Browsing Category

Uusimaa

Korkean tason seikkailutoimintaa Hyvinkään Sveitsissä

Sveitsinpuisto, Hyvinkää. 

Kävimme syksyisen viikonlopun kunniaksi testaamassa Hyvinkäältä löytyvän SeikkailuSveitsin. SeikkailuSveitsi on vuonna 2016 avattu yksityinen kiipeilypuisto, jonka erikoisuuksiin kuuluu 500 metriä pitkä MegaZip-vaijeriliuku!

Hyvinkään Sveitsi lyhyesti

Hyvinkään Sveitsillä on pitkät perinteet luonto- ja liikuntakohteena. Jo 1800-luvulla Hyvinkään Sanatoorio-parantolaan tultiin lepäämään rauhallisen metsämaiseman ja puhtaan ilman keskelle. 1950-luvulla Sveitsi tunnettiin paikkana, jonne pääkaupunkiseudun talvilomailijat suuntasivat retkeilemään. Murtomaahiihdon lisäksi, Sveitsissä harrastettiin mäkihyppyä. Vanhasta vuonna 1935 rakennetusta mäkihyppytornista hyppäsivät mäkihyppääjälegendoista mm. Veikko Kankkunen sekä Matti Nykänen. Vanha puinen hyppyrimäki räjäytettiin vuonna 2012. Vanhan hyppyrimäen paikalla Sveitsinharjun päällä on nykyisin SeikkailuSveitsin vaijeriliuku.

Nimensä Sveitsi, puisto on yhden tarinan mukaan saanut alueella asuneen saksalaisen perheen majatalon mukaan.

Sveitsinpuiston virkistysalueella on pinta-alaa 276 hehtaaria. Puistosta on rauhoitettu 96 hehtaarin kokoinen alue luonnonsuojelualueeksi. Puisto tarjoaa retkeilyn, marjastuksen ja luontotarkkailun lisäksi useita erilaisia harrastuspisteitä joissa voi mm. lasketella, ratsastaa ja uida.

SeikkailuSveitsi tarjoaa koko perheelle huimia ulkoilukokemuksia erilaisilla radoilla. Seikkailua tarjotaan niin isommille kuin pienemmille ryhmille, Tyky-toimintana yrityksille, syntymäpäivien tai polttareiden ohjelmanumeroiksi. Lokakuussa myös uuden Spahotel Sveitsin asiakkaat pääsevät halutessaan testaamaan taitojaan ja uskallustaan viereisessä SeikkailuSveitsin kiipeilypuistossa.

Tänään

Käännyimme Härkävehmaan koululta opasteiden opastamana Sveitsin majalle. Majan pihassa on P-alue autoilijoille. Heti parkkialueen vieressä on Curling-kenttä, joka olemassa olollaan muistuttaa, että Curling-laji rantautui jo 1970-luvulla Hyvinkäälle! Tämä tieto tuli meille aivan uutena tietona.

Vieressä on SeikkailuSveitsin harmaa tukikohta, jossa ensimmäisenä meidät laitettiin lukemaan turvallisuusohjeet. Vaikka kiipeily onkin turvallista, on hyvä kerrata pelisääntöjä vielä ennen ”kentälle” pääsyä.

Vain kolme asiaa estää liikkumisen seikkailuradalla: yli 120 kg paino, raskaus (yli 4kk) sekä päihtyneessä olotilassa puistoon saapuminen. Lapset yli 6 vuotiaat ja 110cm ovat puistoon tervetulleita huoltajiensa kanssa.

Ilman kypärää ei radoille ole menemistä.

Smartit odottavat seikkailijoita.

Turvallisuusohjeiden lukemisen ja allekirjoituksen jälkeen siirrymme valitsemaan kypäriä sekä smartteja. Smartit eli älyvaljaat tulevat puistossa oloaikana hyvin tutuiksi.

Kokoonnumme ulkoterassille pukemaan ja säätämään varusteita sopivaksi. Tämän jälkeen puiston työntekijä johdattaa meidät kahdelle harjoitusradalle, jossa harjoitellaan smartin käyttöä sekä kiipeämistä ylös lavoille. Sitä mukaan kun henkilöt ovat saaneet kiinnittymiseen tuntumaa, porukat siirtyvät itse radoille.

Tarjolla on kymmenen erilaista rataa, matalimmista perheradoista todella vaativaan sport-rataan. Radat kulkevat 3 – 12 metrin korkeudessa, joten jokainen taatusti löytää oman vaatimustason kattavan radan. Pääasia on, että voittaa itsensä!

Perheradat osoittautuvat meidän perheelle hieman liian kesyiksi, vaikka siellä käydäänkin testaamassa taitoja ennen Medium-ratoja. Useammasta puusta kuuluu samanaikaisesti, ”en uskalla”, ja voi sitä riemua kun uskaltaakin. SeikkailuSveitsin yrittäjä Anne Oksanen kertookin edellisen päivän 300 hengen seikkailupäivästä, joka ylitti niin osallistujien ja järjestäjien odotukset. Päivä päättyikin pitkiin halauksiin – kahteen kertaan!

Radoilla liikkumiseen ei ole oikeastaan yhtä erillistä tapaa, vaan jokainen seikkailija voi edetä oman uskalluksensa sekä voimiensa mukaan. Oksanen kertookin, ettei puihin tai vaijereille ole vielä koskaan jäänyt ketään roikkumaan. Jos omat taidot eivät riitä tai iskee paniikki, niin viime kädessä työntekijät tulevat auttamaan, joko maasta tai puusta käsin.

Yrittäjä Anne Oksanen kannustaa ihmisiä etsimään omia rajojaan turvallisessa ympäristössä.

Meidän perheen huimapäät päättävät ottaa sport-radan haltuun. Jo alku on hyvin hankalaa, pitää kiivetä seinäkiipeilystä tuttuja askelmia ylös metri kaupalla. Hidasta on, mutta ylös päästiin. Tämän jälkeen rata vaikeutuu koko ajan. Onneksi puiden ympärille on rakennettu levähdyslavoja peräti kolmelle hengelle, joten pääsee huilaamaan välillä. Voi sitä riemua kun saa radan loppulaskun tehtyä! 🙂

Kohta mennään!

