Browsing Category

Satakunta

Kankaanpää kutsuu! Voita yö Pettu-Eerikin rauhassa!

*Kilpailu on päättynyt. Onnetar suosi tällä kertaa Hanna Ala-Järvenpäätä Sastamalasta. Onnea ja mukavaa reissua Kankaanpäähän! 🙂

 

Oletko kiinnostunut Suomen historiasta, haluat kokeilla jotain uutta sekä viettää rentouttavan vuorokauden maalaismaisemassa? Silloin sinun kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan, jossa voit voittaa lahjakortin Pettu-Eerikkiin. Kilpailuaika on 3.2. asti.

Pettu-Eeerikissä pääset tutustumaan ehkä Suomen laajimpaan yksityiseen museoon, aistimaan maalaisluontoa joka solullasi sekä halutessasi vierailemaan Kankaanpäässä, yhdessä Satakunnan valioyksilöistä. Lähellä toimii mm. Jämi joka tarjoaa erilaisia ulkoiluaktiviteetteja jokaisen liikkujan tarpeisiin.

Lahjakorttiin sisältyy majoitus kahdelle hengelle sekä maukkaat aamupalat. Lahjakortin arvo on 70€ ja kortti on voimassa 30.7.2018 asti.

Osallistut arvontaan jättämällä kommenttikenttään viestin, jossa kerrot, kenet ottaisit Kankaanpään Venesjärvelle mukaasi.

Mikäli haluat tutustua paikan tarjontaan etukäteen, se käy näppärästi tämän linkin kautta.

*Kuvien julkaisuun on saatu käyttöoikeus Pettu-Eerikiltä.

Noormarkun ruukinpatruunan jäljillä

Noormarkun ruukki, Pori

Viime kesänä ehkä koko suven kauneimpana kesäpäivänä, ajelimme letkeän laiskasti Satakunnan maisemissa. Vain 15 kilometriä Porista viitta osoitti Noormarkun taajamaan, jonne uteliaisuuttamme ajoimme. Ja mitä sieltä löysimmekään…

Pienen keskustan jälkeen löytyi todella viehättävä Noormarkun ruukin alue. Voi ihanuutta! Parkkeerasimme auton ruukin alueelle ja jatkoimme miljöön ihastelua jalkaisin. Miten tällainen paikka onkaan voinut jäädä meiltä näkemättä?

Jos olet aiempia rustailujani lukenut, oletkin jo tietoinen, että sydämeni sykkii palavasti kartanoille, linnoille sekä miljöille, joilla on monikerroksellinen historia takanaan. Juuri tällainen on Noormarkun ruukin alue.

Suuret kartanomaiset rakennukset hallitsevat ruukkia, vanhat punamultaiset työläisten asunnot sekä tehdaskiinteistöt hohtavat sinistä taivasta vasten ja Noormarkunjoki virtaa laiskasti pitkin uomaansa. Tuli välitön tarve ottaa paikasta enemmän selvää. Syksyllä pääsimmekin tutustumaan ruukkiin jo paljon paremmin.

Noormarkun ruukki

Ruukinalueella on rikas menneisyys takanaan. Herrgårdin kartano mainitaan jo 1400-luvun kirjoissa. Vuonna 1806 sen hetkinen omistaja kenraali-adjutantti Carl Constantin de Carnalli sai Ruotsin kuninkaalta oikeuden rautaruukin rakentamiseen. Samalla Noormarkusta tuli viimeinen Ruotsin vallan alla Suomeen perustettu ruukki.

Ahlströmin suvun taival alkoi Noormarkun ruukissa vuonna 1870, kun Antti Ahlström, joka oli merikarvialainen liikemies, osti ruukin maa- ja metsäalueineen. Ruukki oli ostohetkellä huonossa kunnossa, mutta vuosikymmenten aikana Antti ja myöhemmät sukupolvet rakensivat sen sellaiseksi kuin ruukki on nyt – aivan ainutlaatuinen kokonaisuus! Nykyisin ruukin omistaa A. Ahlström Kiinteistöt Oy.

