Browsing Tag

Juhlatila

Pettu-Eerikin pauloissa

Pettu-Eerikki, Kankaanpää

Kivenheiton päästä Venejärvestä löytyy runsauden ihmemaa nimittäin Pettu-Eerikki joka tarjoaa niin juhlapalveluita, antiikkia kuin yhden Suomen suurimmista yksityisistä kokoelmista; Sortokausista vaaran vuosiin.

Pettu-Eerikistä lyhyesti

Pettu-Eerikki on Aira ja Jorma Aukeenpään uurastuksen tulos. Ravintola on toiminut talossa vuodesta 1994 alkaen. Samassa yhteydessä isännän rakkaus kotimaiseen antiikkiin on pysynyt. Lähes jokaisella Pettu-Eerikissä olevalla tavaralla onkin tarina.

Mutta koska kyse ei ole museosta, on antiikkia mahdollista ostaa mukaan. Ei olekaan tavatonta, että morsian hääjuhlansa jälkeen ostaa koko pöytäserviisin mukaansa.

Juhlapalveluiden ja antiikin lisäksi tiloissa pääsee tutustumaan ainutlaatuiseen Sortokausista vaaran vuosiin näyttelyyn. Näyttely on esineistöltään hyvin runsas, mutta samalla myös hyvin mielenkiintoinen katsaus erityisesti Suomen sota-aikaan. Onhan Niinisalon varuskunta hyvin lähellä.

Esineistön joukosta löytyy mm. Mannerheimin sota-aikana käyttämä suikka.

Juhlavieraille näyttelyyn tutustuminen on ilmainen, muut henkilöt pääsevät tutustumaan mielenkiintoiseen näyttelyyn 4€ pääsylipun hinnalla.

Pettu-Eerikki on lisäksi kuuluisa paikan päällä tehdystä ruoastaan sekä uunituoreista leipomotuotteistaan. Pettu-Eerikki tarjoaa helpotusta joulukiireisiin, joululaatikot mahdollista tilata heidän keittiöstään.

Halutessa vierailija pääsee myös ratsastamaan pitkin Venesjärven metsiä tai saunomaan 30 hengen järvisaunassa.

Tänään

Marraskuun iltapäivä ei ole paras aika pistäytyä luonnonkauniilla paikalla kuten Venesjärven ympäristö on. Käännyimme Porista Venestielle ja ajelimme suurien lumihiutaleiden laskeutuessa taivaalta tuulilasiimme. Muutamien tien varrella olevien talojen ikkunoista heijastui lämmintä valoa juuri sataneelle lumipeitteelle. Kaunista!

Pettu-Eerikki sijaitsee hyvin yrittelijän kylän risteyksessä, nimittäin lähes jokaisen talon vieressä on kyltti joissa tarjotaan erilaisia palveluita.

Jätämme auton vanhojen hirsiaittojen vierustalle. Läheisessä aitauksessa hirnahtelee hevonen. Astumme punaisen rakennuksen sisälle ja samalla alkaa matka varsinaiseen runsauden sarveen.

Yksi käynti Pettu-Eerikissä ei riitä huomaamaan kaikkia yksityiskohtia ja esillä olevaa esineistöä vaikka kuinka yrittäisi. Joka puolella on erilaisia asetelmia ja valokuvakollaaseja.

Aira Aukeenpää johdattaa meidät korkeaan Eerikin juhlasaliin. Näissä tiloissa on useat perhejuhlat pidetty ja häät tanssittu. Juhlatilaa on yli sadalle henkilölle. Tilassa on tarjolla äänentoisto, kokousvälineet sekä piano.

Jatkamme Pettu-Eerikkiin tutustumista nousemalla portaat ylös näyttelytilaan. Ja millainen näyttelytila! Usean kymmenen metrin pituisen käytävän laidalla on molemmin puolin lasivitriinejä, joiden taakse on laitettu, satoja ellei tuhansia, aihepiireittäin järjesteltyjä tavaroita.

Sortokausista vaaran vuosiin näyttely keskittyy esittelemään Suomen vaiheita 1800-luvulta 1950-luvun loppuun. Sota-aiheista materiaalia on runsaasti, mukana mm. sotilaiden puhdetöinä tekemiä puutöitä. Nähtävillä on myös paljon valokuvasuurennoksia, jotka eivät sovi herkimmille ja lapsille.

Sortokausista vaaran vuosiin näyttelyyn tutustumiseen kannattaa varata aikaa. Esineistö luo omalta osaltaan kuvan ankarista vuosista joita esi-isämme ovat eläneet. Mukana on myös ihmiskohtaloita, joiden matka päättyi nuoruusvuosiin.

Aira johdattaa meidät alas kidutuskammioon. Luit oikein – kidutuskammioon. Kyseinen kammio tai nahkurin orret on todellisuudessa mukavan intiimi juhlapaikka, jossa harmaiden seinien ja suuren tiilitakan lämmössä pääsee todella eroon arkisista ympyröistä.

Täällä noin 35 henkilön juhlatilassa on mahdollista viettää Keskiaikapäiviä, pikkujouluja tai polttareita. Seinillä riippuvat esineet henkivät Keskieurooppalaista mennyttä kulttuuria ritarin kilvestä kahleisiin ja kidutuspyörästä pään katkaisupölkkyyn. Tila on varsin hurmaava, eikä välineistö suinkaan niin hurjaa kuin tekstistä voisi kuvitella.

Tässä vaiheessa oli aika jatkaa matkaa pitkin jo pimentynyttä Satakuntaa. Autossa käy mielessä, että kyllä kotimaahamme mahtuu aivan uskomattomia paikkoja. Suosittelenkin jokaista ottamaan selvää lähiseutunsa palvelutarjonnasta sekä käyttämään niitä, naapurista voi löytyä todellisia helmiä!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Pettu-Eerikin kanssa. Kuvien julkaisuun on saatu käyttöoikeus.

 

Historiallisissa saleissa – Taistelukoulun Upseerikerholla

Tuusulan Rantatie, Tuusula

Pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan Tuusulan Taistelukoulun Upseerikerholla menneenä kesänä Tuusulan Taiteiden yönä. Rakennus teki kävijään sellaisen vaikutuksen, että päädyin kirjoittamaan Upseerikerhosta aivan oman blogijutun.

Mikä upseerikerhossa sitten säväytti, siitä pääset lukemaan nyt.

