Browsing Category

Väli-Amerikka

Paratiisisaari – Isla Mujeres

Isla Mujeres, Meksiko 

Aika pistää kirjojen ja kansien väliin viimeinen, mutta ehdottomasti ei vähäisin retki värikkäältä Meksikon matkaltamme. Kyseessä oli Cancúnista päiväseltään tehty retki Isla Mujerekselle eli Naisten saarelle.

Lähtölaitureita Cancúnista saarelle on kolme, joten voit valita hotelliasi lähimmän laiturin. Mikäli haluat säästää, niin ota R1 tai R2 bussi kaupunkiin ja lähde saarelle Gran Puerton satamasta, hinta on tällöin 14 dollaria eli lähes puolet vähemmän kuin hotellialueen hinnoilla. Myös lähtöjä on huomattavasti enemmän kuin hotellialueelta. Ensimmäinen alus lähtee saarelle klo 5.00 aamulla.

11

Saareen lähdimme Cancúnin hotellialueelta lähtevällä klo 9.00 katamaraanilla. Tämä oli hotellialueen ensimmäinen lähtö Isla Mujerekselle. Päädyimme ostamaan liput Ultramar-katamaraaniyhtiön alukseen. Hintaa meno-paluulipulle tuli 22 dollaria henkilö. Lippujen osto tapahtui jälleen kerran vain käteisellä. Yli 120cm lapset ovat muuten samanhintaisia kuin aikuiset.

Katamaraanissa on mahdollista matkustaa uudehkon yläkannella sekä aluksen sisällä matkustajatiloissa. Aamusta kun oli kyse, yläkansi miehitettiin nopeasti merimaisemia ihailevista matkustajista.

a4

Mayojen Ixcel-jumalatar

Katamaraani poimi lisää matkustajia mukaansa UltraMar the Embarcadero-laiturilta ennen merelle lähtöä. Mukaan tuli myös perinteisiin meksikolaisiin vaatteisiin pukeutunut mieshenkilö joka kajautti kannella kuuluvasti kolme kuuluisaa kappaletta kuten La Bamban, tarkoituksena kerätä ”kolehtia” kuulijoiltaan.

Vaikka olikin aamu, matkan aikana aurinko alkoi poltella oikein urakalla ja olikin aika suojata itsensä kunnolla. Matka-aika Isla Mujerekselle oli ylimääräisen pysähdyksen vuoksi hieman yli tunti.

Katamaraaniin kannella tunsi lämpimän tuulen puhalluksen poskilla samalla kun Cancúnin ranta loittoni aina vain kauemmaksi. Merivesi oli kirkasta ja turkoosinsinistä. Elämä hymyili monella eri tavalla!

Isla Mujeres pähkinänkuoressa: Isla Mujeres on pieni saari Cancúnin edustalla Karibian meressä. Cancúnista on saarelle 13 kilometriä. Pinta-alaa saarella on noin 1100 m2, ja se on noin 7 kilometriä pitkä ja leveyttä on vain 650 metriä. Vakituisia asukkaita saarella on noin 13 000 ihmistä.

Mayoille saari oli pyhä, ja se oli pyhitetty Maya-jumalalle Ixcelille, joka oli synnytyksen ja lääkinnän jumalatar. Nimensä saari kuitenkin sai espanjalaisilta, jotka nimesivät sen Naisten saareksi, saaresta löytyneiden lukuisten jumalten kuvien johdosta.

2

Toinen tarina tietää myös kertoa, että espanjalaiset toivat mukanaan rakastajattaria, jotka jätettiin saareen turvaan ennen merimiesten maihinnousua itse Cancúniin. Näin saari oli ”naisten saari”. Vanhoja Maya-nähtävyyksiä ei saarella enää ole, koska vuonna 1988 Gilbert-niminen hurrikaani tuhosi saarella olleen pienen Maya-temppelin.

Saavuimme merimatkan jälkeen saarelle. Heti pienen satamarakennuksen kupeilla kimppuumme hyökkäsi valtaisa joukko erilaisia retkien myyjiä. Yksi saaren elinkeino kun on retket ja erityisesti erilaiset laiva-, snorklaus- ja sukellusretket. Kesäisin alueella on mahdollista nähdä niin valaita kuin haitakin parvittain. Emme kuitenkaan valinneet retkeä, koska lyhyin niistä olisi kestänyt 3h, vaan suuntasimme aluksi lounaalle pääkadun ravintolaan.

4

Paikallisia ajoneuvoja

Olimme lukeneet, että saarella ei ole autoja. Huomasimme pian, ettei tämä aivan pitänyt paikkaansa, nimittäin autoja on ja erityisesti takseja sekä pieniä kuorma-autoja. Myös skoottereita on paljon. Silmiinpistävä seikka oli kuitenkin golfkärryt. Juuri niin golfkärryt! Usea saarelle tulevat turisti haluaa tehdä oman tutkimusretken ympäri saarta ja tämä onnistuu parhaiten vuokraamalla golfkärryn, turisteille kun ei ole autoja vuokrattavana.

Onnistuimme saamaan saaren toiseksi viimeisen kärryn, joten kannattaa olla nopea aamulla vuokrauksen kanssa. Kärryjä vuokrataan joko tunti kerrallaan tai niin, että palautus on klo 17.00 ennen lauttojen poislähtöä. Golfkärryn hinta päivältä on 45 dollaria (eli 45€). Pantiksi kärrystä vuokrafirma otti ajokortin, jonka sai takaisin kunhan kärry palautettiin takaisin samassa kunnossa kuin vuokratessa. Polttoaine kuului vuokraan mukaan.

1

Paikallisen ravintolan lippujen mukaan EU on sitten viime näkemän laajentunut rajusti…

IMG_2549

Kärry alle ja menoksi, jätimme kaupungin ja sotilastukikohdan taaksemme, ja painelimme Av Rueda Medinaa eteenpäin saaren eteläistä päätä kohti. Välillä pysähdyimme ostamaan lisää juomista, koska aurinko on saarella paahtavan kuuma ja juomaa kuluu litra tolkulla. Suurimmaksi osaksi tiet kulkevat pikkuruisten kylien läpi, joissa tien pintaan on rakennettu töyssyjä. Tunnetusti golfkärryjä ei ole tehty tällaiseen ajeluun. Oli hyvin ”pumpy ride”.

5

6

Väillä tie oli hyvin sileä ja helppo ajaa

Ajoimme julkiset tiet loppuun asti ja pysähdyimme tarvittaessa. Löysimme yhden tien kääntöpaikalta paikallisen miehen myymässä simpukankuoria ja siitä yksi värikäs kuori lähtikin mukaan vain 20 pesolla (1.05€). Kaupungissa hinta olisi ollut 20 dollaria.

