Browsing Tag

Cancún

El Reyn Iguaanit

Cancún, Meksiko

Cancún: valkoinen puuteriranta, turkoosi meri ja huiman laaja hotellialue. Mitä muuta se tarjoaa uusia kokemuksia janoavalle matkailijalle?

Ehdottomasti yhdeksi vierailukohteeksi kannattaa valita hotellialueen tuntumassa oleva El Rey-niminen arkeologinen alue (Blvd. Kukulcan Km. 19). El Reylle on hyvin helppo matkustaa R2 paikallisbussilla. Busseissa on vakiohinta, ja minne sitten oletkin menossa, maksaa reissu aina 10.50 pesoa eli noin 0.50€. Tämä onkin helpoin ja nopein tapa liikkua alueella. Huom! Paikallisbusseissa käy vain käteinen raha.

IMG_2475

El Rey pähkinänkuoressa: El Reyssä on kyse Mayakaupungin raunioista. Kaupunki oli merkittävässä roolissa mayojen kauppareitillä, johon kuuluivat myös mm. Tankah, Tulum ja Xaman Ha eli nykyinen Playa del Carmen. Tuolloin El Rey tunnettiin nimellä Kin Ich Ahau Bonil.

Mayojen vaihtokaupan välineinä toimivat esimerkiksi merisuola, hunaja ja sulat. Vaihtokaupan lisäksi kaupunki toimi hautapaikkana sekä astrologisen tiedon koulutusalueena. Kaupunki on ollut voimissaan vuosina 1250–1630 jKr. IMG_2480

Kaupungin nimestä liikkuu kaksi erilaista tarinaa. Yhden tarinan mukaan El Rey:n kaupunki sai nimensä kun espanjalaiset valloittajat löysivät alueelta ruumiin, jonka otaksuivat kuuluneen Maya-kuninkaalle. Toisena tarinana kerrotaan espanjalaisten löytäneen kivisen patsaan, joka esitti Maya-kuningasta, ja tästä patsaasta kaupunki sai nimensä. Kuningasta esittävä kiviveistoksen pää löytyy Cancúnin Maya-museosta.

Joka tapauksessa El Rey tarkoittaa espanjaksi kuningasta. Vuonna 1923 tutkijat Raymonf Merwin ja Samuel Lothrop löysivätkin todisteita siitä, että kaupungilla oli kuin olikin yhteyksiä Itzamna-heimoyhteisöön, jonka jäsenet hallitsivat aikoinaan niin Chichén Itzáa kuin Edznáa.

IMG_2492

Käytännössä alue on noin 520 metriä kertaa 70 metriä kokoinen kenttä, jolla on erilaisia aika matalia kiviröykkiöitä. Osasta saa hyvän kuvan siitä minkä muotoinen rakennus on ollut kyseessä, osassa on vain kivijalka jäljellä. Kiipeämistä raunioille ei suositella.

IMG_2498

2

Alue on auki joka päivä klo 8-17 ja sisäänpääsymaksu on 50 pesoa eli noin 2.50€. Lapset pääsevät alueelle ilmaiseksi. Ja huom. Vain käteinen raha käy!

Palveluja saat alueelta hakemalla hakea, nimittäin alueella on vain pieni eväskatos, yksi auringossa kulunut opaskartta sekä vessarakennus. Lipputiski, joka on lähinnä vain pöytä ja tuoli, löytyy tämän rakennuksen lipan alta.

IMG_2484

6

Itse raunioalue on nopeasti kierretty mutta se ei olekaan syy siihen miksi alueelle kannattaa piipahtaa. El Reylle kannattaa ehdottomasti mennä alueen kymmenien Iguaanien vuoksi. Ja näitä liskoja on paljon! Ensimmäiset ”ovat vastassa” jo lippupöydän luona.

IMG_2493

Rakennuksen oikealta puolelta aukeaa nurmikenttä, jolla on rauniorakennuksia, kiviä sekä niillä auringossa lepääviä liskoja.

IMG_5591

5

10

Liskot eivät hyökkäile kohti, joten sellainenkin henkilö joka ei niin tykkää matelijoista, pääsee rauhassa tutustumaan otuksiin muutaman metrin päästä. Lähinnä Iguaanit makailevat auringossa ja haistelevat ilmaa. Mikäli menet liian lähelle, ne luikahtavat nopeasti kivien väliin tekemiinsä pesäkoloihin.

IMG_2497

Alue on myös muutaman sadan metrin päässä Nichupté-lahden poukamasta, jossa villit krokotiilit elävät. El Rey onkin kauempaa eristetty verkoilla hieman epätoivottujen matelijoiden poissa pitämiseksi.

Raunioalueella on myös mahdollista tutustua alueen kasvustoon lähietäisyydellä. Valitettavasti kasveja ja puita ei ole sen kummemmin merkitty. Meille tuttuja kasveja olivat erilaiset palmupuut.

9

Alueelta poistuessamme vanha mies tuli valokuva-albuminsa kanssa luoksemme. Hän halusi kertoa, että Cancúnin kaupungissa on paljon suurempi arkeologinen alue nimeltään El Meco. Tämä olisi löydetty vasta 70-luvulla ja olisi huomattavasti paremmassa kunnossa kuin El Rey. Sinne pääsisi R1 bussilla. Kiitimme tiedosta ja koetimmekin seuraavana päivänä käydä raunioilla. Valitettavasti se oli paremmin ajateltu kuin tehty. Nimittäin jäädessämme R1:n bussista Cancúnin kaupungissa pois, ei niin bussikuski kuin paikallisetkaan ollut raunioista kuulleetkaan. Jonkin aikaa ympäri pyörittyämme, vierailu historiallisella alueella vaihtui shoppailuretkeksi.