Taistelukoulun upseerikerho lyhyesti

Alun perin Taistelukoulun alue kuului valtioneuvos Robert Åkerblomin vuonna 1879 ostamaan Koivikon tilaan. Tilalle rakennettiin yksi Tuusulanjärven Rantatien suurhuviloista, Koivikon huvila. Tästä rakennuksesta muodostui osa nykyisestä Upseerikerhosta. Tilan seuraava omistaja Bertha Sandberg muutti huvilaa, vahvistamalla sen itäpäätä kivellä arvokkaiden taidekokoelmiensa vuoksi. Myöhemmin Koivikon huvilaa on kutsuttu myös Sandbergin huvilaksi.

Muutaman omistajanvaihdoksen jälkeen vuonna 1921 Suojeluskuntajärjestö osti Koivikon tilan ja tästä katsotaan sotilashistorian tilalla alkaneen. Vuonna 1925 huvila sai seurakseen useita alueella sijaitsevia keltaisia puurakennuksia sekä vuonna 1931 nykyisen, korotetun asunsa. Huvila toimi tuolloin niin Suojeluskuntain päällystökouluna, Upseerikerhona kuin asuinrakennuksena.

Taistelukoulu toimi alueen vuokralaisena vuodesta 1949 alkaen. Taistelukoulun johtajana toimi Adolf Ehrnrooth. Hänen kerrotaan kommentoineen Taistelukoulun siirtoa Haminasta Tuusulaan seuraavasti: Siirto oli helppo. Kerroin alaisilleni perjantaina, että Taistelukoulun toiminta jatkuu maanantaina Tuusulassa. Ja näin myös tapahtui!

Vuonna 1993 Taistelukoulu lakkautettiin ja alueella toimii tällä hetkellä Puolustusvoimien Palvelukeskus.

Taistelukoulun Upseerikerhon keskikerros toimii nykyisin Krapihovi Oy:n lounas- ja juhlatilana.

Tänään

Taiteiden yönä Upseerikerho oli ihmisiä täynnä, joten pyysin ja sain ilokseni yksityisen audienssin Upseerikerholle sen ollessa kiinni. Koska Upseerikerho sijaitsee edelleen Puolustusvoimien Palvelukeskuksen alueella, ei sinne ole menemistä ihan milloin vain. Tästä muistuttavat Puolustusvoimien keltaiset kyltit jo alueen sisäänkäynnin yhteydessä.

Terassinpuoleinen sisäänkäynti.

Vastassa meitä oli Krapin myyntineuvottelija Sirkku Hoikkala, joka kierrätti idyllisen rakennuksen saleissa. Upseerikerho on kuin tehty tunnelmallisia häitä ja perhejuhlia varten, eikä vähiten paikkansa vuoksi. Vain muutaman kymmenen metrin päässä siintää Tuusulanjärvi! Miljöö on ihastuttava.

Upseerikerho järven puolelta.

Tilaa rakennuksessa on 30 – 110 vieraalle. Vanhasta rakennuksesta kun on kyse, tilaa on kolmessa erillisessä juhlasalissa, joten isoissa juhlissa avaraa näköyhteyttä ei jokaisella vieraalla välttämättä ole.

Keskimmäinen sali.

Upseerikerholla kun olemme, ehkä havaittavin piirre menneestä historiasta löytyy rakennuksen seiniltä. Nimittäin jokaisessa salissa nököttää useampi kuin kaksi hieman tuiman näköistä upseeria. Suurimmassa juhlasalissa entisiä Taistelukoulun johtajien muotokuvia onkin sitten seinillä pilvin pimein.

Juhlasali.

Arvokkaan näköiset herrat seuraavat nykymaailman menoa silmä kovana. Valitettavasti tai onneksi, miten asian sitten näkee, nämä herrat ovat mukana myös jokaisessa Upseerikerholla järjestettävässä juhlassa. Tauluja kun ei ole lupa ottaa alas edes juhlien ajaksi.

Taistelukoulun johtajia.

Salin päässä on itseoikeutetusti Marsalkka Mannerheimista maalattu kookas taulu sekä todella erikoinen prinsessa-torni.

Marski kunniapaikalla.

Liekö aikoinaan toiminut tupakkisalonkina? Nykyisin pyöreään torniin pääsevät juhlien lapsivieraat tai orkesteri lähes omaan rauhaan.

Prinsessatorni.

Mukavaa on, että talon kotimaista tuotantoa olevat, varsin koristeelliset takat on säilytetty ajan saatossa. Sisääntulosalin katosta on myös löytynyt hienoja alkuperäisiä piirroksia, jotka odottavat Museoviraston lausuntoa. Muuten, salien huonekorkeus on melkoinen! Näissä saleissa on todellakin tilaa hengittää.

Ruokasalin takka.

Takan koristeet ovat uskomattoman hienot.

Juhlahuoneistossa on saatavilla yksikertaiset äänentoistovälineet sekä baari. Kesäisin myös ulkoilmaterassi kutsuu juhlijoita ja niin – ne hienot järvimaisemat!

Upseerikerhon baari.

Upseerikerhon yläkerrassa sekä rakennuksen kellarikerroksessa on Taistelukoulun Perinneyhdistys ry:n tiloja. Kellarikerroksen Sotamuistohuoneessa pääsee erillisestä sopimuksesta tutkimaan mm. Heikki Talvelan keräämää esineistöä ja asiakirjoja viime sotien ajalta sekä Talvelan suvun toiminnasta. Yläkerrassa on omat huoneet Suojeluskuntain Päällystökoulun ja Taistelukoulun perinteitä varten.

Ruokasali. Kuva: Pekka Holma.

Rakennuksesta kiinnostuneet voivat käydä Upseerikerholla lounaalla arkisin klo 11.00 – 12.30. Myös pääsääntöisesti tiistaista torstaihin Upseerikerho on avoinna kaikille klo 18.00 – 21.00. Muina aikoina ja viikonloppuisin Upseerikerho toimii tilausravintolana.

Jos haluaa järjestää ikimuistoiset juhlat lähellä pääkaupunkiseutua, mutta omassa rauhassa järven rannalla, on Taistelukoulun Upseerikerho varteen otettava ehdokas! Rakennus suorastaan huokuu arvokkuutta, sekä historian siipien havinaa, oli kävijä sitten upseeri tai herrasmies.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Krapihovi Oy:n kanssa.

