Browsing Tag

Helsinki

Helsingin hymyn tuojat – Sinebrychoffin panimohevoset

Sinebrychoffin panimohevoset, Helsinki 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa

Bloggaajana tunnen välillä olevani todella etuoikeutettu kun pääsen tutustumaan paikkoihin ja ilmiöihin, joihin ei kovin helposti muuten pääsisi. Tällainen sattuma osui eteemme kun saimme perheeni kera viettää mukavan iltapäivän Sinebrychoffin valloittavien panimohevosten sekä leppoisten ajureiden kanssa. Tästä kohtaamisesta kertoo tämän kertainen juttuni.

Sinebrychoffin ja panimohevoset

Sinebrychoffilla on ollut hevosia jo vuodesta 1819 lähtien. Panimon tallissa korskui parhaimmillaan 60 hevosta joiden voimin pyöritettiin mallasmyllyä, kiskottiin merestä jäälohkareita sekä kuljetettiin mäski- ja mallaskuormia. Oluttynnyreitä vietiin kaupungissa oleville asiakkaille. mutta ei Sörnäistä pidemmälle.

Valitettavasti ajat muuttuvat ja 1930 – 1940 luvulla autot katsottiin edullisemmaksi tavaksi jakaa tynnyreitä, viimeisen hevosen jäädessä eläkkeelle vuonna 1959. Kaikkien hevosten rakastajien onneksi, vuonna 1962 Koff- ja Siff-nimisten hevosten myötä, panimohevoset palasivat niin Bulevardille kuin Helsingin katukuvaan. Tällä kertaa edustamaan Sinebrychoffia ja sen arvoja yhtiönä.

Vanha kohtaa uuden.

Nykyisin Sinebrychoff kuuluu osaksi tanskalaista Carlsbergiä ja emoyhtiöllä on Suomen lisäksi valjakoita myös isäntämaa Tanskassa sekä Sveitsissä. Tosin hevosia sekä ajureita on molemmissa enemmän kuin Helsingissä.

Vuonna 1962 hevosten saapuminen Helsinkiin oli sanomalehden arvoinen juttu.

Panimohevosia on vuosikymmenien, kohta vuosisatojen ajan ollut tien päällä erirotuisia. Vuodesta 1969, 1,5 tonnia painavia rattaita ovat vetäneet toisilleen sukua olevat tanskalaiset jyllanninhevoset. Tällä hetkellä Bulevardin talli on kotina kolmelle hevoselle: Frederikille, Ludvigille sekä Gunnarille. Ihan pienistä karvakavereista ei suinkaan ole kyse, esimerkiksi Ludvig painaa 900 kg. Siinä on hevosta kerrakseen. Talli toimii työpaikkana myös kahdelle ajurille; Sami Lappalaiselle sekä Jaakko Huuhkalle.

Kavioiden kalke Bulevardilla  

Saapuessa Bulevardille, ajuri Jaakko on jo työn touhussa. Ovesta kurkistaessa näkee pelkkää lihasta kun järkälemäistä hevosta ollaan valjastamassa. Hevoset ovat isoja mutta kilttejä, eivätkä ihan pienestä hätkähdä, joten aloitamme tutustumisen Frederikiin eli Reetuun ja hulmuava harjaiseen Ludvigiin, jotka tänään toimivat vetohevosina.

Reetu ja Ludvig tallissa valmisteltavana.

Hevoset tuodaan ulos perinteisen panimokärryn eteen vuorotellen. Kärryssä on koristeena oluttynnyreitä, mutta tavaraa ei niiden sisällä ole (vaikka sitä matkan varrella kysytäänkin). Jaakko kertoo, että heille on tulossa lähiviikkojen aikana uudet kärryt, nykyiset kun ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Ajureiden ja hevosten välillä huokuu syvä yhteisymmärrys.

