Browsing Tag

Kemiönsaaret

10 ihanaa syytä matkustaa Kemiönsaarelle

Viime vuonna Mondo-lehti valitsi Kemiönsaaret vuoden kotimaan matkailukohteeksi. Miksi?

Tänä kesänä kävimme Kemiönsaarella ottamalla asiasta selvää, ja eikö blogisti sitten ihastunut alueeseen vilpittömästi. Tässä ovat listattuna kymmenen syytä, minkä vuoksi Kemiönsaarelle kannattaa todellakin matkustaa!

  1. Lähellä pääkaupunkiseutua

Kemiönsaaret sijaitsevat mukavasti vain parin tunnin päässä pääkaupunkiseudulta. Turun alueelta matkaa kertyy Kemiönsaarelle tunnin verran.

Tänne Saaristomeren syliin, on helppo tulla vuonna 2011 mahtavan kokoisen (473 metriä) Lövön sillan yli. Silta on rakennettu yhdistämään Dragsfjärdin mantere ja Söljeholmenin saari toisiinsa. Aiemmin sillan paikalla kulki Lövön lossi.

Lövön silta.

  1. Ainutlaatuiset yöpymismahdollisuudet

Kemiönsaaristossa on mahdollista yöpyä mielenkiintoisissa, hieman erikoisemmissa majoituskohteissa. Vai mitä sanoisit yöpymisestä karussa Bengtskärin majakassa, rouheassa Rosalan Viikinkikeskuksessa tai tyylikkäissä Söderlångvikin kartanon vierasmökeissä?

Viikinkikeskuksen päällikön halli. Täällä on mahdollisuus yöpymiseen.

  1. Lähiruokaa parhaimmillaan

Kemiönsaarella, jos missä, on ihan pakko syödä kalaa. Kannattaa erityisesti nauttia herkullinen annos Kasnäsin Saaristokylpylän lounaspuffesta, jossa on kalaa monessa eri muodossa, ja vain muutaman kymmenen metrin päässä kalatehtaasta. Kala on takuulla tuoretta!

Tuoretta kalaa Kasnäsin Saaristokylpylässä.

Alueen parhaimmat leivonnaiset sekä suussa sulavat kakut löytyvät ehdottomasti Söderlångvikin Café Vivanista.

Herkkiä kakkuja Söderlångvikin Café Vivanissa.

  1. Rikas kulttuuritarjonta

Kemiönsaarella on lähes jokaiselle jotakin kulttuuria tarjolla; paras paikka taiteen tutkimiseen löytyy Söderlångvikin kartanon Amos Andersonin museosta.

Söderlångvikin kartano oli aikaisemmin Amos Andersonin kesäkoti.

Mikäli vanhat rakennukset kiinnostavat, kannattaa ajaa katsomaan Taalintehtaan vanhoja hiiliuuneja ja Ruukinmuseota, sotahistoriaa löytyy niin Bengtskärin majakalta kuin Örön linnakesaarelta.

Bengtskärin majakka.

  1. Omaa rauhaa

Vaikka Kemiönsaarella kaikki on lähellä toisiaan, löydät varmasti täältä oman hiljaisen paikkasi, jossa voit levätä arjen rasituksia pois.

Yhteyslautat ja -veneet vievät sinut lähisaarille, joissa ei parhaimmassa tapauksessa ole auton autoa lähimaillakaan. Hiljaisuus ja maaginen rauha on lähes ”käsin kosketeltavaa”!

  1. Elämyksiä luonnosta

Saaristoluonto on Kemiönsaarella koko ajan läsnä. Oli kyse käppyrämännyistä, uurteisista rantakallionkoloista, värikkäistä luonnonkukista tai tuulen suhinasta ja eläväisestä merestä.

Kemiönsaarella on lisäksi useita mahtavia luontokohteita sekä -polkuja tutkittavaksi. Esimerkiksi Puolustusvoimilta vuonna 2015 vapautui koko kansan käyttöön Örön linnakesaari. Mainittava on myös luonnonkaunis Vänön saari. Saaristoluonto on parhaimmillaan säyseä ja lempeä, pahimmillaan voimakas ja ärtyinen kuten Pohjolan nainen. 😉

Saaristossa on hieno mahdollisuus bongata muuttomatkalla olevia lintuja tai vain käpertyä viltin sisään, ja seurata höyryävän kuuman teemukin kanssa ikkunan takana alati vaihtuvia saaristomaisemia.

  1. Retkiä merelle ja hyvät harrastusmahdollisuudet

Kemiönsaarella on mahdollista osallistua päiväseltäänkin erilaisille meriretkille mukaan. Et siis tarvitse omaa venettä saariston koluamiseen!

Kemiönsaaristossa on yli 40 000 saarta ja luotoa, joten tutkittavaa riittää useammallekin päivälle.

Haluat sitten viettää vapaapäivääsi merenaalloilla purjehtien, frisbeegolfaten, kylpylässä lihaksiasi rentouttaen tai metsässä marjoja poimien, kaikki kyseiset aktiviteetit onnistuvat mainiosti Kemiönsaarella. Aamujooga tai vesivärimaalaus, mikä voisi olla nautinnollisempaa…

  1. Tule autolla, moottoripyörällä, polkupyörällä tai veneellä

Kemiönsaarelle pääset näppärästi usealla kulkuneuvolla, oli allasi sitten auto, moottoripyörä tai vene. Jokaiselle löytyy oma paikkansa.

Saaristossa on useita vierasvenesatamia, joista suurimpiin pääsee isommillakin aluksilla.

Kasnäsin Saaristokylpylällä on uusi Caravan-alue, joten karavaanaritkin pääsevät nauttimaan saariston tarjoamista maisemista kaikessa rauhassa.

Moottoripyörällä on hienoa ajella pitkin mutkaisia pieniä teitä, samalla kun merimaisemat vilahtelevat puiden lomasta. Tai miten olisi pyöräretki pitkin saaristoa?

  1. Kuin ulkomaille matkustaisi

Erityisesti kesäisin Kemiönsaarella kuuluu iloinen kielien sekamelska, kun lomalaiset ympäri Eurooppaa ottavat haltuunsa rannikkomme aarretta.

Lisäksi paikallinen väestö on osin ruotsinkielistä, joten lomalla saattaa hyvinkin unohtaa olevansa kotimaan kamaralla matkailemassa.

  1. Tapahtumat

Kemiönsaarella on kesäisin tarjolla rikasta ohjelma- ja tapahtumatarjontaa. Kesän aikana sattuu ja tapahtuu: Lövön siltajuoksutapahtuma, Rosalan Viikinkipäivät, Kasnäsin Triathlon ja Kasnäs Regatta.