Pala pohjalaista tinkimättömyyttä – Härmän Ratilla

Härmän Rati, Järvenpää

Punainen komia tupa, vieressä tuleentuva keltainen kaurapelto sekä aitauksessa ryhdikkäitä ratsastajia korskeine hevosineen… Ensimmäisenä mieleen tulee eittämättä Pohjanmaan lakeudet. Mutta nyt ollaankin Järvenpäässä, Keski-Uudellamaalla.

Tule mukaan tutustumaan Härmän Ratiin!

Härmän Rati lyhyesti

Vuonna 2012 kurikkalaiset isännät Juha Ollila ja Janne Hautaluoma perustivat Härmän Ratin. Pääkaupunkiseutu kutsui Ollilaa opiskelun ja työn vuoksi. Tämän myötä pytinki päätettiin rakentaa Järvenpäähän, Tuusulanjärven perinnemaisemaan. Jotta ravintola henkisi pohjalaisuutta parhaimmillaan, päätettiin tuoda Alahärmästä lähes 100 vuotta vanha kaksfooninkinen koulurakennus Keski-Uudellemaalle. Ollila purki ja kasasi vanhan talon hirret osana rakennusmestarin opintojaan.

Tänä päivänä ryhdikäs Härmän Rati tarjoaa modernia majatalomajoitusta yläkerran perinteisissä huoneissa, luomuruokaa ja juhlapalveluita alakerran viihtyisässä salissa sekä ryhmille sauna- ja kokoustiloja.

Tänään 

Härmän Rati ottaa meidät hyvin pohjalaisittain vastaan. Jo pihassa on pölkky jossa kehotetaan jättämään puukot tähän. Suupielet nousevat väkisin pystyyn!

Sisällä käy aikamoinen tohina, koska olemme tulleet Ratille lounasaikaan. Härmän Rati on keskittynyt tarjoamaan tuoretta luomuruokaa parhaimmillaan. Isäntä Ollilan mukaan kaikki ruoat tehdään alusta alkaen käsin, eikä kompromisseja tehdä, koska ruoan mausta ei tingitä.

Käy pöytään!

Myös hunaja tulee hyvin läheltä.

Härmän Ratin kotimaisen ja lähiruoan käyttöaste on todella korkea. Tällä hetkellä raaka-aineista luomua on 96 % ja tavoitteena täysi 100 %! Haastavaksi ruoanlaiton tekee mm. luokitukset, koska esimerkiksi villinä kasvanutta silakkaa ei luomuksi luokitella. Ollila kertoo, että tehdyissä ruoissa pyritään kotimaisiin makuihin pienillä twisteillä. Tarjolla on mm. ruisleipää jossa on mustaherukkasiirappia mukana. Lounastelijat kehuvatkin leivän taivaisiin! 🙂

Lounaspöydän antimet ovat varsin runsaat, tarjolla on useampia salaatteja ja muita lisukkeita, keitto, 2-3 lämmintä ruokaa, joista aina yksi on vegaaninen sekä kahvia ja kakkua. Lounasta tarjoillaan arkisin klo 10.30 – 15.00.

Iltaisin ja viikonloppuisin tarjolla on tilauksesta Ratin juhlabuffet. Härmän Ratilla on A-oikeudet.

Yksi yläkerran makuuhuoneista. Kuva: Härmän Rati.

Huoneissa on vanhoja, tyyliin sopivia huonekaluja.

Hirsiseinät ovat kosketeltavissa.

Isäntä kierrättää meitä varsin avarassa rakennuksessa. Yläkerrassa on tarjolla kahdeksan kahden hengen huonetta. Huoneissa lähes 100-vuotiset hirsiseinät on jätetty ihailtavaksi, sisutuksessa on käytetty hyväksi vanhoja koulumaisia elementtejä kuten opetustauluja. Huoneiden lattioita peittävät räsymatot kuten Pohjanmaalla on tapana olla. Yläkertaan pääsee hissillä, ja kaksi huoneista on lisäksi rakennettu esteettömiksi.

Alakerran salissa on lounaan lisäksi mahdollista järjestää noin 85-95 hengen juhlia. Idyllistä salia on mahdollista somistaa ja koristella esimerkiksi häitä varten parin haluamalla tavalla. Vanhassa kansakoulussa kun ollaan, seinillä ja uuninpankon päällä on paljon rekvisiittaa pulpetista maapalloon sekä opetustauluihin.

Aukusti Salo – Rudolf Koivu: Pupu-Jussin viisaus.

Baarin yläpuolella onkin kymmenen aitoa Rudolf Koivun piirtämään opetustaulua. Ovat hyvin herttaisia! Ratilla on myös iso katettu terassi, jossa voi käydä viilentymässä kesken juhlien.

Saunarakennus täydentää pihapiiriä.

Pihalta löytyy erillinen saunarakennus, jossa voi rauhassa neuvotella ja pitää vaikka kehityspäiviä. Intiimiin saunatupaan voidaan varustaa kokoustilat noin 16 henkilölle, tila tarjoaa mahdollisuuden myös pienempien juhlien viettoon.

Saunatila jatkaa kouluteemaa.

Härmän Ratin sauna. Kuva: Härmän Rati.

Saunaan mahtuu 10 kylpijää kerrallaan, joten ihan pienestä saunasta ei ole kyse. Saunarakennuksesta pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan ja ihastelemaan Vanhankylänniemeä.

Jos haluat tulla maistamaan herkullista luomuruokaa pohjalaisella twistillä, Härmän Rati on sinun paikkasi. Syrämmellisesti tervetuloa!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Härmän Ratin kanssa.

 

 

Matka Maalle

Riihon kylä, Keuruu

Haluaisitko hengähtää hetken luonnonhelmassa puhtaan luonnon ympäröimänä, aistia syksyistä ruskan värittämää maaseutua, tavata aitoja, vieraanvaraisia ihmisiä, maistella ja herkutella reilun lähiruoan äärellä sekä nauttia elämästä ilman ylimääräisiä suorittamisen paineita?

Nyt sinulla on oiva mahdollisuus päästä osalliseksi varsinaisesta nautiskelijan viikonloppusta Riihon kylässä. Mikä Keski-Suomen Vuoden kyläksi valitusta Riihosta tekee niin erityisen?