Smartit vaijerilla.

Tästä onkin hyvä mennä suurelle MegaZip-vaijeriliu´ulle eli jo aiemmin mainitulle vanhalle mäkihyppypaikalle. Täällä pääsee laskemaan 250 metrin vapaan liun yli jääkautisen supan. Kuulostaa helpolta, mutta alla on lähes kerrostalon verran matkaa maahan… Toisella puolella odottaa kolmivaiheinen rata, ennen takaisin laskua.

Kaiken kaikkiaan käynti luontoystävällisessä ja erittäin korkean turvaluokituksen saaneessa puistossa on mahtava! Puisto on hyvin iso, joten jonoja ei pahemmin pääse syntymään. Aika hujahtaa ohi viivana, ja myös perheen teinit viihtyvät mainiosti.

SeikkailuSveitsissä on lisäksi  mahdollista harrastaa niin Curlingia, vuokrata Fat bikeja sekä kulkea vaihteleva maastoisia luonto- ja kulttuuripolkuja. Voit myös tutustua SeikkailuSveitsin vierestä löytyvään Hyvinkään kaupungin esittelypisteeseen, jossa esitellään niin Sveitsin luonnonpuistoa, linnunpönttöjä sekä puistoon liittyvää historiaa.

Pääsyliput SeikkailuSveitsiin maksavat: 25€/aikuinen ja yli 140cm seikkailija, 22€/lapsi ja 110 – 140cm seikkailija. Tarjolla on myös erilaisia VIP-seikkailupaketteja.

Seikkailupuisto on avoinna vuoden ympäri. Syyskuussa pääsee seikkailemaan ke – la klo 12.00 – 20.00, sunnuntaina klo 12.00 – 18.00. Loppuvuoden aukioloajat kannattaa tarkistaa tästä. Halloween-viikolla on luvassa karrrmmmeaa erikoisohjelmaa, joten kannattaa pysyä valppaana.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä SeikkailuSveitsin kanssa.

 

 

 

Lumoava Säihke – Yö partioleirillä

Syndalen, Hanko

Kesällä minulla ja miehelläni oli mahdollisuus osallistua elämykselliselle Uudenmaan Partiopiirin Säihke 2017- piirileirille Hangon Syndaleniin. Ja olihan sinne mentävä!

Jotta edellisen vuoden lyhyeksi jääneen Roihu-suurleirin vierailuharmitus ei toistuisi, varasimme leiriltä oikein yöpaikat Leirihotelli Lumosta.

Säihke 2017 lyhyesti

Säihke 2017-piirileiriä vietettiin Syndalenissa 12.7. – 21.7.2017. Leiri kokosi yhteen noin 2600 Uudenmaan Partiopiirin partiolaista sekä vapaaehtoista. 15.7. olleeseen vierailupäivään osallistui lisäksi vajaa tuhat henkilöä. Partioleiri oli Uudenmaan Partiopiirin kahdeksas piirileiri.

Syndalen on luonnonkaunis paikka.

Säihkyvä Säihke

Valmistautuminen leirille alkoi jo hyvissä ajoin, koska tälle leirille ei noin vain menty käymään. Säihke nimittäin järjestettiin Puolustusvoimien harjoitusalueella Syndalenissa. Näin ollen jokaisen leirille osallistujan piti lähettää henkilötietonsa järjestäjille hyvissä ajoin.

Vierailupäivä aukeni, yllättävää kyllä, aurinkoisena. Ajoimme pääkaupunkiseudulta Hankoon päin varsin ihanassa kesäsäässä. Pysähdyimme välillä vain Raaseporin kauppoihin, leirillä olevalle teinille kun piti viedä lisätarvikkeita kuten hyttyskarkotetta ja juomista.

Reitti Syndaleeniin oli tuttu. Aikoinaan veljeni työskenteli Puolustusvoimissa ja näillä kulmilla sijaitsi Puolustusvoimien henkilökunnan virkistyskäytössä olleet mökit, joilla sitten kävimme veljeäni kesäisin moikkaamassa.

Varsinaista ruuhkaa ei ollut kuin vasta tienristeyksessä, josta käännytään Hangon tieltä Syndaleniin. Ajoimme pienessä letkassa henkilöautojen ja bussien lomassa. Säihkeen vierailupäivään kun olisi osallistumassa leiriläisten vanhempia ja tuttavia lähes tuhannen ihmisen verran.

Auto ohjattiin ampuma-alueelle parkkiin. Vuorossa ilmoittautuminen ja Järvenpään partiolaisten Kiehisten-leirin etsintä. Ennen kuin ehdimme löytää leiriä valtavan leirialueen keskeltä, tyttäreni ystävänsä kera löysi meidät.

Alaleirit oli merkattu näyttävästi.

Kiersimme tutustumassa luonnonkauniilla paikalla sijainneeseen Säihke-leiriin. Jos et ole koskaan käynyt suurilla partioleireillä, niin tässä pieni yllätys. Leiriolosuhteet eivät todellakaan muistuta metsittyneitä alkukantaisia leirejä, vaan ne ovat rinnastettavissa enemmän paremman luokan festarimeininkiin tai pieniin, mutta toimiviin kyläyhteisöihin. Näin myös Säihkeellä oli asian laita. Alueella oli paljon ensiluokkaisessa järjestyksessä olevia (lue: ei haisevia) bajamajoja, yhteistyötahojen kojuja, pieni kioski, partiokauppa, leirisairaala, sauna, vesipuisto, sirkus, jne.

Leiriläiset tiskauspuuhissa.

Säihkeen Leiritoimisto.

Jotkut partiolaiset nukkuvat ”puissa”.

Laivaston Soittokunta lavalla.

