Browsing Category

Varsinais-Suomi

Muurla – Sisustus- ja keittiödesignin taivas

Muurla, Salo

Suomalaisten tehtaanmyymälöiden juttusarjassa on esittelyvuorossa Salosta löytyvä Muurla. Kävimme haistelemassa syksyn sisustustrendejä Muurlan tuhannan neliön kivijalkamyymälässä.

Muurla lyhyesti

Muurla tunnetaan myös aiemmalta nimeltään Muurlan lasina. Silloinen Muurlan lasitehdas perustettiin vuonna 1974 Valtatie nro 110 varteen. Aluksi yritys tarjosi kahvilapalveluiden ohessa mm. lasipuhallusnäytöksiä erikoistuen lasi- ja puhallettaviin designesineisiin.

Vuonna 2010 yrityksen pääosakkaiksi astuivat sisarukset Kasper ja Julia Uoti, aloittaen yrityksen nuorennusleikkauksen sekä laajentamalla tuotevalikoimaa niin emaliesineisiin kuin laadukkaisiin sisustus- ja keittiötuotteisiin.

Yrityksen kotimaisuusaste on kova, tuotteet suunnitellaan sekä osin valmistetaan Suomessa, tietenkin suomalaisista raaka-aineista.

Yrityksessä toimii kolme pääsuunnittelijaa: Jonna Närhi, Kata Nowak-Kiminki sekä Noora Eerikäinen. Lisäksi tuotteiden suunnittelua tehdään yhteistyössä mielenkiintoisten, julkisuudestakin tuttujen henkilöiden kuten Ristomatti Ratian ja Vappu Pimiän kanssa. Unohtamatta Tommy Tabermanin herkkiä runoja, jotka edelleen koristavat oman tuotemerkkinsä alla lasien ja maljakoiden pintoja.

Yhtiön tuotannosta menee tällä hetkellä vientiin peräti yli 50 % tuotteista. Uusia aluevaltauksia on tehty mm. Kiinassa, jossa on varsin innostuttu Muurlan emalituotteista.

Muurlan lisenssituotteissa seikkailevat niin Muumit, Peppi Pitkätossu kuin Eemelikin.

Tänään

Muurlaan on edelleen helppo tulla, Turku – Helsinki moottoritieltä (E18) on oikein hyvä liittymä kivijalkamyymälän pihaan. Pihalta on oikein mukavat maalaisnäkymät niin entiselle laskettelurinteelle kuin viljavalle, kellertävälle pellolle, joka odottaa viljan puimista. Täällä on miellyttävä pitää kahvituokio ennen matkan jatkumista.

Jos olet käynyt Muurlassa viimeksi 2000-luvun alussa, on muutos entiseen aivan huikaiseva. Julia Uoti, toinen pääosakkeenomistajista kertookin, että kivijalkamyymälään on tehty tämän vuosituhannen puolella kaksi isoa remonttia. Niin kahvila-ravintolaa kuin myymälätilaa on suurennettu sekä modifioitu vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Samalla vanha lasinpuhallustila on saanut väistyä. 1000 neliöinen myymälä henkiikin nykyaikaista otetta, puhumattakaan vallan ihanista heräteostoksista!

Nälkäisenä ei kannata shoppailla, joten kannattaa kokeilla kahvila-ravintolan lounasta, joka tarjoillaan arkisin klo 11.00 – 14.00 ja viikonloppuisin klo 11.00 – 15.00. Tai jos haluat hemmotella itseäsi, mitäpä jos kokeilisit À la carte-listalta löytyviä herkullisia annoksia? Puhumattakaan kahvilan makeista ja suolaisista leivonnaisista, jotka ovat muuten paikan päällä leivottuja.

Herkkujen jälkeen jaksaakin sitten tutkiskella esteettisen näköisiä myyntipöytiä sekä tuotteita, joita on niin ilo katsoa kuin kosketella. Miten olisi Muumimukit tuliaisiksi ystäväperheelle tai tyylikäs O-kaadin ihan vain itselle?

Julia Uoti kertoo, että tuotevalikoimaa ollaan edelleen lisäämässä mm. Muurlan omien kodintekstiilien muodossa. Ja mikäpä olisikaan ihanampaa kuin snyggailla syksyn pimeydessä lämpimään vilttiin kietoutuneena, juoda kuumaa kaakaota emalikupista sekä kuulostella hiljaisuutta värikkäiden kynttilöiden valossa?

