Browsing Category

Pirkanmaa

Helvetistä itään – Helvetinjärven kansallispuisto

Helvetinjärven kansallispuisto, Ruovesi 

Lämmin syksy on mainiota aikaa ulkoiluun. Suomessa on lukuisia kansallispuistoja jotka tarjoavat mahdollisuuksia retkeilyyn kuin yöpymiseen. Yksi tällaisista lyhyemmistä reiteistä on Helvetinjärven kansallispuistosta löytyvä Helvetistä itään-luontopolku.

Pituutta reitille tulee neljän kilometrin verran. Mikäli luontopolku kuulostaa liian lyhyeltä, kansallispuisto tarjoaa erilaisia patikointireittejä peräti 40 kilometrin verran. Tämän linkin takaa löytyy Metsähallituksen retkikartta Helvetinjärven kansallispuistoon.

Syksyn ruskaa katsomassa

Mökkimme sijaitsee Virroilla ja sieltä kotiin päin tulessa päätimme käydä mahtavan aurinkoisen syyspäivän johdosta reippailemassa Helvetinjärven maisemissa. Viimeksi olemme kansallispuistossa käyneet noin 23 vuotta sitten, joten oli jo aikakin käydä. Mielikuvissa luontopolusta on jäänyt mieleen luonnonmukaisuus, vaikeakulkuisuus ja tietenkin polun puolivälistä löytyvä Helvetinjärven rotkolaakso sekä Helvetinkolu.

Helvetinjärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja sen pinta-ala on 50 km2. Rotkolaakso ja kolu muodostuivat 150 – 200 miljoonaa vuotta sitten kun luonnonvoimat varsin kovakouraisesti siirtelivät maankuoria. Helvetinkolu on noin pari metriä leveä ja 40 metriä korkea kalliosola.

Iso Helvetinjärvi on osa kapeiden ja jyrkkärantaisten rotkojärvien jonoa. Samanlaisia järviä ovat alueelta löytyvä Pitkä Helvetinjärvi, Luomajärvi ja Kovero. Kalliojyrkänteet kohoavat korkeimmillaan 180 – 210 metriä merenpinnan yläpuolelle. Monin paikoin jyrkänteet nousevat pystysuorina seinäminä kymmenien metrien korkeuteen järvien vedenpinnantasosta.

Kansallispuistoon pääsee parhaiten autolla: Kansallispuiston länsiosaan ajetaan Kuru-Virrat -tieltä (nro 65) Kallion kylästä. Puiston itäosaan on opasteet Ruovesi-Virrat -tieltä (nro 66) Pohtion kylän kautta.

Helvetin portti

Parkkeeraamme automme Kankimäen parkkipaikalle. Parkkipaikka on tupaten täynnä autoja ja ulkoilijoita. Parkkipaikan vieressä on opastaulu joka esittelee Ruoveden palveluita. Vieressä sijaitsee myös Ravintola Helvetin Portti jonka ruokalistalta löytyy 700 metrin päässä kasvaneiden villisikojen ja strutsien tuotteita esim. hampurilaisten tai ribsien muodossa. Tarjolla on myös kasvisvaihtoehtoja. Ja huom. koirat ovat ravintolaan tervetulleita!

Saunajurtta.

Myynnissä on myös Helvetti-aiheisia t-paitoja, villasukkia sekä erilaisia matkamuistoja. Kuulemme, että ravintola on käydessämme avoinna viimeistä päivää, tosin syyslomaviikolla luukut vielä avautuvat lomalaisten iloksi. Suosittelen maistamaan villisikaburgeria, jonka muhkeassa pihvissä maistuu omanlainen riistan maku, mausteita ja lisukkeita säästelemättä. Mikäli et ehdi syyslomalla Helvetinjärvelle, ravintola aukeaa jälleen ensi keväänä.

Huom. ravintolan yhteydestä löytyy myös vesiwc sekä suihku, jota pienestä lisämaksusta on retkeilijöiden mahdollista käyttää. Ravintola vuokraa lisäksi sähköistettyjä Caravan-matkapaikkoja, mökkiä järven rannassa sekä Kankijärven rannalta löytyvää saunajurttaa, jossa saunominen on varmasti aivan oma kokemuksensa.

Helvetistä itään

Alitamme puista tehdyn portin Helvettiin. Vasemmalta löytyy taulu jossa esitellään niin reittejä kuin alueen luontoa.

Lähdemme matkaan. Luontopolun alku myötäilee hiekkatietä jossa mahtuu helposti niin ajamaan autolla kuin kävelemään vierekkäin.

Varsinainen luontopolku kaartuu oikealle kuusimetsän siimekseen, samalla kaventuen selvästi aikaisemmasta. Polku on pyritty pitämään luonnonmukaisena ja vaikka se on katettu niin soralla, puutasoilla kuin pitkospuilla, on polku paikoittain erittäin vaihtelevaa eikä näin ollen valitettavasti sovi lastenrattaille tai henkilöille jolla on ongelmia kulkemisen kanssa. Polku myös nousee jyrkästi ylöspäin, tuoden eteen tiheästi rakennettuja portaita ja niiden myötä pikkuhiljaa kasvavaa puuskutusta.

Siellä täällä polun päälle on syysmyrskyissä kaatunut puita, jolloin ulkoilijat ovat tehneet uusia polkuja joko puiden yli tai mahdollisuuksien mukaan kiertäen ne. Matkan varrella on muutamia luontoon ja alueen kulttuurihistoriaan liittyviä opastauluja, joiden parissa voi hieman tasata hengitystään.

Luontopolun varrelle osuu pimeästä kuusimetsästä, myrskyn kaatamiin aukkoalueisiin ja mahtaviin järvimaisemiin, joita noin kahden kilometrin päässä oleva Iso Helvetinjärvi tarjoaa.

