Browsing Tag

Englanti

Doverin kallioilla

Kentin kreivikunta, UK. Road trip, osa 7. 

pöytä

Heräsimme aurinkoiseen aamuun Eastbournessa. Kävimme hotellin aamupalalla, joka oli koko road tripin legendaarisin: aito ruusu posliinivaasissa, tarjoilija tarjoili pöytään mustaa teetä sekä valmiiksi paahdettuja paahtoleipiä, pöydässä oli ihanan pieniä hillopurkkeja odottamassa herkuttelijaansa, jne. Ja varsinkin ne näkymät hotellin aamiaishuoneesta, suoraan tien toisella puolella olevaan merenrantaan, olivat varsin silmiä hivelevät. 🙂

Valitettavasti samalla oli kyse road tripimme viimeisestä päivästä. Illalla olisi lento Suomeen ja paluu arkeen. Mutta ei sitä jaksanut vielä miettiä, vaan tavaroiden pakkauksen ja huoneen luovutuksen jälkeen, läksimme katsastamaan jalan Eastbournea sekä merenrantaa.

Hiljaista oli, muutamaa eläkeläisulkoilijaa lukuun ottamatta. Poissa olivat eilen illalla marssimusiikkia soittanut orkesteri sekä rannalla istuneet kielikoululaiset. Olimme vain me ja lempeä aamuaurinko, hiljaisen merenrannalla. Istuskelimme auringossa ja ahmimme näkymää muistojen syövereihin, tytär heitti ”leipiä” rannassa, lokitkin olivat aivan hiljaa.

c1

Aurinkoa ja sielunhoitoa

c2

Hiljainen Eastbourne

Aika oli nousta ja lähteä, edessä olisi yli kahden tunnin ajomatka Doverin valkoisille kallioille Kentin kreivikuntaan. Kyse on noin 106 metrin korkeuteen kohoavista liitukivikalliosta, jotka sijaitsevat Englannin kanaalin äärellä. Sanotaan, että kirkkaalla säällä kallioilta näkyy Ranskaan asti. Onhan tämä välimatka vain noin 33,7 kilometriä. Kallioita on Doverin kaupungin molemmilla puolilla, mutta me ajoimme itä-puolella oleville kallioille.

c3

Doverin satama-alue

Mikäli olet Doverin kallioille vuokra-autolla menossa, voit turistisesonkina varautua jonottamiseen. Kesti aikansa kunnes pääsimme kapeaa tietä perille asti. Kallion harjanteelta löytyy niin maksullinen parkkipaikka (henkilöauto 3,5£) kuin The Visitor Centre on Langdon Cliffs -vierailukeskus. Nykyaikaisen vierailukeskuksen palveluita on mm. turistikauppa sekä kahvila, josta saa myös kevyitä lounasannoksia.

Turistikaupan tuotteet ovat enimmäkseen luontoystävällisiä kuten uusiopaperisia muistikirjoja, syötäviä lahjoja (hilloja, keksejä, karkkia), saippuaa, Doverin kiveä, pehmoeläimiä joilla voit tukea WWF:n toimintaa, jne. Tosin aika kovilla myyntihinnoilla. Yhdistelmärakennuksesta löytyvät myös wc-tilat, joten ei tarvitse luontoa rasittaa kävelyä enempää. Lisäksi vierailukeskuksesta on mahdollista buukata itselleen opas kallioille, mikäli haluaa tietää enemmän alueen historiasta ja monipuolisesta luonnosta. Doverin kallioille ei ole sisäänpääsymaksua.

c5

Näymät ovat mahtavat!

Kalliolle pääsee vain jalkaisin ja kallioiden päällä kulkeekin hyvin kapeita polkuja. Jos on ruuhkaa, ohittelu saattaa olla hieman hankalaa, toisella puolella kun on lähes äkkisuorat kalliot, eikä alueella ole kokomatkalta kaiteita. Näkymät ovat kuitenkin aivan huikaisevat! Kannattaa ottaa pieni riski ohittelujen kanssa ja kulkea noin 2,4 kilometrin matka parhaimmille näköalapaikoille.

c4

Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole poluille lähteä, myös vierailukeskuksen edestä ovat hienot näkymät kanaaliin, josta kesäisin matkustaja-alukset lähtevät Ranskaan hyvinkin tiheillä aikatauluilla.