Emaliperheessä on mukava uutuus, nimittäin Vappu Pimiä on saanut vapauden suunnitella Muurlalle herkän, mutta tätä päivää huokuvan emaliastiaston. Vappu keittiössä-malliston värit miellyttävät kovasti silmää. Beige, sininen ja ruskea sointuvat varmasti lähes jokaisen astiastoon mukaan. Puhumattakaan siitä, että emaliesineet kestävät konepesun! Malliston kuviointi on peräisin Helsingin Jugend-talojen koristeista, joita Vappu ihailee juoksulenkeillään. Emaliastiastoja voi täydentää saman sarjan juomalaseilla sekä erilaisilla puutuotteilla kuten tarjottimilla. Tuotesarja on mainio ja samalla huokea lahjaidea esimerkiksi omaan asuntoon muuttavalle opiskelijalle.

Yksi ehdottomista suosikeistani on Elsa Beskowin satukirjoista poimitut hahmot. Kukapa ei muistaisi Täti Ruskeaa, Täti Vihreää ja Täti Sinipunaista? Jos sadut olivat suloisia, niin ovat kyllä lasit ja mukitkin. Beskowin ihanuuksien viereltä löytyy Peppi Pitkätossu- ja Eemeli-tuoteperheet. Iso huokaus, kyllä on hellyttäviä kuvia. Tässä muuten mainio idea kummilapsien joululahjoiksi.

Mikäli ystäväpiiristä ei löydy pieniä lapsia, suosittelen tutustumaan Kultakauden Klassikot-sarjaan. Tuotesarja on kehitelty yhteistyössä Turun taidemuseon kanssa Suomen 100-juhlavuoden kunniaksi. Sarjan pöytäkynttilöihin, servetteihin sekä koivuviiluisiin tarjottimiin on painettu suomalaisten kultakauden taitelijoiden teoksia, kuten Akseli Gallen-Kallelan Pariisin bulevardi (1885) ja Sammon puolustus (1896) sekä Viktor Westerholmin Lehmiä Koivumetsässä (1886).

Muurlan kivijalkamyymälä vastaa vaativammankin shoppailijan haasteisiin, ja jotta ostokokemus olisi täydellinen, myymälästä on mahdollista tehdä myös hyvin edullisia löytöjä. Myymälän takaosassa on tarjolla niin 2-laatuisia esineitä kuin myynnistä jo poistettuja mallistoja.

Muurlan tuhannen neliön myymälä sekä kahvila ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 10.00 – 18.00. Sunnuntaisin myymälä on avoinna klo 11.00 – 18.00.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Muurla Design Marketing Oy:n kanssa.

 

 

10 ihanaa syytä matkustaa Kemiönsaarelle

Viime vuonna Mondo-lehti valitsi Kemiönsaaret vuoden kotimaan matkailukohteeksi. Miksi?

Tänä kesänä kävimme Kemiönsaarella ottamalla asiasta selvää, ja eikö blogisti sitten ihastunut alueeseen vilpittömästi. Tässä ovat listattuna kymmenen syytä, minkä vuoksi Kemiönsaarelle kannattaa todellakin matkustaa!

  1. Lähellä pääkaupunkiseutua

Kemiönsaaret sijaitsevat mukavasti vain parin tunnin päässä pääkaupunkiseudulta. Turun alueelta matkaa kertyy Kemiönsaarelle tunnin verran.

Tänne Saaristomeren syliin, on helppo tulla vuonna 2011 mahtavan kokoisen (473 metriä) Lövön sillan yli. Silta on rakennettu yhdistämään Dragsfjärdin mantere ja Söljeholmenin saari toisiinsa. Aiemmin sillan paikalla kulki Lövön lossi.

Lövön silta.

  1. Ainutlaatuiset yöpymismahdollisuudet

Kemiönsaaristossa on mahdollista yöpyä mielenkiintoisissa, hieman erikoisemmissa majoituskohteissa. Vai mitä sanoisit yöpymisestä karussa Bengtskärin majakassa, rouheassa Rosalan Viikinkikeskuksessa tai tyylikkäissä Söderlångvikin kartanon vierasmökeissä?

Viikinkikeskuksen päällikön halli. Täällä on mahdollisuus yöpymiseen.

  1. Lähiruokaa parhaimmillaan

Kemiönsaarella, jos missä, on ihan pakko syödä kalaa. Kannattaa erityisesti nauttia herkullinen annos Kasnäsin Saaristokylpylän lounaspuffesta, jossa on kalaa monessa eri muodossa, ja vain muutaman kymmenen metrin päässä kalatehtaasta. Kala on takuulla tuoretta!

Tuoretta kalaa Kasnäsin Saaristokylpylässä.

Alueen parhaimmat leivonnaiset sekä suussa sulavat kakut löytyvät ehdottomasti Söderlångvikin Café Vivanista.

Herkkiä kakkuja Söderlångvikin Café Vivanissa.