Muistojemme mukaan, parikymmentä vuotta sitten ei näköalapaikalla näin hienoja katettuja polkuja tai rakennettua näköalapaikkaa ollut. Nykyinen näköalapaikka on huomattavasti turvallisempi syksyn ja kevään liukkailla kuin paljaalla kalliolla kävely.

Helvetinkolu tunnettiin jo vuosisatoja sitten

Helvetinkolu oli tunnettu matkailunähtävyys jo 1800-luvulla. Alueella ovat metsällä ja maalausretkillä kulkeneet myös Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre.

Jo aikoinaan metsässä risteili erilaisia polkuja jotka veivät mm. Ruoveden kirkolle kuin Virroilta Tampereelle. Tämä jälkimmäinen markkinapolku tunnettiin myös viinatienä. Liekö korpikuusenkyyneleellä sekä metsäisillä saloilla ollut jotain asian kanssa tekemistä?

Muu perhe päättää laskeutua Helvetinkolun kalliosolan alas, itse valitsen portaat. Ja kyllä portaita sitten piisaakin kymmenittäin alas järven rantaan asti. Rannan nuotiopaikalta savukiehkurat nousevat ylös, lähes yhtä nopeasti kuin itse laskeudun alas. Ison Helvetinjärven rannasta löytyy laituri, nuotiopaikka, kuivakäymälä (varaa oma wc-paperirulla mukaan) sekä Metsähallituksen päivätupa.

Sekä päivätuvassa kuin nuotiopaikalla on retkeilijöitä tulen ääressä nautiskelemassa sunnuntai-iltapäivästä ja avotulella paistuvista herkuista.

Päivätupa on mainio tukikohta

Päivätupa on herttainen kohde. Sisällä on pirttipöytä tuoleineen sekä seinänvierustoja kiertävät suuret penkit. Seinällä on naulakko johon on kertynyt kesän aikana paikan päällä käyneiden vaatteita uimapuvuista sadetakkeihin.

Takan lisäksi syvennyksestä löytyy kamina tykötarpeineen. Halkoja voi hakea ulkoa puuvajasta. Juomavettä ei täältä tosin löydy.  Valitettavasti tuvassa tai sen ympäristössä leiriytyminen yö yli on kielletty, paikka sopisi pidempi aikaisempaan oleskeluun vallan mainiosti. Lähimmät telttailualueet löytyvät Isolta Ruokejärveltä ja Luomajärveltä. Täältä voit ladata itsellesi Helvetinjärven retkikohde-esite.

Päivätuvalta Helvetinkolulle pääseminen on lähes mahdotonta, vaikka matkaa ei ole kuin parikymmentä metriä. Sen verran paljon puita ja irtokiviä on kalliolta pudonnut polun päälle. Tosin se ei kaikkia pidättele, ei tosiaankaan, mutta tällainen täti-ihminen jättää puiden ja kivien yli kiipeilyn tällä kertaa toiseen kertaan.

Iso Helvetinjärvi on hieno paikka eväsretkeillä koko perheen voimin! Autiotupa ja lähialue on muuten yksi niistä etelä-Suomen paikoista joissa kännykkäyhteydet eivät toimi (etsii verkkoa). Tämä on hyvä asia tiedostaa jos hätä jostain syystä tulee käteen.

Ylöspääseminen onkin aivan oma urakkansa, onneksi matkan varrelle on tehty välitasoja penkkeineen niille jotka haluavat levätä tai päästää parempikuntoiset kipuajat ohitseen.

Korpikuusen kannon alla

Jatkan matkaa luontopolulla, muun perheen jäädessä kiipeilemään rannan kivien ja puiden päällä.

Polku haarautuu useaan muuhun reittiin jotka ovat puisilla opasviitoilla hyvin merkittyjä. Vaihtoehtoina olisi mm. Kaukovaellusreitti E6, Haukan hieta ja Ruokkeenharju. Helvetistä itään-reitti kaartuu vasemmalle ohi suurien kaatuneiden puiden jotka toimivat luonnon omana kasvualustana maastossa.

Valtaosa kierroksen polusta kulkee suolla pitkospuiden päällä. Pitkospuita on myös korotettu kahdella, kolmella puurimalla ja polun kulkeminen vie kaiken havainnoinnin pois luonnon ihastelemisesta. Syyssateiden vuoksi suo on märkä ja pitkospuut liukkaat. Suoalueen jälkeen olevalle pienelle mäennyppylälle on tuotu retkipöytiä ja -penkkejä eväiden syömistä varten.

Kapea polku vie takaisin pimeähköön kuusimetsään sekä lopulta alkuperäiselle hiekkatielle. Helvetistä itään-luontopolku on korkeuseroineen sen verran mäkinen, että neljän kilometrin kulkemiseen järvi-pysähdyksen kanssa, kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin alun perin olimme ajatelleet tassutteluun kuluvan. Ilta on jo pitkällä kunnes koko perhe on kasassa ja lämpimässä autossa kotimatkalla. Olipa huikea reissu kaiken kaikkiaan, näkisittepä meidän punaiset posket!

Vaellus- ja ulkoilureittien lisäksi Helvetinjärven kansallispuisto tarjoaa mm. melontareittejä, lintujen bongausta, geokätköjä, lumikenkäilyä, kalastusta sekä mahdollisuutta niin kallio- kuin jääkiipeilyyn.

 

 

 

 

 

Aito ja alkuperäinen – Tampereen Vohvelikahvila

Tampereen Vohvelikahvila, Tampere 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Tampereen Vohvelikahvilan kanssa

Ulkomaisten bloggaajien sivustoilla on viime aikoina vilahdellut useammin kuin kerran viittauksia Tampereen Vohvelikahvilaan. Unohtamatta blogeissa tai sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia, kahvilan herkullisista vohveliannoksista. Olihan se lähdettävä koko perheen voimin Tampereelle Vohvelikahvilaan ottamaan selvää tästä herkullisesta kohteesta. Tervetuloa mukaan maistelumatkalle Manseen!

