Browsing Tag

Hattuvaara

Suomen kauneimmat kirkot

Suomen kauneimmat kirkot

Ei ole Suomessa niin pientä kylää, ettei sieltä löytyisi pientä tai isompaa kirkkoa. Matkaillessa ympäri Suomenmaata tuli mieleen, että kuinka moni meistä käy kyllä ulkomailla katsomassa kirkkoja ja kappeleita, mutta kotimaassa kirkot jäävät käymättä?

Laitoin raflaavasti otsikoksi Suomen kauneimmat kirkot, jotta myös sinä klikkaisit juttua ja se onnistui. Esittelen jutussa matkan varrelta kameraani ikuistetut kuusi kirkkoa, jotka ovat omalla ainutlaatuisella tavallaan hienoja tai vain erikoisia rakennuksia usean eri vuosisadan ajalta.

Taivassalon kirkko

Taivassalon Kirkkosaaresta löytyy kuvauksellinen keskiaikainen harmaakivikirkko. Tutkimusten mukaan Pyhän Ristin kirkko olisi rakennettu 1300-luvulla. Kirkko on säilynyt keskiaikaisessa asussaan, tosin alttarikaappi sekä viisi puuveistosta on lahjoitettu Kansallismuseolle. 1300-luvulta on säilynyt myös krusifiksi, joka muuten on yksi Suomen kansallisaarteista.

Seiniltä löytyy kalkkimaalauksia, joista varhaisimmat ovat 1400-luvulta. Taivassalon kirkko olikin ensimmäisiä kirkkoja Suomessa, jonka kaikki sisäpinnat on kuvallisesti maalattu.

Kirkon kellotapuli on uudempaa tekoa vuodelta 1679.

Jos Taivassalon kirkkoa katselee oikein tarkasti, voi huomata aikamoisen yhtäläisyyden Turun Tuomiokirkon kanssa. Esimerkiksi molemmissa kirkoissa on länsipäädyissä kaksoisikkunat sekä läpikäytävät harmaakiviset asehuoneet. Tietenkin Taivassalon kirkko on paljon pienempi, mutta samalla astetta sympaattisempi kuin Turun Tuomiokirkko.

Hiittisten kirkko

Kemiönsaaren Hiittisistä, Rosalan saaresta löytyy Andreaksen kirkko. Nimensä kirkko sai sen hetkisen Kemiön kirkkoherran mukaan. Kirkko edustaa puisia saaristolaiskirkkoja parhaimmillaan. Ei uskoisi, että rakennus on rakennettu jo vuonna 1686.

Kirkon kellotapuli on rakennettu vuonna 1752. Kirkon esikuvana toimivat silloiset Tukholman ristikirkot.

Kemiön kirkko

Vanhoista kivikirkoista on seuraavana esittelyvuorossa Kemiön kirkko, eli Pyhän Andreaksen kirkon.

Varmaa tietoa kirkon rakentamisvuodesta ei ole, mutta sen arvellaan valmistuneen vuonna 1469. Kyseisellä paikalla tiedetään puisen kirkon sijainneen jo ennen kivistä rakennusta. Kaivauksissa onkin löytynyt kolikoita 1300-luvulta.

Kemiön kirkon historiaan kuuluu useat tulipalot, ja yhden palon jälkeen rakennettiin kirkon kellotorni vuonna 1788. Vanha palosta selvinnyt kellotapuli muutettiin tuolloin ruumishuoneeksi. Kirkosta löytyy valtava ja samalla hieno holvikatto, ja voin vain kuvitella miten pieneltä aikalaisen ihmisen on täytynyt tuntea olonsa tässä kirkossa.

Kerimäen kirkko

Seuraavaksi menemme sisämaahan ja Kerimäelle. Esittelyvuorossa on niin Suomen kuin maailman suurin puukirkko Kerimäeltä. Kirkko valmistui vuonna 1847. Rakennuksen koosta kertoo se, että kirkkoon mahtuu 5000 henkilöä samanaikaisesti. Väitetään, että rakennusvaiheessa olisi mitat mennyt hieman sekaisin ja kun piti tehdä kyynärän kokoista niin se sekoittuikin metriin.

