Browsing Category

Uusimaa

Aleksis Kiven jalanjäljissä Nurmijärvellä

Nurmijärven tunnetuimmat matkailunähtävyydet: Aleksis Kiven Palojoki sekä Taaborinvuori 

Nurmijärven tunnetuimpiin matkailunähtävyyksiin kuuluu Aleksis Kiven synnyinkoti Palojoella sekä viereinen Taaborinvuoren museoalue, jossa aikoinaan myös Kivi ilakoi samanikäisten lasten kera. Kävimme vierailemassa Nurmijärvellä sunnuntai-ehtoolla.

Aleksis Kiven synnyinkoti

Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kivi syntyi Nurmijärven Palojoella 10.10.1834 räätäli Erik Stenvallin ja vaimon Anna-stiinan neljäntenä lapsena.

Stenvallien talo rakennettiin vuonna 1824 kun Kiven vanhemmat menivät naimisiin. Rakennuksessa asui parhaimmillaan vanhempien lisäksi viisi lasta, yksi kasvattilapsi sekä isä-räätälin oppipoikia.

Kivi varttui perheensä sekä talossa opissa olleiden kisällien kera Palojoella kunnes 12-vuotiaana muutti Helsinkiin opiskelemaan päämääränään saada ylioppilaan lakki ja äidin toivoma pappisura. Tuolloin ylioppilaita oli vähän ja erityisesti ns. alemmista yhteiskuntaluokista. Kivi sai ylioppilaslakin 23-vuotiaana, mutta pappia hänestä ei koskaan tullut.

Erikin ja Anna-stiinan kuoltua 1860-luvulla rakennus huutokaupattiin. Tämän jälkeen siinä toimi kyläkauppa. Museoksi talo vihittiin mittavan remontin jälkeen 24.6.1951.

Palojoen talo sijaitsee entisen vanhan tien varressa.

Aleksis Kiven koti on avoinna: 1.6. – 31.8. tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00 sekä Aleksis Kiven päivänä tiistaina 10.10. Muina aikoina museo on avoinna vain tilauksesta.

Pääsymaksut: peruslippu 4 €, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät 2 €, ryhmät (vähintään 10 henkilöä) 2 €/henkilö. Alle 18-v. vapaa pääsy. Opastus tilauksesta  30 €/ ryhmä.

Museon osoite: Palojoentie 271, 01940 Palojoki.

Kesäpäivä Nurmijärvellä

Palojoelle saapuessa on tiellä menossa pyöräilykisat, ja joudummekin hieman odottamaan jotta voimme kääntyä jyrkälle vanhalle tielle. Meidän lisäksemme pihapiirissä on jo muutama auto.

Käymme ostamassa sisäänpääsyn oikeuttavat tarrat sivurakennuksesta. Täällä on myös pieni kahvila sekä matkamuistomyymälä. Työssä oleva henkilö kehottaa ottamaan vettä helteisen päivän johdosta. Juomavesi löytyy erillisestä astiasta, talon kaivovettä ei suositella juotavaksi.

Pihapiirissä on myös pieni sauna, synnyintalo sekä vanha aitta jonka funktio jää kierroksen aikana hieman epäselväksi.

Talossa meidät vastaanottaa hyvin puhelias ja auttava opas joka kertoo Kiven lapsuudesta, perheestä sekä talon historiasta.

Eteisen jälkeen astumme suureen tupaan jonka täyttää kaksi asiaa, suuri leivinuuni sekä räätäli-Erikin pöytä tykötarpeineen. Opas kertoo, että Aleksis olisi halunnut ostaa talon vanhempiensa kuoltua, mutta taloudelliset syyt estivät aikomuksen. Niinpä talo sekä irtaimisto huutokaupattiin. Kaikki talossa oleva irtaimisto ei suinkaan ole alkuperäistä, toki paljon on Stenvallien esineistöä saatu hankittua museoon takaisinkin.

Peräkammarissa pyörii lyhyt 8 minuuttinen dramatisoitu ”Aleksis Kiven askelissa”-lyhytelokuva Kiven elämästä. Suosittelen katsomaan, varsin mukaansa tempaavasti on Kiven elämä ohjelmassa esitetty. Huoneessa on myös vitriinissä muutama Kiveen liittyvä esine sekä hauskasti sarjakuvamuotoon kirjoitettu tarina Kivestä ja hänen tavaroistaan, jotka kuuluvat osana perusnäyttelyyn nimeltään ”Konstiniekka Kivi”.

Yläkertaan vievät vanhat portaat. Täältä löytyy enemmän tarinaa Kiven aikaisesta Palojoesta sekä Nurmijärvestä. Myös lapsille on pieni nurkkaus jossa voi leikkiä nukketalolla. Vinttihuoneesta löytyy virtuaalinen peli sekä mahdollisuus rentoutua hetkeksi kuuntelemaan Kiven runoja kuulokkeista. Vinttikammari oli Kiven käytössä kun hän vieraili lapsuudenkodissaan.