Tampereen Vohvelikahvila lyhyesti

Tampereen Vohvelikahvila sijaitsee Tampereen ydinkeskustassa lyhyellä Ojakadulla, kivenheiton päässä Tammerkoskesta sekä Pikku kakkosen leikkipuistosta.

Rakennus, jossa vohvelikahvila sijaitsee, on pikkuruinen kivitalo joka on rakennettu vuonna 1926. Alkujaan talo on palvellut kahden auton autotallina ja onpa rakennuksessa ollut nähtävästi myös jonkilaista autonhuoltoa tarjolla, koska perustuksista löytyi remontin yhteydessä rasvamonttu.

Tampereen Vohvelikahvila on Tampereen ensimmäinen laatuaan ja se on perustettu vuonna 1992. Nykyinen omistaja Jaana Hanttu on emännöinyt kahvilaa vuodesta 1998 alkaen. Vohveleita on paistettu ”salaisella reseptillä” kahvilan alkuajoista lähtien. Vohvelikahvilassa pyritään ottamaan kaikki allergeenit huomioon. Myös vegevohvelit onnistuvat, ja tämä onkin tuonut kahvilaan valveutuneita asiakkaita ulkomaita myöten.

Tampereen Vohvelikahvilan omaa tuotantoa olevat Mansikka- ja Omenalimonadit.

Makeiden ja suolaisten vohveleiden lisäksi kahvilasta saa mm. jäätelöannoksia sekä erikoiskahveja. Juomalista on varsin kattava.

Vohvelikahvilasta saa 10 % alennuksen opiskelijakortilla.

Kahvila on avoinna: arkisin klo 10.00 – 20.00, lauantaisin klo 10.00 – 19.00 ja sunnuntaisin klo 11.00 – 19.00.

Vohvelikahvilan osoite: Tampereen Vohvelikahvila, Ojakatu 2, Tampere.

Kohteessa

Helteinen sää saattelee meidät todella lyhyelle Ojakadulle. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin Tampereella asunut vuoteen 1997 asti, vohvelikahvila on minulle täysin uppo-outo ilmestys. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä herkkusuiden on käytävä vohvelikahvilan anti testaamassa. Kahvila on idyllinen pieni talo keskellä katua. Sen ylle kaareutuu vehreä vaahtera joka antaa suojaa paahteelta kahvilan ulkopuolella istuville kahvittelijoille.

Ojakatu on lyhyt.

Astumme sisälle hieman hämärään kahvilaan. Jos talo on pikkuruinen, on kahvila sisältäkin pieni ja suorastaan intiimi. Auringon paiste on houkutellut herkuttelijat ulos joten saamme blogeissa mainitun ja varsin suositun sohvanurkkauksen itsellemme.

 

Kahvilan omistaja Hanttu häärää tiskin takana pirtsakoiden neitosten, Jutta Häkkilän ja Rosa Salon kanssa. Tilaa ei ole suunnattoman paljon ja kun tiskin taakse vielä ahtautuu mieheni kuvaamaan annosten valmistumista, näyttää tiskin taus kuin sillit olisivat purkissa. Hanttu kertoo, ettei tilanne ole suinkaan ainutlaatuinen, yleensä kiirepäivinä tiskin takana työskentelee kolmesta neljään henkilöä kerrallaan, pylly pyllyä vasten.

Näppärästi Jutta valmistaa tilaamamme vohveliannokset. Tyttäreni valitsi yllättävän pitkältä ruokalistalta yhden kahvilan suosituimmista annoksista, lämminsavulohivohvelin. Mieheni valitsi lakuvohveli ja itse valitsi listan ulkopuolelta sesongin mukaisen mansikkavohvelin. Kolmen vohvelin valmistamiseen menee aikaa korkeintaan kymmenen minuuttia, joten nämä jos mitkä ovat pikaruokaa.

Mansikkaunelma.

Pöytään tuodut annokset ovat sykähdyttäviä, aineksissa ei nimittäin ole säästelty. Mansikkaisessa vohveliunelmassa rapean vohvelin päällä on vaniljajäätelöä, roima annos kermaa sekä mansikoita, joiden päälle on lirutettu kinuskiraitoja.

Lakuvohveli.

Lakuvohveliannoksessa on vohvelin päällä lakritsajäätelöä, kermavaahtoa, lakritsakastiketta sekä strösseleitä. Suolaisessa savukala-annoksessa on vohveli jonka päällä on lämminsavulohta, kermaviiliraejuustokastiketta, tilliä sekä sitruunaviipale. Juomaksi valitsimme kuuman päivän johdosta Tampereen Vohvelikahvilan omaa tuotantoa olevat Mansikka- ja Omenalimonadit.

Savulohivohveli.

Jo mainitun lämminsavulohivohvelin lisäksi vohvelikahvilan myydyimpiä annoksia ovat makea ja suolainen vuohenjuustovohveli sekä kasvisvohveli. Citylehden äänestyksessä muuten valittiin Tampereen Vohvelikahvilan jäätelövohveli kahdesti Tampereen parhaimmaksi!

Vohveleita saa myös sesongin mukaan ohi listan, tarjolla on tuolloin mm. mansikkaa, raparperia, mustikka, omenaa ja suppilovahveroa lisukkeina Tampereen pelloilta ja lähimetsistä. Varsinaisesta lähiruoasta on siis kyse!

Nauti välittömästi!

Vohvelit ovat todella hyvä vaihtoehto esimerkiksi pikkunälkään tai lounaaksi. Hanttu kertoo, että edellisellä viikolla vohvelikahvilassa oli käynyt japanilainen nuori mies, joka annoksen saatuaan oli kuvannut sitä sosiaaliseen mediaan ainakin 50 eri kulmasta, jolloin kahvilan henkilökunnan oli pitänyt kehottaa nuorta miestä syömään annoksensa, vohvelin maku nimittäin kärsii, mikäli sen annetaan odottaa… Vinkki! Tämän kahvilan kohdalla kannattaa jättää annoskuvien ottamiset vähemmälle ja keskittyä yksinkertaisesti nauttimaan annoksestaan välittömästi sekä hyvällä ruokahalulla. Nam!