IMG_3681

Toisen maailman sodan aikaan kallioon kaiverrettiin tunneleita, koska kalliot ovat strategisesti merkittävällä paikalla, lähimpänä Manner-Eurooppaa. Olipa maan alla Winston Churchillilla sotilaallinen päämajakin. Näihin tunneleihin on mahdollista tutustua maksullisen kiertokäynnin aikana.

Englannissa kun ollaan, ovat kalliot innoittaneet taiteilijoitakin. Kerrotaan, että Jane Austin usein vieraili alueella veljensä kanssa ja aloitti täällä vierailunsa jälkeen vuonna 1796 kirjoittamaan kuuluisinta kirjaansa – Ylpeys ja Ennakkoluulo.

c6

Aivan kallioiden päällä on valkoinen South Foreland Lighthouse. Majakka on maailman ensimmäinen sähköistetty majakka. Kun vuonna 1859 majakka sai sähkövalon torniinsa, Knottin suku, joka oli lähes koko majakan olemassa olon ajan sukupolvesta toiseen majakan parissa työskennellyt, joutui siirtymään muihin tehtäviin.

Majakan sisäänpääsy on aikuisilta 6 puntaa, lapsilta 3£. Majakassa on Mrs Knotts teehuone, pieni myymälä sekä mahdollisuus opastettuihin kierroksiin.

c12

South Foreland Lighthouse

c11

Reippailtuamme kallioilla ja ihasteltuamme näkymiä, jätimme Doverin taaksemme.
Suuntasimme syömään myöhäistä lounasta Canterburyyn, jonne Doverista on vajaan tunnin matka.

Kyse on jälleen ihanasta ja vanhasta kaupungista. Kuuluisan kaupungista tekee katedraali, Canterburyn arkkipiispa, arkeologiset kaivaukset sekä Canterburyn tarinat.

1300-luvulla Geoffrey Chaucerin kirjoitti runomuotoisia tarinoita, joissa kerrottiin pyhiinvaeltajien matkasta Canterburyyn, pyhimys Thomas Becketin haudalle. Kuuluisan tarinoista tekee se, ettei kirjoittaja koskaan kirjoittanut tarinoita loppuun asti eli emme tiedä, pääsivätkö pyhiinvaeltajat Canterburyyn vai ei. Mikäli sinua kiinnostavat nämä vanhat tarinat, voi tutustua nykyenglanniksi käännettyyn kokoelmaan tästä.

Takaisin Canterburyyn  ja tähän päivään, etsimme aika kauan parkkipaikkaa, koska kaupunki on varsin suosittu turistien keskuudessa kesäkuukausina. Eikä ollenkaan suotta. Arkeologisia kaivauksia ja vanhan kaupungin idylliä tuli vastaan heti parkkipaikan läheisyydessä.

tori

Vilinää Canterburyssä

Kaupunki oli aivan ihanan hurmaava, jälleen alkoi harmittaa ajan vähyys, illaksi kun olisi vielä ehdittävä kotiinkin. Kävelimme kapeilla kaduilla, aistimme vanhaa kaupunkia kovaäänisten jenkkituristien kanssa sekä kuljimme talojen reunustamalle pienelle aukiolle, jossa vanhan portin vaakunamaalaukset sädehtivät kilpaa auringonvalon kanssa.

portti 2

Tässä vaiheessa muistimme Canterburyyn pysähtymisen syyn eli nälän. Hetken haettuamme, löysimme myyntikärryt, joissa myytiin ”talon” omalla reseptillä maustettuja hampurilaisia sekä hotdogeja, itse tehdyin sämpylöin. Oli muuten elämäni isoin ja mehevin hamppari, vaikka ostimmekin vaunun kaikkein pienimmät hampurilaiset. Täytteet hamppariin sai jokainen itse valita kärryn liitteenä olevasta kylmäaltaasta. Hampurilaispihvi itsessään oli jotain niin maukasta, että harvemmin sellaiseen törmää. Viininpunainen myyntikärry löytyy kesäisin kävelykadulta.

Näin olimme päässeet Englannin road trippimme päätökseen, vatsa ja sielu ravittuina. Seuraavat tunnit kuluivat ajamalla takaisin Gatwickille, palauttamalla vuokra-auto sekä lentämällä takaisin Suomeen.