Todellisuudessa sen hetkinen Kerimäen kirkkoherra oli päättänyt, että kirkkoon on mahduttava puolet hänen seurakunnastaan (sen hetkisen seurakunnan koko oli 12 000 henkeä). Tähän ei aivan päästy, mutta iso pytinki saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Viereinen 42 metrinen kellotapuli on valmistunut samanaikaisesti kirkon kanssa.

Hattuvaaran Tsasouna

Viimeiset jutussa esiintyvät kirkolliset rakennukset löytyvät Pohjois-Karjalasta. Samalla vaihdetaan myös kirkkokuntaa.

Esittelyssä olevat tsasounat eivät varsinaisesti ole kirkkoja, koska niiden ortodoksisen perinteen mukaan alttaripöydän alta ei löydy pyhäinjäännöksiä. Kyseiset rakennukset toimivat kappeleina tai rukoushuoneina.

Hattuvaaran kylästä löytyy Suomen vanhin karjalaista arkkitehtuuria edustava ortodoksinen kyläkappeli. Tsasouna on rakennettu vuonna 1792, tosin paikallisten mukaan tsasouna on ollut siellä aina.

Kyläkappeli on pieni, mutta lisätilaa löytyy ulkoa. Vierestä löytyy pieni hirsinen aitta sekä runolaulaja Arhippa Buruskaisen muistokivi.

Saarivaaran Tsasouna

Viimeisenä esittelyvuorossa on nuorin blogijutun rakennuksista, vuonna 1976 käyttöön vihitty Saarivaaran Tsasouna. Tämä rakennus näyttää muihin esittelyssä oleviin rakennuksiin verrattuna vanhimmilta, tosin sen esikuva onkin luovutetun Karjalan puolelle jäänyt Tolvajärven tsasouna. Niin se ulkonäkö voi pettää.

Tiesitkö, että tsasouna on venäjänkielinen sana ja merkitsee hetkeä? Aiemmin kylän vanhimmat pitivät tällaisia kirkkohetkiä rukoushuoneissa, koska papit pääsivät välimatkojen vuoksi harvoin käymään kylissä. Saarivaaran Tsasouna löytyy Joensuun alueelta Pirttivaaratien varresta.

Mitä tykkäsit? Onko lähistölläsi jokin aivan erityinen kirkkorakennus tai rukoushuone, jonka haluaisit listaan mukaan? Jos on, ilmianna kirkkosi!

 

 

 

Sotahistorialliset kohteet: Viisikon linja

Hattuvaara, Lieksa.

Itä-Suomessa ajellessa enemmin tai myöhemmin tulee vastaan jokin sodanaikainen taistelupaikka.

Mennessämme muutama viikko sitten Ilomantsiin, pysähdyimme Talvisodan Viisikon Linjalla. Tästä pyrähdyksestä kertoo tämänpäiväinen turina.

Talvisodan Viisikon linja lyhyesti

Viisikon linja ja samalla Salpa-linjan etuasema rakennettiin vuonna 1939 YH:n aikana eli ylimääräisten kertausharjoitusten aikana. Puolustusasema joutui 9.12.1939 tositoimiin kun vihollinen hyökkäsi asemaa vastaan. Onneksi Viisikon linja oli yksi parhaiten varustelluista puolustusasemista, joten vihollisen iskut saatiin torjuttua ja vihollinen vetäytyi jouluaattona 1939 takaisin rajan taakse.

Jatkosodassa asemaa ei tarvittu, koska etulinja pysyi kaukana Pielisjärven kohteista. Viisikon linjaa oli kuitenkin vahvistettu etuasemalla välirauhan aikana.

Mikäli alueen sotahistoria kiinnostaa, vilkaisepa Lieksan Rajakilta Ry:n tekemiä sivuja aiheesta tai Visit Karelian-sivuja.

Tänään

Taustaksi on kerrottava, että ukkini niin kuin monen muunkin, palveli maataan sodassa. Silti sota oli mummolassa ollessa tabu-aihe, siitä ei puhua pukahdettu meidän lastenlasten ollessa läsnä. Silti tiedossa oli ukkini mielipiteet asiasta, joten kyllä sota leimansa jättää, useampiinkin sukupolviin kuin vain sen kokeneeseen.

Nyt pysähdyimme varsin suurelle Hattuvaaran P-alueelle. Jos et ole ajanut koskaan Lieksasta Ilomantsiin tietä 522 pitkin, ei 133 kilometrin matkan varrella montaa taloa tai kylää ole, joten näinkin ison parkkialueen löytyminen hieman ihmetytti.