Loppukesä huipentuu Muinaistulien yöhön 26.8, Keskiaikaisiin Saaristolaismarkkinoihin 9-10.9. sekä Söderlångvikin Omenapäiviin 30.9.

Mitä vielä odotat? Varaa oma ihmettelyretkesi mahtavan kauniille Kemiönsaarelle ja löydä oma Top10:si!

Kasnäs – Saariston helmi

Kasnäsin Saaristohotelli, Kemiönsaaret

Vajaan viikon kestävällä reissullamme Kemiönsaaren ympäristössä, olemme päässeet siihen pisteeseen, että palasimme takaisin mantereelle.

Bengtskärin majakkaretken jälkeen päädyimme yöpymään Kasnäsiin Saaristohotelliin. Majakkaretkestämme voit lukea lisää tämän linkin takaa. Kasnäs on näppärä tukikohta Kemiönsaarten reissulle, koska Kasnäsin satamasta lähtee yhteysalukset mm. Rosalaan, Örön Linnakesaareen ja Vänöön.

Kasnäs saaristohotelli lyhyesti

Kasnäsin Saaristohotelli on perheyritys, joka on toiminut niemen kärjessä 80-luvulta lähtien. Aluksi perhe keskittyi lohenkasvatukseen Salmonfarm Oy:nä, mutta naapurin ajauduttua konkurssiin, ostivat tilaisuuden tullen vuonna 1995 yrityksen johon kuului kahvila, huonossa kunnossa ollut vierasvenesatama sekä kyläkauppa.

Vuonna 2000 perhe rakensi niemeen hotellin sekä viisi vuotta myöhemmin kylpylän.

Niemen kärkeen on noussut vuosien aikana ravintola, karavaanarialue, edustussauna, grillikatos sekä uusimpana huoltorakennus veneilijöille.

Samanaikaisesti kalankasvatusta on jatkettu ja Kasnäsin ravintolasta saakin takuuvarmasti tuoretta kalaa, toimitettuna tien toiselta puolelta sijaitsevasta kalatehtaasta. Kirjolohen lisäksi listalla on mm. siikaa, kuhaa, ahventa ja mätiä.

Hotellin päärakennus.

Tänään

Ajettuamme Rosalasta tulleelta yhteyslautalta pois, suuntaamme muutaman kymmenen metriä Kasnäsin Saaristohotellin parkkipaikalle.

Hotellin vastaanotto.

Samalla kun rekisteröidymme hotelliin, vastaanottovirkailija kertoo, että illaksi on odotettavissa laituriin muutama Tall Ship Race-alus. Kiva yllätys, nimittäin tällä reissulla ei ollut tarkoitus vierailla Turussa. Vastaanoton takana näkyy ikkuna kylpylään, jossa näyttää käyvän varsinainen pärske kun lapsiperheet nautiskelevat olostaan.

Hotellihuone

Saaristohotellin 39 huonetta sijaitsevat erillisissä simpukan mallisissa rivitalorakennuksissa. Kaikista huoneista avautuu näkymä merelle. Ja millainen näkymä! Pihatieltä rinne laskeutuu mukavasti alas, ja vierasvenelaiturissa olevat veneet näkyvät terassille, joka jokaisen huoneen edessä on.

Huoneet ovat tilavia.

Hotellihuone on mielenkiintoisesti suunniteltu. Huonekorkeus on melkoinen. Huoneen perällä sijaitsee kylpyhuone, jonka päälle on tehty tilava parvi. Parvi mukaan lukien huoneeseen mahtuu yöpymään isompikin perhe, eikä tee vielä tiukkaakaan tilan kanssa. Myös koirat ovat hotelliin tervetulleita.

Sisustustekstiilit ovat väriltään harmonista beigeä. Muutamasta hotellihuoneesta löytyy minikeittiö, kaikissa huoneissa toimii langaton verkko.

Kylpylä

Mies kävi testaamassa kylpylän, josta löytyy mm. kaksi 25 metrin rataa, kylmäallas, poreallas, lastenallas sekä harjoitteluallas. Saunoja löytyy höyrysaunasta infrasaunaan.  Myös ulkoterassille pääsee aurinkoa ottamaan sekä kuntosalille rehkimään.

Kuva: Saaristohotelli Kasnäs.

Kuva: Saaristohotelli Kasnäs.

Ravintola Kasnäs Paviljong  

Nälkä muistutteli olemassaolostaan ja kävelimme sataman ravintolaan. Ravintola Paviljongin kesäterassilla on suuret ikkunat merelle. Myös osa katosta saadaan vedettyä sisään, joten voi istuskella auringossa tuulelta piilossa. Koko ravintolassa on 150 asiakaspaikkaa, kaksi kabinettia, kesäterassi ja baari. Reippaasti tilaa merellisille perhejuhlille tai yrityksen tapahtumapäiville.

Maisemat ovat merelliset.

Baari.

Tänään olimme kuitenkin nälkäisiä reissaajia, ja saavuimme ravintolaan viimeisten joukossa. Saimme nimittäin kuulla, että keittiö on menossa puolen tunnin päästä kiinni. Tilasimme pizzat, ja vasta tilauksen jälkeen tajusimme, että nyt jos koskaan olisi pitänyt tilata kalaa – tuoretta sellaista. Tilaus oli kuitenkin tehty ja pizzat saapuivatkin pöytään. Pizzat olivat syötäviä, mutta annoskateus iski kun katsoimme viereisten pöytien kala-annoksia…

Vierasvenesatama   

Teimme pienen iltakävelyn vierasvenesatamassa, parahiksi kun suuri venäläinen purjevene lipui satamaan. Oli kuulkaas ylväs näky! Vierasvenesatamassa käyskennelleet ihmiset suuntasivat laiturille ottamaan laivan vastaan. Osa suorastaan juoksi.

Satamassa on lisäksi Matkailutoimiston informaatiopiste sekä Saaristolaistori, jossa päivisin myydään lähialueen ruokaa kuten kalatehtaan kalatuotteita, vihanneksia, käsitöitä ja erilaisia matkamuistoja.

Saaristolaistorilla myydään tuoretta kalaa.

Sataman uusi huoltorakennus on ollut kovassa käytössä heti avaamisensa jälkeen. Kuten juuri tänäkin iltana. Huoltorakennuksesta löytyy sauna, jonka terassilla oli höyryävää mieskauneutta tarjolla, tosin soveliaasti aidan takana. 😉

Rakennuksesta löytyy myös mahdollisuus pyykinpesuun, joten tänne on hyvä tehdä piipahdus pitkältäkin purjehdusretkeltä.

