Browsing Category

Pirkanmaa

Tarjolla tyylikästä majoitustilaa Tampereen ytimessä!

TK City Homes, Tampere 

*Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä TK City Homesin kanssa. TK City Homes kuuluu Taitokaari konserniin.

Tampere on saanut varsin valloittavan vaihtoehdon hotelliasumiselle kun TK City Homes alkoi viime vuoden lopulla vuokrata Hämeenkadun paraatipaikalta skandinaavisen raikkaita huoneistoja myös yksityisille.

Kuva: TK City Homes.

Rautatieläisten talo lyhyesti

TK City Homesin huoneistot sijaitsevat Hämeenkatu 2:ssa joka myös Rautatieläistentalona ja Berthana tunnetaan. Vuonna 1896 rakennettu ja Bruno Granholmin suunnittelema uusrenessanssityylinen rakennus kätkee monta elämänmakuista tarinaa paksujen seiniensä taakse. Aluksi rakennuksessa asui rautatieläisiä virkamiehiä. Kaksikerroksinen rakennus korotettiin vuonna 1921 kolmikerroksiseksi.

Viimeisin suurempi uudistus koettiin vuonna 1936 kun uuden Tampereen rautatieaseman myötä Hämeenkadun ja Rautatienkadun pintaa madallettiin ja rakennuksen entinen kellari muutettiin liikehuoneistoiksi.

Berthaksi talo nimettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1997 rakennuksessa asuneen asemapäällikön Johan Gustav Johanssonin rouvan Berthan mukaan. Tamperelaiset tuntevat rakennuksen myös ”Vikkulan talona” alakerrassa sijainneen suorastaan legendaarisen Vikkulan kaupan johdosta.

Nykyisin rakennuksessa on liike-, toimisto- ja asuinhuoneistoja.

Kohteessa

Saimme perheeni kanssa mahdollisuuden tutustua TK City Homesin huoneistoihin. Henkilökohtaisesti olen todella iloinen, että tällaisia uusia mahdollisuuksia tarjotaan myös Tampereen suunnalla, nimittäin kaupunki on kuulu kesäajastaan joka on niin täynnä tapahtumia, että hotellien huonekapasiteetti on todella kovilla.

Tiesimme jo hieman mitä odottaa Tampereelle tullessa, nimittäin TK City Homesin nettisivujen valokuvat ovat loistavasti otettuja. Silti koskaanhan ei tiedä kuin vasta kohteessa mitä ovien takaa todella paljastuu.

Kuva: TK City Homes.

Huoneistoilla on parkkipaikat sisäpihalla, joka on vallan mainio juttu autolliselle. Myös autottoman on todella helppo tulla Berthalle, koska se sijaitsee vastapäätä rautatieasemaa ja tulevaisuudessa rakennettavaa linja-autoasemaa. Kaupungin keskusta on todella helppo ottaa haltuun kävellen.

Olimme saaneet sisäänpääsykoodit ja ohjeet näppärästi kännykkäämme, joten pääsimme sisälle helposti. Molemmat TK City Homesin huoneistot sijaitsevat 3. kerroksessa johon ei valitettavasti ole hissiä. Rakennus on osittain suojeltu, joten hissin rakentaminen olisi hyvin mutkikas prosessi.

Porttikäytävä on varsin edustava.

Huoneistojen avaimet löytyvät ovien viereisistä turvakaapeista vaihtuvien koodien takaa, joten avaimia ei tarvitse lähteä hakemaan mistään epämääräisistä paikoista.

Huoneisto 9

Majapaikkanamme toimi huoneisto nro 9 jossa on vuodepaikat neljälle. Enpä ole vähään aikaan majoittunut talossa jossa olisi ollut noin korkeat huoneet. Ja myös hiljaisuus oli merkille pantavaa. Huoneistomme ikkunat aukeavat sisäpihalle ja yli metrin paksuiset seinät pitivät niin ulkomaailman kuin naapuritkin hiljaisina. Aivan uskomaton tunne, olimme sentään Tampereen ydinkeskustassa lauantai-iltana.

Kuva: TK City Homes.

Kuva: TK City Homes.

Kuva: TK City Homes.

59 neliöiseen erittäin siistiin huoneistoon kuuluu makuuhuone, iso olohuone sekä keittiö. Pienessä makuuhuoneessa on kaksi vuodepaikkaa oman taulutelevision kera. Keittiö on täysin varusteltu kapselikahvinkeittimestä astianpesukoneeseen, ja keittiön kaapeista löytyy kaikki tarvittavat astiat tarjoiluun sekä ruoanlaittoon, myös kattiloita ja paistinpannuja!

Mikäli lomalla ei ruoanlaitto tahdo innostaa, ei tarvitse kuin kävellä raput alas kadulle ja Tampere tarjoaa sinulle parhaintaan! Stockmann ja Lidl ovat naapurissa ja samasta korttelista löytyy Vohvelikahvila, ravintola Bertha, Burger King ja Bistro 14 sekä huhtikuussa avattava uusi ravintola Kajo. Erityisen ilahduttavaa on uuden Kauneushoitolan tulo toukokuussa rakennuksen 1. kerrokseen, halutessasi voit vaikka kylpytakki päälläsi pyyhältää sisäkautta hoitoihin.

Kylpytakista puheen ollen niin kylpytakit, pyyhkeet kuin vuodevaatteet kuuluvat huoneiston hintaan mukaan. Ilahduttavaa on, että pehmeät materiaalit olivat Finlaysonin valikoimasta. Arvostan! James Finlayson kun perusti puuvillatehtaan alun perin juurikin Tampereelle…

Huoneisto 12

Seuraavana päivänä pääsimme kurkistamaan samassa kerroksessa sijaitsevaan huoneisto 12. Kurkistus oli rakkautta ensi silmäyksellä, aivan ihana kohde! Keskipäivän auringonvalossa huoneisto antoi parastaan!  Erittäin tyylikkäästi, ripauksella glamouria sisustetussa huoneistossa on vuodepaikkoja kuudelle. Hämeenkadun kulmassa sijaitsevista kaari-ikkunoista voi seurata Tampereen menoa vaikka viinilasillisen kera. Huokaus!