Ruukinpatruuna Antti Ahlström oli aikanaan arvostettu mies. Hän syntyi vuonna 1827 talollisen perheeseen, meni suotuisiin naimisiin kaksi kertaa ja sai jälkimmäisestä avioliitostaan 20 vuotta nuoremman Evan o.s. Holmströmin kanssa seitsemän lasta.

Noormarkun ruukin lisäksi hän hankki omistukseensa mm. Kauttuan ruukin. Hän oli myös valtiopäivämies, suomenmielinen uudistaja, mesenaatti, laivanvarustaja sekä kauppaneuvos. Hänelle tarjottiin myös vapaaherran arvonimeä, mutta hän kieltäytyi kunniasta. Ahlström kuoli lääkärimatkalla Helsingissä vuonna 1896. Hänellä jäi jälkeensä mm. neljä ruukkia ja 15 sahaa.

Antin kuoleman jälkeen Eva-leski johti yhtiötä rautaisella otteellaan, kunnes lapset olivat aikuisia, jolloin perustettiin osakeyhtiö. Eva olikin yksi Suomen ensimmäisistä naispuolisista teollisuusjohtajista. A. Ahlström osakeyhtiöstä tuli yksi Suomen suurimmista yrityksistä, aloinaan metsä-, paperi-, metalli- ja lasiteollisuus.

Tänä päivänä ruukki tarjoaa matkailijoille ja kartanoromantiikkaan hurahtaneille, kuten minulle, täydellisen paon arjesta. Ruukki kuuluukin Suomen merkittävimpien kulttuurimaisemien joukkoon, ja onkin yksi Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Ruukin miljöössä pääsee viettämään yksityisjuhlia tai kokouksia, luontoretkeilemään, majoittumaan historiallisissa rakennuksissa, herkuttelemaan lähiruokaa Noormarkun Klubilla, kokemaan erilaisia kulttuurielämyksistä kuten tutustumaan Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaan Villa Maireaan, Makkarakosken sahamuseoon, Ahlström Voyage – näyttelyyn tai vain yksikertaisesti nauttimaan suloisista Noormarkunjoen maisemista sekä sen rannalla olevan Koli saunan lämmöstä.

Kuva: Ahlströmin ruukit.

Kohteessa

Loppusyksystä Noormarkkuun palatessamme, aurinko ei enää hellinyt kulkijaa, mutta se toi eteemme täysin toisenlaisen tunnelman. Vanhojen puiden lehdet olivat jo aikapäiviä sitten pudonneet, suuret sadepisarat putoilivat raskaina tuulilasillemme ja ruukki oli samaan aikaan koruton, mutta omalla tavallaan hyvin kutsuva.

Kuva: Ahlströmin ruukit.

Vierailimme ensimmäisenä ruukin vuonna 1924 rakennetussa kerhotalossa, Noormarkun Klubilla. Kustavilaishenkinen tila on kuin luotu juhlille, ja sellaiset Klubilla olivatkin juuri alkamassa. Juhlasali oli koristeltu hopeisilla ja vaaleanpunaisilla ilmapalloilla 50-vuotiaan syntymäpäiväsankarin kunniaksi.

Kuva: Ahlströmin ruukit.

Osa Noormarkun Klubilla valmistettujen ruokien raaka-aineista saadaan omista metsistä ja maa-alueilta sesongin mukaan. Kuinka moni muu ravintola voi sanoa tarjottavien riistaherkkujen tulevan suoraan omasta metsästä? Aika harva.

Ruukki onkin monilla eri tavoin omavarainen; omista metsistä saatavan riistan, marjojen ja seinien lisäksi ekoenergiaa saadaan viereisestä Makkarakoskesta oman vesilaitoksen generaattoreilla ja rakennuksia lämmitetään yhtiön metsistä saatavalla puuhakkeella.

Kuva: Ahlströmin ruukit.

Noormarkun Klubilla tarjotaan lounasta, joten jos joskus ajelet arkisin Noormarkun ohi klo 11.00 – 14.00, käy ihmeessä testaamassa. Näin joulun alla on mahdollista helpottaa kunkin joulukiireitä ja tilata jouluherkut suoraan Klubilta. Lounaan ulkopuolisina aikoina Noormarkun Klubi toimii lähinnä tilausravintolana, mutta 8.1. alkaen Klubi on avoinna yleisölle maanantaista torstaisin myös iltaisin.