Pysähdyimme myös Dolphin Discovery-keskukseen kysyäksemme hintoja. Kyse on delfinaariosta, jossa voi ulkona merialtaassa uida delfiinien kanssa. Alueella on myös mahdollista viettää koko päivä uiden ja sukeltaen, niin meressä kuin uima-altaalla. Onpa siellä ravintoloita ja matkamuistokauppojakin. Hinnat vain olivat jäätävän kovat, aikuisen lippu olisi maksanut 139 taalaa eli lähes saman euroissa. Jätimme siis delfiinikeskuksen suosiolla väliin ja jatkoimme köröttelyä pitkin kapeita ja mutkaisia teitä.

7

Siellä täällä teiden varrella on ns. avoimia rantoja. Aivan sellaisia ne eivät ole kuin mihin meillä päin on totuttu, mutta juomista ja syömistä vastaan voit käyttää heidän palveluitaan hyväksi. Usealla tarjoajalla on mielettömän hienot puitteet uima-allasalueista paremman luokan ravintoloihin. Pysähdyimme yhteen näistä ottamaan kuvia sekä jaloittelemaan. Zama Beach and Lounge näytti vallan houkuttelevalta, vai mitä sanotte:

8

c

12

Ajellessa Sac Pajolla vastaamme tuli Turtle farmi eli Tortugranja. Kyse on nykyisin Meksikon valtion omistamasta kilpikonnien suojelukeskuksesta. Tänne liput olivat lähes ilmaiset eli 30 pesoa (1.60€). Suojelukeskus sai alkunsa muutama vuosi sitten kun paikalliset kalastajat ja aktivistit huolestuivat kilpikonnien tilasta. Kilpikonnien munia kun oli helppo yön jälkeen käydä rantahiekasta keräämässä. Usea kilpikonnalaji olikin jo sukupuuton vaarassa. Kalastajat perustivat pienen suojelualueen, jonne kilpikonnat tulisivat normaalioloissakin munansa laskemaan. Hieman myöhemmin alue siirtyi Meksikon kalastusministeriön hallintaan.

c2

13

Kilpikonnakeskuksen pienissä altaissa uiskentelee kilppareita aivan pikkuisista vajaan vuoden ikäisiin jötkäleihin. Näille isommille altaat ovat eittämättä liian pieniä. Tarkoituksena kuitenkin on vapauttaa nämä veijarit kunhan ne ovat kasvaneet hieman suuremmiksi. Opastuskylteistä kun on luettavissa, että kilpikonnista valtaosa kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana.

14

Suojelukeskuksen ulkopuolella paikallinen asukas myi kookospähkinöitä, jotka olivat tälläkin kertaa todella tuoreita.

Mukavaa oli myös tietää, että kilpikonnilla on tapana tulla munimaan aina siihen rantaan, jossa itse ovat kuoriutuneet. Näin sukupolvesta toiseen, suojelu auttaa jokaista pientä kulkijaa. Allasalueiden lisäksi suojelukeskuksessa on myös pikkuruinen matkamuistokioski. Kilpparipuistossa kannattaa vierailla, koska kaikki pääsylipputulot menevät hyvään tarkoitukseen!

Jatkoimme matkaa, tällä kertaa vuorossa saaren eteläisin kärki eli Punta Sur. Ohitimme läjä päin luonnon valtaamia, hylättyjä tai joskus rakenteilla olleita hotelleja. Siinä on jonkun unelmat mennyt todella romuiksi. Taakse jäi myös huiman näköinen aktiivipuisto Bayview Pointilla, mutta kuten arvata saattaa, tännekään ei ole menemistä alle sadan taalan per henkilö.

Punta Sur oli kuin golfkärryjen luokkakokous, nimittäin jos kaikki alueella olevat golfkärryt olisi laskettu mukaan. Sen verran monta turistia oli saareen kärkeen jo ajanut, ettei enää tarvinnut ihmetellä, minne saaren kaikki kärryt olivat kadonneet!

Eteläisimmässä kärjessä on majakka ja ne vähät mitä hurrikaanin tuhoamasta Maya-temppelistä on jäljellä. Sekä ravintola, kahvila, pieni veistospuisto (erillinen maksu, liput 30 pesoa eli 1.60€), matkamuistomyymälöitä ja Mayoille sekä iguaaneille omistettu puistoalue.

Varsin viehättävä paikka pienelle jaloittelutuokiolle ajelun välissä. Täältä löytyy myös yleinen, hyvin hoidettu wc-alue. Näitä kun saaressa ei tien varsilla montaa ole. Mahdollista on kuvauttaa myös itsensä pientä maksua vastaan Maya-look a liken kanssa. Maisemat kallion päältä ovat huikaisevat yli Karibian meren!

a2

Bayview point ja aktiivipuiston ”härpäkkeitä”

a1

Punta Surin patsaspuisto.

a5

Punta Surin Iguaanipatsas…

c3

Ja oikea iguaani.

Valitettavasti varpaitaan ei pääse Punta Surilla mereen kastamaan, joten jatkoimme kotterolla matkaa. Käännyimme takaisin kaupunkiin päin vievälle rantatielle, ja noin kilometrin ajettuamme ranta laskeutui alemmas ja oli mahdollista käydä rannassakin. Tässä kohdin on tosin isoja kiviä ja aallokkoa, joten uimaan asti ei pääse. Mutta varpaat sai lämpimästä merivedestä märiksi!

IMG_2554

c5

IMG_2552

Loppumatka menikin rannikkoa myötäilevää Payo Obispo-tietä pitkin, ohitimme pari pientä värikästä kylää sekä saaren hylätyn lentokentän, ajaen aina takaisin keskustaan asti. Tarkoituksena oli mennä tutkailemaan saaren kuuluisinta nähtävyyttä eli Playa Norten rantoja. Useissa eri lähteissä on mainittu, että rannat ovat lähes ihanimmat mitä Meksikosta löytyy. Ja eipä arvostelijat kovin pielessä olleet.

Hiekka on valkoista, puuterinohutta ja auringossa jaloille polttavan kuumaa. Meri on kirkas ja hyvin matala. Palmupuut kaartuvat hiekkarantaa myötäillen. Erityiseksi alueen tekee se, että saaren päästä vie pieni silta vielä pienempää saareen, jonne on tehty Mia Reef-hotelli (yö 350€). Väliin jää merenlahti jossa vajaan metrin syvyydessä ui kaikenmoisia värikkäitä kaloja. Paikka on kuin ”tehty” lapsiperheille, joita rannalla olikin paljon.

ab3

IMG_2560

IMG_2557

ab2

ab1

Ranta on yleistä aluetta, joten voit nautiskella rantaelämästä omien eväiden ja pyyhkeiden kanssa tai vuokrata rantatuoleja, -sänkyjä tai -varjoja useilta eri yrityksiltä. Heidän tarjoilijat pyörivät tuolilta toiselle, joten jos aurinko on kuivattanut suusi, saat varmasti kylmää juotavaa tai pientä snackia tuossa tuokiossa. Ainoa negatiivinen puoli rannassa on, että alueella on vain yksi yleinen suihkualue ja se on kaukana pohjoisesta päädystä.