Kuva: TK City Homes.

Kuva: TK City Homes.

Huoneistossa on 119 neliötä ja kolme makuuhuonetta, joista suurin on jokaisen naisen unelma. Sisustuksen lisäksi huoneeseen kutsuu 180 cm moottorisänky sekä taulu-tv. Kylpyhuoneesta löytyy kuivaava pesukone sekä myös sauna, jossa voi rentoutua rankan päivän jälkeen, olit sitten lomalla tai työmatkalla. Myös tämän huoneiston keittiöstä löytyy täysin varusteltu keittiö. Molemmissa huoneistoissa on käytössä myös ilmainen wifi.

Kaiken kaikkiaan molemmat huoneistot ovat valloittavia. Mikäli haluat lomailla omassa rauhassa, mutta Tampereen ytimessä, on TK City Homesin huoneistot varteenotettava vaihtoehto. Huoneistot ovat isoja, toimivia sekä täysin varisteltuja, puhumattakaan niiden tyylikkäästä ilmeestä. Kukapa meistä ei kaipaisi lomaansa hieman luksusta, sitä nimittäin on tarjolla näissä huoneistoissa!

Ainoa miinusmerkkinen asia taitaakin sitten olla se kotiinlähtö…

Jutun otsikkokuva on TK City Homesin.

 

 

 

 

Päivä jolloin minusta tuli melkein kartanonomistaja

Tarina siitä etteivät kaikki unelmat aina ota toteutuakseen – ei vielä!

Jokaisella meistä on unelmia, pienempiä tai isompia. Minulla on teini-iästä asti ollut kolme unelmaa joista kaksi on jo toteutunut. Tämä on kertomus siitä viimeisestä joka melkein toteutui, mutta viime metreillä kariutui elämän karikkoon.

Minulla on pienestä asti ollut unelmana omistaa kartano. Juuri niin, kartano! Onko minulle pienenä luettu liikaa prinsessakertomuksia vai onko unelmien lähde mustavalkoisista Suomi-filmeistä peräisin, en tiedä, mutta tämä unelma on ja pysyy.

Muutama vuosi sitten Suomen valtio päätti alkaa myymään ”turhaa” omaisuuttaan pois. Ensimmäisenä myyntivuorossa olivat vanhat rautatieasemat, lakkautettujen varuskuntien rakennukset, pienet myllyt ja niin – kartanot. Valtion kiinteistölaitos muuttui samassa yhteydessä Senaattikiinteistöksi.

Helsingin Sanomat otsikoi lokakuussa 2014: Ostaisitko vetoisan mutta kulttuurihistoriallisen arvokkaan kartanon? Jutussa esiteltiin muutamaa myyntiin tulevaa kartanoa kuten Anjalan kartanoa Kouvolasta, Pukkilan kartanoa Salosta ja Rapolan kartanoa Sääksmäeltä. Ja tästä Hesarin jutusta alkoi lähes kahden vuoden piina, joka päättyi hieman yli vuosi sitten. Kyllä todellakin, ostaisin! Kiinnostuimme jutun perusteella Rapolasta.

Rapolan kartano lyhyesti

Rapolan kartanolla on historialliset juuret syvällä Suomen maaperässä. Rapola sijaitsee Sääksmäellä nykyisen Valkeakosken alueella. Sääksmäki tihkuu historiaa. Lähietäisyydellä on Voipaalan kartano sekä 1550-luvulla rakennettu ihastuttava Sääksmäen harmaakivikirkko.

Kartanon keskiaikaisista omistajista tiedetään mm. Matti, Olli Nevari sekä Cuningas de Rapalum. Viimeksi mainittu omistaja löytyy paavin pannakirjasta vuodelta 1340. Liekö Rapolassa ollut kuningas vai onko nimi vain ollut muinaista hämäläistä huumorintajua, varmuus siitä jää historiaan tai tässä tapauksessa pannakirjan rivien välille.

Kartano vaihtoi omistajasukuja noin 100 vuoden välein, vuonna 1727 kartano siirtyi Svinhufvudin suvulle. Tähän ajanjaksoon sisältyy myös suomalaisittain merkittävin jakso kartanon historiassa kun Suomen kolmas presidentti, Pehr Evind Svinhufvud, syntyi Rapolassa joulukuussa 1861. Rapolan puistoon on pystytetty muistopatsas vuonna 1937.

Rapolasta on jäänyt lukuisia tarinoita elämään. Onpa kartanon keltaisessa kamarissa kesäisin viettänyt päiviään myös Akseli Gallen-Kallela, kerrotaan myös muiden kultakauden taiteilijoiden kartanon mailla vierailleen. Tiedetään myös erään kartanonomistajan päättäneen päivänsä konkurssin jälkeen kartanon tallissa ja kummittelevan nykyisin tilalla.

Nykyinen Rapolan päärakennus on suojeltu tämän vuoden  tammikuussa. Talo on rakennettu vuonna 1813 ja on hyvin riisuttu ja yksinkertainen. Päärakennuksen lisäksi tilaan kuuluu 17 rakennusta eri vuosisadoilta. Suuri punakivinavetta on ollut aikoinaan Hämeen suurin.

Rapolan kartanon entisillä mailla on maan suurin muinaisjäännösalue. Rapolanharjulta löytyy Rapolan muinaislinnan rauniot, alhaalta pellolta kalmistoalue sekä rautakautinen muinaispelto. Alueella on myös hyvin rikas kasvisto, täältä löytyy valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppialueita ja tervaleppäkorpia.

Ennen myyntiä kartanossa toimi kesäisin museo ja kartanon maat olivat vuokrattuna viljelijöille.

