Browsing Category

Parikkala

ITE-taidetta Koitsanlahdesta

Parikkalan Patsaspuisto, Koitsanlahti

Kuutostien (611) levähdysalueella, lähellä Suomen ja Venäjän rajavyöhykettä on opastaulu, joka kehottaa vierailemaan viereisessä patsaspuistossa. Olihan se puisto käytävä tihkusateesta huolimatta katsomassa kun niille suunnille satuttiin ajamaan.

Parikkalan Patsaspuisto lyhyesti

Parikkalan Patsaspuiston perustajana toimi paperimiehenä elämäntyönsä tehnyt ITE-taiteilija Veijo Rönkkönen. Rönkkönen oli kouluttautumaton taiteilija (ITE= itse tehty elämä). Rönkkösen ensimmäinen betonista valettu teos oli vuonna 1961 nimeltään Irvikuvainen mies.

Ensimmäisen teoksen jälkeen betonisia taideteoksia syntyi oikein urakalla, viimeisenä vuotenaan vuonna 2010 taiteilija teki vielä 15 patsasta. Viidenkymmenen vuoden aikana patsaita syntyi niin monta, että tarvittiin kokonainen puisto niiden esittelemiseen. Patsaspuistossa on yhteensä noin 560 teosta.

Opetusministeriö palkitsi Rönkkösen Suomi-palkinnolla vuonna 2007. Parikkalan patsaspuisto valittiin seuraavana vuonna, vuoden 2008 kotimaiseksi matkailukohteeksi.

Rönkkösen yllättävän kuoleman jälkeen, patsaspuisto pääsi hieman ränsistymään, kunnes teollisuusneuvos Reino Uusitalo osti puiston vuonna 2011.

Tänä päivänä puisto on taas voimissaan ja kuuluu Parikkalan kunnan Top 3 nähtävyyksiin.

Tänään

Osuimme siis paikan päälle sattumalta, kuten niin moni muukin Itä-Suomen kävijä. Aivan ensimmäisenä portilla tuli vastaan infotaulu jossa kerrottiin, että puistossa on menossa kansainvälisen kuvausryhmän muotikuvaukset, joten puisto ei kaikilta osin ole vierailijoille avoinna. Ja tämäkös herätti uteliaisuutta vielä entisestään!

Maksettuamme kannatusmaksun lippaaseen (suositus 2 – 5€/hlö), astelimme mahtavien betonikiehkuroiden läpi itse puistoon. Vastassa oli ensimmäisenä Joogatarha, jossa on 256 moni-ilmeistä ja erilaisissa jooga-asennoissa olevaa ihmisteosta. Teokset ovat mielenkiintoisia, erityisesti nyt kun vihreät sammaleet ovat alkaneet peittää vanhimpien joogaajien selkiä ja muita vartalon osia.

Puistossa kulkee betonilaatoin päällystettyjä polkuja. Laattoihin on painettu yksilöllisiä käden ja jalan kuvia pienillä kivillä kehystettyinä. Kiva idea, mutta hieman on sateisella säällä vaikea kävellä liukkaiden laattojen päällä. Puistossa liikkuminen suoritetaankin omalla vastuulla.

Putiikki.

Puistossa on moni-ilmeisiä ihmisteoksia, ja joillakin näyttää olevan jopa hampaat! Mistä lie tuollaisen määrän tekohampaita on saatu kasaan?

Polku vie hirsimökille, joka osoittautuu Putiikiksi. Putiikissa myydään lähinnä kesäaikaan yksilöllisiä patsaspuistotuotteita, mm. Itse väritetty elämä-värityskirjaa. Tarkasta Putiikin aukioloajat tästä linkistä. Rönkkönen tykkäsi maalata rakennusten seinät eri väreillä, niin myös Putiikin.

Patsaspuiston entisen sisäänkäynnin ympärillä on kymmeniä patsaita.

Putiikin takaa löytyy viehättävä Onnellisten laakso-niminen puisto-osuus, jossa erilaiset kukat kuten oranssit tiikerinliljat sekä punaisena hehkuva palavarakkaus, kukkivat täyttä päätä. Myös perhoset näyttävät löytäneen tänne. Onnellisten laaksossa olevat teokset ovat värikkäitä, mutta omalla tavallaan hieman pelottaviakin. En haluaisi tulla tänne yömyöhään…

Laaksosta pääsee Salaiseen puutarhaan. Puutarha on aivan rautatien vieressä, josta pyyhältävät ohi Helsinkiin ja Joensuuhun menevät junat. Myös rajavyöhyke on ihan siinä radan takana.

Kukkiva puutarha.

Onnellisten laakson vastakkaisella puolella on iso kameli ja strutseja, joten pelkkiä ihmisiä teokset eivät kuvaa. Kamelia vastapäätä istuu Väinämöinen kera kanteleensa.

Oma suosikki!

Keskeltä patsaspuistoa löytyy kaksi rakennusta, joista toisessa on Veijo Rönkkönen-näyttely ja toisessa Ihmekammari-näyttely. Valitettavasti kuvausryhmä on ”majoittunut” tielle niin, ettei kumpaankaan näyttelyyn ole menemistä. On kuulkaas mielenkiintoinen muotikuvaus meneillään…

Jos teokset kiinnostavat, voit vaikka lunastaa itsellesi nimikkopatsaan kahdeksi vuodeksi. Patsaiden vieressä olevista kylteistä selviää, että erityisesti paikalliset yritykset ovat lunastaneet patsaita itselleen. Mesenaattitoiminnasta voit lukea lisää tästä.

Parikkalan Patsaspuisto osoittautuikin varsin positiiviseksi yllätykseksi. Patsaat ovat omalla tavallaan karun hienoja, varsinkin nyt kun luonto on alkanut muokkaamaan niistä oman näköisiään.

Patsaspuisto on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, hieman tulee mieleen Meksikosta asti löytyvä Cancun Underwater Museum sekä Lanzaroten vedenalainen patsaspuisto, sillä erotuksella, että Rönkkösen patsaat löytyvät puistosta, suhteellisen pieneltä puistoalueelta.

Parikkalan Patsaspuisto on aina auki, joten syysiltaisin voi patsaista löytää aivan uusia puolia kuin näin kesäaikaan. Ja, entäs talvella sitten?