Browsing Tag

Eurajoki

Eurajoki ja Liinmaan linna

Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

b1

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

IMG_2780

Olkiluodossa puristettiin savea

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

IMG_2779

Olkiluodon ydinvoimalan Onkalo-näyttely

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

16

Vuojoen kartano

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

IMG_2792

Merenlahtea

Eurajoki pähkinänkuoressa: Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

IMG_2807

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

IMG_2805

Entistä linnan aluetta

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

b3

Vallihaudan törmä on selvästi näkyvillä

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

IMG_2801

Linnanmäki

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

IMG_2804

Siellä se meri hieman pilkistää…

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

IMG_2803

Muinaisjäännöksiä?

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?

Historian kuisketta Vuojoen kartanossa

Vuojoen kartano, Eurajoki

Noin neljä kilometriä E8-Porintieltä sekä 19 kilometriä Raumalta, on yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja ehkä hieman unohduksissa olevista kulttuuriaarteista nimittäin Vuojoen kartano.

Ensimmäisen kerran kohtasin kartanon noin 15 vuotta sitten hieman kuin vahingossa, kun ajeltiin päämäärättömästi kesälomalla Raumalta pikkuteitä pohjoiseen ja maalaistien vasemmalla puolella näkyi yllättäen, mikäs muukaan kuin uljas kivikartano. Tuolloin emme valitettavasti päässeet ovea pidemmälle, koska kartanossa valmistauduttiin yksityisiin juhliin.

IMG_2851

Kartano joelta päin kuvattuna

Ne teistä jotka olette jo kauemmin seuranneet turinoitani, tiedätte että olen aivan vinksahtanut linnoihin ja kartanoihin, eikä tämä kartano ole suinkaan poikkeus asiassa. Meni kuitenkin lähes 15 vuotta ennen kuin pääsin kunnolla Vuojoen kartanoon tutustumaan. Tällä kertaa mukanani seurasivat kaksi teinityttöä sekä mieheni.

16

Kartanon etufasadi

Pieni tietopähkinä kartanosta: Vuojoen kartanossa on kolmikerroksinen päärakennus sekä kaksi samaan tyyliin rakennettua yksikerroksista siipirakennusta eli flyygeliä. Kartanolla on pitkä historia takanaan. Kartano mainitaan jo 1500-luvun kirjoissa, tosin nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1836. Suurimmillaan kartano oli Suomen toiseksi suurin. Alustalaisia kartanolla oli noin 200 henkeä, joista 100 oli lampuoteja ja torppareita. Lehmiä tilan navetoissa oli 250 yksilön verran. Lisäksi maata Vuojoen kartanolla oli 4000 hehtaaria sekä metsää 10 000 hehtaaria eli runsas kolmannes koko Eurajoen pitäjästä.

a2

Aikansa uranuurtaja. Mitä luulette, onko Björkenheimillä korvakoru korvassa?

Kartanon rakennussuunnitelmia olivat tekemässä italialainen arkkitehti Charles Bassi sekä P.J. Gylich. Lopullisen muodon rakennus eli Vuojoen linna sekä sen siipirakennukset saivat kenekäs muunkaan kuin C.L. Engelin kynästä. Engelin töitä ovat myös mm. Helsingin Senaatintorin ympäristö: Helsingin Tuomiokirkko, Helsingin Yliopiston päärakennus sekä Kansalliskirjasto. Lisäksi hän piirsi Turun ja Porin asemakaavat. Päärakennuksen molemmilla pääsivuilla olevat kellot ovat kuuluisan ilmajokelaisen kellomestari Könnin käsialaa.

Kartanon isännistä mainitaan mm. Suomen rikkaimpiin kuulunut ruukinpatruuna ja kapteeni Lars Magnus Björkenheim, jonka aikana kartano suorastaan kukoisti. Kartanossa otettiin ennakkoluulottamasti ensimmäisten joukossa käyttöön uusia työvälineitä ja -menetelmiä. 1800-luvulla erikoisuutena oli kokeilukasvihuone Orangeria, jossa kasvatettiin mm. ananaksia sekä persikoita. Olivat muuten aika eksoottisia hedelmiä sen hetkisessä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Orangeria on nyt myös restauroitu. Ja jälleen rakennuksen lämmössä kasvavat söpöt ananakset, jatkumona historian ketjussa.

