Browsing Category

Ruovesi

Sua lähde kaunis katselen

Runebergin lähde, Ruovesi

Suomi on täynnä ihania pieniä luontokohteita, joiden läpikäymiseen ei tarvita koko päivän retkeä kaikkine retkikamppeineen, vaan voit poiketa kohteella silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Yksi tällainen pieni, mutta herttainen (jos näin voi luontokohteesta sanoa) on Runebergin lähde Ruovedellä.

Mökkimatkalla pysähdyimme happihyppelylle lähdealueelle.

Runebergin lähde pähkinänkuoressa

Aiemmalta nimeltään Kirstan lähteenä tunnettu lähde toimi kokoontumispaikkana jo paljon ennen kun Runeberg istuskeli lähteen ääressä. Lähde tunnettiin hyvänmakuisesta ja raikkaasta vedestään. Runoilija toimi 1820-luvulla nuoruusvuosinaan kotiopettajana Ruovedellä sekä Saarijärvellä. Työstä saaduilla tuloilla hän kustansi oman opiskelunsa. Kerrotaan, että Runeberg usein istui ja haaveili lähteen luona. Näistä haaveiluista syntyi ruotsinkielinen runo Vid en källa, joka päätyi sanoitukseksi Lähteellä-lauluun. Kirstan lähde nimettiin myöhemmin itse maestro Johan Ludvig Runebergin mukaan.

Sua lähde kaunis, katselen

likellä vettäsi,

kun pilven varjot vaeltavat

kuvastimessasi.

J. L. Runeberg Lähteellä (käännös Elias Lönnrot)

Lähde sijaitsee luonnonsuojelualueella, ja rehevällä alueella kasvaakin useita harvinaisia kasveja. Lähteen yli kulkee Runebergin polku aina Haapasaaren lomakylästä Laivarantaan asti. Lähteen ja Laivarannan välinen noin 600 metriä pitkä polun osa on nimetty Runopoluksi.

Koivukuja kehystää tietä.

Ajoimme autolla Ruoveden keskustan läpi ja käännyimme opaskyltin neuvomina Runebergin tielle. Lähteelle menevä tie on vihreän koivukujan kehystämä kuin suoraan mustavalkoisesta SF-elokuvasta, tosin väreillä. Luonnonsuojelualueen vieressä on parkkipaikka, jolta löytyy retkieväiden syöntiin tarkoitettu pöytäryhmä. Parkkialueen perältä löytyvät perinteiset huussit.

Lähteelle on lyhyt matka. Jo kaukaa huomaa, että lähteen vieressä on kyltti, jonka mukaan lähteen vesi on juomakelvotonta. Silmämääräisesti on nähtävissä, että lähteessä kelluu jonkin sorttista rihmaista levää, vaikkakin maan sisältä tuleva vesisuihku näyttääkin elinvoimaisen kirkkaalta. On siis se aika kaukana, kun lähteestä on matkalainen voinut juoda pahimpaan janoonsa tai viedä tönikällä kotiin vilvoittavaa lähdevettä.

Perinteinen poseerauskuva.

Lähde pulppuaa.

Alue on mukavan näköistä ja kyllä, hyttysparvi löysi meidät välittömästi. Siellä missä on seisovaa vettä, on myös ötököitä. Suurissa puissa laulaa taukoamatta pikkulinnut, läheisen osin pystyyn lahonneen puun rungosta kuuluu herkeämätön piiperrys: ”tuokaa ruokaa!”

Lähde on puurakentein reunustettu sekä padottu altaaksi.

Ylitämme järveen laskevan lähteen puista siltaa pitkin ja nousemme pitkospuita pitkin ylös viljapellon vierustalle. Täällä maisema muuttuu jälleen, on kuin palaisi ajassa 100 vuotta taaksepäin. Tulee mieleen, että onko maisema kovasti muuttunut sitten Runebergin ajan?

Vielä vilja on kovin vihreää, mutta voin kuvitella miltä sama maisema näyttää elokuussa kun vilja on kypsää. Luonnossa liikkuminen on kyllä varsin miellyttävää ja antoisaa puuhaa, vaikka tällaisina pieninäkin annoksina!

Pellon vierustaa kävellessä tulemme opastaululle, johon on kirjoitettu ajankohtaan sopiva hauska runo.

Tule pois sieltä metsästä ihmisten pariin

ei sinusta ole fauniksi

ei menninkäiseksi

ja moottorisahallakin

tunaroisit itsesi sairaalakuntoon…

Leena Kulmala: Mököttäjä

Laivarantaan vievän Runopolun ympärille on tuotu valkoiseksi maalattuja ohuita runkoja. Oikein kutsuvat kulkemaan läpi, kuin tiheä koivukuja maalaismaisemassa, mutta palaamme takasin luonnonsuojelualueelle katsomaan lähdettä, tosin tällä kertaa sen toiselta puolelta kiertäen.

Lähteen yläpuolinen alue on vehmasta lehtipuuvoittoista aluetta.

Olimme ainoat luonnonsuojelualueen ja lähteen tutkailijat. Nykyajasta kertoo tieto, että lähteellä olisi ollut myös geokätköpaikka. Meille riitti tällä kertaa luonnon oma ”geokätkö” -Runebergin lähde.