Vierasvenesatama.

Vierasvenesatamassa on 100 vierasvenepaikkaa sekä 300 kausipaikkaa. Satamasta löytyy myös putiikki, lastenhoitohuone, minigolfrata ja grillikota.

Matkailuneuvonnan piste.

Vetäydyimme mukavaan huoneeseemme lepäämään. Kesäilta hämärtyi suurien ikkunoiden ulkopuolella, merituulen vavisuttaen hiljaa pihan ruusupensaita.

Aamulla herätyskello soi aamiaiselle, joskus lomallakin on vain herättävä tuohon ärsyttävään pirinään. Käynnistyimme aika hitaasti, olisi mukava ollut jäädä köllimään pehmeään sänkyyn, mutta mentävä oli.

Aamiainen ravintola Paviljongissa

Huoneiden hintaan kuuluu aamiainen. Kävelimme auringonpaisteessa Paviljongille, ja koko alue kylpi valossa. Ihanaa on harmaa kesän jälkeen nähdä aurinko useampana päivänä peräkkäin!

Ravintolassa kävi jo kuhina kun hotellivieraat evästivät pöytiensä ääressä. Tuoretta ja herkullista lähiruokaa oli puffetin muodossa tarjolla masun täydeltä. Aamiaspöydässä oli tarjolla talon kalaa, kylmäsavulohen muodossa. Mikään ruoka ei päässyt loppumaan ruokailun aikana. Ja poistuimmekin ulos ravintolasta masut pinkeinä ja hymyssä suin.

 

Piipahdimme Kasnäsin kaupassa, jossa myydään kaikkea veneilijöille ja saaristolaisille välttämättömiä tarvikkeita. Kaupassa myydään myös tuoretta saaristolaisleipää.

Vierailuumme kuului tutustuminen Saaristohotellin tiloihin ja kiersimmekin alueen yhdessä miellyttävän myynti- ja markkinointivastaava Sari Lintulan kanssa. Aloitimme kierroksemme kokoustiloista.

Saaristohotellin kokoustilat

Vastaanottorakennuksen yläkerrasta löytyy 105 hengen kokoustila, joka on jaettavissa kahteen osaan. Yläkerrasta on hieman erilaiset kokousmaisemat kuin yleensä, nimittäin näkymät ovat alas kylpylään.

Pihalta, läheltä vierasvenesatamaa löytyy vanha vastaanottorakennus, jonka yhteydessä on kaksi kokoustilaa lisää aivan omassa rauhassa. Täältä pääsee seuraamaan sataman liikennettä samalla kun käydään läpi esimerkiksi yhtiön strategisia koukeroita.

Kasnäsin alueelta löytyy myös rantasauna, jossa on kokoustilaa kymmenelle hengelle.

Rantasauna

Kylpylän saunojen lisäksi päärakennuksesta löytyy tilaussauna.

Niemen kätköistä löytyy myös rantasauna, jonka edessä on hiekkaranta vanhanmallisilla uimakopeilla sekä kylpypaljulla. Saunan edustalla on iso terassi. Se mikä tekee tästä saunaterassista erityisen, ovat näkymät. Ilmavat purjeveneet ohittavat niemenkärjen sinisen meren sylissä, tuulen pullistaessa purjeet pyöreiksi.

Saunarakennus.

Saunatupa on tilava.

Saunarakennuksen edessä on iso terassi.

Käymme sisällä katsastamassa rantasaunan. Saunatupa on tilava ja täällä voisi kokousten lisäksi pitää vaikka pikkujoulut. Sisustus on hyvin merihenkinen.

Suihkutilat ovat tilavat kuten myös itse sauna. Saunassa on valtava kiuas joka edelleen henkii lämmintä hönkää eilisen jäljiltä. Saunassa on ikkunoita, joista saunatilan valtaa kesäinen luonnonvalo.

Seisomme terassilla kaiteen ääressä, tämä näky jää verkkokalvoihin muistiin pitkäksi aikaa.

Caravanalue

Kävelemme kukkulan yli, josta löydämme Metsähallituksen Sinisimpukka luontokeskuksen, joka valitettavasti on tänä kesänä kiinni.

Karavaanarialueen huoltorakennus.

Sinisimpukan vierestä löytyy uusi Kasnäsin Caravanalue. Auto- ja vaunupaikkoja löytyy alueelta 33. Alueen vieressä on huoltorakennus, josta löytyy mm. sauna, septityhjennyspiste ja wc.  Palveluihin kuuluvat sähkö ja Wifi.

Lounaspuffee

Esittelykierroksemme päättyy Ravintola Paviljongiin, jossa on juuri alkanut lounastarjoilu. Kasnäs on kuuluisa tuoreesta puffeelounaastaan. Pöydät notkuivat runsaita kalaherkkuja. Harmiksemme, aamiaisesta oli nimittäin vielä niin vähän aikaa, että saatoimme vain maistaa puffeen tarjontaa. Tarjolla oli kalaa monessa eri muodossa sekä myös lihapullia. Herrkullista!

Lihapullia kermakastikkeessa.

Kirjolohta kolmella eri tavalla valmistettuna.

Uunilohta.

Mikäli pääset käymään Kasnäsissä, suosittelen ehdottomasti maistamaan Paviljongin kalaruokia. Ravintola on kalansyöjän taivas! Maut suorastaan hellivät makunystyröitä tuoreudellaan.

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme Kasnäsistä kovasti. Kasnäs on mukava merellinen paikka, jossa voi viipyä päivän tai pidempäänkin. Erityisen Kasnäsistä tekee merenranta, saarien läheisyys, kansainvälinen tunnelma sekä äärettömän maistuva ruoka. Kasnäs on aivan oma maailmansa, saariston sylissä, merituulen hyväiltävänä. Niin lähellä kaikkea, ja samalla niin kaukana kaikesta.

Kannattaa käydä aistimassa Kasnäsin merellistä tunnelmaa aivan omin aistein. Helppo tapa tutustua alueeseen on esimerkiksi osallistumalla 12.8. Kasnäs Regattaan tai juhlimalla kesäkauden päättäjäisiä 26.8. Muinaistulien yön muodossa.

Kasnäsistä matkamme jatkuu Söderlångvikin kartanoon. Pysy mukana!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Kasnäsin Saaristohotellin kanssa.

 

 

Jylhä Bengtskärin majakka

Bengtskärin majakka, Kemiönsaaret

Tiesitkö, että Mondo-lehti valitsi vuonna 2016 Kemiönsaaret vuoden kotimaan matkailukohteeksi?