Välittömästi kun hevoset on saatu ulos, alkaa ihmisiä kuin tyhjästä kerääntyä niiden ympärille. Muodostuu varsin positiivista pöhinää, jota jatkuu sen kahden tunnin ajan jonka kärryajelumme Helsingin ydinkeskustassa kestää. Ja vielä sanotaan, että suomalaiset ovat juroja… Minne menemmekin, kännykät kuvaavat koko ajan hevosten menoa, sormet rapsuttelevat niiden kylkiä ja me, jurot suomalaiset hymyilemme! Ja kuulkaas se hymy tarttuu. Päivän päätähdet eli Frederik ja Ludvig ottavat suosion hyvin lunkisti. Ne seisovat ja nukkuvat. Tosin Reetu välillä kuulostelee oudompia ääniä, kuten katusoittajan heavyballadia, mutta hetken kuluttua ei näytä olevan siitä moksiskaan.

Ja vaikka on kyse monen tonnin painoisesta ajoneuvosta, kärryt liikkuvat yllättävän kevyesti Helsingin nupukivien päällä. Välillä joillakin katulaatoilla kaviot liukastelevat, kunnes jälleen jatketaan tasaisesti matkaa. Autoilijat, taksit mukaan lukien, antavat valjakolle mukavasti tilaa.

Hevosten kengitys on kuuden viikon välein, johtuen kavion kasvusta. Kova alusta pistaa hokit koville, joten ne vaihdetaan joka kengityksessä. Mutta sen vaan sanon, että kavioiden kopina kaduilla on ihanaa kuultavaa, tältä Helsingin katumaisema on varmasti yli sata vuotta sittenkin kuulostanut.

Panimohevoset ajureineen kerää katseita minne ikinä vain meneekin. Kertoman mukaan 90-luvulla eräät nopeasti rikastuneet miljonääriveljekset olivat tulleet näyttämään uuden karheita urheiluautoja Helsingin kaduille. Siinäpä sitten panimohevosten silloinen ajuri ohjasi hevoset ilkikurisesti urheiluautojen viereen, jolloin autot unohtuivat välittömästi niitä ihailevilta katsojilta. Veljekset lähtivät nyreissään pois, kauramoottorit veivät sen erän 1-0… 😉

Panimohevosten ja ajureiden työpäivä 

Ajurit saapuvat tallille klo 7.00. Aamutoimien kuten syöttämisen ja varusteiden huoltamisen jälkeen alkaa hevosten puunaus ja valjastaminen. Hevoset ajureineen tekevät lähes jokainen arkipäivä kierroksen Helsingissä. Ajureilla on lista Sinebrychoffin asiakkaista eli ravintoloista joita käydään tervehtimässä matkan varrella. Hevoset ovat ihailtavana pysähdyspaikassaan 15 – 30 minuutin ajan kunnes matka jatkuu. Tänä aikana jompikumpi ajureista käy ravintolan sisällä tervehdyskäynnillä, jolloin ravintolan asiakkaat yleensä tulevat ulos rapsuttamaan hevosia. Varsinaista stressinlievitystä on siis tarjolla!

Ravintola Apero kuuluu hevosten suosikkiravintoloihin…

Kuivaa leipää tarjolla.

Muutamassa ravintolassa hevosia muistetaan myös kuivan leivän, omenien ja porkkanoiden muodossa, jotka näyttävätkin maistuvan herkkusuille. Ovatpahan hevoset myös oppineet tunnistamaan nämä heidän suosikkipaikkansa, ohi kulkiessa molempien päät kääntyvät odottavasti ravintolan ovien suuntaan…

Ajon jälkeen hevoset viedään tallille ja lopputoimien jälkeen ajurit lähtevät kotiin klo 15.00 maissa. Maanantaisin ja torstaisin panimohevoset ajureineen tekevät ns. iltavuoroa jolloin he ovat liikenteessä noin klo 15.00 – 20.00 välisenä aikana.