Säihkeeltä löytyi myös lava, jolla oli musiikkivoittoisia esityksiä tarjolla lähes koko päivän. Ja mikäpä muukaan kaiuttimista kuului kuin: ”Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan, Hankoon”.

Päivä meni kuten partiolaisillakin, nauttien mahtavasta hiekkarannasta, ohjelmapuistoista ja partiofiiliksestä. Se mikä partioleirit erottaa muista festareista, on, ettei näissä ”juhlissa” alkoholia suvaita. Täällä ”juovutaan” aurinkoisesta lomafiiliksestä samankaltaisten seurassa. 🙂

Koitti aika, jolloin päiväksi tulleet vierailijat sekä leirin pienimmät eli sudenpennut ja seikkailijat poistuivat kotia kohti. Leiri hiljeni selvästi. Tässä vaiheessa haimme autosta hieman syrjemmällä leiristä olleelle Leirihotelli Lumolle yöpymistarvikkeemme.

Leirihotellista vastaava oli aivan ihanan huolehtiva naishenkilö. Hän piti meistä huolta koko vierailumme ajan, informoi palveluista ja tulevista ohjelmanumeroista sekä oli aidosti kiinnostunut tekemisistämme. Nämä suuret partioleirit kun eivät onnistu ilman lukuisten vapaaehtoisten aikuisten läsnäoloa. Tässä oli nainen paikallaan!

”Hotellihuoneemme”.

Päheet leirivuoteet.

Valitsimme oman telttamme, ja laskimme kantamuksemme valmiiksi koottuun telttaan. Teltat olivat ihka uusia, leiriä varta vasten kasattuja. Teltan sisällä oli varsinaiset high tech-leirisängyt, joiden väliin laitettiin räsymatto, jotta varpailla olisi kivempi olla. 🙂 Leirisängyt olivat niin mukavia nukkua, että toinen näistä ostettiin meille kotiin mukaan.

Leirihotellin ”huoneita”.

Ehkä tässä vaiheessa voisin kertoa myös sen, että olen varsinainen ”hienohelma”, joten yö teltassa on minulle samalla hyvin eksoottista kuin myös lievästi haastavaa. Mutta mitäpä sitä ei tyttärensä ja uusien kokemusten vuoksi tekisi.

Telttasauna sisältä.

Ilta pimeni, tässä vaiheessa oli mahdollisuus käydä meressä olevassa telttasaunassa kylpemässä, jonne mieheni menikin. Merivesi ei ollut kylmän kesän vuoksi kovin lämmintä, joten kahlaus saunaan oli jo varsin työn ja tuskan takana. Telttasaunan löylyt tosin olivat olleet hyvin pehmeät ja kosteat. Iso suositus, jos vastaava tapaus kohdallenne osuu!

Ilta päättyi lörtsyjä, mustikkapannareita ja tortilloja syöden sekä Suomi 100-tapahtumaan liittyvää valo- ja äänishow’ta seuraten.

Hipsimme auringon viime säteiden valaistessa leirihotellillemme, samalla nuuhkien kylmenevää meri-ilmaa ympärillämme. Oli todella hiljaista. Tosin hotellin viereisellä kalliolla kävi pieni kuhina, kun teinit käsi kädessä istuskelivat auringonlaskusta nauttien. Ihanan herkkää tuo nuori rakkaus!

Öinen Syndalen.

Yö oli kylmä, ja kesken yöunien oli hilpaistava hakemaan leirihotellin huopia lämmikkeeksi. Mereltä nouseva kosteus tuntui ilkeältä. Samalla pääsin osalliseksi auringon ensisäteistä, heinäkuussa kun pimeää aikaa ei kestä kovin montaa tuntia. Olisi tehnyt mieli kääriytyä huopiin ja mennä kalliolle istumaan toivottaen nouseva aurinko tervetulleeksi.

Hipsin kuitenkin telttaan takaisin ja nukahdin vällyjen väliin. Heräsin tuoreen kahvin tuoksuun sekä matalaan jutteluun, kun aamupala oli katettu leirihotellin pöydille. Kuvitelkaapa; aurinkoinen aamu, valmis aamupalapöytä luonnonkatveessa sekä kesäloma! Näistä kaikista ihanuuksista pääsin osalliseksi partioleirillä. 🙂

Kesken aamupalan paikalle löysi myös omat partiolaisemme, joiden kanssa teimme vielä pienen kierroksen leirialueella ennen kesälomareissumme jatkumista.

Leirin vieraskirjana toimi suuri levy.

Hieman haikein tunnelmin hyvästelimme teinimme ja jatkoimme matkaa kohti mielenkiintoista Kemiönsaarta. Voit lukea Rosalan Viikinkikylästä tämän linkin takaa.

Ps. Jos sinulla on joskus mahdollisuus osallistua mukaan suurelle partioleirille, osallistu, on kuulkaas kokemus joka ei heti unohdu!

 

 

Tilaa suurille ajatuksille – Majatalo Onnelassa

Majatalo Onnela, Tuusula 

Ennen kuin aloin tutustua Tuusulanjärven matkailutarjontaan, en olisi ikinä uskonut kuinka monta hienoa ja ainutlaatuista taiteilijakotia ja yritystä eteeni tuleekaan.

Yksi näistä Tuusulanjärven mieleenpainuvimmista matkailuyrityksistä on Majatalo Onnela. Mikä sitten tekee Onnelasta sitten niin ainutlaatuisen? Minäpä kerron.

Majatalo Onnela pähkinänkuoressa

Kuten kaikilla Tuusulanjärven kohteilla on pitkä historia takanaan, ei Onnela tee tähänkään asiaan poikkeusta. Onnelan menneisyys nivoutuu yhteen sen omistajan neiti Johanna Sofia Björklundin kanssa. Hän sai tilan syntymäpäivälahjaksi vuonna 1905 täyttäessään 25 vuotta. Johanna toimi hovineitona Pietarin hovissa ja rakastui naimisissa olevaan venäläiseen upseeriin Paul Nikolajevitsh Shabelskiniin, joka oli hyvin rikas mies.  Tämä suhde oli monella tapaa tuhoon tuomittu.

