Browsing Category

Ruovesi

Helvetistä itään – Helvetinjärven kansallispuisto

Helvetinjärven kansallispuisto, Ruovesi 

Lämmin syksy on mainiota aikaa ulkoiluun. Suomessa on lukuisia kansallispuistoja jotka tarjoavat mahdollisuuksia retkeilyyn kuin yöpymiseen. Yksi tällaisista lyhyemmistä reiteistä on Helvetinjärven kansallispuistosta löytyvä Helvetistä itään-luontopolku.

Pituutta reitille tulee neljän kilometrin verran. Mikäli luontopolku kuulostaa liian lyhyeltä, kansallispuisto tarjoaa erilaisia patikointireittejä peräti 40 kilometrin verran. Tämän linkin takaa löytyy Metsähallituksen retkikartta Helvetinjärven kansallispuistoon.

Syksyn ruskaa katsomassa

Mökkimme sijaitsee Virroilla ja sieltä kotiin päin tulessa päätimme käydä mahtavan aurinkoisen syyspäivän johdosta reippailemassa Helvetinjärven maisemissa. Viimeksi olemme kansallispuistossa käyneet noin 23 vuotta sitten, joten oli jo aikakin käydä. Mielikuvissa luontopolusta on jäänyt mieleen luonnonmukaisuus, vaikeakulkuisuus ja tietenkin polun puolivälistä löytyvä Helvetinjärven rotkolaakso sekä Helvetinkolu.

Helvetinjärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja sen pinta-ala on 50 km2. Rotkolaakso ja kolu muodostuivat 150 – 200 miljoonaa vuotta sitten kun luonnonvoimat varsin kovakouraisesti siirtelivät maankuoria. Helvetinkolu on noin pari metriä leveä ja 40 metriä korkea kalliosola.

Iso Helvetinjärvi on osa kapeiden ja jyrkkärantaisten rotkojärvien jonoa. Samanlaisia järviä ovat alueelta löytyvä Pitkä Helvetinjärvi, Luomajärvi ja Kovero. Kalliojyrkänteet kohoavat korkeimmillaan 180 – 210 metriä merenpinnan yläpuolelle. Monin paikoin jyrkänteet nousevat pystysuorina seinäminä kymmenien metrien korkeuteen järvien vedenpinnantasosta.

Kansallispuistoon pääsee parhaiten autolla: Kansallispuiston länsiosaan ajetaan Kuru-Virrat -tieltä (nro 65) Kallion kylästä. Puiston itäosaan on opasteet Ruovesi-Virrat -tieltä (nro 66) Pohtion kylän kautta.

Helvetin portti

Parkkeeraamme automme Kankimäen parkkipaikalle. Parkkipaikka on tupaten täynnä autoja ja ulkoilijoita. Parkkipaikan vieressä on opastaulu joka esittelee Ruoveden palveluita. Vieressä sijaitsee myös Ravintola Helvetin Portti jonka ruokalistalta löytyy 700 metrin päässä kasvaneiden villisikojen ja strutsien tuotteita esim. hampurilaisten tai ribsien muodossa. Tarjolla on myös kasvisvaihtoehtoja. Ja huom. koirat ovat ravintolaan tervetulleita!

Saunajurtta.

Myynnissä on myös Helvetti-aiheisia t-paitoja, villasukkia sekä erilaisia matkamuistoja. Kuulemme, että ravintola on käydessämme avoinna viimeistä päivää, tosin syyslomaviikolla luukut vielä avautuvat lomalaisten iloksi. Suosittelen maistamaan villisikaburgeria, jonka muhkeassa pihvissä maistuu omanlainen riistan maku, mausteita ja lisukkeita säästelemättä. Mikäli et ehdi syyslomalla Helvetinjärvelle, ravintola aukeaa jälleen ensi keväänä.

Huom. ravintolan yhteydestä löytyy myös vesiwc sekä suihku, jota pienestä lisämaksusta on retkeilijöiden mahdollista käyttää. Ravintola vuokraa lisäksi sähköistettyjä Caravan-matkapaikkoja, mökkiä järven rannassa sekä Kankijärven rannalta löytyvää saunajurttaa, jossa saunominen on varmasti aivan oma kokemuksensa.

