Browsing Category

Rauma

Unescon maailmanperintökohde: Sammallahdenmäki

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue, Rauma

Lapissa, noin 20 kilometriä Rauman ydinkeskustasta sijaitsee Pohjanlahden rannikkoalueen laajin ja monipuolisin Skandinaavisen pronssikulttuurin kalmistoalue.

Kävimme kesälomareissulla ihmettelemässä Unescon maailmanperintökohteita; Vanhaa Raumaa sekä valtavia Sammallahdenmäen kiviröykkiöitä.

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue lyhyesti

Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue valittiin Suomen ensimmäisenä esihistoriallisena muinaisjäännöksenä Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1999.

Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa röykkiöistä on isoja hiidenkiukaita sekä matalia kehäröykkiöitä. Tunnetuimmat röykkiöt ovat laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan Kirkonlaattiaksi sekä pitkä ja metrin korkea vallimuodostelma Huilun pitkä raunio.

Museoviraston radiohiiliajoitusten mukaan kallion korkeimmalla kohdalla olevat hautaröykkiöt ajoittuvat ajanjaksolle 1300 – 1000 eaa. Edellisiä selvästi alempana sijaitseva paasiarkkuröykkiö on tutkituista röykkiöistä nuorin ja ajoittuu vuosiin 170 eaa. – 82 jaa.

Mäellä kiertää noin 1,5 km pituinen opastettu polku, joka soveltuu hyvin luontoretkeilyyn. Polku on merkitty sinisillä nauhoilla sekä puisilla Hannunvaakuna-kylteillä.

Kohteeseen ei ole sisäänpääsymaksua. Kesäkaudella 1.4. – 31.10.2018 Sammallahdenmäellä on saatavilla esitteitä, lisäksi infopisteet ja huoltotilat ovat avoinna ja käytettävissä. Kohde on omatoimikohde ja avoinna ympäri vuoden. Talvikaudella ei kohteessa ole kunnossapitoa.

Sammallahdenmäellä

Saavuimme Vanhan Rauman hulinasta hiljaiselle Sammallahdenmäelle. Meidän lisäksi metsässä oli vain pariskunta koiransa kera. Jos vierailumme Vanhassa Raumassa on jäänyt lukematta, sen vilkaiseminen onnistuu mainiosti tämän linkin takaa.

Sammallahdenmäelle kulkeminen vaatii ajoneuvon, julkista liikennettä ei paikan päälle oikein ole. Lähin bussipysäkki löytyy 4,5 km päästä. Tosin kesän 2018 aikana Raumalta on ollut mahdollista osallistua opastetuille yhteisretkille joka tuo kaupungista linja-autolla kootusti Sammallahdenmäelle vierailijoita. Tästä mahdollisuudesta voit lukea tämän linkin takaa.

Tänä pilvisenä iltana ruuhkaa ei kuitenkaan ollut. Kohteeseen on hyvät opasteet, suuria ruskeita kylttejä tien reunoilla. Myös Sammallahdentien parkkipaikalla oleva opaste on hyvässä kunnossa ja tarkka. Mukaan voi myös ottaa opastaulun viereisestä postilaatikosta esitteen joka esittelee kohdetta myös kierroksen aikana. Esitteessä on myös ruotsin- sekä englanninkieliset osiot.

Sammallahdenmäki on kallioinen. Luonto on hieman kitukasvuista, lähinnä pieniä mäntyjä, jäkälää ja varpukasveja. Kuiva kesä näkyy luonnossa. Kiviröykkiöille on aikojen saatossa muodostuneet polut. Ensimmäisenä eteen putkahtaa Pohjoinen tasanne-niminen röykkiöalue. Röykkiö on vanhin arkeologisesti tutkittu alueen hautaröykkiöistä. Haudasta on löydetty palanen luuta josta on saatu tehtyä ajoitus 1300 eaa. tienoille. Röykkiöiden joukossa on myös nelikulmioinen Kirkonlaattia joka on 20 metriä pitkä. Tutkimuksissa Kirkonlaattiasta ei ole löydetty luuta mutta sen on silti arveltu olevan hauta erikoisesta muodostaan huolimatta.

Kylmämuurattu reunakivimuuri.

Huilun pitkä raunion kylki.