  1. Rikas kulttuuritarjonta

Kemiönsaarella on lähes jokaiselle jotakin kulttuuria tarjolla; paras paikka taiteen tutkimiseen löytyy Söderlångvikin kartanon Amos Andersonin museosta.

Söderlångvikin kartano oli aikaisemmin Amos Andersonin kesäkoti.

Mikäli vanhat rakennukset kiinnostavat, kannattaa ajaa katsomaan Taalintehtaan vanhoja hiiliuuneja ja Ruukinmuseota, sotahistoriaa löytyy niin Bengtskärin majakalta kuin Örön linnakesaarelta.

Bengtskärin majakka.

  1. Omaa rauhaa

Vaikka Kemiönsaarella kaikki on lähellä toisiaan, löydät varmasti täältä oman hiljaisen paikkasi, jossa voit levätä arjen rasituksia pois.

Yhteyslautat ja -veneet vievät sinut lähisaarille, joissa ei parhaimmassa tapauksessa ole auton autoa lähimaillakaan. Hiljaisuus ja maaginen rauha on lähes ”käsin kosketeltavaa”!

  1. Elämyksiä luonnosta

Saaristoluonto on Kemiönsaarella koko ajan läsnä. Oli kyse käppyrämännyistä, uurteisista rantakallionkoloista, värikkäistä luonnonkukista tai tuulen suhinasta ja eläväisestä merestä.

Kemiönsaarella on lisäksi useita mahtavia luontokohteita sekä -polkuja tutkittavaksi. Esimerkiksi Puolustusvoimilta vuonna 2015 vapautui koko kansan käyttöön Örön linnakesaari. Mainittava on myös luonnonkaunis Vänön saari. Saaristoluonto on parhaimmillaan säyseä ja lempeä, pahimmillaan voimakas ja ärtyinen kuten Pohjolan nainen. 😉

Saaristossa on hieno mahdollisuus bongata muuttomatkalla olevia lintuja tai vain käpertyä viltin sisään, ja seurata höyryävän kuuman teemukin kanssa ikkunan takana alati vaihtuvia saaristomaisemia.

  1. Retkiä merelle ja hyvät harrastusmahdollisuudet

Kemiönsaarella on mahdollista osallistua päiväseltäänkin erilaisille meriretkille mukaan. Et siis tarvitse omaa venettä saariston koluamiseen!

Kemiönsaaristossa on yli 40 000 saarta ja luotoa, joten tutkittavaa riittää useammallekin päivälle.

Haluat sitten viettää vapaapäivääsi merenaalloilla purjehtien, frisbeegolfaten, kylpylässä lihaksiasi rentouttaen tai metsässä marjoja poimien, kaikki kyseiset aktiviteetit onnistuvat mainiosti Kemiönsaarella. Aamujooga tai vesivärimaalaus, mikä voisi olla nautinnollisempaa…

  1. Tule autolla, moottoripyörällä, polkupyörällä tai veneellä

Kemiönsaarelle pääset näppärästi usealla kulkuneuvolla, oli allasi sitten auto, moottoripyörä tai vene. Jokaiselle löytyy oma paikkansa.

Saaristossa on useita vierasvenesatamia, joista suurimpiin pääsee isommillakin aluksilla.

Kasnäsin Saaristokylpylällä on uusi Caravan-alue, joten karavaanaritkin pääsevät nauttimaan saariston tarjoamista maisemista kaikessa rauhassa.

Moottoripyörällä on hienoa ajella pitkin mutkaisia pieniä teitä, samalla kun merimaisemat vilahtelevat puiden lomasta. Tai miten olisi pyöräretki pitkin saaristoa?

  1. Kuin ulkomaille matkustaisi

Erityisesti kesäisin Kemiönsaarella kuuluu iloinen kielien sekamelska, kun lomalaiset ympäri Eurooppaa ottavat haltuunsa rannikkomme aarretta.

Lisäksi paikallinen väestö on osin ruotsinkielistä, joten lomalla saattaa hyvinkin unohtaa olevansa kotimaan kamaralla matkailemassa.

  1. Tapahtumat

Kemiönsaarella on kesäisin tarjolla rikasta ohjelma- ja tapahtumatarjontaa. Kesän aikana sattuu ja tapahtuu: Lövön siltajuoksutapahtuma, Rosalan Viikinkipäivät, Kasnäsin Triathlon ja Kasnäs Regatta.

Loppukesä huipentuu Muinaistulien yöhön 26.8, Keskiaikaisiin Saaristolaismarkkinoihin 9-10.9. sekä Söderlångvikin Omenapäiviin 30.9.

Mitä vielä odotat? Varaa oma ihmettelyretkesi mahtavan kauniille Kemiönsaarelle ja löydä oma Top10:si!

