Browsing Category

Virrat

Killinkosken Wanha Tehdas – Monipuolinen museokeskittymä

Killinkoski & Wanha Tehdas, Virrat

Seuraavaksi vien teidät jälleen yhteen kesälomakohteeseeni, nimittäin Virtain ja Ähtärin välistä löytyvälle Killinkosken kylälle.

Täältä löytyy Wanha Tehdasmiljöö, joka suorastaan pursuaa hieman erilaisia, mielenkiintoisia museoita sekä rustiikkisia näyttelykokonaisuuksia.

Tehtaan vieressä kimaltelee Vuolteenjärvi.

Killinkoski & Wanha Tehdas lyhyesti

Killinkosken Wanhan Tehtaan vanhimmat osat on rakennettu vuonna 1908 ja on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemia. Rakennus on nykyisin suojelukohde.

Wanha Tehdas on alkujaan toiminut P. G. Holmin nauhatehtaana, myöhemmin Inka Oy:nä.

Wanhan Tehtaan uumenista löytyy mm. 100-vuotista tehdasperintöä esittelevä Nauhateollisuusmuseo, uuden karhea Into-keskus, laaja Kamerataivas – valokuvaamisen erikoistunut Suomen Kameramuseo, Kylämuseo: Killin Parturi-kampaamo, ajankohtainen Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely, Nostalgiset lelut-näyttely, VPK:n palokalusto näyttely, Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila sekä Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma.

Wanha Tehdasmiljöö.

Wanhassa Tehtaassa voi myös tehdä löytöjä Kirpputorihallissa ja Kirjakirppu-myymälässä. Intoutua taiteesta Taidegalleria Killin Kalleriassa, ostaa nauhoja Killinkosken tehtaanmyymälästä sekä herkutella museokäynnin lopuksi Wanhan tehtaan kuppilassa.

Tänään

Meidän perinteinen kesälomakäynti alkaa lähes joka kerta samalla tavalla eli yläkerran vuonna 2002 avatusta Kirpputorihallista. Tämä on aivan valtava kirpputori, jossa on myynnissä kaikenlaista tavaraa taivaan ja maan välistä. Kiinnosti sitten maalaisromantiikka kuten hevosten päitset, vanhat lehdet ja levyt tai uusimmat liikuntavälineet.

Valinnan vaikeutta…

Tavaroiden hinnat ovat kohtuulliset, ja erityisen mukavaa on, että täältä usein löytää juuri niitä asioita joita pääkaupunkiseudun kirpputoreilla ei ole tarjolla. Meidän traditioihin kuuluu joka kesäinen villasukkaparin ostos tulevaa talvea varten. Tällä kertaa mukaan lähtivät myös iloisen väriset lapaset sekä kesälukemista mökille.

Kirpputorihallin vieressä on valokuvagalleria, jossa tällä kertaa oli Antero Takalan Twilight Inari-valokuvanäyttely esillä.

Kamerataivas

Joka vuosi käymme myös vuonna 2007 avatussa Suomen Kameramuseon Kamerataivaassa, jonka näyttely on varsin kivasti toteutettu. Jos olet kiinnostunut vanhoista kameroista ja kameratekniikasta, täältä varmasti löydät mielenkiintoista katsottavaa. Valikoimassa on peräti 2500 esinettä! Museon perusnäyttely pohjautuu testamenttilahjoitukseen, jonka Rainer ja Sirkka Mattlin ovat Suomen Valokuvahistorialliselle Yhdistykselle lahjoittaneet.

Museon suurin ja pienin kamera.

Museoon on lavastettu vanhan ajan elokuvateatteri nostalgisine Pekka ja Pätkä-leffajulisteineen, 70-luvun mainoskuvaamo, kylpyhuonekehittämö sekä Killinkoskella toimineen Valokuvaamo Tenholan alkuperäinen kalusto. Museo on ainutlaatuinen paikka!

Teatteri sisältä.

70-luvun mainoskuvaamo.

Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma

Seuraavaksi siirrymme tutkailemaan Vanhojen opetusvälineiden kokoelmaa, joka on näin 70-luvulla syntyneelle kovin tutun oloinen paikka. Nykyisille lapsille ja nuorille kokoelma on varsin erikoinen.

Esillä on täytettyjä eläimiä, kyykäärme lasipullossa, piirrettyjä pahvitauluja, mankeli, Harmooni, liitutaulu ja sokerina kakun päällä Nokia-merkkinen kuminen utare-opetuslaite. Varsinaista historianhavinaa menneen ajan luokkahuoneista, vain lasten äänet puuttuvat…

Tämä kokoelma on ollut ehdoton kesävieraidemme suosikkipaikka, vaikkakaan esineisiin ei valitettavasti saa koskea.

Opetustarvikekokoelman vieressä on Kirjakirppu, josta voi löytää edullisia kirja-aarteita useamman vuosikymmenen takaa. Putiikista tulee mieleen 80-luvun kirjastot.

Kylämuseo: Killin parturi-kampaamo

Mennessämme tehtaan rappusia kerroksen alaspäin, täältä löytyy ihka oikea Killinkoskella toiminut Killin parturi-kampaamo, tosin muovipleksien takaa. Esineitä on 1930-luvulta aina tähän päivään. Kokoelma on Eila Hömmön keräämä.

Onpa täälläkin jotain tuttua, kasarina omat kampaamokäynnit aloittaneelle… Esimerkiksi vanha päähän laitettava kuivauspömpeli. Ja entä nuo seinällä olevat paperiset hiusmallit, aika eksoottisia! 😉

Nostalgiset lelut-näyttely ja VPK:n palokalusto näyttely

Mikkelikutomon hallitilasta löytyy kaksi varmasti perheen pienimpiä kiinnostavaa näyttelyä. Hallin perältä löytyy vanhoja VPK:n palokalustoon liittyviä tavaroita ja esineitä, sammutusletkuista Land Rover-paloautoon.

Käsin pumpattavat vesipumput.

Nostalgiset lelut-näyttelyssä on esillä Rita Halttusen laajasta kokoelmasta mollamaijoja, nukkeja ja leluja. Esillä on ihanan söpöjä nalleja, ja entäs sitten nuo vanhat nukenvaunut? Katsottavaa on niin paljon, että menee tovi jos toinenkin, ennen kuin oma lapsuuden aikainen lelu näyttelystä löytyy.

Killinkosken tehtaanmyymälä

Samasta kerroksesta löytyy myös Killinkosken tehtaanmyymälä, josta voi ostaa kotiin viemisiksi metrikaupalla kaikennäköisiä nyörejä, nauhoja ja vetoliinoja.  Ja ei kuulkaas hinnat päätä huimaa!