Museo on varsin nopeasti kierretty, mutta antaa hyvän yleiskuvan Kiven lyhyeksi jääneestä elämästä sekä hyvin rankasta aikakaudesta ja yhteiskunnasta, jolloin Kivi eli.

Vanhaa tietä pitkin huristamme läheiselle Taaborin museoalueelle. Alueella kulkee myös Aleksis Kiven Palojoen kotiseutupolku jonka kartta on löydettävissä Nurmijärven internet-sivuilta.

Taaborin museoalue

Taaborinvuorelle perustettiin 1970- ja 1980-luvun vaihteessa museoalue.

Taaborinvuoren museoalue koostuu vanhoista eri puolelta Nurmijärveä siirretyistä 1800- ja 1900-luvun vaihteen rakennuksista, joissa pääsee aikamatkalle menneisyyteen. Kierros pienissä käsityöläismökeissä paljastaa, millaisia olivat arjen askareet sata vuotta sitten. Ja mikä parasta tämä aikamatka ei maksa mitään!

Taaborinvuorella kerrotaan Kivenkin lapsuudessaan viihtyneen. Hän myös keksi vuorelle nimen raamatullisista leikeistään. Aleksis toimi lapsijoukon johtajana ja usein saarnasi ”kivikirkossa” muiden lasten seuratessa kirkonväkenä vieressä. Kirkkoleikkien lisäksi oli käpykarjaa, kauppaleikkejä sekä maanmittauksia. Myös nuorison käytössä olevan kyläkeinun täällä tiedetään olleen.

Taaborinvuoren juurella on varsin kattavasti parkkitilaa. Tästä on pitänyt huolen kesäteatteritoiminta joka on jatkunut alueella peräti 50-luvulta lähtien.

Käsityöläisten mökit

Museoalueella on kolme isompaa taloa: puusuutarin mökki, nahkasuutarin mökki sekä sepän mökki. Näiden kolmen lisäksi nähtävillä on pajoja sekä aittoja. Tosin näiden ovet pysyvät vierailijoilta kiinni.

Puusuutarin mökki.

Ensimmäisenä rakennuksena on keltainen puusuutarin mökki, jossa on esillä mummolasta tuttuja tavaroita kuten varhaisia Arabian astioita ja separaattori.

Pienestä kammarista löytyy opastaulu jossa kerrotaan varsin surullistakin tarinaa kiertolaisista eli asunnottomista henkilöistä joilla ei aikoinaan syystä tai toisesta ollut vakituista kotia/osoitetta. Tuolloin kun sosiaalihuolto ei ollut sellaista kuin nykyisin vaan kodittomat elivät ns. kädestä suuhun. Varsin pysähdyttävää kerrontaa.

Mäki eli vuori nousee ylöspäin ja vanhojen mäntyjen alla on mukava kävellä. Alue on varsin viehättävää, vaikka museorakennukset eivät olisikaan avoinna.

Nahkasuutarin mökki.

Seuraavana vastaan tulee punainen nahkasuutarin mökki eli entinen Tirmun talon torppa joka on pimeä ja selkeästi pienempi kuin edellinen mökki. Esillä on nurmijärveläisten suutareiden käytössä ollutta välineistöä. Oven pielessä on mielenkiintoinen taulu, taulussa on kopio vanhasta sanomalehdessä jossa peräänkuulutetaan mm. matka-arkun hukannutta henkilöä. Tällainen kirstu oli löytynyt tieltä ja kaipaisi omistajaansa.

Sepän mökki.

Matka jatkuu viimeiselle eli Seppä Salanderin mökille. Tämä mökki on sisustettu selkeästi vauraimmin. Kammarissa on vanhoja mustavalkoisia valokuvia naisista useassa sukupolvessa sekä vanha kapioarkku vuodelta 1828. Arkku on peräisin kirkonkylän Yli-Santapohjan tilalta.

Kammari muistuttaa kuinka tärkeässä roolissa oli naisten käsityötaito. Jo nuoresta iästään huolimatta tytöt ja nuoret naiset tekivät itselleen lakanoita ja pyyhkeitä tulevaa perhettään varten. Mökin suuressa tuvassa on edelleen elämisen tunnelmaa läsnä.

Ylhäällä vuorella on katettu ulkoilmateatteri, jossa järjestetään tapahtumia toukokuusta elokuuhun. Teatterin yhteydessä toimii Kahvila Taabor, joka on avoinna kesäteatterin näytösten yhteydessä.

Museoalueen aukioloajat: 1. – 31.7. tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00. Seppä työskentelee pajalla muutamana lauantaina kesän aikana klo 12.00 – 17.30. Seuraa Nurmijärven tapahtumailmoittelua.

Taaborinvuoren osoite: Koulunkulmantie 34, 01940 Palojoki.

Höyryllä Porvooseen!

Tk 3 nro 1136 höyryveturin kyydissä

Jokaisella meistä on pieniä ja isompia unelmia. Minulla yksi pienempi unelma toteutui tänä kesänä kun pääsin vihdoin viimein matkustamaan höyryveturin vetämillä vaunuilla Porvooseen ja takaisin. Tästä reissusta kertoo tämän kertainen blogijuttuni.