Road tripit voivat olla rankkoja, mutta myös erittäin antoisia, kuten tämä Englannin reissu oli. Näimme paljon kuten Stonehengen, Bristolin ja Isle of Portlandin, ihastuimme Bathiin ja Brightoniin sekä koimme valtavasti hienoja asioita kuten The Donkey Sanctuaryn sekä Doverin kalliot.

Kiitos matkaseurastasi Englannin mutkaisilla teillä!

Tuulinen Isle of Portland

Isle of Portland, UK. Road trip, osa 5. 

c2

Maisemat ovat mahtavia.

Jatkaessamme matkaa The Donkey Sanctuaryltä, ajelimme kohti Isle of Portlandia idyllisten pikkukylien sekä varsin vaihtelevien maisemien välissä.

Köröttelimme rantatietä eteenpäin: välillä eteemme avautui mahtavia kilometrien pituisia hiekkarantoja, jyrkänteitä ja meren tyrskyjä. Suurimman ”vaikutuksen” kuitenkin teki teiden vaihtelevaisuus, välillä tiet olivat kahden auton levyisiä, joissakin kohdin kaventuen hädin tuskin yhden auton ajettavaksi. Samalla joko puusto tai heinät peittivät kurveissa vastaantulijoiden näkyvyyden. Onneksi ei ajettu pimeällä!

Välillä tiet olivat todella kapeita

Välillä tiet olivat todella kapeita.

Pysähdyimme lounaalle pieneen kylään ja astelimme sisään perhe-omisteiseen pubiin Charmouthissa. Täälläpäin lähes jokaisessa public housessa on hienot ovien päällä roikkuvat nimikyltit, joissakin useita vuosikymmeniä vanhoja. Pubeissa ruoka on usein konstailematonta ja edullista, eikä tämä pub tehnyt asiassa poikkeusta.

bb3

Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa niemen kärkeen Isle of Portlandiin (kaupungin sivut).

c5

Isle of Portland näköalapaikalta kuvattuna.

Kaupunki on osa ns. Jurassic coastia eli Unescon maailmanperintökohteeksi nimettyä Dorsetin ja Itä-Devonin rannikkoa (Jurassic coast). Viimeksi kaupunki oli otsikoissa vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisissa, kun kisojen purjehdusosuudet suoritettiin täällä. Tulipa näiltä vesiltä Suomeen myös kaksi purjehdusmitalia.

Varsin sopivan paikan olivat löytäneet, nimittäin kaupungissa tuuli varsin mukavasti. Kaupunkia edelsi Portland Beach Road, joka oli hyvin suora tie, jonka toista puolta reunusti pitkä hiekkaranta. Mukavalla säällä, ehkä joku paikallinen uskaltaa rannalla käydä ottamassa aurinkokylpyjä, nyt hiekkakaistale oli varsin lämpimästi pukeutuneiden ulkoilijoiden ja lenkkeilijöiden käytössä.

bb7
Kaupungin satamaan pysähtyvät isot risteilijät ja tuolloinkin näytti olevan laiva sataman suojassa. Ajoimme kaupungin läpi viereisen kukkulan näköalapaikalle. Kukkulan päällä oli kahvila sekä vuoden 2012 kisoihin, betonista ja paikallisesta kivestä louhittu, Olympiarenkaat-muistomerkki.

bb1

Vuoden 2012 Olympialaisen muistomerkki.

Vaikka varsinaisesti tällä reitillä ei ollut mitään isompia etukäteen bongattuja nähtävyyksiä tai tapahtumia, on välillä hyvä, että reissuissa on myös aikaa jolloin aivot voivat vain levätä. Ja prosessoida jo tapahtuneita asioita. Näissä maisemissa ja tunnelmissa sitä jälleen miettii kuinka onnekas onkaan, kun voi matkustella ja nähdä maailmaa!

Hämärän laskeutuessa posotimme autolla hieman pidemmän matkan Southamptoniin, seuraavaan pitstopiimme asti.c1

 

Sidmouthin nelijalkaiset ystävät -The Donkey Sanctuary

Sidmouth, UK. Road trip, 4.osa. 

