Browsing Category

Uusimaa

Luonnon herkkuja, arjen luksusta sekä romanttisia pitsivilloja

Länsi-Uusimaa, Suomi

Tammisaari ja Hanko yhdistetään usein kuumaan kesäfiilikseen, purjeveneisiin ja regattaan sekä hienojyväisiin hiekkarantoihin, mutta mitä alue tarjoaakaan näin syksyisin kun puiden lehdet muuttavat väriään, ihmiset käpertyvät koteihinsa viltin alle ja illat alkavat pimentyä joulua kohti mentäessä?

Tästä otimme selvää Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n järjestämällä bloggarimatkalla viime lauantaina.

Keräännyimme seitsemän bloggarin voimin Kiasman edustalle. Aamu oli harmaa ja kello, nooh lauantaiksi hyvin aikainen, joten julmettuja ilonhuutoja ei ilmassa kuulunut. Kiasman eteen kaarsi Friman matkojen minibussi kera todella iloisen oppaan Tuula Kleimanin.

Jos lähtiessä vielä väsytti, matkan aikana uni kaikkosi Tuulan ”käsittelyssä”. Kuten olen aikaisemminkin jo tullut maininneeksi, mikään ei voita asiaansa osaavaa ja omaa alaansa löytänyttä opasta, ja tällainen Tuula todellakin oli.

Talli on rakennettu vuonna 1901.

Stallcafen takana on heti luonto läsnä.

Kartanon pihapiirissä on idyllisiä rakennnuksia.

Matkamme ensimmäinen etappi oli Siuntiossa, Kehlan kartanon mailla sijaitsevassa Stallcafessa. Kahvila on rakennettu kartanon vuonna 1901 valmistuneeseen punatiiliseen talliin. Omalta osaltaan kunnioittamaan niin tallissa eläneitä hevosia kuin kartanolla aikaisemmin sijainnutta indonesialaista teehuonetta. Luit oikein, indonesialaista teehuonetta! Eikä siinä vielä kaikki, kartanossa on aiemmin asunut myös indonesialainen prinsessa! Miksi ja miten hän on tänne Siuntion perukoille kulkeutunut, siitä ei ole tietoa, mutta legenda elää yhä…

Tervetuloa!

Kahvittelijan makuhermoja kutkuttelee yrittäjä Kati Riesenin leipomat herkut.

Vastassa meitä oli kaksi varsin hellyttävää koirulia sekä kahvilan yrittäjä Kati Riesen. Kati kertoi meille pienen aamupalan yhteydessä niin Kehlan kartanon kuin sukunsa historiaa, sekä valoitti yrityksensä tarjoamia palveluita. Mikäli etsit itsellesi ja ryhmällesi mahtavaa vetäytymis- tai juhlapaikkaa luonnonhelmassa ja historiallisten rakennusten ympäröimänä, kurkkaapa infoa lisää Stallcafen sivuilta.

Kahvilan sisutuselementteinä on mm. tallissa olleiden hevosten todistuksia.

Stallcafessa vietetään Lammas-markkinoita 18.11. klo 12.00 – 15.00.

Jatkoimme matkaa Hankoon. Käännyttyämme kantatie 51:ltä Hankoon johtavalle tielle, aurinko näyttäytyi pilvien takaa kuin tilattuna. Auringonsäteet suorastaan nuolivat tien viereisiä lehtipuita ja kullankeltaisia viljapeltoja. Siellä täällä olivat peurat kerääntyneet nauttimaan pelloille apetta. Tällaisena näyttäytyy ”minun” Hankoni, mielikuvissani kaupungissa nimittäin paistaa aina aurinko.

Hankoon saavuttuamme ajoimme suoraan Appelgrenintielle, jota kehystää 1800-luvun puolivälissä rakennetut jumalaiset pitsihuvilat sekä vanhat pensionaatit, jotka ovat mielestäni yksi Hangon ”must-jutuista”.

Ihastelun aikana oppaamme Tuula sivisti meitä; tiesimmekö miksi venäläiset jättivät aikoinaan pommittamatta nämä pitsihuvilat? No, koska niissä asui silloin venäläisiä upseereita. Jos taannoin tapahtui paljon pahaa, niin myös pikkiriikkisen jotain hyvääkin.

Kaarsimme pikkubussin Itäsatamaan, joka oli tänään kovin hiljainen. Rannassa oli jonkun sukellusvälineet kuin odottamassa meren syliin lähtijää. Aikataulussamme oli reilun tunnin pituinen aukko, johon oli suunniteltu pieni jäsenten veryttelytuokio ennen lounasta.

Kiersimme meren sileäksi hiomia rantakalliota, ohitimme Hangon uuden kylpylän sekä poltetun oranssin värisen vesitornin. Kaikkialla oli niin hiljaista ja tyyntä pienestä tihkusateesta huolimatta tai juuri sen takia. Ja kyllä, Hangossakin voi näköjään sataa…

Mieleen tuli, kuinka pääkaupunkiseudun ihmiset eivät ole syksyisin Hankoa löytäneet? Nyt jos koskaan, olisi hyvä aika esimerkiksi pariskuntien romanttiselle irtiotolle. Voisi keskittyä täysillä toisiinsa, hemmotella sitä oikeaa herkullisella ruoalla ja juomalla, tehdä pitkiä päiväkävelyitä pitkin merenrantaa sekä lopulta kohdata yhdessä arki virkistyneenä ja voimaantuneena. Ja vain runsaan tunnin päässä Helsingistä!

Vanhoista makasiineista löytyy kesäisin kavalkadi ravintoloita.

Ravintola Origon sisäänkäynti.

Siirryimme lounastamaan Ravintola Origoon, joka löytyy Itäsataman tunnelmallisista vuonna 1897 rakennetuista makasiineista. Ulkoapäin ravintola Origo ei naapureistaan paljoa eroa, muuten kuin aukiolonsa vuoksi, muut ravintolat ovat nimittäin talveksi laittaneet jo ovensa kiinni. Suosittelen kurkistamaan vuonna 2001 uudet omistajat saaneen Origon sisälle.