Vietimme heinäkuussa lähes viikon tien päällä tai paremminkin lautoilla tarkoituksena tutkia mikä Kemiönsaarista tekee niin erityisen. Ensimmäisessä osassa vietimme yön Rosalan Viikinkikeskuksessa, tuosta seikkailusta voit lukea lisää tästä linkistä.

Tällä kertaa pääset mukaan Saariston Loistoristeilylle, joka vie meidät vierailulle Bengtskärin majakalle.

Bengtskärin majakka lyhyesti

Saaristomeri on aina ollut arvaamaton, ja viimeisen naulan haaksirikkojen arkkuun tuli, kun höyrylaiva Helsingfors haaksirikkoutui saaristoon. Tällöin vuonna 1905 Keisarillinen senaatti myönsi varat kivimajakan rakentamiseen. Majakan suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm.

Majakkaa rakensi 120 työntekijää. Majakkaan käytetty graniitti louhittiin saarelta ja Hangosta tuotiin 448 000 tiiltä kiven kaveriksi. Harjannostajaiset pidettiin jo elokuussa vuonna 1906 ja majakan valo sytytettiin ensi kerran 19.12.1906. Hatun nosto majakanrakentajille, jos ajattelee, ettei nykyaikaisia nostokoneita ollut käytettävissä!

Useiden vaiheiden, sodan ja laitteiden automatisoimisen jälkeen majakka pääsi rappioitumaan. Vuonna 1995 majakka palasi jälleen ihmisten tietoisuuteen, tällä kertaa matkailu- kokous- ja tutkimuskäyttöön omistettuna paikkana. Vuonna 2000 majakka siirtyi Turun Yliopistosäätiön omistukseen.

Tänään

Laivamme irtaantui Rosalan laiturista. Matka kohti Bengtskärin majakkaa saattoi alkaa. Nuori kapteeni seurasi tarkasti navigaattoriaan, suuresta ruudusta kaikki laivan sisällä istujat saattoivat seurata matkaa läpi karikkojen ja kivien. Alkumatka kului jouhevasti saaristomaisemia ihaillen, mutta mitä lähemmäksi majakka tuli, sitä muhkuraisemmaksi kyyti kävi. Tuulta oli 6-8 metriä sekunnissa.

Kapteeni kertoi, että tuuliraja risteilylle on 12–14 metriä sekunnissa. Noilla tuulilla ei risteilyille lähdetä, koska rantautuminen Bengtskärin laituriin on tuolloin hyvin hankalaa. Ja pian huomasimme miksi. Majakalla kun ei ole varsinaista isoa laituria laisinkaan, vain kaksi laiturintapaista, johon majakan taakse tuulelta suojaan alukset pyrkivät.

Isommassa laiturintapaisessa oli kiinni jo kaksi isompaa alusta, jotka olivat tulleet Hangosta, joten meidän paatti ajettiin ison karin ja majakkaluodon väliin. Hyvin meni, mutta suuremmilla tuulen nopeuksilla, ei välttämättä enää menisi.

Bengtskär 1941-näyttelyn antia.

Majakkaluodolle päästyämme, meillä oli vartin verran omaa aikaa ennen yhteistä opastusta. Kävimme nopeasti Bengtskär 1941-näyttelyssä. Näyttely kertoo sodasta ja majakan kohtalonhetkistä vuonna 1941. Museon seinillä on majakkaa puolustaneiden suomalaisten kuvia sekä mietteitä tapahtuman kulusta.

Sodan ajalta on myös majakan 14 rappusessa käden jäljen näköinen lohkeama. Tähän suomalaisten viimeinen kranaatti osui, heidän puolustaessaan majakkaa venäläisten hyökkäystä vastaan. Jälki on yhä nähtävissä.

Tähän portaaseen kranaatti putosi.

Ulkona majakan kyljessä istuen, opas kertoi meille eloisasti majakan historiasta, nykyisestä käyttötarkoituksesta ja hieman myös itsestään sekä muista nuorista oppaista. Kuuleman mukaan, tälle saarelle palataan aina uudestaan ja uudestaan kesätöihin. Jotain vetovoimaa siis jylhässä ja eristäytyneessä majakkaluodossa on.

Nuori opas, josta muuten isona tulee merikapteeni, kertoi myös majakan edellisistä asukkaista, joiden joukossa oli ollut useita majakanvartijoiden perheitä. Erään perheen 8-vuotias poika oli sitten päässyt käymään ensi kertaa luodon ulkopuolisessa maailmassa Rosalassa. Hän oli ensi töikseen kysynyt isältään, että mitä nämä oudot kukat ovat, osoittaen saaren puita. Hän kuin ei ollut nähnyt eläissään vielä yhtään puuta siihen mennessä. Majakkaluoto on edelleen puuton paikka.

Saunarakennus kuvassa vasemmalla.

Osa risteilyvieraista jäi majakalle yöksi, joka on muuten täysin mahdollista. Jos iski kipinää, katsopa hintatietoja näiltä sivuilta. Erikoisinta yöpymisessä taitaa olla oma saunavuoro majakan viereisessä kivisaunassa. Mikäs suomalainen paikka se on, missä ei omaa saunaa olisi? 😉

252 askelta.

Risteilyporukka hajaantui ympäri luotoa. Muutama uskalikko lähti kiipeämään 252 askelta ylös majakan torniin katsomaan huikeita merimaisemia, osa kierteli luodon rakennuksia ja kivenkolojakin sekä muutama nousi suoraan 2. kerrokseen, jonne on sisustettu miellyttävä kahvila entiseen majakanvartijan asuntoon. Kerroksessa on lisäksi Majakanvartijan museo, posti, kappeli sekä matkamuistomyymälä.

Kiersin luodon, ja vaikka saari ei ole kovin iso, sieltä löytyi kaikenlaista katsottavaa. Yhdessä laidassa on betonibunkkeri armeijan jäljiltä, huussien vierestä löytyy merelle tähyävä merikapteeni sekä kallioissa merenkävijöiden jättämiä puumerkkejä. Suurin osa näistä puumerkeistä oli sodanaikaisia. Myös lintujen jo hylättyjä pesiä sekä erilaisia sitkeitä kukkia kasvoi pienissäkin kivenkoloissa. Luonto ottaa kyllä oma paikkansa.

Majakanvartijan museon antia.

Luodolla tuulessa ja tuiverruksessa oltuani, matkasin rappuset 2. kerroksen kahvilaan. Jo ovelta tulvahti tuoreen pullantuoksu nenään, ja eihän sitä tuoksua voinut vastustaa. Munkit olivat herkullisia! Naapuripöydässä kauppaansa tekivät voisilmäpullat niin hyvin, että koko retkue kävi hakemassa niin santsikahvit kuin – pullatkin. Myös liedellä porisseen kalakeiton haju oli kutkuttavan hyvä.