Exeterin jäädessä taaksemme suuntasimme automme kohti rannikkoa ja merenrantakaupunkia nimeltään Sidmouth. Osuimme kaupunkiin juuri kun siellä oli meneillään värikkäät Kansanmusiikkifestivaalit.

Matkalla Sidmouthiin

Matkalla Sidmouthiin

Kaupungin kapeat kadut olivat pukaten täynnä autoja, emmekä valitettavasti saaneet autoa mihinkään parkkiin. Seurasimme autosta käsin, kaupungin läpi virtaavaa ihmisvilinää. Lähes joka kulmassa oli joko markkinakrääsää pursuava myyntitiski tai kitaran säestyksellä laulava trubaduuri, jota kannustivat hippityylisissä vaatteissa olevat ilottelijat. Päivä oli harmaa, mutta se ei festareita tuntunut häiritsevän.

a1

Festarikansaa

Jatkoimme matkaa yhdelle etukäteen netistä bongatulle ”nähtävyydelle”, nimittäin The Donkey Sanctuarylle (Turvapaikan sivut). Kyseessä on kaltoinkohdeltujen aasien ja muulien turvapaikka. The Donkey Sanctuaryn perusti vuonna 1969 Dr. Elisabeth Svendsen. Hän rakastui jo hyvin nuorena aaseihin ja hieman vanhempana, hän haluasi auttaa kurjissa olosuhteissa pidettäviä hyötyeläimiä. Omistajat eivät olleet valmiit luopumaan aaseistaan edes rahasta, kunnes hän sai puhelun, jossa hänelle tarjottiin 204 aasia. Ne aasit joita Elisabeth ei ottaisi, ammuttaisiin, joten koko lauma tuli hänelle. Elisabeth eli koko elämänsä aaseilleen ja perheelleen uskollisena, kunnes menehtyi vuonna 2011. Hänen elämäntyönsä jatkuu ja tämä vierailemamme turvapaikka on hyvänä esimerkkinä siitä. Aasien turvapaikkafarmit ovat sittemmin laajentuneet ympäri Eurooppaa. Brittein saarten lisäksi, turvapaikkoja on Irlannissa, Italiassa ja Espanjassa.

Aaseja laitumella

Aaseja laitumella

Farmilla oli nelijalkaisia ystäviä parisataa kappaletta! Niitä oli aitauksissa, talleissa ja ihan irrallaan. Irrallaan olevat tulivat helposti tervehtimään ja tuntuivat nauttivan jatkuvista rapsutuksista joita turistit, varsinkin ne pienimmät, heille tarjosivat. Itse turvapaikka on iso maalaistalo, jonka jokaisessa rakennuksessa on aaseihin liittyvää toimintaa. Matkailijalla on mahdollista myös adoptoida aasi sekä seurata uuden ystävänsä elämää, koko sen eliniän ajan (adoptoi aasi). Ihan kotiin asti adoptoitua karvakaveria ei siis saa, vaikka niin haluaisikin. Olivat ne ruskeasilmäiset ihanuudet sellaisia… varsinkin NE varsat!
b4

Kaikki aasit ovat merkittyjä, niillä on nimet kaulapannoissa sekä mikä tärkeintä, aasit näyttävät voivan oikein hyvin. Tosin Slade House Farmilla on myös aasiryhmiä, joilla on erilaisia ongelmia kuten: silmä-ja kavio-ongelmaiset sekä erikoisdieetillä olevat aasit.

b1

Vaikka aasien turvafarmeja on Briteissä useita, ainoastaan käymämme Slade House Farm on auki yleisölle. Huom. Farmi ovat auki vain tiettyyn aikaan päivästä, joten kannattaa katsoa vierailuajat etukäteen, mikäli haluaa mennä katsomaan otuksia.

a8

Vierailijoita varten tällä Sidmouthin farmilla on pieni Hayloft ravintola sekä matkamuistomyymälä. Matkamuistoista kaikki kerätyt varat menevät aasien auttamiseen. Matkoilta kotiin tuotu perinteinen jääkaappimagneettimme ostettiin tällä kertaa täältä.

Jos haluat vilkaista söpöliinejä vaikkapa juuri nyt, katso alta löytyvästä linkistä farmilta tulevaa livekuvaa:

https://www.thedonkeysanctuary.org.uk/webcams.

Ja jos ajelet Briteissä päin, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan lutusia sydäntensulattajia ihan livenä!