Ravintolan tunnelma on suorastaan mystinen.

Olin myyty saman tien. Lähes jokaisella pöydällä tuikki kynttilät valkoisten pellavaserviettien kehystämänä, puhumattakaan oikeista kukista, mutta entäpä ne seinät! Ravintolan seinät ovat kallioista kivijalkaa, ja kivijalan koloihin on aseteltu kynttilöitä kuin linnoissa ikään. Ihanan romanttista!

Makasiini on alunperin toiminut suola- ja voivarastona, joten kivisessä, viileässä ympäristössä voin säilyvyys on varmasti ollut parempi. Kannattaa muuten kurkistaa myös toilettitiloihin, vaikka ei varsinaista hätää olisikaan, siellä nimittäin odottaa kiva yllätys.

Origon herkkutattikeitto.

Tavia vuohenjuustorisottopedillä.

Istuuduimme alas tunnelmalliseen ruokasaliin ravintolayrittäjä Jan Westerlingin ottaessa meidät vastaan. Lounaan aikana hän kertoi meille ravintolansa periaatteista, Hangosta, lähiruoasta sekä tietenkin ravintola Origon herkuista. Saimme maisteltavaksi mm. kermaista tattikeittoa ja herkullista saaristolaislimppua, jonka resepti on valitettavasti salainen, kotimaista tavia vuohenjuustorisotolla sekä créme brûléetä tyrnihillokkeella.

Vaniljainen créme brûléetä tyrnihillokkeella.

Janin ja hänen keittiönsä tarkoituksena oli näyttää meille minkälaisia kulinaristisia herkkuja Hangon alueen luonnosta löytyy, ja mitä tuoreista, kotimaisista raaka-aineista voidaan valmistaa. Ruokalistalta löytyykin sesongin mukaan esimerkiksi riistaa, marjoja, sieniä, lammasta ja tietenkin kalaa. Ravintola onkin kuuluisa runsaasta saaristolaispöydästään sekä lohikeitosta, jota keitetään päivien ajan.

Hangon Kylpyläpuiston Casino.

Kylpyläpuiston maisemat ovat hulppeat.

Raukeina jätimme Janin hurmaavaan ravintolaansa ja lähdimme päiväkävelylle Hangon Itäisen Kylpyläpuiston Rakkauden polulle. Seuraksemme saimme Tarja Aallon Peak Living Oy:stä. Tarja kertoi meille rauhallisen kävelyn lomassa Natural Healing with Nature-ohjelmastaan, Hangon historiasta ja yrityksensä toimintaperiaatteista.

Tässä vaiheessa ”ystäväni” aurinko tuli esille ja kävelyn lomassa nautiskelimme syksyisen auringon säteistä sekä huikeista, alati vaihtuvista merimaisemista.

Seisahduimme hetkeksi laakealle ns. tanssikalliolle, jolloin saimme kuulla, että aikoinaan tämä oli ollut paikka jossa kylpylävieraat olivat aidatulla alueella ottaneet ilmakylpyjä. Niin, sellaisia… 😉

Kallio oli myös paikka jossa emigrantit tanssivat ennen ulkomaille lähtöään. Täältä myös vilkutettiin laivoissa olleille ystäville ja omaisille, jotka lähtivät rapakon taakse paremman elämän toivossa.

40-luvun sota-ajasta on Kylpyläpuistossa jäljellä useita muistutuksia.

Kylpyläpuistossa on näkyvillä myös sotaisempia aiheita; maastosta on löydettävissä neuvostoaikaisia tykkilavoja, betonibunkkereita ja miehistösuojia. Tällä puistolla on siis kosolti historiaa takanaan.

Rannalta löytyy myös hiidenkirnu.

Laskeuduimme lähelle merenrantaa ja löysimme rantakalliosta hiidenkirnun. Kalliolla kiipeilyyn kannattaa muuten varata kunnon jalkineet, ettei satu haveria. Sileä kallio kun voi olla petollisen liukas varsinkin näin syksyisin.

Runsaan tunnin kestäneen päiväkävelyn jälkeen siirryimme takaisin vanhan Casinon vieressä odottaneeseen minibussiimme ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Hanko on tunnettu Plagenin rannasta sekä vesikarusellista.

Teimme vielä pysähdyksen Tammisaaressa eli nykyisen Raaseporin alueella, nauttien maukkaat iltapäiväkahvit Hotel Sea Frontissa, joka osui sopivasti matkan varrelle Hangosta Helsinkiin kulkevalle tielle. Hotellista on muuten mainiot näkymät Prästvikenille!

Kalastusalus on pysäköitynä Hotel Sea Frontin laituriin.

Mutta mikäs matka se sellainen olisi, joka menee täysin aikataulun mukaan, varsinkin kun on matkabloggaajista kyse! Kaarsimme aivan ex-tempore Tammisaareen ihastelemaan kaupungin viehättäviä katuja ja kujia. Tällaisen historianostalgikon sydän läikähteli vanhoja taloja ja pihapiirejä kurkkiessa. Voi miten ihanan idyllinen kaupunki! Kuin suoraan Elsa Beskowin satukirjoihin piirretty.

Kuva: Tammisaari, Vanhan kaupungin katuja, Visit South Coast Finland /Flickr

Kuva: Tammisaaren vanha kaupunki, Raseborg Tourist Office/Flickr

Kuuluisa Barckenin kuja.

Sieluni silmin voisin nähdä itseni vaeltelemassa pitkin kaupungin katuja. Ja nautiskella Tammisaaren syksyisestä tunnelmasta esimerkiksi Toipilas-maalauksesta tunnetun taiteilija Helene Schjerfbeckin jalanjälkiä seuraten.