6

Orangeria kartanon puolelta katsottuna

Useiden eri vaiheiden jälkeen kartano siirtyi 1930-luvulla Eurajoen kunnalle, jolloin rakennus toimi mm. kunnan vanhainkotina. 2000-luvulle tultaessa tehtiin mielestäni varsin miellyttävä päätös ja kartano restauroitiin nykyiseen asuunsa, esimerkkinä Björkenheimin aikakausi. Kartano toimii nykyisin koulutus-, kokous- ja kulttuuritilana.

Esimerkiksi kartanon itäisessä flyygelissä (sivurakennuksessa) toimii Galleria Gylich, jossa paikalliset taiteilijat pääsevät esittelemään taidettaan. Vieraillessamme kartanossa oli galleriassa kuvataiteilija Mollu Heinon töitä esillä (-30.3.2017 asti).

15

Pittoreski vaunu- ja tallirakennus

Vierailumme ajankohdaksi sattui yksi alkukevään aurinkoisimmista päivistä. Kuten kartanoissa on tapana, myös Vuojoen kartano ottaa vierailijan vastaan lehtipuukujalla. Nykyinen koivukuja on uusittu alle kymmenen vuotta sitten, joten näin keväisin kuja ei aivan vielä pääse täysin oikeuksiinsa. Entinen nelikertainen puukujanne jouduttiin valitettavasti kaatamaan, koska osa puista oli ”tiensä päässä”.

IMG_2840

Keväinen piha kartanon portailta kuvattuna

Empiretyylisen kartanon piha on ylväs, suorastaan jylhä ja silti itse kartano ottaa hapuilevat vierailijat vastaan lähes avosylin. Jos saa oven avattua ensin, nimittäin ulko-oven ripa on sen verran korkealla, etteivät pienimmät vierailijat ilman avustusta ovea auki saa. Tosin ei ne pääse sisältä myöskään ulos karkaamaan, joka on varsin hyvä juttu se, onhan vapaana virtaava Eurajoki muutaman kymmenen metrin päässä kartanosta.

9

Muistona menneistä vuosisadoista

Kuulimme myöhemmin, että ovenripa on siksi niin korkealla kartanossa, koska rakennuksen on oltava symmetrinen. empiretyyliin rakennetussa talossa jokaisella rakennuksen osalla, on oma ”millintarkka” paikkansa. Tästä esimerkkinä toimivat myös empiretyylisten rakennusten julkisivujen valeikkunat.

3Pääsimme pienen ponnistelun jälkeen sisälle, olemme nimittäin sellaisia ”keskikokoisia”, joten hieman tiukkaa teki kurkotella korkealle. Vastassa oli aula josta pääsee niin kartanon putiikkiin, ylös portaita juhla- ja kokouskerrokseen sekä poikittain olevaan käytävään, jonka kautta kuljetaan mm. ravintola Wuojoen ruokasaliin. Kevään kunniaksi tulimme nauttimaan Vuojoen kartanon pyhäpöydästä. Lounaan hinta aikuisilta on 28€ ja lapsilta 12€. Alle 4v. ilmaiseksi. Lounas on tarjolla näin talviaikaan valitettavasti vain sunnuntaisin klo 12.00 – 15.00 asti.

Meidät otti vastaan todella mukava henkilökunta ja viihtyisät ruokailutilat. Lähes jokaisessa pöydässä oli oikeista kukista tehtyjä kukka-asetelmia, niin ja valkoinen pöytäliina. Vaikka ilmapiiri oli hieman herraskainen, se ei kuitenkaan ollut liian fiini ja koimme paikan hyvin kotoisaksi. Meidän lisäksi paikan päälle saapui kymmenkunta muuta seuruetta, jotka jo tullessaan vuolaasti odottivat pöydän antimia.

Ravintolan pyhäpöytä oli varsin kattava, erityisesti alkupalojen runsaus oli kiitettävää. Esiteinimme lähes tyhjensivät paloiteltujen vesimelonien kulhon, tosin keittiöstä tuotiin ruokaa heti lisää, sen loppuessa.

IMG_2813

Alkupalapöydän antimia

Mieheni oli erittäin tyytyväinen leipätarjontaan, varsinkin kun se oli tuoretta ja niin lämmintä, että voi suli leipäpalaselle. Koristeena oli Orangeriasta tuotu ananas. Itse olin varsin tyytyväinen erilaisiin kalaruokiin. Olisin voinut syödä pelkkiä alkupaloja! Erikoinen uusi tuttavuus oli kuhagallotine lakritsicremellä. Henkilökunnan edustaja kertoi, että keittiö pyrkii suosimaan paikallisia raaka-aineita ja niin länsisuomalaista ruokaperinnettä kuin uusia tuulahduksia maailmalta.

