Browsing Tag

joulumarkkinat

Hurmaava Ljubljana

Ljubljana, Slovenia

Rymyryhmämme on harrastanut vierailuja Eurooppalaisilla joulutoreilla lähes joka vuosi 2010-luvulla. Muutama vuosi sitten oli vuorossa Zagreb, josta teimme päivämatkan Slovenian puolelle Ljubljanaan. Ja mikä matka se olikaan! Jos Zagreb oli hieman likaisen ja harmaan tuntuinen kaupunki, Ljubljana oli jotain ihan muuta. Jo automatkalla näkymät muistuttivat enemmän Itävallan maisemia. Tähän syssyyn kun vielä saimme taivaalta loistavan auringonpilkahduksen, lumihunnun peittäessä maan, olin myyty (juu, jälleen kerran!).

IMG_9723

Tie Ljubljanaan

Itse Ljubljanan kaupunki oli vallan ihana. Historiallinen, kuten nämä minun suosikkipaikkani tuppaavat olemaan. Ajoimme ensin kukkulalle ja Ljubljanan linnalle, joka näkyi jo kauas kaupungin ulkopuolelle. Tässä kohdin pitää mainita, että harvinaista kyllä, emme olleet tehneet minkäänlaista taustatutkimusta kaupungista, joten syöksyimme ottamaan kaupungin vastaan aivan avosylin juuri sellaisena kun se meille avautui.

IMG_9724

Jo linnan lehtipuukuja oli komea, vaikka puissa ei ollutkaan lehtiä. Kujasta tulikin otettua vahingossa seuraavan joulun joulukorttikuvatkin. Linnan muurien luona paloivat tulisoihdut ja vaikka oli päivä, soihdut pistivät mielikuvituksen laukkaamaan aivan täysillä historian siivillä. Kuinka tästä on aikoinaan mennyt niin ritari kuin toinenkin valkoisilla hevosillaan…

Niin, Sloveniassa on myös kuuluisa Lipizzan hevossiittola, jossa ”tuotetaan” ylvään valkoisia Lipizzanhevosia. Olessamme maassa, saimme kuulla, että kolme hevoskaunokaista oli valitettavasti menehtynyt siittolassa. Uutinen oli niin iso, että oli päätynyt myös maan virallisiin uutisiin. Se ehkä kertoo, kuinka arvostettuja kyseiset hevoset ovat maassaan. Juu, mutta nyt hevosista takaisin linnaan: Kivinen linna muodostuu avopihakeskuksesta ja avopihan ympärille rakennetuista muureista, joissa on ravintola, kappeli, matkamuistomyymälä ja museohuoneet. Linnaan on vapaa pääsy.

Linnan puukuja

Linnan lehtipuukuja

Itse näkymät alas kaupunkiin linnantornista ovat huikaisevat. Siellä sitä tornissa linnanneito kurkotteli taivaita. Aah ja taas lähtee…;) Pian ryhmämme muut jäsenet repäisivät minut takaisin tälle vuosituhannelle ja pienen matkamuistomyymälässä tehdyn visiitin jälkeen (jääkaappimagneetit kun on ostettava!) siirryimme autoon ja alas kaupunkiin.

Ljubljanan vanhaa kaupunkia

Ljubljanan vanhaa kaupunkia ja Fransiskaanikirkko

Vanha kaupunki on muodostunut Ljubljanica-joen varrelle. Joki kiemurtelee kaupungin läpi ja sen ympärillä on niin asuinrakennuksia kuin ravintoloita. Osuimme ensiksi Preserenin aukiolle, jossa on myös vanha Fransiskaanikirkko, joka on väritykseltään söötin vaaleapunertava. Tällä kertaa jätimme kirkon rauhaan ja läksimme etsimään Lohikäärmesiltaa ja sen sillankaiteen lohikäärmeitä, joista meille vinkattiin ylhäällä linnassa.

IMG_9745

Yksi kaupungin neljästä lohikäärmeestä

Ja kyllähän lohikäärmeet löytyivätkin. Tarinan mukaan nämä otukset liikuttavat pyrstöään neitsyen ylittäessä sillan. Jostain kumman syystä, meidän ylittäessä siltaa ei niin hännissä, jos ei muissakaan lohikäärmeen ruumiinosissa tapahtunut elettäkään???  Lohikäärmeet ovat olleet merkittävä tekijä Ljubljanan historiallisissa taruissa. Kaupungin perustajan kerrotaan joukkoineen surmanneen erään ärhäkän lohikäärmeen aikoinaan. Uskoo ken haluaa. Lohikäärmepatsaita on kuitenkin kaupungissa oikein neljä kappaletta, joten jokin iso suomuinen otus on kaupungin paikalla luolassa aikoinaan asustellut.