Schjerfbeck muuten asui Tammisaaressa vuosina 1925 – 1939. Kaupungissa on mm. Schjerfbeckille omistettu pysyväisnäyttely museokeskus EKTA:ssa, kahvila sekä useampikin muistomerkki.

Meri on ollut aina elintärkeä Länsi-Uudenmaan alueelle.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja jätimme sykähdyttävälle Tammisaarelle hyvästit. Oppaamme Tuula intoutui kotimatkalla kertomaan Tammisaaren historiasta, Raaseporista, Fagervikin ruukkimiljööstä, Mustion linnasta sekä muista merkittävistä paikoista, joita vanhaan perinnemaisemaan kätkeytyy.

Länsi-Uusimaa on kulttuurikehto joka sulkee sisäänsä mitä mielenkiintoisimpia kertomuksia ja tarinoita, kaikille niille jotka irrottautuvat hetkeksi arjestaan ja ovat valmiina ottamaan kerrotut tarinat vastaan.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n kanssa.

 

 

 

 

Kuusijärvi – keskellä luontoa ja pääkaupunkiseudun sykettä

Kuusijärven ulkoilualue, Vantaa

Vantaalla, vanhan Lahdentien varrella sijaitsee Kuusijärven ulkoilualue, joka tarjoaa vihreän keitaan pääkaupunkilaisille.

Kävimme iltakävelyllä syksyä huokuvalla ulkoilualueella.

Kuusijärvi lyhyesti

Kuusijärvi kuuluu Vantaan harvoihin järviin, ja on senkin puolesta arvokas kokonaisuus. Arvokkuutta lisää erilaiset ulkoilumahdollisuudet avantouinnista hiihtämiseen ja uimisesta retkeilyyn.

Kuusijärvi on kooltaan pieni, vain 7,2 hehtaaria. Kuusijärven uimaranta on Vantaan kaupungin ainoa EU-uimaranta, ja kokoa hiekkarannalla on 150 metrin verran. Järven veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti niin aistinvaraisesti kuin näytteidenotolla. Järven uimavesiprofiiliin voit tutustua tämän linkin kautta.

Kuusijärvellä on useita 1,8 km vaihtelevia polkuja. Täältä on mahdollista patikoida pidemmällekin aina Sipoonkorven kansallispuistoon asti.

Tänään

Kuusijärven ulkoilualue on ollut suosittu hengähdyspaikka jo useita vuosikymmeniä. Niin myös tänään oli. Äskettäin uusittu parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja. Kuusijärveltä löytyy Kahvilaravintola Kuusijärvi, joka tarjoaa niin kokous- ruokailu- ja wc-tiloja kuin myös useita erilaisia saunoja vuokrattavaksi.

Saunat lämpeävät joka päivä ja tänään näyttikin olevan varsin suosittu saunapäivä. Jokaisen saunan edustalla oli löylyjen pehmentämiä ihmisiä viilentymässä, ja olipa muutama uskalias myös järvessä – tosin isoäänisen kiljumisen kera. Ja mitkä savusaunan tuoksut ilmassa kieppuivatkaan…

Kesäisin uimaranta on täynnä auringonpalvojia, nyt muutamaa uskaliasta lukuunottamatta, oli rannalla kovin hiljaista. Uimarannalle ei muuten perheen karvaisilla kavereilla ole asiaa.

Lähdemme kiertämään Kuusijärveä. Meidät ohitti juosten useampi trikoopöksyinen mieshenkilö joiden ruumiinrakenteesta oli aistittavissa, että nämä polut ovat tulleet noille jaloille hyvin tutuiksi.

Ilmassa oli haistettavissa syksy, maatuvien lehtien turpeinen haju ja hiipuva kosteus, jonka koko kesän piiskaavat sateet ovat saaneet aikaiseksi. Metsän lehtipuut olivat vielä ihme kyllä varsin vihreitä.

Saavumme järven itäpäähän jossa grillipaikka kävi kuumana. Lapsiperhe oli tullut nautiskelemaan arki-illasta yhdessä. Olipa muutama onkikin mukana. Mikäli virvelöinti kiinnostaa, kahvilasta saa ostettua Storträskin kalastuslupia.

Jatkamme lenkkipolkua eteenpäin. Kuusijärvellä on järjestetty triathlonkilpailujakin, nyt vesi oli mustaa ja varsin luotaan työntävää. Vaatisi varsinaisia ponnistuksia mennä järveen uimaan.

Lenkkipolut ovat hyvässä kunnossa ja hyvin merkittyjä. Ohitamme matkan varrella niin marjastajia kuin onkijoitakin. Pienten ahventen lisäksi ei ämpäreistä muuta löydy.

Polut sopivat myös lastenrattaille tasaisuuden vuoksi. Polut ovat valaistuja, tosin klo 22.00 valot sammuvat. Talvisin hiihtolatujen valot polkaistaan päälle klo 5.45 alkaen.

Kuusijärvi on nopeasti kierretty. Saavumme kuntopatterille, jossa voisi vaikka vetää pienen vatsalihastreenin tai leuanvetosessio. Telineet ovat osin lähiaikoina uusittu.

Treenialueen vieressä on kovassa käytössä oleva lasten leikkialue. Leikkialueen yläpuolella on värikkäitä uimakoppeja. Kopeista tulee väkisinkin mieleen merellinen Hanko ja sen uimaranta-alueet.

Kuusijärvellä on perheen pienimpiä huomioitu muutenkin, nimittäin 1- 6-vuotiaat natiaiset voivat liikkua Metsäröllin liikuntakerhoissa. Lisää infoa kerhojen toiminnasta löydät tästä.

Kuusijärven ulkoilualue on mukava paikka pistäytyä, tai viettää vaikka koko päivä ulkoillen, uiden ja saunoen. Helsingistä pääsee Kuusijärvelle mm. busseilla nro 731N, 738K ja 739.

Tule sinäkin!