Museorautatie Porvooseen

Lähes joka kesä ympäri Suomen maata järjestetään erilaisia näytösluontoisia höyryjuna-ajeluita. Tällainen Helsingistä Porvooseen suunnattu Höyryllä! juna-ajelu on ollut pääkaupunkiseudulla varsin suosittu. Viime vuosina urakkaa on ollut hoitamassa Tk 3 nro 1136 höyryveturi eli ”Pikku-Jumbo” vuodelta 1947 sekä 1950-luvun puukoriset matkustajavaunut. Kesällä 2018 mukana oli myös aito 80-luvun ravintolavaunu. Ajeluita hoitaa Haapamäen Museoveturiyhdistys ja höyryjuna-ajeluita oli tarjolla kesällä Helsingistä Porvooseen kerran päivässä, kahden päivän aikana.

Helsingin päärautatieasemalta lähtevään höyryjunaan on mahdollista ostaa meno- tai meno-paluulippu. Juna poikkeaa matkan varrella myös Tikkurilassa sekä Keravalla. Keravan jälkeen juna kääntyy Museorautatielle joka on paitsi hitaampi mutta myös intiimimpi kokemus kuin pääradan nopea rautatieverkosto. Höyryjunan matkareitti kulkee Porvoon radalla Keravalta Nikkilään, Anttilaan sekä Hinthaaran kylään Itäisen Uudenmaan kulttuurimaisemissa. Höyryjunalla matka kestää suunnilleen parisen tuntia/suunta.

Mikäli kiinnostaa kokea kesällä Lättähattuajeluita, niistä saa lisätietoa mm. tämän linkin takaa. Lisää tietoa ja aikatauluja höyryjuna-ajeluille ympäri Suomen löytyy museojunakalenterista sekä Haapamäen Museoveturiyhdistyksen sivuilta.

Menossa  

Aikaisempina vuosina höyryjunakyydille on ollut etukäteisilmoittautuminen. Tänä vuonna ennakkovaraamisesta oli luovuttu joka tarkoitti sitä, että hyppäsimme Helsinkiin kulkevan lähijunan kyytiin hyvin aikaisin, jotta varmasti mahtuisimme höyryjunan kyytiin. Ja hyvin mahduimme. Liput höyryjunaan ostimme laiturilta, vanhaan konduktöörin asuun pukeutuneelta henkilöltä.

Huom! Museojunan kyytiin pääsee vain käteismaksulla. Olimme varautuneet koko päivän kestävään seikkailuun ja ostimme meno-paluuliput. Hintaa lipuille tuli 60€ (aikuiset 40€, lapset 20€).

Nousimme varsin korkeisiin 50-luvun puuvaunuihin. Ensimmäinen kunnostettu vaunu oli jo täynnä mutta toiseen vaunuun saimme oman loosin. Puisissa looseissa on pehmustetut istumapaikat neljälle tai jos on pienempi pylly, useammallekin henkilölle. Jo vaunuun tullessa tuli mieleen mustavalkoinen Rovaniemen markkinoilla Suomi-leffa ja tuntui siltä, että hetkenä minä hyvänsä ovesta tulisi laulellen Esa Pakarinen kera haitarinsa ”Ruma rilluma rillumarei”…

50-luvun junanvaunut ovat entisöityjä.

H-hetken lähestyessä junan vaunu täyttyi nopeasti. Osa matkustajista oli pukeutunut 50-luvun henkeen sopivasti. Kaikki perheet ja ystäväporukat eivät kuitenkaan mahtuneet 50-luvun vaunuihin vaan menivät istumaan nykyaikaisempaan sekä hieman tylsempään ravintolavaunuun.

Asemalaiturille oli kerääntynyt hurjasti ihmisiä jotka kuvasivat ja hymyilivät junallemme. Myös poliisit olivat tulleet katsomaan junan lähtöä kera kameroineen. Ja kyllä lähtö olikin varsin näyttävä, nimittäin kun höyryä lisättiin veturiin, vaunun avoimista ikkunoista tulvahti valloittavan koivuklapin tuoksu kera pienten nokihiukkasten. Lähdimme liikkeelle kunnon pilvessä!

Pyörät ne pyörivät, pohjoiseen käy tie… 

Henkilökuntaan kuuluva poikanen tarkisti lippumme. Sama poika möi paluumatkalla postikortteja, palapelejä ja tulitikkuja matkamuistoiksi sekä Haapamäen museoveturiyhdistyksen toiminnan tukemiseksi.

Radan varrelle oli kokoontunut paljon lapsiperheitä jotka junan ohittaessa vilkuttivat ja kuvasivat menoamme. Niin paljon hymyjä kuin juna sai aikaiseksi en ole vähään aikaan nähnyt. Tikkurilan asemalla kaikkien asemalaitureiden matkalaiset tuijottivat Pikku-Jumboa suu auki, uskalsipa muutama myös kyytiin tulla.