Helvetistä itään

Alitamme puista tehdyn portin Helvettiin. Vasemmalta löytyy taulu jossa esitellään niin reittejä kuin alueen luontoa.

Lähdemme matkaan. Luontopolun alku myötäilee hiekkatietä jossa mahtuu helposti niin ajamaan autolla kuin kävelemään vierekkäin.

Varsinainen luontopolku kaartuu oikealle kuusimetsän siimekseen, samalla kaventuen selvästi aikaisemmasta. Polku on pyritty pitämään luonnonmukaisena ja vaikka se on katettu niin soralla, puutasoilla kuin pitkospuilla, on polku paikoittain erittäin vaihtelevaa eikä näin ollen valitettavasti sovi lastenrattaille tai henkilöille jolla on ongelmia kulkemisen kanssa. Polku myös nousee jyrkästi ylöspäin, tuoden eteen tiheästi rakennettuja portaita ja niiden myötä pikkuhiljaa kasvavaa puuskutusta.

Siellä täällä polun päälle on syysmyrskyissä kaatunut puita, jolloin ulkoilijat ovat tehneet uusia polkuja joko puiden yli tai mahdollisuuksien mukaan kiertäen ne. Matkan varrella on muutamia luontoon ja alueen kulttuurihistoriaan liittyviä opastauluja, joiden parissa voi hieman tasata hengitystään.

Luontopolun varrelle osuu pimeästä kuusimetsästä, myrskyn kaatamiin aukkoalueisiin ja mahtaviin järvimaisemiin, joita noin kahden kilometrin päässä oleva Iso Helvetinjärvi tarjoaa.

Muistojemme mukaan, parikymmentä vuotta sitten ei näköalapaikalla näin hienoja katettuja polkuja tai rakennettua näköalapaikkaa ollut. Nykyinen näköalapaikka on huomattavasti turvallisempi syksyn ja kevään liukkailla kuin paljaalla kalliolla kävely.

Helvetinkolu tunnettiin jo vuosisatoja sitten

Helvetinkolu oli tunnettu matkailunähtävyys jo 1800-luvulla. Alueella ovat metsällä ja maalausretkillä kulkeneet myös Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre.

Jo aikoinaan metsässä risteili erilaisia polkuja jotka veivät mm. Ruoveden kirkolle kuin Virroilta Tampereelle. Tämä jälkimmäinen markkinapolku tunnettiin myös viinatienä. Liekö korpikuusenkyyneleellä sekä metsäisillä saloilla ollut jotain asian kanssa tekemistä?

Muu perhe päättää laskeutua Helvetinkolun kalliosolan alas, itse valitsen portaat. Ja kyllä portaita sitten piisaakin kymmenittäin alas järven rantaan asti. Rannan nuotiopaikalta savukiehkurat nousevat ylös, lähes yhtä nopeasti kuin itse laskeudun alas. Ison Helvetinjärven rannasta löytyy laituri, nuotiopaikka, kuivakäymälä (varaa oma wc-paperirulla mukaan) sekä Metsähallituksen päivätupa.

Sekä päivätuvassa kuin nuotiopaikalla on retkeilijöitä tulen ääressä nautiskelemassa sunnuntai-iltapäivästä ja avotulella paistuvista herkuista.

Päivätupa on mainio tukikohta

Päivätupa on herttainen kohde. Sisällä on pirttipöytä tuoleineen sekä seinänvierustoja kiertävät suuret penkit. Seinällä on naulakko johon on kertynyt kesän aikana paikan päällä käyneiden vaatteita uimapuvuista sadetakkeihin.

Takan lisäksi syvennyksestä löytyy kamina tykötarpeineen. Halkoja voi hakea ulkoa puuvajasta. Juomavettä ei täältä tosin löydy.  Valitettavasti tuvassa tai sen ympäristössä leiriytyminen yö yli on kielletty, paikka sopisi pidempi aikaisempaan oleskeluun vallan mainiosti. Lähimmät telttailualueet löytyvät Isolta Ruokejärveltä ja Luomajärveltä. Täältä voit ladata itsellesi Helvetinjärven retkikohde-esite.