Parin tunnin rannalla olon jälkeen olimmekin valmiita palauttamaan golfkärryn. Hienoa hiekkaa oli joka paikassa, sitä itse asiassa löytyi kotona vielä matkalaukustakin. Kärryn palautuksen jälkeen täydensimme nestevaraston ja marssimme terminaaliin.

c6

ab4

Terminaalista lähtee samanaikaisesti lauttoja ympäri Cancúnin rannikkoa, joten kannattaa olla tarkkana, mihin jonoon menee. Meidän katamaraani oli myöhässä ja jonotimmekin aika kauan, ennen kuin pääsimme laivaan sisälle. Hetken siellä istuttuamme, täpötäyden laivan matkustajat komennettiin ulos ja viereiseen laivaan. Koska mitään ei kuulutettu, jäi epäselväksi tyhjennyksen syy. Oliko edellinen laiva mennyt rikki vai mikä oli?

Onneksi pääsimme sisätiloihin, koska aurinko oli päivän aikana hellinyt meitä hieman kovemmalla kädellä ja oli helpottavaa istua jäähdytetyssä matkustamossa. Tällä kertaa katamaraani meni suoraan lähtöpaikkaamme ja olimme siitä varsin tyytyväisiä. Poistuessamme laivasta, katamaraani päästi öljypäästön rantaan joka oli varsin ikävä päätös muuten niin hyvin onnistuneelle retkelle. Henkilökuntaa kun iso läikkä meressä ei näyttänyt haittaavan.

cc

Kaiken kaikkiaan retki Isle Mujerekselle oli elämyksellinen ja seikkailija minussa pääsi taas esille. On mukava painella omaan tahtiin pitkin maita ja mantuja. Pysähtyä silloin kuin haluaa ja nauttia kaikessa rauhassa uusista elämyksistä. Öljyläikän lisäksi ainoa negatiivinen asia oli saaren hinnat, sinne kun roudataan kaikki laivalla, joka sitten suoraan näkyy kauppojen hinnoissa.

Joka tapauksessa saari tarjoaa lähes jokaiselle matkailijalle jotakin ja erityisesti näkymät merelle ovat kuvan kauniita!

El Reyn Iguaanit

Cancún, Meksiko

Cancún: valkoinen puuteriranta, turkoosi meri ja huiman laaja hotellialue. Mitä muuta se tarjoaa uusia kokemuksia janoavalle matkailijalle?

Ehdottomasti yhdeksi vierailukohteeksi kannattaa valita hotellialueen tuntumassa oleva El Rey-niminen arkeologinen alue (Blvd. Kukulcan Km. 19). El Reylle on hyvin helppo matkustaa R2 paikallisbussilla. Busseissa on vakiohinta, ja minne sitten oletkin menossa, maksaa reissu aina 10.50 pesoa eli noin 0.50€. Tämä onkin helpoin ja nopein tapa liikkua alueella. Huom! Paikallisbusseissa käy vain käteinen raha.

IMG_2475

El Rey pähkinänkuoressa: El Reyssä on kyse Mayakaupungin raunioista. Kaupunki oli merkittävässä roolissa mayojen kauppareitillä, johon kuuluivat myös mm. Tankah, Tulum ja Xaman Ha eli nykyinen Playa del Carmen. Tuolloin El Rey tunnettiin nimellä Kin Ich Ahau Bonil.

Mayojen vaihtokaupan välineinä toimivat esimerkiksi merisuola, hunaja ja sulat. Vaihtokaupan lisäksi kaupunki toimi hautapaikkana sekä astrologisen tiedon koulutusalueena. Kaupunki on ollut voimissaan vuosina 1250–1630 jKr. IMG_2480

Kaupungin nimestä liikkuu kaksi erilaista tarinaa. Yhden tarinan mukaan El Rey:n kaupunki sai nimensä kun espanjalaiset valloittajat löysivät alueelta ruumiin, jonka otaksuivat kuuluneen Maya-kuninkaalle. Toisena tarinana kerrotaan espanjalaisten löytäneen kivisen patsaan, joka esitti Maya-kuningasta, ja tästä patsaasta kaupunki sai nimensä. Kuningasta esittävä kiviveistoksen pää löytyy Cancúnin Maya-museosta.

Joka tapauksessa El Rey tarkoittaa espanjaksi kuningasta. Vuonna 1923 tutkijat Raymonf Merwin ja Samuel Lothrop löysivätkin todisteita siitä, että kaupungilla oli kuin olikin yhteyksiä Itzamna-heimoyhteisöön, jonka jäsenet hallitsivat aikoinaan niin Chichén Itzáa kuin Edznáa.

IMG_2492

Käytännössä alue on noin 520 metriä kertaa 70 metriä kokoinen kenttä, jolla on erilaisia aika matalia kiviröykkiöitä. Osasta saa hyvän kuvan siitä minkä muotoinen rakennus on ollut kyseessä, osassa on vain kivijalka jäljellä. Kiipeämistä raunioille ei suositella.

IMG_2498

2

Alue on auki joka päivä klo 8-17 ja sisäänpääsymaksu on 50 pesoa eli noin 2.50€. Lapset pääsevät alueelle ilmaiseksi. Ja huom. Vain käteinen raha käy!

Palveluja saat alueelta hakemalla hakea, nimittäin alueella on vain pieni eväskatos, yksi auringossa kulunut opaskartta sekä vessarakennus. Lipputiski, joka on lähinnä vain pöytä ja tuoli, löytyy tämän rakennuksen lipan alta.

IMG_2484

6

Itse raunioalue on nopeasti kierretty mutta se ei olekaan syy siihen miksi alueelle kannattaa piipahtaa. El Reylle kannattaa ehdottomasti mennä alueen kymmenien Iguaanien vuoksi. Ja näitä liskoja on paljon! Ensimmäiset ”ovat vastassa” jo lippupöydän luona.

IMG_2493

Rakennuksen oikealta puolelta aukeaa nurmikenttä, jolla on rauniorakennuksia, kiviä sekä niillä auringossa lepääviä liskoja.

IMG_5591

5

10

Liskot eivät hyökkäile kohti, joten sellainenkin henkilö joka ei niin tykkää matelijoista, pääsee rauhassa tutustumaan otuksiin muutaman metrin päästä. Lähinnä Iguaanit makailevat auringossa ja haistelevat ilmaa. Mikäli menet liian lähelle, ne luikahtavat nopeasti kivien väliin tekemiinsä pesäkoloihin.

IMG_2497

Alue on myös muutaman sadan metrin päässä Nichupté-lahden poukamasta, jossa villit krokotiilit elävät. El Rey onkin kauempaa eristetty verkoilla hieman epätoivottujen matelijoiden poissa pitämiseksi.

Raunioalueella on myös mahdollista tutustua alueen kasvustoon lähietäisyydellä. Valitettavasti kasveja ja puita ei ole sen kummemmin merkitty. Meille tuttuja kasveja olivat erilaiset palmupuut.