Into-keskus

Uuden karheana uutuutena löytyy tämän vuoden huhtikuussa avattu Into-keskus. Keskuksessa esitellään Nyströmin kulttuurisuvun vaiheita sekä virtolaisen kuvaajan I. K. Inhan elämää.

Keskuksen perustana on Aamu Nyströmin testamenttilahjoitus Virtain kaupungille. Testamentin ehtona oli perustaa kaupunkiin Into-keskus, johon sijoitetaan testamentin mukana tullut jäämistö sekä muuta materiaalia.

Nykyaikaisin tehostein pääset tutustumaan I. K. Inhan elämään.

Keskukseen onkin lavastettu Nyströmien työhuone, jonka läpi kävellessä saat mukaasi tuulahduksen menneistä ajoista Jäähdyspohjan Valkeajärven kulttuurikodista.

I.K. Inhan Toiveiden mailla-näyttely

I.K. Inha (1865 – 1930) tunnettiin taitavana kansallisvalokuvaajana. Valokuvauksen lisäksi hän työskenteli myös toimittajana, kääntäjänä, kriitikkona ja kirjailijana.

Vas. puolella I.K. Inhan Toiveiden mailla-näyttely. Oik. puolella Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely.

Vilhonkatu, Helsinki. Kuva: I. K. Inha 1908, Suomen Valokuvataiteen museo.

Inhan elämään keskittyvän näyttelyn lisäksi, Into-keskuksessa on toteutettu kaksi I. K. Inhan kuviin perustuvaa valokuvanäyttelyä.

Ensimmäisenä näyttelynä on Toiveiden mailla-valokuvanäyttely. Näyttelyssä on mukana yhteensä 40 mustavalkoista Inhan ottamaa valokuvaa, joissa esitellään Inhan Padasjoen kuvausmatkan otoksia vuodelta 1913. Osa kuvista ei ennen tätä näyttelyä ole ollut esillä, eikä kuvia löydy Inhan kirjoistakaan. Nyt on siis lähes ainutkertainen mahdollisuus tutustua taidokkaasti otettuihin valokuviin.

Näyttely on avoinna 30.9.2017 asti.

I.K. Inha – Mansikit Pariisin

Into-keskuksen salista löytyy toinen Inhan valokuvanäyttelyistä. Tämän näyttelyn aiheena on vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely ja erityisesti lehmät sekä heidän omistajansa. Kuvat ovat omalla tavallaan hyvin persoonallisia, suorastaan sympaattisia.

I.K. Inhan kuvasarjasta Suomen maatalous, 1899. Kuva: Suomen Valokuvataiteen museo.

Näyttely on avoinna 30.9.2017 asti.

Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely

Into-keskuksesta löytyy nyt myös Wanhan tehtaan suunnitelleelle arkkitehdille Josef Stenbäckille omistettu, pysyvä näyttely. Näyttelyssä esitellään hänen rakennuspiirustuksia mm. Killinkosken kirkosta, Virtain Pappilasta, sekä useista muista kuuluisista rakennuksista.

Virtain uuden pappilan rakennuspiirustus, piirtänyt Josef Stenbäck.

Nauhateollisuusmuseo

Sisäpihalta löytyy sisäänkäynti vanhaan pannuhuoneeseen rakennettuun Killin Kalleriaan, vanhaan pajaan rakennettuun Wanhan tehtaan kuppilaan sekä Nauhateollisuusmuseoon.

Viimeisenä käymme katsomassa Nauhateollisuusmuseon. Rakennuksen toisesta kerroksesta, entisestä tehtaan valmistusosastosta sekä ompelimosta löytyy varsinainen laitteiden ihmemaa.

Nauhateollisuusmuseo.

Museo on Pohjoismaissa ainoa laatujaan. Lähin vastaava löytyy Ronsdorfista Saksasta. Nauhateollisuusmuseossa on vanhoja, omalla tavallaan tosi hienoja laitteita ja koneita, joilla on aikojen saatossa kudottu, päärmätty ja tikattu erilaisia nauhoja sekä merkkejä.

Vanhat valokuvat elävöittävät museota. Kannattaa vilkaista pientä konttoria laitteiden takana. Täälläkö esimies on istunut ja valvonut tuotantoa?

Entisestä ompelimosta löytyy merkkejä jos jonkinlaisia.

Kullakin merkillä on omat tietonsa kortille tallennettuna.

Muumimerkki. Olisiko 80-luvulta?

Konesalin jälkeen on pieni huone, joka on täynnä erilaisia merkkejä ja etikettejä muumeista kaupunkien pr-merkkeihin. Joukossa on monta tutunnäköistä kankaanpalasta. Mitä kaikkea mielensyövereihin oikein tallentuukaan vuosien varrella?

Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on etikettihuoneen viereinen näyttelytila, joka on omistettu Killinkosken omalle taiteilijalle, Marjaliisa Pitkärannalle (1941 – 2003) ja hänen kattavalle tuotannolleen.

Taiteilijan työpöytä.

Alkuperäinen piirros Marjaliisa Pitkäranta.

Et ehkä tunnista häntä nimeltä, mutta työt puhuvat puolestaan. Esillä on useita taiteilijan piirtämiä herttaisia postikortteja, kirjojen kuvituksia sekä postimerkkejä.

Elinaikanaan taiteilija piirsi kahdeksan postimerkkihin päätynyttä kuvaa. Löytyypä Marjaliisan kuvituksia myös tietyn aikakauden oppikirjoistakin. Näyttelytila muistuttaa pienten tyttöjen ”ihanuuksien ihmemaata”.

Into-keskuksesta löytyy opetustauluja, jotka ovat myynnissä.

Kaiken kaikkiaan käynti Killinkosken Wanhassa Tehtaassa on sykähdyttävä. Monta niin kovin erilaista museota, ja silti niin lähellä toisiaan. Kävijällä on mahdollisuus tutkia menneiden aikojen elämää hyvin konkreettisesti.

Kaikkiin museoihin ja näyttelyihin on vapaa pääsy, joten konkurssia et tällä museokäynnillä tule kokemaan. Päinvastoin, olet lähtiessäsi monta ajatusta ja kokemusta rikkaampi!

Aukioloajat

Wanha Tehdas on auki 30.9.2017 asti, ma-pe klo 10.00 – 17.00, la 10.00 – 15.00 ja su 12.00 – 17.00. Maksullisia ryhmäopastuksia on tarjolla tilauksesta. 

Pehmeitä löylyjä ja makoisia unia – Matkailutila Haapamäessä

Matkailutila Haapamäki, Virrat

Vaimeaa tuulenkohinaa koivunlehdissä, peilityyni järvi edessäsi, kaukana kujertava kyyhkynen sekä laskevan ilta-auringon lämpö ihollasi. Voiko enempää kesälomaltaan toivoa?