Polun varrella röykkiöt seuraavat toisiaan. On hiidenkiukaita, spiraaliröykkiöitä sekä aivan viimeisenä polun päässä erikoinen Huilun pitkä raunio (kuka näitä nimiä on oikein keksinyt?). 20 metriä pitkää hautaröykkiötä kiertää noin metrin korkuinen kylmämuurattu reunakivimuuri. Kivet on siis ladottu paikalleen ilman laastia. Myöskään tästä röykkiöstä ei ole löydetty luuta. Polun kautta pääsee myös Savulaaksontien parkkialueelle.

Spiraaliröykkiö.

Röykkiöt näyttävät näin maallikon silmissä hyvin samanlaisilta. Lisäksi alueella on kaikenlaisia irtokiviä, joten ei oikein tiedä mikä on muinaismuisto ja mikä ei. Alue on kuitenkin omassa omituisuudessaan mielenkiintoinen ja hyvä koko perheen luontokohde. Näin keskikesällä luonto tarjoaa mustikoita sekä rauhaa omille ajatuksille sekä yhteisille jaetuille kokemuksille. Kun oikein antaa mielikuvituksen jyllätä, näkee mielessään muinaiset esi-isät työntelemässä kiviä ja kasaamassa hautoja. Mieleen tulee, olivatko he surullisia? Vai oliko kuolema vain yksi luonnollinen vaihe heidän elämässään?

Kiersimme alapolun kautta takaisin Sammallahdentien parkkipaikalle. Alapolun luonto on huomattavasti rehevämpää kuin kallioilla ja vastassa onkin viljaisaa peltoa sekä hieman tiheämpää saniaismetsää ja niitä hyttysiä, joita ei ylhäällä pääpolulla ollut.

Sammallahdenmäki on hyvä kohde ulkoiluun. Mikäli sinua kiinnostaa enemmän historiallinen informaatio kohteesta, katso esimerkiksi varsin kattavat Rauman matkailusivut aiheesta.

 

Unescon maailmanperintökohde: Vanha Rauma

Vanha Rauma

Tiesitkö, että Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta?

Kuusi kohteista on kulttuurikohteita ja yksi luontokohde. Kävimme kesälomalla Raumalla ja samalla pääsimme tutustumaan peräti kahteen Unescon kohteeseen saman päivän aikana, nimittäin Vanhaan Raumaan sekä Sammallahdenmäen pronssikauden hautaröykkiöalueeseen. Tämä blogijuttu kertoo Vanhasta Raumasta.

Vanha Rauma lyhyesti

Vanha Rauma nimettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Kohde edustaa parhaimmillaan vanhaa skandinaavista puukaupunkirakentamista sekä merellistä arkkitehtuuria 1600 – 1800-luvuilta. Vanha Rauma on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin sekä parhaiten säilynyt puukaupunkialue.

Viehättäviä puutaloja sisäpihoineen, ovineen ja portteineen on säilynyt 600 kappaletta ja yhdessä paikallisen murteen sekä aidon hengen kera on Vanha Rauma varteenotettava nähtävyys Suomen kesässä.

Puutalojen lisäksi Vanhan Rauman fransiskaanimunkkien rakennuttama keskiaikainen Rauman Pyhän Ristin kivikirkko, Rauman Vanha Raatihuoneen talo sekä Kauppatori ovat varteenotettavia nähtävyyksiä.

Heinäkuussa, Pitsiviikolla on mahdollista tutustua myös Vanhan Rauman talojen sisäpihoihin maksutta, kun osa omistajista avaa porttinsa yleisölle. Sisäpihoilla on tuolloin mm. kirpputoreja sekä pieniä tapahtumia jotka antavat hyvän syyn eksyä Vanhan Rauman kaduille ja nupulakivikujille.

Kohteessa

Tiedättekö tunteen kun jokin paikka on liian tuttu ja on hieman vaikea kokea sitä hienona? Tällainen on minulle Rauma, nimittäin aiemmin kaupungissa asuivat omat vanhempani ja nyt myös appivanhemmat. Ja kun jonkin kohteen näkee satoja kertoja, siitä häviää välitön hohde. Blogijuttua varten asetin ensikertalaisen ”lasit” päähäni ja lähdin perheeni kanssa tutkimaan vanhaa kaupunkia.