Pääsin perheeni kanssa selvittelemään asiaa Keuruun Matkailutoimiston kutsumana elokuun alussa.

Riihon Majatalo

Luonnonkauniilla paikalla sijaitseva Riihon Majatalo toimi reissumme tukikohtana. Riihon Majatalo saattaa olla useammalle pääkaupunkiseudun kasvatille tuttu, nimittäin Majatalossa on peräti 25 vuoden ajan järjestetty rippileirejä sekä erilaisia perhejuhlia. Aiemmin Majatalo tunnettiin Riihon leirikeskuksena.

Riihon Majatalo.

Majatalon isäntä Tuomo Riihonen oli vastassa jo ovella, ja samanlaista aitoa vieraanvaraisuutta saimme osaksemme koko vierailun ajan. Ehkä Majatalon slogan kiteyttää koko vierailun: Majatalossa ei käy asiakkaita vaan vieraita. Siten meitä myös Riihon kylässä ja Haapamäellä kohdeltiin. Olimme hyvin tervetulleita!

Riihon Majatalo on entinen kansakoulu, joten Majatalossa on tilaa niin sisällä kuin ulkona. Pihamaan kentillä mahtuu niin jousiampumaan kuin pelaamaan erilaisia pallopelejä . Tarjolla on myös soutuvene sekä kanootti. Ja myös suuri sauna lämpiää tarvittaessa matkailijoille.

Majatalossa meitä odotti aamiainen, talon emännän Anri Riihosen leipomien uunituoreiden sämpylöiden kera. Koko viikonlopun ajan kaikki leivonnaiset olivat vasta leivottuja ja sekös sydäntä lämmitti. Majatalossa tarjoiltu ruoka on mutkatonta, herkullista lähiruokaa. Kyllä täällä kelpaa vierailla!

Majoituimme sivurakennukseen, jonka huoneistoissa on majoitustilaa 26 hengelle. Huoneissa on 2-8 vuodepaikkaa. Majatalosta löytyy yhteensä 44 vuodepaikkaa.

Riihon Majatalo on leirikäytössä kesä- ja heinäkuussa. Muina aikoina edullista majoitusta on tarjolla myös yksittäisille matkustajille.

Majatalossa onnistuu mainiosti erilaisten hyvinvointipäivien ja vetäytymisten järjestäminen. Unohtamatta juhlatilojen vuokrausta ja pitopalvelua. Katso lisää Riihon Majatalon palveluista tämän linkin kautta.

Vaissi Oy

Majatalolta suuntasimme tutustumaan Riihon kylän helmeen, Vaissin tehtaaseen. Vaissi Oy on keskisuomalainen perheomisteinen elintarvikealanyritys. Yhtiön historia vie 1940-luvulle ja Vaissin perheyrittäjiin, jotka ovat ratkaisseet vuosien varrella matkan varrelle tulleita ongelmia hyvin luovasti ja menestyksekkäästi.

Vaissi on keskittynyt tuottamaan maamme maistuvimpia kaalikääryleitä hyvin onnistuneesti. Vuonna 2016 yritys tuotti 1,2 miljoonaa kiloa kaalikääryleitä, liikevaihdon olleessa 6,3 miljoonaa euroa. Sesonkikautena yhtiö työllistää noin 80 henkilöä, ja on näin ollen yksi alueen suurimmista työllistäjistä.

Riihon kylällä olevasta tehtaanmyymälästä on mahdollista ostaa yrityksen herkkuja sekä riiholaisen Taatilan maatilan tuotteita arkisin klo 9 – 20.00 ja viikonloppuisin klo 10 – 20.00 välisenä aikana.  Vaissin tuotteita pääset maistelemaan mm. Lidl:n ja Atrian kaalikäärylevalikoimista.

Kännikota elämyspalvelut

Elämyspalveluita tarjoava hulvaton isäntä Erkki Inkiläinen otti meidät tiluksillaan vastaan. Tarkoituksenamme oli kokeilla kalojen narraamista elämyspalveluiden altaista. Samalla Erkki tarinoi tilan muista palveluista leppoisaan sävyyn. Lohikalastuksen lisäksi tarjolla on pienille ryhmille mm. sorsien metsästystä, mönkijäreissuja, Kännikota-nimisellä kodalla elämästä nautiskelua sekä savusaunan pehmeissä löylyissä kylpemistä. Onpa savusaunassa järjestetty turvehoitoiltoja naisryhmille. Kuulkaas, sen hoidon jälkeen iho hehkuu!

Kalastuslampi.

Testailimme virveliä, mutta ensimmäinen kala-allas ei tuottanut tulosta. Erkki vei meidät kasvatusaltaan ääreen siksi aikaa, kun meni heittämään häkälöylyt savusaunalle. Eikö heti napannut kala tyttären virveliin… Tuloksena oli hyvin kookas lohinaaras. Minulla ja miehelläni ei napannut, jos ei lasketa mukaan ns. vegekaloja (pohjakasveja)…  Varsinaisia ”kalamiehiä”!

Melkoisia vonkaleita!

Erkin tullessa takaisin, tyttärellä nappasi uudestaan, ja virveliin tarttui toinen kala. Tässä vaiheessa annoimme periksi ja marssimme palauttamaan välineet. Erkiltä löytyy koko kalusto, joten tänne ei tarvitse tuoda paikan päälle kuin ryhmäsi!

Menimme sulattelemaan karvasta tappiotamme koko päivän ajan lämmitettyyn savusaunaan, ihanan elokuisen auringopaisteen saatellessa meitä. Savusauna löytyy pienen lammen äärestä, joten pääset myös lähdepohjaiseen lampeen kastautumaan, mikäli tarkenet. Ja kyllähän tarjettiin… Tosin, aikamoisen kiljunnan kera. Onneksi lämmin, tummanpuhuva sauna odotti vain muutaman metrin päässä. Täällä, pellavaisilla laudeliinoilla oli hyvä hiljentyä ja nauttia lämmöstä, joka rentoutti ajomatkan kiristämät lihakset. 🙂

Kännikodan savusaunaidylliä.

Rentouttavan savusaunasession jälkeen lompsimme takaisin Erkin luokse valmiin pöydän ääreen. Luvassa oli maukas päivällinen mukavien juttujen kera.

Kännikodan elämyspalvelut löydät tämän linkin takaa.