Tällaisia tuntemuksia on tarjolla Matkailutila Haapamäessä Virroilla. Tässä blogitarinassa siirrymme Haapamäen vehreisiin maisemiin nauttimaan kesästä ja lämmöstä!

Haapamäki lyhyesti

Matkailutila Haapamäki on tarjonnut maatilamatkailua Virtain Vaskivedellä 50 vuoden ajan. Alkuperäinen Tapion tila on ollut saman suvun omistuksessa jo yli 100 vuoden ajan. Myös matkailuyritys on kulkenut suvussa, ja on pysynyt vuosikymmenten ajan perheyrityksenä.

Tilalla on ollut kolme päätaloa; Tapio, Tuomisto ja Setälä. Jokainen isäntäpari on muokannut tilaa oman näköisekseen sekä kasvattanut tilan pinta-alaa alkuperäisestä viidestä hehtaarista peräti 85 hehtaariin. Samalla tilalle on noussut rakennuksia eri käyttötarkoituksiin sopivaksi.

Vuonna 1966 tilaa alettiin kehittää matkailun saralla rakentamalla Hellinki-mökki rantaan. Aluksi matkailutarjonta oli pientä, lähinnä yhden mökin ja saunan vuokrausta.

70-luvulle päästyä, rakennettiin tilalle Lepola- ja Riihimökit, joihin pääset kohta tutustumaan tarkemmin. Vuonna 1976 tehtiin päätalon siirto ja samalla matkailu muuttui ammattimaiseksi. Samalla vuosikymmenellä rakennettiin myös savusauna.

80-luvulla laajennettiin Setälää ruokasalilla, terassilla ja laitoskeittiöllä. Myös Metsäpirtti nousi tilalle. Elettiin matkailun osalta Haapamäen kulta-aikaa, tila oli usein matkailijoista hyvin täysi. Tila oli esimerkiksi mukana TV2:lta tulleessa Resiinaralli-ohjelmassa. Ohjelmassa kilpailijat mittelivät taitojaan erilaisissa maaseudulle sijoittuvissa työtehtävissä.

90-luku meni tilalla täysipainoisesti matkailun parissa. Tällöin kaksi sukupolvea uurasti tilan eteen töitä. Tuohon aikaan ei vielä ollut tapana ulkoistaan toimintoja, joten isäntäväki piti huolta kaikesta. Koski se sitten asiakkaita, juhlajärjestelyitä, ruokatarjoiluja, messuesittelyjä ja markkinointia tai siivousta ja pyykkihuoltoa. Vuosikauden puolivälissä hirsitalo Myllylä siirrettiin tilan maille.

Vuonna 2016 yritys siirtyi sukupolvenvaihdoksen myötä neljännelle polven edustajille Antti ja Noora Haapamäelle, jotka tuovat uutta tuulta tilan purjeisiin. Edessä on mm. rakennusten kunnostamista sekä nykyaikaistamista tämän päivän matkailijoiden vaatimuksia vastaavaksi. Työ on jo hyvällä alulla.

Vanha kyltti venevajan kulmilla.

Haapamäki tarjoaa niin perhe- kuin ryhmämajoitusta yhteensä 80 henkilölle sekä mahtavat puitteet esimerkiksi tunnelmallisille saunailloille. Majoitustiloilla on MALO-laatuluokitus sekä matkailutilalla on Maakuntien Parhaat-laatumerkin käyttöoikeus.

Mökkejä löytyy erikokoisia ja erilaisilla fasiliteeteilla, pienestä kahden hengen Hellinki-rantamökistä hirsitalo Myllylään, johon mahtuu majoittumaan kymmenen henkilöä. Myös Päätalo Setälään on mahdollista majoittua, talossa on vuodepaikkoja peräti 21. Lemmikit ovat tervetulleita mökkeihin, päätaloon lemmikeillä ei ole asiaa. Setälässä onnistuvat myös ikimuistoiset perhejuhlat sekä rippileirit.

Saunarakennuksesta löytyy niin puu- kuin savusauna, tilava saunatupa sekä uutuuttaan hohtava kylpytynnyri, puhumattakaan hiekkarannasta johon on vain 20 metriä saunasta.

Alueelta löytyy niin Tuomiston Vuorenhaltijan laavu, Hirsikota, kuin pieni luontopolkukin, joten tuntuma luontoon on käsin kosketeltavissa.

Matkailutilalta on vain 20 minuutin matka Virtain nähtävyyksille kuten Virtain Perinnekylään sekä Torisevan rotkojärville. Matkaa Kyläkauppa Keskiselle Tuuriin on vajaa tunti. Suuren kaupungin tuiskeeseen eli Tampereelle on vain 88 kilometrin ajomatka.

Tänään

Majoituimme rantamökki Lepolaan. Mökki sijaitsee aivan sananmukaisesti rannassa, ja näkymät olivat niin suomalaisen kesäiset kuin vain olla ja voi. Ilta-auringossa kalat hyppivät kaislikossa, suurten koivujen kehystäessä maisemaa. Ei voisi mökki paremmassa paikassa olla.

Lepola on kokenut suuren remontin menneen kevään aikana. Kaikki pinnat on maalattu, keittiö uusittu sekä mökin yhteyteen on rakennettu iso terassi, jolta voi iltamyöhään nautiskella Purranlahden näkymistä.

Lepola-mökin tupakeittiö.

Makuusopissa on alati muuttuva ”maalaus” seinällä.

Mökissä on täysin varustellun keittiön lisäksi oma wc pienellä suihkutilalla, tupakeittiö tv:llä sekä kaksi nukkumasoppea. Oikein hyvin tilaa neljälle reissaajalle. Mökin hintaan kuuluu oma soutuvene, grillikatos sekä tunnin saunavuoro Rantasaunassa.

Ensi kosketus saunaan

Kävelimme saunalle. Rannassa odotti vanha kirkkovenevaja joka oli aivan ihanasti harmaantunut. Rantaa pitkin kulki polku jonka varrella voi tuoksutella koiranputkien ja kukkivien lupiinien keskellä. Kaislikosta pyrähti uimaan soma parvi sorsanpoikasia.

Vanha pärekattoinen kirkkovenevaja.

Rantasauna.

Uuteen kylpytynnyriin mahtuu kuusi kylpijää samanaikaisesti.

Rantasaunalle päästyämme emme voineet kuin hiljaisina katsoa perinteistä suomalaista näkymää, joka saunan terassilta avautui Purranlahdelle. Näissä perisuomalaisissa maisemissa minun sieluni lepää. Kivahan se on ulkomailla käydä, mutta loppujen lopuksi, kyllä tämä maa on paras paikka asua – ainakin kesäisin.

Saunatupa on tumman tyylikäs.