9

Alueelta poistuessamme vanha mies tuli valokuva-albuminsa kanssa luoksemme. Hän halusi kertoa, että Cancúnin kaupungissa on paljon suurempi arkeologinen alue nimeltään El Meco. Tämä olisi löydetty vasta 70-luvulla ja olisi huomattavasti paremmassa kunnossa kuin El Rey. Sinne pääsisi R1 bussilla. Kiitimme tiedosta ja koetimmekin seuraavana päivänä käydä raunioilla. Valitettavasti se oli paremmin ajateltu kuin tehty. Nimittäin jäädessämme R1:n bussista Cancúnin kaupungissa pois, ei niin bussikuski kuin paikallisetkaan ollut raunioista kuulleetkaan. Jonkin aikaa ympäri pyörittyämme, vierailu historiallisella alueella vaihtui shoppailuretkeksi.

Riippuen matelijainnostuksestasi, El Reyn alue on parissa tunnissa kierretty. Sopii koko perheelle pieneksi päiväkohteeksi helppouden ja edullisuuden vuoksi. Ja harvoinhan Suomessa pääsee Iguaania tuijottamaan lähes silmästä silmään!

Pidätkö matelijoista?

 

Piipahdus Valladolidissa

Valladolid, Meksiko. Osa 3.

IMG_2622

Pyhältä Cenotelta lähtiessämme, oppaamme Galo kaivoi esiin likööriä, jota sitten tarjottiin jokaiselle kyydissä olevalle.

Myös mukana ollut teinimme olisi saanut oman lasinsa jos olisin antanut ottaa. Kyse oli mayojen omatekoisesta, aika vahvasta likööristä, joka oli tislattu paikallisista yrteistä. Kun kippis-toivotukset oli sanottu, paljastui jälleen viekas juoni, nimittäin kyydissä oli varsin vekkuli nuori mies, joka kuului veljessarjaan, joka tätä likööriä valmisti. Kyse oli jälleen bussissa tapahtuvasta ”pakkomyymisestä”.

Meistä oli kaikista otettu perhe- ja ystäväkunnittain valokuva ennen Ik Kil:lle menoa ja nyt tämä kuva koristi kunkin pullon kylkeä. Pienellä taskuputelilla oli hintaa noin 15€. Emme ottaneet tätäkään tarjousta vastaan, vaikka täytyy myöntää, että varsin mukava idea oli. Ja likööri oli varsin miellyttävän makuista, vaikkakin tosi vahvaa.

Vekkuli kaveri kertoi nykyisten mayojen elämästä, opetti muutaman sanan heidän kieltään ja nauratti porukkaa. Pullot joita ei ostettu, hän keräsi mukaansa ja jäi pois paikallisen kylän linja-autopysäkillä. Me muut jatkoimme kohti Valladolidia, jonne oli Ik-Kil lähteeltä noin 40 kilometrin matka.

Lähes koko matkan, oli jonkinlaista asutusta matkan varrella. Lähinnä matalia ja yksinkertaisia asumuksia sekä pieniä maatiloja, joilla näytti kasvavan ainakin maissia.

Valladolidiin saavuttaessa vastaan tuli värikäs ja hyvin espanjalaisvaikutteinen kaupunki, joka suorastaan loisti ilta-auringon valossa.

IMG_2628

IMG_2625

Opas kertoi, että kaupunki joka aiemmin tunnettiin nimellä Saki´ (Zaci), oli varsin merkittävä Maya-kaupunki espanjalaisten saapuessa vuonna 1545. Ja mitä espanjalaiset tekivät, he purkivat koko paikan alas konkistadori Francisco de Montejon johdolla ja rakensivat tilalle uuden, heidän kotimaataan muistuttavan kaupungin mayojen talojen kivistä.

Myös nimensä kaupunki sai valloittajilta, espanjalaisen Valladolid-kaupungin mukaan. Alkuperäiset kaupunkilaiset kapinoivat useaan otteeseen valloittajiaan vastaan, mutta kapinat tukahdutettiin verisesti. Kunnes vuonna 1548 mayat Jacinto Patin johdolla saivat valloittajistaan yliotteen tapettuaan puolet Latinosotilaista väijytyksessä. Espanjalaiset ajettiin kaupungista pois, mayat tuhosivat koko kaupungin, kunnes Jukatanin sodan jälkeen, kaupunki rakennettiin uudestaan.

Nykyisin kaupungissa asuu noin 50 000 asukasta.

IMG_2620

San Gervacio-katedraali

Meillä ei valitettavasti ollut aikaa tutkia kaupunkia kuin 20 minuuttia, koska aikataulumme oli tylsän tiukka. Tämä jäi kovasti harmittamaan, koska paikassa olisi ensisilmäyksellä ollut aihetta tutkiskeluun pidemmäksikin aikaa.

IMG_2623

Francisco Cantón Rosado-puiston suihkulähde

Meidät päästettiin linja-autosta ulos napsimaan kuvia Valladolidin katedraalista sekä puiston suihkulähteestä ja siinäpä se kaupunkikierros olikin. Tosin ehdimme ripeästi käydä viereisen basaarin Internet-kahvilan vessassa sekä ostamassa pientä purtavaa kotimatkalle.

Puistossa myytiin kahteen eri tyyliin valmistettuja maisseja. Valittavana oli keitetty maissintähkä, jonka päälle laitettiin kerros hapankermaa, juustoraastetta ja chiliä. Toinen vaihtoehto oli kupillinen keitettyä irtomaissia samoilla lisukkeilla. Meille maissi maksoi 15 pesoa eli noin 0.80€, viereisen penkin amerikkalaiset matkustajat maksoivat samasta maissiannoksesta 50 pesoa eli 2.6€. Oudosti se hinta vaihtelee…

IMG_2624

Kotimatka oli tylsä, pimeys hiipi ulkona, joten sekin vähä mitä ohi vilahtelevista pusikoista oli nähtävissä, hävisi. Myös väsymys tuntui luissa ja ytimissä asti ja sitä odotti vain hetkeä, jolloin suihkun jälkeen voi heittäytyä hotellihuoneen sänkyyn nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan, retki oli kuitenkin koko rahan arvoinen, mutta todella rankka. Keho muistutti vielä seuraavana aamuna nestehukasta, jonka kaksi tuntia täydessä paahteessa Chichén Itzássa sai aikaiseksi. Silti, kokemus oli erittäin positiivinen ja suosittelen jokaiselle kokopäiväretkeä Jukatanin niemimaan alueelle, joko ryhmämatkana tai ihan itse suunnitellen ja toteuttaen.

Oletko koskaan vieraillut joko Espanjan tai Meksikon Valladolidissa?

 

 

Virkistävä tuttavuus Cenote Ik-Kil

Tinum, Meksiko. Osa 2.

Retkibussimme ovien sulkeuduttua, lähdimme Chichén Itzásta kohti Cenotea Ik-Kiliä. Välimatkaa nähtävyydeltä toiselle on kolmisen kilometriä. Kyse on maanalaisesta vanhasta lähteestä, jossa on mahdollista uida. Cenote Ik-Kil on yksi parhaimmin varustelluista lähdealueista Meksikossa.