Riippuen matelijainnostuksestasi, El Reyn alue on parissa tunnissa kierretty. Sopii koko perheelle pieneksi päiväkohteeksi helppouden ja edullisuuden vuoksi. Ja harvoinhan Suomessa pääsee Iguaania tuijottamaan lähes silmästä silmään!

Pidätkö matelijoista?

 

Chichén Itzá: Retki Mayojen maille

Chichén Itzá, Meksiko. Osa 1.

Cancúnissa on lähes välttämätöntä tehdä retki hieman kauemmaksi kaupungista, niin myös me teimme omalla reissullamme. Tarjolla on varsin vilkasta retkitoimintaa, hotellialueen keskustassa on nimittäin lähes jokaisessa kadunkulmassa joku, joka kauppaa ”koko maan parasta-retkeä” ja ”vain tänään sinulle erikoishintaan”. Mikäli retket Maya-pyramideille Cobáan, Tulumiin ja Chichén Itzáan kiehtovat, kannattaa ensin hieman vertailla retkien hintoja ja varsinkin retkien sisältöä.

Halvimmillaan retken Unescon maailmaperintöluetteloon kuuluvaan Chichén Itzáan saa 29$ (Amerikan dollarilla, kurssi on lähes 1:1 euron kanssa keväällä 2017), tosin retken sisältöön ei tällöin kuulu kuin kuljetus paikan päälle/pois, mutta joskus sekin on varsin näppärä matkustusratkaisu.

3

Aamu Cancúnissa

Kannattaa myös yrittää tinkiä hintaa alemmaksi kuten me teimme. Meille tarjottiin kokopäivän retkeä 50$/hlö ja lopulta retken hinnasta lähti vielä kymmenen dollaria per henkilö pois. Retkemme hintaan kuului: haku ja vienti hotellille, vierailu mayojen käsityökeskuksessa, meksikolainen lounas puffee-pöydästä, tarvittavat sisäänpääsyliput, vierailu Chichén Itzássa oppaan kera, vierailu Cenote Ik Kil:ssä sekä pyörähdys Valladolidin siirtomaakaupungissa. Paljon olisi siis luvassa, mutta kuinka moni asia todella toteutuisi, se selviäisi seuraavana päivänä.

IMG_2573

Käsityökeskus

Aamulla sovittuun aikaan klo 8.50 Experiencias xcaretin-pakettiauto kurvasi hotellin pihaan. Autossa oli jo muutama turisti odottamassa retkelle lähtöä. Pakettiauto haki lisää lähtijöitä muutaman hotellin edestä, kunnes lähdimme ajamaan nasta laudassa Cancúnin kaupunkiin. Yksi seurue nimittäin ei ollut herännyt ajoissa ja jouduimme odottamaan 20 minuuttia autossa, kunnes heidät lopulta saatiin ylös sängyistään ja alas autoon. Cancúnissa selvisi, että meitä odotti linja-auto, joka oli jo lähes täynnä retkelle lähtijöitä.

9

Ennen lähtöä, Galo-niminen opas kävi jokaisen lähtijän tiedot läpi: keitä olemme, mistä tulemme ja missä hotellissa asumme. Samalla hän jakoi jokaiselle nro 28-tarran rintaan kiinnitettäväksi, jotta ravintolan henkilökunta tietäisi mihin ryhmään kuulumme. Ravintolaan kun oli odotettavissa samaan aikaan yhteensä 300 ruokailijaa. Ei kuulostanut hyvältä.

Galo opetteli samalla joidenkin retkeilijöiden nimiä ja maita joista tulimme, jolloin opastouhusta tuli huomattavasti henkilökohtaisempaa. Jostakin syystä Heidi oli hänelle helppo lausua, ja sitä sitten päivän aikana kuuli hyvinkin usein. 😉

Bussiseurue oli hyvin kansainvälinen, mukana oli ihmisiä: Jenkeistä, Meksikosta, Kolumbiasta, Perusta, Israelista, Tšekeistä ja niin, Suomesta. Amerikkalaisissa kumppaneissa sana Finland sai aikaan mielenkiintoisen reaktion, nimittäin he päivittelivät pitkän aikaa, kuinka niin kaukaa on voitu tulla tänne asti.

Matka vajaan 200 kilometrin päähän olevalle Chichén Itzálle saattoi alkaa. Tervetulosanojen jälkeen matkustimme lähes pari tuntia ennen kuin Galo aloitti varsinaisen opastuksen. Galo oli hyvin näppärä ja osaava opas. Hän kertoi kahdella kielellä, espanjaksi ja englanniksi, niin Cancúnin kuin Meksikon historiasta. Mayoista ja heidän tavoistaan, sekä kuluvan päivän agendasta. Kuten myös jännän muistisäännön: hieman vaikean kuuloisen Chichén Itzá-nimen muistaa hyvin sanoista Chicken pizza. 🙂

Tässä vaiheessa alkoi myös ensimmäinen ”pakkomyynti”, nimittäin Galo mainosti, että käsityökeskuksessa voidaan jokaiselle tehdä oma Mayakartta, hinta ”vain” 30 taalaa (30€). Bussissa kiersi niin näytekappale kuin tilauslappuja. Tämä jos mikä, on juuri sitä mistä en tykkää, en niin yhtään. Noin puolet osallistujista näytti kuitenkin kalenterin tilaavan. Meidän edessä oleva kolmihenkinen, perulainen perhe oli varsin innoissaan tulevista kalentereistaan.