Suuntaamme kulkumme vuonna 1866 rakennettuun vierastalo Sahalaan joka alun perin toimi viereisen Makkarakosken Sahan konttorina ja asuinrakennuksena. Talossa on 12 raikkaasti kalustettua kahden hengen huonetta, jotka erivärisinä sointuvat niin toisiinsa kuin rakennuksen yleisilmeeseenkin.

Saamme kuulla, että sisustuspuuhia hoitaa idearikas naisryhmä joka miettii jokaista sisustuselementtiä erikseen ja selvästi onnistuneesti. Erityisen ilahduttavaa on, että jokainen huone on nimetty rakennuksen historian mukaan. Huoneissa on myös mustavalkokuvia eletystä elämästä. Psst. Ei kerrota kenellekään, mutta olisin halunnut saman tien kääriytyä vaaleanpunaisen huoneen houkuttelevan pehmeiden peittojen alle…

Sahalan yläkerrasta löytyy mukavaa oleskelutilaa isommallekin joukolle. Majoittujilla on käytössään erillisestä rakennuksesta löytyvä uudehko kuntosali, wifi, kesäkautena tenniskenttä sekä mahdollisuus lainata polkupyöriä.

Vierastalo Sahalan lisäksi ruukki tarjoaa myös muita majoitusvaihtoehtoja. Tarjolla on mm. Vierastalo Kultala neljän makuuhuoneen, hyvin varustellun keittiön ja 4-8 hengen saunan voimin. Sekä Alvar Aallon 1940-luvulla laatimien suunnitelmien mukaan peruskorjattu Vierastalo Vainiola, joka tarjoaa avointa vaaleaa tilaa Artekin huonekaluilla. Osa huonekaluista on harvinaisuuksia! Vainiolasta löytyy myös sviitti jonne on mukava käpertyä viettämään vaikkapa hääyötä.

Ylitämme joen. Vasemmalle jää saha, voimalaitos ja kalaportaat. 1800-luvulla rakennettujen työläistalojen pihat ovat hyvin hoidettuja, ja alueella on edelleen elämää. Näemme kuinka viereisen hevostallin peloton ratsastaja uhmaa yhä yltyvää vesisadetta tummalla hevosellaan. Erään talon portailla, läpimärkä kissa pyrkii sisälle kodin lämpöön.

Jatkamme matkaamme Vanhaan Vasarapajaan jossa Ahlström Voyage-näyttely kertoo niin Noormarkun, Ahlströmien suvun kuin Suomenkin historiasta. Mielenkiintoinen museokokonaisuus. Alakerrasta löytyy mm. Ahlströmien vaunut, konttoriesineistöä sekä mustanpuhuvaksi tummunut paja. Lisäksi on nähtävillä suomalaista designlasia usean vitriinin verran.

Yläkerrassa pääsee tutustumaan lukuisin valokuvien ja esineiden avulla historian eri kerroksiin. Perimmäisestä huoneesta löytyy myös kattaus, jollainen vielä nykyisinkin katetaan suvun juhlissa. Naisten ja miesten pöytäpaikat on plaseerauskorttien puuttuessa merkitty servetein.

Museossa pääsee osaksi ruukin historiaa. Vaikka patruuna itse oli vain vähän kouluja käynyt mies (itse asiassa vain kolme vuotta alkeiskoulua), halusi hän tarjota kaikille mahdollisuuden käydä koulua; Ahlströmit rakennuttivat mm. Merikarvialle peräti kaksi kansakoulua ja Kullaalle yhden. Lisäksi Noormarkun kirkon rakentamisessa on ollut merkittävä Ahlströmin suvun tuki. Kirkko seisoo ryhdikkäänä Vanhan Vaasantien varressa, ruukkialueen kupeessa. Eva jatkoi hyvän tekemistään ja rakennutti sairaalan jossa oli mm. yksi Suomen ensimmäisistä röntgenlaitteista.

Suosittelen osallistumaan mukaan ohjatulle ruukkikierrokselle, sillä ihmisläheiset tarinat herättävät aikalaiset jälleen eloon.  Valittavana on useita erilaisia kierroksia joista tarkemmat tiedot ovat luettavissa Ahlströmin ruukin sivuilta.