Paahtopaistivohveli.

Tampereen Vohvelikahvila on todellakin paikka josta ei poistuta myrtsinä, siitä pitää huolen niin näkö- ja makuaisteja hellivät vohveliannokset kuin myös mutkaton henkilökunta joilla läikehtii alati hymynvire suupielissä. Tervetuloa Tampereen parhaaseen Vohvelikahvilaan!

Tarjolla tyylikästä majoitustilaa Tampereen ytimessä!

TK City Homes, Tampere 

*Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä TK City Homesin kanssa. TK City Homes kuuluu Taitokaari konserniin.

Tampere on saanut varsin valloittavan vaihtoehdon hotelliasumiselle kun TK City Homes alkoi viime vuoden lopulla vuokrata Hämeenkadun paraatipaikalta skandinaavisen raikkaita huoneistoja myös yksityisille.

Kuva: TK City Homes.

Rautatieläisten talo lyhyesti

TK City Homesin huoneistot sijaitsevat Hämeenkatu 2:ssa joka myös Rautatieläistentalona ja Berthana tunnetaan. Vuonna 1896 rakennettu ja Bruno Granholmin suunnittelema uusrenessanssityylinen rakennus kätkee monta elämänmakuista tarinaa paksujen seiniensä taakse. Aluksi rakennuksessa asui rautatieläisiä virkamiehiä. Kaksikerroksinen rakennus korotettiin vuonna 1921 kolmikerroksiseksi.

Viimeisin suurempi uudistus koettiin vuonna 1936 kun uuden Tampereen rautatieaseman myötä Hämeenkadun ja Rautatienkadun pintaa madallettiin ja rakennuksen entinen kellari muutettiin liikehuoneistoiksi.

Berthaksi talo nimettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1997 rakennuksessa asuneen asemapäällikön Johan Gustav Johanssonin rouvan Berthan mukaan. Tamperelaiset tuntevat rakennuksen myös ”Vikkulan talona” alakerrassa sijainneen suorastaan legendaarisen Vikkulan kaupan johdosta.

Nykyisin rakennuksessa on liike-, toimisto- ja asuinhuoneistoja.

Kohteessa

Saimme perheeni kanssa mahdollisuuden tutustua TK City Homesin huoneistoihin. Henkilökohtaisesti olen todella iloinen, että tällaisia uusia mahdollisuuksia tarjotaan myös Tampereen suunnalla, nimittäin kaupunki on kuulu kesäajastaan joka on niin täynnä tapahtumia, että hotellien huonekapasiteetti on todella kovilla.

Tiesimme jo hieman mitä odottaa Tampereelle tullessa, nimittäin TK City Homesin nettisivujen valokuvat ovat loistavasti otettuja. Silti koskaanhan ei tiedä kuin vasta kohteessa mitä ovien takaa todella paljastuu.

Kuva: TK City Homes.

Huoneistoilla on parkkipaikat sisäpihalla, joka on vallan mainio juttu autolliselle. Myös autottoman on todella helppo tulla Berthalle, koska se sijaitsee vastapäätä rautatieasemaa ja tulevaisuudessa rakennettavaa linja-autoasemaa. Kaupungin keskusta on todella helppo ottaa haltuun kävellen.

Olimme saaneet sisäänpääsykoodit ja ohjeet näppärästi kännykkäämme, joten pääsimme sisälle helposti. Molemmat TK City Homesin huoneistot sijaitsevat 3. kerroksessa johon ei valitettavasti ole hissiä. Rakennus on osittain suojeltu, joten hissin rakentaminen olisi hyvin mutkikas prosessi.

Porttikäytävä on varsin edustava.

Huoneistojen avaimet löytyvät ovien viereisistä turvakaapeista vaihtuvien koodien takaa, joten avaimia ei tarvitse lähteä hakemaan mistään epämääräisistä paikoista.

Huoneisto 9

Majapaikkanamme toimi huoneisto nro 9 jossa on vuodepaikat neljälle. Enpä ole vähään aikaan majoittunut talossa jossa olisi ollut noin korkeat huoneet. Ja myös hiljaisuus oli merkille pantavaa. Huoneistomme ikkunat aukeavat sisäpihalle ja yli metrin paksuiset seinät pitivät niin ulkomaailman kuin naapuritkin hiljaisina. Aivan uskomaton tunne, olimme sentään Tampereen ydinkeskustassa lauantai-iltana.

Kuva: TK City Homes.

Kuva: TK City Homes.

Kuva: TK City Homes.

59 neliöiseen erittäin siistiin huoneistoon kuuluu makuuhuone, iso olohuone sekä keittiö. Pienessä makuuhuoneessa on kaksi vuodepaikkaa oman taulutelevision kera. Keittiö on täysin varusteltu kapselikahvinkeittimestä astianpesukoneeseen, ja keittiön kaapeista löytyy kaikki tarvittavat astiat tarjoiluun sekä ruoanlaittoon, myös kattiloita ja paistinpannuja!

Mikäli lomalla ei ruoanlaitto tahdo innostaa, ei tarvitse kuin kävellä raput alas kadulle ja Tampere tarjoaa sinulle parhaintaan! Stockmann ja Lidl ovat naapurissa ja samasta korttelista löytyy Vohvelikahvila, ravintola Bertha, Burger King ja Bistro 14 sekä huhtikuussa avattava uusi ravintola Kajo. Erityisen ilahduttavaa on uuden Kauneushoitolan tulo toukokuussa rakennuksen 1. kerrokseen, halutessasi voit vaikka kylpytakki päälläsi pyyhältää sisäkautta hoitoihin.