IMG_2570

Kotipolttoista käsityökeskuksesta?

Pian olimmekin käsityökeskuksessa. Aurinko kävi jo varsin kuumana korkealla taivaalla. Kun ostimme retken, myyjä kehoitti meitä varaamaan mukaan paljon juomista sekä aurinkorasvaa. Eikä turhaan…

Käsityökeskuksessa meille pidettiin tervetuliaispuhe mayojen kielellä, espanjaksi ja englanniksi. Lisäksi meille esitettiin mayojen pyhää piikiveä, joka pitäisi jokaisen täyden kuun aikaan pestä tuntikausia suolavedessä. Hieman jäi epäselväksi, että miksi?

IMG_2566

Tervetulopuhe pidettiin kolmella kielellä: oik. espanjankielinen nainen, kesk. mayakielinen nainen ja vasemmalla oppaamme Galo, joka käänsi puheet englanniksi.

Aikaa keskuksessa vierailuun annettiin 20 minuuttia, mutta olimme ulkona jo viidessä. Käsityökeskusta pyörittää muutama mayaperhe, joiden tukemiseksi saadut varat menevät, mutta hinnat keskuksessa olivat melkoiset. Samaa matkamuistoesineistöä myytiin Cancúnissa, lähes joka liikkeessä, tosin yli puolet halvemmalla kuin tässä paikassa.

IMG_2569

Kuunvalossa pestäviä patsaita…

 

IMG_2572

Värikkäitä, puisia naamareita

Kaikki keskuksesta ostetut esineet saivat siunauksen pyhässä savussa ja lopuksi myös kaikki ostajat siunattiin. Me muut saimme siirtyä käsityökeskuksen vieressä olevaan avoravintolaan lounaalle. Ravintola oli varsin mukava, kutsuva uima-allas ja aurinkotuolit pihassa. Retken hintaan eivät kuuluneet ruokajuomat, jotka olivat mukavasti hinnoiteltu kalliimmaksi kuin yleensä.

Saimme juomamme ja jonotimme ruoan kimppuun. Onneksi olimme saaneet aikataulua kiinni, joten ravintolassa oli vain meidän bussiporukka eikä etukäteen luvattua 300 nälkäistä ruokailijaa. Mitään ruuhkaa ei siis ollut.

Puffee muodostui tulisesta kaalisalaatista, tacoista, lisukkeina meheväksi hautunutta possunlihaa sekä kanaa. Maustettua riisiä ja vihanneksia, spagettia ja useita tulisia salsoja sekä nachoja. Jälkiruoaksi oli supermakeaa vesimelonia. Simppeliä ”kotiruokaa”, mutta varsin herkullista!

IMG_2575

Ravintolan allasalue oli varsin houkutteleva

Kokki oli hätää kärsimässä, nähtävästi bussiryhmämme söi enemmän kuin mitä oli odotettu. Tosin oppaamme kehotti meitä syömään lisää. Ei nähtävästi huomannut kokin ilmettä… 😉 Kun kupu oli ravittu, oli hetki aikaa makoilla ulkona altaalla. Samaan aikaan toinen bussiryhmä saapui paikalle.

Lähdimme kohti Chichén Itzáan. Tässä vaiheessa tuli yllätys, josta emme olleet kuulleetkaan, nimittäin alueelle EI saa viedä reppuja. Ja eikö jokaisella ollut sellainen. Opas ei myöskään suositellut jättämään mitään arvokasta bussiin… Onneksi oli tullut otettua mukaan uimakamoille ns. rantakassi, jonka saisi kokonsa puolesta viedä alueelle. Uimakamat siis reppuun ja passit, lompakot ja kännykät uimakassiin…

IMG_2594

Chichén Itzá pähkinänkuoressa: Kyseessä on vanha Mayakaupunki Jukatanin niemimaalla. Chichén Itzá on parhaiten säilynyt ja kunnostettu arkeologinen Maya-alue. Alueella on useita erilaisia rakennuksia.

Chichén Itzá ei ole pelkästään Unescon suojelukohde, vaan se äänestettiin myös vuonna 2007 New 7 Wonders of the World listalle yhdessä Machu Picchun, Petran, Colosseumin, Kiinan muurin, Taj Mahalin ja Brasilian Jeesus-patsaan kanssa.

13

Chichén Itzá sijaitseen Jukatanin niemimaalla

Mayat olivat edellä aikaansa, heillä oli oma kalenteri, numero- ja kirjoitusjärjestelmä, he viljelivät maata sekä tekivät vaihtokauppaa mm. merisuolalla, hunajalla ja sulilla. Ja hmm. uhrasivat ihmisiä jumalilleen.