Aukaisimme saunatuvan oven ja hupsis, mitä oven takaa löytyikään; paksua vanhaa hirttä, takka jonka perustus on tehty isoilla aidoilla kivillä sekä jyhkeät penkkiryhmät. Aivan ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä olisi vallan mahtava paikka tunnelmallisille rapujuhlille tai kesäkauden päättäjäisille. Tilalle on muuten mahdollista tilata ruokaa yhteistyöyrityksen J. L. Runebergin Herkkujen kautta, joten ei tarvitse kuin saapua paikan päälle nauttimaan.

Saunatuvasta pääsee käytävään jonka päässä on pukuhuone sekä ovi suihkutiloihin. Suihkuja on peräti kolme, joten jonotusnumeroita suihkuun ei tarvita. Suihkuhuoneesta pääsee tummaan savusaunaan, joka tuoksuu lapsuuden kesille. Savusauna on valtava, tänne mahtuisi varmasti koko suku tai ainakin lähes parikymmentä ihmistä yhtä aikaa.

Suihkutilasta pääsee myös puusaunan puolelle, joka on hieman pienempi, mutta kyllä näillekin lauteille mahtuu enemmän kuin yhden käden sormellinen saunojia. Nyt me pääsimme lämmittämään saunaa juuri niille asteille kun halusimme. Ohjeeksi saimme, että sauna on parhaimmillaan 45 minuutin päästä.

Oli muuten miellyttävää mennä saunan lämmityspuuhiin, kun kaikki oli valmiiksi laitettu; puut aseteltu kiukaan pesään ja luukku avonaisena odottaen,  että liekki valtaa pesän ja sen kuivat puut tuottaen lämpöä, joka kietoo saunojat pehmeän vilttinsä sisään. Voisiko saunan lämmitys helpommin alkaa? Varsinkin kun löylyvesi oli tuotu valmiiksi saunakiuluun, ja saunatuvassa odotti kannullinen kylmää juotavaa… Tähän palvelutasoon voisi tottua! 🙂

Kuten myös pehmeisiin löylyihin joita puukiuas antoi myöhemmin matkailijoiden iloksi. Perhe viihtyi saunassa ja rannalla pitkän kaavan mukaan, välillä kastautumaan 18 asteiseen veteen ja taas saunan lämpöön. Kyllä lihaksien jumit saivat kyytiä.

Saunan terassi.

Kylpemisen jälkeen, istuimme hiljaa saunan terassilla. Käteni hiveli kuin huomaamatta kelosta tehtyä tukipylvästä. Pylväs oli harmaa ja käden alla pinnaltaan pehmeä kuin persikka. Astelimme takaisin mökille kun aurinko laski mailleen jättäen vielä hetkeksi lämpöisen hehkun polulle. Mikä hiljaisuus ja rauha! Ei varmaan tarvitse kuvailla, että nukkumatti tuli sinä iltana hyvin varhain Lepolaan kylään.

Seuraavana aamuna

Seuraavana päivänä kävimme makeasti nukutun yön jälkeen tutustumassa tilan muihin rakennuksiin. Tilalta löytyy oma kotimuseo, joka on täynnä koko kylän alueelta kerättyä historiaa niin eeppisestä separaattorista, puusaavien kautta aapisiin sekä arabiankuppeihin. Esineet on mukavasti laitettu esille ja parasta on, että suurimmalla osalla esineistöä on oma tarinansa kerrottavanaan. Tämä museo on oikea aarreaitta lähihistoriasta kiinnostuneille. Kotimuseo on avoinna ryhmille pyynnöstä.

Kotimuseo.

Puisia työvälineitä ja vakkoja.

Vanhoja silitysrautoja.

Separaattori kuvassa oikealla.

Kiersimme erilaisia nukkuma-aittoja, joita maatilan alueella on useita. Näissä tulevaisuuden toivot eli rippikoululeiriläiset viettävät aikaansa luonnon helmassa.

Idyllinen nukkuma-aitta.

Tilan ylälaidasta löytyy sympaattinen Mummonmökki Ahomäki, joka on todellakin ollut mummon mökki. Nyt mummo ei enää mökissä asu, mutta sinä voit asua! Mökissä on vuodepaikat neljälle. Mökin varustuksiin kuuluu wc, suihku, tv ja minikeittiö.

Mökin edustalta on aivan mahtavat hämäläiset maisemat pellolle ja aina 300 metrin päässä olevalle Purranlahdelle asti. Parasta maisemien lisäksi on pihapiiriin kiireettömyys, linnut pitävät puissa konserttiaan, ja jo tänne saapuessa tulee tunne, että kiire loppui nyt tähän.

Hämäläistä maisemaa parhaimmillaan.

Tilan keskeltä löytyy Päätalo Setälä, joka koostuu kahdesta toisiinsa liitetystä kaksikerroksisesta perinnerakennuksesta. Tässä rakennuksessa on tilaa isommillekin juhlille, kerrotaan suurimmissa juhlissa olleen aikanaan peräti 600 vierailijaa.

Pirtti.

Kesäveranta on muunneltavissa erilaisiin juhliin sopivaksi.

Päärakennuksen ala- ja yläkerrasta löytyy majoitustiloja. Rakennuksen käytävillä on kuusi wc-tilaa, viisi suihkua sekä hyvin varusteltu keittiö omiin kokkauksiin. Löytyypä rakennuksesta pianokin juhlatilaisuuksiin.

Toinen alakerran makuuhuoneista.

Ursulan huone.

Yläkerran aula.

Yksi yläkerran huoneista.

Alapihasta löytyy Riihimökki, joka on harmaan hirsisen piharyhmän osa. Mökki on idyllinen, suorastaan kansallisromanttinen suurine takkoineen ja hulppeine huonekorkeuksineen. Täältäkin löytyy oma wc.

Riihimökki.

Tilan ensimmäinen museo, Riihimökki ja aittarakennus.

Käymme tutustumassa hieman kauempana, vehreän peltomaiseman keskellä sijaitsevaan hirsitalo Myllylään, jonka tupa on kuin sisustuslehdestä konsanaan. Kokoa talolla on 150 neliön verran, joten aivan pienestä rakennuksesta ei ole kyse. En yhtään ihmettele miksi rakennus, joka on muuten entinen Myllymiesten kahvila, on ollut hyvin pidetty matkustajien keskuudessa.

Keittiö on täysin varusteltu. Talon varustuksiin kuuluu niin pyykinpesukone, tiskikone, 40 tuumainen tv, kolme wc:tä sekä kaksi suihkua. Yläkerrasta löytyy niin sähkösauna kuin useita majoitushuoneita. Tämä on talo jossa on rauhallinen tunnelma ja hyvä hengähtää kiireen keskellä. Myllylässä onnistuvat myös pienet juhlat. Varsin tyylikäs huvila!

Myllylä.

Takka-leivinuuni on hieno.

Kyllä täällä kelpaisi telkkua katsoa.