Rapolanharju ja muinaispolut ovat edelleen ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytettävissä. Rapolanharjulle on käynti Voipaalan kartanon pihalta.

Tapolan kartano ei ole avoinna vierailijoille.

Viime vuonna

Niin, kun kuulimme että Rapola on tulossa myyntiin, lähti heti postia myynnistä vastaaville tahoille. Kävimme ohikulkiessa myös jokaiseen vuodenaikaan katsomassa Rapolan pihapiiriä Sääksmäellä, ja joka kerta kartano tuntui vastaavan kutsuuni.

Alkoi hakemuksen rustaus, rahoituksen pohdinta ja samalla koko tämän hetkisen elämämme läpikäynti. Olisimmeko valmiita lähtemään Sääksmäelle pois pääkaupunkiseudun sykkeestä? Mitkä asiat muuttuisivat muutossa? Jaksaisimmeko kulkea Helsingin ja Sääksmäen väliä ja millä?  Miten rahoittaisimme kartanon remontoimisen ja millä ylläpitäisimme valtavaa rakennuskantaa? Antaako pankki lisää lainaa? Menisikö nykyinen koti kaupaksi ja missä aikataulussa? Täyttäisimmekö Museoviraston ehdot? Ja näiden kysymysten lisäksi ilmassa oli tietenkin paljon unelmointia, haaveilua ja uusia suunnitelmia.

Paljon kysymyksiä ja vähitellen niihin alettiin saada myös vastauksia. Keväällä 2016 kohde tuli viimein myyntiin ja saimme sovittua esittelyajan Rapolaan. Lähdimme innokkaina liikkeelle. Sääksmäelle päästyämme selvisi, että esittelyssä oli mukana myös toinen perhe ja talon esittelijälle ei ollut kiirinyt sana, että olimme edes tulossa paikan päälle. Kiersimme kartanon ullakolta kellariin, ja silloin se iski – talo ei enää ”puhunut” meille. Se varma olo, joka oli lähes puolitoista vuotta lämmittänyt sisintäni, oli poissa.

Eikä olo parantunut vaikka kuinka kiersimme ihania piharakennuksia, tutkimme kerroksellista kartanon historiaa lähietäisyydeltä, ihmettelimme vajoissa olevia esineitä vanhoista kaukaloista hevoskärryihin ja pohdimme remontointimahdollisuuksia yhdessä esittelijän, rakennuksen entisen huoltomiehen kanssa.

Kotimatkalla oli tyhjä olo. Kun totesin perheelleni, ettei kartano tule meille, he sanoivat tunteneensa saman. Jätimme kuitenkin tarjouksemme määräpäivään mennessä ja jäimme odottamaan. Tällä kertaa odotusta ei palkittu, itse asiassa myynnistä vastannut henkilö ei edes ottanut yhteyttä vaikka lupasi, vaan jouduimme käsittelyn jälkeen kyselemään tulosta, vaikka kyllä, olihan se päätös jo ”tiedossa”. En tiedä oliko vastaus vain mielipahan lievitystä, mutta myyntihenkilön mukaan meillä oli ollut paras hakemus sekä rakennuksen jatkokäyttösuunnitelmat, mutta Rapola meni silti toisille. Itse asiassa juuri sille saksalais-suomalaiselle perheelle joka oli esittelyssä samaan aikaan kanssamme.

Näin tämä unelma jäi toteutumatta tällä kertaa. Jos jotain positiivista etsii, sain tehtyä surutyön loppuun näin henkilökohtaisen blogitekstin muodossa. Joku voi ihmetellä, että mikä tässä nyt oli niin iso surunaihe, on niitä suurempiakin menetyksiä ihmiselämässä. Niin on mutta unelmista ei pidä luopua koskaan. Mehän emme, onneksi, tiedä mitä kaikkea elämä tuo tullessaan, mutta kannattaa silti mennä sinne minne sydän kuljettaa. Vielä ei ollut kartanon vuoro, mutta ehkäpä jo ensi vuonna?             

Killinkosken Wanha Tehdas – Monipuolinen museokeskittymä

Killinkoski & Wanha Tehdas, Virrat

Seuraavaksi vien teidät jälleen yhteen kesälomakohteeseeni, nimittäin Virtain ja Ähtärin välistä löytyvälle Killinkosken kylälle.

Täältä löytyy Wanha Tehdasmiljöö, joka suorastaan pursuaa hieman erilaisia, mielenkiintoisia museoita sekä rustiikkisia näyttelykokonaisuuksia.

Tehtaan vieressä kimaltelee Vuolteenjärvi.

Killinkoski & Wanha Tehdas lyhyesti

Killinkosken Wanhan Tehtaan vanhimmat osat on rakennettu vuonna 1908 ja on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemia. Rakennus on nykyisin suojelukohde.

Wanha Tehdas on alkujaan toiminut P. G. Holmin nauhatehtaana, myöhemmin Inka Oy:nä.

Wanhan Tehtaan uumenista löytyy mm. 100-vuotista tehdasperintöä esittelevä Nauhateollisuusmuseo, uuden karhea Into-keskus, laaja Kamerataivas – valokuvaamisen erikoistunut Suomen Kameramuseo, Kylämuseo: Killin Parturi-kampaamo, ajankohtainen Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely, Nostalgiset lelut-näyttely, VPK:n palokalusto näyttely, Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila sekä Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma.

Wanha Tehdasmiljöö.

Wanhassa Tehtaassa voi myös tehdä löytöjä Kirpputorihallissa ja Kirjakirppu-myymälässä. Intoutua taiteesta Taidegalleria Killin Kalleriassa, ostaa nauhoja Killinkosken tehtaanmyymälästä sekä herkutella museokäynnin lopuksi Wanhan tehtaan kuppilassa.

Tänään

Meidän perinteinen kesälomakäynti alkaa lähes joka kerta samalla tavalla eli yläkerran vuonna 2002 avatusta Kirpputorihallista. Tämä on aivan valtava kirpputori, jossa on myynnissä kaikenlaista tavaraa taivaan ja maan välistä. Kiinnosti sitten maalaisromantiikka kuten hevosten päitset, vanhat lehdet ja levyt tai uusimmat liikuntavälineet.