Chichén Itzáa hallitsi vuoden 900 lopussa sotaisa tolteekkikuningas Kukulcán, jonka aikana niin ihmisuhrit kuin sodatkin lisääntyivät. On mainittava, että Mayat pitivät hallitsijoitaan jumalina. Hallitsijat olivat maailman keskipisteitä. He päättivät sananmukaisesti elämästä ja kuolemasta. Kukulcán eli Quetzalcoat oli myös sulkakäärme, joka oli yhdistelmä lintua ja käärmettä. Kerrotaan kuningas Kukulcán kuollessaan sanoneen: ”I´ll be back”!

1500-luvulla espanjalaiset konkistadori Francisco de Montejon johdolla valtasivat kaupungin sekä ryöstivät ja orjuuttivat Mayat. Mayojen kulttuurinen perintö oli kirjoitettuna heidän pyhiin kirjoihin eli koodekseihin. Valloittajat polttivat koodeksit, kolmea kirjaa lukuunottamatta. Nämä koodeksit sijaitsevat nykyisin Euroopassa: Pariisissa, Madridissa sekä Dresdenissä. Kerrotaan, että espanjalaiset kokivat mayojen palvovan paholaista. Olihan heidän erään tärkeän jumalansa ilmentymänä käärme. Myös jumalille tehtävät ihmisuhrit tukivat espanjalaista epämääräistä käsitystä mayoista.

14

Sisäänpääsyportilla on tunkua

Tällaista kulttuuriperintöä olimme siis menossa katsomaan. Ajoimme nykyisen Mayakylän läpi, joissa ihmiset elävät edelleen varsin alkeellisissa oloissa, kuulemma omasta tahdostaan. Bussimme kaarsi  nähtävyyden portin eteen, muiden kymmenien bussien viereen. Busseja olivat odottamassa myös useat ärhäkät hattu- ja t-paitakauppiaat.

Ison puun alla oli väsyneitä ja hieman murheellisen näköisiä ihmisiä. Galo kertoi, että nämä henkilöt ovat myöhästyneet omista busseistaan ja nyt odottelevat yleistä linja-autovuoroa lähteväksi Cancúniin.

Cancúnin bussiasemalta lähtee siis joka tunti busseja Chichén Itzáan ja takaisin, joten jos ohjattu turistikierros ei miellytä, on mahdollista tulla paikan päälle julkisillakin. Tosin kannattaa tulla ajoissa, koska nähtävyydelle on todella tunkua ja keskipäivän aurinko on alueella polttava!

Bussiryhmä jaettiin kahteen osaan: espanjankielisen oppaan ja englanninkielisen oppaan ryhmiin. Meille tähdennettiin vielä kerran sitä, että bussi lähtee tasan 2h päästä ja ketään ei sitten jäädä odottelemaan. Kovaa menoa!

IMG_5717

Historianopiskelija piti meistä hyvää huolta

Saimme sisäänpääsylippumme ja lähdimme oppaamme mukana kiertämään aluetta. Oppaanamme toimi historianopiskelija, joka oli hyvin asiantunteva mies. Hän tarkkaili ryhmää koko ajan ja vei meidät opastuksen ajaksi puiden varjoon, jos se vain oli mahdollista. Alueella oli nimittäin todella KUUMA. Vettä ei pystynyt juomaan niin paljon kuin olisi tarvinnut. Ja vaikka aurinkovoidetta oli laitettu useita kerroksia, ei se tuntunut auttavan, vaan talvenvaalea ihomme alkoi huomattavasti punoittaa varjossakin. Suosittelen todellakin varaamaan mukaan niin nesteitä, hattuja, aurinkolaseja ja vähintään 50 kertoimen omaavaa aurinkovoidetta!

IMG_2589

El Castillo

Chichén Itzán alueen kuuluisin rakennus on eittämättä El Castillo eli The Kukulcán`s Pyramid. Opas kertoi, etteivät Mayat tunteneet sanaa temppeli, joten rakennus on enemmänkin linna tai pyramidi. Pyramidi kuvaa parhaiten rakennuksen ulkomuotoa. Pyramidin alaosa on 24 metriä korkea, lisäksi ylätaso, joka on vielä 6 metrinen eli kyseessä on korkea rakennus. Syynä pyramidin korkeuteen on se, että mayojen jumalat asuivat taivaassa. Näin he itse olivat jumaliaan lähempänä.

El Castillossa on itsessään varsinainen kalenteri: rakennuksessa on neljä sivua kuten ilmasuuntia ja vuodenaikoja on, jokaisella puolella on 91 porrasta. Yhteensä 364 porrasta ja ylätaso mukaan luettuna 365 eli yhtä monta päivää kuin on kalenterivuodessa. Tasoja on yhdeksän, yhtä monta kuin porrasta on mayojen manalassa eli Xibalbassa.

Kuuluisat portaat

Kuuluisat portaat

Portaita ylös meillä ei ollut mahdollista kiivetä, sillä vuonna 2006 amerikkalainen naisturisti liukastui portaissa, kieri portaat alas ja kuoli sairaalassa 4h myöhemmin. Jo ennen tätä tapausta, meksikolaiset olivat typertyneinä seuranneet kuinka turistit olivat piirtäneet graffiteja ja kaivertaneet kirjoituksia pyramidin ylätason huokoisiin kalkkikiviin. Kuolemaan johtanut episodi oli heille viimeinen pisara. Ja nyt yli kymmeneen vuoteen, ylös ei ole ollut menemistä.