Tien molemmilla puolilla on sodassa käytössä olleita valtavia panssariesteitä.

Opastaulun tekstit saavat uuden ilmeen vielä tämän syksyn aikana.

Parkkipaikalta metsäkankaalle noustessa tukkeja on laitettu tukemaan hiekkakumparetta. Tukit ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja sama ilmiö toistuu myös muualla puolustusasemalla. Tietojen mukaan alue on kunnostettu viimeksi vuonna 2000, rankat itäsuomalaiset talvet ovat kuitenkin tehneet tuhojaan taisteluhautojen tukipuissa sekä opastaulussa.

Panssaritorjuntatykki.

Konekivääripesäkkeen ampuma-aukko.

Alueelta löytyy taisteluhautojen ja panssariesteiden lisäksi panssaritorjuntatykki, katettuja konekivääripesäkkeitä sekä talvisodan muistomerkki. Osa alueen muistometsiköstä on rauhoitettu.

Nelirivinen panssarieste.

Kuvauksellisesti mielenkiintoisin paikka on alempana maastossa oleva neljän panssariesteen rivistö, jonka läpi ei kyllä ihan helpolla jyrätä. Käy mielessä, että olisiko meistä nykyihmisistä tuollaisten järkäleiden siirtoon metsäolosuhteissa, kun vuonna 1939 ei nykyisiä nostokoneita ollut käytössä?

Viisikon linjalla kuten muissakin sotahistoriallisissa kohteissa kannattaa pysähtyä, koska kuten joku viisas sanoi; ”Kansa joka tietää ja tuntee historiansa on vahva”.

 

 

 

 

 

 

 

 

EU:n itäisellä pisteellä

Hattuvaara, Ilomantsi

Tiesitkö, että Suomen ja samalla Euroopan Unionin mantereen itäisin piste löytyy 19 kilometriä Hattuvaarasta Virmajärvellä?

Ei se mitään jos et tiennyt, ei tiedetty mekään kunnes ajelimme kesällä Hattuvaaran ohi ja näimme kyltin itäiselle pisteelle.

Ja kuten meidän reissuilla on tapana – sinnehän oli käännyttävä.

EU:n mantereen maantieteelliset pisteet lyhyesti

Euroopan Unionin pohjoisin piste löytyy myös Suomesta, tarkemmin Nuorgamin kylästä Utsjoelta. Piste on samalla Suomen pohjoisin piste.

Euroopan Unionin itäisin mantereelta löytyvä piste on siis Virmajärvellä, Ilomantsissa.

EU:n eteläisin piste löytyy Punta de Tarifasta, Espanjasta ja EU:n läntisin mantereelta löytyvä piste löytyy Cabo da Rocasta, Portugalista.

Tänään

Kaarsimme auton nokan Polvikosken hiekkatielle joka kulki pitkin metsäistä maastoa. Matkan varrella oli niin metsää, suota kuin pari sodanaikaista taistelupaikkaakin, jotka oli merkitty maastoon. Koska oli myöhä ja aurinko jo laskemassa, jätimme sotamuistomerkit pysähtymättä ja ajoimme naavarikkaiden metsäkaistaleitten läpi Virmajärvelle.

Tällä alueella on mahdollista myös vaeltaa, kunhan pysyy merkityillä reiteillä. Metsähallitus on merkannut rajan läheisyyteen itse asiassa useampiakin vaelluspolkuja, joita pitkin voi tutustua itäsuomalaiseen luontoon parhaimmillaan. Lisätietoja löydät tästä linkistä.

Koitajoen alueella on myös neljä yöpymislaavua sekä vuokramökkejä joissa voi yöpyä, jos haluaa viettää metsäretkellä pidempäänkin aikaa. Ajomatkan aikana hujahti ohi esimerkiksi tien varressa ollut laavu sekä vanha tukkilaiskämppä.

Tie oli hyvin mutkainen, onneksi itäinen piste oli hyvin merkattu tieviitoilla, nimittäin käännöksiä tuli sen verran usein, että olisimme varmasti eksyneet ilman opasviittoja. Rajavyöhykkeen lähestyessä tien molemmille puolille alkoi ilmestyä pylväitä, joiden yläpää oli maalattu keltaiseksi. Oletimme rajan olevan lähempänä kuin koskaan.