Korkean tason seikkailutoimintaa Hyvinkään Sveitsissä

Sveitsinpuisto, Hyvinkää. 

Kävimme syksyisen viikonlopun kunniaksi testaamassa Hyvinkäältä löytyvän SeikkailuSveitsin. SeikkailuSveitsi on vuonna 2016 avattu yksityinen kiipeilypuisto, jonka erikoisuuksiin kuuluu 500 metriä pitkä MegaZip-vaijeriliuku!

Hyvinkään Sveitsi lyhyesti

Hyvinkään Sveitsillä on pitkät perinteet luonto- ja liikuntakohteena. Jo 1800-luvulla Hyvinkään Sanatoorio-parantolaan tultiin lepäämään rauhallisen metsämaiseman ja puhtaan ilman keskelle. 1950-luvulla Sveitsi tunnettiin paikkana, jonne pääkaupunkiseudun talvilomailijat suuntasivat retkeilemään. Murtomaahiihdon lisäksi, Sveitsissä harrastettiin mäkihyppyä. Vanhasta vuonna 1935 rakennetusta mäkihyppytornista hyppäsivät mäkihyppääjälegendoista mm. Veikko Kankkunen sekä Matti Nykänen. Vanha puinen hyppyrimäki räjäytettiin vuonna 2012. Vanhan hyppyrimäen paikalla Sveitsinharjun päällä on nykyisin SeikkailuSveitsin vaijeriliuku.

Nimensä Sveitsi, puisto on yhden tarinan mukaan saanut alueella asuneen saksalaisen perheen majatalon mukaan.

Sveitsinpuiston virkistysalueella on pinta-alaa 276 hehtaaria. Puistosta on rauhoitettu 96 hehtaarin kokoinen alue luonnonsuojelualueeksi. Puisto tarjoaa retkeilyn, marjastuksen ja luontotarkkailun lisäksi useita erilaisia harrastuspisteitä joissa voi mm. lasketella, ratsastaa ja uida.

SeikkailuSveitsi tarjoaa koko perheelle huimia ulkoilukokemuksia erilaisilla radoilla. Seikkailua tarjotaan niin isommille kuin pienemmille ryhmille, Tyky-toimintana yrityksille, syntymäpäivien tai polttareiden ohjelmanumeroiksi. Lokakuussa myös uuden Spahotel Sveitsin asiakkaat pääsevät halutessaan testaamaan taitojaan ja uskallustaan viereisessä SeikkailuSveitsin kiipeilypuistossa.

Tänään

Käännyimme Härkävehmaan koululta opasteiden opastamana Sveitsin majalle. Majan pihassa on P-alue autoilijoille. Heti parkkialueen vieressä on Curling-kenttä, joka olemassa olollaan muistuttaa, että Curling-laji rantautui jo 1970-luvulla Hyvinkäälle! Tämä tieto tuli meille aivan uutena tietona.

Vieressä on SeikkailuSveitsin harmaa tukikohta, jossa ensimmäisenä meidät laitettiin lukemaan turvallisuusohjeet. Vaikka kiipeily onkin turvallista, on hyvä kerrata pelisääntöjä vielä ennen ”kentälle” pääsyä.

Vain kolme asiaa estää liikkumisen seikkailuradalla: yli 120 kg paino, raskaus (yli 4kk) sekä päihtyneessä olotilassa puistoon saapuminen. Lapset yli 6 vuotiaat ja 110cm ovat puistoon tervetulleita huoltajiensa kanssa.

Ilman kypärää ei radoille ole menemistä.

Smartit odottavat seikkailijoita.

Turvallisuusohjeiden lukemisen ja allekirjoituksen jälkeen siirrymme valitsemaan kypäriä sekä smartteja. Smartit eli älyvaljaat tulevat puistossa oloaikana hyvin tutuiksi.

Kokoonnumme ulkoterassille pukemaan ja säätämään varusteita sopivaksi. Tämän jälkeen puiston työntekijä johdattaa meidät kahdelle harjoitusradalle, jossa harjoitellaan smartin käyttöä sekä kiipeämistä ylös lavoille. Sitä mukaan kun henkilöt ovat saaneet kiinnittymiseen tuntumaa, porukat siirtyvät itse radoille.

Tarjolla on kymmenen erilaista rataa, matalimmista perheradoista todella vaativaan sport-rataan. Radat kulkevat 3 – 12 metrin korkeudessa, joten jokainen taatusti löytää oman vaatimustason kattavan radan. Pääasia on, että voittaa itsensä!

Perheradat osoittautuvat meidän perheelle hieman liian kesyiksi, vaikka siellä käydäänkin testaamassa taitoja ennen Medium-ratoja. Useammasta puusta kuuluu samanaikaisesti, ”en uskalla”, ja voi sitä riemua kun uskaltaakin. SeikkailuSveitsin yrittäjä Anne Oksanen kertookin edellisen päivän 300 hengen seikkailupäivästä, joka ylitti niin osallistujien ja järjestäjien odotukset. Päivä päättyikin pitkiin halauksiin – kahteen kertaan!

Radoilla liikkumiseen ei ole oikeastaan yhtä erillistä tapaa, vaan jokainen seikkailija voi edetä oman uskalluksensa sekä voimiensa mukaan. Oksanen kertookin, ettei puihin tai vaijereille ole vielä koskaan jäänyt ketään roikkumaan. Jos omat taidot eivät riitä tai iskee paniikki, niin viime kädessä työntekijät tulevat auttamaan, joko maasta tai puusta käsin.

Yrittäjä Anne Oksanen kannustaa ihmisiä etsimään omia rajojaan turvallisessa ympäristössä.

Meidän perheen huimapäät päättävät ottaa sport-radan haltuun. Jo alku on hyvin hankalaa, pitää kiivetä seinäkiipeilystä tuttuja askelmia ylös metri kaupalla. Hidasta on, mutta ylös päästiin. Tämän jälkeen rata vaikeutuu koko ajan. Onneksi puiden ympärille on rakennettu levähdyslavoja peräti kolmelle hengelle, joten pääsee huilaamaan välillä. Voi sitä riemua kun saa radan loppulaskun tehtyä! 🙂

Kohta mennään!