Keravan jälkeen kaarsimme oikealle, Helsinki – Porvoo Museorautatielle. Tämä 34 kilometrin pituinen rataosuus ei ole enää varsinaisessa käytössä henkilöliikenteessä. Rataosuuden vakituinen matkustajaliikenne lopetettiin jo vuonna 1981. Tosin Ollin seisakkeelta Kilpilahteen oleva osuus toimii edelleen Sköldvikin tavaraliikenneratana. Olli – Porvoo välinen 17 kilometrin pituinen museorataosuus on muuten osa Suomen toiseksi vanhinta yksityistä leveäraiteista rautatietä, joka yhdisti Porvoon Suomen ensimmäiseen, vuonna 1862 avattuun Helsinki – Hämeenlinna -rataan.

Höyryjunan kyydissä kulku on leppoisaa ja kesäisiä maisemia ehtii hyvin ihailla matkan aikana. Usealla matkustajalla on mukana eväspaketteja joista nautitaan samalla vaihtaen uusimmat kuulumiset. Kenellekään ei tunnu olevan kiire, joten pienet pysähtymiset eivät haittaa. Juna nimittäin matkan aikana pysähtelee muutaman kerran kun radan varren vaihdelaatikoista käydään käsin vaihtamassa raiteen vaihteita. Höyryjunan henkilökunnalla näyttääkin riittävän puuhaa kun ottavat yhteyksiä Ratahallintakeskukseen Pasilaan ja vaihtelevat vaihteita luvan saatuaan varsin manuaalisesti. Hikistä hommaa!

Myös Museoradanvarsi on vilkuttajia täynnä, miten yksi juna voikaan saada noin paljon iloa aikaiseksi! Kävin matkan aikana tarkastamassa myös wc-tilanteen, mahdollista oli käyttää remontoitua 50-luvun vaunun toilettia tai ravintolavaunun yhteydessä toimivaa kasarivessaa. Yhteistä molemmille oli, että pöntöistä on suora putki radalle… Omalla tavallaan niin nostalgista!

Porvoo lähestyy 

Porvoota lähestyessä alamme hidastaa matkantekoa entisestään. Tämä osa rautatietä kun ei ole nykyisin aktiivikäytössä. Myös viherkasvit koettavat ottaa radan pätkän haltuun ojentautuen pitkälle junareitille. Viimeiset sadat metrit kuljemme kävelyvauhtia, lopulta saapuen aikataulun mukaisesti Porvoon vanhalle asemapihalle.

Vastassamme on kymmenien kaupunkilaisten lisäksi palokunta, joka auttaa täyttämään Pikku-Jumbon ”vesivarastot” paluumatkalle. Me lähdemme täyttämään omia tankkejamme Porvoon vanhaan kaupunkiin lähes 3h ajaksi.

Porvoo on vilkas kesäkaupunki.

Paluumatkalla matkustajia on paljon vähemmän, suurin osa ”junailijoista” näytti jääneen Porvooseen ja tulevat nykyaikaisilla kulkuneuvoilla takaisin kotiin. Kaiken kaikkiaan höyryjuna-ajelu oli varsin mukava ja ennen kaikkea rentouttava kokemus. Ajelussa yhdistyi kiireettömyyden tunne, ihana koivuklapin, tosin metrisen sellaisen, tuoksu sekä kesäpäivän kauneus. Iso plussa Haapamäen Museoveturiyhdistykselle tapahtuman järjestämisestä sekä säiden haltijalle ihanasta alkukesän aurinkoisesta säästä!

 

Bosgårdin kartanon luomutila

Bosgårdin kartano, Porvoo

Vain 15 kilometrin päässä Porvoon vanhasta kaupungista ja 45 km päässä Helsingin keskustasta sijaitsee Bosgårdin kartano. Bosgårdin tila tunnetaan pääkaupunkiseudulla orgaanisesti kasvatetusta naudanlihasta, yritys- ja juhlapalveluista, tilakaupan tuoreista antimista sekä grilliravintolan maukkaista lounaista.

Bosgårdin kartano lyhyesti

Ensimmäiset maininnat Bosgårdin tilasta löytyy historian kirjoista jo 1200-luvulta. Vanha kartanon päärakennus on sittemmin palanut ja rakennettu uudestaan 1800-luvulla.

Kartanon pihapiiristä löytyy viehättäviä rakennuksia useilta vuosisadoilta. Kartanon puutarhasta löytyy myös Suomen oloihin harvinainen ns. Pyhä puu, tammi joka on yli 300 vuotta vanha.

Bosgårdin karja ja luontopolut

Kartanon nykyinen elinkeino on karjankasvatus luonnonmukaisilla, eettisillä ja ympäristöystävällisillä menetelmillä. Yrityksen vetovastuu on vuodesta 2012 ollut Aarne Schildtillä ja Marcus Walshilla. Bosgårdissa pääsee uniikille ruokamatkalle suoraan maatalosta ruokapöytään, nimittäin nautoihin ja eläinten luonnonmukaisiin elinolosuhteisiin on mahdollista tutustua joko itsenäisesti tai opastetusti pitkin kartanon maita kulkevien kolmen luontopolun avulla.