Ihan joka säällä ei kadulle lähdetä, esimerkiksi kun pakkanen puree -15 asteen hujakoilla tai sataa kaatamalla, hevoset jäävät talliin. Vaikka monelle Sinebrychoffin hevoset tuovatkin mieleen kesän, myös talvella valjakkoon on helppo törmätä Helsingin kaduilla. Useana vuotena peräkkäin hevoset ovat olleet myös Aleksin joulukadun avauksessa mukana.

Kuten ajureilla, myös hevosilla on kesäloma, elokuussa hevoset pääsevät Lohjalle rouskuttelemaan tuoretta heinää ja nauttimaan maaseudun rauhasta. Sama osoite odottaa hevosia myös raskaan työviikon jälkeen, viikonloppuisin.

Kuva: Rockfest / Niki Soukkio.

Kesäisin hevosia näkee ympäri Suomen kamaraa, kun hevoset ajureineen ottavat osaa erilaisiin tapahtumiin. Tänä kesänä panimohevoset näkyvät mm. Rockfestissä Hyvinkäällä, Kuninkuusraveissa Rovaniemellä sekä Ruisrockissa Turussa.

Tekemisen meininkiä

Jos hevoset näyttävät tyytyväisiltä, sitä ovat myös ajurit. Keskinäiset jutut lentävät ja töistä huokuu vilpitön ilo ja tekemisen meininki. Näkee selvästi, että Sami ja Jaakko ovat löytäneet oman alansa ja tykkäävät siitä mitä tekevät. Näistä töistä ovat ajurit kuuleman mukaan lähteneet eläkkeelle, eikä nykyinen, vaikkakin nuorehko ajurikaksikko haluaisi olla poikkeus. Vaihtuvuus ei siis näissä töissä ole kovin suurta. Edellisten ajureiden sekä hevosten tarinat sekoittuvat nykyisyyteen, unohtamatta tallin seinillä kehyksissä riippuvia kuvia edellisistä hymyntuojista.

Ylpeät ajurit Jaakko Huuhka ja Sami Lappalainen.

Jututtaessa ajureita selviää, että parasta ajurin töissä ovat niin hevoset kuin ihmisetkin. Ja kukapa ei tuollaisessa hymyjen viidakossa haluaisi työskennellä? Kärryajelulla kameroiden säihkeessä kun tuntee olevansa kuin rokkitähti, vaikka oikeat tähdet ovatkin raskaasti taivaltavat, mutta äärimmäisen rauhalliset jätit.

Kysyessä onko hevosille tai ajureille kertynyt faneja ovelle asti, tulee vastaus nopeasti; kyllä on, yksi pusutteleva Alma-koira on hevosten suunnaton fani. Koirasta on nähtävillä videoita panimohevosten instagram-tilillä, jota päivitetään säännöllisesti. Kannattaa siis vilkaista #panimohevoset heidän uusimpia kuulumisiaan.

Reetua saa rapsuttaa!

Meidän retkemme suurten jyllantilaisten parissa alkoi valitettavasti olla lopuillaan, vielä viimeiset kuvat kaksikosta, jolloin Reetu moiskautti melkoisen hevossuudelman minun hiuksilleni. Aivan hurmaavia kavereita!

Seuraavaksi ajureilta kerättyjä vastauksia, neljään yleisempään heiltä kysyttyyn kysymykseen:

  • Kyllä, hevosia saa rapsuttaa. Tosin varo sormia, hevoset kun saattavat luulla niitä herkkupaloiksi…
  • Kyse on tanskalaisista jyllanninhevosista jotka asuvat Bulevardilla.
  • Hevosten nimet ovat Frederik, Ludvig ja Gunnar.
  • Hevosten kengän koko on 7 ja 8. Naulan koko on 10.

*Sinebrychoffilta on tullut mainioita uutuustuotteita kesäjanon sammuttamiseen. Tutustu valikoimaan täällä.

 

Voita kesäyö viehättävässä Myö-hostellissa!