2

Teinit söivät lisäksi ranskalaisia, joten pienien toiveiden toteuttaminen onnistuu myös ohi ”listan”. Kuten näissä puffee-pöydissä tuppaa käymään, söimme aivan liikaa. Vaikka normaalisti jälkiruoat mahtuvatkin siihen ”toiseen vatsaan”, nyt meinasi Tyrnikerma-jäädykkeen kanssa käydä kalpaten. Erikoismaininta on näin teen ystävänä annettava ravintolan teevalikoimasta; tarjolla oli haudutettua-, pussi- sekä irtoteetä useina eri laatuina.

IMG_2816

Tyrnikerma-jäädyke, sil vous plait!

Kaiken kaikkiaan lounas oli hintansa arvoinen ja todella maukas. Teinitkin söivät niin paljon, että heidän mekkojensa vyöt pulpahtivat paineesta auki ja se on jo jotakin se. Normaalisti kun he ovat hyvin ronkeleita ruoan suhteen!

Raskaan syömisen jälkeen oli vuorossa omaan tahtiin suoritettu kiertokäynti kartanossa. Kävimme ensin tutustumassa Vuojoen kartanon historia-näyttelyyn, joka sijaitsee heti ruokasalin vieressä. Kuten näillä nykyteineillä on tapana, hirveän kauaa heitä ei jaksa vitriinissä oleva materiaali kiinnostaa ja hetken kuvia katseltuaan, suuntasivat yläkerran juhlatiloja tutkimaan.

IMG_2819

Kirjasto

IMG_2832

Sali kokousvarustuksessa

Ei uskoisi, että talo on toiminut aikaisemmin vanhustentalona, sen verran taitavasti restaurointi on suoritettu. Osassa juhlatiloja on lattioina leveää lautalankkua, kattolistat ovat mahtavan koristeellisia sekä huoneissa on hyvin kartanomaiseen tyyliin isoja kattokruunuja sekä tauluja, joissa on historian merkkihenkilöitä kullattuissa kehyksissä. Voisin hyvinkin kuvitella tänne hieman paremmat luokan juhlat, miljöö olisi ainakin varsin elegantti.

IMG_2827

Koska vanhassa rakennuksessa ollaan, on myös Vuojoen kartanossa kummituksia! Eikä vain yksi vaan useita levottomia sieluja. Saimme kuulla henkilökunnalta varmana tietona kuinka töihin tullessa tuolit ovat läjässä lattialla, vaikka lähtiessä kaikki tuolit olisivat olleet varsin mallikkaasti pöytien kupeessa. Niin hissit kuin ovien rivatkin liikkuvat itsestään ja ovatpa nämä kummitukset keksineet, kuinka vessa-aulassa saadaan valot päälle. Puhumattakaan keittiössä puuhailevasta naisesta sekä 200 vuotta vanhasta kuusikujanteesta, jossa kummittelee oikein urakalla.

Kuuluisin kartanon kummitustarina on samalla myös surullisin. Björkenheimin 6-vuotias Kaarin tytär putosi kartanon kolmannesta kerroksesta, kakkoskerroksen porrastasanteelle. Kaarin valitettavasti menehtyi, ja kerrotaan kivitasanteella selvästi näkyvän punaruskean tahran olevan todiste tästä onnettomuudesta. Portaikosta kerrotaan kuuluvan leikkivien lasten ääniä, vaikka lapsia ei olisi edes paikailla. Kaiken kaikkiaan kartanon kummitukset ovat kuulema aika vekkuleita, mutta harmittomia tapauksia! Siinä olisi paranormaalien ilmiöiden tutkijoille sarkaa tutkittavaksi, kuka tai paremminkin ketkä ovat kartanoon jääneet kummittelemaan…

Pääsimme kurkistamaan myös vuonna 2007 restauroituun Orangeriaan. Niin ruukinpatruuna Björkenheim ja hänen poikansa Axel kuin Orangerian suunnitellut Engel olivat kiinnostuneita puutarhanhoidosta sekä vieraiden lajien kasvattamisesta Pohjolan hankalissa elinolosuhteissa. Engel toi rakennusteknisiä ratkaisuja kasvihuoneena ja puutarhurin asuntona toimineeseen Orangeriaan oikein Pietarin hovista asti! Ihmekös, että ananakset ja persikat viihtyivät.