Lyhin luontopoluista on 0,6 km pituinen kulkien läpi kartanon pihan ja rakennusten. 1,5 km pituisella luontopolulla pääsee tutustumaan laiduntaviin eläimiin sekä maalaistalon elämään.

Pisin kartanon luontopolku on 4 km mittainen ja vie edellä mainittujen kohteiden lisäksi retkeilijän tutustumaan Natura-alueelle, kartanon luonnonmukaisesti kasvavaan metsään, mehiläistuotantoon sekä kartanon mailta löytyvään Husholmenin muinaislinnaan. Luontopolkujen varrelta löytyy piknik-pöytiä sekä mahdollisuus tutustua alueen kasvustoon ja eläinlajeihin selkeiden opastaulujen avulla.

Luontopolkujen varrelta löytyy myös lammashaka jossa pääsee rapsuttelemaan täysihoidossa olevia kartanon kesävieraita.

Luontopolut ovat maksutta avoinna jokaiselle. Mikäli kaipaat ryhmäksi kanssa opastusta, yhteystiedot löydät tämän linkin takaa.

Bosgårdin tilakauppa ja grilliravintola

Vanhan navetan uumenista löytyy tilakauppa jossa myydään kartanolla kasvatettujen nautojen lihaa sekä paikallisia herkkuja. Kaupan Valikoimista löytyy mm. vakuumipakattujen lihojen lisäksi salamia sekä erilaisia makkaroita. Samassa yhteydessä toimii pieni grilliravintola jossa voi maistaa keväästä syksyyn Bosgårdin kuuluisan grilliravintolan luomuksia. Myös vegetaristit ovat menussa huomioitu.

Tilakaupan tiloissa pääsee myös tutustumaan mehiläistuotantoon hyvin läheisesti, nimittäin rakennuksen ikkunassa on mehiläisyhdyskunta joka jatkaa tauotonta työtään yhdyskunnan hyväksi. Hunajaa on lisäksi tilakaupan valikoimissa myynnissä.

Tilakauppa on avoinna 27.6. – 12.8. keskiviikosta lauantaihin klo 11.00 – 18.00 sekä sunnuntaisin klo 11.00 – 16.00.

Juhlatilaa yrityksille ja yksityisille

Kartanon vanhassa heinävintissä, navetan yläkerrassa järjestetään nykyisin juhlia ja yritysten tilaisuuksia. Tilaa juhlijoille on 150 hengen verran. Lisäksi kartanon perinteiseen tyyliin sisustetussa päärakennuksessa on istumapaikkoja 70 juhlijalle. Päärakennuksessa järjestetään vuosittain myös erilaisia tapahtumia jonne jokainen vierailija on tervetullut. Katso tämän linkin takaa lisää mm. Äitien- sekä isänpäivän lounaista.

Pihapiirissä olevasta rakennuksesta löytyy lisäksi B&B-majoitusta muutamalle juhlijalle.

Vanhan navetan parsille on mahdollista tutustua myös yksityisten juhlien ulkopuolella mm. Country illan aikaan. Katso lisätietoa tapahtumasta tästä.

Mikäli suunnittelet retkeä perheellesi tai tapahtumaa yrityksellesi ja haluat tutustua uniikkiin maalaismiljööseen arvokkaiden puitteiden sekä luonnonmukaiseen arvojen saattelemana, suosittelen ottamaan suunnaksi Bosgårdin kartanon Porvoossa!

Bosgårdin osoite: Bosgårdintie 68, 06200 Porvoo.

 

Uudenmaan luontokohteita: Nurmijärven Nukarinkoski

Nukarinkoski, Nurmijärvi 

Vajaan tunnin päässä Helsingistä sijaitsee Nurmijärvelle kuuluva Nukarinkosken ulkoilualue. Kävimme perheen kera iltalenkillä varsin komeissa Nukarin kylän maisemissa.

Nukarinkoski lyhyesti

Nukarinkosken maat ovat aiemmin kuuluneet Raalan kartanolle. Kartano mainitaan ensimmäisen kerran jo vuoden 1643 historian kirjoissa. Kartano tuli tunnetuksi rajariidoista ja vaihtoi omistajaa useita kertoja.

1700-luvulla Nukarin mailta vietiin Helsinkiin sahatavaraa, jota varten Nukarinkoskeen rakennettiin vesisaha. Sahalla oli Suomen ensimmäiset ohuet hollantilaiset sahanterät. Uusilla terillä puun sahaus nopeutui ja samasta puusta saatiin enemmän tavaraa. Myöhemmin kosken partaalla sijaitsi myös kylän mylly.

Kosken partaalle rakennettiin vuonna 1873 Nurmijärven ensimmäinen kansakoulu, jonka rakennutti kartanon rouva Matilda Adlercreutz. Nykyisin kansakoulu toimii koulumuseona.