1

Cenote Ik-Kil

Ja kyllä porukka olikin uintireissua vailla. Alavalla Chichén Itzán maya-alueella kun oli tukalan kuumaa ja hikistä.

Oppaamme Galo kävi läpi Cenoten Ik-Kilin käyttäytymisohjeet:

– pukeutumistilat löytyvät Cenoten viereisestä rakennuksesta, täällä riisutaan vaatteet ja puetaan uimapuku päälle. Tiloista löytyy lukittavia lokerikkoja tavaroita varten.

– ennen Cenoteen menoa peseydytään ulkoa löytyvissä suihkuissa, sama suihkutila molemmille sukupuolille. Suihkussa ei pidä riisua uikkareita pois.

– suihkun vierestä voit vuokrata pelastusliivit panttia vastaan (3$ = 3€).

– kävele portaat alas Cenotelle. Cenoten suuaukolla on vartija joka tarkastaa, että olet käynyt suihkussa.

Bussi pysähtyi Cenoten parkkialueelle. Cenoten vieressä on muuten myös hotelli, josta voi vuokrata bungalowi-tyylisiä huoneita, jos siis kiinnostaa lillua lähteessä useampanakin päivänä. Hintaa kahden hengen huoneesta veloitetaan noin 65€.

IMG_2616

Cenoten vieressä oleva ikivanha puu.

IMG_2608

Cenoten aukko on valtava.

Opas kävi hakemassa liput, sisäänpääsylipun hinta aikuisilta on 70 pesoa ja lapsilta 35 pesoa (noin 3,5/1,5€). Ennen lähteeseen menoa jokaisesta perheestä ja ystäväporukasta otettiin kuva ikivanhan puun luona. Kuvan tarkoitus selkisi loppumatkan aikana, siitä myöhemmin lisää tulevissa postauksissa.

IMG_2617

Jo parkkipaikan yhteydessä on myyntikojuja joissa myydään Meksikon tuliaisia kuten Tequilaa sekä paikallisia liköörejä. Täällä myyjät eivät olleet kovin päälle käyviä, vaan lähinnä hommailivat omia juttujaan pöytien takana.

Alueella on vastassa iso matkamuistokauppa, kahvila ja ravintola. Cenoten aukko on näiden rakennuksen keskellä. Cenotesta kuului kiljuntaa ja pärskimistä, joten kohteesta ei voinut erehtyä.

Pukutilan aukolla tarkastaja katsoi liput ennen tilaan pääsyä. Pukutilat olivat nykyaikaiset ja siistit. Työntekijöitä on joka nurkassa auttamassa vierailijoita.

Kun ylimääräiset tavarat on saatu kaappiin on ihanan ulkosuihkun vuoro. Tässä saa jo esimakua tulevasta, nimittäin vesi ei ole säädettävissä, vaan on noin parikymmentä asteista kuten lähteen vesikin on. Tarkoituksena on pestä ihosta pois niin aurinkorasvojen kuin muidenkin kemikaalien jäämät.

Suihkutarkastajan ohi käveltyäsi on vuorossa liukkaat portaat 26 metrin syvyyteen. Mikäli haluat ottaa Cenotesta kuvia tai uiminen ei kiinnosta, on portaitten väliosassa tasanne, jossa hengailu ja kuvien ottaminen onnistuu vallan mainiosti. Tasanteelle on mahdollista mennä myös vaatteet päällä, kunhan kerrot tarkastajalle, että olet menossa ottamaan kuvia.

IMG_2611

Ulkosuihkutilat

Cenote on halkaisijaltaan 60 metriä. Syvyyttä lähteellä on noin 40 metriä, joten kannattaa todellakin lainata pelastusliivejä jos et koe olevasi hyvä uimari. Hassulta näytti kun turisteilla oli käsissään Gopro-kameroita ja jopa kännyköitä. Tuonne kun putoavat, niitä ei sitten sieltä helpolla pois saa. Onpahan tulevaisuuden historiantutkijoilla materiaalia tutkittavana! 😉

IMG_2613

Cenotessa voi hyppiä kallionkielekkeeltä alas osapuilleen viidestä ja kolmesta metristä. Lähteen reunoista valuu pieniä suihkulähteitä alas veteen. Cenoten vesi on tummaa ja välillä onkin tunne, liikkuuko siellä joku muukin meidän ihmisten lisäksi. Ja kyllähän siellä liikkuu, nimittäin isoja mustia kissakaloja jotka käyvät lähietäisyydellä tutkimassa satunnaisia uijia.

5

Osa liaaneista yltää veteen asti

Kannattaa muistaa, että Cenote oli mayoille pyhä paikka. Tänne on rituaaleissa aikoinaan uhratut ihmiset ”haudattu”. Lähteestä arkeologit ovat löytäneet niin ihmisten luita kuin haudattujen mukana olleita jalokiviäkin.

Cenoten ympäristö on vehreää viidakkoa. Kahvilassa on miellyttävää istuskella ja kuunnella linnulaulua. Alueella ei myöskään ole tukalan kuuma, koska puut varjostavat Cenotea mukavasti.

2

Maistelussa vesimelonijätski

Pieni vinkki, pukuhuonetilan yhteydessä värikkäisiin perinnevaatteisiin pukeutuneet naiset myyvät maya-jäätelöä. Kannattaa maistaa erityisesti ananasjätskiä! Jäätelö on tehty jauhetusta hedelmälihasta sekä vedestä. Yhden jäätelöpuikon hinta oli 15 pesoa eli noin 0,75€. Kookosjäätelön hinta olisi ollut 25 pesoa, koska on suuritöisempi. Lajeja on tarjolla parisenkymmentä, mukana myös meille Pohjolasta tulleille aivan uppo-outoja hedelmälajikkeita.

Uiminen lähteessä oli samanaikaisesti hyvin jännittävä sekä virkistävä kokemus.

Uintireissun jälkeen alkoikin ramaista kovasti! Tästä bussimme jatkoi matkaa kohti espanjalaisten miehittäjien kaupunkia, Valladolidia.

Chichén Itzá: Retki Mayojen maille

Chichén Itzá, Meksiko. Osa 1.

Cancúnissa on lähes välttämätöntä tehdä retki hieman kauemmaksi kaupungista, niin myös me teimme omalla reissullamme. Tarjolla on varsin vilkasta retkitoimintaa, hotellialueen keskustassa on nimittäin lähes jokaisessa kadunkulmassa joku, joka kauppaa ”koko maan parasta-retkeä” ja ”vain tänään sinulle erikoishintaan”. Mikäli retket Maya-pyramideille Cobáan, Tulumiin ja Chichén Itzáan kiehtovat, kannattaa ensin hieman vertailla retkien hintoja ja varsinkin retkien sisältöä.