Matka jatkuu…

Elementary, my dear Watson!

Bristol, UK. Road trip, osa 2. 

Bathin ihanan kaupungin jäädessä taakse (Bathin juttu), oli vuorossa noin parinkymmenen minuutin matkan päässä oleva kaupunki nimeltään Bristol. Olimme ”budjetoineet” kaupungille vuorokauden verran aikaa, mutta osa ajasta meni aamuisen Bathin ihasteluun ja käytännössä olimme myöhään iltapäivällä Bristolissa (opas). Bristol on hieman  nuorempi kaupunki kuin Bath, joten ihan samanlaista ahaa-elämystä se ei aiheuttanut. Kokoluokaltaan Bristol on Englannin 6. suurin ja Ison Britannian 8. suurin.

Uutta puolta kaupungista

Uutta puolta kaupungista

Melbourneen menijöitä?

Melbourneen menijöitä?

Hotellin etsintä, matkalaukut huoneeseen ja saman tien jalkaisin tutkimusmatkalle kaupunkiin. Kaupungin jakaa Bristolin kanava ja kaupungin nimeä kantava satama, josta löysimme ensimmäisen kohteemmekin Brunelin suunnittelema s/s Great Britainin (opas). Kyse on 1843 vesille lasketusta purjealuksesta, joka nykyisin toimii niin museona kuin juhlatilanakin. Eikä mikä tahansa laiva, nimittäin kyseinen paatti toimi myöhemmin esimerkkinä moderneille aluksille. Meidän visiitti jäi laivalla lyhyeksi, koska kello oli niin paljon, ettei sisään enää ketään päästetty. No, toiseen kertaan sitten!

Lotus lammas

Lotus lammas

Jatkoimme taivallusta noin 100 metriä ja kukas se nurkan takaa kurkistikaan kuin Late Lammas. Olimme sattumalta ajautuneet Aardman Animationsin studion pihaan, jossa Lotus-niminen ”Late” tilapäisesti asusteli. Studiosta tuli vahtimestari ulos, joka kertoi meille ja paikalle tulleelle toiselle lapsiperheelle, että kyse on hyväntekeväisyystempauksesta ja 70 erilaista Latea on ympäri kaupunkia. Vuoden 2015 lopulla Late Lampaat myytäisiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Rahat olisivat menossa lastensairaalalle. Hän myös vinkkasi, että olisi olemassa erilaisia Late-kävelyreittejä, karttoja saisi kaupungin turistitoimistosta.

 

The bridge

The Clifton Suspension bridge

Valitettavasti vettä alkoi pirskotella, joten haimme auton ja läksimme pörräämään kaupungille. Olimme lukeneet silloista ja puutarhoista, joten niitä kohti. Ensimmäisenä vastaan tuli 1864 avattu The Clifton Suspension bridge (opas). Silta joka ylittää niin Avon joen kuin syvän Avon laaksonkin. Hieno riippusilta. Ajoimme hieman ahdasta siltaa pitkin ja käännyimme vasemmalle ylös puistoon Clifton Observatorylle (opas). Puistosta oli mahtavat näköalat alas joelle. Puisto on myös paikallisten suosittu piknik- ja lenkkialue.

Hetken maisemia ihailtuamme ja puiston opaskylttejä tutkittuamme, jatkoimme matkaa takaisin kaupunkiin.

Avon joki ja laakso

Avon joki ja laakso

Pyörähdimme Watershedissä olevan turistitoimiston kautta, jossa kerrottiin Late-karttojen olleen niin suosittuja, että tällä hetkellä kartat olivat tilapäisesti loppu. Turistitoimiston ikkunassa oli söpöä, söpömpi Timppa, meilläkin Suomessa TV2:ssa aikoinaan pyörinyt sarja, myös Aardman Animationsin tuotantoa. Turistitoimistossa perheen pienimmät olisivat voineet katsella animaatiota nurkkaan rakennetussa Late Lammas nurkkauksessa. Lapset saivat päähänsä myös Late-kruunun, puhumattakaan Late krääsänmyynnistä, joten siinä kaupungissa ainakin osataan tuotteistaminen. 😉

Sade yltyi sellaiseksi, että päätimme mennä vällyjen väliin hotelliin ja jatkaa tutkiskelua aamulla ennen matkan jatkumista. Muuten, Bristolissa sataa keskimäärin yhtä paljon kuin koko maassa, mutta on yksi maan aurinkoisimmista kaupungeista. Se näkyy puistojen vehreytenä ja erilaisina eksoottisina kukkina, joita esim. Avon laaksossa kasvaa.