Noin kilometri ennen ”pistettä” oikealla puolella oli mahtava hirsinen laavualue, jonka tutkimisen jätimme odottamaan paluumatkaa. Ja löytyihän se itäinen pistekin – melkein. Soratien päässä oli kääntöpaikka, jossa oli hirsirakennus, joka paljastui yhdistelmäksi huussia (likaista sellaista), roskakatosta ja vajaa.

”Huoltorakennus”.

Tästä matka jatkui kävelemällä eteenpäin. Parikymmentä metriä pitkin polkua opastaululle ja muutama kymmenen metriä pitkospuita Rotareiden pystyttämälle paalulle, joka merkitsee Suomen itäisintä pistettä. Tervantuoksuiselta pisteeltä löytyvät myös istuimet ja pöytä evästelyä varten.

Paikka jossa itäinen piste sijaitsee on näin ilta-auringon valossa mielettömän hieno. Kuvittele seesteinen järvenranta, laskeva loppukesän aurinko puiden alaoksilla. Ja hiljaisuus. Säps, tähän kuvaelmaan tulee nyt särö, koska läsnä on kymmenittäin ellei sadoittain iniseviä hyttysiä… Joka tapauksessa paikka on hieno ja ajoituksemme valon suhteen suorastaan täydellinen!

EU:n itäinen piste on mantereella mutta varsinaiset rajapylväät, Suomen sinivalkoinen ja Venäjän punavihreä, sijaitsevat pienellä saarella noin 150 metrin päässä järven keskellä. Niin, vastaranta onkin sitten jo naapurin puolta, tarkemmin Suojärven piiriä ja Karjalan tasavaltaa.

Raja näyttää kulkevan järvessä, koska värikkäitä paaluja kulkee sopivin välimatkoin pienissä saarissa. Tässä kohdin maiden rajat tekevätkin 54 asteen mutkan. Olisiko tässä sitten se kohta rajassa missä on ”Suomineidon beba”? Maantieteellisesti paikka sijaitsee noin 70 kilmometriä idempänä kuin Pietarin kaupunki.

Rajapylväät ovat pienessä saaressa.

Vastaranta on naapurin puolta.

Pienenä faktapakettina seuraava tieto: itse asiassa tässä pisteessä yhtyy kaksi vanhaa raja-osuutta. Ruotsi-Suomen ja Venäjän vuoden 1617 Stolbovan rauhassa määritelty itäisestä pisteestä pohjoiseen ulottuva rajaosuus sekä itäisestä pisteestä etelään oleva rajaosuus, on määritelty Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Moskovan rauhassa.

Täällä olisi voinut olla pidempäänkin, jos olisimme varustautuneet paremmin. Mutta eihän tällainen satunnainen matkailija voi tietää mihin nenä vie seuraavaksi. 😉

Sanomme itäiselle pisteelle Adios, ja palaamme takaisin autolle. Vuorossa olisi palata se kilometri takaisin päin tietä ja tutkia havaittu laavualue.

Luppotupa.

Grillikatos.

Huussi.

Laavu- tai paremminkin mökkialue on hienosti tehty, samalla menetelmällä kuin kääntöpaikan harmaantunut hirsirakennus. Alue paljastuu Karhunkämmenen luppotuvaksi, jonne voisi jäädä viettämään aikaa ihan mielellään, vain sauna puuttuu mukavuuksista. Tupa sijaitsee Lahnajärven rannalla, ja tässä kohden vesialueelle meno on sallittua, joten peseytyminen ja uiminen onnistuu järvessä.

Mökin sisältä löytyy tilava tupa, jossa suuri tiilitakka odottaa lämmittäjäänsä. Vieressä on pata, joten myös veden lämmitys onnistuu. Tuvan seinustoilla on mukavasti penkkejä, joissa mahtuisi rankkasateen yllättäessä tarvittaessa nukkumaankin.

Pihalta löytyy erillinen grillikatos, puuvaja sekä huussi, jonka ovi oli valitettavasti jumissa. Kyllä täällä kaikesta huolimatta kelpaisi viettää retkiaikaa makkaraa paistaen ja matkarasituksista leväten. Vink Vink!

Meidän matka jatkui Ilomantsiin hienojen vaara-, suo- ja metsämaisemien saattelemana. Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti, jotta löytää lähes koskematonta erämaata. Sitä nimittäin on myös täällä, Pohjois-Karjalassa!