Halvimmillaan retken Unescon maailmaperintöluetteloon kuuluvaan Chichén Itzáan saa 29$ (Amerikan dollarilla, kurssi on lähes 1:1 euron kanssa keväällä 2017), tosin retken sisältöön ei tällöin kuulu kuin kuljetus paikan päälle/pois, mutta joskus sekin on varsin näppärä matkustusratkaisu.

3

Aamu Cancúnissa

Kannattaa myös yrittää tinkiä hintaa alemmaksi kuten me teimme. Meille tarjottiin kokopäivän retkeä 50$/hlö ja lopulta retken hinnasta lähti vielä kymmenen dollaria per henkilö pois. Retkemme hintaan kuului: haku ja vienti hotellille, vierailu mayojen käsityökeskuksessa, meksikolainen lounas puffee-pöydästä, tarvittavat sisäänpääsyliput, vierailu Chichén Itzássa oppaan kera, vierailu Cenote Ik Kil:ssä sekä pyörähdys Valladolidin siirtomaakaupungissa. Paljon olisi siis luvassa, mutta kuinka moni asia todella toteutuisi, se selviäisi seuraavana päivänä.

IMG_2573

Käsityökeskus

Aamulla sovittuun aikaan klo 8.50 Experiencias xcaretin-pakettiauto kurvasi hotellin pihaan. Autossa oli jo muutama turisti odottamassa retkelle lähtöä. Pakettiauto haki lisää lähtijöitä muutaman hotellin edestä, kunnes lähdimme ajamaan nasta laudassa Cancúnin kaupunkiin. Yksi seurue nimittäin ei ollut herännyt ajoissa ja jouduimme odottamaan 20 minuuttia autossa, kunnes heidät lopulta saatiin ylös sängyistään ja alas autoon. Cancúnissa selvisi, että meitä odotti linja-auto, joka oli jo lähes täynnä retkelle lähtijöitä.

9

Ennen lähtöä, Galo-niminen opas kävi jokaisen lähtijän tiedot läpi: keitä olemme, mistä tulemme ja missä hotellissa asumme. Samalla hän jakoi jokaiselle nro 28-tarran rintaan kiinnitettäväksi, jotta ravintolan henkilökunta tietäisi mihin ryhmään kuulumme. Ravintolaan kun oli odotettavissa samaan aikaan yhteensä 300 ruokailijaa. Ei kuulostanut hyvältä.

Galo opetteli samalla joidenkin retkeilijöiden nimiä ja maita joista tulimme, jolloin opastouhusta tuli huomattavasti henkilökohtaisempaa. Jostakin syystä Heidi oli hänelle helppo lausua, ja sitä sitten päivän aikana kuuli hyvinkin usein. 😉

Bussiseurue oli hyvin kansainvälinen, mukana oli ihmisiä: Jenkeistä, Meksikosta, Kolumbiasta, Perusta, Israelista, Tšekeistä ja niin, Suomesta. Amerikkalaisissa kumppaneissa sana Finland sai aikaan mielenkiintoisen reaktion, nimittäin he päivittelivät pitkän aikaa, kuinka niin kaukaa on voitu tulla tänne asti.

Matka vajaan 200 kilometrin päähän olevalle Chichén Itzálle saattoi alkaa. Tervetulosanojen jälkeen matkustimme lähes pari tuntia ennen kuin Galo aloitti varsinaisen opastuksen. Galo oli hyvin näppärä ja osaava opas. Hän kertoi kahdella kielellä, espanjaksi ja englanniksi, niin Cancúnin kuin Meksikon historiasta. Mayoista ja heidän tavoistaan, sekä kuluvan päivän agendasta. Kuten myös jännän muistisäännön: hieman vaikean kuuloisen Chichén Itzá-nimen muistaa hyvin sanoista Chicken pizza. 🙂

Tässä vaiheessa alkoi myös ensimmäinen ”pakkomyynti”, nimittäin Galo mainosti, että käsityökeskuksessa voidaan jokaiselle tehdä oma Mayakartta, hinta ”vain” 30 taalaa (30€). Bussissa kiersi niin näytekappale kuin tilauslappuja. Tämä jos mikä, on juuri sitä mistä en tykkää, en niin yhtään. Noin puolet osallistujista näytti kuitenkin kalenterin tilaavan. Meidän edessä oleva kolmihenkinen, perulainen perhe oli varsin innoissaan tulevista kalentereistaan.

IMG_2570

Kotipolttoista käsityökeskuksesta?

Pian olimmekin käsityökeskuksessa. Aurinko kävi jo varsin kuumana korkealla taivaalla. Kun ostimme retken, myyjä kehoitti meitä varaamaan mukaan paljon juomista sekä aurinkorasvaa. Eikä turhaan…

Käsityökeskuksessa meille pidettiin tervetuliaispuhe mayojen kielellä, espanjaksi ja englanniksi. Lisäksi meille esitettiin mayojen pyhää piikiveä, joka pitäisi jokaisen täyden kuun aikaan pestä tuntikausia suolavedessä. Hieman jäi epäselväksi, että miksi?

IMG_2566

Tervetulopuhe pidettiin kolmella kielellä: oik. espanjankielinen nainen, kesk. mayakielinen nainen ja vasemmalla oppaamme Galo, joka käänsi puheet englanniksi.

Aikaa keskuksessa vierailuun annettiin 20 minuuttia, mutta olimme ulkona jo viidessä. Käsityökeskusta pyörittää muutama mayaperhe, joiden tukemiseksi saadut varat menevät, mutta hinnat keskuksessa olivat melkoiset. Samaa matkamuistoesineistöä myytiin Cancúnissa, lähes joka liikkeessä, tosin yli puolet halvemmalla kuin tässä paikassa.

IMG_2569

Kuunvalossa pestäviä patsaita…

 

IMG_2572

Värikkäitä, puisia naamareita

Kaikki keskuksesta ostetut esineet saivat siunauksen pyhässä savussa ja lopuksi myös kaikki ostajat siunattiin. Me muut saimme siirtyä käsityökeskuksen vieressä olevaan avoravintolaan lounaalle. Ravintola oli varsin mukava, kutsuva uima-allas ja aurinkotuolit pihassa. Retken hintaan eivät kuuluneet ruokajuomat, jotka olivat mukavasti hinnoiteltu kalliimmaksi kuin yleensä.

Saimme juomamme ja jonotimme ruoan kimppuun. Onneksi olimme saaneet aikataulua kiinni, joten ravintolassa oli vain meidän bussiporukka eikä etukäteen luvattua 300 nälkäistä ruokailijaa. Mitään ruuhkaa ei siis ollut.

Puffee muodostui tulisesta kaalisalaatista, tacoista, lisukkeina meheväksi hautunutta possunlihaa sekä kanaa. Maustettua riisiä ja vihanneksia, spagettia ja useita tulisia salsoja sekä nachoja. Jälkiruoaksi oli supermakeaa vesimelonia. Simppeliä ”kotiruokaa”, mutta varsin herkullista!