Tällä puolella ruukkia et voi olla näkemättä mahtavan kokoista, vaaleaa puukartanoa, Antti Ahlströmin vuosina 1877 – 1881 rakennuttamaa Isotaloa. Valtava rakennus on yksi Suomen suurimmista puukartanoista. Sen on suunniteltu arkkitehti Ewert Lagerspetz.

Valitettavasti Isotalo on suvun yksityiskäytössä, joten kartanoromantikko voi vain ulkoa käsin ihailla rakennusta. Kertoman mukaan, suku kerääntyy kartanoon juhlimaan joulua sekä erilaisia merkkipäiviään. Iso huokaus…

Joen toisella puolella pilkistää A. Ahlström Osakeyhtiön vuonna 1916 valmistunut Pääkonttori. Puistoalue ympäröi rakennuksia, ja vaikka alueella on useita eri aikakauden ja arkkitehtien suunnittelemia taloja, ne sopivat saumattomasti yhteen.

Kesällä suuret puistot ovat hoidettuja ja ruukinalue onkin saanut mainetta edustavuudellaan. Vanhat omenapuut tuottavat edelleen satoa. Suvulla onkin perinteenä kokoontua syksyisin sadonkorjuujuhliin, jossa kerätään omenia, syödään hyvin ja viihdytään yhdessä.

Suosittelen lisäämään ensi kesän ja miksei talvenkin matkaohjelmaan Noormarkun ruukin. Kävele sen ihanilla puistoteillä, sulje silmäsi ja kuuntele kosken kohinaa, ihaile ylväitä, hyvin hoidettuja taloja ja uneksi – niin tein minäkin! <3

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Ahlströmin ruukit – Palveluliiketoiminnan kanssa.

Pettu-Eerikin pauloissa

Pettu-Eerikki, Kankaanpää

Kivenheiton päästä Venejärvestä löytyy runsauden ihmemaa nimittäin Pettu-Eerikki joka tarjoaa niin juhlapalveluita, antiikkia kuin yhden Suomen suurimmista yksityisistä kokoelmista; Sortokausista vaaran vuosiin.

Pettu-Eerikistä lyhyesti

Pettu-Eerikki on Aira ja Jorma Aukeenpään uurastuksen tulos. Ravintola on toiminut talossa vuodesta 1994 alkaen. Samassa yhteydessä isännän rakkaus kotimaiseen antiikkiin on pysynyt. Lähes jokaisella Pettu-Eerikissä olevalla tavaralla onkin tarina.

Mutta koska kyse ei ole museosta, on antiikkia mahdollista ostaa mukaan. Ei olekaan tavatonta, että morsian hääjuhlansa jälkeen ostaa koko pöytäserviisin mukaansa.

Juhlapalveluiden ja antiikin lisäksi tiloissa pääsee tutustumaan ainutlaatuiseen Sortokausista vaaran vuosiin näyttelyyn. Näyttely on esineistöltään hyvin runsas, mutta samalla myös hyvin mielenkiintoinen katsaus erityisesti Suomen sota-aikaan. Onhan Niinisalon varuskunta hyvin lähellä.

Esineistön joukosta löytyy mm. Mannerheimin sota-aikana käyttämä suikka.

Juhlavieraille näyttelyyn tutustuminen on ilmainen, muut henkilöt pääsevät tutustumaan mielenkiintoiseen näyttelyyn 4€ pääsylipun hinnalla.

Pettu-Eerikki on lisäksi kuuluisa paikan päällä tehdystä ruoastaan sekä uunituoreista leipomotuotteistaan. Pettu-Eerikki tarjoaa helpotusta joulukiireisiin, joululaatikot mahdollista tilata heidän keittiöstään.

Halutessa vierailija pääsee myös ratsastamaan pitkin Venesjärven metsiä tai saunomaan 30 hengen järvisaunassa.

Tänään

Marraskuun iltapäivä ei ole paras aika pistäytyä luonnonkauniilla paikalla kuten Venesjärven ympäristö on. Käännyimme Porista Venestielle ja ajelimme suurien lumihiutaleiden laskeutuessa taivaalta tuulilasiimme. Muutamien tien varrella olevien talojen ikkunoista heijastui lämmintä valoa juuri sataneelle lumipeitteelle. Kaunista!