Myö-hostelli, Helsinki

*Kilpailu on päättynyt. Onnettaren suosikiksi nousi Sabine Ylönen. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Ihanaa kesää!

Osallistu arvontaan ja voita yö kahdelle Helsingin uusimmassa hostellissa. Arvottava lahjakortti on voimassa 31.5.2019 asti (ps. erikoishintaiset päivät), joten jos ei kesällä ole Helsinkiin asiaa, on se käytettävissä myös tulevan vuoden aikana.

Jos Myö-hostelli ei ole vielä tuttu paikka, ei hätää, voit lukea vappuvierailustamme ihanassa Myössä tämän linkin takaa.

Osallistumisohjeet

Kilpailu on kaksivaiheinen; pisteitä saa jättämällä vapaavalintaisen Helsinki-aiheisen kommentin tämän jutun alle sekä lisäksi triplapisteet tykkäämällä Himomatkaajan turinoita-facebooksivusta. Kilpailuun voi osallistua vain kerran.

Lahjakortti sisältää yhden yön yöpymisen kahden hengen huoneessa, jossa on oma kylpyhuone. Majoitus sisältää myös hostelliaamiaisen. Kilpailu on voimassa 31.5. asti. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Lämminhenkinen Myö Hostelli Helsingissä ytimessä

Myö Hostelli, Helsinki 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Myö Hostellin kanssa

Syksyllä 2017 avattiin Ruskeasuon kaupunginosaan, Helsinkiin uusi Myö-niminen Hostelli. Kävimme ottamassa uudesta hostellista selvää kesken iloisten vappukarkeloiden.

Saavuimme Ruskeasuolle Keskuspuiston tuntumaan seuraamalla Helsingin Seudun Liikenteen matalalattiallista numero 23 paikallisbussia. Eipä kovin moni majoitusyrittäjä voi sanoa samaa, nimittäin bussipysäkiltä on matkaa hostellin ovelle vain muutama kymmenen metriä!

Alue jolla hostelli sijaitsee on erittäin rauhallinen, hostellin takana aukeaa loistavat ulkoilumahdollisuudet. Mahdollisuus harrastaa niin jalkapalloa, lenkkeilyä kuin jousiammuntaa. Etupihalla naapureina toimivat mm. Invalidisäätiö, Helsingin Alzheimer- yhdistys ja Orton Oy. Kovin on hiljaista ”porukkaa”.

Myö Hostelli unelmana

Astumme sisälle valkeaan kivitaloon joka alun perin rakennettiin 40-luvulla vieressä sijainneen sairaalan sairaanhoitajien asuntolaksi. Monien vaiheiden jälkeen rakennuksen ensimmäistä, neljättä, viidettä ja kuudetta kerrosta emännöi nyt yrittäjäkaksikko Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall. Tapasimme Maijun viihtyisässä hostellin olohuoneessa.

Maiju ja Jenny rakastavat matkailua, ja eritoten reppureissaamista. Maailman eri hostellit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi ja unelmana on ollut perustaa ihan oma sellainen kotimaahan. Maiju on kotoisin Keski-Suomesta, josta muuten hostellin nimikin tulee eli Myö (me). Alun perin hostellia suunniteltiin Jyväskylän seudulle mutta sopivaa tilaa ei löytynyt. Nuorilla naisilla oli unelman pohjana luoda hostelli joka tarjoaa mieleenpainuvan majoituksen lisäksi työpaikkoja kehitysvammaisille alan ammattilaisille.

Sopiva paikka löytyikin sitten Helsingistä ja joukkorahoituskampanjan jälkeen kaksikko taustajoukkoineen alkoi hommiin. Tuloksena on hyvin kodikas ja omalla tavallaan erottuva kokonaisuus joka ei todellakaan jää kakkoseksi mitä tulee ”bulkkihotelleihin”.