IMG_2575

Ravintolan allasalue oli varsin houkutteleva

Kokki oli hätää kärsimässä, nähtävästi bussiryhmämme söi enemmän kuin mitä oli odotettu. Tosin oppaamme kehotti meitä syömään lisää. Ei nähtävästi huomannut kokin ilmettä… 😉 Kun kupu oli ravittu, oli hetki aikaa makoilla ulkona altaalla. Samaan aikaan toinen bussiryhmä saapui paikalle.

Lähdimme kohti Chichén Itzáan. Tässä vaiheessa tuli yllätys, josta emme olleet kuulleetkaan, nimittäin alueelle EI saa viedä reppuja. Ja eikö jokaisella ollut sellainen. Opas ei myöskään suositellut jättämään mitään arvokasta bussiin… Onneksi oli tullut otettua mukaan uimakamoille ns. rantakassi, jonka saisi kokonsa puolesta viedä alueelle. Uimakamat siis reppuun ja passit, lompakot ja kännykät uimakassiin…

IMG_2594

Chichén Itzá pähkinänkuoressa: Kyseessä on vanha Mayakaupunki Jukatanin niemimaalla. Chichén Itzá on parhaiten säilynyt ja kunnostettu arkeologinen Maya-alue. Alueella on useita erilaisia rakennuksia.

Chichén Itzá ei ole pelkästään Unescon suojelukohde, vaan se äänestettiin myös vuonna 2007 New 7 Wonders of the World listalle yhdessä Machu Picchun, Petran, Colosseumin, Kiinan muurin, Taj Mahalin ja Brasilian Jeesus-patsaan kanssa.

13

Chichén Itzá sijaitseen Jukatanin niemimaalla

Mayat olivat edellä aikaansa, heillä oli oma kalenteri, numero- ja kirjoitusjärjestelmä, he viljelivät maata sekä tekivät vaihtokauppaa mm. merisuolalla, hunajalla ja sulilla. Ja hmm. uhrasivat ihmisiä jumalilleen.

Chichén Itzáa hallitsi vuoden 900 lopussa sotaisa tolteekkikuningas Kukulcán, jonka aikana niin ihmisuhrit kuin sodatkin lisääntyivät. On mainittava, että Mayat pitivät hallitsijoitaan jumalina. Hallitsijat olivat maailman keskipisteitä. He päättivät sananmukaisesti elämästä ja kuolemasta. Kukulcán eli Quetzalcoat oli myös sulkakäärme, joka oli yhdistelmä lintua ja käärmettä. Kerrotaan kuningas Kukulcán kuollessaan sanoneen: ”I´ll be back”!

1500-luvulla espanjalaiset konkistadori Francisco de Montejon johdolla valtasivat kaupungin sekä ryöstivät ja orjuuttivat Mayat. Mayojen kulttuurinen perintö oli kirjoitettuna heidän pyhiin kirjoihin eli koodekseihin. Valloittajat polttivat koodeksit, kolmea kirjaa lukuunottamatta. Nämä koodeksit sijaitsevat nykyisin Euroopassa: Pariisissa, Madridissa sekä Dresdenissä. Kerrotaan, että espanjalaiset kokivat mayojen palvovan paholaista. Olihan heidän erään tärkeän jumalansa ilmentymänä käärme. Myös jumalille tehtävät ihmisuhrit tukivat espanjalaista epämääräistä käsitystä mayoista.

14

Sisäänpääsyportilla on tunkua

Tällaista kulttuuriperintöä olimme siis menossa katsomaan. Ajoimme nykyisen Mayakylän läpi, joissa ihmiset elävät edelleen varsin alkeellisissa oloissa, kuulemma omasta tahdostaan. Bussimme kaarsi  nähtävyyden portin eteen, muiden kymmenien bussien viereen. Busseja olivat odottamassa myös useat ärhäkät hattu- ja t-paitakauppiaat.

Ison puun alla oli väsyneitä ja hieman murheellisen näköisiä ihmisiä. Galo kertoi, että nämä henkilöt ovat myöhästyneet omista busseistaan ja nyt odottelevat yleistä linja-autovuoroa lähteväksi Cancúniin.

Cancúnin bussiasemalta lähtee siis joka tunti busseja Chichén Itzáan ja takaisin, joten jos ohjattu turistikierros ei miellytä, on mahdollista tulla paikan päälle julkisillakin. Tosin kannattaa tulla ajoissa, koska nähtävyydelle on todella tunkua ja keskipäivän aurinko on alueella polttava!

Bussiryhmä jaettiin kahteen osaan: espanjankielisen oppaan ja englanninkielisen oppaan ryhmiin. Meille tähdennettiin vielä kerran sitä, että bussi lähtee tasan 2h päästä ja ketään ei sitten jäädä odottelemaan. Kovaa menoa!

IMG_5717

Historianopiskelija piti meistä hyvää huolta

Saimme sisäänpääsylippumme ja lähdimme oppaamme mukana kiertämään aluetta. Oppaanamme toimi historianopiskelija, joka oli hyvin asiantunteva mies. Hän tarkkaili ryhmää koko ajan ja vei meidät opastuksen ajaksi puiden varjoon, jos se vain oli mahdollista. Alueella oli nimittäin todella KUUMA. Vettä ei pystynyt juomaan niin paljon kuin olisi tarvinnut. Ja vaikka aurinkovoidetta oli laitettu useita kerroksia, ei se tuntunut auttavan, vaan talvenvaalea ihomme alkoi huomattavasti punoittaa varjossakin. Suosittelen todellakin varaamaan mukaan niin nesteitä, hattuja, aurinkolaseja ja vähintään 50 kertoimen omaavaa aurinkovoidetta!

IMG_2589

El Castillo

Chichén Itzán alueen kuuluisin rakennus on eittämättä El Castillo eli The Kukulcán`s Pyramid. Opas kertoi, etteivät Mayat tunteneet sanaa temppeli, joten rakennus on enemmänkin linna tai pyramidi. Pyramidi kuvaa parhaiten rakennuksen ulkomuotoa. Pyramidin alaosa on 24 metriä korkea, lisäksi ylätaso, joka on vielä 6 metrinen eli kyseessä on korkea rakennus. Syynä pyramidin korkeuteen on se, että mayojen jumalat asuivat taivaassa. Näin he itse olivat jumaliaan lähempänä.

El Castillossa on itsessään varsinainen kalenteri: rakennuksessa on neljä sivua kuten ilmasuuntia ja vuodenaikoja on, jokaisella puolella on 91 porrasta. Yhteensä 364 porrasta ja ylätaso mukaan luettuna 365 eli yhtä monta päivää kuin on kalenterivuodessa. Tasoja on yhdeksän, yhtä monta kuin porrasta on mayojen manalassa eli Xibalbassa.