13

7

Vauva-ananas 🙂

8

Rakennus toimi lähes 40 vuoden ajan vanhainkodin mielisairasosastona, käydessämme talo tuntui rauhan tyyssijalta. Talossa on suuri kokoustila nimeltään Viikunahuone, saunaosasto pukuhuonetiloineen sekä vallan hieno lasikuisti, jossa pääsee eksoottisten kasvien ympäröimänä viilentymään tai nauttimaan pienempien juhlien muodossa laatuajasta, samalla kun lattiaan asti ulottuvista ikkunoita näkyy alati muuttuva maalaismaisema. Saunan lisäksi kartanolla on tarjolla hyvinvointiin liittyviä hemmotteluhoitoja.

Kasvihuonetilassa käydessä kannattaa erityisesti kiinnittää huomio lattiaan, se kun on tehty punaisista tiilistä.

10

Viikunahuone

IMG_2836

Orangerian lattia on hieno!

Meitä suositeltiin käymään myös lähes 200 vuotta vanhassa kuusimetsässä, niin juuri, siinä kummitusmetsässä. Tuntui siltä kuin olisimme tulleet osaksi Hannun ja Kertun satua. Itse asiassa ei ole kyse metsästä vaan vanhasta kuusikujanteesta, joka on saanut kasvaa kaikessa rauhassa Suomen muuttuessa puiden ympärillä. Tänne jos minne voisi hääkuvauksen tai elokuvakohtauksen kuvaukset sijoittaa, jos nimittäin olisi tarvetta moiseen. En ole Suomessa aiemmin vastaavaan törmännyt, omalla tavallaan hyvin eksoottinen paikka. Ja emme kyllä törmänneet yhteenkään levottomaan pehtooriin tai renkiin, kai tyttöjen elämäniloinen tirskunta ajoi kummitukset etäämmälle. 😉

IMG_2858

Mikäli haluat aistia kartanotunnelmaa hieman pidempään, sekin onnistuu, Vierastalo Wuojoki nimittäin tarjoaa majoitustiloja kartanon läntisessä flyygelirakennuksessa. Alun perin vuonna 1837 valmistunut talo palveli kartanoa konttori- ja asuintiloina. Mainittavaa on, että huoneissa on käytetty käsinpainettua tapettia, jonka mallina toimi päätalosta löytynyt tapetinpala.

Vuojoen kartanossa on mahdollista osallistua myös elämysopastuksille, joissa pureudutaan tarkemmin kartanon historiaan sekä samalla koko alueen menneisyyteen.

a1

Läntinen flyygelirakennus kuvassa vasemmalla

Keväiseen tapaan, piha oli vielä talviteloilla, mutta voin kuvitella kukkaloiston, kenkien alla narskuvat kivipolut ja lintujen sirpatuksen kartanon mailla. Olipa pihassa hevonenkin astellut kavioiden jäljistä päätellen. Ja niin minä kuin teinitkin humautettiin mielikuvituksen siivin 1800-luvulle patruunan pihalle tai ainakin osaksi Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämää Kulkurin valssi-elokuvaa…

IMG_2854

Kartanoromantiikkaa <3

Kaiken kaikkiaan Vuojoen kartano oli meidän kaikkien neljän mielestä hyvin viehättävä ja osin hyvin salaperäinenkin matkailukohde. Tällainen kartanoihin pimahtanut blogistikin, oli varsin sulaa vahaa kartanon vanhoissa saleissa kulkiessa. On onni, että tällaiset paikat pidetään hoidettuina, jotta sukupolvi toisensa jälkeen pääsee osaksi niitä samoja tunnelmia kuin ihmiset pari sataa vuotta sitten.

Suosittelen vilpittömästi vierailemaan Vuojoen kartanossa, mikäli olet esimerkiksi kesällä tutustumassa Rauman tienooseen. Vuojoen kartanolle kun hurauttaa Raumalta alle puolessa tunnissa! Ennen vierailua, kannattaa tarkistaa aikaoloajat esimerkiksi tästä.

Vuojoen kartanosta kirjoitettu turina on toteutettu yhteistyössä Hovisalesin kanssa.