Kierros hostellissa

Maijun opastamana teemme löytöretken Myön kerroksiin. Ensimmäisenä käymme kurkkaamassa ensimmäisen kerroksen esteettömiä huoneita jotka soveltuvat myös pyörätuolilla liikkuvien vieraiden käyttöön. Huoneita on kolme, joista yhdessä on oma tilava kylpyhuone sekä kahdessa muussa jaettava wc ja kylpyhuone.

Hostellin tapetit on ihan erikseen mainittava, ne on nimittäin suunniteltu ja tehty varta vasten Myö Hostellille. Jokaisessa kerroksessa on oma tapettinsa joka tukee kerroksille annettuja nimiä. Kerrokset on nimetty seuraavasti: Käpylä (Etelä-Suomi), Kuttura (Pohjois-Suomi), Konnevesi (Keski-Suomi) ja Keikko (Itä-Suomi). Kukin kerros edustaa siis jotakin osaa kotimaastamme.

Nousemme pikkuruisella hissillä kuudenteen eli Keikko-kerrokseen. Täällä värimaailma on viinipunainen. Kerros on hyvin hiljainen, noin metrin paksuiset seinät pitävät äänet visusti ulkona.

Käymme ihastelemassa kahden hengen nurkkahuonetta, josta aukeaa näkymät kahdelle suunnalle, alas puistoon sekä Ortonille. Huone on viehättävä. Huomio kiinnittyy erikoisiin lukulamppuihin joita on aseteltu sänkyjen vieressä oleville tuoleille. Kyseessä on pöytälamput joiden erikoisuutena on, että ne voi asetella pystyyn tai poikittain tarpeen mukaan. Toimivat myös tarvittaessa kirjanmerkkeinä. Suurimmassa osassa hostellin 19 huoneesta on oma wc sekä suihku. Myös petivaatteet, pyyhkeet, ilmainen wifi ja aamupala kuuluvat hintaan mukaan, joten tässäkään mielessä ei olla kovin kaukana hotellimaailman tarjoamista puitteista.

Käytävän perältä löytyy yksi yhteismajoitus- eli dormihuoneista, ja millainen? Huoneessa on neljä puusepällä tehtyä sänkyä, jotka taatusti kiinnostaisivat pieniä matkustajia! Huonetta on mahdollista vuokrata myös perhehuoneeksi. Täällä vain saattaisi leikki jäädä päälle eikä nukkumisesta tulla yhtään mitään, sen verran sängyt houkuttelevat juna- tai laivaleikkeihin, näin hieman vanhempaakin kävijää…

Viidennestä kerroksesta löydämme Konnevesi-kerroksen jonka värimaailma on vihertävän harmaa. Niin käytävillä kuin huoneissa on kokolattiamatto joka on Allergia- ja Astmaliiton hyväksymä. Tosin hotelli on lemmikkiystävällinen joten se ei ehkä sovi kaikkein allergisimmille.

Vilkaisemme kahden hengen huonetta joka on hyvin harmoninen ja samalla kutsuva. Kyllä täällä kelpaisi kölliä. 🙂

Neljäs kerros eli Kuttura on vielä työn alla.

Yhteinen olohuone

Siirrymme kahvikupposelle alakertaan majoittujien yhteiseen olohuoneeseen. Viihtyisä olohuone toimii myös aamiaistilana, keittiönä sekä pelihuoneena kuin kotina konsanaan. Tilan sisustus on täysi kymppi, huoneessa on sekoiteltu niin vanhoja, uusia kuin Hotelli Kämpistä ostettuja huonekaluja. Nämä muodostavat yhdessä valloittavan kokonaisuuden ja suorastaan kehottavat istumaan ja nauttimaan tilasta. Tarjolla on niin lautapelejä, valtaisa valikoima pokkareita (joita muuten saa vaihtaa kun oma on luettu), televisio sekä mahdollisuus teen ja kahvin keittoon.