Pyramidin sisällä on pienempi pyramidi, mutta myöskään sinne ei nykyturisteilla ole valitettavasti asiaa.

Kaksi kertaa vuodessa käärme ilmestyy pyramidin kylkeen. Käytännössä aurinko valaisee kylkiä niin, että näyttää siltä kuin käärme luikertelisi ylätasolta alas. Tämä oli merkki mayoille: ensimmäisen käärmeen nähdessään, oli aika kylvää siemenet. Toisen käärmeen ilmestyessä, sato oli kypsä korjattavaksi. Tänäkin päivänä, käärmeiden ilmestyessä 20.3. sekä 21.9. klo 15.00, turistit ovat paikalla massoittain todistamassa tapahtumaa.

8

Yhden Mayajumalan ilmentymä oli käärme. Käärmepatsaita onkin alueella useita.

Alueella on jäljellä muutama uhripaikka. Oppaan mukaan siniseksi maalatut uhrit huumattiin luonnosta saatavilla huumeilla, joten itse seremoniassa, joka oli varsinainen ”teatteriesitys”, uhrit olivat mukana menossa aina siihen asti kunnes heidän rintakehä viillettiin auki ja sydän revittiin irti. Sydän vietiin Templo de los Guerrerokselle eli Taistelijoiden temppelin päällä olevalle kivelle odottamaan Jaguaarijumalaa, muu uhrin ruumis laskettiin maansisäiseen lähteeseen, Cenote Sacradon vietäväksi.

IMG_2597

200 pylvästä reunustaa Taistelijoiden temppeliä

Tällaisen Cenoten pohjalta arkeologit löysivät Edward Herbert Thompsonin johdolla vuonna 1904 ja 1910 parisenkymmentä ihmisluurangon osaa sekä muuta esineistöä. Suurin osa luurangoissa oli kuulunut 6-12 vuotiaille lapsille, mutta mukana oli niin miesten kuin naistenkin jäännöksiä. Toisin kuin populaarikulttuuri asiat on meille esittänyt, mayoille oli suuri kunnia tulla uhratuksi. Mayat nimittäin uskoivat, että maa oli littana. Kuollessaan ihminen joutui maan alle ja portaittain nousi ylös jumalten luo. Uhratut ohittivat maanalaisen 9 portaisen manala-vaiheen ja pääsivät aloittamaan 13 portaisen matkansa kohti jumalia suoraan maan päältä.

Tällaisia ihmisuhrauksia suoritettiin harvoin, korkeintaan pari kertaa mayojen vuoden aikana (mayojen vuosi on 365 päivää, kuten meilläkin on, mutta heillä oli 20 kuukautta (18 päivää/kk). Ihmisuhrilla toivottiin hyvää satoa veden jumala Chacilta.

Uhrauksia oli myös toisenlaisia, paljon raaempia, nimittäin mayojen kanssa sotaa käyneet viholliset uhrattiin tylysti. Epäilen, että silloin ei huumaavia aineita uhrien pään sekoittamiseksi käytetty. Kolmas uhriryhmä oli pallopelien kapteenit…

6

Pallopelikenttä

 

5

Maali

Alueen levein rakennelma on mayojen pallopeliareena. Mayat pelasivat Pok ta Pok-peliä, joka on yhdistelmä meidän koripallo- ja jalkapallopeleistä. Kussakin joukkueessa oli 7 pelaajaa ja kaksi joukkuetta pelasi toisiaan vastaan. Pallo ei saanut osua maahan, vaan sitä kuljetettiin lantiolla, käsivarsilla ja olkapäillä. Noin 4kg pallo piti saada kapteenille, joka koetti laittaa sen yläpuolellaan olevaan vastustajien maaliin. Pelistä on kiviin kaiverrettujen kuvien lisäksi vain hyvin vähän perinnetietoa jäljellä. Tutkijoiden mukaan näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että voittaneen joukkueen kapteeni sai korotuksen eli ylennettiin uhraamalla jumalten rinnalle. Siinäpä on ollut tavoitetta kerrakseen.

El Castillon sekä pallopeliareenan luona opastetut ryhmät joko taputtavat käsiään tai viheltelevät, ja näin testaavat mayojen äänentoistojärjestelmää. Heidän akustiset ratkaisut ovat olleet melkoisen toimivia, esimerkiksi pallopeliareenalla päätyseinään huudettaessa, ääni kaikuu voimakkaana päästä päähän. Kannattaa käydä testaamassa.

IMG_2595

Templo de los Guerreros

 

IMG_2598

Hieman yli tunnin kierroksen jälkeen, ehdimme kulkea alueella vielä 45 minuutin ajan ennen pois lähtöä. Alueella on kymmeniä matkamuistomyyjiä, jotka myyvät samoja kivi-, puu- ja muovitavaroita kuin mitä Cancúnissa myydään.

Alueen myyjillä on kikka, josta kannattaa olla tietoinen: he huutavat ohimeneville turisteille, että kaikki tavarat maksavat vain yhden taalan. Kun lopulta on maksamisen aika, selviää, että tarjous olikin vain yhden taalan alennus. Tästä opas varoitti meitä jo bussissa, joten jos jotain ostaa, kannattaa olla valppaana sekä todellakin tingata vähintään puolet hinnoista pois.