Kesäinen auringonpaiste saa talojen värit hehkumaan ja onneksi Vanhan Rauman taloista pidetään huolta! Monen rakennuksen edessä ovat maalausporukat jotka rapsuttavat pintamaaleja pois ennen uuden maalin tieltä.

Kaupunkijuna Kake.

Seuraamme sympaattista kaupunkijuna Kakea joka puksuttaa pitkin Rauman katuja. Junan kyytiin pääsee 5€ ja kierros käsittää niin Vanhan Rauman kuin Poroholman lomakeskuksen.

Saavumme Kauppatorille, joka on hyvin aktiivinen ja vilkas kohde raumalaisille. Tänäänkin, vaikka on normaali torstai, torilla on vihannesten ja kalojen myyjien lisäksi kipuamassa lavalle kuororyhmä.

Rauman Vanha Raatihuoneen talo.

Lavaa vastapäätä on barokkityyliä edustava Rauman Vanha Raatihuoneen talo, komea kivirakennus jossa vuodesta 1902 on sijainnut Rauman museo. Raatihuone on valmistunut vuonna 1776. Vastaavia alkuperäisessä asussaan olevia raatihuoneen taloja on Suomessa jäljellä Rauman lisäksi vain Porvoossa. Mikäli Raatihuone ja Rauman museo kiinnostavat, tämän linkin takaa löydät lisää tietoa. Museosta on mahdollista käydä hakemassa kartta joka opastaa pitkin Rauma Unescon kulttuurikohteita. Voit printata sen mukaasi myös tästä.

Astellemme torin vierustaa kulkevaa Isokirkkokatua Rauman Pyhän Ristin kirkolle. Kapealla kadulla katselemme taloja ja erityisesti portteja joilla talojen sisäpihat pysyvät katseilta piilossa. Portit ovat korkeita sekä varsin hienoja, kannattaa silmäillä kuinka erilaisilla koristeluilla portit on tehty. Kuljemme sillan yli jonka alle jää Kanaali. Kapeaa kanaalia ympäröi vehreä kasvisto sekä leikkivät sorsanpoikaset.

Rauman Pyhän Ristin kirkko.

Rauman Pyhän Ristin kirkko on varsin viehättävä ilmestys. Erityisesti nyt kun luonto on vihreimmillään ja puut reunustavat kirkkoa suloisesti. Kirkon ovet ovat avoinna arkisin klo 10.00 – 17.00, lauantaina klo 11.00 – 15.00 ja sunnuntaina klo 10.00 – 16.00. Kirkkoon ei ole sisäänpääsymaksua.

Rauman Pyhän Ristin kirkon rakennuttivat fransiskaanimunkit luostarinsa yhteyteen 1400-luvun lopulla ja myös kirkon sisätilan hyvin säilyneet maalaukset ovat siltä ajalta. Suosittelen vilkaisemaan, samalla voi kirkosta löytää hieman uudempaankin taidetta…

Kerttu Horilan veistos: On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis.

Kerttu Horilan veistos On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis (teos on nimetty vanhan rouvan kädessä olevan virsikirjan virren nro 195 mukaan).

Kimmo Ojaniemen katedraaliaiheisia puuveistoksia.

Kirkon takana olevassa Kirkon kellarissa on heinäkuun ajan esillä Kimmo Ojaniemen katedraaliaiheiset puuveistokset ja ääniteos, jotka sopivat vallan mainiosti miljööseen mukaan. Veistokset on lisäksi valaistu näyttävästi ja Kirkon kellari onkin mukava pieni kohde matkan varrella. Lisää informaatiota löydät tämän linkin takaa.

Suomen pienin katu, Kitukränn.

Kierrämme kirkon ja tapulin jäänteet ja palaamme takaisin Vanhan Kaupungin kujille. Vastaan tulee Suomen pienin katu Kitukränn. Pituutta Kitukrännilla on 60 metriä ja leveyttä 213 cm. Sanomattakin on selvää, ettei tällä kadulla moottoriajoneuvoja nähdä ja hyvä niin!

Marela-museo.

Marela-museon takapiha on viehättävä.