Haapamäen Höyryveturipuisto  

Illan kohokohtana oli tansselot Haapamäen Höyryveturipuiston lattialla. Höyryveturipuiston estradilla esiintyvät Suomen eturivin artistit. Emme ole mieheni kanssa tanssijoita, mutta olihan se pakko käydä katsomassa miten muut parkettienpartaveitset vetävät ja hyvinhän ne veti.

Höyryveturipuiston tanssilava on idyllinen ja varsin hyvässä kunnossa oleva kesälava. Naiset olivat pynttäytyneet kellohameisiinsa, myös miehet olivat varsin tyylikkäästi pukeutuneita. Höyryveturipuistossa on tarjolla tansseja aina syyskuun loppuun asti. Katso esiintyjälistaus täältä.

Haapamäen Höyryveturipuistossa on tarjolla myös majoitusta Haapamäen Hilttonissa sekä kesämajoitusta oikeissa junanvaunuissa. Alueella on Caravan-alue, jonka majoittujat pääsevät höyryveturipuistoon vaikka keskellä yötä.

Ravintola Ukko-Pekka.

Höyryveturipuistossa ruokailu onnistuu Ravintola Ukko-Pekassa. Arkisin on tarjolla maukasta lounasta klo 11 – 14.00 välisenä aikana. Ravintola Ukko-Pekkaa on mahdollista vuokrata juhliin ja erilaisiin tilaisuuksiin, ravintolassa on A-oikeudet.

Unohtamatta Höyryveturipuistoa, jossa on tarjolla niin pienille kuin isommille matkaajille rautatieromantiikkaa sadan vuoden ajalta. Tämän vuoden erikoisuus ovat Evakkovaunut, joissa on karjalaisten evakkojen kohtalon hetkistä koottu näyttely 100-vuotiaan Suomemme kunniaksi. Koko perheellä on mahdollista päästä myös puiston oman minijunan Pikku-Hurun kyytiin. Puiston lampaat ovat myös uskomattoman söpöjä…

Kannattaa osallistua myös Haapamäen Höyrypuiston Evakkojuna-tapahtumaan 26.8. Tapahtuma kuuluu osana Suomi 100-juhlavuoden tapahtumiin. Tarkemmat tiedot voi lukea tämän linkin takaa.

Kaiken kaikkiaan puistoisäntä Martti Vainion luotsaama höyryveturipuisto on varsin mukava koko perheen matkakohde. Vanhat höyryveturivanhukset ovat varsin hellyttävän näköisiä ajoneuvoja.

Katso Haapamäen Höyryveturipuiston nettisivut tämän linkin takaa.

Eräopas Jokela

Hyvin nukutun yön ja täyttävän aamupalan jälkeen seuraamme liittyi eräopas Markku Jokela. Eräopas Jokela järjestää yhteistyössä Riihon majatalon kanssa erilaisia toiminta-aktiviteetteja; tarjolla on melontaa, jousiammuntaa, resiinaretkiä ja tarvittaessa vaikka ilotulituksia. Markun palveluita voivat käyttää niin yksityiset asiakkaat kuin ryhmätkin. Meillä päivän aktiviteettina oli melonta.

Meloimme lähes peilityynin järven pinnalla kaikessa hiljaisuudessa. Matkan varrella kuljimme kapeaa Vaissinsalmea Vaissinjärvelle asti. Ohitimme muutaman jo hiljentyneen kesämökin sekä sateiden johdosta runsaana viheriöivän rantapuistikon. Kuulimme myös linnunlaulua joka näin syyskesällä on jo harvinaisempaa.

Aurinko pilkahteli välillä pilvimassan takaa, ja oli täydellinen melontakeli. Myös eräopaan rauhallinen jutustelu ja läsnäolemus tyynnytti kaupunkilaisen mieltä ihmeesti. Kyllä näissä maisemissa levottomampikin matkailija pysähtyy ainakin hetkeksi, puhumattakaan niska-hartiaseudun lihaksista, jotka ihmeesti vertyivät melontaretken aikana.

Rantauduimme Rantamoijasen marjatilan rantaan ja jätimme hyvästit Eräopas Markulle.

Eräopas Jokelan monipuolisia palveluita voit tutkia tämän linkin takaa.

Rantamoijasen tila

Rantamoijasen tilan Lasse-isäntä oli meitä vastassa jo rannassa. Leppoisa isäntä johdatti meidät hienon kaksikerroksisen kartanomaisen rakennuksen pihaan, joka on muuten Riihon kantatiloja vuosisatojen takaa.

Turinat jatkuivat tilavassa tuvassa, jossa vieraanvarainen Varpu-emäntä tarjoili meille oman maan mansikoista tehtyä mansikkamehua sekä uunituoreita sämpylöitä.

Vanhalla sukutilalla kasvatetaan mansikkaa, vadelmaa ja pensasmustikkaa. Tilalta on mahdollista ostaa varsinaisia vitamiinipommeja joko itsepoimien tai valmiiksi poimittuna.

Marjojen lisäksi tällä, varsinaisella kulttuuritilalla, vuokrataan erikokoisia ranta- ja erämökkejä erilaisiin tarpeisiin sopivaksi. Jos olet oikein onnekas, saatat päästä kuuntelemaan ammattilaistason sellokonserttia!

Tulevaisuudessa tilalla on luvassa myös Bed & Breakfast-toimintaa. Pihassa oleva vanha talovanhus on saamassa uuden elämän matkailijoiden tilapäiskotina.

Mikäli kiinnostus heräsi, vilkaise lisätietoja tämän linkin takaa.

Riihiahon karjatila 

Koska maalla ollaan, luvassa oli tutustuminen myös karjatilaan. Pääsimme Janne Riihosen ja hänen perheensä opastamana tutustumaan uteliaisiin vasikoihin sekä maalaistalon arkeen.

Tiedätkö minkä ikäisinä vasikat erotetaan emostaan? Mikä on sonnin ja härän ero? Kuinka uudet lehmäsukupolvet saavat alkunsa? Ja minkälaista on nykyinen alkutuotanto? Mm. näihin kysymyksiin saimme vastauksia Riihiahon karjatilalla.

Sekä tietenkin pääsimme rapsuttamaan niin valloittavaa koiraa kuin aitauksessa olleita persoonallisia vasikoitakin.