Taalintehtaan ruukin raunioilla

Taalintehdas, Kemiönsaari

Olemme päässeet kesäreissumme viimeiseen osaan, nimittäin Kemiönsaarella tehdyn matkamme viimeinen kohde oli Taalintehdas. Jos et ole ehtinyt lukea retkemme edellisiä osia, löytyvät ne helposti seuraavien linkkien takaa; Rosalan ViikinkikeskusBengtskärin majakkaretkiKasnäsin Saaristohotelli sekä Söderlångvikin kartano.

Saavuimme Keisarin satamaan Söderlångvikin merelliseltä risteilyltä. Ennen kotiin paluuta luvassa olisi tutustumisretki ilta-auringossa kylpevälle Taalintehtaalle.

Taalintehdas lyhyesti

Ruotsalainen Daniel Faxell perusti vuonna 1686 vaatimattoman Taalin masuunin. Ruukin elinkeino oli rautateollisuus, ja teollisuudessa tarvittava päämalmi saatiin Utöstä. Taalintehdas oli näppärässä paikassa kulkuyhteyksiensä, suojaisan sataman sekä puuvarantojen vuoksi. Kylä kehittyikin pikkuhiljaa masuunin ympärille. Tehdas vaihtoi runsaan kolmensadanvuoden aikana omistajaa yli 20 kertaa.

Taajaman vanhimmat tehtaan työntekijöille rakennetut hirsiset asuinrakennukset ovat 1700-luvulta. Ne löytyvät ns. Norrbackenin etelärinteeltä. Alueella on iloisesti sekaisin eri vuosisatojen aikana rakennettuja rakennuksia.

Ruukin 1880-luvulla rakennetut vanhat hiiliuunit löytyvät Taalintehtaan keskustasta, rannan tuntumasta. Uunirakennukset on restauroitu viimeksi 2000-luvun alussa.

Mielenkiintoiseksi Taalintehtaan talot tekee niiden perustat, lähes jokaisen vanhan talon perusta tai satamassa olevat kivirappuset on tehty tehtaasta saadusta kuona-aineesta eli kuonatiilistä. Esimerkiksi vuonna 1921 rakennettu Taalintehtaan kirkko ja koulurakennus on rakennettu slagitiilestä.

Museovirasto on määritellyt Taalintehtaan historiallisen teollisuusalueen valtakunnallisesti rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Tänään

Heti satamassa on ehkä Taalintehtaan kuuluisin kolmikko, nimittäin auringossa hohtavat empirerakennukset, joissa on aiemmin ollut talli, viljamakasiini ja varasto. Nykyisin rakennuksissa on Ravintola Portside sekä Rosala Handelsbod, jossa toimii niin kahvila kuin taidenäyttelytila.

Empire-trio.

Myytävänä olevan rakennuksen kivijalka ja kellari on tehty osin slagitiilestä.

Teemme pienen yleiskierroksen kylässä. Ohitamme varsin surullisen näköisiä rakennuksia, myynnissä olisi niin liikehuoneistoja, taloja kuin yksi iso tehdaskin. Taalintehdas on kokenut 2000-luvulla kovia kolhuja.

Slagitiiliset hiiliuunit.

Malmintieltä löydämme Taalintehtaan hiiliuunit. Nähtävillä olevat uunit on rakennettu 1880-luvulla. Alun perin uuneja oli 23, säilyneitä uuneja on 12. Lisätietoja voit lukea tästä Museoviraston sivuilta.

Kävelemme hiiliuunien vieressä, myös näihin rakennuksiin on käytetty kuonatiiltä, joka on itse asiassa aika hienoa materiaalia. Mustaa tiiltä, jossa on kiiltävää, uunin valtavissa lämpötiloissa tiivistynyttä lasiaista.

Slagitiiltä.

Valitettavasti uunien ympäristö on tägätty, vanhoissa ovissa on kirjoituksia ja onpa rakennuksiin yritetty murtautua sisäänkin.

Itse hiiliuunit ovat hienoja, ainutlaatuisia rakennuksia, ja onneksi niitä on säilynyt noinkin monta pystyssä näihin päiviin asti. Voi vain kuvitella, millainen musta savu on aikoinaan täältä merenrannasta noussut, kun hiiliuunit ovat olleet käytössä.

Tullinmäentietä ajellessa keskustasta poispäin, löytyy oikealta puolelta Taalintehtaan Ruukinmuseo, joka valitettavasti oli jo kiinni pihaan ajaessamme. Aukioloajat eivät kuitenkaan estä vierailemasta museon pihalla, josta löytyykin kaikenlaista nähtävää.

Vanhan valimon vierustalta lähtee luontopolku. Pihalla on myös rautaisia tuotteita, joita tehtaassa on aikoinaan valmistettu.