Tänä päivänä vanhat kartanon maat toimivat yhtenä Nurmijärven ulkoilualueena. Nukarinkoskea kiertää mahtavia ulkoilureittejä. Ulkoilupolkua pitkin pääsee läpi erilaisten, monimuotoisten luonnon- ja kulttuurimaisemien. Siellä täällä on tulentekopaikkoja sekä laavu. Tämän linkin takaa löydät ulkoilukartan alueelle.

Nukarinkoski ja Vantaanjoki on myös suosittu kalastuspaikka. Nukarinkoski on Vantaanjoen pisin koskijakso. Pituutta koskella on 1300 metriä ja pudotusta 25 metriä.

Kohteessa

Kartan mukaan parkkipaikkoja ulkoilualueen laitamilla on kaksi. Löysimme pohjoispäässä Nukarin sillan vieressä sijaitsevan paikoitusalueen. Koski kohisee vaimeasti parkkialueen vieressä ja näkyipä heti jo muutama perhokalastajakin kera (anteeksi kalastajat) ”kurahousujensa”.

Lähdemme kävelemään koskea myötäilevää itäpuolen polkua. Luontopolku on hyvässä kunnossa. Muutaman sadan metrin päässä paikoitusalueelta on laavu, jossa illan viimeiset retkeilijät keräilevät pois tavaroitaan. Nuotion haju on kuitenkin vielä varsin vastustamattomasti ilmassa.

Kuivan kesän vuoksi kosken pinta on varsin matalalla, joka edesauttaa kalastajien puuhia. Ilahduttavaa on, että kalastuspuuhat ovat löytäneet myös varsin nuoren näköisen vantterit. Pojat kalastavat koskessa kivien välissä, mutta nähtävästi Ahti ei ole ollut kovin suosiollinen, koska saalista näyttää olevan varsin vähänlaisesti.

Koskesta voikin kalastuslupia vastaan kalastaa lohia, kirjolohia, harjuksia ja taimenia joiden keväisestä (harjus 1.4. – 31.5.) sekä syksyisestä (taimen ja lohi 1.9. – 30.11.) rauhoitusajasta on kosken partaalla enemmän kuin muutama informaatiokyltti. Mikäli kalastus kiinnostaa, tämän linkin takaa löydät Virkistyskalasta Vantaalla-esitteen.

Laavun vierustalla koskimiljöö muistuttaa erehdyttävästi Keski-Euroopan metsiä, suurine lehtipuineen sekä uomineen jossa koski kohisee eteenpäin kohti Harrinsiltaa.

Siellä täällä polun kosteimpia paikkoja, polku on katettu pitkospuilla joten kulkeminen on helppoa vaikka olisi vain lenkkarit jalassa.

Peltoa, metsää ja koskimaisemaa

Harrin kävelysillan kautta pääsee kosken vastarannalle. Sillan alle jää kivipaadet muistuttaen kosken entisestä elämästä kartanon sahan ja myllyn mahdollistajana. Nyt sillalla voi ihailla ympäristöään, tutkia kalastajia lempipuuhassaan tai vain istua ja unelmoida. Täällä eivät myöskään hyttyset pääse kulkijaa maistelemaan.

Harrinsillalta polku nousee ylös länsirannalle ja vie läpi yksityisasutuksen. Ulkoilureitti kaartaa vasemmalle saapuen vanhaan peltomaisemaan. Ilta-aurinko värjää polun vieressä kasvavat horsmat tumman punertaviksi. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Polku vie jälleen vanhojen puiden lomitse, nyt on vuorossa mäntyjä sekä paksuja lehtipuita. Viimesyksyinen myrsky on myös täällä tehnyt tuhojaan, kaatuneita runkoja on metsässä siellä täällä.

Luonnonrauhaa

Päästessä polun päähän hyttyset iskevät pohkeisiin himokkaasti. Olemme saapuneet ns. peikkometsään jossa tiheässä olevat kuuset suojaavat metsän pieniä kulkijoita. Täällä myös piskuinen silta vie kosken toiselle puolelle muodostaen ulkoilureitistä täydellisen lenkin. Kosken partaalla on rauhallista, muutama kalan pyrähdys näkyy kivien välissä ja linnut laulavat puissa. Liikkuvan veden kohinassa mieli lepää ja huomaan hartioiden laskeutuvan itsestään ainakin sentin alemmaksi.

Tässä vaiheessa maasto muuttuu haastavammaksi. Vastaamme tulee isä poikansa kera jotka polkevat maastopyörillä hurjaa vauhtia metsän siimeksessä. Onneksi polku on leveä joten siellä mahtuu niin pyörät kuin kävelijät liikkumaan sujuvasti. Polku ei kuitenkaan sovi liikuntarajoitteisille tai lasten päiväkärryajeluille lenkin alkuosaa lukuun ottamatta, koska korkeuserot ovat melkoiset ja liikkuminen haastavaa.

Ohitamme itäpuolen molemmat tulipaikat joissa on betonirenkaiden lisäksi tyhjiä roskiksia sekä opastauluja Nukarinkosken luonnosta. Penkkejä, puunrunkoja lukuunottamatta, ei kuitenkaan löydy. Marssimme eteenpäin innokkaan hyönteispilven saattelemana, suosittelenkin ottamaan mukaan niin hyttyssuihketta kuin juotavaa, niin kulkeminen sujuu huomattavasti helpommin.