Smartit vaijerilla.

Tästä onkin hyvä mennä suurelle MegaZip-vaijeriliu´ulle eli jo aiemmin mainitulle vanhalle mäkihyppypaikalle. Täällä pääsee laskemaan 250 metrin vapaan liun yli jääkautisen supan. Kuulostaa helpolta, mutta alla on lähes kerrostalon verran matkaa maahan… Toisella puolella odottaa kolmivaiheinen rata, ennen takaisin laskua.

Kaiken kaikkiaan käynti luontoystävällisessä ja erittäin korkean turvaluokituksen saaneessa puistossa on mahtava! Puisto on hyvin iso, joten jonoja ei pahemmin pääse syntymään. Aika hujahtaa ohi viivana, ja myös perheen teinit viihtyvät mainiosti.

SeikkailuSveitsissä on lisäksi  mahdollista harrastaa niin Curlingia, vuokrata Fat bikeja sekä kulkea vaihteleva maastoisia luonto- ja kulttuuripolkuja. Voit myös tutustua SeikkailuSveitsin vierestä löytyvään Hyvinkään kaupungin esittelypisteeseen, jossa esitellään niin Sveitsin luonnonpuistoa, linnunpönttöjä sekä puistoon liittyvää historiaa.

Pääsyliput SeikkailuSveitsiin maksavat: 25€/aikuinen ja yli 140cm seikkailija, 22€/lapsi ja 110 – 140cm seikkailija. Tarjolla on myös erilaisia VIP-seikkailupaketteja.

Seikkailupuisto on avoinna vuoden ympäri. Syyskuussa pääsee seikkailemaan ke – la klo 12.00 – 20.00, sunnuntaina klo 12.00 – 18.00. Loppuvuoden aukioloajat kannattaa tarkistaa tästä. Halloween-viikolla on luvassa karrrmmmeaa erikoisohjelmaa, joten kannattaa pysyä valppaana.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä SeikkailuSveitsin kanssa.

 

 

 

Lumoava Säihke – Yö partioleirillä

Syndalen, Hanko

Kesällä minulla ja miehelläni oli mahdollisuus osallistua elämykselliselle Uudenmaan Partiopiirin Säihke 2017- piirileirille Hangon Syndaleniin. Ja olihan sinne mentävä!

Jotta edellisen vuoden lyhyeksi jääneen Roihu-suurleirin vierailuharmitus ei toistuisi, varasimme leiriltä oikein yöpaikat Leirihotelli Lumosta.

Säihke 2017 lyhyesti

Säihke 2017-piirileiriä vietettiin Syndalenissa 12.7. – 21.7.2017. Leiri kokosi yhteen noin 2600 Uudenmaan Partiopiirin partiolaista sekä vapaaehtoista. 15.7. olleeseen vierailupäivään osallistui lisäksi vajaa tuhat henkilöä. Partioleiri oli Uudenmaan Partiopiirin kahdeksas piirileiri.

Syndalen on luonnonkaunis paikka.

Säihkyvä Säihke

Valmistautuminen leirille alkoi jo hyvissä ajoin, koska tälle leirille ei noin vain menty käymään. Säihke nimittäin järjestettiin Puolustusvoimien harjoitusalueella Syndalenissa. Näin ollen jokaisen leirille osallistujan piti lähettää henkilötietonsa järjestäjille hyvissä ajoin.

Vierailupäivä aukeni, yllättävää kyllä, aurinkoisena. Ajoimme pääkaupunkiseudulta Hankoon päin varsin ihanassa kesäsäässä. Pysähdyimme välillä vain Raaseporin kauppoihin, leirillä olevalle teinille kun piti viedä lisätarvikkeita kuten hyttyskarkotetta ja juomista.

Reitti Syndaleeniin oli tuttu. Aikoinaan veljeni työskenteli Puolustusvoimissa ja näillä kulmilla sijaitsi Puolustusvoimien henkilökunnan virkistyskäytössä olleet mökit, joilla sitten kävimme veljeäni kesäisin moikkaamassa.

Varsinaista ruuhkaa ei ollut kuin vasta tienristeyksessä, josta käännytään Hangon tieltä Syndaleniin. Ajoimme pienessä letkassa henkilöautojen ja bussien lomassa. Säihkeen vierailupäivään kun olisi osallistumassa leiriläisten vanhempia ja tuttavia lähes tuhannen ihmisen verran.

Auto ohjattiin ampuma-alueelle parkkiin. Vuorossa ilmoittautuminen ja Järvenpään partiolaisten Kiehisten-leirin etsintä. Ennen kuin ehdimme löytää leiriä valtavan leirialueen keskeltä, tyttäreni ystävänsä kera löysi meidät.

Alaleirit oli merkattu näyttävästi.

Kiersimme tutustumassa luonnonkauniilla paikalla sijainneeseen Säihke-leiriin. Jos et ole koskaan käynyt suurilla partioleireillä, niin tässä pieni yllätys. Leiriolosuhteet eivät todellakaan muistuta metsittyneitä alkukantaisia leirejä, vaan ne ovat rinnastettavissa enemmän paremman luokan festarimeininkiin tai pieniin, mutta toimiviin kyläyhteisöihin. Näin myös Säihkeellä oli asian laita. Alueella oli paljon ensiluokkaisessa järjestyksessä olevia (lue: ei haisevia) bajamajoja, yhteistyötahojen kojuja, pieni kioski, partiokauppa, leirisairaala, sauna, vesipuisto, sirkus, jne.

Leiriläiset tiskauspuuhissa.

Säihkeen Leiritoimisto.

Jotkut partiolaiset nukkuvat ”puissa”.