Hatun tekijän hattu...

Hatuntekijän hattu…

Aamulla suuntasimme keskustaan, josta bongasimme mitä taitavimmin koristeltuja ja maalattuja Late Lampaita kuin myös vanhan luostarin rauniot. Sekä Saint Nicholas Marketin eli vanhan katetun kauppa-alueen, jossa oli myynnissä kaikenlaista lähinnä turisteille suunnattua tavaraa sekä snackkojuja. Kaupungissa on myös neljä muuta kauppa-aluetta. Mielenkiintoiseksi St. Nicholas Marketin alueen teki vanhat rakennukset sekä niissä roikkuvat hienot myyntikyltit. Tässä osassa kaupunkia historia oli todella läsnä satunnaista kulkijaa.

ovi

Paljon jäi kaupungista näkemättä. Tarjolla olisi ollut mm. Akvaario sekä palkittu Bristolin eläintarha, Blaisen linna, Clifton observatory luola, jne. Kaupunki sopii mainiosti niin aikuisten pidennetyn viikonlopun- kuin lapsiperheenkohteeksi. Tekeminen ei heti lopu kesken.

Bristol mainostaa itseään kaupungiksi jossa on positiivista pöhinää ja tämän allekirjoitan minäkin. Katukuvassa on paljon nuoria ihmisiä, iltaelämä on vilkasta ja kuvataanpa siellä Benedict Cumberbatchin tähdittämää uutta Sherlock Holmesiakin.

Tästä matka jatkui Walesiin, pysy mukana! 🙂

 

 

England, my darling!

Road trip, UK. Osa.1.kopit

Tällä kertaa turinan aiheena on Britannia. Kesällä 2015 saimme vihdoin viimein aikaiseksi lähteä Britteihin road tripille. Tästä oli puhuttu vuosia, mutta aina jokin toinen kohde tai vain superhalvat lennot, kiilasivat edelle. Tällä kertaa niin lennot kuin punnan kurssi vastasivat meidän huutoomme ja lähdimme perheen kanssa saarivaltion eteläkärkeä valloittamaan.

Lensimme Gatwickiin Norwegianilla. Lentokentällä ostimme hieman juomista mukaan sekä tekemässä etukäteen varatun auton vuokrausasiat kuntoon. Ja sitten liikenteeseen… Mieli oli vapaa, kevyt ja täynnä odotuksia, kuten loman alussa tapaa olla.  Vasemman puoleinen liikenne tuntuu joka kerta yhtä oudolta, mutta kun viikon on autoa ajellut, (mieheni) sanoo että se on itse asiassa helpompaa kuin meillä päin ajeleminen.

Road tripillä ;)

Road tripillä 😉

Olimme tehneet kunnon reissusuunnitelmat tälle matkalle, mutta silti otimme vielä viime hetkellä, erään tuttuni FB-päivityksestä idean suunnitelmiimme ja ajoimme aivan ensiksi Jane Austen´s talomuseoon Hampshireen (Jane Austens museo). Museo sijaitsee idyllisessä pikkukylässä, jossa on kaksikerroksisia vanhoja kivitaloja. Museo tai paremminkin sanottuna ihana cottage sijaitsee kadun kulmassa pienen puiston vieressä. Itse museoon tullaan kadulta pienen puuportin kautta avopihalle, josta pääsee niin taloon, matkamuistokauppaan sekä pieneen varsin hoidetun oloiseen hyötypuutarhaan. Muutama vanhemman oloinen turisti istui isojen puiden alle tuoduilla, aikakaudelle sopivilla metallituoleilla ja ihailivat värikästä kukkaloistoa ja kukkien tuoksullaan houkuttelemia perhosia puutarhassa.