Koko lenkki on pituudeltaan vajaa kaksi kilometriä, joten sen jaksaa kulkea niin lasten kuin teinienkin kanssa. Erityisesti jos perheen teinit ovat valokuvauksesta kiinnostuneita. Tällöin Nukarinkoski tarjoaa kosolti kuvattavaa. Nukarinkosken ulkoilualueelle lähteekin meidän perheeltä ISO suositus! Nukarinkosken alue on yllättävän hieno ja luonnoltaan monipuolinen ulkoilukohde.

Lähellä luontoa – Hotelli Nuuksio

Hotelli Nuuksio, Espoo 

*Blogijuttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hotelli Nuuksion kanssa

Joskus instagramin kuvarummulle ilmestyy täysin uppo-outo kuva jonka otsikossa seisoo teksti sponsoroitu. Tällainen mainos tuli taannoin kännykkääni ja hieno luontokuva herätti välittömästi mielenkiinnon. Mikä tämä tällainen Hotelli Nuuksio on, kun en ole siitä aiemmin kuullutkaan? Olihan se mentävä paikan päälle ottamaan asiasta selvää!

Hotelli Nuuksion sisäänkäynti

Hotelli Nuuksio historiaa

Suomen rakennustyöläisten liitto osti luonnonrauhassa sijaitsevan Siikala-tilan järjestönsä loma- ja kurssikeskuksen paikaksi. Liitto rakennutti nykyisen Hotelli Nuuksiona toimivan rakennuksen, Siikaranta opiston vuonna 1963. Vuosikymmenten varrella kiinteistössä oli myös erilaista retkeily- ja kulttuuritoimintaa. Opistossa toimi myös aikuisille suunnattu peruskoululinja sekä kansalaisopisto.

Rakennusliiton RL-Loma Oy:n myötä opiston rinnalla aloitti vuonna 1989 Hotelli Siikaranta.

Mahtavalla luonnonläheisellä paikalla sijaitseva Hotelli Nuuksio on ollut vuodesta 2015 alkaen yksityisessä omistuksessa.

Hotelli tarjoaa majoituspalveluiden lisäksi kokous- ja juhlatiloja, maittavia ruokatarjoiluja sekä monipuolisia virkistäytymis- ja luontopalveluita vain 25 minuutin päässä Helsingin keskustasta sekä Helsinki-Vantaa lentokentältä.

Hotellissa on mm. 65 remontoitua majoitushuonetta, useita tiloja kokouksille ja juhlatoiminnalle, hieno Spa-osasto sekä kuntosali ja rantasauna aivan Siikajärven rannassa.

Kiinteistön vanhoista ajoista muistuttaa pihalla toimiva Rakennustyövälinemuseo.

Hotelli Nuuksion osoite: Naruportintie 68, 02860 Espoo.

Kohteessa

Nuuksiosta pääkaupunkilaisille tulee ensimmäisenä mieleen Nuuksion kansallispuisto, joka jakautuu Espoon, Kirkkonummen sekä Vihdin alueelle. Nuuksio on kuitenkin myös paljon muuta, kuten Espoon kaupunginosa ja näin ollen asuinalue. Alueella on enimmäkseen vanhaa asutusta ja ajellessa teitä pitkin tuntuu kuin olisi hypännyt pääkaupunkiseudulta jonnekin todella kauas. Ei uskoisi, että Helsinki ja sen tarjoamat huvitukset ovat vain puolen tunnin matkan päässä! Kuitenkin linja-autovuorot toimivat myös täällä ja ohitsemme pyyhältääkin Helsingin seudun liikenteen bussi numero 238KT kuin muistuttaen maalaisrauhaa hakeville kaupungin läheisyydestä.

Seuraamme puisia viittoja Hotelli Nuuksion pihaan. Yleisilme on todella siisti ja tuoreen leikatun nurmikon tuoksu tulvahtaa autoon heti oven avatessa. Jo ensi silmäyksellä näkee, että luonto on täällä todella lähellä. Käymme kuitenkin ensin tutustumassa itse Hotelli Nuuksion päärakennukseen ennen pientä päiväkävelyä pihassa ja Nuuksion metsässä.

Hotelli Nuuksio

Hotellin eteisaula on valtava, täällä on tilaa saapua sisälle. Kutsuvat istumaryhmät ja aulabaari odottavat kulkijaa. Lisäksi seinillä on esillä myynnissä olevaa taidetta, taulut ovat aivan uusia teoksia kuvataiteilija Ilppo Alholta. Eteisaulan vieressä on Ravintola Nuuksion Tupa, jossa juuri korjataan pois lounaan tarvikkeita. Ravintolan kolme kokkia pitävät huolta, että ruokailijoiden nälkä pysyy poissa. Ravintola on saanut kovasti kiitosta maukkaasta lähiruoastaan. Esimerkiksi marjat sekä sienet tulevat Nuuksion metsistä, ja Tuvassa tarjoiltava uunituore leipä leivotaan lähileipomossa.