Suhteen alkuaikoina Johanna ja Paul viettivät kesiään Onnelassa, talvisin Johanna toimi upseerin perheen kotiopettajana. Puutarha oli lähellä Johannan sydäntä ja Onnelan puistoalue saikin uuden ilmeen pietarilaisten puutarhureiden käsissä. Puistoon tuotiin eksoottisia kasveja, rakennettiin puro ja suihkulähde.

Vuoden 1917 vallankumous muutti kaiken. Johanna pakeni upseerinsa kanssa Onnelaan. Perässä seurasi upseerin vaimo. Suomessa Johanna oli ”ykkösvaimo” ja pian upseerin oikea vaimo Anastasja muuttikin pois Pariisiin. Upseeri oli menettänyt kaiken vallankumouksen pyörteissä ja rahahanat olivat tiukalla. Tällöin Johanna keksi alkaa vuokrata opiskelijoille ja taiteilijoille huoneita Onnelan täysihoitolasta. Tuusulanjärvi oli jo tuolloin kuuluisa niin ainutlaatuisista maisemistaan kuin maalle paenneista taiteilijoistaan, joten asukkaista ei ollut pulaa. Yksi merkittävimmistä Onnelan asukeista oli Eino Leino, joka pakeni Syvärannan huvilasta Onnelaan, koska hänen mielestään Syvärannan, nykyisen Lottamuseon ilmapiiri oli niin levotonta. Hän asui Onnelassa vuosina 1923 – 24. Onnelan Impivaara-huvilasta löytyy Leinolle omistettu huonekin.

Mitä sitten tapahtui Johannalle ja upseerille? Johanna rakastui itseään 18 vuotta nuorempaan kirjailija Unto Karriin. Upseeri oli mustasukkaisuudesta haljeta. Hieman ennen joulua vuonna 1935, Johanna piti railakkaat juhlat jossa syötiin ja varsinkin juotiin pitkän kaavan mukaan. Seuraavana aamuna upseeri löydettiin huoneestaan kuolleena. Syyksi kerrottiin sydänkohtaus, joka johtui mustasukkaisuudesta.

Upseerin kuoleman jälkeen Johanna sekosi täydellisesti. Hän ei osallistunut upseerinsa hautajaisiin, pukeutui pelkästään mustiin ja vietti yöt lukemalla venäläistä raamattua ullakkohuoneessa. Johanna joutui Kellokosken mielisairaalaan ja kuoli vuonna 1935. Upseerin perilliset myivät Onnelan Sokeain liitolle vuonna 1937.

Tämä joulukuinen synkkä yö kutkutti jo tuolloin aikalaisia. Yö ja sen aikaiset mystiset tapahtumat ovatkin jääneet historiankirjoihin selvittämättömänä Onnelan murhamysteerinä.

Majatalo Onnela tänään       

Onnela löytyy hieman piilosta suurien puiden takaa Tuusulan Rantatieltä. Ajamme Majatalo Onnelan pihalle. Päärakennus Toukola ja osa majoitusrakennuksista on rakennettu vuonna 1955. Nykyisin Onnelan omistaa Sokeain Ystävät ry. Majatalo Onnela on avoinna niin yritys- kuin yksityisasiakkaille erilaisten majoitus, ravintola- ja juhlapalveluiden tarjoajana. Onnela on tullut tunnetuksi myös poikkeuksellisen laajasta saunamaailmastaan.

Päärakennus Toukola.

Toukolan vastaanottoaula.

Siirrymme Toukolan sisälle, vastaanottoaula on todella hieno. Tila on korkea, eikä ulkopuolelta voi millään aavistaa mitä seinät kätkee sisäänsä. Voin vain kuvitella miltä vastaanottotiskin yläpuolella roikkuvat valot iltahämärässä näyttävät.

Saamme oppaaksemme vierailun ajaksi myyntisihteeri Senja Hakalan, joka varmoin ottein luotsaa meitä eteenpäin. Aloitamme turneemme etuoikeutetusti alkuperäisestä Impivaara-huvilasta, josta koko Majatalo Onnelan tarina alkoi.

Impivaara-huvila.

Impivaarassa on kyse isosta hienosta huvilasta, joka nykyisin toimii niin kokous- kuin juhlatilana. Miljöö on intiimi hääjuhlien viettopaikka, joita kesäisin Impivaarassa usein järjestetäänkin. Huvila on remontoitu vanhaa kunnioittaen vastaamaan nykyisiä tarpeita. Alakerrassa on yksi isompi sali ja mm. ihana lasiveranta, josta saa ensi kosketuksen Tuusulanjärvelle. Yläkerrasta löytyy toinen Sali sekä Eino Leinon huone, punainen salonki sekä oleskelutilaa järvinäkymillä. Täällä jos missä on tilaa suurille ajatuksille!

Alakerran lasiverannan näkymää.

Yläkerran oleskelutila.

Armas Einar Leopold Lönnbohm eli Eino Leino.

Eino Leino-huoneen kirjoituspöytä. Tässäkö Leino runojaan rustaili?

Punainen salonki.

Huvilassa on hienoja yksityiskohtia sekä huonekaluja, jotka näyttävät siltä, että ovat aina kuuluneet sinne kuten lasikuistin mahtava kaappi ja punaisen salongin tuoli. Jos et usko, niin käy katsomassa!

Pieni kokoustila sijaisee Jukolan päädyssä.

Seuravaksi suuntaamme katsomaan pientä 9 hengen kokoustilaa Jukola puuhuvilan päädystä. Täysin odottamaton paikka, ihanan rustiikkinen kokoustila! Jukola on rakennettu vuonna 1888 ja toimi aikoinaan Johannan lapsuudenkotina.

Matkaamme portaita pitkin alas rantaan, josta löytyy ensimmäinen saunamaailman rantasaunoista. Ei kuulkaas ole hullummat näkymät.

Saunan pukuhuone.