11

Auringosta ja kaikesta tietomäärästä typertyneinä kävimme hakemassa kalliit jääslushit sisääntuloaulassa olevasta pienestä kahvilasta. Nykyaikaisella vessa-alueella vierailtuamme, lähdimme etsimään bussia. Kuvittelimme olevamme ajoissa, koska oli vielä 10 min. lähtöön, mutta oppaan pelottelu oli tehonnut ja lähes kaikki muut olivat jo istumassa viilennetyssä linja-autossa.

Kun kello tuli tasan klo 14.00 bussi lähti, vaikka israelilaiset tytöt eivät olleet vielä kyydissä. Jenkkituristit saivat anelemalla pyydettyä oppaalta 5 minuuttia lisäaikaa. Bussin odottaessa tiellä, tytöt tulivat kyytiin, täysin tietämättöminä siitä, että olivat sekuntien päässä puun alle jäämisestä. Opas oli tosissaan!

Chichén Itzá on paikkana maineensa veroinen ja todellakin vierailun arvoinen nähtävyys. Mayojen historia on hurja. Onni oli saada mukaansa asiantunteva opas, jonka puheet todellakin laittoivat mielikuvituksen liikkeelle.

Kuumasta Chichén Itzásta suuntasimme läheiselle Cenotelle uimaan. Tästä virkistävästä seikkailusta voit lukea seuraavassa osassa…

Hola, Cancún!

Cancún, Meksiko

Kuinka moni matkustaja haluaa viettää lomansa Käärmeenpesässä? Sitä nimittäin tarkoittaa mayojen kielellä Cancún. Onneksi käärmeet ovat aika vähissä Cancúnin rannoilla, vaikka joitakin muita otuksia rantahietikoilla kyllä pötkötteleekin. 😉 Vietimme perheeni kanssa Cancúnin alueella hiihtoloman, vaikka suksia erityisesti tällä lomalla ei tarvittukaan.

IMG_2417

Auringon noustessa on kiva tepastella hietikolla

Pieni tietopähkinäCancún on kuuluisa rantalomakohde turkoosin Karibianmeren rannalla, Quintana Roon osavaltiossa Meksikossa. Kaupunki jakautuu selkeästi kahteen osaan, itse Cancúnin kaupunkiin sekä massiiviseen, noin parinkymmenen kilometrin pituiseen hotellialueeseen.

IMG_2455

Ranta aamuauringossa

IMG_2518

Pizza maistuisi myös krokotiileille

Meksikon valtio alkoi rakentaa hotellialuetta 1950-luvulla saareen, jonka sillat nykyisin yhdistää mantereeseen
saaren molemmista päistä. Väliin jää Nichupté-lahti, jossa asustaa mm. krokotiileja, joten siellä ei ole suositeltavaa uiskennella. Tosin paikoitellen lahti on niin rämettynyt, ettei siellä tekisikään mieli varpaitaan kastella. Lahdella kylläkin järjestetään viidakkoteemalla tehtäviä veneretkiä.

Lentokentältä on noin puolen tunnin matka hotellialueen hotelleihin. Hotellien osoitteet on merkitty kilometrien mukaan esim. Bulevard 7,5km Kukulcan. Espanja on alueen hallitseva kieli, mutta englannilla tulee mainiosti toimeen. Tästä ovat pitäneet huolen miljoonat Amerikkalaisturistit, jotka viettävät alueella hyvin ansaittuja lomiaan.

Me vietimme lomaviikon Ocean Dream-nimisessä hotellissa. Hotelli vastasi täysin niin tietojen kuin kuvienkin puolesta Booking.comissa julkaistuja esittelytekstejä, mutta silti jokin pieni asia jäi hotellissa vaivaamaan. Olisiko asialla ollut tekemistä viihtyisyyden yms. kanssa, mutta jotakin jäimme kaipaamaan. Arvosanaksi hotellille annan perushyvä 8.

Hotellialueella on tarjolla kaikki lomalla tarvittavat peruspalvelut: matkamuistokauppoja, rahanvaihtopisteitä, apteekkeja, baareja, yökerhoja kuten maailman kuulu Coco Bongo, pikaruokaravintoloita kuten Subway, McDonalds, Dominos Pizza sekä ravintoloita kuten Hard Rock Cafe, Hacienda de Mortero ja Hooters, hieman isompi sekatavarakauppa sekä lukuisia retkiä tarjoavia myyntipisteitä. Ja tietenkin, katukuvassa on jokaisen kukkarolle sopivia hotelleja, omine uima-allas- ja puistoalueineen.

IMG_2470

Tacon lisukkeet ovat valittavissa oman maun mukaisiksi.

Ruokapaikoista suosittelen ehdottomasti kokeilemaan pientä ”nakkikioskia” muistuttavaa Ah Barbaro-taqueria. Tacot on tehty aidoista aineksista. Ravintola on todella edullinen. Kaksi tortillaa valitsimillasi täytteillä ja lisukkeilla maksaa noin 50 pesoa eli 2.50€.
Se mikä ravintolassa teki vaikutuksen, oli ruoan tuoreus ja makumaailma, suussa maistui jokainen makuelementti erikseen. Ja kuitenkin, kuinka hyvin maut esimerkiksi kanatacossa sopivatkaan yhteen. Meksikolaiset tacokuoret eivät ole kovia vaan muistuttavat enemmän meidän tortilloja, tosin ovat halkaisijaltaan paljon pienimpiä. Ravintola löytyy Hootersin talosta, kulmasta ennen parkkipaikkaa (osoitteesta: Avenida Sayil No. 30). AHH Barbaro-ravintola on auki 24h.