Kylpytakista puheen ollen niin kylpytakit, pyyhkeet kuin vuodevaatteet kuuluvat huoneiston hintaan mukaan. Ilahduttavaa on, että pehmeät materiaalit olivat Finlaysonin valikoimasta. Arvostan! James Finlayson kun perusti puuvillatehtaan alun perin juurikin Tampereelle…

Huoneisto 12

Seuraavana päivänä pääsimme kurkistamaan samassa kerroksessa sijaitsevaan huoneisto 12. Kurkistus oli rakkautta ensi silmäyksellä, aivan ihana kohde! Keskipäivän auringonvalossa huoneisto antoi parastaan!  Erittäin tyylikkäästi, ripauksella glamouria sisustetussa huoneistossa on vuodepaikkoja kuudelle. Hämeenkadun kulmassa sijaitsevista kaari-ikkunoista voi seurata Tampereen menoa vaikka viinilasillisen kera. Huokaus!

Kuva: TK City Homes.

Kuva: TK City Homes.

Huoneistossa on 119 neliötä ja kolme makuuhuonetta, joista suurin on jokaisen naisen unelma. Sisustuksen lisäksi huoneeseen kutsuu 180 cm moottorisänky sekä taulu-tv. Kylpyhuoneesta löytyy kuivaava pesukone sekä myös sauna, jossa voi rentoutua rankan päivän jälkeen, olit sitten lomalla tai työmatkalla. Myös tämän huoneiston keittiöstä löytyy täysin varusteltu keittiö. Molemmissa huoneistoissa on käytössä myös ilmainen wifi.

Kaiken kaikkiaan molemmat huoneistot ovat valloittavia. Mikäli haluat lomailla omassa rauhassa, mutta Tampereen ytimessä, on TK City Homesin huoneistot varteenotettava vaihtoehto. Huoneistot ovat isoja, toimivia sekä täysin varisteltuja, puhumattakaan niiden tyylikkäästä ilmeestä. Kukapa meistä ei kaipaisi lomaansa hieman luksusta, sitä nimittäin on tarjolla näissä huoneistoissa!

Ainoa miinusmerkkinen asia taitaakin sitten olla se kotiinlähtö…

Jutun otsikkokuva on TK City Homesin.

 

 

 

 

Päivä jolloin minusta tuli melkein kartanonomistaja

Tarina siitä etteivät kaikki unelmat aina ota toteutuakseen – ei vielä!

Jokaisella meistä on unelmia, pienempiä tai isompia. Minulla on teini-iästä asti ollut kolme unelmaa joista kaksi on jo toteutunut. Tämä on kertomus siitä viimeisestä joka melkein toteutui, mutta viime metreillä kariutui elämän karikkoon.

Minulla on pienestä asti ollut unelmana omistaa kartano. Juuri niin, kartano! Onko minulle pienenä luettu liikaa prinsessakertomuksia vai onko unelmien lähde mustavalkoisista Suomi-filmeistä peräisin, en tiedä, mutta tämä unelma on ja pysyy.

Muutama vuosi sitten Suomen valtio päätti alkaa myymään ”turhaa” omaisuuttaan pois. Ensimmäisenä myyntivuorossa olivat vanhat rautatieasemat, lakkautettujen varuskuntien rakennukset, pienet myllyt ja niin – kartanot. Valtion kiinteistölaitos muuttui samassa yhteydessä Senaattikiinteistöksi.

Helsingin Sanomat otsikoi lokakuussa 2014: Ostaisitko vetoisan mutta kulttuurihistoriallisen arvokkaan kartanon? Jutussa esiteltiin muutamaa myyntiin tulevaa kartanoa kuten Anjalan kartanoa Kouvolasta, Pukkilan kartanoa Salosta ja Rapolan kartanoa Sääksmäeltä. Ja tästä Hesarin jutusta alkoi lähes kahden vuoden piina, joka päättyi hieman yli vuosi sitten. Kyllä todellakin, ostaisin! Kiinnostuimme jutun perusteella Rapolasta.

Rapolan kartano lyhyesti

Rapolan kartanolla on historialliset juuret syvällä Suomen maaperässä. Rapola sijaitsee Sääksmäellä nykyisen Valkeakosken alueella. Sääksmäki tihkuu historiaa. Lähietäisyydellä on Voipaalan kartano sekä 1550-luvulla rakennettu ihastuttava Sääksmäen harmaakivikirkko.

Kartanon keskiaikaisista omistajista tiedetään mm. Matti, Olli Nevari sekä Cuningas de Rapalum. Viimeksi mainittu omistaja löytyy paavin pannakirjasta vuodelta 1340. Liekö Rapolassa ollut kuningas vai onko nimi vain ollut muinaista hämäläistä huumorintajua, varmuus siitä jää historiaan tai tässä tapauksessa pannakirjan rivien välille.

Kartano vaihtoi omistajasukuja noin 100 vuoden välein, vuonna 1727 kartano siirtyi Svinhufvudin suvulle. Tähän ajanjaksoon sisältyy myös suomalaisittain merkittävin jakso kartanon historiassa kun Suomen kolmas presidentti, Pehr Evind Svinhufvud, syntyi Rapolassa joulukuussa 1861. Rapolan puistoon on pystytetty muistopatsas vuonna 1937.

Rapolasta on jäänyt lukuisia tarinoita elämään. Onpa kartanon keltaisessa kamarissa kesäisin viettänyt päiviään myös Akseli Gallen-Kallela, kerrotaan myös muiden kultakauden taiteilijoiden kartanon mailla vierailleen. Tiedetään myös erään kartanonomistajan päättäneen päivänsä konkurssin jälkeen kartanon tallissa ja kummittelevan nykyisin tilalla.

Nykyinen Rapolan päärakennus on suojeltu tämän vuoden  tammikuussa. Talo on rakennettu vuonna 1813 ja on hyvin riisuttu ja yksinkertainen. Päärakennuksen lisäksi tilaan kuuluu 17 rakennusta eri vuosisadoilta. Suuri punakivinavetta on ollut aikoinaan Hämeen suurin.