Kurkimme sisäpihoille avointen porttien takaa, sisäpihat ovat idyllisiä paikkoja joissa vanha kohtaa uuden nykyisten asukkaiden mukana. Marela-museon takana Kauppakatu 24:ssä olevalla sisäpihalla on mahdollista viivähtää hetki jos toinenkin. Täällä pääsee tutustumaan mm. perinteiseen veneenrakentamiseen, onhan Marela entinen kauppias- ja laivanvarustajasuvun kotitalo.

Pyhän kolminaisuuden harmaakivikirkon rauniot.

Marelan kulmalta näkee myös vanhan Kalatorin jossa vielä 1300-luvulla oli meri. Kalatorin reunalta löytyy myös 1400-luvulla rakennetun Pyhän kolminaisuuden harmaakivikirkon rauniot.

Rauman Flikk ja nätti flikka.

Meidän kävelyreissumme Vanhan Rauman kujilla päättyy Hauenguanoon eli kahden pääkadun Kauppakadun ja Kuninkaankadun risteykseen. Täältä löytyy puurakenteinen kaivo sekä Vanhan kaupungin ensimmäinen yksityinen kivitalo vuodelta 1795, joka nykyisin on osa Rauman taidemuseo Pinnalaa. Taidemuseon edustalla istuu Kerttu Horilan vuonna 2014 julkistettu Rauman Flikk-niminen patsas. Hurmaava istuva veistos on osoittautunut hyvin kuvatuksi kohteeksi yhdessä tai erikseen flikan uusien ystävien kera.

Hauenguanon lähistöllä on käsityöläisten pajoja sekä putiikkeja joissa myydään mm. kuuluisaa raumalaista pitsiä, josta myös heinäkuussa järjestettävä Pitsiviikko on saanut nimensä. Mutta se on eri jutun aihe se. Seuraavassa Rauma-aiheisessa osassa vieraillaan Unescon maailmanperintökohteessa pronssikautisella Sammallahdenmäen hautaröykkiöalueella.

Lue myös Meriharakan tuorein blogikirjoitus Rauman Unesco-kohteista tämän linkin takaa.

 

Makujen sinfoniaa – Ravintola Sydvestissä

Ravintola Sydvest, Rauma

Vanhan Rauman sydämessä sijaitsee pieni, kiva Ravintola Sydvest, joka avattiin vasta menneenä kesänä. Kävimme suuren suosion saaneessa ravintolassa illallisella. Jos haluat lukea samalla reissulla vietetystä yöstämme Hotelli Vanhassa Raumassa, löydät jutun tämän linkin kautta.

Olimme siis marraskuun pimeydessä tutustumassa Rauman salaisuuksiin. Moni varmasti ihmettelee miksi? Mielestäni kotimaassa on monia ihania paikkoja ja kaupunkeja jotka näyttävät todellisen puolensa vasta silloin kun sen vähiten huomaa. Tällainen on myös toimeliaana kesäkaupunkina tunnettu Rauma. Kun usea muu pienempi kaupunki nukkuu talvisin Ruususen unta, Raumalla sattuu ja tapahtuu myös tuolloin. Suosittelisinkin meistä jokaista tutustumaan ihanaan kotimaahamme tarkemmin -myös talvisin!

Palataan siis takaisin Raumalle. Kävelimme pitkin Vanhan Rauman tummia mukulakivikatuja. Vanhojen rakennusten ja kauppojen ikkunoista levisi lämpöistä valoa, joka houkutteli satunnaista kulkijaa astumaan peremmälle. Ohitimme useamman idyllisen kahvilan, kunnes saavuimme Kuninkaankadun ja Länsikadun kulmaan jonka vanhassa puisessa rakennuksessa sijaitsee Ravintola Sydvest.

Sisällä naurava naisryhmä näytti herkuttelevan aterioistaan samalla siemaillen elämän eliksiiriä perjantai-illan kunniaksi. Astuimme sisään.

Ravintolan tunnelmallinen lämpö tulvahti matkailijan merituulen viilentämille kasvoille. Meidät otti vastaan varsinainen ilopilleri tarjoilija Laura, joka silmät tuikkien ohjasi meidät istumaan pöytämme. Hän ehdotti meille menua numero kolme, samalla kysyen, kertooko hän meille sen sisällöstä vai haluammeko yllättyä? Tavoistamme poiketen, vastasimme, että yllätä meidät…

Ravintola Sydvest. Kuva: Jari Salli.