Mieheni saapui parahiksi rappuslenkiltä kahville. Ja valitteli reisiään, olivat kuulemma aivan hapoilla…

Siinä istuessa päätimme, että joku kerta jäämme tänne yöksi, vaikka meille maakrapuille meri on samaan aikaan jännittävä kuin pelottavakin paikka.

Risteilyn kotimatkaosuus alkoi. Matkaan tuli ihmisiä, jotka olivat yöpyneet saarella. Olivat kovin tyytyväisiä kokemuksiinsa.

Tuuli oli hieman voimistunut majakalla oloaikana, joten avovesiosuus oli varsinaista huvipuistoa sivuttaisen aallokon vuoksi. Päästessämme saarien suojaan, meno hieman rauhoittui ja aurinko, joka oli ollut piilossa harmaiden pilvien takana, näyttäytyi meille kaikessa komeudessaan.

Kapteeni nakkasi meidät Rosalaan, josta matkamme jatkui autolla ja lautalla Kasnäsiin. Seuraavassa saaristoteeman osassa pääset tutustumaan Kasnäsin saaristohotelliin sekä satamaan tarkemmin.

Saariston Loistoristeily Bengtskäriin lähtee kesäisin päivittäin Kasnäsistä klo 11.30. Matkaan kuuluu kuljetukset, pääsyliput, keittolounas Rosalassa sekä lyhyt kierros Viikinkikeskuksessa. Rosalasta matka jatkuu Bengtskäriin klo 13.45, jossa maissaoloaikaa on 2,5h. Takaisin Kasnäsissa laiva on klo 18.15. Risteily maksaa aikuisilta 59€ sekä 4-14v. lapsilta 29.50€. Risteilyjä tehdään 27.8. asti. Lisätietoa majakkaristeilyistä löydät tämän linkin takaa.

Bengtskärin risteily oli merenkäynnistä huolimatta mahtava kokemus. Bengtskärin majakka on valtava ja omassa jylhyydessään hieno esimerkki menneiden sukupolvien työstä ankarassa ilmanalassa. Jos jokin majakka on elämäsi aikana käytävä katsomassa, suosittelen, että se on tämä – Bengtskärin majakka!

Risteillen Söderlångvikin kartanoon

Taalintehdas, Kemiönsaaret

Miltä kuulostaisi merimatka läpi aurinkoisen saariston, lempeän tuulenvireen kosketellessa poskipäitäsi ja valkoisten pärskeiden hyväillessä laivan kylkiä? Tämän lisäksi määränpäässä odottaisi sinua maistuvaa lähiruokaa notkuva noutopöytä sekä roima annos kulttuuria.

Kaikkea tätä on tarjolla ja enemmänkin, kun M/S Alva lähtee keskiviikkoisin Taalintehtaalta merelliselle risteilylle Söderlångvikin kartanoon klo 11.00. Risteilyt lähtevät Tallimäentie 6, Taalintehtaan laiturista. Matka-aikaa kuluu vain tunti suuntaansa.

Aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi hyppäsimme M/S Alvan kyytiin nauttimaan lomafiiliksistä ja kulttuurista.

Laivan kapteeni Niklas Löfberg toivotti kuuluvat huomenet molemmilla kotimaisilla kielillä samalla kun asetteli kävelysillan valmiiksi laiturin ja laivan väliin. Innokkaita risteilijöitä oli paikan päälle kerääntynyt kymmenisen kappaletta, laivaan mahtuu matkustajia yhteensä 21. Laivan aurinkokansi oli välittömästi miehitetty, mutta onneksi tilaa löytyi myös laivan sisältä. Ikkunoista pääsi seuraamaan loistavia merinäkymiä pehmeillä penkeillä istuen.

Laiva lähti Keisarinsatamasta matkaan. Meri oli lempeä ja kyyti kapteenin otteissa hyvin pehmeää. Ohi vilahtelivat meren tasoittamat kalliot, jotka houkuttelevasti kutsuivat lepäämään onkaloissaan. Saaria joilla pienet käkkärämännyt kurottelevat kohti taivasta. Ja erikokoisia huviloita ja mökkejä, jotka odottavat kesäasujiaan luoksensa.

Lövön silta.

Noin puolivälissä matkaa, alitimme suuren Lövön sillan. Hämmentävästi silta näyttää ylhäältä isommalta kuin näin alhaalta päin katsottuna. Kanssamatkustajien kamerat vain räpsyivät kun silta jäi taaksemme.

Jossain vaiheessa merimatkaa kaukana alkoi siintää valkoisena hohtava Söderlångvikin kartanon pihapiiri. Ensin pienenä pisteenä, laajentuen aina vain isommaksi ja hienommaksi. Näky on elämyksellinen, koska kartano piha-alueineen on varsin sykähdyttävä. Ainakin minun, kartanoromantikon mielestä! Sydän alkoi pamppailla kovemmin ja hymy vetäytyä korvia kohti aivan itsestään. Ihana paikka!

Koska keli oli sen verran hyvä, olimme aikataulusta edellä melkein 10 minuuttia ja rantauduimme Söderlångvikin laituriin ajoissa. Vastassa oli Söderlångvikin kartanon koordinaattori Susanne Grönroos, joka iloisesti opasti meidät eteenpäin rannasta.

Café Vivian on tehty vanhaan navettaan.

Tässä vaiheessa risteilyä alkaa oma-aikainen tutustuminen Söderlångvikin kartanoon. Tutustuminen kannattaa aloittaa Café Vivanista, jonne myös risteily maksetaan. Café Vivian on Söderlångvikin entinen navetta, joka on nykyisin varsin viehättävä kahvila-ravintola.

Risteilyn maksamisen jälkeen, pääset maistamaan risteilyyn kuuluvaa lounasta, joka vie kielen mennessään. Tänään tarjolla oli maukasta kanaviilokkia sekä palapaistia. Keittona oli tulista chorizo-keittoa.

Rento istuinryhmä.

Lisukkeita on jos jonkinmoista.

Kahvilan sisustus on skandinaavisen raikas.

Lämpimän ruoan lisäksi tarjolla on runsas salaattipöytä sekä aivan ihanaa saaristolaislimppua, joka on leivottu Söderlångvikin omenoista tehtyyn omenamehuun. Unohtamatta jälkiruokaa, joka tällä kertaa oli hyvin marjaisaa kiisseliä rikkaalla vaniljavaahdolla höystettynä.