Suurempi saunoista.

Oven avatessa vastaan löyhähtää lempeä saunanlämpö. Edellisen illan jälkilämmöt kutsuvat nauttimaan saunasta. Välillä sitä unohtaa, että on tullut tutustumaan tiloihin eikä suinkaan nauttimaan niistä. Tämä oli juuri sellainen hetki. Rantasaunarakennuksessa ei ole vain yhtä vaan peräti kaksi saunaa, joista isoimpaan mahtuu 15 henkilöä ja pienempään 10 henkilöä. Saunasta pääsee suoraan rantaterassille sekä kahdelle laiturille, joista voi pulahtaa Tuusulanjärveen, kuten omalla mökillä konsanaan.

Kiinnostaisiko pieni melontasessio Tuusulanjärvellä? Majoittujien käytössä on soutuvene, kaksi kajakkia sekä kaksi inkkarikanoottia.

Nousemme mäkeä ylös ja ohitamme tumman pienen Männistön mökin, joka on suosittu erityisesti hääparien hääyönviettopaikkana. Myös vierailupäivänä mökki oli käytössä, joten emme päässeet sitä kurkistamaan. Mikäli mielenkiinto heräsi, vilkaise kuvia tästä linkistä.

Vastapäätä näkyy Sarvikallio.

Uusi Perkola.

Senja vie meidät kalliolle jonne on juuri rakennettu näköalapaikka Tuusulanjärvelle. Ja millainen paikka; tämä on suoraan kuin jostain satuhäiden vihkimisalttarista. Vieraat näkevät hieman alaspäin laskeutuvalta kalliolta niin mahdollisen hääparin Perkolassa kuin mahtavat maisemat Tuusulanjärvelle sekä viereiselle Sarvikalliolle, jolla aikoinaan kultakauden taiteilijat kävivät perheineen piknikillä. Iso huokaus. Täytyy tähän väliin todeta, että on etuoikeus päästä tutkimaan alueen matkailunähtävyyksiä, ja erityisesti tällöin kun sää suosii kulkijaa. En yhtään ihmettele miksi tältä järveltä on useampi kuin yksi maalaus aikoinaan maalattu.

Mutta takasin Onnelaan. Rannassa on kaksi Saunamaailman rantasaunaa; uniikki edustussauna Elvilä sekä uusimpana herkkuna vuonna 2013 rakennettu Jean Sibeliuksen nimeä kunnioittava Jannen sauna. Valitettavasti blogini kannalta katsottuna, kaikissa saunoissa oli vierailupäivänämme toimintaa, joten emme päässeet niitä vilkaisemaan. Seuraa kuitenkin mukanani, Jannen saunaan saat vielä loppukesän aikana tuntumaa blogistin oman käyttökokemuksen myötä.

Vuorossa oli vilkaista millaisia majoitusvaihtoehtoja Majatalo Onnelassa on nimensäkin puolesta tarjolla. Astelimme Tammisto-rakennukseen ja pääsimme ensiksi käymään sviitissä jossa on niin oma sauna, tuplasuihkut kylpyhuoneessa kuin patiokin. Huoneen varustuksessa on pyritty keskittymään viihtyvyyteen, sviitissä on mm. Unikulman ergonominen parivuode, suomalaista laatua olevat kylpytakit sekä teevalikoima. Silmiin kävi puinen Siivousta kaivataan-kyltti. Miten mainio keksintö!

Sviitin sänky.

Tästä hotellista et löydä namua tyynyltä vaan Eino Leinon ehkä tunnetuimman runon nimeltä Nocturne.

Sviitin sauna.

Seuraavaksi pääsemme kurkistamaan Comfort-huoneeseen. Myös täällä on Unikulman vuoteet. Huoneiden hintaan kuuluu vakiona wifi. Comfort-tason huoneita Onnelassa on yhdeksän.

Comfort-tason huone.

Comfort-huoneen kylpyhuone.

Standart-huoneen varustusta.

Viimeisenä vilkaisemme Standart-huonetta, joita kuuluu kymmenen Onnelan valikoimaan. Huone on selkeästi riisutuin malli edellisiin verrattuna, mutta hyvin valoisa ja selkeä. Myös näissä huoneissa on Unikulman vuoteet, televisio, kylpyhuone ja wifi.

Tammisto-rakennuksessa on myös sisäsaunaosasto, joka lämpiää majoittujille pyynnöstä arki-iltaisin sekä viikonloppuisin.

Kiinnostaisiko pyöräretki? Majoittujien käytössä on kuusi polkupyörää.

Onnela tarjoaa myös erilaisia ohjelmapalveluita sekä kesä- että talvikaudelle. Pääset mm. selvittämään kuuluisaa Onnelan murhamysteeriä. Mikäli kultturellinen ohjelmatarjonta on enemmän mieleesi, voit myös ryhmäsi kanssa osallistua Aleksis Kiven kierrokselle, jossa kierrätte Aleksis Kiven kuolinmökin pihapiirissä, Erkkolassa sekä Syvärannan huvilassa. 100v. Suomen juhlavuoden kunniaksi on tarjolla myös erityinen 100v. retkipaketti.

Tässä vaiheessa vierailumme Onnelassa alkoi olla loppumaisillaan, ja toivotimme Senjalle oikein hyvää työpäivän jatkoa. Kävelimme vielä hetken Onnelan vehreässä pihassa ahmien niin auringon paistetta kuin alueen ilmapiiriä. Uskon totisesti, että tässä miljöössä syntyy niin suuria ajatuksia kuin ikimuistoisia kokemuksia.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Majatalo Onnelan kanssa.

Aikamatkalla Gustavelundissa

Hotelli Gustavelund, Tuusula

Jos olet lukenut blogiani aiemmin, tiedätkin jo, että olen täysin hurahtanut vanhoihin taloihin ja rakennuksiin. Mitä enemmän historiaa sekä erilaisia käänteitä tilojen ja niiden asukkaiden menneisyydestä löytyy, sitä höpsähtäneempi olen vierailukohteisiin ollut.