Yrittäjä Sundvall on syystäkin hostellistaan ylpeä! Niin ylpeä, että omat matkustussuunnitelmat ovat nyt laitettu hetkeksi jäihin. Mutta ehkä sitten kun ulkona on harmaata, loskaista ja synkkää, kutsuu lämpö ja aurinko tutkailemaan muiden maiden hostellitarjontaan. Koskaanhan ei tiedä, minkä idean Maiju maailmalta löytää ja tuo mukanaan meidän kaikkien matkailijoiden iloksi Myö Hostelliin!

Hinnat alkaen: 74€/ kahden hengen huone.

Osoite: Myö Hostelli, Tenholantie 10 F, 00280 Helsinki.

 

Piknikillä Uutelassa

Särkkäniemi, Helsinki

Tämän turinan aiheena on viedä teidät keväiselle piknikretkelle Särkkäniemeen. Meillä on tapana käydä täällä kerran loppukevään aikana. Särkkäniemi on oiva paikka istua auringon lämmittämillä kalliolla, haistella meri-ilmaa, kuunnella mahtavaa merilintujen keväistä konserttia sekä nauttia auringonvalosta.

Särkkäniemi pähkinänkuoressa: Uutelan ulkoilualue sijaitsee Vuosaaressa, Helsingissä. Alue on perustettu vuosien 1952-1953 aikana. Pinta-alaa koko alueella on 105 hehtaaria.

Luonnonsuojelualue Särkkäniemestä tuli vuonna 1993, pinta-alaa suojelualueelle tuli 15 hehtaarin verran. Luonnonsuojelualueen luonto on monimuotoista, alueella on niin korpimaista peikkometsää, peltomaisemaa Skatan tilan alueella sekä merenrantaa Helsingille hieman harvinaisemman kasvillisuuden kera.

Luonnonsuojelualueesta kun on kyse, puut jätetään lähes niille sijoille niiden kaatuessa. Erikoisuutena Uutelassa on Särkkäniemen laguunilahdet. Lahdet ovat muodostuneet jääkauden jälkeen kun maanpinta on noussut.

Uutelan alueella on kaksi luontopolkua: Kluuvijärviä ja rantaniittyjä-niminen 1,5 kilometrin pituinen polku sekä Metsä- ja laidunmaisemia-polku, joka on 2,5 kilometriä. Polut on merkitty luontoon valkovihreillä nauhoilla. Myös opasviittoja on kiitettävästi.

Huristimme kevään toistaiseksi lämpimimmän päivän johdosta Vuosaareen. Ajoimme Uutelan läpi kapeaa hiekkatietä pitkin ohi Skatan tilan. Tila tuli aikoinaan tunnetuksi taiteilija Miina Äkkijyrkän kyytöistä sekä autonromuista tehdyistä lehmäaiheisista veistoksista. Vuosiin ei ole kyyttöjä pelloilla näkynyt ja se alkaa myös näkyä peltojen aluskasvillisuuden villiintymisenä sekä aitojen romahtamisina.

Jätimme automme Särkkäniemen luonnonsuojelualueen viereiselle isohkolle parkkipaikalle. Täällä on myös wc, jos tarve yllättää.

Lähdimme kävelemään kohti Uutelan itäreunalla olevaa Särkkäniemeä. Matkan varrella on onkimatopaikka, joten jos haluaa viettää aikaa rentoutuen meditatiivisen onkimisen lomassa, onnistuu sekin täällä. Merestä nousee silakkaa, ahventa, siikoja sekä istutettuja lohia. Tosin jälkimmäiset eivät taida onkeen käydä, mutta yrittänyttä ei laiteta?

Säikäytimme vahingossa kävelypolun reunalla auringossa lekotelleen nuoren rantakäärmeen puun rungon alle piiloon. Metsässä on muuten myös siellä täällä siirtolohkareita, jotka jäät ovat aikoinaan alueelle kuljettaneet. Ovat oivia paikkoja alueen niin ranta- kuin kyykäärmeille.