Myynnissä on oikeaa lähiruokaa.

Kartanon omenamehua.

Kartanon omenahilloa sekä hunajaa.

Café Vivanissa on myynnissä niin kartanon omia kuin lähiseudun tuottamia herkkuja kuten omenahilloa ja -mehua sekä muhkeita vihanneksia. Puodin puolelta löytyy mm. käsitöitä, koruja ja keramiikkaa. Täältä ei hennoisi lähteä pois.

Kannattaa myös katsella tarkemmin kahvilan seiniä, tänä kesänä esillä on Kati Immosen Flora-vesiväritöitä.

Matka jatkui Söderlångvikin kartanon puolelle, jossa on kulttuuripersoona ja lehtikustantaja Amos Andersonin taide- ja henkilöhistoriallinen museo. Kartano toimi Andersonin kesäasuntona ja rauhoittumispaikkana Amoksen vielä eläessä. Hieno kokonaisuus!

Kartanon salonki, jossa järjestetään mm. konsertteja.

Kartanon seinillä on kesän ajan Tapani Raittilan herkkää taidetta esillä.

Täällä muuten saa oikein luvan kanssa istua museossa olevilla tuoleilla ja sohvilla, mikäli haluat tutkiskella jotakin museosta löytyvää taulua tai ikkunoista näkyvää merimaisemaa pidempäänkin. Kannattaa istua alas myös siksi, että näin pääset aistimaan kartanon tunnelmaa paremmin. En ihmettele mikä Andersonin vuosi toisensa jälkeen tänne toi, Söderlångvikissa on yksinkertaisesti vain hyvä olla!

Tänä kesänä museon seinillä on muuten Andersonin oman taidekokelman lisäksi Tapani Raittilan Rooma – Pariisi – Saimaa-taidenäyttely. Taulut sopivat yllättävän hyvin miljööseen.

Näkymää kartanon omenatarhaan.

Mikäli haluat tutustua paremmin museoon sekä kartanon tiluksiin, pysy mukana, pian blogiini tulee laajempi juttu Söderlångvikistä sekä erilaisista mahdollisuuksista viettää ikimuistoista lomapäivää kartanolla.

Kartanon tutkimiseen varattu kahden tunnin aika hujahtaa ohi vauhdilla ja on aika lähteä takaisin Taalintehtaalle. Merimatka menee yhtä pehmeästi kuin tullessakin, ja on oikeastaan surku, kun laivamme lipui laituriin aikataulun mukaisesti. Tällä risteilyllä olisi voinut viipyä pidempäänkin!

Kesän 2017 viimeinen risteily on risteilty. Tervetuloa uudestaan vuonna 2018!

Risteilyn hinta: aikuisilta 40€ ja lapset alle 12v. 20€. Risteilyn hintaan kuuluu runsas kesälounas. Café Vivianin lounaspuffee on tarjolla 31.8. asti klo 11.00 – 14.00.

Yhteydenotot: Söderlångvikin museo tai puh. 02-424 662.

Viikinkipäällikkö Björnin vuoteessa

Viikinkikeskus, Rosala

Oletko intohimoinen Viikinki-sarjan katsoja tai kiehtooko vanha pohjoismainen mytologia sinua? Siinä tapauksessa ota auto allesi tai hyppää Helsingistä bussiin, ja tule viettämään viikinkiaiheista viikonloppua Suomen mahtavaan saaristoon!

Kemiönsaarelle kuuluvasta Rosalasta löytyy ainutlaatuinen Viikinkikeskus, joka oli ensimmäinen etappimme vajaan viikon kestävällä saaristokierroksellamme. Seuraavasta turinasta saat tietää, miten päädyin viikinkipäällikön sänkyyn ja mitä sitten tapahtuikaan…

Viikinkikeskus lyhyesti

Rosalan Viikinkikeskus syntyi vuonna 1992, samalla kun Kirkonsalmella tehtiin arkeologisia kaivauksia. Tavaralöytöjen perusteella selvisi, että viikingit ovat todellakin käyneet Suomen saaristossa sekä harjoittaneet rauhanomaista kauppaa paikallisten kanssa mahdollisesti jo 800-luvulla.

Kaivauksissa löytyi mm. raakalasia, meripihkaa, hopeakolikoita, jotka oli pilkottu osiin, rikkinäisiä lasi- ja mosaiikkihelmiä sekä riimukiven palanen. Jälkimmäinen oli merkittävin löytö, ja onkin mahdollista, että maaperästä voisi löytyä riimukiven muitakin palasia.

Viikinkikeskukseen nousi ensimmäisenä Idänkävijän talo, jonka perässä tila täyttyi yhteensä 30 rakennuksesta. Taloista merkittävin on päällikönhalli Rodeborg, joka omalla ainutlaatuisella tavallaan aivan mahtava!

Yksityistä yritystä pyörittää toisen polven perheyrittäjät Paul Wilson ja Hanna Wuorio-Wilson.

Tänään

Päästyämme Kemiönsaarille kesän sadepilvet olivat poispyyhityt. Lähes viikon, jonka saaristossa vietimme, oli yhtä auringonpaistetta. Tuntui todellakin siltä, että olimme tulleet lomalle. Olimme tähdänneet Kasnäsistä lähtevälle M/S Aurora-lautalle niin, että vaikka päivällä kulkeva lautta olisikin ollut tupaten täynnä, ehtisimme jollakin seuraavista lautoista varmasti Rosalaan. Liikenneyhteydet ovat hankalat saarten välillä, koska yhteysaluksia menee harvoin, myös näin huippusesongin aikaan.

Odottelimme lautan saapumista istumalla Kasnäsin vilkkaassa satamassa. Poimimme uudelta matkailuinfopisteeltä muutaman esitteen mukaan, joita luimme pilvettömän auringon alla, samalla mansikoita mutustellen.

Koska olimme lauttajonossa kolmantena, mahduimme hyvin yhteysalukseen. Merimatka saattoi alkaa. Puolen tunnin ajan ihailimme meille uppo-outoa saaristoa, nimittäin Kemiönsaarilla emme ole koskaan käyneet ennen tätä reissua.

Rosalan laituriin päästyämme, ajomatkaa Viikinkikeskukseen oli noin viiden kilometrin verran. Ajelimme kaikessa rauhassa maisemia ihmetellen. Saaristossa puut ovat pieniä, suorastaan käkkäräisiä. Talot ovat punaisia kalastajamökkien tyyppisiä ja luonnonkukkia on yllättävän paljon.

Saavuimme Viikinkikeskuksen pihaan, jossa vastassa oli punainen suhteellisen nykyaikainen talo, jonka pihassa oli useita pöytäseurueita kalakeitolla.