Valinnan vaikeutta…

Tavaroiden hinnat ovat kohtuulliset, ja erityisen mukavaa on, että täältä usein löytää juuri niitä asioita joita pääkaupunkiseudun kirpputoreilla ei ole tarjolla. Meidän traditioihin kuuluu joka kesäinen villasukkaparin ostos tulevaa talvea varten. Tällä kertaa mukaan lähtivät myös iloisen väriset lapaset sekä kesälukemista mökille.

Kirpputorihallin vieressä on valokuvagalleria, jossa tällä kertaa oli Antero Takalan Twilight Inari-valokuvanäyttely esillä.

Kamerataivas

Joka vuosi käymme myös vuonna 2007 avatussa Suomen Kameramuseon Kamerataivaassa, jonka näyttely on varsin kivasti toteutettu. Jos olet kiinnostunut vanhoista kameroista ja kameratekniikasta, täältä varmasti löydät mielenkiintoista katsottavaa. Valikoimassa on peräti 2500 esinettä! Museon perusnäyttely pohjautuu testamenttilahjoitukseen, jonka Rainer ja Sirkka Mattlin ovat Suomen Valokuvahistorialliselle Yhdistykselle lahjoittaneet.

Museon suurin ja pienin kamera.

Museoon on lavastettu vanhan ajan elokuvateatteri nostalgisine Pekka ja Pätkä-leffajulisteineen, 70-luvun mainoskuvaamo, kylpyhuonekehittämö sekä Killinkoskella toimineen Valokuvaamo Tenholan alkuperäinen kalusto. Museo on ainutlaatuinen paikka!

Teatteri sisältä.

70-luvun mainoskuvaamo.

Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma

Seuraavaksi siirrymme tutkailemaan Vanhojen opetusvälineiden kokoelmaa, joka on näin 70-luvulla syntyneelle kovin tutun oloinen paikka. Nykyisille lapsille ja nuorille kokoelma on varsin erikoinen.

Esillä on täytettyjä eläimiä, kyykäärme lasipullossa, piirrettyjä pahvitauluja, mankeli, Harmooni, liitutaulu ja sokerina kakun päällä Nokia-merkkinen kuminen utare-opetuslaite. Varsinaista historianhavinaa menneen ajan luokkahuoneista, vain lasten äänet puuttuvat…

Tämä kokoelma on ollut ehdoton kesävieraidemme suosikkipaikka, vaikkakaan esineisiin ei valitettavasti saa koskea.

Opetustarvikekokoelman vieressä on Kirjakirppu, josta voi löytää edullisia kirja-aarteita useamman vuosikymmenen takaa. Putiikista tulee mieleen 80-luvun kirjastot.

Kylämuseo: Killin parturi-kampaamo

Mennessämme tehtaan rappusia kerroksen alaspäin, täältä löytyy ihka oikea Killinkoskella toiminut Killin parturi-kampaamo, tosin muovipleksien takaa. Esineitä on 1930-luvulta aina tähän päivään. Kokoelma on Eila Hömmön keräämä.

Onpa täälläkin jotain tuttua, kasarina omat kampaamokäynnit aloittaneelle… Esimerkiksi vanha päähän laitettava kuivauspömpeli. Ja entä nuo seinällä olevat paperiset hiusmallit, aika eksoottisia! 😉

Nostalgiset lelut-näyttely ja VPK:n palokalusto näyttely

Mikkelikutomon hallitilasta löytyy kaksi varmasti perheen pienimpiä kiinnostavaa näyttelyä. Hallin perältä löytyy vanhoja VPK:n palokalustoon liittyviä tavaroita ja esineitä, sammutusletkuista Land Rover-paloautoon.

Käsin pumpattavat vesipumput.

Nostalgiset lelut-näyttelyssä on esillä Rita Halttusen laajasta kokoelmasta mollamaijoja, nukkeja ja leluja. Esillä on ihanan söpöjä nalleja, ja entäs sitten nuo vanhat nukenvaunut? Katsottavaa on niin paljon, että menee tovi jos toinenkin, ennen kuin oma lapsuuden aikainen lelu näyttelystä löytyy.

Killinkosken tehtaanmyymälä

Samasta kerroksesta löytyy myös Killinkosken tehtaanmyymälä, josta voi ostaa kotiin viemisiksi metrikaupalla kaikennäköisiä nyörejä, nauhoja ja vetoliinoja.  Ja ei kuulkaas hinnat päätä huimaa!

Into-keskus

Uuden karheana uutuutena löytyy tämän vuoden huhtikuussa avattu Into-keskus. Keskuksessa esitellään Nyströmin kulttuurisuvun vaiheita sekä virtolaisen kuvaajan I. K. Inhan elämää.

Keskuksen perustana on Aamu Nyströmin testamenttilahjoitus Virtain kaupungille. Testamentin ehtona oli perustaa kaupunkiin Into-keskus, johon sijoitetaan testamentin mukana tullut jäämistö sekä muuta materiaalia.

Nykyaikaisin tehostein pääset tutustumaan I. K. Inhan elämään.

Keskukseen onkin lavastettu Nyströmien työhuone, jonka läpi kävellessä saat mukaasi tuulahduksen menneistä ajoista Jäähdyspohjan Valkeajärven kulttuurikodista.

I.K. Inhan Toiveiden mailla-näyttely

I.K. Inha (1865 – 1930) tunnettiin taitavana kansallisvalokuvaajana. Valokuvauksen lisäksi hän työskenteli myös toimittajana, kääntäjänä, kriitikkona ja kirjailijana.

Vas. puolella I.K. Inhan Toiveiden mailla-näyttely. Oik. puolella Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely.

Vilhonkatu, Helsinki. Kuva: I. K. Inha 1908, Suomen Valokuvataiteen museo.