Himmaan Huippu

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, pääsimme vierailemaan Riihon kylän ylpeydessä Himmaan Huipussa. Kyse on Himmaanmäen Näköalatornista, joka on rakennettu EU-tuella sekä lukuisilla kyläläisten tekemillä talkootunneilla.

Jykevän tornin korkeus on noin 22 metriä, ja sen korkeus on merenpinnasta 180 metriä. Reippailu tornin päälle käy varsinaisesta reisilihastreenistä! Kannattaa reippailla, vaikka hitaamminkin, nimittäin tornin päältä näkyy hulppeat maisemat. Mukavaa on, että tornin päällä ilmansuunnat on nimetty pienin kyltein, joten tiedät mistä löytyy mitäkin. Hyvällä säällä kerrotaan näkyvän noin 30 kilometrin päässä olevat Mänttä-Vilppulan piiputkin.

Himmaan huippu on avoinna ympäri vuoden. Näköalapaikalla on pieni kioski, josta saa viikonloppuisin käteismaksua vastaan Riihon kylän matkamuistoja, kahvia sekä kotimaista makkaraa, jota voi grillata näköalapaikan pihalla. Rakenteilla on myös jyhkeä kota. Mukava pieni retkikohde esimerkiksi Ruovedeltä ”Mini-Punkaharjun” kautta tuleville matkailijoille ja perheille.

Himmaan Huippu löytyy tämän linkin takaa.

Sanotaan, että maalla on mukavaa ja näin meillä todellakin oli! Riiho on uskomattoman elinvoimainen ja yritteliäs kylä. Täällä on matkailijalle tarjolla niin loistavia majoitusvaihtoehtoja kuten myös erilaisia liikunta-aktiviteetteja, unohtamatta herkullista ruokaa ja ihania, vieraanvaraisia ihmisiä. Riihossa syntyy ikimuistoisia muistoja, joita on kiva muistella myöhemmin talven tuiskeessa.

Mikäli mielenkiintosi heräsi, menepä suoraan yritysten sivuille tai tutustu kohteisiin www.visitkeuruu.fi sivuston kautta ja varaa itsellesi ihana Matka Maalle!

Tervetuloa Riihoon!        

Viikinkipäällikkö Björnin vuoteessa

Viikinkikeskus, Rosala

Oletko intohimoinen Viikinki-sarjan katsoja tai kiehtooko vanha pohjoismainen mytologia sinua? Siinä tapauksessa ota auto allesi tai hyppää Helsingistä bussiin, ja tule viettämään viikinkiaiheista viikonloppua Suomen mahtavaan saaristoon!

Kemiönsaarelle kuuluvasta Rosalasta löytyy ainutlaatuinen Viikinkikeskus, joka oli ensimmäinen etappimme vajaan viikon kestävällä saaristokierroksellamme. Seuraavasta turinasta saat tietää, miten päädyin viikinkipäällikön sänkyyn ja mitä sitten tapahtuikaan…

Viikinkikeskus lyhyesti

Rosalan Viikinkikeskus syntyi vuonna 1992, samalla kun Kirkonsalmella tehtiin arkeologisia kaivauksia. Tavaralöytöjen perusteella selvisi, että viikingit ovat todellakin käyneet Suomen saaristossa sekä harjoittaneet rauhanomaista kauppaa paikallisten kanssa mahdollisesti jo 800-luvulla.

Kaivauksissa löytyi mm. raakalasia, meripihkaa, hopeakolikoita, jotka oli pilkottu osiin, rikkinäisiä lasi- ja mosaiikkihelmiä sekä riimukiven palanen. Jälkimmäinen oli merkittävin löytö, ja onkin mahdollista, että maaperästä voisi löytyä riimukiven muitakin palasia.

Viikinkikeskukseen nousi ensimmäisenä Idänkävijän talo, jonka perässä tila täyttyi yhteensä 30 rakennuksesta. Taloista merkittävin on päällikönhalli Rodeborg, joka omalla ainutlaatuisella tavallaan aivan mahtava!

Yksityistä yritystä pyörittää toisen polven perheyrittäjät Paul Wilson ja Hanna Wuorio-Wilson.

Matkalla Rosalaan

Päästyämme Kemiönsaarille kesän sadepilvet olivat poispyyhityt. Lähes viikon, jonka saaristossa vietimme, oli yhtä auringonpaistetta. Tuntui todellakin siltä, että olimme tulleet lomalle. Olimme tähdänneet Kasnäsistä lähtevälle M/S Aurora-lautalle niin, että vaikka päivällä kulkeva lautta olisikin ollut tupaten täynnä, ehtisimme jollakin seuraavista lautoista varmasti Rosalaan. Liikenneyhteydet ovat hankalat saarten välillä, koska yhteysaluksia menee harvoin, myös näin huippusesongin aikaan.

Odottelimme lautan saapumista istumalla Kasnäsin vilkkaassa satamassa. Poimimme uudelta matkailuinfopisteeltä muutaman esitteen mukaan, joita luimme pilvettömän auringon alla, samalla mansikoita mutustellen.

Koska olimme lauttajonossa kolmantena, mahduimme hyvin yhteysalukseen. Merimatka saattoi alkaa. Puolen tunnin ajan ihailimme meille uppo-outoa saaristoa, nimittäin Kemiönsaarilla emme ole koskaan käyneet ennen tätä reissua.

Rosalan laituriin päästyämme, ajomatkaa Viikinkikeskukseen oli noin viiden kilometrin verran. Ajelimme kaikessa rauhassa maisemia ihmetellen. Saaristossa puut ovat pieniä, suorastaan käkkäräisiä. Talot ovat punaisia kalastajamökkien tyyppisiä ja luonnonkukkia on yllättävän paljon.

Saavuimme Viikinkikeskuksen pihaan, jossa vastassa oli punainen suhteellisen nykyaikainen talo, jonka pihassa oli useita pöytäseurueita kalakeitolla.

Otimme seuraavan yön majapaikkamme avaimen vastaan neidolta, joka oli pukeutunut viikinkiaikaisiin vaatteisiin kuten kaikki Viikinkikeskuksen työntekijät olivat. Mieheni vei matkatavarat huoneeseemme, samalla kun keskustelin oppaan kanssa keskuksen toiminnasta. Mies palasi hymyssä suin takaisin, mutta ei suostunut kertomaan, mikä hymyn oli kasvoille saanut.