IMG_9753

Palasimme lohikäärmeiden jälkeen kivistä Kolmoissiltaa takaisin. Joen yli on siis tehty yksi silta joka haarautuu kolmeksi eri sillaksi. Jokainen voi itse valita, minkä osioista valitsee käveltäväkseen. Itse silta on todella vanha, siitä löytyy maininta jo vuodelta 1280, tosin silloin silta oli nimeltään Spital bridge. Ehkä tämä selittää myös kolmihaaraisuuden? Silta on valitettavasti kärsinyt ajan saatossa ja se on rakennettu uudestaan milloin maanjärjestyksien kuin tulipalonkin vuoksi, aikoinaan kun silta oli ollut puusta rakennettu. Joka tapauksessa, silta on mielenkiintoinen yksityiskohta kaupungissa.

Koska olimme joulufiilistä etsimässä, suunnistimme Keski-Euroopasta tuttujen hehkuviinikojujen luokse. Hehkuviiniä oli jos jonkinlaista sortinmentaalia tarjolla ja niin alkoholittomana kuin alkoholiversiona. Kupillisen hintakaan ei päätä huipannut, kuppi höyryävän kuumaa hehkuviiniä oli alle 2€. Alkoholiton oli alle euron luokkaa. Kuppia pidellessä myös sormet sulivat mukavasti, vaikka ulkona varsinaisesti ei kovin kylmä ollutkaan.

IMG_9755

Pienen hehkujuomatuokion jälkeen suunnistimme vanhan kaupungin sokkeloisille kujille syömään ja jakamaan mielipiteitä kaupungilla tallustelusta. Kovasti ryhmäni oli kaupungista tykännyt, vetää kyllä vertoja Prahan joulutoreille! Edullisen ruokailun jälkeen ja ennen Zagrebiin lähtöä, pyörimme myös joen rannassa olevissa joulumarkkinakojuissa. Mukaan lähti niin ”Gorenjka” suklaata, mehiläisvahakynttilöitä kuin makeahkoa ”Simcic” valkoviiniäkin.

Myyntipöydät notkuivat myös paikallisten käsityöläisten tekemistä taidokkaista puukäsitöistä ja joulukoristeista, hunajasta monessa eri muodossa, juustoista sekä kaikesta houkuttelevasta turhuudesta maan ja taivaan välillä. Myös muuta markkinaväkeä oli kerääntyneenä kiitettävästi paikan päälle pimenevässä illassa, jouluvalojen valaistessa kulkijaa. Kävimme vielä paikallisessa kaupassa yliopiston kupeessa ostamassa Japanissakin kalleimmissa sushipaikoissa käytettävää Slovenialaista suolaa. Ulos päästyämme, nappasimme kuskia lukuun ottamatta, yliopisto-opiskelijoiden pitämältä myyntikojulta noin 0,5€ hehkuviinimukilliset mukaamme kävelymatkalle autolle. Pitäähän opiskelijoita tukea!

IMG_9758

Yksityiskohta kujan pihalaatoituksesta

Kaiken kaikkiaan mukava päiväretki kaupunkiin, joka voisi olla isomminkin esillä, kun Euroopan joulukaupunkeja mainitaan. Tällaiselle jouluhullulle kuten minä, siellä oli yllinkyllin kaikkea mitä kaipasin ja vähän enemmänkin!

Mikäli haluat tutustua Sloveniaan hieman syvemmin, lue ihmeessä paikallisten kirjoittamia tarinoita kotimaastaan tästä! 🙂

Lohja: Menneen Ajan Joulumarkkinat

Lohja: Menneen Ajan JoulumarkkinatIMG_1768

 Vaikka olenkin varsinainen kyläluuta eli matkat meren taakse kuiskivat korvaan alati, on tässä Suomen maassa myös monta ihanaa asiaa, joista yksi on jo perinteeksi muodostunut käynti Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Markkinoilla on tullut käytyä jo vuosia ja toivottavasti myös tästä eteenpäin, jos ei samanaikaisesti ole jossain toisessa maailman kolkassa ihmettelemässä.

Tämä vuosi 2016 ei siis ollut poikkeus ja ajoimme meidän omaan ”jemmaparkkiin” automme. Ja suunnistimme Lohjan Pyhän Laurin kirkon kupeessa olevien kojujen kimppuun. Jälleen tänä vuonna ihmisiä oli paljon, tosin kojuja näytti olevan vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan tarjolla!

Viime vuonna markkinoille ilmestyneet nimikoidut havupukit, kuten Teppo, Leevi, Lauri, jotka suorastaan anoivat päästä meille pihaa vartioimaan…<3. Ja entä kaikki muut havutuotteet, joita sitten lähtikin följyyn: havupalloja, -kelloja, -kransseja… On se mukavaa, että joku osaa näpertää ja vielä, että joka vuosi on myynnissä jotain uuttakin.