Sain mahdollisuuden tutustua Tuusulanjärven rannalta löytyvään hotelli Gustavelundiin, joka on jotain ihan muuta kuin mitä olen aiemmin päässyt tutkimaan.

Vierailun myötä palasimme ajassa takaisin, mutta emme suinkaan satoja vuosia vaan mukavasti 60- ja 70-luvun vaihteeseen. Tästä aikamatkastamme pääset lukemaan nyt tässä turinassa.

Gustavelund pähkinänkuoressa

Vaikka osa nykyisestä hotellirakennuksesta onkin rakennettu vuonna 1965 Maalaiskuntien liiton toimesta, on tilalla historiaa aina 1500-luvulle asti. Vertailuna voidaan todeta, että samoihin aikoihin rakennettiin Helsinki-nimistä kaupunkia Vantaanjoen suulle.

Tilalla on ollut kaksikin kartanomaista rakennusta. Ensimmäinen  toimi hienona ratsutilana kontra-amiraali Adolf Dankvardin ja hänen vaimonsa Gustavan omistuksessa 1700-luvulla. Kerrotaan Engelin olleen rakennuksen piirroksen takana. Valitettavasti kartano paloi lämmitystouhuissa maan tasalle.

Paikalle rakennettiin uusi empire-tyylinen kartano joka toimi useassa kartanomiljööseen sijoittuvassa SF-elokuvassa kulisseina. Kerrotaan mm. Eeva Kaarina Volasen astelleen talon pihalla kartanonrouvan roolissa.

1900-luvulla silloinen omistaja Karl Edvard Jonsson sai kartanon kukoistamaan, ja kartano toimikin ylellisten hedelmien ja vihannesten toimittajana Helsingin hienostoravintoloihin kuten Kämpiin, Kaivohuoneelle ja Fenniaan.

Hotellitoiminta alkoi rakennuksessa jo 1930-luvulla Viola ja Rafael Sederholmin toimesta. Tällöin helsinkiläiset saapuivat sankoin joukoin Tuusulanjärven rantaan päivisin ulkoilemaan ja iltaisin juhlimaan.

Maalaisliitto otti tilan haltuunsa vuonna 1956, rakennuttaen tilalle nykyisen rakennuksen, ja nimeten sen Kunnallisopistoksi. Tällöin talon ovet ns. suljettiin, eikä se toiminut enää kaiken kansan hotellina. Tältä ajalta on säilynyt osa alkuperäisistä huonekaluista, jotka ovat mm. Alvar Aallon käsialaa. Vuodesta 2015 hotellin ovat omistaneet yrittäjät Pia ja Antti Ropponen. Hotellin ovet on jälleen auenneet kaikille Tuusulanjärven vierailijoille.

Tänään

Astelimme koivukujaa Gustavelundin pihaan. Pihalla on pieniä kivoja yksityiskohtia, Järvenpään taideseuran ja KuumArtin Äärellä-ympäristötaidenäyttely, joka ulottuu maasta puihin 26.8.2017 asti. Sisäänkäynnistä tulee mieleen iso konferenssihotelli kuten myös hotellin aulastakin. Aula on aivan valtava ja samanaikaisesti hyvin moderni. Meidät otetaan ystävällisesti hotellin vastaanotossa vastaan. Omistaja Pia Ropponen on ystävällisesti suostunut kierrättämään meitä hotellin alueella.

Hotellissa on useita muhkeita aulatilaryhmiä.

Pääaulassa on mahdollista pitää mm. taidenäyttelyitä ja messuja.

Käymme ensin läpi tilan huiman historian, joka ainakin minulle tuli täytenä yllätyksenä. Tuusulanjärven tiloilla ja rakennuksilla, niillä kaikilla näyttää olevan huiman pitkä historia takanaan.

Gustavelund on suosittu erilaisten perhejuhlien kuten häiden ja syntymäpäivien pitopaikkana sekä erilaisten niin pienien kuin isompienkin yritysten vetäytymis- ja Tykytoimintapaikkana, koska tässä rakennuksessa on yksinkertaisesti tilaa! Kerrankin paikka, joka on suunniteltu ottamaan vastaan erikokoisia seurueita.

Hotellista löytyy erilaisia kokoustiloja.

Hotellin auditorio.

Kierrämme alakerran erilaisia kabinetti-, sauna- ja juhlatiloja. Vaikka puitteet ovat modernit, ovat tilat muunneltavissa tapahtuman ilmeen mukaisesti. Myös erikokoisia huoneita on pienistä suuriin, joten useampi kuin yksi tilaisuus onnistutaan pitämään samanaikaisesti.

Retro Gustava club.

Mitä pidemmälle kuljemme, sitä enemmän mieleeni tulee, että milloin törmäämme johonkin aikansa merkkihenkilöön kuten Kekkosen haamuun. Omalla tavallaan, hotellin sisustus on aivan mielettömän hieno! Kuin niittinä arkun päälle on, kun astelemme hämärään Gustava clubiin. Klubi on saanut nimensä kontra-aminaarin vaimon Gustavan mukaan. Muutenkin hotellin tiloja on pyritty nimeämään edellisten omistajien mukaan, joka on mielestäni kiva kunnianosoitus menneille polville.

Mutta takaisin Gustava clubille… Astumme ajassa taaksepäin 70-luvun ruotsinlaivalle. Peilipallot katossa, klubissa odottavat Kukkapuron aidot karusellituolit sekä pöydät istujaansa. Wou! Ihme ettei televisio- ja elokuvatuotantoryhmät ole tätä aarretta löytäneet. Fiilis on aivan mieletön. Korvissa alkaa soida heti Abban parhaat, ja tekisi mieli tehdä muutama tanssimuuvi sini-punaisissa värivaloissa… Tässä ravintolassa on muuten säilynyt suurin yhtenäinen Kukkapuron suunnittelema karusellituoliryhmä. Näitä settejä kun vielä pari vuosikymmentä sitten heitettiin roskalavalle aivan surutta.