Inhan elämään keskittyvän näyttelyn lisäksi, Into-keskuksessa on toteutettu kaksi I. K. Inhan kuviin perustuvaa valokuvanäyttelyä.

Ensimmäisenä näyttelynä on Toiveiden mailla-valokuvanäyttely. Näyttelyssä on mukana yhteensä 40 mustavalkoista Inhan ottamaa valokuvaa, joissa esitellään Inhan Padasjoen kuvausmatkan otoksia vuodelta 1913. Osa kuvista ei ennen tätä näyttelyä ole ollut esillä, eikä kuvia löydy Inhan kirjoistakaan. Nyt on siis lähes ainutkertainen mahdollisuus tutustua taidokkaasti otettuihin valokuviin.

Näyttely on avoinna 30.9.2017 asti.

I.K. Inha – Mansikit Pariisin

Into-keskuksen salista löytyy toinen Inhan valokuvanäyttelyistä. Tämän näyttelyn aiheena on vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely ja erityisesti lehmät sekä heidän omistajansa. Kuvat ovat omalla tavallaan hyvin persoonallisia, suorastaan sympaattisia.

I.K. Inhan kuvasarjasta Suomen maatalous, 1899. Kuva: Suomen Valokuvataiteen museo.

Näyttely on avoinna 30.9.2017 asti.

Josef Stenbäck ja Killinkoski-näyttely

Into-keskuksesta löytyy nyt myös Wanhan tehtaan suunnitelleelle arkkitehdille Josef Stenbäckille omistettu, pysyvä näyttely. Näyttelyssä esitellään hänen rakennuspiirustuksia mm. Killinkosken kirkosta, Virtain Pappilasta, sekä useista muista kuuluisista rakennuksista.

Virtain uuden pappilan rakennuspiirustus, piirtänyt Josef Stenbäck.

Nauhateollisuusmuseo

Sisäpihalta löytyy sisäänkäynti vanhaan pannuhuoneeseen rakennettuun Killin Kalleriaan, vanhaan pajaan rakennettuun Wanhan tehtaan kuppilaan sekä Nauhateollisuusmuseoon.

Viimeisenä käymme katsomassa Nauhateollisuusmuseon. Rakennuksen toisesta kerroksesta, entisestä tehtaan valmistusosastosta sekä ompelimosta löytyy varsinainen laitteiden ihmemaa.

Nauhateollisuusmuseo.

Museo on Pohjoismaissa ainoa laatujaan. Lähin vastaava löytyy Ronsdorfista Saksasta. Nauhateollisuusmuseossa on vanhoja, omalla tavallaan tosi hienoja laitteita ja koneita, joilla on aikojen saatossa kudottu, päärmätty ja tikattu erilaisia nauhoja sekä merkkejä.

Vanhat valokuvat elävöittävät museota. Kannattaa vilkaista pientä konttoria laitteiden takana. Täälläkö esimies on istunut ja valvonut tuotantoa?

Entisestä ompelimosta löytyy merkkejä jos jonkinlaisia.

Kullakin merkillä on omat tietonsa kortille tallennettuna.

Muumimerkki. Olisiko 80-luvulta?

Konesalin jälkeen on pieni huone, joka on täynnä erilaisia merkkejä ja etikettejä muumeista kaupunkien pr-merkkeihin. Joukossa on monta tutunnäköistä kankaanpalasta. Mitä kaikkea mielensyövereihin oikein tallentuukaan vuosien varrella?

Taiteilija Marjaliisa Pitkärannan näyttelytila

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on etikettihuoneen viereinen näyttelytila, joka on omistettu Killinkosken omalle taiteilijalle, Marjaliisa Pitkärannalle (1941 – 2003) ja hänen kattavalle tuotannolleen.

Taiteilijan työpöytä.

Alkuperäinen piirros Marjaliisa Pitkäranta.

Et ehkä tunnista häntä nimeltä, mutta työt puhuvat puolestaan. Esillä on useita taiteilijan piirtämiä herttaisia postikortteja, kirjojen kuvituksia sekä postimerkkejä.

Elinaikanaan taiteilija piirsi kahdeksan postimerkkihin päätynyttä kuvaa. Löytyypä Marjaliisan kuvituksia myös tietyn aikakauden oppikirjoistakin. Näyttelytila muistuttaa pienten tyttöjen ”ihanuuksien ihmemaata”.

Into-keskuksesta löytyy opetustauluja, jotka ovat myynnissä.

Kaiken kaikkiaan käynti Killinkosken Wanhassa Tehtaassa on sykähdyttävä. Monta niin kovin erilaista museota, ja silti niin lähellä toisiaan. Kävijällä on mahdollisuus tutkia menneiden aikojen elämää hyvin konkreettisesti.

Kaikkiin museoihin ja näyttelyihin on vapaa pääsy, joten konkurssia et tällä museokäynnillä tule kokemaan. Päinvastoin, olet lähtiessäsi monta ajatusta ja kokemusta rikkaampi!

Aukioloajat

Wanha Tehdas on auki 30.9.2017 asti, ma-pe klo 10.00 – 17.00, la 10.00 – 15.00 ja su 12.00 – 17.00. Maksullisia ryhmäopastuksia on tarjolla tilauksesta. 

Kesäjuttuja: Suomen pienin museo

Maitolaiturimuseo, Tampere

Tiesitkö, että Suomen pienin museo löytyy Tampereen Velaatasta?

Museo on niin pieni, että sen ohi saattaa sujahtaa, vaikka näin kesäisin voisi hieman höllentää kaasujalkaa ja pysähtyä nautiskelemaan pirkanmaalaisista maisemista.