Laivaston Soittokunta lavalla.

Säihkeeltä löytyi myös lava, jolla oli musiikkivoittoisia esityksiä tarjolla lähes koko päivän. Ja mikäpä muukaan kaiuttimista kuului kuin: ”Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan, Hankoon”.

Päivä meni kuten partiolaisillakin, nauttien mahtavasta hiekkarannasta, ohjelmapuistoista ja partiofiiliksestä. Se mikä partioleirit erottaa muista festareista, on, ettei näissä ”juhlissa” alkoholia suvaita. Täällä ”juovutaan” aurinkoisesta lomafiiliksestä samankaltaisten seurassa. 🙂

Koitti aika, jolloin päiväksi tulleet vierailijat sekä leirin pienimmät eli sudenpennut ja seikkailijat poistuivat kotia kohti. Leiri hiljeni selvästi. Tässä vaiheessa haimme autosta hieman syrjemmällä leiristä olleelle Leirihotelli Lumolle yöpymistarvikkeemme.

Leirihotellista vastaava oli aivan ihanan huolehtiva naishenkilö. Hän piti meistä huolta koko vierailumme ajan, informoi palveluista ja tulevista ohjelmanumeroista sekä oli aidosti kiinnostunut tekemisistämme. Nämä suuret partioleirit kun eivät onnistu ilman lukuisten vapaaehtoisten aikuisten läsnäoloa. Tässä oli nainen paikallaan!

”Hotellihuoneemme”.

Päheet leirivuoteet.

Valitsimme oman telttamme, ja laskimme kantamuksemme valmiiksi koottuun telttaan. Teltat olivat ihka uusia, leiriä varta vasten kasattuja. Teltan sisällä oli varsinaiset high tech-leirisängyt, joiden väliin laitettiin räsymatto, jotta varpailla olisi kivempi olla. 🙂 Leirisängyt olivat niin mukavia nukkua, että toinen näistä ostettiin meille kotiin mukaan.

Leirihotellin ”huoneita”.

Ehkä tässä vaiheessa voisin kertoa myös sen, että olen varsinainen ”hienohelma”, joten yö teltassa on minulle samalla hyvin eksoottista kuin myös lievästi haastavaa. Mutta mitäpä sitä ei tyttärensä ja uusien kokemusten vuoksi tekisi.

Telttasauna sisältä.

Ilta pimeni, tässä vaiheessa oli mahdollisuus käydä meressä olevassa telttasaunassa kylpemässä, jonne mieheni menikin. Merivesi ei ollut kylmän kesän vuoksi kovin lämmintä, joten kahlaus saunaan oli jo varsin työn ja tuskan takana. Telttasaunan löylyt tosin olivat olleet hyvin pehmeät ja kosteat. Iso suositus, jos vastaava tapaus kohdallenne osuu!

Ilta päättyi lörtsyjä, mustikkapannareita ja tortilloja syöden sekä Suomi 100-tapahtumaan liittyvää valo- ja äänishow’ta seuraten.

Hipsimme auringon viime säteiden valaistessa leirihotellillemme, samalla nuuhkien kylmenevää meri-ilmaa ympärillämme. Oli todella hiljaista. Tosin hotellin viereisellä kalliolla kävi pieni kuhina, kun teinit käsi kädessä istuskelivat auringonlaskusta nauttien. Ihanan herkkää tuo nuori rakkaus!

Öinen Syndalen.

Yö oli kylmä, ja kesken yöunien oli hilpaistava hakemaan leirihotellin huopia lämmikkeeksi. Mereltä nouseva kosteus tuntui ilkeältä. Samalla pääsin osalliseksi auringon ensisäteistä, heinäkuussa kun pimeää aikaa ei kestä kovin montaa tuntia. Olisi tehnyt mieli kääriytyä huopiin ja mennä kalliolle istumaan toivottaen nouseva aurinko tervetulleeksi.

Hipsin kuitenkin telttaan takaisin ja nukahdin vällyjen väliin. Heräsin tuoreen kahvin tuoksuun sekä matalaan jutteluun, kun aamupala oli katettu leirihotellin pöydille. Kuvitelkaapa; aurinkoinen aamu, valmis aamupalapöytä luonnonkatveessa sekä kesäloma! Näistä kaikista ihanuuksista pääsin osalliseksi partioleirillä. 🙂

Kesken aamupalan paikalle löysi myös omat partiolaisemme, joiden kanssa teimme vielä pienen kierroksen leirialueella ennen kesälomareissumme jatkumista.

Leirin vieraskirjana toimi suuri levy.

Hieman haikein tunnelmin hyvästelimme teinimme ja jatkoimme matkaa kohti mielenkiintoista Kemiönsaarta. Voit lukea Rosalan Viikinkikylästä tämän linkin takaa.

Ps. Jos sinulla on joskus mahdollisuus osallistua mukaan suurelle partioleirille, osallistu, on kuulkaas kokemus joka ei heti unohdu!

 

 

Tilaa suurille ajatuksille – Majatalo Onnelassa

Majatalo Onnela, Tuusula 

Ennen kuin aloin tutustua Tuusulanjärven matkailutarjontaan, en olisi ikinä uskonut kuinka monta hienoa ja ainutlaatuista taiteilijakotia ja yritystä eteeni tuleekaan.

Yksi näistä Tuusulanjärven mieleenpainuvimmista matkailuyrityksistä on Majatalo Onnela. Mikä sitten tekee Onnelasta sitten niin ainutlaatuisen? Minäpä kerron.

Majatalo Onnela pähkinänkuoressa

Kuten kaikilla Tuusulanjärven kohteilla on pitkä historia takanaan, ei Onnela tee tähänkään asiaan poikkeusta. Onnelan menneisyys nivoutuu yhteen sen omistajan neiti Johanna Sofia Björklundin kanssa. Hän sai tilan syntymäpäivälahjaksi vuonna 1905 täyttäessään 25 vuotta. Johanna toimi hovineitona Pietarin hovissa ja rakastui naimisissa olevaan venäläiseen upseeriin Paul Nikolajevitsh Shabelskiniin, joka oli hyvin rikas mies.  Tämä suhde oli monella tapaa tuhoon tuomittu.