Jane Austen´s house

Jane Austen´s house

Kävimme ensin pienessä myymälässä, josta myös liput ostetaan ja kukas se heti ovella olikaan vastassa kuin Mr. Darcy. Siinä nuori pahvinen Colin Firth seisoi ”täydessä mitassaan” toivottamassa kaikki Ladyt lämpimästi tervetulleeksi taloon. Ja vaikka en aivan mieletön Ylpeys ja Ennakkoluulo-fani olekaan (elokuvat olen kyllä ”sivusilmällä” katsonut), niin kyllä sydän hieman otti ylimääräisiä pomppuja ohikävellessä… 😉 Kauppa oli tupaten täynnä Austenin kirjoihin ja varsinkin niistä tehtyihin elokuviin liittyvää tavaraa. Ihania uusvanhoja sulkakyniä, viuhkoja, muistikirjoja ja kaikenlaista krääsää niin pienemmille kuin isommillekin faneille.

Itse talomuseo on sisustettu niin autenttisin oloisilla huonekaluilla kuin olla ja voi, osa on toki alkuperäisiäkin. Alakerran vitriineissä on Janen kirjeitä, käsikirjoituksia, kirjoja sekä vanhoja vaatteita. Yläkertaan johtaa puiset, natisevat portaat. Siellä on mm. Janen kalustettu makuuhuone. Talossa astellessa palaa historian siivillä takaisin 1800-luvun alkuun, kun Jane äitinsä ja siskonsa kera asui talossa.

Puuhakeittiö

Puuhakeittiö

Alakerrassa on keittiö, jossa saa vapaasti leikkiä roolileikkejä. Tilaan oli tuotu vanhanaikaisia hattuja, essuja, koreja ja hameita vapaasti kokeiltavaksi. Pöydän ääressä voi pussittaa kuivattuja laventelinkukansiemeniä tai kirjoittaa sulkakynällä paperiin viestejä, nämä voi viedä kotiin vaikka tuliaisiksi pientä lahjoitusta vastaan. Austenin talo sopii mainioksi pikkukohteeksi niin faneille kuin vanhanajan englantilaisesta elämästä kiinnostuneille. Pääsylipun hintakin museoon oli vain 8£.

Jatkoimme automatkaa, pysähtyen matkan varrella, pienen kylän majataloon lounaalle. Ruokalistalla oli mm. Kidneypieta, Fish ´n chipsejä, uuniperunaa ja pihviä. Hyvin englantilaisia eväitä siis. Ruoka maistui ja oli noin Suomen lounaan hintaista.

IMG_1890

Uuniperuna lisukkeiden kera

Siitä olikin sitten mukavaa ajaa kylläisenä meidän matkan pääkohteeseen, nimittäin Stonehengelle (Stonehenge). Valitettavasti kivipaaseille oli menossa moni muukin innokas matkaaja, joten jonotimme Stonehengen ohittavalla tiellä yli tunnin, ennen kuin pääsimme kääntymään monumentille vievälle tielle. Parkkipaikkoja oli järjestetty osin pelloille, koska kaikki autot eivät mahtuneet nähtävyyden parkkipaikka-alueelle.

Sisäänkäynnin luona on uudehko rakennus, jonne on sijoitettu niin turistiroinaa täynnä oleva matkamuistomyymälä, ylihintainen ravintola, vessoja sekä pieni Stonehengen historiaan liittyvä museo. Ja jos tiellä ja parkkipaikalla oli immeisiä, niin täällä niitä kootusti vasta olikin. Tähän kannattaa varautua, jos esimerkiksi on tarve ”puuteroida nenää”…

Me ja Stonehenge

Stonehengellä

Monumentille on mahdollista kävellä tai mennä hintaan kuuluvalla bussikuljetuksella. Matkaa on noin kilometrin verran. Pelloille on tehty myös patikointipolkuja, joten jos haluaa viettää isomminkin aikaa alueella, niin näkemistä kyllä riittää. Bussia odotellessa kävimme katsomassa museon tarjontaa ja kun bussi tuli, ahtauduimme täpötäyteen bussiin, onneksi matka-aika ei ollut pitkä. Kuuma ja ahdasta kyllä ehti olemaan. Bussit jättävät turistit sadan metrin päähän kohteesta, josta oli varsin helppo kävellä monumentille. Muutama vuosi sitten monumentin luokse oli päässyt ajamaan vielä omalla autolla. Voi vain kuvitella sitä ruuhkan määrää kapealla maalaistiellä.