Meksikossa kun ollaan, kannattaa erityisesti kokeilla paikallisia ruokia tarjoavia ravintoloita. Tosin niiden ruoat ovat täysin erilaisia kuin meillä päin vastaavat ovat, kuten juuri nämä tacot. Ruoat ovat maustettuja, mutta eivät tulisia. Tulisuus on jokaisen säädettävissä pöydässä olevilla kastikkeilla. Meksikossa sanotaan: Jalopeno on lasten ruokaa, Habanero on miesten ruokaa! Näistä paprikoista ja avokadosta tehtyjä kastikkeita sekä hieman mauttomia maissinachoja on yleisesti tarjolla lähes jokaisessa ravintolassa. Lisäksi paikan päällä tehtyä salsaa, joka on tulista.

IMG_2472

Tacoja, nam!

Eikä kannata unohtaa tippejä! Täällä jos missä, niihin on opittu. Oli kyse portieerista, huonesiivoojasta, kassasta, tarjoilijasta, oppaasta, autonkuljettajasta, jne. Joka paikassa, missä on palvelua tarjolla, on joko purkki tippejä varten, ammattilainen käsi ojossa tai kuittiin käsin kirjoitettu teksti, ettei hinnassa ole mukana tipit, kiitos ja hymiö. Hmm. Tässä vaiheessa laittaa aina miettimään, pitääkö henkilöitä tipata 15 % vain tippaamisen vuoksi vai vain silloin kun palvelu on oikeasti ollut sen arvoista?

IMG_2524

Meksikolaista pullaa

Alueen hotellitarjontaan voi jokainen tutustua Internetissä. Kannattaa varautua helmi-maaliskuun vaiheessa Amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden Springbreakiin. Tällöin hotellit täyttyvät bilettäjistä, jolloin soitto soi yötä päivää ja Tequila virtaa. Eivät ehkä ole kaikkein toivotuimpia seinänaapureita?

IMG_2432

Näissä maisemissa silmä ja mieli lepää

Hotellialueen ranta on mahtava, puuterinvaaleaa, hienoa hiekkaa kilometritolkulla. Vaikka useampi hotelli mainostaa tarjoavansa yksityisrannan, todellisuudessa pitkä ranta on kaikkien käytössä ja sitä onkin varsin mukava kävellä tai lenkkeillä aamutuimaan, lämpimän meriveden huuhtoessa varpaita. Vesi on erittäin kirkasta. Cancúnissa tuulee hyvin usein, mutta päivisin se on vain helpottava tekijä, auringonpaahde kun on hyvin voimakasta erityisesti meille Pohjolasta tulleille. Aurinkorasva onkin lomakosmetiikan ykköstuote!

IMG_2691

Kyltissä esitellään lippujen värikoodisto.

Tuuli mahdollistaa niin surffauksen rantavedessä sekä erilaiset taivaalle nostettavat härpäkkeet. Internetissä tosin varoitellaan näistä varjoliitimistä, nimittäin joka vuosi kymmenet matkailijat loukkaantuvat riippuliito-onnettomuuksissa.

Koko viikon ajana, jonka olimme Cancúnissa, rannassa liehuivat punaiset liput, jotka varoittivat meren vaaroista. Nämä liput kannattaa ottaa tosissaan, merivirta on yllättävän voimakas ja vie nopeasti kauas rannasta. Viikoittain useat turistit joutuvat turvautumaan ensiapuun, rannalla sattuneiden erilaisten onnettomuuksien vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ranta olisi supervaarallinen, päinvastoin. Ranta on matala ja hienohiekkainen, mutta aallot voivat olla paikka paikoin melkoisia. Tosin rannassa on myös kohtia, joihin aallot lyövät heikommin kuin toisaalla, joten siirtyminen sadan metrin päähän, voi turvata selustasi ja voit nauttia merestä täysillä.

Useampi meistä ei jaksa viikkoa maata uima-allasalueella tai uiskennella meressä, joten miten olisi pieni retki johonkin? Alueella on hyvin vilkasta retkitoimintaa tarjolla. Lähes joka kulmassa joku kauppaa retkiä jollekin Mayaraunioille kuten Tulumiin, Cobáan tai Chichén Itzáan. Meidän retkemme suuntautui Chichén Itzáan ja on luettavissa tästä linkistä. Jos historia ei kiinnosta, retkiä tehdään myös erilaisiin aktiivipuistoihin, puutarhoihin sekä merelle.

IMG_2594

Chichén Itzán El Castillo

Mikäli Mayarauniot kiinnostavat, mutta matkustaminen ei, on hotellialueen yhteydessäkin raunioita nähtävillä. Alueella on El Rey-niminen raunioalue, joka on ehkä tunnetumpi lukuisista Iguaaneista kuin itse raunioista. Sisäänpääsymaksu on 50 pesoa eli noin 2.50€. Tänne on hyvin helppo tulla R2 paikallisbussilla. Busseissa on vakiohinta, ja minne sitten oletkin menossa, maksaa reissu aina 10.50 pesoa eli noin 0.50€. Tämä onkin helpoin ja nopein tapa liikkua alueella. Busseissa käy vain käteinen raha.