Pettu-Eerikki sijaitsee hyvin yrittelijän kylän risteyksessä, nimittäin lähes jokaisen talon vieressä on kyltti joissa tarjotaan erilaisia palveluita.

Jätämme auton vanhojen hirsiaittojen vierustalle. Läheisessä aitauksessa hirnahtelee hevonen. Astumme punaisen rakennuksen sisälle ja samalla alkaa matka varsinaiseen runsauden sarveen.

Yksi käynti Pettu-Eerikissä ei riitä huomaamaan kaikkia yksityiskohtia ja esillä olevaa esineistöä vaikka kuinka yrittäisi. Joka puolella on erilaisia asetelmia ja valokuvakollaaseja.

Aira Aukeenpää johdattaa meidät korkeaan Eerikin juhlasaliin. Näissä tiloissa on useat perhejuhlat pidetty ja häät tanssittu. Juhlatilaa on yli sadalle henkilölle. Tilassa on tarjolla äänentoisto, kokousvälineet sekä piano.

Jatkamme Pettu-Eerikkiin tutustumista nousemalla portaat ylös näyttelytilaan. Ja millainen näyttelytila! Usean kymmenen metrin pituisen käytävän laidalla on molemmin puolin lasivitriinejä, joiden taakse on laitettu, satoja ellei tuhansia, aihepiireittäin järjesteltyjä tavaroita.

Sortokausista vaaran vuosiin näyttely keskittyy esittelemään Suomen vaiheita 1800-luvulta 1950-luvun loppuun. Sota-aiheista materiaalia on runsaasti, mukana mm. sotilaiden puhdetöinä tekemiä puutöitä. Nähtävillä on myös paljon valokuvasuurennoksia, jotka eivät sovi herkimmille ja lapsille.

Sortokausista vaaran vuosiin näyttelyyn tutustumiseen kannattaa varata aikaa. Esineistö luo omalta osaltaan kuvan ankarista vuosista joita esi-isämme ovat eläneet. Mukana on myös ihmiskohtaloita, joiden matka päättyi nuoruusvuosiin.

Aira johdattaa meidät alas kidutuskammioon. Luit oikein – kidutuskammioon. Kyseinen kammio tai nahkurin orret on todellisuudessa mukavan intiimi juhlapaikka, jossa harmaiden seinien ja suuren tiilitakan lämmössä pääsee todella eroon arkisista ympyröistä.

Täällä noin 35 henkilön juhlatilassa on mahdollista viettää Keskiaikapäiviä, pikkujouluja tai polttareita. Seinillä riippuvat esineet henkivät Keskieurooppalaista mennyttä kulttuuria ritarin kilvestä kahleisiin ja kidutuspyörästä pään katkaisupölkkyyn. Tila on varsin hurmaava, eikä välineistö suinkaan niin hurjaa kuin tekstistä voisi kuvitella.

Tässä vaiheessa oli aika jatkaa matkaa pitkin jo pimentynyttä Satakuntaa. Autossa käy mielessä, että kyllä kotimaahamme mahtuu aivan uskomattomia paikkoja. Suosittelenkin jokaista ottamaan selvää lähiseutunsa palvelutarjonnasta sekä käyttämään niitä, naapurista voi löytyä todellisia helmiä!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Pettu-Eerikin kanssa. Kuvien julkaisuun on saatu käyttöoikeus.

 

Uniikki Funkkishotelli Vanhan Rauman sydämessä

Hotelli Vanha Rauma, Rauma

Yksi bloggaamisen hienouksista on, että aika-ajoin pääsee testaamaan hotelleja, jotka eivät pelkästään ole ainutlaatuisia vaan joilla on mielenkiintoinen historia takanaan. Yksi tällaisista uniikeista paikoista on ehdottomasti Vanhan Rauman sydämessä sijaitseva Hotelli Vanha Rauma.

Hotelli Vanha Rauma lyhyesti

Hotelli Vanha Rauma sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeksikin listatussa Rauman Vanhankaupungin sydämessä, Kalatorin kupeessa. Vieressä sijaitsee Pyhän Kolminaisuuden kivikirkon rauniot 1400-luvulta. Ja onpa merikin yltänyt kauan sitten tänne asti.