Päivätuvalta Helvetinkolulle pääseminen on lähes mahdotonta, vaikka matkaa ei ole kuin parikymmentä metriä. Sen verran paljon puita ja irtokiviä on kalliolta pudonnut polun päälle. Tosin se ei kaikkia pidättele, ei tosiaankaan, mutta tällainen täti-ihminen jättää puiden ja kivien yli kiipeilyn tällä kertaa toiseen kertaan.

Iso Helvetinjärvi on hieno paikka eväsretkeillä koko perheen voimin! Autiotupa ja lähialue on muuten yksi niistä etelä-Suomen paikoista joissa kännykkäyhteydet eivät toimi (etsii verkkoa). Tämä on hyvä asia tiedostaa jos hätä jostain syystä tulee käteen.

Ylöspääseminen onkin aivan oma urakkansa, onneksi matkan varrelle on tehty välitasoja penkkeineen niille jotka haluavat levätä tai päästää parempikuntoiset kipuajat ohitseen.

Korpikuusen kannon alla

Jatkan matkaa luontopolulla, muun perheen jäädessä kiipeilemään rannan kivien ja puiden päällä.

Polku haarautuu useaan muuhun reittiin jotka ovat puisilla opasviitoilla hyvin merkittyjä. Vaihtoehtoina olisi mm. Kaukovaellusreitti E6, Haukan hieta ja Ruokkeenharju. Helvetistä itään-reitti kaartuu vasemmalle ohi suurien kaatuneiden puiden jotka toimivat luonnon omana kasvualustana maastossa.

Valtaosa kierroksen polusta kulkee suolla pitkospuiden päällä. Pitkospuita on myös korotettu kahdella, kolmella puurimalla ja polun kulkeminen vie kaiken havainnoinnin pois luonnon ihastelemisesta. Syyssateiden vuoksi suo on märkä ja pitkospuut liukkaat. Suoalueen jälkeen olevalle pienelle mäennyppylälle on tuotu retkipöytiä ja -penkkejä eväiden syömistä varten.

Kapea polku vie takaisin pimeähköön kuusimetsään sekä lopulta alkuperäiselle hiekkatielle. Helvetistä itään-luontopolku on korkeuseroineen sen verran mäkinen, että neljän kilometrin kulkemiseen järvi-pysähdyksen kanssa, kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin alun perin olimme ajatelleet tassutteluun kuluvan. Ilta on jo pitkällä kunnes koko perhe on kasassa ja lämpimässä autossa kotimatkalla. Olipa huikea reissu kaiken kaikkiaan, näkisittepä meidän punaiset posket!

Vaellus- ja ulkoilureittien lisäksi Helvetinjärven kansallispuisto tarjoaa mm. melontareittejä, lintujen bongausta, geokätköjä, lumikenkäilyä, kalastusta sekä mahdollisuutta niin kallio- kuin jääkiipeilyyn.

 

 

 

 

 

Sua lähde kaunis katselen

Runebergin lähde, Ruovesi

Suomi on täynnä ihania pieniä luontokohteita, joiden läpikäymiseen ei tarvita koko päivän retkeä kaikkine retkikamppeineen, vaan voit poiketa kohteella silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Yksi tällainen pieni, mutta herttainen (jos näin voi luontokohteesta sanoa) on Runebergin lähde Ruovedellä.

Mökkimatkalla pysähdyimme happihyppelylle lähdealueelle.

Runebergin lähde pähkinänkuoressa

Aiemmalta nimeltään Kirstan lähteenä tunnettu lähde toimi kokoontumispaikkana jo paljon ennen kun Runeberg istuskeli lähteen ääressä. Lähde tunnettiin hyvänmakuisesta ja raikkaasta vedestään. Runoilija toimi 1820-luvulla nuoruusvuosinaan kotiopettajana Ruovedellä sekä Saarijärvellä. Työstä saaduilla tuloilla hän kustansi oman opiskelunsa. Kerrotaan, että Runeberg usein istui ja haaveili lähteen luona. Näistä haaveiluista syntyi ruotsinkielinen runo Vid en källa, joka päätyi sanoitukseksi Lähteellä-lauluun. Kirstan lähde nimettiin myöhemmin itse maestro Johan Ludvig Runebergin mukaan.