Maitolaiturimuseo lyhyesti

Velaatan Maitolaiturimuseo on perustettu vuonna 1993. Yli-intendenttinä toimii Timo Malmi. Maitolaituri on ennen museota toiminut Malmin isovanhempien Lahdenmäen tilan maitolaiturina, ja on rakennettu 60-luvun alussa. Ennen vanhaan maitolaiturit toimivat maitotonkkien ”säilytyksen” ohessa nuorison kokoontumispaikkana. Myös kirjailija Panu Rajala ja ”Elvis” ovat vierailleet Velaatan Maitolaiturimuseossa, tosin tämän vuosituhannen aikana.

Museon tarkoituksena on omalta osaltaan kunnioittaa menneiden sukupolvien tekemää työtä pilke silmäkulmassa sekä nostaa Velaatan kylää maailmankartalle. Piskuisessa museossa on vaihtuvia näyttelyitä sekä tietenkin SE kuuluisa sininen lehmä, jota ei voi olla näkemättä, mikäli ajaa kesäisin 338-tietä pohjoiseen.

Tänään

Hyvät ystävämme ovat asuneet Velaatassa jo pitkään ja ovat kehottaneet meitä pistäytymään museossa. Kesälomalla kun olimme, nyt oli aika pysähtyä ja viettää kulttuurillinen hetki museon antimia tutkien.

Interaktiivinen maitolaituriluuri.

Maitolaituri on sopivasti linja-autopysäkillä, joten autonkin sai näppäristä sivuun ja pois tieltä kuleksimasta. Jos olet koskaan käynyt tai nähnyt maitolaituria, tiedät ettei sinne kovin isoja tavaroita (maitotöniköiden lisäksi) mahdu. Ei myöskään tänne. Museon anti on lähinnä lehtileikkeitä ja kuvia seinillä. Mukana on mukava interaktiivinen maitolaituriluuri, joka täytyy kokea itse!

Osa Suomi 100-näyttelyä.

Tämän vuoden teemana on osuvasti Suomi 100 – Maitolaiturimuseo 25. Museon anti jatkuu sen Internet-sivuilla, joihin voit tutustua vaikka tästä linkistä.

Maitolaiturimuseo on auki vuorokauden ympäri, lokakuun alkuun asti.           

Tämä on pieni museo joka saa hyvälle tuulelle. Kannattaa ohi kulkiessasi poiketa aistimassa menneiden vuosikymmenten tunnelmaa, nykyaikaisilla mausteilla!

Pehmeitä löylyjä ja makoisia unia – Matkailutila Haapamäessä

Matkailutila Haapamäki, Virrat

Vaimeaa tuulenkohinaa koivunlehdissä, peilityyni järvi edessäsi, kaukana kujertava kyyhkynen sekä laskevan ilta-auringon lämpö ihollasi. Voiko enempää kesälomaltaan toivoa?

Tällaisia tuntemuksia on tarjolla Matkailutila Haapamäessä Virroilla. Tässä blogitarinassa siirrymme Haapamäen vehreisiin maisemiin nauttimaan kesästä ja lämmöstä!

Haapamäki lyhyesti

Matkailutila Haapamäki on tarjonnut maatilamatkailua Virtain Vaskivedellä 50 vuoden ajan. Alkuperäinen Tapion tila on ollut saman suvun omistuksessa jo yli 100 vuoden ajan. Myös matkailuyritys on kulkenut suvussa, ja on pysynyt vuosikymmenten ajan perheyrityksenä.

Tilalla on ollut kolme päätaloa; Tapio, Tuomisto ja Setälä. Jokainen isäntäpari on muokannut tilaa oman näköisekseen sekä kasvattanut tilan pinta-alaa alkuperäisestä viidestä hehtaarista peräti 85 hehtaariin. Samalla tilalle on noussut rakennuksia eri käyttötarkoituksiin sopivaksi.

Vuonna 1966 tilaa alettiin kehittää matkailun saralla rakentamalla Hellinki-mökki rantaan. Aluksi matkailutarjonta oli pientä, lähinnä yhden mökin ja saunan vuokrausta.

70-luvulle päästyä, rakennettiin tilalle Lepola- ja Riihimökit, joihin pääset kohta tutustumaan tarkemmin. Vuonna 1976 tehtiin päätalon siirto ja samalla matkailu muuttui ammattimaiseksi. Samalla vuosikymmenellä rakennettiin myös savusauna.

80-luvulla laajennettiin Setälää ruokasalilla, terassilla ja laitoskeittiöllä. Myös Metsäpirtti nousi tilalle. Elettiin matkailun osalta Haapamäen kulta-aikaa, tila oli usein matkailijoista hyvin täysi. Tila oli esimerkiksi mukana TV2:lta tulleessa Resiinaralli-ohjelmassa. Ohjelmassa kilpailijat mittelivät taitojaan erilaisissa maaseudulle sijoittuvissa työtehtävissä.

90-luku meni tilalla täysipainoisesti matkailun parissa. Tällöin kaksi sukupolvea uurasti tilan eteen töitä. Tuohon aikaan ei vielä ollut tapana ulkoistaan toimintoja, joten isäntäväki piti huolta kaikesta. Koski se sitten asiakkaita, juhlajärjestelyitä, ruokatarjoiluja, messuesittelyjä ja markkinointia tai siivousta ja pyykkihuoltoa. Vuosikauden puolivälissä hirsitalo Myllylä siirrettiin tilan maille.

Vuonna 2016 yritys siirtyi sukupolvenvaihdoksen myötä neljännelle polven edustajille Antti ja Noora Haapamäelle, jotka tuovat uutta tuulta tilan purjeisiin. Edessä on mm. rakennusten kunnostamista sekä nykyaikaistamista tämän päivän matkailijoiden vaatimuksia vastaavaksi. Työ on jo hyvällä alulla.

Vanha kyltti venevajan kulmilla.

Haapamäki tarjoaa niin perhe- kuin ryhmämajoitusta yhteensä 80 henkilölle sekä mahtavat puitteet esimerkiksi tunnelmallisille saunailloille. Majoitustiloilla on MALO-laatuluokitus sekä matkailutilalla on Maakuntien Parhaat-laatumerkin käyttöoikeus.