Valtava peräsin.

Museon perusnäyttely avattiin vuonna 1983. Museokokoelmiin kuuluu mm. Norrbackan työläisasunnot, rannasta löytyvät hiiliuunit sekä vanhoja teollisuusrakennuksia. Museo on auki kesäkuukausina klo 11.00 – 18.00.

Museon pihalla toimii kesäisin myös Rosmoteatteri.

Ruukin sauna.

Jatkamme matkaamme, ja löydämme Taalintehtaan puistosta vanhan Puistosaunan. Aikoinaan tässä saunassa kylvetettiin vieressä sijainneen, jo puretun Ruukinhotellin virkamiehiä ja vieraita. Nykyisin kuonatiilistä tehdyssä rakennuksessa toimii Ruukin Sauna, joka tarjoaa sauna- ja kahvilapalveluita. Kivannäköinen slagitiilinen rakennus.

Puiston nurkalta löytyy myös vanha kaivorakennus.

Taalintehtaan taajama on kesäisin mukava käyntikohde. Paikallisten mukaan erityisesti kesätori on kokemisen arvoinen paikka, myyjiä saattaa olla paikan päällä peräti 70. Kesätori on avoinna keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 8.00 – 14.00.

Taalintehtaan kesäaika huipentuu jo neljättä kertaa järjestettäviin Keskiaikaisiin Saaristolaismarkkinoihin 9-10.9, jolloin taajamasta ei menoa ja meininkiä jää uupumaan. Luvassa on mm. Hevosturnajaiset, kansanmusiikkia, narreja ja akrobaatteja sekä aitoa markkinameininkiä. Lapsille on tarjolla aivan omaa ohjelmaa, kuten taistelutalutusratsastusta. Saaristolaismarkkinoille on vapaa pääsy.

Tähän turinaan valitettavasti päättyy meidän pieni seikkailumme Kemiönsaarella. Ihana paikka, enkä enää ihmettele miksi Mondolehti valitsi alueen Vuoden 2016 Kotimaiseksi matkailukohteeksi. Ainutlaatuisia nähtävyyksiä ja kokemuksia on tarjolla paljon, ne sijaitsevat kaiken lisäksi hyvin lähellä toisiaan. Suosittelen!

 

 

 

Jylhä Bengtskärin majakka

Bengtskärin majakka, Kemiönsaaret

Tiesitkö, että Mondo-lehti valitsi vuonna 2016 Kemiönsaaret vuoden kotimaan matkailukohteeksi?

Vietimme heinäkuussa lähes viikon tien päällä tai paremminkin lautoilla tarkoituksena tutkia mikä Kemiönsaarista tekee niin erityisen. Ensimmäisessä osassa vietimme yön Rosalan Viikinkikeskuksessa, tuosta seikkailusta voit lukea lisää tästä linkistä.

Tällä kertaa pääset mukaan Saariston Loistoristeilylle, joka vie meidät vierailulle Bengtskärin majakalle.

Bengtskärin majakka lyhyesti

Saaristomeri on aina ollut arvaamaton, ja viimeisen naulan haaksirikkojen arkkuun tuli, kun höyrylaiva Helsingfors haaksirikkoutui saaristoon. Tällöin vuonna 1905 Keisarillinen senaatti myönsi varat kivimajakan rakentamiseen. Majakan suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm.

Majakkaa rakensi 120 työntekijää. Majakkaan käytetty graniitti louhittiin saarelta ja Hangosta tuotiin 448 000 tiiltä kiven kaveriksi. Harjannostajaiset pidettiin jo elokuussa vuonna 1906 ja majakan valo sytytettiin ensi kerran 19.12.1906. Hatun nosto majakanrakentajille, jos ajattelee, ettei nykyaikaisia nostokoneita ollut käytettävissä!

Useiden vaiheiden, sodan ja laitteiden automatisoimisen jälkeen majakka pääsi rappioitumaan. Vuonna 1995 majakka palasi jälleen ihmisten tietoisuuteen, tällä kertaa matkailu- kokous- ja tutkimuskäyttöön omistettuna paikkana. Vuonna 2000 majakka siirtyi Turun Yliopistosäätiön omistukseen.

Tänään

Laivamme irtaantui Rosalan laiturista. Matka kohti Bengtskärin majakkaa saattoi alkaa. Nuori kapteeni seurasi tarkasti navigaattoriaan, suuresta ruudusta kaikki laivan sisällä istujat saattoivat seurata matkaa läpi karikkojen ja kivien. Alkumatka kului jouhevasti saaristomaisemia ihaillen, mutta mitä lähemmäksi majakka tuli, sitä muhkuraisemmaksi kyyti kävi. Tuulta oli 6-8 metriä sekunnissa.

