Browsing Category

Satakunta

Uniikki Funkkishotelli Vanhan Rauman sydämessä

Hotelli Vanha Rauma, Rauma

Yksi bloggaamisen hienouksista on, että aika-ajoin pääsee testaamaan hotelleja, jotka eivät pelkästään ole ainutlaatuisia vaan joilla on mielenkiintoinen historia takanaan. Yksi tällaisista uniikeista paikoista on ehdottomasti Vanhan Rauman sydämessä sijaitseva Hotelli Vanha Rauma.

Hotelli Vanha Rauma lyhyesti

Hotelli Vanha Rauma sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeksikin listatussa Rauman Vanhankaupungin sydämessä, Kalatorin kupeessa. Vieressä sijaitsee Pyhän Kolminaisuuden kivikirkon rauniot 1400-luvulta. Ja onpa merikin yltänyt kauan sitten tänne asti.

Hotelli Vanha Rauman rakennuksen historia vie 1930-luvulle, jolloin funkkistalo rakennettiin varastoksi ja kaupaksi. Hotellina rakennus on toiminut 1980-luvulta lähtien. Nykyiset omistajat Kaisa ja Jari Salli ovat luotsanneet hotellia vuodesta 2011. Tänä aikana hotelli on saatettu vastaamaan 2010-luvun matkailijan tarpeita.

Hotellissa on yksi yhden hengen ja 20 kahden hengen huonetta, joista jälkimmäisiin mahtuu 1-2 lisävuodetta. Kaikki huoneet on sisustettu yksilöllisesti, rakennuksen funkkispiirteitä kunnioittaen. Huoneissa on klassikkohuonekaluja Yrjö Kukkapuron suunnittelemista tuoleista Eileen Grayn pöytiin.

Hotellin alakerrasta löytyy 50-paikkainen Ravintola Kalatori, joka tarjoaa kunkin sesongin mukaan lähialueen tuottajien tuoreista ja korkealaatuisista raaka-aineista valmistettuja ruokia.

Aamuisin ravintola toimii hotellivieraiden aamiaistilana, päivällä on tarjolla lounasta ja iltaisin á la carte-annoksia.

Ravintola Kalatori on avoinna maanantaista torstaihin klo 11.00 – 14.00 sekä 17.00 – 22.00. Perjantaisin ravintola on auki 11.00 – 14.00 ja 17.00 – 23.00. Lauantaisin klo 14.00 – 23.00. Sunnuntaisin ravintola on suljettu. Pöytävaraukset suuremmille ryhmille ovat suositeltavia.

Tänään 

Saavumme marraskuun hämärässä Raumalle. Vanha Rauma hehkuu pimeässä vanhaa tunnelmaa. Vanhankaupungin liikkeiden ovet on koristeltu havuilla ja valoilla. Myös näyteikkunoiden sisutusmaailma henkii lähestyvää joulua. Ajamme hitaasti puutaloja ihastellen läpi Rauman, Kalatorin laidalle, josta löytyy kaksikerroksinen Hotelli Vanha Rauma.

Meidät otettiin hotellin vastaanotossa hyvin ystävällisesti vastaan. Saimme myös menovinkkejä illalle, Raumalla on nimittäin jo perinteeksi muodostunut Pikimust Perjanda, jolloin yrittäjät pitävät liikkeitään auki poikkeuksellisesti pimeästä pimeään eli klo 7.00 – 21.00. Tarjolla on myös erikoistarjouksia, joilla voi alkaa täyttää ”pukinkonttia”. Huom. Kerrankin ajoissa! 😉

Suuntasimme askeleemme yläkertaan, josta löytyy osa hotellin huoneista. Kiva yksityiskohta löytyy heti huoneiden ovista; hotellihuoneiden numerot ovat hyvin funkkistyylisellä fontilla painettuja, joten sisustaja on ajatellut pienen pieniäkin yksityiskohtia. Julkisissa tiloissa kannattaa nostaa myös katse kattoon; hotellin valaisimet sopivat äärimmäisen hyvin talon henkeen.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Itse hotellihuone on suuri, kuten kylpyhuonekin. Huoneesta aivan ensimmäisenä silmiin käy sisustuksen pyöreät muodot; esimerkiksi sänkyjen pääty sopii rakennuksen henkeen mainiosti kuten myös Eileen Grayn suunnittelemat pyöreät pöydät, jotka toimivat mainiosti yöpöytinä. Huone on lisäksi hyvin siisti, ”pikatestissä” ei pölyä sormeen jää.