Rapolan kartanon entisillä mailla on maan suurin muinaisjäännösalue. Rapolanharjulta löytyy Rapolan muinaislinnan rauniot, alhaalta pellolta kalmistoalue sekä rautakautinen muinaispelto. Alueella on myös hyvin rikas kasvisto, täältä löytyy valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppialueita ja tervaleppäkorpia.

Ennen myyntiä kartanossa toimi kesäisin museo ja kartanon maat olivat vuokrattuna viljelijöille.

Rapolanharju ja muinaispolut ovat edelleen ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytettävissä. Rapolanharjulle on käynti Voipaalan kartanon pihalta.

Tapolan kartano ei ole avoinna vierailijoille.

Viime vuonna

Niin, kun kuulimme että Rapola on tulossa myyntiin, lähti heti postia myynnistä vastaaville tahoille. Kävimme ohikulkiessa myös jokaiseen vuodenaikaan katsomassa Rapolan pihapiiriä Sääksmäellä, ja joka kerta kartano tuntui vastaavan kutsuuni.

Alkoi hakemuksen rustaus, rahoituksen pohdinta ja samalla koko tämän hetkisen elämämme läpikäynti. Olisimmeko valmiita lähtemään Sääksmäelle pois pääkaupunkiseudun sykkeestä? Mitkä asiat muuttuisivat muutossa? Jaksaisimmeko kulkea Helsingin ja Sääksmäen väliä ja millä?  Miten rahoittaisimme kartanon remontoimisen ja millä ylläpitäisimme valtavaa rakennuskantaa? Antaako pankki lisää lainaa? Menisikö nykyinen koti kaupaksi ja missä aikataulussa? Täyttäisimmekö Museoviraston ehdot? Ja näiden kysymysten lisäksi ilmassa oli tietenkin paljon unelmointia, haaveilua ja uusia suunnitelmia.

Paljon kysymyksiä ja vähitellen niihin alettiin saada myös vastauksia. Keväällä 2016 kohde tuli viimein myyntiin ja saimme sovittua esittelyajan Rapolaan. Lähdimme innokkaina liikkeelle. Sääksmäelle päästyämme selvisi, että esittelyssä oli mukana myös toinen perhe ja talon esittelijälle ei ollut kiirinyt sana, että olimme edes tulossa paikan päälle. Kiersimme kartanon ullakolta kellariin, ja silloin se iski – talo ei enää ”puhunut” meille. Se varma olo, joka oli lähes puolitoista vuotta lämmittänyt sisintäni, oli poissa.

Eikä olo parantunut vaikka kuinka kiersimme ihania piharakennuksia, tutkimme kerroksellista kartanon historiaa lähietäisyydeltä, ihmettelimme vajoissa olevia esineitä vanhoista kaukaloista hevoskärryihin ja pohdimme remontointimahdollisuuksia yhdessä esittelijän, rakennuksen entisen huoltomiehen kanssa.

Kotimatkalla oli tyhjä olo. Kun totesin perheelleni, ettei kartano tule meille, he sanoivat tunteneensa saman. Jätimme kuitenkin tarjouksemme määräpäivään mennessä ja jäimme odottamaan. Tällä kertaa odotusta ei palkittu, itse asiassa myynnistä vastannut henkilö ei edes ottanut yhteyttä vaikka lupasi, vaan jouduimme käsittelyn jälkeen kyselemään tulosta, vaikka kyllä, olihan se päätös jo ”tiedossa”. En tiedä oliko vastaus vain mielipahan lievitystä, mutta myyntihenkilön mukaan meillä oli ollut paras hakemus sekä rakennuksen jatkokäyttösuunnitelmat, mutta Rapola meni silti toisille. Itse asiassa juuri sille saksalais-suomalaiselle perheelle joka oli esittelyssä samaan aikaan kanssamme.

Näin tämä unelma jäi toteutumatta tällä kertaa. Jos jotain positiivista etsii, sain tehtyä surutyön loppuun näin henkilökohtaisen blogitekstin muodossa. Joku voi ihmetellä, että mikä tässä nyt oli niin iso surunaihe, on niitä suurempiakin menetyksiä ihmiselämässä. Niin on mutta unelmista ei pidä luopua koskaan. Mehän emme, onneksi, tiedä mitä kaikkea elämä tuo tullessaan, mutta kannattaa silti mennä sinne minne sydän kuljettaa. Vielä ei ollut kartanon vuoro, mutta ehkäpä jo ensi vuonna?             

Killinkosken Wanha Tehdas – Monipuolinen museokeskittymä

Killinkoski & Wanha Tehdas, Virrat

Seuraavaksi vien teidät jälleen yhteen kesälomakohteeseeni, nimittäin Virtain ja Ähtärin välistä löytyvälle Killinkosken kylälle.

Täältä löytyy Wanha Tehdasmiljöö, joka suorastaan pursuaa hieman erilaisia, mielenkiintoisia museoita sekä rustiikkisia näyttelykokonaisuuksia.

Tehtaan vieressä kimaltelee Vuolteenjärvi.

Killinkoski & Wanha Tehdas lyhyesti

Killinkosken Wanhan Tehtaan vanhimmat osat on rakennettu vuonna 1908 ja on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemia. Rakennus on nykyisin suojelukohde.

Wanha Tehdas on alkujaan toiminut P. G. Holmin nauhatehtaana, myöhemmin Inka Oy:nä.

Wanhan Tehtaan uumenista löytyy mm. 100-vuotista tehdasperintöä esittelevä Nauhateollisuusmuseo, uuden karhea Into-keskus, laaja Kamerataivas – valokuvaamisen erikoistunut Suomen Kameramuseo, Kylämuseo: Killin Parturi-kampaamo, ajankohtainen Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely, Nostalgiset lelut-näyttely, VPK:n palokalusto näyttely, Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila sekä Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma.