Valitettavasti emme ole tulleet Gustavelundiin tanssimaan, vaan jatkamme eteenpäin hotellin saunaosastolle. Saunaosasto on menossa remonttiin ja näillä näkymin loppukesästä hotellivieraat pääsevät uusittuihin löylyihin. Suihkuosaston poreallas on jo nyt varsin kutsuva. Saunatilan vieressä on viihtyisä saunakabinetti, jossa erikoisuutena on panoraamaikkuna Tuusulanjärvelle. Tosin näkymä on suunniteltu niin, että ensin sinun on istuttava alas, ennen kuin näkymä aukeaa ja pääsee oikeuksiinsa.

Sisäpuutarha.

Hotellirakennukseen päästyämme, eteemme ilmestyy jotakin mitä en ole Suomessa ikinä aiemmin nähnyt, nimittäin suuri uniikki sisäpuutarha. Ja millainen! Tila on sisustukseltaan yhtä moderni valkoisine tuoleineen kuin muutkin hotellin tilat, mutta aulassa on viherkasveja sekä oikea Kanarian taatelipalmu, joka on tuotu hotellirakennuksen puutarhaan pienenä taimena 1980-luvulla.

Tilaan mahtuu 120 vierasta. Sisäpuutarha näyttää siltä kuin olisimme siirtyneet muotilehden sivuille tai ulkomaisen hienostohotellin aulaan. En meinannut uskoa silmiäni.

Standard single huone /Queen size sängyllä.

Suite on 30 neliön kokoinen. Kylpyhuoneesta löytyy mm. kaksi lavuaaria. Huoneessa on myös Nespresso-kahvinkeitin ja kaksi taulutelevisiota.

Kierrämme katsomassa harmonisesti sisustettuja hotellihuoneita sekä leikkitilaa. Kaikissa hotellihuoneissa on laadukkaat Unikulman sängyt sekä ilmainen wifi.

Hotellilla on yhteistyökumppanina Relahierojat, jotka tarjoavat erilaisia hierontahoitoja. Myös pieni kuntosali löytyy alakerrasta, joka on erityisesti aasialaisten hotellivieraiden suosiossa.

Merkille pantavaa on niin sisustuksen kuin taiteen määrä. Erityisesti sisustuksessa on suomalaisia merkkituotteita Alvar Aallosta Yrjö Kukkapuroon. Designia ei ole vain yhden tuolin, vaan kokonaisten huoneiden sisustuksen verran. Voisinpa sanoa, että Gustavelundissa olisi ainesta varsinaiseksi suomalaiseksi huippuboutique-hotelliksi. En ole tainnut koskaan nähdä näin montaa suomalaista design-huonekalua yhdellä kertaa. Olen edelleen varsin häikäistynyt.

Kartanoajasta muistuttavat vanha huvimaja sekä erikoisen muotoinen kukkavaasi.

Häikäistyä voi myös hotellin rannassa, josta on mielettömän hienot näkymät Tuusulanjärvelle. Hotellivierailla on mahdollisuus vuokrata niin pyöriä, kajakkeja, kickbikeja kuin kävelysauvoja hotellista. Myös erilaisia pihapelejä on saatavilla, kuten mölkkyä ja krokettia. Oma frisbeegolfratakin löytyy hotellin alueelta. Yhteistyökumppanin aurinkolautta M/S Venny odottaa rannassa järvelle lähtijöitä.

Aurinkolautta M/S Venny.

Hotellilla on myös oma tenniskenttä, onhan verkkopalloa pelattu tilalla jo sadan vuoden ajan. Mailat ja pallot on mahdollista vuokrata hotellinvastaanotosta.

Näkymiä Kyöstinrannan terassilta Tuusulanjärvelle

Pihassa on hotellille kuuluva Kyöstinranta-niminen rantarakennus, joka soveltuu niin pienempiin perhejuhliin kuin yritysten palavereihin. Myös täältä löytyvät Yrjö Kukkapuron suunnittelemat nahkaverhoillut tuolit. Alakerrasta löytyy myös 15 henkilön sauna, josta voi pulahtaa suoraan Tuusulanjärveen.

Hotellissa on varsin tyylikäs Àla carte ravintola, jossa tarjoillaan niin lounasta kuin hotellivieraiden aamiainen. Tuleekin mieleen, että Gustavelund olisi mielettömän hieno paikka ”tyttöporukalle” laatuajan viettoon. Päivisin kulttuuria läheisissä taiteilijakodeissa ja museoissa, hieman urheilua väliin ja illalla saunan lämpöä, hierontaa sekä hyvää illallista maailman parhaassa seurassa. Unohtamatta Tuusulanjärven pehmeää loppukesän iltaa, jolloin ”maailmanparannus” on ikimuistoista. Kuka lähtee mukaan? 🙂

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä hotelli Gustavelundin kanssa.

Piknikillä Uutelassa

Särkkäniemi, Helsinki

Tämän turinan aiheena on viedä teidät keväiselle piknikretkelle Särkkäniemeen. Meillä on tapana käydä täällä kerran loppukevään aikana. Särkkäniemi on oiva paikka istua auringon lämmittämillä kalliolla, haistella meri-ilmaa, kuunnella mahtavaa merilintujen keväistä konserttia sekä nauttia auringonvalosta.

Särkkäniemi pähkinänkuoressa: Uutelan ulkoilualue sijaitsee Vuosaaressa, Helsingissä. Alue on perustettu vuosien 1952-1953 aikana. Pinta-alaa koko alueella on 105 hehtaaria.

Luonnonsuojelualue Särkkäniemestä tuli vuonna 1993, pinta-alaa suojelualueelle tuli 15 hehtaarin verran. Luonnonsuojelualueen luonto on monimuotoista, alueella on niin korpimaista peikkometsää, peltomaisemaa Skatan tilan alueella sekä merenrantaa Helsingille hieman harvinaisemman kasvillisuuden kera.