Pöydällä mustien nahkatuolien välissä tulijaa odottaa kiva pieni yllätys; pieni pullo kuohuviiniä, cocktail-lasillinen suklaata ja viesti ”Ol niingon gotonas!”. Tästä miniloma voi alkaa!

Ensituntumalta sängyt tuntuivat sopivan pehmeiltä ja leveiltä. Jos sää olisi sallinut, myös huoneesta antavat näkymät olisivat olleet miellyttävät – suoraan puistomaisille kirkonraunioille. Kuten kunnon kivitaloon kuuluukin, myös Hotelli Vanhassa Raumassa seinien paksuus on melkoinen, joten muutenkin hyvin hiljaiselta Vanhankirkonkadulta ei häiritseviä ääniä sisälle pääse.

Hotellin seinillä on tyyliin sopivia suurennuksia Rauma-aiheisista valokuvista ja maalauksista.

Lähdimme kävelemään Vanhan Rauman kaduille ja kapeille kujille. En enää ihmettele miksi kaupunki on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi, ihmettelen lähinnä miksi emme käy kaupungissa useamminkin? Kynttilälyhtyjen valaistessa kauppojen ovenpieliä, kahviloiden valojen heijastuessa kosteaan nupulakivikatuun, tulee väkisinkin mieleen, että tässähän on meidän ikioma ”Tallinna”.  Ja niin lähellä!

Jossain vaiheessa matkailijalle tulee nälkä emmekä ole poikkeuksia myöskään tässä suhteessa. Raumalle on tullut viime vuosien aikana useita fine dining-paikkoja, joista valitsimme illallispaikaksi tänä kesänä avatun ja Kuninkaankadun varrella sijaitsevan Ravintola Sydvestin. Varsin antoisasta vierailustamme ravintolaan pääset pian lukemaan lisää, pysy siis mukana.

Herkullisen illallisen jälkeen kävelimme merituulen saattelemana takaisin hotellille. Rauma on sopivan kokoinen kaupunki, täällä kaikki on kävelyetäisyydellä, niin myös Hotelli Vanha Rauma.

Nukkumattia ei tarvinnut kuuman suihkun jälkeen kauaa houkutella ja vajosin syvään uneen. Taisin unessa seikkailla Vanhan Rauman tunnelmallisilla kaduillakin.

Aamulla vuorossa oli aamupalan testaus. Ilahduttavaa on, että aamiaista tarjotaan viikonloppuisin klo 11.00 asti, joten jos sinulla ei ole kiire, voit kerrankin nauttia heräämisestä kaikessa rauhassa mukavan sängyn ja pehmeiden petivaatteiden sylissä.

Aamupalalla oli tarjolla jokaiselle jotakin naposteltavaa; mm. hedelmiä, mysliä, pekonia, munakasta, leikkeleitä ja tietenkin kalaa. Tällä tankkauksella on hyvä aloittaa uusi päivä.

Tässä vaiheessa koittaa hetki joka tulee matkailijalle väistämättä eteen nimittäin lähteminen. Hotelli Vanhassa Raumassa olisi mieluusti viihtynyt vielä yön jos toisenkin. Hotelli onkin mainio tukikohta Rauman matkailuhelmien tutkimiseen.

Mikäli olet enemmän mieltynyt hieman nykyaikaisempiin hotellirakennuksiin mutta haluat kokea uniikin huoneen tunnelman, Sallin yrittäjäpariskunnalla on tarjota myös sinulle oiva tukikohta kaupungin toiselta laidalta kanaalin varrelta, nimittäin skandinaavisen raikas Pienhotelli Cityhovi.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Tämänkin hotellin 18 huoneesta jokainen on sisustettu yksilöllisesti. Tarjolla on myös allergiahuoneita. Huoneet on remontoitu 2010 – 2016 aikana. Hotellivieraiden käytössä on lisäksi sauna. Runsas aamiainen kuuluu myös tämän hotellin palveluihin.

Tule siis nauttimaan olostasi Raumalle!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Hotelli Vanhan Rauman kanssa.

 

 

Eurajoki ja Liinmaan linna

Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

b1

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

IMG_2780

Olkiluodossa puristettiin savea

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

IMG_2779

Olkiluodon ydinvoimalan Onkalo-näyttely

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

16

Vuojoen kartano

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

IMG_2792

Merenlahtea

Eurajoki pähkinänkuoressa: Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

IMG_2807

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

IMG_2805

Entistä linnan aluetta

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

b3

Vallihaudan törmä on selvästi näkyvillä

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

IMG_2801

Linnanmäki

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

IMG_2804

Siellä se meri hieman pilkistää…

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

IMG_2803

Muinaisjäännöksiä?

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?