Viimeisenä käymme katsomassa 100 neliöistä Metsäpirttiä. Myös tämä rakennus on ollut matkailijoiden parissa kovin suosittu, joten olikin varsinainen onni, että pääsimme katsomaan pirttiä myös sisältä käsin. Joka on muuten upea! Erityisesti alakerran suuri tupakeittiö, suorastaan kutsuu viettämään laatuaikaa tumman pirtin syleilyssä.

Tuvassa on ihana vanhanaikainen kerrossänky, jonne voi sulkeutua hyvän kirjan kanssa verhon taakse piiloon. Tukevat portaat vievät yläkertaan, jossa on kolme makuuhuonetta vuoteineen. Vakiovarustuksiin kuuluu nykyaikainen keittiö kaikkine tarvikkeineen, suihku ja wc, joita on kaksin kappalein. Ulkona on grillikatos. Täällä viihtyy isompikin porukka.

Metsäpirtti.

Kyllä tässä tuvassa viihtyisi pidempäänkin!

Vanha piikain kerrossänky.

Matkailutila Haapamäki mahdollistaa mukavia muistoja parhaitten ihmisten ympäröimänä idyllisessä maalaisympäristössä. Haluat sitten levätä, nauttia luonnosta, saunoa sydämesi pohjasta tai narrata kaloja kalarikkaassa Purranlahden poukamassa; Olet aina sydämellisesti tervetullut Matkailutila Haapamäelle hellittäväksi!

Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä Matkailutila Haapamäen kanssa.

Virtain parasta ruokaa Baarpuurin terassilta

Rantaterassi Baarpuuri, Virrat

Onko kesälomasuunnitelmissa pistäytyä Virroilla joko autolla tai veneellä? Jos vastasit kyllä, otapa suunnaksi Virtain laivaranta ja siellä ravintola Baarpuurin terassi! Löydät täältä, et pelkästään ihanaa yrittäjää Päivi Grönroosia, vaan myös Virtain pisimmän ja eittämättä myös parhaimman ruokalistan.

Saimme mahdollisuuden istuskella teekupillisen ajan kiireisen yrittäjä Grönroosin kanssa aurinkoisella terassilla.

Virtain laivarantaa.

Rantaterassi Baarpuuri pähkinänkuoressa

Rantaterassi on jo lähes Virtain ikoni, erityisesti veneilijöiden keskuudessa. Jo vuosikymmenten ajan laivarannassa on ollut jonkinlainen rakennus, jonka yhteydessä veneilijät ovat päässeet suorittamaan erilaisia huoltotoimenpiteitä.

Huoltorakennus kasvoi vuosien varrella kahvila-ravintolaksi, ja lopulta nimettiin Baarpuuriksi saaden A-oikeudet.

Baarpuuri tänään

Nauravainen Päivi oli aiemmin töissä S/S Tarjanteella ja kun mahdollisuus tuli eteen, hän osti Baarpuurin edellisen yrittäjän siirtyessä eläkkeelle. Ja tässä sitä nyt ollaan, jälleen kesätöissä! Baarpuuri on avoinna kesäkauden ajan vapusta elokuun loppuun asti. Lisäksi syyskuussa on tarjolla vielä muutama tapahtumailta.

Erilaiset yritys- ja yksityisjuhlat onnistuvat joko katetulla terassilla tai saunatuvassa, tosin talvella Baarpuuri nukkuu talviunta.

Baarpuuri tarjoaa veneilijöille seuraavia palveluita:

suihkut ja edullinen saunavuoro

mahdollisuus pesu- ja kuivakoneen käyttöön

astioiden pesupaikka

wifi

polkupyöriä lähialueen tutkimiseen

mahdollisuus septitankkityhjennykseen

tankkauspiste

kierrätyspisteet

Vierasvenepaikka maksaa 8€/vuorokausi. Laivaranta kuuluu Roope-satamien ketjuun.

Virtain yleinen uimaranta on aivan vieressä.

Mitä kesä olisi ilman jäätelöä?

Perheen pienempien jätskinsyöntialue.

Mitä ravintola sitten tarjoaa meille ei-veneellisille?

Vaikka mitä!

Vieressä on Virtain yleinen uima-ranta, josta voit kipaista Baarpuurin jätskikioskille hakemaan pallojäätelöä, voit varata tennisvuorot tai lainata Rantaterassilta petanque-kuulat ja viskellä niitä Rantapuistossa. Rantaterassilla on paljon erilaisia ohjelmailtoja, useampiin kuuluu teema kuten Italia-, Ukraina- ja merirosvoilta. Tällöin niin musiikki kuin ruoka on teeman mukaista.

Kesän esiintyjäkattausta.

Rantaterassilla on myös varsinaisia tähtiesiintyjiä tarjolla. Heinäkuussa on luvassa mm. 5.7. Perinteinen Läskisoosi-ilta (tämä jos mikä on tähti), 14.7. selloheviä soittaa Apocalyptica sekä 15.7. luvassa on Rantapuistopluus, jota tähdittää mm. Marzi Nyman & Friends ja SF Blues, ruorissa mm. Dave Lindholm, Heikki Silvennoinen ja Pepe Ahlqvist.

Rantaterassin Takkahuone on vuokrattavissa pieniin tilaisuuksiin.

No, entäs se ruoka sitten?

Ruoka on otsikon mukaisesti Virtain parasta. On otettava huomioon, että vierailufiilikseemme vaikutti kovasti myös sen hetkinen säätila, aurinko porotti pilvilauttojen välistä taivaalta, terassilla soitti ikivihreitä taitava hanuristi ja ihmiset olivat iloisella tuulella alkavan kesän ja lomien vuoksi.

Tilasimme kolme erilaista annosta; tytär otti Vuohenjuustosalaatin extra-kananrinnalla, mieheni tilasi Rannan burgerin ja minä tilasin Terassin lohta, tunnelma kun oli kuin merenrannalla konsanaan.

Rannan burgeri.

Terassin lohta.

Tilauksia odotellessa kahdessa viereisessä pöydässä juhlittiin pyöreitä vuosia perhepiirissä. Hanuristin vetämänä lähes koko terassi kailotti hyvää syntymäpäivää-laulun molemmille päivänsankareille. Aika meni kuin siivillä miellyttävän tunnelman vallitessa sekä katsellessa kimmeltävää Kalettomanlahtea ja pieniä veneitä, jotka lipuivat laivarantaan.

Pöytään tuodut ruoka-annokset olivat isoja ja täyttäviä. Herkkua joka puraisun verran! Tänne tullaan uudestaan, tule sinäkin! 🙂

PS. Rantaterassi on koiraystävällinen paikka, joten nelijalkaiset ystävämme ovat terassille tervetulleita. Naapurista lähtevät myös S/S Tarjanteen risteilyt. Luepa meidän juhannusristeilystämme tästä linkistä.

Blogijuttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.

 

 

 

 

 

 

Soljuvan lempeitä aaltoja – S/S Tarjanteella

Runoilijan tie, Virrat

Tekisikö mieli kesäloman kunniaksi tehdä jotain erityistä? Seilata vaikka pitkin Suomen upeita järviä, mutta ei ole omaa paattia jolla toteuttaa risteily? Miten olisi suorastaan historian havinaa vilisevä laivamatka läpi mahtavien Näsijärven järvimaisemien Runoilijan tiellä?

Pääsimme mukaan viettämään Juhannusristeilyä Virtain päästä lähtevällä S/S Tarjanteella.

Huomasimme olevamme omanlaisella aikamatkalla; pystyimme mielikuvituksin siivin näkemään miltä Runoilijan tie on näyttänyt 100 vuotta sitten ja kuinka aikalaiset ovat tuolloin matkustaneet.

S/S Tarjanne pähkinänkuoressa

S/S Tarjanne on rakennetettu vuonna 1908. Ensi vuonna höyrylaiva täyttää ansiokkaat 110 vuotta, ja on muuten viimeinen ja vanhin pitkän linjan käytössä oleva matkustajalaiva. Aluksesta on pidetty hyvää huolta, ja laiva onkin lähes autenttinen kuva siitä, miltä laiva näytti jo aikoinaan. Esimerkiksi yläkerran ravintola on nykyisin vuoden 1916 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemassa asussa. Nykyaikaisia parannuksia toki löytyy mm. konehuoneesta, jossa 2MW Trippeli-höyrykone toimii kevyellä polttoöljyllä puiden sijaan. Myös laivan runko on uusittu vuosina 2007 – 2008.

Laivaan mahtuu 115 matkustajaa sekä miehistö. Alus kuuluu Museoviraston perinnelaivarekisteriin. Nykyisin höyrylaiva kuuluu Suomen Hopealinja Oy:n laivastoon.

S/S Tarjanne matkustaa Runoilijan tietä kutsuttua reittiä Tampereelta Ruoveden kautta Virroille ja takaisin. Alusta on mahdollista myös vuokrata yksityistilaisuuksiin kuten yritysten vetäytymisiin sekä yksityisten perhejuhlien viettopaikaksi. Myös erilaiset risteilyt Virroilla ja Ruovedellä ovat kesällä ohjelmassa.

Taa jäänyt on kauneus Tampereen,

päämääränä on valkama Virtain.

Ui helisten mainingit hiljalleen,

Näsin, Koljon, Ruoveden Tarjanteen

kuin lyöminä kultaisten pirtain.

Heikki Asunta ja Einari Vuorela: Laulu Runoilijan tielle

Juhannuksen kunniaksi Virtain puolen laivalaituri sekä höyrylaivarouva oli koristeltu nuorilla koivuilla. Kapteeni Sami Salmi otti matkustajat vastaan S/S Tarjanteen kannelta käsin. Miehistön jäsenet ohjasivat matkustajat alakerran messiin (ravintolaan) lippujen tarkastukseen.

Hieman epävakaista juhannussäätä oli yllättävän moni risteilijä lähtenyt uhmaamaan. Nopean gallupin mukaan risteilylle oli lähdössä niin virtolaisia kuin kesäasukkaita sekä heidän vieraitaan. Myös Pohjanmaan puolelta sekä Ylöjärveltä oli tultu varta vasten Virroille osallistuakseen juhannusristeilylle mukaan.

Kapteeni Sami Salmi.

Henkilökuntaan kuuluvan kyyppari Minna Schroderuksen mukaan alakerta oli aiemmin tarkoitettu 2. luokan matkustajille eli rahvaalle ja yläkerta 1. luokan eli paremmille matkustajille. Aikoinaan 1. luokan matkustajat myös vietiin ylös erillistä ramppia pitkin. Nykyisin koko laiva on kaikkien matkustajien käytössä.

Salonki.

Yläkerran ravintola.

Alakerran ravintola.

Otimme mukavat ulkopaikat laivan kyljestä, mukana oli meidän lisäksi arvioilta noin 70 risteilymatkustajaa. Laivan koneet käyntiin ja höyrypillin vihellys, joka oli niin kova, että melkein putosimme säikähdyksestä penkeiltämme. Matka Kalettomanlahdesta saattoi alkaa!

Runoilijan tie kulkee Virroilta etelään läpi kapean Toltaansalmen. Verrattuna sadan vuoden takaisiin näkymiin, silmiin pistävä ero on varmasti lukuisat kesämökit ja -huvilat, joita Näsijärven vesistöön kuuluvan Vaskiveden rannoille on rakennettu.

Lähes jokaisella mökillä oli juhannuksen vuoksi havaittavissa toimintaa, mutta kyllä höyrylaivan näkeminen tikkataulukisat voittaa, sen verran vauhdikkaasti lomailijat tulivat rantaan vilkuttamaan. Olo oli kuin kuninkaallisella, vilkuttamisen määrä oli hermeettinen.

Laivan vierustaa ajeli milloin vesiskootteri, milloin moottorivene, mutta täytyy sanoa, että juuri sillä hetkellä en olisi vaihtanut paikkaa heidän kanssa, en sitten millään hinnalla.

Näsijärvi tai tuttavallisesti Nässy, oli tyyni. Suuret pilvet lipuivat taivaalla ja tuuli oli minimaalinen.  Oli oikein ihana risteilykeli. Lisää kesäistä tunnelmaa toi mukana seurannut haitarinsoittaja, joka taidokkaasti soitti suomalaisia ikivihreitä sävelmiä kuten Säkkijärven polkkaa.

Juhannusspesiaali, herkkulautanen.

Aikamme maisemia ihasteltuamme siirryimme yläkerran A-oikeuksilla varustettuun ravintolaan. Vuorossa olisi herkutteluosuus laivan erikoisuuden parissa, joka näin juhannuksena oli juhannuslautanen. Kokki Eija Murto kävi pöydissä kertomassa vuodenaikaan sopivasta kalavoittoisen herkkulautasen sisällöstä. Halukkaille oli kyytipoikana myös lipstikkashotti.

Juhannuslautanen:

Nygrenin sinappisilakkaa

Smetanasilliä (NAM!)

Mattilan Naudansavu entrecotea

Savulohta

Lipstikkatsatsikia

Sienisalaattia

Ohrataboleeta

Uusia perunoita voisulalla ja tilillä

Nokkosfocacciaa voilla

Puolukkavinegrettiä ja syötäviä luonnonkukkia.

Ruoka oli todella herkullista ja täyttävää, sekä sopi äärimmäisen hyvin juhannusristeilyn teemaan mukaan. Keittiö jossa Murto kokkailee, on muuten minimaalisen pieni. Ei onnistuisi minulla kokkailut siellä.