Sua lähde kaunis, katselen

likellä vettäsi,

kun pilven varjot vaeltavat

kuvastimessasi.

J. L. Runeberg Lähteellä (käännös Elias Lönnrot)

Lähde sijaitsee luonnonsuojelualueella, ja rehevällä alueella kasvaakin useita harvinaisia kasveja. Lähteen yli kulkee Runebergin polku aina Haapasaaren lomakylästä Laivarantaan asti. Lähteen ja Laivarannan välinen noin 600 metriä pitkä polun osa on nimetty Runopoluksi.

Koivukuja kehystää tietä.

Ajoimme autolla Ruoveden keskustan läpi ja käännyimme opaskyltin neuvomina Runebergin tielle. Lähteelle menevä tie on vihreän koivukujan kehystämä kuin suoraan mustavalkoisesta SF-elokuvasta, tosin väreillä. Luonnonsuojelualueen vieressä on parkkipaikka, jolta löytyy retkieväiden syöntiin tarkoitettu pöytäryhmä. Parkkialueen perältä löytyvät perinteiset huussit.

Lähteelle on lyhyt matka. Jo kaukaa huomaa, että lähteen vieressä on kyltti, jonka mukaan lähteen vesi on juomakelvotonta. Silmämääräisesti on nähtävissä, että lähteessä kelluu jonkin sorttista rihmaista levää, vaikkakin maan sisältä tuleva vesisuihku näyttääkin elinvoimaisen kirkkaalta. On siis se aika kaukana, kun lähteestä on matkalainen voinut juoda pahimpaan janoonsa tai viedä tönikällä kotiin vilvoittavaa lähdevettä.

Perinteinen poseerauskuva.

Lähde pulppuaa.

Alue on mukavan näköistä ja kyllä, hyttysparvi löysi meidät välittömästi. Siellä missä on seisovaa vettä, on myös ötököitä. Suurissa puissa laulaa taukoamatta pikkulinnut, läheisen osin pystyyn lahonneen puun rungosta kuuluu herkeämätön piiperrys: ”tuokaa ruokaa!”

Lähde on puurakentein reunustettu sekä padottu altaaksi.

Ylitämme järveen laskevan lähteen puista siltaa pitkin ja nousemme pitkospuita pitkin ylös viljapellon vierustalle. Täällä maisema muuttuu jälleen, on kuin palaisi ajassa 100 vuotta taaksepäin. Tulee mieleen, että onko maisema kovasti muuttunut sitten Runebergin ajan?

Vielä vilja on kovin vihreää, mutta voin kuvitella miltä sama maisema näyttää elokuussa kun vilja on kypsää. Luonnossa liikkuminen on kyllä varsin miellyttävää ja antoisaa puuhaa, vaikka tällaisina pieninäkin annoksina!

Pellon vierustaa kävellessä tulemme opastaululle, johon on kirjoitettu ajankohtaan sopiva hauska runo.

Tule pois sieltä metsästä ihmisten pariin

ei sinusta ole fauniksi

ei menninkäiseksi

ja moottorisahallakin

tunaroisit itsesi sairaalakuntoon…

Leena Kulmala: Mököttäjä

Laivarantaan vievän Runopolun ympärille on tuotu valkoiseksi maalattuja ohuita runkoja. Oikein kutsuvat kulkemaan läpi, kuin tiheä koivukuja maalaismaisemassa, mutta palaamme takasin luonnonsuojelualueelle katsomaan lähdettä, tosin tällä kertaa sen toiselta puolelta kiertäen.

Lähteen yläpuolinen alue on vehmasta lehtipuuvoittoista aluetta.

Olimme ainoat luonnonsuojelualueen ja lähteen tutkailijat. Nykyajasta kertoo tieto, että lähteellä olisi ollut myös geokätköpaikka. Meille riitti tällä kertaa luonnon oma ”geokätkö” -Runebergin lähde.