Mökkejä löytyy erikokoisia ja erilaisilla fasiliteeteilla, pienestä kahden hengen Hellinki-rantamökistä hirsitalo Myllylään, johon mahtuu majoittumaan kymmenen henkilöä. Myös Päätalo Setälään on mahdollista majoittua, talossa on vuodepaikkoja peräti 21. Lemmikit ovat tervetulleita mökkeihin, päätaloon lemmikeillä ei ole asiaa. Setälässä onnistuvat myös ikimuistoiset perhejuhlat sekä rippileirit.

Saunarakennuksesta löytyy niin puu- kuin savusauna, tilava saunatupa sekä uutuuttaan hohtava kylpytynnyri, puhumattakaan hiekkarannasta johon on vain 20 metriä saunasta.

Alueelta löytyy niin Tuomiston Vuorenhaltijan laavu, Hirsikota, kuin pieni luontopolkukin, joten tuntuma luontoon on käsin kosketeltavissa.

Matkailutilalta on vain 20 minuutin matka Virtain nähtävyyksille kuten Virtain Perinnekylään sekä Torisevan rotkojärville. Matkaa Kyläkauppa Keskiselle Tuuriin on vajaa tunti. Suuren kaupungin tuiskeeseen eli Tampereelle on vain 88 kilometrin ajomatka.

Tänään

Majoituimme rantamökki Lepolaan. Mökki sijaitsee aivan sananmukaisesti rannassa, ja näkymät olivat niin suomalaisen kesäiset kuin vain olla ja voi. Ilta-auringossa kalat hyppivät kaislikossa, suurten koivujen kehystäessä maisemaa. Ei voisi mökki paremmassa paikassa olla.

Lepola on kokenut suuren remontin menneen kevään aikana. Kaikki pinnat on maalattu, keittiö uusittu sekä mökin yhteyteen on rakennettu iso terassi, jolta voi iltamyöhään nautiskella Purranlahden näkymistä.

Lepola-mökin tupakeittiö.

Makuusopissa on alati muuttuva ”maalaus” seinällä.

Mökissä on täysin varustellun keittiön lisäksi oma wc pienellä suihkutilalla, tupakeittiö tv:llä sekä kaksi nukkumasoppea. Oikein hyvin tilaa neljälle reissaajalle. Mökin hintaan kuuluu oma soutuvene, grillikatos sekä tunnin saunavuoro Rantasaunassa.

Ensi kosketus saunaan

Kävelimme saunalle. Rannassa odotti vanha kirkkovenevaja joka oli aivan ihanasti harmaantunut. Rantaa pitkin kulki polku jonka varrella voi tuoksutella koiranputkien ja kukkivien lupiinien keskellä. Kaislikosta pyrähti uimaan soma parvi sorsanpoikasia.

Vanha pärekattoinen kirkkovenevaja.

Rantasauna.

Uuteen kylpytynnyriin mahtuu kuusi kylpijää samanaikaisesti.

Rantasaunalle päästyämme emme voineet kuin hiljaisina katsoa perinteistä suomalaista näkymää, joka saunan terassilta avautui Purranlahdelle. Näissä perisuomalaisissa maisemissa minun sieluni lepää. Kivahan se on ulkomailla käydä, mutta loppujen lopuksi, kyllä tämä maa on paras paikka asua – ainakin kesäisin.

Saunatupa on tumman tyylikäs.

Aukaisimme saunatuvan oven ja hupsis, mitä oven takaa löytyikään; paksua vanhaa hirttä, takka jonka perustus on tehty isoilla aidoilla kivillä sekä jyhkeät penkkiryhmät. Aivan ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä olisi vallan mahtava paikka tunnelmallisille rapujuhlille tai kesäkauden päättäjäisille. Tilalle on muuten mahdollista tilata ruokaa yhteistyöyrityksen J. L. Runebergin Herkkujen kautta, joten ei tarvitse kuin saapua paikan päälle nauttimaan.

Saunatuvasta pääsee käytävään jonka päässä on pukuhuone sekä ovi suihkutiloihin. Suihkuja on peräti kolme, joten jonotusnumeroita suihkuun ei tarvita. Suihkuhuoneesta pääsee tummaan savusaunaan, joka tuoksuu lapsuuden kesille. Savusauna on valtava, tänne mahtuisi varmasti koko suku tai ainakin lähes parikymmentä ihmistä yhtä aikaa.

Suihkutilasta pääsee myös puusaunan puolelle, joka on hieman pienempi, mutta kyllä näillekin lauteille mahtuu enemmän kuin yhden käden sormellinen saunojia. Nyt me pääsimme lämmittämään saunaa juuri niille asteille kun halusimme. Ohjeeksi saimme, että sauna on parhaimmillaan 45 minuutin päästä.

Oli muuten miellyttävää mennä saunan lämmityspuuhiin, kun kaikki oli valmiiksi laitettu; puut aseteltu kiukaan pesään ja luukku avonaisena odottaen,  että liekki valtaa pesän ja sen kuivat puut tuottaen lämpöä, joka kietoo saunojat pehmeän vilttinsä sisään. Voisiko saunan lämmitys helpommin alkaa? Varsinkin kun löylyvesi oli tuotu valmiiksi saunakiuluun, ja saunatuvassa odotti kannullinen kylmää juotavaa… Tähän palvelutasoon voisi tottua! 🙂

Kuten myös pehmeisiin löylyihin joita puukiuas antoi myöhemmin matkailijoiden iloksi. Perhe viihtyi saunassa ja rannalla pitkän kaavan mukaan, välillä kastautumaan 18 asteiseen veteen ja taas saunan lämpöön. Kyllä lihaksien jumit saivat kyytiä.

Saunan terassi.