Myös laivan konehuone on todella pieni. Pääsimme tutustumaan konehuoneen salaisuuksiin konemestari Lauri Elon luotsaamana. Laskeuduimme kapeat tikkaat alas konehuoneeseen. Konehuoneessa oli aivan mielettömän kuuma. Nykyisin laiva toimii kevyellä polttoöljyllä, mutta aiemmin alhaalla laivan uumenissa työskenteli kolme henkilöä, lappaen halkoja masiinaan.

Konemestari Lauri Elo ja aikansa kännykkä.

Elo kertoi, että höyrylaivalla työskentely on ollut hänen haaveammattinsa pienestä pitäen. Elo on S/S Tarjanteella kolmatta kesää, eikä vaihtaisi kuumuudesta huolimatta työtään mihinkään. Onneksi alhaalla ei tarvitse olla koko aikaa vaan voi välillä käydä vilvoittelemassa kannella, toisin oli kollegoilla ennen dieselkattilaa.

Kaikilla laivan matkustajilla on muuten mahdollisuus vierailla konehuoneessa, tosin kaksi vierailijaa kerrallaan. Kannattaa tarttua laivan henkilökunnan hihasta kiinni ja kysyä visiittiä.

Laivan henkilökunta tuntuu olevan varsin yhteen hitsautuneita. He viettävät laivassa koko kesän. Varmasti Runoilijan tien maisemat tulevat silloin hyvin tutuiksi. Silti vuosi vuoden jälkeen he tulevat ”kesätöihin” S/S Tarjanteelle. Miehistön yhteishenki on aistittavissa, he ovat kuin yhtä pientä perhettä.

S/S Tarjanteen pehmeässä kyydissä on mahdollista myös nukkua. Aamiainen kuuluu hyttien hintaan mukaan. Pääsimmekin tutustumaan laivan majoitustiloihin kyyppari Schroderuksen esittelemänä, tarjolla on kaksi kahden hengen, yksi yhden hengen ja yksi neljän hengen hyttiä. Hytit ovat pieniä ja pelkistettyjä, mutta samalla varsin söpöjä. Kyllä näiden sinivalkoraitaisten lakanoiden välissä varmasti uni tulisi.

Ruumaan on tehty muutama hytti.

Lainasimme laivan ravintolasta Juhani Valannon S/S Tarjanteen juhlavuonna kirjoittaman Matka menneisyyteen-kirjan, joka kertoi 100-vuotiaan hyörylaivan menneisyydestä. Kirja oli varsin mielenkiintoinen. Sivuilla oli paljon laivasta kertovia tarinoita sekä mustavalkoisia kuvia. Laivan historia kun on monella tavalla nivoutunut yhteen nykyisen 100-vuotiaan kotimaamme kanssa.

Mennyttä aikaa muistelen

niin mielelläni vielä;

niin moni armas tähtönen

minulle viittaa sieltä.

Ken mua seuraa retkelle

nyt Näsijärven rantaan?

J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat.

Laivassa ovat matkustaneet useat Torisevan rotkojärville matkanneet kulta-ajan taiteilijat Akseli Gallen-Kallelasta Hugo Simbergiin ja Oskar Merikannosta Lauri Viitaan. Tästä linkistä voit lukea Torisevan rotkojärvistä lisää. Olihan laiva aiemmin nopein reitti Tampereelta Virtain suuntaan.

Laivassa on kuljetettu niin matkustajia, lapsia kesäsiirtoloihin, kotieläimiä lehmistä lampaisiin sekä muuta rahtia. Uusimmista kunniavieraista kirjassa mainitaan Urho Kekkonen. Laiva on toiminut myös tykillä varustettuna sota-aluksena. S/S Tarjanne osallistui myös surulliseen kuuluisaan H/L Kurun laivan pelastusoperaatioon vuonna 1929.

Takaisin tähän päivään ja juhannusristeilyymme. Ruokailun jälkeen palasimme vatsat pinkeänä ihailemaan maisemia. Kapteenin Salmen luo komentosillalle oli varsin usealla matkustajalla asiaa, ja onnekkaimmat pikkuihmiset saivatkin mahdollisuuden ohjata laivaa hetken aikaa kapteenin valvovan silmän alla. Myös höyrypillin vihellys oli suosittua puuhaa, tosin vain tarpeesta. Itse hätkähdin joka kerta pillin ääntä, ääni kun tuli korkealta ja kovaa.

Höyrylaivarouvan kyyti oli tasaista ja pehmeää, ja pilliä lukuun ottamatta myös varsin hiljaista. Voisin kuvitella istuvani aurinkokannella matkalla Virroilta Tampereelle ja nauttia Suomen kesästä, auringon valossa kimmeltävästä järvenselästä sekä ohikiitävistä maisemista sen runsaan kahdeksan tunnin ajan, jonka S/S Tarjanne puskee eteenpäin Näsijärven aalloilla.

Kirsikkana kakun päälle, ilma selkeni risteilyn loppua kohden. Alkumatkan ajan taivas oli harmaa ja suorastaan synkkä, mutta paluumatkalla saimme osaksemme ihanan juhannusillan auringon.

Harmiksemme kahden tunnin risteily vilahti ohi kuin hujauksessa ja rantauduimme takaisin Virtain laituriin. Viereisen Baarpuurin rantaravintolan terassilta kuului kutsuva rock`n roll, ja voitkin lukea myöhemmin lisää vierailustamme sieltä.

Juhannusristeily höyrylaivalla oli aivan ihana kokemus! 🙂

Mikäli iski risteilykuume S/S Tarjanteella, katso seuraavat lähdöt Hopealinjojen sivuilta.

Jos kaipaat hieman esimakua höyrylaivamatkasta, kurkistapa tästä Ylen Elävän arkiston linkkiä, josta löytyy oikea aarre vuodelta 1945.

Blogikirjoitus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin sekä Hopealinjojen kanssa.

Puuhalomaa Nuorisokeskus Marttisessa

Nuorisokeskus Marttinen, Virrat

Pyörähdimme tutustumassa Nuorisokeskus Marttiseen, joka nimestään huolimatta on avoinna myös meille muille ”nuorekkaille henkilöille”.

Totta on, että valtaosa asiakkaista on nuoria, jotka tulevat Marttiseen viettämään rippileirejä ja leirikouluja, mutta tilaa on myös meille muille.

Nuorisokeskus Marttisen päätalo.

Marttinen pähkinänkuoressa

Nuorisokeskus Marttinen löytyy Marttisen saaresta, Järvisuomen tien varresta. Marttinen on perustettu vuonna 1993 ja omistaja on Virtain kaupunki. Nuorisotoimen lisäksi Marttinen on suosittu juhla- ja kokouspaikka. Marttisella pidetään myös yritysten virkistys- ja tykypäiviä sekä mm. koiraleirejä. Virtain keskustasta Marttisen saarelle on nelisen kilometriä.