Nappaamme omistajatriosta Tuijan ja Monikan mukaamme ja kierrämme Hotelli Nuuksion sisätiloissa. Kaksikosta huokuu ylpeys kiinteistöä kuin tarjoamiaan palveluita kohtaan. Läheinen Nuuksio on heille kaikki kaikessa, itse asiassa molemmat asuvat vain kivenheiton päässä kansallispuistosta.

Allasosasto on huikea!

Käymme kurkistamassa Spa-osastoa joka on vertaansa vailla. Allasosaston suurista ikkunoista luonto suorastaan tulvii sisätiloihin. Mikäpä tuossa porealtaassa olisi istuskellessa ja nauttiessa elämästä kun ulkona olisi kylmää ja pakkasta sekä taivaalla tähtikirkas pimeä ilta. Erityisesti kun lilluttelun jälkeen voisi mennä kuumaan saunaan ja lopulta hotellihuoneen puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan. Osassa huoneista on nimittäin ihailtavan suuret sängyt, yhden hengen huoneen sänky on 120cm leveä joten kerrankin voisi nukkua aivan X:nä. 🙂

Hotellihuoneiden käytävät on sisustettu raikkaasti, käytävän päässä näkyvän koivumaiseman mukaan. Tuntuu kuin koko tila olisi yhtä suurta luontokokemusta, joka sopii vallan mainiosti miljööstä tihkuvaan tunnelmaan. Käytävät ovat lisäksi leveitä joten mahdollinen pyörätuolimajoittuja tai lapsiperhe lastenvaunujen kera mahtuu hyvin käytävillä kulkemaan.

Ulos luontoon

Sisätilojen kurkkailun jälkeen siirrymme aurinkoiselle pihalle. Pihalla on mm. frisbee-golfrata, luontoaiheinen kysymysrata hotellivieraille, erityisesti lapsiperheille sekä aivan perheen pienimmille lasten leikkipaikka. Myöskään sisätiloissa lapsia ei ole unohdettu, tarjolla on mm. sisäpelejä ja leikkipaikka.

Rantasaunasta pääsee järveen uimaan

Kävelemme rantasaunalle. Matkan varrelle jää eräopas joka juuri asettelee kanootteja pian hotellille saapuvalle ryhmälle valmiiksi. Hotelli Nuuksio tekee yhteistyötä niin alueen eräoppaiden kuin erilaisten kauneus- ja hyvinvointiyrittäjien kanssa, joten jos on tarvetta esimerkiksi hierontaan tai eräseikkailuun Nuuksion metsissä, se onnistuu kyllä hotellin yhteistyökumppaneiden kanssa. Miltä kuulostaisi esimerkiksi yöpyä ulkona Hammockeissa tai pakohuonepelailla metsäisessä ympäristössä?

Rantasaunan kabinetti.

Rantasaunan pukuhuone.

Ihastun saunarakennuksen Rantakabinettiin välittömästi, pienien perhejuhlien lisäksi täällä yhtiön strategiapäivätkin saisivat uuden merkityksen. Henkilöitä mahtuu tilaan palaaveeraamaan 24 henkilön verran. Viereiset saunat sekä järvi maisemineen vie ajatukset varmasti luovuuden tilaan.

Mäkitupa sijaitsee aivan omassa rauhassa

Hotellialueen toisella laidalla sijaitsee 200 neliön kokoinen kokoushuvila Mäkitupa. Mäkitupa sijoittuu kätevästi metsän keskelle aivan omaan rauhaansa. Suuren kokoustilan lisäksi Mäkituvan parvi tarjoaa mahdollisuuden 6 henkilön majoitukseen sekä saunatiloja huvilan saunaosastolla.

Grilli, kota ja laavu – missä haluaisit viettää iltaa elävän tulen ääressä?

Metsäalueelta löytyy myös grilli, kota sekä laavu, jonne voi tilata Tuvan kokeilta murkinaa tai valmistaa keittiön esivalmistelemat tarjoilut itse elävän tulen loimussa. Kota toimii mainiosti myös talvisin, jolloin nuotiolla vierekkäin istuminen lähentää porukkaa takuuvarmasti.

Hotelli Nuuksion pihalta lähtee Nuuksion kansallispuistoon luontopolkuja joita voi käydä kiertämässä omatoimisesti tai yhdessä eräoppaan kanssa. Myös kalarikas Siikajärvi tarjoaa erilaisia rentoutumismahdollisuuksia uinnista onkimiseen ja souteluun. Hotelli Nuuksio tarjoaakin niin Helsingin nähtävyyksissä ryvettyneille perheille, uutta nousua etsiville yrityksille kuin ryhmämatkailijoille hengähdyspaikan jota moni muu pääkaupunkiseudun hotelli ei pysty tarjoamaan.

Tule sinäkin aistimaan kuinka luonnon läheisyys, hyvin nukuttu yö ja maukas ruoka saavat olotilan uudistumaan kuin lomalla konsanaan!