Kapteeni kertoi, että tuuliraja risteilylle on 12–14 metriä sekunnissa. Noilla tuulilla ei risteilyille lähdetä, koska rantautuminen Bengtskärin laituriin on tuolloin hyvin hankalaa. Ja pian huomasimme miksi. Majakalla kun ei ole varsinaista isoa laituria laisinkaan, vain kaksi laiturintapaista, johon majakan taakse tuulelta suojaan alukset pyrkivät.

Isommassa laiturintapaisessa oli kiinni jo kaksi isompaa alusta, jotka olivat tulleet Hangosta, joten meidän paatti ajettiin ison karin ja majakkaluodon väliin. Hyvin meni, mutta suuremmilla tuulen nopeuksilla, ei välttämättä enää menisi.

Bengtskär 1941-näyttelyn antia.

Majakkaluodolle päästyämme, meillä oli vartin verran omaa aikaa ennen yhteistä opastusta. Kävimme nopeasti Bengtskär 1941-näyttelyssä. Näyttely kertoo sodasta ja majakan kohtalonhetkistä vuonna 1941. Museon seinillä on majakkaa puolustaneiden suomalaisten kuvia sekä mietteitä tapahtuman kulusta.

Sodan ajalta on myös majakan 14 rappusessa käden jäljen näköinen lohkeama. Tähän suomalaisten viimeinen kranaatti osui, heidän puolustaessaan majakkaa venäläisten hyökkäystä vastaan. Jälki on yhä nähtävissä.

Tähän portaaseen kranaatti putosi.

Ulkona majakan kyljessä istuen, opas kertoi meille eloisasti majakan historiasta, nykyisestä käyttötarkoituksesta ja hieman myös itsestään sekä muista nuorista oppaista. Kuuleman mukaan, tälle saarelle palataan aina uudestaan ja uudestaan kesätöihin. Jotain vetovoimaa siis jylhässä ja eristäytyneessä majakkaluodossa on.

Nuori opas, josta muuten isona tulee merikapteeni, kertoi myös majakan edellisistä asukkaista, joiden joukossa oli ollut useita majakanvartijoiden perheitä. Erään perheen 8-vuotias poika oli sitten päässyt käymään ensi kertaa luodon ulkopuolisessa maailmassa Rosalassa. Hän oli ensi töikseen kysynyt isältään, että mitä nämä oudot kukat ovat, osoittaen saaren puita. Hän kuin ei ollut nähnyt eläissään vielä yhtään puuta siihen mennessä. Majakkaluoto on edelleen puuton paikka.

Saunarakennus kuvassa vasemmalla.

Osa risteilyvieraista jäi majakalle yöksi, joka on muuten täysin mahdollista. Jos iski kipinää, katsopa hintatietoja näiltä sivuilta. Erikoisinta yöpymisessä taitaa olla oma saunavuoro majakan viereisessä kivisaunassa. Mikäs suomalainen paikka se on, missä ei omaa saunaa olisi? 😉

252 askelta.

Risteilyporukka hajaantui ympäri luotoa. Muutama uskalikko lähti kiipeämään 252 askelta ylös majakan torniin katsomaan huikeita merimaisemia, osa kierteli luodon rakennuksia ja kivenkolojakin sekä muutama nousi suoraan 2. kerrokseen, jonne on sisustettu miellyttävä kahvila entiseen majakanvartijan asuntoon. Kerroksessa on lisäksi Majakanvartijan museo, posti, kappeli sekä matkamuistomyymälä.

Kiersin luodon, ja vaikka saari ei ole kovin iso, sieltä löytyi kaikenlaista katsottavaa. Yhdessä laidassa on betonibunkkeri armeijan jäljiltä, huussien vierestä löytyy merelle tähyävä merikapteeni sekä kallioissa merenkävijöiden jättämiä puumerkkejä. Suurin osa näistä puumerkeistä oli sodanaikaisia. Myös lintujen jo hylättyjä pesiä sekä erilaisia sitkeitä kukkia kasvoi pienissäkin kivenkoloissa. Luonto ottaa kyllä oma paikkansa.

Majakanvartijan museon antia.

Luodolla tuulessa ja tuiverruksessa oltuani, matkasin rappuset 2. kerroksen kahvilaan. Jo ovelta tulvahti tuoreen pullantuoksu nenään, ja eihän sitä tuoksua voinut vastustaa. Munkit olivat herkullisia! Naapuripöydässä kauppaansa tekivät voisilmäpullat niin hyvin, että koko retkue kävi hakemassa niin santsikahvit kuin – pullatkin. Myös liedellä porisseen kalakeiton haju oli kutkuttavan hyvä.