Juomia odotellessa silmäilimme niin ravintolaa kuin kanssakulkijoitamme. Ilmapiiri oli varsin kansainvälinen, naapuripöydissä oli useita ranskankielisiä pöytäseurueita. Ravintola on 30 paikkanen ja jokainen pöytä oli myös täynnä, mutta varsinaista kiireen tuntua ei tunnelma henkinyt.

Ravintola tai paremminkin gastropub on sisustettu skandinaavisen tyylikkäästi, samalla vähäeleisesti, Rauman historiaa merikaupunkina unohtamatta.

Siinä ravintolan varsin hurmaavia meriaiheisia esineitä ihmetellessä, alkuruoka saapui pöytää. Tarjolla oli maa-artisokkakeittoa ja kirjolohen mätiä, talon omaan juuren tehdyn maalaisleivän kanssa. Mmm… Alkukeitoksi annos oli yllättävän iso, mutta niin suussa sulavaa.

Pääruoaksi paljastui kala, ja olisikin hieman pettynyt, mikäli näin ei olisi ollut. Eikä mikä tahansa kala vaan paistettua kuhaa rapuvaahdolla, lisukkeena lehtikaalia, kukkakaalia, porkkanaa ja perunoita. Jos kala maistuisi aina tältä kuin tämä annos, en ikinä muuta enää söisikään!

Kalan suolaus oli täydellinen ja filee sisältä herkullisen muhkea. Uskomaton annos. Herkuttelun lomassa meitä tuli jututtamaan myös keittiömestari Juho Jokela joka kertoi, että heidän annoksissaan maistuu lähiseutu. Kalat tulevat kalastajalta Uudestakaupungista ja juurekset laitilalaiselta maanviljelijältä. Leipä leivotaan itse. Ruoka on myös sesongin mukaista, joten raaka-aineet vaihtelevat tarjonnan mukaan.

Jokelan mukaan hänen käsissään pysyy paistilastan lisäksi myös maalaussuti, nimittäin hän sekä muut ravintolan osakkaat Jari ja Kaisa Salli sekä Juhon veli Tuomas remontoivat keväällä paikan mieleisekseen. Meriaiheinen sisustus on peräisin Rauman satamasta, jossa Tuomas työskentelee merikapteenina. Kannattaakin nostaa katse ylös kattoon, ja ihailla itse suunniteltuja lamppuja.

Vuorossa oli vielä illan kruunaus, nimittäin jälkiruoka. Pöytään tuotiin annokset joiden kerrottiin olevan ”after eight”. Luvassa olisi siis ainakin minttua ja suklaata. Tämä annos oli suoranainen makumaailman kliimaksi. Jälkiruoan jokainen yksityiskohta oli hyvin harkittu. Ja minttujäätelö niin hyvää, ettei minulla ole sanoja sen kuvailemiseen. Ehkä tämä kertoo kaiken; annoksen päätteeksi olisi tehnyt mieli nuolla lautanen tyhjäksi, mutta eihän se näin hienoon ravintolaan sovi, eihän?

Fine dining paikkaan nähden, annokset olivat isoja mutta ei kuitenkaan ”rekkamiehen annosten” kokoisia. Ruoka täytti mukavasti, mutta ilman ähkyn tunnetta. Jos ruoka oli suurenmoista, sitä oli myös paikan henkilökunta. Suosittelenkin vilpittömästi makumatkaa Raumalle sekä Ravintola Sydvestiin!

Ravintola Sydvest on avoinna tiistaista lauantaihin. Arkisin klo 11.00 – 14.00 tarjoillaan lounasta. Lounaslistoihin voit tutustua etukäteen tämän linkin kautta.

Illallinen on tarjolla klo 19.00 – 22.00. Lauantaisin ravintola on avoinna klo 16.00 – 23.00. Pöytävaraukset ovat suositeltavia!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Ravintola Sydvestin kanssa.