Otimme seuraavan yön majapaikkamme avaimen vastaan neidolta, joka oli pukeutunut viikinkiaikaisiin vaatteisiin kuten kaikki Viikinkikeskuksen työntekijät olivat. Mieheni vei matkatavarat huoneeseemme, samalla kun keskustelin oppaan kanssa keskuksen toiminnasta. Mies palasi hymyssä suin takaisin, mutta ei suostunut kertomaan, mikä hymyn oli kasvoille saanut.

Otin ihmetellen esille opaskartan, jonka olin vastaanotosta saanut ja lähdimme kiertämään Viikinkikylää.

Viikinkikylän vastaanotto

Viikinkikylän tullessa ensimmäisenä pääset tutustumaan taloon, jossa on vastaanoton lisäksi pieni kahvila sekä laaja matkamuistomyymälä.

Myytävänä on erilaisia tuotteita vaatteista koruihin.

Myöskään pikkuväkeä ei ole unohdettu.

Vastaanoton kahvila.

Talossa on myös pieni auditorio, jossa voi katsoa 20 minuuttisen dokumentin viikinkien vierailuista saaristossa sekä viikinkien mytologiasta. Rakennuksessa voi seurata yhden viikingin elämää taidokkasti tehtyjen pienoismallien muodossa.

Viikinkien mytologiaa taulun muodossa.

Viikinkikylässä on yhteensä kolme näyttelykokonaisuutta, joissa voi tutustua Saariston ja Pohjolan viikinkiaikaiseen historiaan.

Sisäpiha

Vastaanotosta pääset keskuksen sisäpihalle, jossa on istuinryhmiä lampaantaljoineen. Pihalla on myös lukuisia pihapelejä mölkystä hevosenkengän heittoon, joita saa testata sisäänpääsylipun hinnalla. Pihassa on myös Jatulintarha, kaniaitaus, yrttitarha, kanala, jossa kiekuu varsin värikäs kukko sekä asemuseo.

Viikinkikeskuksessa myös sattuu ja tapahtuu! Ensi viikonloppuna (22 – 23.7.) järjestetään 13. perättäiset Viikinkipäivät. Silloin pihan valtaa 80 äänekästä Eurooppaa kiertävää viikinkiä. Luvassa mm. leivänpaistoa Idänkävijän talossa, kirveenheittoa, jousiammuntaa, runolaulantaa ja taistelunäytöksiä. Katso ohjelma tämän linkin takaa.

Asemuseo

Asemuseosta löytyy viikinkien käyttämiä aseita keihäänkärjistä miekkoihin ja kypäriin. Onpa täällä Valhallaan matkaava soturikin. Museo on niin poikien must-juttu!

Asemuseon ulkopuolella niin pienet kuin isotkin vieraat pääsevät kokeilemaan viikinkivermeitä, ja voin kyllä sanoa, että ei käy muinaisia sotureita kateeksi. Silmukkapaita on niin painava, etten saa sitä edes päälleni. Entä sitten juosta paita päällä?

Päällikön hautalaiva

Komean kukon vierestä löytyy pienehkö vene jossa makaa Valhallaan matkaava päällikkö. Kun astui portaille kurkistamaan laivan sisään, niin oikein säikähdin ukkelia, sen verran oikealta nukke näytti…

Seuraavana olisi vuorossa päällikönhalli Rodeborg, mutta jätän sen kuvaamisen tarinassa viimeiseksi, kuin kirsikaksi kakun päälle.

Soitinmuseo

Soitinmuseosta kantautuu musiikin ääntä. Nauhurilta tulee rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia, jollaista on ehkä viikinkiaikaankin kuultu. Museossa on soittimia, joita voi kokeilla. Vitriineissä on erilaisia tavaroita, joita viikingit ovat aikoinaan voineet käyttää.

Viikinkien kangaspuut.

Myös lähiseudulta löytyneen riimukiven replika löytyy täältä.

Idänkävijän talo

Sisäpihalta lähtee kaksi muinaispolkua ylös kalliolle. Valitsemme soitinmuseota lähinnä olevan ja kiipeämme Idänkävijän talolle, joka on todella hieno. Talon sisälle astuessasi savu vie sinut mukanaan hämärään sisukseen, kaikki on savun tummentamaa puuta, laveteilla on lampaantaljoja, jotka pehmentävät nukkujien petejä. Rakennuksen sisällä voi kuvitella kuinka tällaisissa taloissa on aikoinaan eletty ja oltu. Pihassa on yksinkertainen Sepän paja. Polku jatkuu valtavan viikinkilaiva Alvidan luo.

Idänkävijän talo.

Viikinkilaiva Alvida

Laiva on hieno kopio aidosta viikinkilaivasta. Tällä laivalla voi ja on purjehdittu, se tarvitsisi vain tervata, niin olisi jälleen purjehdusvalmis. Kuulimme oppaalta, että laivan on tehnyt paikallinen veneenveistäjä, joka laivan luovutustilaisuudessa oli tokaissut, että tämä on sitten ensimmäinen ja viimeinen viikinkilaiva jonka hän tekee, sen verran työläs projekti oli ollut. Laivan sisälle ei ole pääsyä, mutta näet ulkopuolelta kaiken tarvittavan.

Meri on keskuksessa läsnä.

Tässä osassa Viikinkikeskusta löytyy uhrikivi, matkaajan yösija, näköalapaikka alas pellolle ja merelle, mutta mielenkiintoisin nähtävyys on ehdottomasti Helga-kappeli.

Helga-kappeli

Kirkko on sisustettu viikinkimäiseen tyyliin lampaantaljoilla ja puulla. Alttaritaulussa Jeesus on esitelty mahtimiehenä, toisin kuin kristinuskon alttaritauluissa yleensä. Kappeli on hieno kokonaisuus.

Helga-kappeli.

Kappelin alttari.

Lattia on hienosti veistetty.

Kierrämme muinaispolkua takaisin päin, matkan varrelle osuu arkeologinen kaivauspiste, uhrialttari sekä lopulta toivomuslähde.

Päällikönhalli Rodeborg

Päällikönhalli on rakennuksista kaikkein hienoin jo ulkoapäinkin katsottuna. Taidokkaat puukaiverrukset suorastaan kutsuvat sisälle. Eteisestä löytyy kaksi perhehuonetta Freke ja Gere, jotka on nimetty Odinin susien mukaan. Kussakin huoneessa on kaksi kerrossänkyä eli yhteen huoneeseen mahtuu neljä henkilöä yhteensä nukkumaan.

Päällikönhalli.