IMG_2505

El Reyssä pääsee tutustumaan lähietäisyydellä Iguaaneihin

IMG_2483

Mayojen rakennusten raunioita

Viikon aikana kannattaa kerran tai pari vierailla noin 15 km päässä olevassa Cancúnin kaupungissa. Siellä ei tosin ole mitään ihmeellistä näkemistä, mutta jos haluaa tehdä vaikkapa edullisia ostoksia, kuten vaatteita, kannattaa ostokset tehdä täällä. Tosin vaatteiden koot, eivät vastaa meidän mitoituksia. Kannattaa kokeilla ennen ostamista, ettei tule yllätyksiä. Kaupungissa on myös pari paikallista tavarataloa kuten Comercial Mexicana ja Superama sekä Amerikkalainen Walmart.

Keskustan alue tuntui mielestäni aika sekavalta. Tarkoitan sitä, että keskustan aluetta on hieman hankala hahmottaa, koska kaupungissa ei varsinaisesti ole aukiota tai toria, jonka ympärille keskusta olisi muodostunut, vaan kadut risteilivät poikittain ja kauppoja sekä ravintoloita on siellä täällä. Linja-autot nro R1 ja R2 rullaa kuitenkin hotellialueelta kaupunkiin muutaman minuutin välein. Itse matka kestää kaupunkiin noin puolisen tuntia, riippuen liikenteestä, joten jos tuolla päin on, kannattaa käydä vilkaisemassa hieman aidompaa Meksikoa.

IMG_2651

Paikallisväriä Cancúnin kaupungissa

IMG_2650

IMG_2528

Käsityötä parhaimmillaan, laukkujen kutojia bussipysäkillä.

Jos haluaa shoppailla suuren maailman tyyliin, on hotellialueen tuntumassa kaksikin suurta ostoskeskusta. Kukulcan Plaza (19,5km Kukulcan) sekä La Isla -niminen jättimäinen ostoskeskus (12km Kukulcan). Venetsian katuverkoston tyyliseksi rakennetusta La Isla-keskuksesta löytyy niin isoja monikansallisia ketjuja kuten Nike, Armani, Lacoste, Zara kuin useita kymmeniä paikallisia yrityksiä.

IMG_2513

La Islan ruokailualue on hieno!

Alueen laidalla, lahden poukaman ääressä on useita ruokaravintoloita, joissa voi siemailla ylihintaisia Tequilapohjaisia juomia, samalla kun vedessä turistit kokeilevat flyboardeja tai vesiskoottereita. Omalla riskillä, nimittäin lahdessa on todellakin krokotiileja. Pääsin näkemään yhden valtavan otuksen Amerikkalaisen naisen kännykästä. Valtava kroko oli tullut heidän hotellinsa eteen makailemaan ja nauttimaan auringon lämmittämästä katukiveyksestä. En ehkä haluaisi sitä silitellä. Ostoskeskuksessa on myös iso akvaario, jossa pääsee 120 Amerikan taalalla koskettelemaan delfiinejä. Jätimme vierailun akvaariossa tietoisesti pois ohjelmastamme.

IMG_2514

Houkuttelevaa mutta niin vaarallista!

Kiva päiväkohde on Isla Mujeres eli naisten saari. Saareen pääsee näppärästi useasta eri laiturista Cancúnissa. Meno-paluulippu maksaa 22 dollaria henkilö (dollarin kurssi on lähes 1:1 euron kanssa alkuvuodesta 2017). Paikka on kuuluisa saaren pohjoisosan rannoista ja on aivan ihana rantakohde, varsinkin lapsille mataluutensa vuoksi. Rannasta ja saaresta voit lukea lisää myöhemmin.

IMG_2560

Pohjoinen ranta on matala ja niin kaunis!

Cancún on turvallinen kohde, illalla pimeässä liikkuminen ei aiheuta ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Meksikolaiset ovat hyvin ystävällisiä, ilman taka-ajatuksia. Ystävällisyys on niin ylitsevuotavaa, että välillä sekin on rasittavaa, koska aina ei ole kyse eksymisestä, jos kadunkulmassa pysähtyy… Heti oli joku auttamassa lähintä bussipysäkkiä kohden. 😉 Lisäksi voi varautua siihen, etteivät he ole kaikkein hiljaisinta kansaa, esimerkiksi niin busseissa kuin meksikolaisissa ravintoloissa meteli on melkoista, kun espanjankieliset tanssibiitit raikuvat hermeettisen äänekkään puhetulvan keskellä.

IMG_2399

Hacienda de Mortero edustalla

Kaiken kaikkiaan Cancún on varsin mukava lomakohde, joka tarjoaa lähes jokaiselle jotakin. Oli sitten kyse rannoilla tehtävistä aktiviteeteistä kuten sukeltamisesta patsaspuistossa, uimisesta ja snorklauksesta, shoppailusta, vierailuista arkeologisilla alueilla tai vain laatuajan viettämisestä perheen tai ystävien kanssa edullisissa ravintoloissa tai rantavarjon alla. Ja onhan lämpö, maisemat ja värit aivan mahtavia, erityisesti meille, jotka lähtevät harmaata talvea pakosalle pallon toiselle puoliskolle. Tykkäsimme kovasti! 🙂

Meksikossa tehdyistä retkistämme, voit lukea mm. tästä.