IMG_1777

Jotta tämä ei menisi havutuotteiden markkinoimiseksi, on kerrottava, että markkinat ovat kovasta tungoksesta huolimatta kokonaisvaltainen kokemus. Hajut jotka konjakkiliekitetystä lohesta ja useista makkarapisteistä kiertyvät nenään, saavat satunnaisen reissaajan kovin nälkäiseksi, vaikka vasta olisi ruokapöydästä noussut. Käristemakkaraa, hehkuvaa glögiä, sitä kuumaa kalaa… Nam! Äänet, joita korviin kuuluu on myös jotain normaaliin äänimaailmaan kuulumatonta: kirkonkelloja, markkinahumua, erilaisia lauluesityksiä kuten eilinen Tiernapoikien esitys, sepän taontaa… Joulumarkkinoille osallistuminen hivelee jokaista aistia!

Liekitettyä konjakkimarinoitua lohta

Liekitettyä konjakkimarinoitua lohta tirisemässä

Meidän perheen perinteisiin kuuluu ostaa jo mainittujen havutuotteiden lisäksi muhkea kauralyhde pihalle pikkulinnuille ja rusakoille, jotka käyvät syömässä jämät tammikuun pakkasissa. Lisäksi joulukalaa lähtee mukaan, omenia ja mallaslimppua. Kun ostokset on saatu vietyä autoon, on vuorossa Lohjan museoalue, se ihana keltainen kartanomainen rakennus ja kaikki sen pienet punaiset sivurakennukset. Täytyy sanoa, että Lohjan historia on tullut vuosien mittaan tutuksi, samaa ei valitettavasti voi sanoa kotikaupungin historiasta. Se kun on se esittelytapa, millä asioita esitellään. Pedagoginen talo on niin lasten kuin aikuistenkin suosiossa. Ei vähintään siksi, että markkinoilla on jostain syystä aina todella kylmä. Johtunee varmaan harjusta. Ja taloissa on ihanan lämmin. Samalla voi seurata Roope-hiiren kertomaa tarinaa Lohjan historiasta.

Tänä vuonna oli isoin yllätys siinä, että jo tutuksi tullut Suomen hevonen rekineen oli vaihtunut toiseksi. Vastassa oli korskea friisiläishevonen, hienojen vaunujen kanssa. Muistojen syövereistä tulee muisto mieleen, kun markkinat olivat pienemmät ja hevoskyyti lähti kirkon vierestä, tosin silloin oli myös lunta. SE oli ensimmäinen kerta reenkyydissä aisakellon rytmikkäästi soidessa. Sen reissun jälkeen on pollea käyty tervehtimässä joka vuosi, nyt heppa oli poissa… Toivottavasti ei lopullisesti?

Uusi ystävä

Uusi ystävä

Tänä vuonna keltaisessa kartanossa eli Lohjan museon pappilassa oli esillä jo tutuksi tullut 70-luvun joulun (tämä liikuttaa kaikessa karmeudessa, näin 70-luvulla syntynyttä) lisäksi kahvikuppinäyttely. Tämä jälkimmäinen tuntui kiinnostavan erityisesti hieman ikääntyneempiä ja keräilijöitä. Itse olen tykännyt aiemmin näytillä olleesta kartanon joulupöydän annista enemmän. Olenko maininnut, että olen myös kartanofriikki?  Museokaupasta lähti mukaan itsetehtyä saippuaa. On tosi miellyttävää, saippualla voi pestä kasvotkin sillä se ei kuivata liikaa, lisäksi tuoksu on ihana.

Vielä nopea kierros Lohjan opiston myyntitiloissa vanhassa navetassa, täällä on myös sisävessa, eikä ruuhkaa toilettitiloissa joten kauempaakin tulleet voivat siellä helpottaa oloaan.

Vanha joulu

Vanha joulu

Kierroksemme päättyi perinteiden mukaan 1800-maaseututupaan, joka henkii jotain sellaista, mitä ei voi rahalla saada. Vanhaa joulutunnelmaa, joka on toteutettu pieteetillä. Samassa rakennuksessa on myös ns. mummolan joulu, tyttäreni mukaan aivan karmean joulupukin kera. Silloin kun pukit eivät olleet punanuttuisia hymyileviä taattoja…

Mummolan joulu

Mummolan joulu

Markkinoilla vierähtää helposti koko päivä ja sinne ei kannata lähteä vain muutaman tunnin vuoksi, muuten jää moni kokemus kokematta. Pyhän Laurin kirkko on myös hyvin tunnelmallinen paikka ja siellä olisi eilen ollut mahdollisuus kuunnella Kauneimpia joululauluja. Tällä kertaa vilkaisu kirkkoon riitti saamaan joulutunnelmasta kiinni. Aiemmin myös Tytyrin kaivosmuseo oli joulumarkkinoiden kanssa samanaikaisesti auki ja käynti maanuumenissa oli suuri elämys, niin pienille kuin isoillekin seikkailijoille. Valitettavasti tätä mahdollisuutta ei enää ole.

Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta suosittelen Lohjan menneen ajan joulumarkkinoita kovasti! Kannattaa käydä, myös sinä voit jäädä koukkuun…