Stonehenge on suosittu nähtävyys

Stonehenge on suosittu nähtävyys

Onhan se sanottava, että kovin erikoinen nähtävyys on kyseessä. Erikokoisia kivipaasia on kevyesti aidatulla alueella, tasaisen ruohokentän ympäröimänä. Kiviä ei ole mahdollista mennä koskettelemaan, mutta ympyrä on mahdollista kiertää, joten jokainen kivipaasi varmasti näkyy. Kovasti mietitytti näiden kivien tarkoitus, oliko kyse uhrialttarista, kellosta/kalenterista, temppelistä vai mistä, se taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Kannattaa käydä vilkaisemassa tätä Unescon maailmanperintökohdetta, jos on tuolla päin ajelemassa.

Kun asia jota on kauan odottanut, toteutuu, ei kokemus aina ole ihan se mitä on odottanut. Niin kävi tämän maailmankuulun kivimonumentin kanssa. Puhetta autossa riitti ja onneksi suurimmat jonot olivat hälventyneet. Suuntasimme auton nokan kohti Bath:a (turistisivut), jonne oli varattu hotellihuone ensimmäiseksi yöksi. Bathista olimme etukäteen lukeneet, että se on vanha roomalaisten perustama kaupunki ja siellä olisi jäljellä sen aikaista vanhaa kaupunkia ja esim. kylpylä. Joskus sitä saa kuitenkin enemmän kuin mitä odottaa, näin kävi Bathin kohdalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ei niinkään koko kaupunkia, vaan erityisesti vanhaa kaupunkia kohtaan.

The Royal Crescent

The Royal Crescent

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, harvinaista Briteissä, kaupunki oli kaunis ja olo edelleen kevyt. Ensimmäisenä kävimme katsomassa 1700-luvun puolivälin jälkeen rakennettua, Brittidekkareissakin tiuhaan esiintynyttä The Royal Crescentiä (Royal_Crescent). Kyse on puolikaaren muotoon rakennetusta, valtavasta kivitalosta. Crescentissä on myös hotelli, joten jos haluaa kokea yöpymisen iloa vanhassa paremman väen talossa, sekin onnistuu.

Mutta se mikä sai lopulta huokailemaan ihastuksesta, oli Bath:n vanha, roomalainen kylpylä (Roman baths). Siinä se oli, aivan odottamaton ihanuus. Sopivassa suhteessa historiaa ja tätä päivää. Näyttelyt olivat hienosti toteutettuja. Sisäpihalta löytynyt mineraaliallas sekä näkymät sieltä, olivat huikaisevia.

Vanha roomalainen kylpylä

Vanha roomalainen kylpylä

Nykyisessä museossa on mahdollista myös maistaa 46 eri mineraalia sisältävää lämmintä vettä. Veden uskotaan parantavan kaiken maailman kolotukset. Pahalta se ainakin maistui… Ja haisi. Rikkiä kun oli mukana. Kesäisin museo on myös ilta-aikaan auki, jolloin valot pääsevät oikeuksiinsa. Iso suositus!! Mikäli vanhat kylpylät eivät iske, kaupungista löytyy kyllä myös uusia kylpylöitä, joihin pääsee pulikoimaan samassa mineraalivedessä kuin muinaiset roomalaiset aikoinaan.

Kylpylän jälkeen kiersimme pitkin Bathin katuja ja löysimme mm. puiston, jossa paikalliset makailivat vilttiensä päällä, torvisoittokunnan soittaessa vanhoja 20-luvun viisuja auringossa paistatteleville kuulijoilleen.  Puistoon oli muuten sisäänpääsymaksu!!! Joten jäimme katsomaan ja kuuntelemaan antia puistoa ympäröiville muureille.

puisto

Vierestä löytyi joki, jonka yli kulki vuonna 1767 rakennettu romanttinen Bulteney bridge-kivisilta (Pulteney bridge). Kävely Bathissa oli kuin olisi lennellyt pitkin historiallista dokumenttia, tosin opaskirjan kanssa. Joskus unelma ei ole se mitä haluaa, vaan se mitä ei tiennyt haluavansa. Mutta siinä onkin matkustamisen ihanuus, koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa löytää! 🙂

Road tripin kakkososa tulossa… Stay in tune!

Burney bridge-silta

Bulteney bridge-kivisilta