Kuuluisat portaat

Kuuluisat portaat

Portaita ylös meillä ei ollut mahdollista kiivetä, sillä vuonna 2006 amerikkalainen naisturisti liukastui portaissa, kieri portaat alas ja kuoli sairaalassa 4h myöhemmin. Jo ennen tätä tapausta, meksikolaiset olivat typertyneinä seuranneet kuinka turistit olivat piirtäneet graffiteja ja kaivertaneet kirjoituksia pyramidin ylätason huokoisiin kalkkikiviin. Kuolemaan johtanut episodi oli heille viimeinen pisara. Ja nyt yli kymmeneen vuoteen, ylös ei ole ollut menemistä.

Pyramidin sisällä on pienempi pyramidi, mutta myöskään sinne ei nykyturisteilla ole valitettavasti asiaa.

Kaksi kertaa vuodessa käärme ilmestyy pyramidin kylkeen. Käytännössä aurinko valaisee kylkiä niin, että näyttää siltä kuin käärme luikertelisi ylätasolta alas. Tämä oli merkki mayoille: ensimmäisen käärmeen nähdessään, oli aika kylvää siemenet. Toisen käärmeen ilmestyessä, sato oli kypsä korjattavaksi. Tänäkin päivänä, käärmeiden ilmestyessä 20.3. sekä 21.9. klo 15.00, turistit ovat paikalla massoittain todistamassa tapahtumaa.

8

Yhden Mayajumalan ilmentymä oli käärme. Käärmepatsaita onkin alueella useita.

Alueella on jäljellä muutama uhripaikka. Oppaan mukaan siniseksi maalatut uhrit huumattiin luonnosta saatavilla huumeilla, joten itse seremoniassa, joka oli varsinainen ”teatteriesitys”, uhrit olivat mukana menossa aina siihen asti kunnes heidän rintakehä viillettiin auki ja sydän revittiin irti. Sydän vietiin Templo de los Guerrerokselle eli Taistelijoiden temppelin päällä olevalle kivelle odottamaan Jaguaarijumalaa, muu uhrin ruumis laskettiin maansisäiseen lähteeseen, Cenote Sacradon vietäväksi.

IMG_2597

200 pylvästä reunustaa Taistelijoiden temppeliä

Tällaisen Cenoten pohjalta arkeologit löysivät Edward Herbert Thompsonin johdolla vuonna 1904 ja 1910 parisenkymmentä ihmisluurangon osaa sekä muuta esineistöä. Suurin osa luurangoissa oli kuulunut 6-12 vuotiaille lapsille, mutta mukana oli niin miesten kuin naistenkin jäännöksiä. Toisin kuin populaarikulttuuri asiat on meille esittänyt, mayoille oli suuri kunnia tulla uhratuksi. Mayat nimittäin uskoivat, että maa oli littana. Kuollessaan ihminen joutui maan alle ja portaittain nousi ylös jumalten luo. Uhratut ohittivat maanalaisen 9 portaisen manala-vaiheen ja pääsivät aloittamaan 13 portaisen matkansa kohti jumalia suoraan maan päältä.

Tällaisia ihmisuhrauksia suoritettiin harvoin, korkeintaan pari kertaa mayojen vuoden aikana (mayojen vuosi on 365 päivää, kuten meilläkin on, mutta heillä oli 20 kuukautta (18 päivää/kk). Ihmisuhrilla toivottiin hyvää satoa veden jumala Chacilta.

Uhrauksia oli myös toisenlaisia, paljon raaempia, nimittäin mayojen kanssa sotaa käyneet viholliset uhrattiin tylysti. Epäilen, että silloin ei huumaavia aineita uhrien pään sekoittamiseksi käytetty. Kolmas uhriryhmä oli pallopelien kapteenit…

6

Pallopelikenttä

 

5

Maali

Alueen levein rakennelma on mayojen pallopeliareena. Mayat pelasivat Pok ta Pok-peliä, joka on yhdistelmä meidän koripallo- ja jalkapallopeleistä. Kussakin joukkueessa oli 7 pelaajaa ja kaksi joukkuetta pelasi toisiaan vastaan. Pallo ei saanut osua maahan, vaan sitä kuljetettiin lantiolla, käsivarsilla ja olkapäillä. Noin 4kg pallo piti saada kapteenille, joka koetti laittaa sen yläpuolellaan olevaan vastustajien maaliin. Pelistä on kiviin kaiverrettujen kuvien lisäksi vain hyvin vähän perinnetietoa jäljellä. Tutkijoiden mukaan näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että voittaneen joukkueen kapteeni sai korotuksen eli ylennettiin uhraamalla jumalten rinnalle. Siinäpä on ollut tavoitetta kerrakseen.

El Castillon sekä pallopeliareenan luona opastetut ryhmät joko taputtavat käsiään tai viheltelevät, ja näin testaavat mayojen äänentoistojärjestelmää. Heidän akustiset ratkaisut ovat olleet melkoisen toimivia, esimerkiksi pallopeliareenalla päätyseinään huudettaessa, ääni kaikuu voimakkaana päästä päähän. Kannattaa käydä testaamassa.

IMG_2595

Templo de los Guerreros

 

IMG_2598

Hieman yli tunnin kierroksen jälkeen, ehdimme kulkea alueella vielä 45 minuutin ajan ennen pois lähtöä. Alueella on kymmeniä matkamuistomyyjiä, jotka myyvät samoja kivi-, puu- ja muovitavaroita kuin mitä Cancúnissa myydään.

Alueen myyjillä on kikka, josta kannattaa olla tietoinen: he huutavat ohimeneville turisteille, että kaikki tavarat maksavat vain yhden taalan. Kun lopulta on maksamisen aika, selviää, että tarjous olikin vain yhden taalan alennus. Tästä opas varoitti meitä jo bussissa, joten jos jotain ostaa, kannattaa olla valppaana sekä todellakin tingata vähintään puolet hinnoista pois.

11

Auringosta ja kaikesta tietomäärästä typertyneinä kävimme hakemassa kalliit jääslushit sisääntuloaulassa olevasta pienestä kahvilasta. Nykyaikaisella vessa-alueella vierailtuamme, lähdimme etsimään bussia. Kuvittelimme olevamme ajoissa, koska oli vielä 10 min. lähtöön, mutta oppaan pelottelu oli tehonnut ja lähes kaikki muut olivat jo istumassa viilennetyssä linja-autossa.

Kun kello tuli tasan klo 14.00 bussi lähti, vaikka israelilaiset tytöt eivät olleet vielä kyydissä. Jenkkituristit saivat anelemalla pyydettyä oppaalta 5 minuuttia lisäaikaa. Bussin odottaessa tiellä, tytöt tulivat kyytiin, täysin tietämättöminä siitä, että olivat sekuntien päässä puun alle jäämisestä. Opas oli tosissaan!

Chichén Itzá on paikkana maineensa veroinen ja todellakin vierailun arvoinen nähtävyys. Mayojen historia on hurja. Onni oli saada mukaansa asiantunteva opas, jonka puheet todellakin laittoivat mielikuvituksen liikkeelle.

Kuumasta Chichén Itzásta suuntasimme läheiselle Cenotelle uimaan. Tästä virkistävästä seikkailusta voit lukea seuraavassa osassa…