Vetäessäni verhot aukon edestä tulee suusta automaattinen vau-efekti, nyt en enää ihmettele mikä mieheäni niin hymyilytti. Päällikönhalli on aivan mahtava! Jos ulkona oli taidokasta puuveistontaa tarjolla, täällä se on potenssiin tuhat. Jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan. Pöydät on itse veistettyjä, ja seinillä roikkuu erilaisia taljoja. Pöydillä on kynttilöitä ja katossa hyvin himmeät valot, jotka luovat tunnelmaa keskellä päivääkin.

Päällikönhalli sisältä.

Halli on hyvin tunnelmallinen myös päivällä.

Päällikön pöytä.

Hallin keskellä kulkee käytävät, jotka puolivälistä on kivetty. Hallin seinän vierustalla on leveitä lavetteja, joilla voi istua pöydän ääressä ruokaillessa tai nukkua verhojen takana öisin. Ryhmillä on mahdollisuus varata koko halli yöpymistä varten. Hallin perältä löytyy pieni baari, henkilökunnan keittiö, kaksi vessaa sekä viikinkipäällikkö Björnin kammari. Nyt oli minun vuoroni avata kammarin ovi ja sen jyhkeä riippulukko.

Viikinkipäällikkö Björnin sänky.

Kammarista löytyy kaksi sänkyä, jotka on veistetty viikinkiaikaisen hautalöydön mukaan. Seinässä on pikkuruinen ikkuna ja seinillä lisää taljoja sekä ryijyjä. Myös päällimmäiset vuodevaatteet ovat tummat, joten mikään ei pääse erottumaan kokonaisuudesta. Huone on hyvin hämärä mutta kodikas. Tänä yönä nukun siis päällikkö Björnin sängyssä! 🙂

Illalla

Pikkuhiljaa piha alkoi muista matkailijoista hiljetä, ja jäljellä olimme vain me sekä saksalainen neljän hengen seurue, joka yöpyi Freke-huoneessa. Jaoimme seurueen kanssa pöydän illallisen ajan. Valkyrian herkut-nimisellä illallisella oli tarjolla mm. Emännän makkarakulho, savustettuja kanankoipia, muhitettuja uunijuureksia, lasimestarinsilliä, useita salaatteja, kylmäsavulohta, rapukimara kananmunalla sekä viikinkikeskuksessa tehtyä saaristolaislimppua. Ateria syötiin päreeltä käyttäen apuna puulusikkaa ja -veistä, juomat juoden savikupeista. Ruoka maistui niin krapulaisille saksalaisille kuin meillekin, ja hieman levottomat vitsit lensivät pöydän molemmin puolin. 😉

Illan emäntämme.

Majoituksen hintaan kuuluu oma saunavuoro. Tylsää oli, että sauna osoittautuikin sähkösaunaksi. Sauna, suihkutilat ja saunatupa ovat varsin nykyaikaisia. Saunarakennuksesta löytyy myös wc sekä auditorio.

Saunasta päästyämme Viikinkikeskuksen kaikki työntekijät olivat lähteneet pois, ja olimme tilalla saksalaisten kanssa yksin. Ilta viileni auringon laskiessa, viereisen talon katolla haikara venytteli jäseniään piipun päällisessä pesässään ja ilmassa leijui vieno ruusun tuoksu. Tämä on niitä hetkiä, jotka jäävät ikuisesti muistin lokeroihin. Niin hiljaista, ja niin rauhallista.

Pikkuhiljaa viileys pakotti minut Björnin vällyjen väliin nukkumaan ja niin, mitä sitten tapahtuikaan? Tylsää myöntää, mutta ei mitään. Nukuin aamuun asti kuin tukki. Retkeily ja raitis meri-ilma väsyttävät, joten heräsin vasta keittiöstä kuuluviin ääniin. Henkilökunta oli tullut paikalle, valmistelemaan päivän lounasta.

Majoituksen hintaan kuuluu aamupala. Tarjolla oli leipää muutamalla lisukkeella ja puuroa sekä kahvia ja teetä. Huoneiden luovutus on jo klo 10.00, joten aamupalan jälkeen kasasimme matkatavarat autoon.

Tässä vaiheessa katsoimme parikymmentä minuuttia kestävän opastusfilmin Viikinkikeskuksesta. Juttelimme pitkään yhden oppaan kanssa viikingeistä ja heidän tavoistaan. Tiesitkö muuten, että viikingeillä oli värikkäät vaatteet, toisin kuin elokuvayhtiöt haluavat elokuvissa ja sarjoissa viikingit esittää? Erityisesti päälliköillä oli arvokkaan siniset vaatteet päällään. Väriä tuotiin retkiltä kaukaisista maista, sekä kankaita värjättiin myös luonnosta saatavilla omilla väreillä kuten kanervanvarsilla.

Matkamme jatkui Viikinkikeskuksesta Bengtskärin lähtevällä laivaretkellä, joka lähti Rosalasta klo 13.45. Mutta se onkin toinen turina se!

Kaiken kaikkiaan käynti Viikinkikeskuksessa jättää jäljen. Keskus on Suomen mittakaavaan verrattuna ainutlaatuinen paikka vierailla. Historia on käsin kosketeltavissa, ja moni television/elokuvien antama myytti joko murtuu tai vahvistuu Viikinkikeskuksessa käydessä.

Lapsille tämä on huisin jännä paikka vierailla. Lähes kaikkea saa kosketella ja kokeilla. Isot puput ovat sympaattisia ja kukko arvokkaan oloinen kiekuja. Tosin kukolla on sisäinen kello hieman pielessä, se alkoi majoittujien onneksi kiekumaan vasta aamupäivällä…

Jos kiinnostus heräsi, käy sinäkin Viikinkikeskuksessa kylässä. Tulevana viikonloppuna on luvassa suuret Viikinkipäivät sekä myöhemmin elokuun lopussa kesäkauden päättäjäiset, Muinaistulien yö 26.8. Tai tule muuten vaan, vaikka porukalla juhlimaan merkkipäiviä.

Katso Viikinkikeskuksen aukioloajat tästä ja lauttaliikenteen aikataulut tämän linkin takaa. Museon ja Viikinkikeskuksen sisäänpääsylipun hinta on aikuisilta 8€ ja lapsilta 4-14-vuotiailta 4€. Autolautta on ilmainen. Kesäaikaan Helsingistä kulkee myös linja-auto kaksi kertaa viikossa suoraan Hiittisiin, pysähtyen aivan Rosalan viikinkeskuksen porteille. Katso aikataulut tämän linkin takaa.

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Rosalan Viikinkikeskuksen kanssa.