Suhteen alkuaikoina Johanna ja Paul viettivät kesiään Onnelassa, talvisin Johanna toimi upseerin perheen kotiopettajana. Puutarha oli lähellä Johannan sydäntä ja Onnelan puistoalue saikin uuden ilmeen pietarilaisten puutarhureiden käsissä. Puistoon tuotiin eksoottisia kasveja, rakennettiin puro ja suihkulähde.

Vuoden 1917 vallankumous muutti kaiken. Johanna pakeni upseerinsa kanssa Onnelaan. Perässä seurasi upseerin vaimo. Suomessa Johanna oli ”ykkösvaimo” ja pian upseerin oikea vaimo Anastasja muuttikin pois Pariisiin. Upseeri oli menettänyt kaiken vallankumouksen pyörteissä ja rahahanat olivat tiukalla. Tällöin Johanna keksi alkaa vuokrata opiskelijoille ja taiteilijoille huoneita Onnelan täysihoitolasta. Tuusulanjärvi oli jo tuolloin kuuluisa niin ainutlaatuisista maisemistaan kuin maalle paenneista taiteilijoistaan, joten asukkaista ei ollut pulaa. Yksi merkittävimmistä Onnelan asukeista oli Eino Leino, joka pakeni Syvärannan huvilasta Onnelaan, koska hänen mielestään Syvärannan, nykyisen Lottamuseon ilmapiiri oli niin levotonta. Hän asui Onnelassa vuosina 1923 – 24. Onnelan Impivaara-huvilasta löytyy Leinolle omistettu huonekin.

Mitä sitten tapahtui Johannalle ja upseerille? Johanna rakastui itseään 18 vuotta nuorempaan kirjailija Unto Karriin. Upseeri oli mustasukkaisuudesta haljeta. Hieman ennen joulua vuonna 1935, Johanna piti railakkaat juhlat jossa syötiin ja varsinkin juotiin pitkän kaavan mukaan. Seuraavana aamuna upseeri löydettiin huoneestaan kuolleena. Syyksi kerrottiin sydänkohtaus, joka johtui mustasukkaisuudesta.

Upseerin kuoleman jälkeen Johanna sekosi täydellisesti. Hän ei osallistunut upseerinsa hautajaisiin, pukeutui pelkästään mustiin ja vietti yöt lukemalla venäläistä raamattua ullakkohuoneessa. Johanna joutui Kellokosken mielisairaalaan ja kuoli vuonna 1935. Upseerin perilliset myivät Onnelan Sokeain liitolle vuonna 1937.

Tämä joulukuinen synkkä yö kutkutti jo tuolloin aikalaisia. Yö ja sen aikaiset mystiset tapahtumat ovatkin jääneet historiankirjoihin selvittämättömänä Onnelan murhamysteerinä.

Majatalo Onnela tänään       

Onnela löytyy hieman piilosta suurien puiden takaa Tuusulan Rantatieltä. Ajamme Majatalo Onnelan pihalle. Päärakennus Toukola ja osa majoitusrakennuksista on rakennettu vuonna 1955. Nykyisin Onnelan omistaa Sokeain Ystävät ry. Majatalo Onnela on avoinna niin yritys- kuin yksityisasiakkaille erilaisten majoitus, ravintola- ja juhlapalveluiden tarjoajana. Onnela on tullut tunnetuksi myös poikkeuksellisen laajasta saunamaailmastaan.

Päärakennus Toukola.

Toukolan vastaanottoaula.

Siirrymme Toukolan sisälle, vastaanottoaula on todella hieno. Tila on korkea, eikä ulkopuolelta voi millään aavistaa mitä seinät kätkee sisäänsä. Voin vain kuvitella miltä vastaanottotiskin yläpuolella roikkuvat valot iltahämärässä näyttävät.

Saamme oppaaksemme vierailun ajaksi myyntisihteeri Senja Hakalan, joka varmoin ottein luotsaa meitä eteenpäin. Aloitamme turneemme etuoikeutetusti alkuperäisestä Impivaara-huvilasta, josta koko Majatalo Onnelan tarina alkoi.

Impivaara-huvila.

Impivaarassa on kyse isosta hienosta huvilasta, joka nykyisin toimii niin kokous- kuin juhlatilana. Miljöö on intiimi hääjuhlien viettopaikka, joita kesäisin Impivaarassa usein järjestetäänkin. Huvila on remontoitu vanhaa kunnioittaen vastaamaan nykyisiä tarpeita. Alakerrassa on yksi isompi sali ja mm. ihana lasiveranta, josta saa ensi kosketuksen Tuusulanjärvelle. Yläkerrasta löytyy toinen Sali sekä Eino Leinon huone, punainen salonki sekä oleskelutilaa järvinäkymillä. Täällä jos missä on tilaa suurille ajatuksille!

Alakerran lasiverannan näkymää.

Yläkerran oleskelutila.

Armas Einar Leopold Lönnbohm eli Eino Leino.

Eino Leino-huoneen kirjoituspöytä. Tässäkö Leino runojaan rustaili?

Punainen salonki.

Huvilassa on hienoja yksityiskohtia sekä huonekaluja, jotka näyttävät siltä, että ovat aina kuuluneet sinne kuten lasikuistin mahtava kaappi ja punaisen salongin tuoli. Jos et usko, niin käy katsomassa!

Pieni kokoustila sijaisee Jukolan päädyssä.

Seuravaksi suuntaamme katsomaan pientä 9 hengen kokoustilaa Jukola puuhuvilan päädystä. Täysin odottamaton paikka, ihanan rustiikkinen kokoustila! Jukola on rakennettu vuonna 1888 ja toimi aikoinaan Johannan lapsuudenkotina.