Otin ihmetellen esille opaskartan, jonka olin vastaanotosta saanut ja lähdimme kiertämään Viikinkikylää.

Viikinkikylän vastaanotto

Viikinkikylän tullessa ensimmäisenä pääset tutustumaan taloon, jossa on vastaanoton lisäksi pieni kahvila sekä laaja matkamuistomyymälä.

Myytävänä on erilaisia tuotteita vaatteista koruihin.

Myöskään pikkuväkeä ei ole unohdettu.

Vastaanoton kahvila.

Talossa on myös pieni auditorio, jossa voi katsoa 20 minuuttisen dokumentin viikinkien vierailuista saaristossa sekä viikinkien mytologiasta. Rakennuksessa voi seurata yhden viikingin elämää taidokkasti tehtyjen pienoismallien muodossa.

Viikinkien mytologiaa taulun muodossa.

Viikinkikylässä on yhteensä kolme näyttelykokonaisuutta, joissa voi tutustua Saariston ja Pohjolan viikinkiaikaiseen historiaan.

Sisäpiha

Vastaanotosta pääset keskuksen sisäpihalle, jossa on istuinryhmiä lampaantaljoineen. Pihalla on myös lukuisia pihapelejä mölkystä hevosenkengän heittoon, joita saa testata sisäänpääsylipun hinnalla. Pihassa on myös Jatulintarha, kaniaitaus, yrttitarha, kanala, jossa kiekuu varsin värikäs kukko sekä asemuseo.

Viikinkikeskuksessa myös sattuu ja tapahtuu! Ensi viikonloppuna (22 – 23.7.) järjestetään 13. perättäiset Viikinkipäivät. Silloin pihan valtaa 80 äänekästä Eurooppaa kiertävää viikinkiä. Luvassa mm. leivänpaistoa Idänkävijän talossa, kirveenheittoa, jousiammuntaa, runolaulantaa ja taistelunäytöksiä. Katso ohjelma tämän linkin takaa.

Asemuseo

Asemuseosta löytyy viikinkien käyttämiä aseita keihäänkärjistä miekkoihin ja kypäriin. Onpa täällä Valhallaan matkaava soturikin. Museo on niin poikien must-juttu!

Asemuseon ulkopuolella niin pienet kuin isotkin vieraat pääsevät kokeilemaan viikinkivermeitä, ja voin kyllä sanoa, että ei käy muinaisia sotureita kateeksi. Silmukkapaita on niin painava, etten saa sitä edes päälleni. Entä sitten juosta paita päällä?

Päällikön hautalaiva

Komean kukon vierestä löytyy pienehkö vene jossa makaa Valhallaan matkaava päällikkö. Kun astui portaille kurkistamaan laivan sisään, niin oikein säikähdin ukkelia, sen verran oikealta nukke näytti…

Seuraavana olisi vuorossa päällikönhalli Rodeborg, mutta jätän sen kuvaamisen tarinassa viimeiseksi, kuin kirsikaksi kakun päälle.

Soitinmuseo

Soitinmuseosta kantautuu musiikin ääntä. Nauhurilta tulee rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia, jollaista on ehkä viikinkiaikaankin kuultu. Museossa on soittimia, joita voi kokeilla. Vitriineissä on erilaisia tavaroita, joita viikingit ovat aikoinaan voineet käyttää.

Viikinkien kangaspuut.

Myös lähiseudulta löytyneen riimukiven replika löytyy täältä.

Idänkävijän talo

Sisäpihalta lähtee kaksi muinaispolkua ylös kalliolle. Valitsemme soitinmuseota lähinnä olevan ja kiipeämme Idänkävijän talolle, joka on todella hieno. Talon sisälle astuessasi savu vie sinut mukanaan hämärään sisukseen, kaikki on savun tummentamaa puuta, laveteilla on lampaantaljoja, jotka pehmentävät nukkujien petejä. Rakennuksen sisällä voi kuvitella kuinka tällaisissa taloissa on aikoinaan eletty ja oltu. Pihassa on yksinkertainen Sepän paja. Polku jatkuu valtavan viikinkilaiva Alvidan luo.

Idänkävijän talo.

Viikinkilaiva Alvida

Laiva on hieno kopio aidosta viikinkilaivasta. Tällä laivalla voi ja on purjehdittu, se tarvitsisi vain tervata, niin olisi jälleen purjehdusvalmis. Kuulimme oppaalta, että laivan on tehnyt paikallinen veneenveistäjä, joka laivan luovutustilaisuudessa oli tokaissut, että tämä on sitten ensimmäinen ja viimeinen viikinkilaiva jonka hän tekee, sen verran työläs projekti oli ollut. Laivan sisälle ei ole pääsyä, mutta näet ulkopuolelta kaiken tarvittavan.

Meri on keskuksessa läsnä.

Tässä osassa Viikinkikeskusta löytyy uhrikivi, matkaajan yösija, näköalapaikka alas pellolle ja merelle, mutta mielenkiintoisin nähtävyys on ehdottomasti Helga-kappeli.

Helga-kappeli

Kirkko on sisustettu viikinkimäiseen tyyliin lampaantaljoilla ja puulla. Alttaritaulussa Jeesus on esitelty mahtimiehenä, toisin kuin kristinuskon alttaritauluissa yleensä. Kappeli on hieno kokonaisuus.

Helga-kappeli.

Kappelin alttari.

Lattia on hienosti veistetty.

Kierrämme muinaispolkua takaisin päin, matkan varrelle osuu arkeologinen kaivauspiste, uhrialttari sekä lopulta toivomuslähde.

Päällikönhalli Rodeborg

Päällikönhalli on rakennuksista kaikkein hienoin jo ulkoapäinkin katsottuna. Taidokkaat puukaiverrukset suorastaan kutsuvat sisälle. Eteisestä löytyy kaksi perhehuonetta Freke ja Gere, jotka on nimetty Odinin susien mukaan. Kussakin huoneessa on kaksi kerrossänkyä eli yhteen huoneeseen mahtuu neljä henkilöä yhteensä nukkumaan.

Päällikönhalli.

Vetäessäni verhot aukon edestä tulee suusta automaattinen vau-efekti, nyt en enää ihmettele mikä mieheäni niin hymyilytti. Päällikönhalli on aivan mahtava! Jos ulkona oli taidokasta puuveistontaa tarjolla, täällä se on potenssiin tuhat. Jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan. Pöydät on itse veistettyjä, ja seinillä roikkuu erilaisia taljoja. Pöydillä on kynttilöitä ja katossa hyvin himmeät valot, jotka luovat tunnelmaa keskellä päivääkin.