Uniikki Funkkishotelli Vanhan Rauman sydämessä

Hotelli Vanha Rauma, Rauma

Yksi bloggaamisen hienouksista on, että aika-ajoin pääsee testaamaan hotelleja, jotka eivät pelkästään ole ainutlaatuisia vaan joilla on mielenkiintoinen historia takanaan. Yksi tällaisista uniikeista paikoista on ehdottomasti Vanhan Rauman sydämessä sijaitseva Hotelli Vanha Rauma.

Hotelli Vanha Rauma lyhyesti

Hotelli Vanha Rauma sijaitsee Unescon maailmanperintökohteeksikin listatussa Rauman Vanhankaupungin sydämessä, Kalatorin kupeessa. Vieressä sijaitsee Pyhän Kolminaisuuden kivikirkon rauniot 1400-luvulta. Ja onpa merikin yltänyt kauan sitten tänne asti.

Hotelli Vanha Rauman rakennuksen historia vie 1930-luvulle, jolloin funkkistalo rakennettiin varastoksi ja kaupaksi. Hotellina rakennus on toiminut 1980-luvulta lähtien. Nykyiset omistajat Kaisa ja Jari Salli ovat luotsanneet hotellia vuodesta 2011. Tänä aikana hotelli on saatettu vastaamaan 2010-luvun matkailijan tarpeita.

Hotellissa on yksi yhden hengen ja 20 kahden hengen huonetta, joista jälkimmäisiin mahtuu 1-2 lisävuodetta. Kaikki huoneet on sisustettu yksilöllisesti, rakennuksen funkkispiirteitä kunnioittaen. Huoneissa on klassikkohuonekaluja Yrjö Kukkapuron suunnittelemista tuoleista Eileen Grayn pöytiin.

Hotellin alakerrasta löytyy 50-paikkainen Ravintola Kalatori, joka tarjoaa kunkin sesongin mukaan lähialueen tuottajien tuoreista ja korkealaatuisista raaka-aineista valmistettuja ruokia.

Aamuisin ravintola toimii hotellivieraiden aamiaistilana, päivällä on tarjolla lounasta ja iltaisin á la carte-annoksia.

Ravintola Kalatori on avoinna maanantaista torstaihin klo 11.00 – 14.00 sekä 17.00 – 22.00. Perjantaisin ravintola on auki 11.00 – 14.00 ja 17.00 – 23.00. Lauantaisin klo 14.00 – 23.00. Sunnuntaisin ravintola on suljettu. Pöytävaraukset suuremmille ryhmille ovat suositeltavia.

Tänään 

Saavumme marraskuun hämärässä Raumalle. Vanha Rauma hehkuu pimeässä vanhaa tunnelmaa. Vanhankaupungin liikkeiden ovet on koristeltu havuilla ja valoilla. Myös näyteikkunoiden sisutusmaailma henkii lähestyvää joulua. Ajamme hitaasti puutaloja ihastellen läpi Rauman, Kalatorin laidalle, josta löytyy kaksikerroksinen Hotelli Vanha Rauma.

Meidät otettiin hotellin vastaanotossa hyvin ystävällisesti vastaan. Saimme myös menovinkkejä illalle, Raumalla on nimittäin jo perinteeksi muodostunut Pikimust Perjanda, jolloin yrittäjät pitävät liikkeitään auki poikkeuksellisesti pimeästä pimeään eli klo 7.00 – 21.00. Tarjolla on myös erikoistarjouksia, joilla voi alkaa täyttää ”pukinkonttia”. Huom. Kerrankin ajoissa! 😉

Suuntasimme askeleemme yläkertaan, josta löytyy osa hotellin huoneista. Kiva yksityiskohta löytyy heti huoneiden ovista; hotellihuoneiden numerot ovat hyvin funkkistyylisellä fontilla painettuja, joten sisustaja on ajatellut pienen pieniäkin yksityiskohtia. Julkisissa tiloissa kannattaa nostaa myös katse kattoon; hotellin valaisimet sopivat äärimmäisen hyvin talon henkeen.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Itse hotellihuone on suuri, kuten kylpyhuonekin. Huoneesta aivan ensimmäisenä silmiin käy sisustuksen pyöreät muodot; esimerkiksi sänkyjen pääty sopii rakennuksen henkeen mainiosti kuten myös Eileen Grayn suunnittelemat pyöreät pöydät, jotka toimivat mainiosti yöpöytinä. Huone on lisäksi hyvin siisti, ”pikatestissä” ei pölyä sormeen jää.