Kylpemisen jälkeen, istuimme hiljaa saunan terassilla. Käteni hiveli kuin huomaamatta kelosta tehtyä tukipylvästä. Pylväs oli harmaa ja käden alla pinnaltaan pehmeä kuin persikka. Astelimme takaisin mökille kun aurinko laski mailleen jättäen vielä hetkeksi lämpöisen hehkun polulle. Mikä hiljaisuus ja rauha! Ei varmaan tarvitse kuvailla, että nukkumatti tuli sinä iltana hyvin varhain Lepolaan kylään.

Seuraavana aamuna

Seuraavana päivänä kävimme makeasti nukutun yön jälkeen tutustumassa tilan muihin rakennuksiin. Tilalta löytyy oma kotimuseo, joka on täynnä koko kylän alueelta kerättyä historiaa niin eeppisestä separaattorista, puusaavien kautta aapisiin sekä arabiankuppeihin. Esineet on mukavasti laitettu esille ja parasta on, että suurimmalla osalla esineistöä on oma tarinansa kerrottavanaan. Tämä museo on oikea aarreaitta lähihistoriasta kiinnostuneille. Kotimuseo on avoinna ryhmille pyynnöstä.

Kotimuseo.

Puisia työvälineitä ja vakkoja.

Vanhoja silitysrautoja.

Separaattori kuvassa oikealla.

Kiersimme erilaisia nukkuma-aittoja, joita maatilan alueella on useita. Näissä tulevaisuuden toivot eli rippikoululeiriläiset viettävät aikaansa luonnon helmassa.

Idyllinen nukkuma-aitta.

Tilan ylälaidasta löytyy sympaattinen Mummonmökki Ahomäki, joka on todellakin ollut mummon mökki. Nyt mummo ei enää mökissä asu, mutta sinä voit asua! Mökissä on vuodepaikat neljälle. Mökin varustuksiin kuuluu wc, suihku, tv ja minikeittiö.

Mökin edustalta on aivan mahtavat hämäläiset maisemat pellolle ja aina 300 metrin päässä olevalle Purranlahdelle asti. Parasta maisemien lisäksi on pihapiiriin kiireettömyys, linnut pitävät puissa konserttiaan, ja jo tänne saapuessa tulee tunne, että kiire loppui nyt tähän.

Hämäläistä maisemaa parhaimmillaan.

Tilan keskeltä löytyy Päätalo Setälä, joka koostuu kahdesta toisiinsa liitetystä kaksikerroksisesta perinnerakennuksesta. Tässä rakennuksessa on tilaa isommillekin juhlille, kerrotaan suurimmissa juhlissa olleen aikanaan peräti 600 vierailijaa.

Pirtti.

Kesäveranta on muunneltavissa erilaisiin juhliin sopivaksi.

Päärakennuksen ala- ja yläkerrasta löytyy majoitustiloja. Rakennuksen käytävillä on kuusi wc-tilaa, viisi suihkua sekä hyvin varusteltu keittiö omiin kokkauksiin. Löytyypä rakennuksesta pianokin juhlatilaisuuksiin.

Toinen alakerran makuuhuoneista.

Ursulan huone.

Yläkerran aula.

Yksi yläkerran huoneista.

Alapihasta löytyy Riihimökki, joka on harmaan hirsisen piharyhmän osa. Mökki on idyllinen, suorastaan kansallisromanttinen suurine takkoineen ja hulppeine huonekorkeuksineen. Täältäkin löytyy oma wc.

Riihimökki.

Tilan ensimmäinen museo, Riihimökki ja aittarakennus.

Käymme tutustumassa hieman kauempana, vehreän peltomaiseman keskellä sijaitsevaan hirsitalo Myllylään, jonka tupa on kuin sisustuslehdestä konsanaan. Kokoa talolla on 150 neliön verran, joten aivan pienestä rakennuksesta ei ole kyse. En yhtään ihmettele miksi rakennus, joka on muuten entinen Myllymiesten kahvila, on ollut hyvin pidetty matkustajien keskuudessa.

Keittiö on täysin varusteltu. Talon varustuksiin kuuluu niin pyykinpesukone, tiskikone, 40 tuumainen tv, kolme wc:tä sekä kaksi suihkua. Yläkerrasta löytyy niin sähkösauna kuin useita majoitushuoneita. Tämä on talo jossa on rauhallinen tunnelma ja hyvä hengähtää kiireen keskellä. Myllylässä onnistuvat myös pienet juhlat. Varsin tyylikäs huvila!

Myllylä.

Takka-leivinuuni on hieno.

Kyllä täällä kelpaisi telkkua katsoa.

Viimeisenä käymme katsomassa 100 neliöistä Metsäpirttiä. Myös tämä rakennus on ollut matkailijoiden parissa kovin suosittu, joten olikin varsinainen onni, että pääsimme katsomaan pirttiä myös sisältä käsin. Joka on muuten upea! Erityisesti alakerran suuri tupakeittiö, suorastaan kutsuu viettämään laatuaikaa tumman pirtin syleilyssä.

Tuvassa on ihana vanhanaikainen kerrossänky, jonne voi sulkeutua hyvän kirjan kanssa verhon taakse piiloon. Tukevat portaat vievät yläkertaan, jossa on kolme makuuhuonetta vuoteineen. Vakiovarustuksiin kuuluu nykyaikainen keittiö kaikkine tarvikkeineen, suihku ja wc, joita on kaksin kappalein. Ulkona on grillikatos. Täällä viihtyy isompikin porukka.

Metsäpirtti.

Kyllä tässä tuvassa viihtyisi pidempäänkin!

Vanha piikain kerrossänky.

Matkailutila Haapamäki mahdollistaa mukavia muistoja parhaitten ihmisten ympäröimänä idyllisessä maalaisympäristössä. Haluat sitten levätä, nauttia luonnosta, saunoa sydämesi pohjasta tai narrata kaloja kalarikkaassa Purranlahden poukamassa; Olet aina sydämellisesti tervetullut Matkailutila Haapamäelle hellittäväksi!

Blogijuttu on kirjoitettu yhteistyössä Matkailutila Haapamäen kanssa.