Hotelli Vanha Rauman rakennuksen historia vie 1930-luvulle, jolloin funkkistalo rakennettiin varastoksi ja kaupaksi. Hotellina rakennus on toiminut 1980-luvulta lähtien. Nykyiset omistajat Kaisa ja Jari Salli ovat luotsanneet hotellia vuodesta 2011. Tänä aikana hotelli on saatettu vastaamaan 2010-luvun matkailijan tarpeita.

Hotellissa on yksi yhden hengen ja 20 kahden hengen huonetta, joista jälkimmäisiin mahtuu 1-2 lisävuodetta. Kaikki huoneet on sisustettu yksilöllisesti, rakennuksen funkkispiirteitä kunnioittaen. Huoneissa on klassikkohuonekaluja Yrjö Kukkapuron suunnittelemista tuoleista Eileen Grayn pöytiin.

Hotellin alakerrasta löytyy 50-paikkainen Ravintola Kalatori, joka tarjoaa kunkin sesongin mukaan lähialueen tuottajien tuoreista ja korkealaatuisista raaka-aineista valmistettuja ruokia.

Aamuisin ravintola toimii hotellivieraiden aamiaistilana, päivällä on tarjolla lounasta ja iltaisin á la carte-annoksia.

Ravintola Kalatori on avoinna maanantaista torstaihin klo 11.00 – 14.00 sekä 17.00 – 22.00. Perjantaisin ravintola on auki 11.00 – 14.00 ja 17.00 – 23.00. Lauantaisin klo 14.00 – 23.00. Sunnuntaisin ravintola on suljettu. Pöytävaraukset suuremmille ryhmille ovat suositeltavia.

Tänään 

Saavumme marraskuun hämärässä Raumalle. Vanha Rauma hehkuu pimeässä vanhaa tunnelmaa. Vanhankaupungin liikkeiden ovet on koristeltu havuilla ja valoilla. Myös näyteikkunoiden sisutusmaailma henkii lähestyvää joulua. Ajamme hitaasti puutaloja ihastellen läpi Rauman, Kalatorin laidalle, josta löytyy kaksikerroksinen Hotelli Vanha Rauma.

Meidät otettiin hotellin vastaanotossa hyvin ystävällisesti vastaan. Saimme myös menovinkkejä illalle, Raumalla on nimittäin jo perinteeksi muodostunut Pikimust Perjanda, jolloin yrittäjät pitävät liikkeitään auki poikkeuksellisesti pimeästä pimeään eli klo 7.00 – 21.00. Tarjolla on myös erikoistarjouksia, joilla voi alkaa täyttää ”pukinkonttia”. Huom. Kerrankin ajoissa! 😉

Suuntasimme askeleemme yläkertaan, josta löytyy osa hotellin huoneista. Kiva yksityiskohta löytyy heti huoneiden ovista; hotellihuoneiden numerot ovat hyvin funkkistyylisellä fontilla painettuja, joten sisustaja on ajatellut pienen pieniäkin yksityiskohtia. Julkisissa tiloissa kannattaa nostaa myös katse kattoon; hotellin valaisimet sopivat äärimmäisen hyvin talon henkeen.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Itse hotellihuone on suuri, kuten kylpyhuonekin. Huoneesta aivan ensimmäisenä silmiin käy sisustuksen pyöreät muodot; esimerkiksi sänkyjen pääty sopii rakennuksen henkeen mainiosti kuten myös Eileen Grayn suunnittelemat pyöreät pöydät, jotka toimivat mainiosti yöpöytinä. Huone on lisäksi hyvin siisti, ”pikatestissä” ei pölyä sormeen jää.

Pöydällä mustien nahkatuolien välissä tulijaa odottaa kiva pieni yllätys; pieni pullo kuohuviiniä, cocktail-lasillinen suklaata ja viesti ”Ol niingon gotonas!”. Tästä miniloma voi alkaa!