Wanha Tehdasmiljöö.

Wanhassa Tehtaassa voi myös tehdä löytöjä Kirpputorihallissa ja Kirjakirppu-myymälässä. Intoutua taiteesta Taidegalleria Killin Kalleriassa, ostaa nauhoja Killinkosken tehtaanmyymälästä sekä herkutella museokäynnin lopuksi Wanhan tehtaan kuppilassa.

Tänään

Meidän perinteinen kesälomakäynti alkaa lähes joka kerta samalla tavalla eli yläkerran vuonna 2002 avatusta Kirpputorihallista. Tämä on aivan valtava kirpputori, jossa on myynnissä kaikenlaista tavaraa taivaan ja maan välistä. Kiinnosti sitten maalaisromantiikka kuten hevosten päitset, vanhat lehdet ja levyt tai uusimmat liikuntavälineet.

Valinnan vaikeutta…

Tavaroiden hinnat ovat kohtuulliset, ja erityisen mukavaa on, että täältä usein löytää juuri niitä asioita joita pääkaupunkiseudun kirpputoreilla ei ole tarjolla. Meidän traditioihin kuuluu joka kesäinen villasukkaparin ostos tulevaa talvea varten. Tällä kertaa mukaan lähtivät myös iloisen väriset lapaset sekä kesälukemista mökille.

Kirpputorihallin vieressä on valokuvagalleria, jossa tällä kertaa oli Antero Takalan Twilight Inari-valokuvanäyttely esillä.

Kamerataivas

Joka vuosi käymme myös vuonna 2007 avatussa Suomen Kameramuseon Kamerataivaassa, jonka näyttely on varsin kivasti toteutettu. Jos olet kiinnostunut vanhoista kameroista ja kameratekniikasta, täältä varmasti löydät mielenkiintoista katsottavaa. Valikoimassa on peräti 2500 esinettä! Museon perusnäyttely pohjautuu testamenttilahjoitukseen, jonka Rainer ja Sirkka Mattlin ovat Suomen Valokuvahistorialliselle Yhdistykselle lahjoittaneet.

Museon suurin ja pienin kamera.

Museoon on lavastettu vanhan ajan elokuvateatteri nostalgisine Pekka ja Pätkä-leffajulisteineen, 70-luvun mainoskuvaamo, kylpyhuonekehittämö sekä Killinkoskella toimineen Valokuvaamo Tenholan alkuperäinen kalusto. Museo on ainutlaatuinen paikka!

Teatteri sisältä.

70-luvun mainoskuvaamo.

Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma

Seuraavaksi siirrymme tutkailemaan Vanhojen opetusvälineiden kokoelmaa, joka on näin 70-luvulla syntyneelle kovin tutun oloinen paikka. Nykyisille lapsille ja nuorille kokoelma on varsin erikoinen.

Esillä on täytettyjä eläimiä, kyykäärme lasipullossa, piirrettyjä pahvitauluja, mankeli, Harmooni, liitutaulu ja sokerina kakun päällä Nokia-merkkinen kuminen utare-opetuslaite. Varsinaista historianhavinaa menneen ajan luokkahuoneista, vain lasten äänet puuttuvat…

Tämä kokoelma on ollut ehdoton kesävieraidemme suosikkipaikka, vaikkakaan esineisiin ei valitettavasti saa koskea.

Opetustarvikekokoelman vieressä on Kirjakirppu, josta voi löytää edullisia kirja-aarteita useamman vuosikymmenen takaa. Putiikista tulee mieleen 80-luvun kirjastot.

Kylämuseo: Killin parturi-kampaamo

Mennessämme tehtaan rappusia kerroksen alaspäin, täältä löytyy ihka oikea Killinkoskella toiminut Killin parturi-kampaamo, tosin muovipleksien takaa. Esineitä on 1930-luvulta aina tähän päivään. Kokoelma on Eila Hömmön keräämä.

Onpa täälläkin jotain tuttua, kasarina omat kampaamokäynnit aloittaneelle… Esimerkiksi vanha päähän laitettava kuivauspömpeli. Ja entä nuo seinällä olevat paperiset hiusmallit, aika eksoottisia! 😉

Nostalgiset lelut-näyttely ja VPK:n palokalusto näyttely

Mikkelikutomon hallitilasta löytyy kaksi varmasti perheen pienimpiä kiinnostavaa näyttelyä. Hallin perältä löytyy vanhoja VPK:n palokalustoon liittyviä tavaroita ja esineitä, sammutusletkuista Land Rover-paloautoon.

Käsin pumpattavat vesipumput.

Nostalgiset lelut-näyttelyssä on esillä Rita Halttusen laajasta kokoelmasta mollamaijoja, nukkeja ja leluja. Esillä on ihanan söpöjä nalleja, ja entäs sitten nuo vanhat nukenvaunut? Katsottavaa on niin paljon, että menee tovi jos toinenkin, ennen kuin oma lapsuuden aikainen lelu näyttelystä löytyy.

Killinkosken tehtaanmyymälä

Samasta kerroksesta löytyy myös Killinkosken tehtaanmyymälä, josta voi ostaa kotiin viemisiksi metrikaupalla kaikennäköisiä nyörejä, nauhoja ja vetoliinoja.  Ja ei kuulkaas hinnat päätä huimaa!

Into-keskus

Uuden karheana uutuutena löytyy tämän vuoden huhtikuussa avattu Into-keskus. Keskuksessa esitellään Nyströmin kulttuurisuvun vaiheita sekä virtolaisen kuvaajan I. K. Inhan elämää.

Keskuksen perustana on Aamu Nyströmin testamenttilahjoitus Virtain kaupungille. Testamentin ehtona oli perustaa kaupunkiin Into-keskus, johon sijoitetaan testamentin mukana tullut jäämistö sekä muuta materiaalia.