Mieheni saapui parahiksi rappuslenkiltä kahville. Ja valitteli reisiään, olivat kuulemma aivan hapoilla…

Siinä istuessa päätimme, että joku kerta jäämme tänne yöksi, vaikka meille maakrapuille meri on samaan aikaan jännittävä kuin pelottavakin paikka.

Risteilyn kotimatkaosuus alkoi. Matkaan tuli ihmisiä, jotka olivat yöpyneet saarella. Olivat kovin tyytyväisiä kokemuksiinsa.

Tuuli oli hieman voimistunut majakalla oloaikana, joten avovesiosuus oli varsinaista huvipuistoa sivuttaisen aallokon vuoksi. Päästessämme saarien suojaan, meno hieman rauhoittui ja aurinko, joka oli ollut piilossa harmaiden pilvien takana, näyttäytyi meille kaikessa komeudessaan.

Kapteeni nakkasi meidät Rosalaan, josta matkamme jatkui autolla ja lautalla Kasnäsiin. Seuraavassa saaristoteeman osassa pääset tutustumaan Kasnäsin saaristohotelliin sekä satamaan tarkemmin.

Saariston Loistoristeily Bengtskäriin lähtee kesäisin päivittäin Kasnäsistä klo 11.30. Matkaan kuuluu kuljetukset, pääsyliput, keittolounas Rosalassa sekä lyhyt kierros Viikinkikeskuksessa. Rosalasta matka jatkuu Bengtskäriin klo 13.45, jossa maissaoloaikaa on 2,5h. Takaisin Kasnäsissa laiva on klo 18.15. Risteily maksaa aikuisilta 59€ sekä 4-14v. lapsilta 29.50€. Risteilyjä tehdään 27.8. asti. Lisätietoa majakkaristeilyistä löydät tämän linkin takaa.

Bengtskärin risteily oli merenkäynnistä huolimatta mahtava kokemus. Bengtskärin majakka on valtava ja omassa jylhyydessään hieno esimerkki menneiden sukupolvien työstä ankarassa ilmanalassa. Jos jokin majakka on elämäsi aikana käytävä katsomassa, suosittelen, että se on tämä – Bengtskärin majakka!

Risteillen Söderlångvikin kartanoon

Taalintehdas, Kemiönsaaret

Miltä kuulostaisi merimatka läpi aurinkoisen saariston, lempeän tuulenvireen kosketellessa poskipäitäsi ja valkoisten pärskeiden hyväillessä laivan kylkiä? Tämän lisäksi määränpäässä odottaisi sinua maistuvaa lähiruokaa notkuva noutopöytä sekä roima annos kulttuuria.

Kaikkea tätä on tarjolla ja enemmänkin, kun M/S Alva lähtee keskiviikkoisin Taalintehtaalta merelliselle risteilylle Söderlångvikin kartanoon klo 11.00. Risteilyt lähtevät Tallimäentie 6, Taalintehtaan laiturista. Matka-aikaa kuluu vain tunti suuntaansa.

Aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi hyppäsimme M/S Alvan kyytiin nauttimaan lomafiiliksistä ja kulttuurista.

Laivan kapteeni Niklas Löfberg toivotti kuuluvat huomenet molemmilla kotimaisilla kielillä samalla kun asetteli kävelysillan valmiiksi laiturin ja laivan väliin. Innokkaita risteilijöitä oli paikan päälle kerääntynyt kymmenisen kappaletta, laivaan mahtuu matkustajia yhteensä 21. Laivan aurinkokansi oli välittömästi miehitetty, mutta onneksi tilaa löytyi myös laivan sisältä. Ikkunoista pääsi seuraamaan loistavia merinäkymiä pehmeillä penkeillä istuen.

Laiva lähti Keisarinsatamasta matkaan. Meri oli lempeä ja kyyti kapteenin otteissa hyvin pehmeää. Ohi vilahtelivat meren tasoittamat kalliot, jotka houkuttelevasti kutsuivat lepäämään onkaloissaan. Saaria joilla pienet käkkärämännyt kurottelevat kohti taivasta. Ja erikokoisia huviloita ja mökkejä, jotka odottavat kesäasujiaan luoksensa.

Lövön silta.

Noin puolivälissä matkaa, alitimme suuren Lövön sillan. Hämmentävästi silta näyttää ylhäältä isommalta kuin näin alhaalta päin katsottuna. Kanssamatkustajien kamerat vain räpsyivät kun silta jäi taaksemme.

Jossain vaiheessa merimatkaa kaukana alkoi siintää valkoisena hohtava Söderlångvikin kartanon pihapiiri. Ensin pienenä pisteenä, laajentuen aina vain isommaksi ja hienommaksi. Näky on elämyksellinen, koska kartano piha-alueineen on varsin sykähdyttävä. Ainakin minun, kartanoromantikon mielestä! Sydän alkoi pamppailla kovemmin ja hymy vetäytyä korvia kohti aivan itsestään. Ihana paikka!