Aurinkoisen päivän kunniaksi liikkeellä oli paljon ulkoilijoita. Luonnonsuojelualueelle on koirillakin mahdollisuus tulla, tosin kytkettynä. Parkkipaikan vieressä onkin iso koira-aitaus, jossa nelijalkaiset ystävät kirmailivat onnellisina, omistajien istuskellessa ryhmässä ja vaihtaessa kuulumisia keskenään.

Särkkäniemestä voit tiirailla myös alle kilometrin päässä olevaa Vuosaaren satamaa.

Niemenkärkeen kulkiessa joutuu kulkemaan läpi laguunilahtien. Lahtia reunustaa lukuisat tervelepät. Laguuneissa kasvaa järvikortetta ja merikaislaa sekä muuta hyvin rehevää kasvillisuutta. Lintujen konsertti on mielettömän hienoa kuunneltavaa; tiirat ja lokit huutavat, peipot visertävät kauempana metsässä ja onpa jonkun lahonneen puun luona rummuttamassa tikkakin. Ja jos olet oikein tarkkana, voit nähdä harmaahylkeen pään meressä.

Levitimme silokalliolle vilttimme ja nautimme lämmöstä. Täällä mieli lepää. Itämerelle tuijottelu vaikuttaa kahdella tavalla, se laittaa haikailemaan levottoman mielen sinne jonnekin, mutta samaan aikaan rauhoittaa paikalleen. Tämä on ihan parasta hyvien piknik-eväiden sekä retkiseuran kanssa. Skatanselälle katsoessa kaukana siirtää Musta ja Kuiva Hevonen, jotka ovat saaria. Kukahan nämäkin nimet on keksinyt?

Olen käynyt täällä muutama vuosi sitten myös työpaikan Tyky-toimintaa harjoittamassa maalaamisen muodossa. Kyllä työasiat silloin saivat perspektiiviä näissä maisemissa. Nyt ei kuitenkaan oltu töissä, vaan vapaalla nauttimassa elämästä. Tästä on ihana aloittaa kesä, onhan käynti täällä, yksi meidän perheen traditioista.

Sorsapari uiskenteli rantakivikoiden lomassa pakatessamme tavaroita koriin. Kivien joukossa on myrskyjen tuomia viime vuotuisia rakkoleväkasoja, niin sanottuja ryönävalleja.

Jatkoimme polun kävelemistä takaisin metsään. Polut ovat muuten hyvässä kunnossa. Kosteimmille paikoille on rakennettu pitkospuita, mutta nyt niille ei ollut tarvetta. Luonnonpuistossa avotulen tekeminen on kielletty, mutta alueella on kaksi tulentekopaikkaa, joihin kannattaa ottaa eväiden lisäksi omat tulitikut mukaan.

Kaatuneiden puiden lisäksi, metsissä on onttoja, kaluttuja keloja sekä paljon erilaisia kääpiä kuten kanto-, arina- ja taulakääpiä.

Elokuisina kesäöinä Uutelan pelloilla ja vesistön ääressä on mahdollista päästä seuraamaan pohjalepakon, viiksisiipan ja vesisiipan lentelyä. Luonnonsuojelualueella voit tavata myös supikoiran, mäyrän, sammakoita sekä lehtopöllön. Onpa Särkkäniemi yksi Helsingin rikkaimmista matelija- ja sammakkoalueista. Keväinen kurnutus ei siis ole harvinaista.

Kiersimme Skatan tilan ja kävelimme hiekkatietä takaisin autolle. Parkkipaikan vieressä orava kävi katsastamassa kuusen kiinnitetyt lintulaudat namipalan toivossa, valkovuokkojen loistaessa auringon valossa.

Kyllä kevät vaan on ihanaa aikaa!

PS. Jos käyt Uutelassa lasten kanssa, printtaapa tästä mukaasi alueen kartta ja puuhalehtinen.