Matkaamme portaita pitkin alas rantaan, josta löytyy ensimmäinen saunamaailman rantasaunoista. Ei kuulkaas ole hullummat näkymät.

Saunan pukuhuone.

Suurempi saunoista.

Oven avatessa vastaan löyhähtää lempeä saunanlämpö. Edellisen illan jälkilämmöt kutsuvat nauttimaan saunasta. Välillä sitä unohtaa, että on tullut tutustumaan tiloihin eikä suinkaan nauttimaan niistä. Tämä oli juuri sellainen hetki. Rantasaunarakennuksessa ei ole vain yhtä vaan peräti kaksi saunaa, joista isoimpaan mahtuu 15 henkilöä ja pienempään 10 henkilöä. Saunasta pääsee suoraan rantaterassille sekä kahdelle laiturille, joista voi pulahtaa Tuusulanjärveen, kuten omalla mökillä konsanaan.

Kiinnostaisiko pieni melontasessio Tuusulanjärvellä? Majoittujien käytössä on soutuvene, kaksi kajakkia sekä kaksi inkkarikanoottia.

Nousemme mäkeä ylös ja ohitamme tumman pienen Männistön mökin, joka on suosittu erityisesti hääparien hääyönviettopaikkana. Myös vierailupäivänä mökki oli käytössä, joten emme päässeet sitä kurkistamaan. Mikäli mielenkiinto heräsi, vilkaise kuvia tästä linkistä.

Vastapäätä näkyy Sarvikallio.

Uusi Perkola.

Senja vie meidät kalliolle jonne on juuri rakennettu näköalapaikka Tuusulanjärvelle. Ja millainen paikka; tämä on suoraan kuin jostain satuhäiden vihkimisalttarista. Vieraat näkevät hieman alaspäin laskeutuvalta kalliolta niin mahdollisen hääparin Perkolassa kuin mahtavat maisemat Tuusulanjärvelle sekä viereiselle Sarvikalliolle, jolla aikoinaan kultakauden taiteilijat kävivät perheineen piknikillä. Iso huokaus. Täytyy tähän väliin todeta, että on etuoikeus päästä tutkimaan alueen matkailunähtävyyksiä, ja erityisesti tällöin kun sää suosii kulkijaa. En yhtään ihmettele miksi tältä järveltä on useampi kuin yksi maalaus aikoinaan maalattu.

Mutta takasin Onnelaan. Rannassa on kaksi Saunamaailman rantasaunaa; uniikki edustussauna Elvilä sekä uusimpana herkkuna vuonna 2013 rakennettu Jean Sibeliuksen nimeä kunnioittava Jannen sauna. Valitettavasti blogini kannalta katsottuna, kaikissa saunoissa oli vierailupäivänämme toimintaa, joten emme päässeet niitä vilkaisemaan. Seuraa kuitenkin mukanani, Jannen saunaan saat vielä loppukesän aikana tuntumaa blogistin oman käyttökokemuksen myötä.

Vuorossa oli vilkaista millaisia majoitusvaihtoehtoja Majatalo Onnelassa on nimensäkin puolesta tarjolla. Astelimme Tammisto-rakennukseen ja pääsimme ensiksi käymään sviitissä jossa on niin oma sauna, tuplasuihkut kylpyhuoneessa kuin patiokin. Huoneen varustuksessa on pyritty keskittymään viihtyvyyteen, sviitissä on mm. Unikulman ergonominen parivuode, suomalaista laatua olevat kylpytakit sekä teevalikoima. Silmiin kävi puinen Siivousta kaivataan-kyltti. Miten mainio keksintö!

Sviitin sänky.

Tästä hotellista et löydä namua tyynyltä vaan Eino Leinon ehkä tunnetuimman runon nimeltä Nocturne.

Sviitin sauna.

Seuraavaksi pääsemme kurkistamaan Comfort-huoneeseen. Myös täällä on Unikulman vuoteet. Huoneiden hintaan kuuluu vakiona wifi. Comfort-tason huoneita Onnelassa on yhdeksän.

Comfort-tason huone.

Comfort-huoneen kylpyhuone.

Standart-huoneen varustusta.

Viimeisenä vilkaisemme Standart-huonetta, joita kuuluu kymmenen Onnelan valikoimaan. Huone on selkeästi riisutuin malli edellisiin verrattuna, mutta hyvin valoisa ja selkeä. Myös näissä huoneissa on Unikulman vuoteet, televisio, kylpyhuone ja wifi.

Tammisto-rakennuksessa on myös sisäsaunaosasto, joka lämpiää majoittujille pyynnöstä arki-iltaisin sekä viikonloppuisin.

Kiinnostaisiko pyöräretki? Majoittujien käytössä on kuusi polkupyörää.

Onnela tarjoaa myös erilaisia ohjelmapalveluita sekä kesä- että talvikaudelle. Pääset mm. selvittämään kuuluisaa Onnelan murhamysteeriä. Mikäli kultturellinen ohjelmatarjonta on enemmän mieleesi, voit myös ryhmäsi kanssa osallistua Aleksis Kiven kierrokselle, jossa kierrätte Aleksis Kiven kuolinmökin pihapiirissä, Erkkolassa sekä Syvärannan huvilassa. 100v. Suomen juhlavuoden kunniaksi on tarjolla myös erityinen 100v. retkipaketti.

Tässä vaiheessa vierailumme Onnelassa alkoi olla loppumaisillaan, ja toivotimme Senjalle oikein hyvää työpäivän jatkoa. Kävelimme vielä hetken Onnelan vehreässä pihassa ahmien niin auringon paistetta kuin alueen ilmapiiriä. Uskon totisesti, että tässä miljöössä syntyy niin suuria ajatuksia kuin ikimuistoisia kokemuksia.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Majatalo Onnelan kanssa.