Koska keli oli sen verran hyvä, olimme aikataulusta edellä melkein 10 minuuttia ja rantauduimme Söderlångvikin laituriin ajoissa. Vastassa oli Söderlångvikin kartanon koordinaattori Susanne Grönroos, joka iloisesti opasti meidät eteenpäin rannasta.

Café Vivian on tehty vanhaan navettaan.

Tässä vaiheessa risteilyä alkaa oma-aikainen tutustuminen Söderlångvikin kartanoon. Tutustuminen kannattaa aloittaa Café Vivanista, jonne myös risteily maksetaan. Café Vivian on Söderlångvikin entinen navetta, joka on nykyisin varsin viehättävä kahvila-ravintola.

Risteilyn maksamisen jälkeen, pääset maistamaan risteilyyn kuuluvaa lounasta, joka vie kielen mennessään. Tänään tarjolla oli maukasta kanaviilokkia sekä palapaistia. Keittona oli tulista chorizo-keittoa.

Rento istuinryhmä.

Lisukkeita on jos jonkinmoista.

Kahvilan sisustus on skandinaavisen raikas.

Lämpimän ruoan lisäksi tarjolla on runsas salaattipöytä sekä aivan ihanaa saaristolaislimppua, joka on leivottu Söderlångvikin omenoista tehtyyn omenamehuun. Unohtamatta jälkiruokaa, joka tällä kertaa oli hyvin marjaisaa kiisseliä rikkaalla vaniljavaahdolla höystettynä.

Myynnissä on oikeaa lähiruokaa.

Kartanon omenamehua.

Kartanon omenahilloa sekä hunajaa.

Café Vivanissa on myynnissä niin kartanon omia kuin lähiseudun tuottamia herkkuja kuten omenahilloa ja -mehua sekä muhkeita vihanneksia. Puodin puolelta löytyy mm. käsitöitä, koruja ja keramiikkaa. Täältä ei hennoisi lähteä pois.

Kannattaa myös katsella tarkemmin kahvilan seiniä, tänä kesänä esillä on Kati Immosen Flora-vesiväritöitä.

Matka jatkui Söderlångvikin kartanon puolelle, jossa on kulttuuripersoona ja lehtikustantaja Amos Andersonin taide- ja henkilöhistoriallinen museo. Kartano toimi Andersonin kesäasuntona ja rauhoittumispaikkana Amoksen vielä eläessä. Hieno kokonaisuus!

Kartanon salonki, jossa järjestetään mm. konsertteja.

Kartanon seinillä on kesän ajan Tapani Raittilan herkkää taidetta esillä.

Täällä muuten saa oikein luvan kanssa istua museossa olevilla tuoleilla ja sohvilla, mikäli haluat tutkiskella jotakin museosta löytyvää taulua tai ikkunoista näkyvää merimaisemaa pidempäänkin. Kannattaa istua alas myös siksi, että näin pääset aistimaan kartanon tunnelmaa paremmin. En ihmettele mikä Andersonin vuosi toisensa jälkeen tänne toi, Söderlångvikissa on yksinkertaisesti vain hyvä olla!

Tänä kesänä museon seinillä on muuten Andersonin oman taidekokelman lisäksi Tapani Raittilan Rooma – Pariisi – Saimaa-taidenäyttely. Taulut sopivat yllättävän hyvin miljööseen.

Näkymää kartanon omenatarhaan.

Mikäli haluat tutustua paremmin museoon sekä kartanon tiluksiin, pysy mukana, pian blogiini tulee laajempi juttu Söderlångvikistä sekä erilaisista mahdollisuuksista viettää ikimuistoista lomapäivää kartanolla.

Kartanon tutkimiseen varattu kahden tunnin aika hujahtaa ohi vauhdilla ja on aika lähteä takaisin Taalintehtaalle. Merimatka menee yhtä pehmeästi kuin tullessakin, ja on oikeastaan surku, kun laivamme lipui laituriin aikataulun mukaisesti. Tällä risteilyllä olisi voinut viipyä pidempäänkin!

Kesän 2017 viimeinen risteily on risteilty. Tervetuloa uudestaan vuonna 2018!

Risteilyn hinta: aikuisilta 40€ ja lapset alle 12v. 20€. Risteilyn hintaan kuuluu runsas kesälounas. Café Vivianin lounaspuffee on tarjolla 31.8. asti klo 11.00 – 14.00.

Yhteydenotot: Söderlångvikin museo tai puh. 02-424 662.