Nykyaikaisin tehostein pääset tutustumaan I. K. Inhan elämään.

Keskukseen onkin lavastettu Nyströmien työhuone, jonka läpi kävellessä saat mukaasi tuulahduksen menneistä ajoista Jäähdyspohjan Valkeajärven kulttuurikodista.

I.K. Inhan Toiveiden mailla-näyttely

I.K. Inha (1865 – 1930) tunnettiin taitavana kansallisvalokuvaajana. Valokuvauksen lisäksi hän työskenteli myös toimittajana, kääntäjänä, kriitikkona ja kirjailijana.

Vas. puolella I.K. Inhan Toiveiden mailla-näyttely. Oik. puolella Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely.

Vilhonkatu, Helsinki. Kuva: I. K. Inha 1908, Suomen Valokuvataiteen museo.

Inhan elämään keskittyvän näyttelyn lisäksi, Into-keskuksessa on toteutettu kaksi I. K. Inhan kuviin perustuvaa valokuvanäyttelyä.

Ensimmäisenä näyttelynä on Toiveiden mailla-valokuvanäyttely. Näyttelyssä on mukana yhteensä 40 mustavalkoista Inhan ottamaa valokuvaa, joissa esitellään Inhan Padasjoen kuvausmatkan otoksia vuodelta 1913. Osa kuvista ei ennen tätä näyttelyä ole ollut esillä, eikä kuvia löydy Inhan kirjoistakaan. Nyt on siis lähes ainutkertainen mahdollisuus tutustua taidokkaasti otettuihin valokuviin.

Näyttely on avoinna 30.9.2017 asti.

I.K. Inha – Mansikit Pariisin

Into-keskuksen salista löytyy toinen Inhan valokuvanäyttelyistä. Tämän näyttelyn aiheena on vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely ja erityisesti lehmät sekä heidän omistajansa. Kuvat ovat omalla tavallaan hyvin persoonallisia, suorastaan sympaattisia.

I.K. Inhan kuvasarjasta Suomen maatalous, 1899. Kuva: Suomen Valokuvataiteen museo.

Näyttely on avoinna 30.9.2017 asti.

Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely

Into-keskuksesta löytyy nyt myös Wanhan tehtaan suunnitelleelle arkkitehdille Josef Stenbäckille omistettu, pysyvä näyttely. Näyttelyssä esitellään hänen rakennuspiirustuksia mm. Killinkosken kirkosta, Virtain Pappilasta, sekä useista muista kuuluisista rakennuksista.

Virtain uuden pappilan rakennuspiirustus, piirtänyt Josef Stenbäck.

Nauhateollisuusmuseo

Sisäpihalta löytyy sisäänkäynti vanhaan pannuhuoneeseen rakennettuun Killin Kalleriaan, vanhaan pajaan rakennettuun Wanhan tehtaan kuppilaan sekä Nauhateollisuusmuseoon.

Viimeisenä käymme katsomassa Nauhateollisuusmuseon. Rakennuksen toisesta kerroksesta, entisestä tehtaan valmistusosastosta sekä ompelimosta löytyy varsinainen laitteiden ihmemaa.

Nauhateollisuusmuseo.

Museo on Pohjoismaissa ainoa laatujaan. Lähin vastaava löytyy Ronsdorfista Saksasta. Nauhateollisuusmuseossa on vanhoja, omalla tavallaan tosi hienoja laitteita ja koneita, joilla on aikojen saatossa kudottu, päärmätty ja tikattu erilaisia nauhoja sekä merkkejä.

Vanhat valokuvat elävöittävät museota. Kannattaa vilkaista pientä konttoria laitteiden takana. Täälläkö esimies on istunut ja valvonut tuotantoa?

Entisestä ompelimosta löytyy merkkejä jos jonkinlaisia.

Kullakin merkillä on omat tietonsa kortille tallennettuna.

Muumimerkki. Olisiko 80-luvulta?

Konesalin jälkeen on pieni huone, joka on täynnä erilaisia merkkejä ja etikettejä muumeista kaupunkien pr-merkkeihin. Joukossa on monta tutunnäköistä kankaanpalasta. Mitä kaikkea mielensyövereihin oikein tallentuukaan vuosien varrella?

Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on etikettihuoneen viereinen näyttelytila, joka on omistettu Killinkosken omalle taiteilijalle, Marjaliisa Pitkärannalle (1941 – 2003) ja hänen kattavalle tuotannolleen.

Taiteilijan työpöytä.

Alkuperäinen piirros Marjaliisa Pitkäranta.

Et ehkä tunnista häntä nimeltä, mutta työt puhuvat puolestaan. Esillä on useita taiteilijan piirtämiä herttaisia postikortteja, kirjojen kuvituksia sekä postimerkkejä.

Elinaikanaan taiteilija piirsi kahdeksan postimerkkihin päätynyttä kuvaa. Löytyypä Marjaliisan kuvituksia myös tietyn aikakauden oppikirjoistakin. Näyttelytila muistuttaa pienten tyttöjen ”ihanuuksien ihmemaata”.

Into-keskuksesta löytyy opetustauluja, jotka ovat myynnissä.

Kaiken kaikkiaan käynti Killinkosken Wanhassa Tehtaassa on sykähdyttävä. Monta niin kovin erilaista museota, ja silti niin lähellä toisiaan. Kävijällä on mahdollisuus tutkia menneiden aikojen elämää hyvin konkreettisesti.

Kaikkiin museoihin ja näyttelyihin on vapaa pääsy, joten konkurssia et tällä museokäynnillä tule kokemaan. Päinvastoin, olet lähtiessäsi monta ajatusta ja kokemusta rikkaampi!

Aukioloajat

Wanha Tehdas on auki 30.9.2017 asti, ma-pe klo 10.00 – 17.00, la 10.00 – 15.00 ja su 12.00 – 17.00. Maksullisia ryhmäopastuksia on tarjolla tilauksesta.