Seurakseni sain Marttisen kokous- ja juhlapalveluvastaavan Pirjo Ilvespakan, jonka seurassa vietin mukavan iltapäivän Marttisen palveluihin tutustuen. Kierros aloitettiin Marttisen päätalon ravintolasta, jossa tarjottiin juuri leiriläisille lounasta. Pirjo kertoi, että aterioilla pyritään tarjoamaan luomutuotteita. Ravintolan kokilla on oma maatila, jonka tuotoksia keittiö pääsee hyödyntämään päivittäisissä ruoka-annoksissa.

Vanha Pappila.

Juhlatalon eteisaula on viehättävä.

Tarjanne-sali luokkavarustuksessa.

Matka jatkui pihamaalle ja Marttisen juhlataloon – Vanhaan Pappilaan. Pappila on ihanan idyllinen talo, joka on rakennettu vuonna 1892. Samaan aikaan rakennettiin myös väentupa, navetta ja talli. Pappilan saleissa on jäljellä vanhoja kaakeliuuneja, jotka ovat aikoinaan maksaneet pienen omaisuuden. Pappilan kattohuovat tilattiin Helsingistä, vaikka ne olivatkin Tampereen tehtaan parasta laatua kaksi kertaa kalliimpia.

Vanha Pappila on suosittu juhlapaikka. Täällä on mahdollista järjestää juhlat 150 henkilölle.

Törnqvistin kerrotaan kummittelevan Vanhassa Pappilassa.

Pappilan suunnitteli Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne), jonka isä Carl Gustav Törnqvist ”sattui” tuolloin olemaan kappalaisena Virroilla. Virtolaiset äänestivät kirkkoherraksi kuitenkin toisen ehdokkaan Abel Nyholmin ja Törnqvist jäi ”nuolemaan” näppejään. Tästä sydämistyneenä Törnqvistin kerrotaan sanoneen, että jos ei elävänä niin sitten kuolleena. Kerrotaankin, että Törnqvist kummittelee pappilassa.

Pappila oli jo pääsemässä huonoon kuntoon kunnes kunnanisän heräsivät 1980-luvulla ja päättivät Museoviraston opastuksella remontoida talon. Onneksi!

Kiersimme Pirjon kanssa pihapiirin taloja. Osassa oli juuri menossa nuorien leiritunteja, joten sisälle asti emme menneet. Mainittava on, että pihapiiri on ihanan kodikas. Kukkiva omenapuu keskellä pihaa, ryhdikkäitä punaisia hirsitaloja pihan ympärillä sekä siellä täällä värikkäitä riippumattoja puissa odottamassa pihapeleissä uupuneita matkaajia.

Yksi pieni punainen rakennus erottui erityisesti pihan perältä. Kyseessä on Pappilan vanha hirsisauna, joka oli taannoin päässyt huonoon kuntoon. Talo tyhjennettiin vuosikausia varastoiduista romuista, ja remontoitiin 50-paikkaiseksi kappeliksi. Marttisella onnistuu siis myös hääparien vihkimistilaisuudet tai kastejuhlat. Juhlatalo on kätevästi pihan toisella päässä, vain muutaman sadan metrin päässä kappelista.

Vanhasta hirsisaunasta tuli suloinen kappeli.

Pappilan pihapiiristä lähtee myös Marttisen luontopolku, josta voit lukea lisää linkin takaa.

Suuntasimme alarantaan, jonka varrella kävimme katsomassa Marttisen Nuorisohotellin ryhmämajoitushuoneita. Huoneisiin mahtuu kuusi henkilöä, jokaisessa huoneessa on oma kylpyhuone. Jokaisessa talossa on myös yhteistilaa, tupakeittiön muodossa. Huoneet sopivat mainiosti perheille sekä ryhmille.

Marttisen Nuorisohotellin talo.

Rannassa sijaitsee myös juhannuksena avattu Vihta-sauna. Vierailupäivänä rakennuspuolen työt olivat loppusilauksia vaille valmiit. Vihta-saunassa on omat puolensa niin miehille kuin naisille. Keskellä on yhteistila, josta voi nauttia Vuolteen maisemista. Sauna kun sijaitsee rannassa ihannepaikalla.

Vihta-sauna.

Näissä maisemissa silmä lepää. 🙂

Saunalta päästyämme tien laidassa pilkahteli Marttisen kiipeilyalue, joka näytti varsin massiiviselta. Minua ei tuonne torniin saataisi, mutta Marttisella kyse onkin itsensä voittamisesta ja omien rajojen löytämisestä.

Marttisen kiipeilyalue hurjapäille.

Marttisen saaren toisella puolella on majoitusvaihtoehtoina Lomasaaren hirsihuviloita. Kussakin 11 huvilassa on petipaikat 6-8 henkilölle. Jokaisesta huvilasta on näkymät Tarjannevedelle.

Lomasaaresta löytyy myös pienempi sauna saunatupineen, ja tietenkin aivan järven rannalla. Lisäksi käytettävissä on kota ja grillikatos. Huviloihin ovat myös koirakaverit tervetulleita!

Antintalo soveltuu esimerkiksi illanvietto- ja kokoustilaksi.

Lomasaaren hirsihuviloita.

Lomasaaren saunan takkahuone.

Ja sauna.

Rantanäkymät ovat rauhoittavat.

Rannalla on kajakkeja ja soutuveneitä, jotka ovat vuokrattavissa. Talvisin rannassa on tarjolla myös avantouintimahdollisuus. Marttiselta ei tekeminen muutenkaan kesken lopu. Mahdollisuus on vuokrata/lainata mm. lautapelejä, polkupyöriä, jousipyssyjä, kiikareita, kävelysauvoja, jne.

Jos mukana on perheen pienempiä, Marttisen alueelta löytyy leikkipuistoja sekä päätalosta lasten leikkinurkkaus. Kesän 2017 ajan, on viereisessä 4H-rakennuksien pihassa vielä hevosia rapsuteltavana. Hieman vanhemmille on vieressä Perinnekylä, jossa voi nautiskella kunnon kulttuuricocktailin historiallisia rakennuksia tutkimalla.

Jos olet ryhmämatkalla tai suunnittelet vetäytymistä, valittavanasi on erilaisia aktiivipaketteja resiina-ajelusta Torisevan kiipeilyyn ja kirkkovenesoudusta pelastuspukukelluntaan. Ryhmän koko minimissään on 10 henkilöä.

Marttisen saaressa on pienellä alueella kaikki mitä matkailija voi kaivata lomallaan. Sopivasti luontoa, hurjasti tekemistä sekä mainiot ravintolat. Mitä enempää voisi majoituspaikaltaan toivoa!

Blogijuttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.