Pöydällä mustien nahkatuolien välissä tulijaa odottaa kiva pieni yllätys; pieni pullo kuohuviiniä, cocktail-lasillinen suklaata ja viesti ”Ol niingon gotonas!”. Tästä miniloma voi alkaa!

Ensituntumalta sängyt tuntuivat sopivan pehmeiltä ja leveiltä. Jos sää olisi sallinut, myös huoneesta antavat näkymät olisivat olleet miellyttävät – suoraan puistomaisille kirkonraunioille. Kuten kunnon kivitaloon kuuluukin, myös Hotelli Vanhassa Raumassa seinien paksuus on melkoinen, joten muutenkin hyvin hiljaiselta Vanhankirkonkadulta ei häiritseviä ääniä sisälle pääse.

Hotellin seinillä on tyyliin sopivia suurennuksia Rauma-aiheisista valokuvista ja maalauksista.

Lähdimme kävelemään Vanhan Rauman kaduille ja kapeille kujille. En enää ihmettele miksi kaupunki on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi, ihmettelen lähinnä miksi emme käy kaupungissa useamminkin? Kynttilälyhtyjen valaistessa kauppojen ovenpieliä, kahviloiden valojen heijastuessa kosteaan nupulakivikatuun, tulee väkisinkin mieleen, että tässähän on meidän ikioma ”Tallinna”.  Ja niin lähellä!

Jossain vaiheessa matkailijalle tulee nälkä emmekä ole poikkeuksia myöskään tässä suhteessa. Raumalle on tullut viime vuosien aikana useita fine dining-paikkoja, joista valitsimme illallispaikaksi tänä kesänä avatun ja Kuninkaankadun varrella sijaitsevan Ravintola Sydvestin. Varsin antoisasta vierailustamme ravintolaan pääset pian lukemaan lisää, pysy siis mukana.

Herkullisen illallisen jälkeen kävelimme merituulen saattelemana takaisin hotellille. Rauma on sopivan kokoinen kaupunki, täällä kaikki on kävelyetäisyydellä, niin myös Hotelli Vanha Rauma.

Nukkumattia ei tarvinnut kuuman suihkun jälkeen kauaa houkutella ja vajosin syvään uneen. Taisin unessa seikkailla Vanhan Rauman tunnelmallisilla kaduillakin.

Aamulla vuorossa oli aamupalan testaus. Ilahduttavaa on, että aamiaista tarjotaan viikonloppuisin klo 11.00 asti, joten jos sinulla ei ole kiire, voit kerrankin nauttia heräämisestä kaikessa rauhassa mukavan sängyn ja pehmeiden petivaatteiden sylissä.

Aamupalalla oli tarjolla jokaiselle jotakin naposteltavaa; mm. hedelmiä, mysliä, pekonia, munakasta, leikkeleitä ja tietenkin kalaa. Tällä tankkauksella on hyvä aloittaa uusi päivä.

Tässä vaiheessa koittaa hetki joka tulee matkailijalle väistämättä eteen nimittäin lähteminen. Hotelli Vanhassa Raumassa olisi mieluusti viihtynyt vielä yön jos toisenkin. Hotelli onkin mainio tukikohta Rauman matkailuhelmien tutkimiseen.

Mikäli olet enemmän mieltynyt hieman nykyaikaisempiin hotellirakennuksiin mutta haluat kokea uniikin huoneen tunnelman, Sallin yrittäjäpariskunnalla on tarjota myös sinulle oiva tukikohta kaupungin toiselta laidalta kanaalin varrelta, nimittäin skandinaavisen raikas Pienhotelli Cityhovi.

Kuva: Jari Salli.

Kuva: Jari Salli.

Tämänkin hotellin 18 huoneesta jokainen on sisustettu yksilöllisesti. Tarjolla on myös allergiahuoneita. Huoneet on remontoitu 2010 – 2016 aikana. Hotellivieraiden käytössä on lisäksi sauna. Runsas aamiainen kuuluu myös tämän hotellin palveluihin.

Tule siis nauttimaan olostasi Raumalle!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Hotelli Vanhan Rauman kanssa.