Päällikönhalli sisältä.

Halli on hyvin tunnelmallinen myös päivällä.

Päällikön pöytä.

Hallin keskellä kulkee käytävät, jotka puolivälistä on kivetty. Hallin seinän vierustalla on leveitä lavetteja, joilla voi istua pöydän ääressä ruokaillessa tai nukkua verhojen takana öisin. Ryhmillä on mahdollisuus varata koko halli yöpymistä varten. Hallin perältä löytyy pieni baari, henkilökunnan keittiö, kaksi vessaa sekä viikinkipäällikkö Björnin kammari. Nyt oli minun vuoroni avata kammarin ovi ja sen jyhkeä riippulukko.

Viikinkipäällikkö Björnin sänky.

Kammarista löytyy kaksi sänkyä, jotka on veistetty viikinkiaikaisen hautalöydön mukaan. Seinässä on pikkuruinen ikkuna ja seinillä lisää taljoja sekä ryijyjä. Myös päällimmäiset vuodevaatteet ovat tummat, joten mikään ei pääse erottumaan kokonaisuudesta. Huone on hyvin hämärä mutta kodikas. Tänä yönä nukun siis päällikkö Björnin sängyssä! 🙂

Illalla

Pikkuhiljaa piha alkoi muista matkailijoista hiljetä, ja jäljellä olimme vain me sekä saksalainen neljän hengen seurue, joka yöpyi Freke-huoneessa. Jaoimme seurueen kanssa pöydän illallisen ajan. Valkyrian herkut-nimisellä illallisella oli tarjolla mm. Emännän makkarakulho, savustettuja kanankoipia, muhitettuja uunijuureksia, lasimestarinsilliä, useita salaatteja, kylmäsavulohta, rapukimara kananmunalla sekä viikinkikeskuksessa tehtyä saaristolaislimppua. Ateria syötiin päreeltä käyttäen apuna puulusikkaa ja -veistä, juomat juoden savikupeista. Ruoka maistui niin krapulaisille saksalaisille kuin meillekin, ja hieman levottomat vitsit lensivät pöydän molemmin puolin. 😉

Illan emäntämme.

Majoituksen hintaan kuuluu oma saunavuoro. Tylsää oli, että sauna osoittautuikin sähkösaunaksi. Sauna, suihkutilat ja saunatupa ovat varsin nykyaikaisia. Saunarakennuksesta löytyy myös wc sekä auditorio.

Saunasta päästyämme Viikinkikeskuksen kaikki työntekijät olivat lähteneet pois, ja olimme tilalla saksalaisten kanssa yksin. Ilta viileni auringon laskiessa, viereisen talon katolla haikara venytteli jäseniään piipun päällisessä pesässään ja ilmassa leijui vieno ruusun tuoksu. Tämä on niitä hetkiä, jotka jäävät ikuisesti muistin lokeroihin. Niin hiljaista, ja niin rauhallista.

Pikkuhiljaa viileys pakotti minut Björnin vällyjen väliin nukkumaan ja niin, mitä sitten tapahtuikaan? Tylsää myöntää, mutta ei mitään. Nukuin aamuun asti kuin tukki. Retkeily ja raitis meri-ilma väsyttävät, joten heräsin vasta keittiöstä kuuluviin ääniin. Henkilökunta oli tullut paikalle, valmistelemaan päivän lounasta.

Majoituksen hintaan kuuluu aamupala. Tarjolla oli leipää muutamalla lisukkeella ja puuroa sekä kahvia ja teetä. Huoneiden luovutus on jo klo 10.00, joten aamupalan jälkeen kasasimme matkatavarat autoon.

Tässä vaiheessa katsoimme parikymmentä minuuttia kestävän opastusfilmin Viikinkikeskuksesta. Juttelimme pitkään yhden oppaan kanssa viikingeistä ja heidän tavoistaan. Tiesitkö muuten, että viikingeillä oli värikkäät vaatteet, toisin kuin elokuvayhtiöt haluavat elokuvissa ja sarjoissa viikingit esittää? Erityisesti päälliköillä oli arvokkaan siniset vaatteet päällään. Väriä tuotiin retkiltä kaukaisista maista, sekä kankaita värjättiin myös luonnosta saatavilla omilla väreillä kuten kanervanvarsilla.

Matkamme jatkui Viikinkikeskuksesta Bengtskärin lähtevällä laivaretkellä, joka lähti Rosalasta klo 13.45. Mutta se onkin toinen turina se!

Kaiken kaikkiaan käynti Viikinkikeskuksessa jättää jäljen. Keskus on Suomen mittakaavaan verrattuna ainutlaatuinen paikka vierailla. Historia on käsin kosketeltavissa, ja moni television/elokuvien antama myytti joko murtuu tai vahvistuu Viikinkikeskuksessa käydessä.

Lapsille tämä on huisin jännä paikka vierailla. Lähes kaikkea saa kosketella ja kokeilla. Isot puput ovat sympaattisia ja kukko arvokkaan oloinen kiekuja. Tosin kukolla on sisäinen kello hieman pielessä, se alkoi majoittujien onneksi kiekumaan vasta aamupäivällä…

Jos kiinnostus heräsi, käy sinäkin Viikinkikeskuksessa kylässä. Tulevana viikonloppuna on luvassa suuret Viikinkipäivät sekä myöhemmin elokuun lopussa kesäkauden päättäjäiset, Muinaistulien yö. Tai tule muuten vaan, vaikka porukalla juhlimaan merkkipäiviä.

Katso Viikinkikeskuksen aukioloajat tästä ja lauttaliikenteen aikataulut tämän linkin takaa. Museon ja Viikinkikeskuksen sisäänpääsylipun hinta on aikuisilta 8€ ja lapsilta 4-14-vuotiailta 4€. Autolautta on ilmainen. Kesäaikaan Helsingistä kulkee myös linja-auto kaksi kertaa viikossa suoraan Hiittisiin, pysähtyen aivan Rosalan viikinkeskuksen porteille. Katso aikataulut tämän linkin takaa.

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Rosalan Viikinkikeskuksen kanssa.