Ensituntumalta sängyt tuntuivat sopivan pehmeiltä ja leveiltä. Jos sää olisi sallinut, myös huoneesta antavat näkymät olisivat olleet miellyttävät – suoraan puistomaisille kirkonraunioille. Kuten kunnon kivitaloon kuuluukin, myös Hotelli Vanhassa Raumassa seinien paksuus on melkoinen, joten muutenkin hyvin hiljaiselta Vanhankirkonkadulta ei häiritseviä ääniä sisälle pääse.

Hotellin seinillä on tyyliin sopivia suurennuksia Rauma-aiheisista valokuvista ja maalauksista.

Lähdimme kävelemään Vanhan Rauman kaduille ja kapeille kujille. En enää ihmettele miksi kaupunki on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi, ihmettelen lähinnä miksi emme käy kaupungissa useamminkin? Kynttilälyhtyjen valaistessa kauppojen ovenpieliä, kahviloiden valojen heijastuessa kosteaan nupulakivikatuun, tulee väkisinkin mieleen, että tässähän on meidän ikioma ”Tallinna”.  Ja niin lähellä!

Jossain vaiheessa matkailijalle tulee nälkä emmekä ole poikkeuksia myöskään tässä suhteessa. Raumalle on tullut viime vuosien aikana useita fine dining-paikkoja, joista valitsimme illallispaikaksi tänä kesänä avatun ja Kuninkaankadun varrella sijaitsevan Ravintola Sydvestin. Varsin antoisasta vierailustamme ravintolaan pääset pian lukemaan lisää, pysy siis mukana.

Herkullisen illallisen jälkeen kävelimme merituulen saattelemana takaisin hotellille. Rauma on sopivan kokoinen kaupunki, täällä kaikki on kävelyetäisyydellä, niin myös Hotelli Vanha Rauma.

Nukkumattia ei tarvinnut kuuman suihkun jälkeen kauaa houkutella ja vajosin syvään uneen. Taisin unessa seikkailla Vanhan Rauman tunnelmallisilla kaduillakin.

Aamulla vuorossa oli aamupalan testaus. Ilahduttavaa on, että aamiaista tarjotaan viikonloppuisin klo 11.00 asti, joten jos sinulla ei ole kiire, voit kerrankin nauttia heräämisestä kaikessa rauhassa mukavan sängyn ja pehmeiden petivaatteiden sylissä.

Aamupalalla oli tarjolla jokaiselle jotakin naposteltavaa; mm. hedelmiä, mysliä, pekonia, munakasta, leikkeleitä ja tietenkin kalaa. Tällä tankkauksella on hyvä aloittaa uusi päivä.

Tässä vaiheessa koittaa hetki joka tulee matkailijalle väistämättä eteen nimittäin lähteminen. Hotelli Vanhassa Raumassa olisi mieluusti viihtynyt vielä yön jos toisenkin. Hotelli onkin mainio tukikohta Rauman matkailuhelmien tutkimiseen.

Mikäli olet enemmän mieltynyt hieman nykyaikaisempiin hotellirakennuksiin mutta haluat kokea uniikin huoneen tunnelman, Sallin yrittäjäpariskunnalla on tarjota myös sinulle oiva tukikohta kaupungin toiselta laidalta kanaalin varrelta, nimittäin skandinaavisen raikas Pienhotelli Cityhovi.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Tämänkin hotellin 18 huoneesta jokainen on sisustettu yksilöllisesti. Tarjolla on myös allergiahuoneita. Huoneet on remontoitu 2010 – 2016 aikana. Hotellivieraiden käytössä on lisäksi sauna. Runsas aamiainen kuuluu myös tämän hotellin palveluihin.

Tule siis nauttimaan olostasi Raumalle!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Hotelli Vanhan Rauman kanssa.

 

 

Eurajoki ja Liinmaan linna

Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

b1

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

IMG_2780

Olkiluodossa puristettiin savea

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

IMG_2779

Olkiluodon ydinvoimalan Onkalo-näyttely

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

16

Vuojoen kartano

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

IMG_2792

Merenlahtea

Eurajoki pähkinänkuoressa: Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

IMG_2807

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

IMG_2805

Entistä linnan aluetta

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

b3

Vallihaudan törmä on selvästi näkyvillä

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

IMG_2801

Linnanmäki

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

IMG_2804

Siellä se meri hieman pilkistää…

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

IMG_2803

Muinaisjäännöksiä?

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?