonnat hieman eri puuhassa. Täälläpäin saarta oli myös huomattavasti menevämpää meininkiä tarjolla. Laganas-nimisen kaupungin pääkadun varrella oli baaria ja yökerhoa joka sormelle ja vielä jäi ylikin. Vastaan tuli myös englantilaisia, auringossa kasvonsa polttaneita nuoria, joiden bilevaihde oli totaalisesti jäänyt päälle.

Puisten kehikkojen alla uinuu kilpikonnien munia.

Muutama metriä merelle päin, on rannan ihmislöhöilijöiden paikka.

Meidän matka jatkui saaren eteläisimpään kärkeen Marathiekseen. Läheisellä pikkusaarella on kilpikonnaranta, jota sitten oli päästävä katsomaan. Vuokrasimme moottoriveneen iltapäiväksi 40€, hintaan kuului polttoaineet.

Ajoimme pienelle saarelle ja siellä tökötti samanlaisia tikkuja pesien päällä kuin Kalamakin rannalla, kilppareita emme nähneet. Ajelimme Zakynthoksen saaren etelärantaa myötäillen luolille, jonne oli useampikin purtilo ankkuroitu. Ihmiset uivat ja sukelsivat kristallinkirkkaassa vedessä.

Pikkupurtilomme.

Paluumatkan aikana, äkillinen ukkosmyrsky yllätti meidät merellä. Siinä tunsi olevansa pikkuinen kun aallot pyyhkivät purtilon kylkiä ja vain riekale aurinkokatosta erotti meidät ukkosesta. Silloin kyllä pelotti! Onneksi rantaan päästiin ehjin nahoin, ja tässä vaiheessa oli taivas taas jälleen pilveetön ja kirkas. Nopeita ovat ukkosmyrskyt Kreikassa.

Kylissä oli värikkäitä, vanhoja taloja.

Ja kylien keskuksissa satoja vuosia vanhoja oliivipuita.

Ajoimme länsilaidan pieniä teitä saaren puoliväliin asti Koiliomenokseen, josta koukkasimme itäpuolelle kulkevalle tielle. Tiet kulkivat läpi pienten kylien Machairadon ja Agioi Pantesin. Kasvusto oli hyvin matalaa oliivipuulehto voittoista. Hotellilla olimme vasta illan pimentyessä. Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Tvilisissä lepäillen.

Saariautoilu on kivaa, erityisesti näin pienellä saarella kuin Zakynthos on. Etäisyydet ovat lyhyitä ja jo muutamassa päivässä saari on kierretty. Paikkana Zakynthos on perinteisen kreikkalainen: kauniita maisemia, kilometrin pituisia matalapohjaisia hiekkarantoja, lämpöä, hyvää ruokaa ja huikeita värejä. Kiva lomakohde!

Oletko käynyt Zakynthoksella?