Luonnonsuojelualueesta kun on kyse, puut jätetään lähes niille sijoille niiden kaatuessa. Erikoisuutena Uutelassa on Särkkäniemen laguunilahdet. Lahdet ovat muodostuneet jääkauden jälkeen kun maanpinta on noussut.

Uutelan alueella on kaksi luontopolkua: Kluuvijärviä ja rantaniittyjä-niminen 1,5 kilometrin pituinen polku sekä Metsä- ja laidunmaisemia-polku, joka on 2,5 kilometriä. Polut on merkitty luontoon valkovihreillä nauhoilla. Myös opasviittoja on kiitettävästi.

Huristimme kevään toistaiseksi lämpimimmän päivän johdosta Vuosaareen. Ajoimme Uutelan läpi kapeaa hiekkatietä pitkin ohi Skatan tilan. Tila tuli aikoinaan tunnetuksi taiteilija Miina Äkkijyrkän kyytöistä sekä autonromuista tehdyistä lehmäaiheisista veistoksista. Vuosiin ei ole kyyttöjä pelloilla näkynyt ja se alkaa myös näkyä peltojen aluskasvillisuuden villiintymisenä sekä aitojen romahtamisina.

Jätimme automme Särkkäniemen luonnonsuojelualueen viereiselle isohkolle parkkipaikalle. Täällä on myös wc, jos tarve yllättää.

Lähdimme kävelemään kohti Uutelan itäreunalla olevaa Särkkäniemeä. Matkan varrella on onkimatopaikka, joten jos haluaa viettää aikaa rentoutuen meditatiivisen onkimisen lomassa, onnistuu sekin täällä. Merestä nousee silakkaa, ahventa, siikoja sekä istutettuja lohia. Tosin jälkimmäiset eivät taida onkeen käydä, mutta yrittänyttä ei laiteta?

Säikäytimme vahingossa kävelypolun reunalla auringossa lekotelleen nuoren rantakäärmeen puun rungon alle piiloon. Metsässä on muuten myös siellä täällä siirtolohkareita, jotka jäät ovat aikoinaan alueelle kuljettaneet. Ovat oivia paikkoja alueen niin ranta- kuin kyykäärmeille.

Aurinkoisen päivän kunniaksi liikkeellä oli paljon ulkoilijoita. Luonnonsuojelualueelle on koirillakin mahdollisuus tulla, tosin kytkettynä. Parkkipaikan vieressä onkin iso koira-aitaus, jossa nelijalkaiset ystävät kirmailivat onnellisina, omistajien istuskellessa ryhmässä ja vaihtaessa kuulumisia keskenään.

Särkkäniemestä voit tiirailla myös alle kilometrin päässä olevaa Vuosaaren satamaa.

Niemenkärkeen kulkiessa joutuu kulkemaan läpi laguunilahtien. Lahtia reunustaa lukuisat tervelepät. Laguuneissa kasvaa järvikortetta ja merikaislaa sekä muuta hyvin rehevää kasvillisuutta. Lintujen konsertti on mielettömän hienoa kuunneltavaa; tiirat ja lokit huutavat, peipot visertävät kauempana metsässä ja onpa jonkun lahonneen puun luona rummuttamassa tikkakin. Ja jos olet oikein tarkkana, voit nähdä harmaahylkeen pään meressä.

Levitimme silokalliolle vilttimme ja nautimme lämmöstä. Täällä mieli lepää. Itämerelle tuijottelu vaikuttaa kahdella tavalla, se laittaa haikailemaan levottoman mielen sinne jonnekin, mutta samaan aikaan rauhoittaa paikalleen. Tämä on ihan parasta hyvien piknik-eväiden sekä retkiseuran kanssa. Skatanselälle katsoessa kaukana siirtää Musta ja Kuiva Hevonen, jotka ovat saaria. Kukahan nämäkin nimet on keksinyt?

Olen käynyt täällä muutama vuosi sitten myös työpaikan Tyky-toimintaa harjoittamassa maalaamisen muodossa. Kyllä työasiat silloin saivat perspektiiviä näissä maisemissa. Nyt ei kuitenkaan oltu töissä, vaan vapaalla nauttimassa elämästä. Tästä on ihana aloittaa kesä, onhan käynti täällä, yksi meidän perheen traditioista.

Sorsapari uiskenteli rantakivikoiden lomassa pakatessamme tavaroita koriin. Kivien joukossa on myrskyjen tuomia viime vuotuisia rakkoleväkasoja, niin sanottuja ryönävalleja.

Jatkoimme polun kävelemistä takaisin metsään. Polut ovat muuten hyvässä kunnossa. Kosteimmille paikoille on rakennettu pitkospuita, mutta nyt niille ei ollut tarvetta. Luonnonpuistossa avotulen tekeminen on kielletty, mutta alueella on kaksi tulentekopaikkaa, joihin kannattaa ottaa eväiden lisäksi omat tulitikut mukaan.

Kaatuneiden puiden lisäksi, metsissä on onttoja, kaluttuja keloja sekä paljon erilaisia kääpiä kuten kanto-, arina- ja taulakääpiä.

Elokuisina kesäöinä Uutelan pelloilla ja vesistön ääressä on mahdollista päästä seuraamaan pohjalepakon, viiksisiipan ja vesisiipan lentelyä. Luonnonsuojelualueella voit tavata myös supikoiran, mäyrän, sammakoita sekä lehtopöllön. Onpa Särkkäniemi yksi Helsingin rikkaimmista matelija- ja sammakkoalueista. Keväinen kurnutus ei siis ole harvinaista.

Kiersimme Skatan tilan ja kävelimme hiekkatietä takaisin autolle. Parkkipaikan vieressä orava kävi katsastamassa kuusen kiinnitetyt lintulaudat namipalan toivossa, valkovuokkojen loistaessa auringon valossa.

Kyllä kevät vaan on ihanaa aikaa!

PS. Jos käyt Uutelassa lasten kanssa, printtaapa tästä mukaasi alueen kartta ja puuhalehtinen.