Browsing Category

Kreikka

Ristiin rastiin Zakynthoksen saarella

Zakynthos, Kreikka

Kesälomien kolkutellessa ovilla, on mukava palata muistoissa muutama vuotta sitten tehdylle kesälomamatkalle Zakynthokseen. Kuten heinäkuussa Kreikassa tuppaa houkuttelemaan, myös tällä reissulla olisi luvassa aurinkoa, lämpöä sekä houkuttelevan turkoosi meri lämpimine aaltoineen.

Zakynthos pähkinänkuoressa: Zakynthos on Kreikalle kuuluva pieni saari, joka sijaitsee Jooniansaarten saariryhmässä. Saari on ryhmänsä eteläisin ja kolmanneksi suurin. Saarelta on 19 km mantereelle sekä 15 km Kefalonian saarelle, joille pääsee saaresta lähtevillä lautoilla. Saarella on rantaviivaa lähes 100 km. Zakythoksella asuu noin 40 000 asukasta. Pituutta saarella on noin 50 km ja leveyttä noin 25 km.

Kuten meidän reissuilla on tapana, myös tällä kertaa oli vuokra-auto jo lentokentällä odottamassa. Matka Tsiliviin saattoi alkaa. Matkaa Zakinthoksen kansainväliseltä lentokentältä Planoksen alueelta löytyvälle Tsiliville on noin 10 km verran. Matka-aikaa kului huomattavasti enemmän, koska kentältä ja isolta tieltä päästyä, tiet muuttuivat todella kapeiksi ja jokaisen vastaantulevan auton kohdalla oli lähes pysähdyttävä reunaan, jotta molemmat autot mahtuivat väistämään toisensa. Mutta mikäpä tässä oli pysähdellessä, oltiin lomalla!

Tsilivin asuinrakennuksia puluperspektiivistä.

Tsilivin pääkatu on kapea.

Tsilivi on pieni, rauhallinen kylä Planoksen alueella. Vakituisia asukkaita kylällä on vain 600. Koostaan huolimatta kylässä on kaikki keskivertomatkailijan tarvitsemat palvelut, tosin mistään bilemestasta ei tämän kylän kohdalla ole kyse. Pääkadulla on ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, retkifirmoja, kahviloita ja kauppoja, joten varmasti pääset shoppailun makuunkin, jos et halua käydä Zanten kaupungissa, joka sijaitsee vain noin 8 km päässä kylästä.  Zanten kaupunkiin menee usein paikallisbusseja, jotka ovat halpoja, joten mikään ei myöskään pitele matkailijaa pelkästään Tsilivissä.

Tsilivin ranta-aluetta.

Vuokrattavia polkuveneitä.

Hotellinamme toimi Amarilys, joka oli sellainen perus kaksi+ tähden hotelli. Ei siis mitään luksusta. Ainoa ehto lomalle oli, että hotellista pitää löytyä uima-allas ja sellainen myös saatiin. Ensimmäinen päivä nautittiinkin niin uima-allasalueen palveluista, kuin hiekkarannasta joka sijaitsi 600 metrin päässä hotellilta. Illallisajan tullessa kohdille, harhailimme pääkatua muiden nälkäisten turistien kanssa, etsien juuri sitä kaikkein parasta ravintolaa.

Gyroslandian Combo Platter. Nam!

Päädyimme Gyroslandiaan, joka sijaitsi lähes hotelliamme vastapäätä. Paikka on yhdistelmä pikaruokaketjua ja ravintolaa, mutta mitkä Gyrokset sieltä saimmekaan! Pelkästään niiden vuoksi voisi mennä Tsiliviin takaisin. Kaihoten olemme muualla Kreikassa Gyrosta syödessämme niitä Combo Plattereita (yhdistelmä useampaa eri lihaa) muistelleet.

Eikä tämä ole ainoastaan meidän mielipide, Tripadvisorin mukaan myös muut ihmiset ovat lähes ”seonneet” heidän ruokiinsa. Mikä niistä sitten teki niin mainioita? Makujen lisäksi, annosten koot olivat suuria, ruoka oli edullista ja tuoretta sekä ravintolan henkilökunta oli vallan mainiota. Myös päivän drinksut olivat halpoja, vain 2€/kpl. Vaikka normaalisti reissuissa ollessamme suosimmekin useassa ravintolassa käymistä, lopulta kävimme viikon matkalla 5/7 illasta täällä.

Matkamme ei kuitenkaan ollut pelkkää Gyroksen syömistä ja altaalla hengailua, vaan ajelimme ympäri saarta vuokra-autollamme. Ensimmäinen road trip tehtiin sadekuuron kastelemaan Zanten kaupunkiin. Ja kyllä, pääsimme siis todistamaan senkin ihmeen, että Kreikassa voi heinäkuussa sataa!

Synkeän näköinen taivas ripsautti kunnon sadekuuron päälle.

Pyhän Nikolaoksen kirkko ja kirkon tornin rauniot.

Zanten eli Zakynthoksen kaupungissa asuu noin 10 000 asukasta. Kaupungin nähtävyydet ovat vähissä; Pyhän Dionysioksen kirkko korkeine kellotorneineen, Moloksen Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä taidemuseo. Aikaisemmin kaupungissa on ollut myös venetsialaisten 1600-luvulla rakentama linna, mutta nyt linna-alue on raunioina. Vuonna 1953 tapahtunut maanjäristys, sai paljon tuhoa aikaisesti erityisesti Zanten kaupungissa.

Zantessa on mukava merenrantabulevardi jolla on useita ravintoloita. Myös varsinaisia kauppoja ja putiikkeja on enemmän kuin kylissä.

Talsimme kaupungin kujilla ja kaduilla, pistäydyimme syömään ”ylihintaiseen” merenrantaravintolaan sekä nautimme elämästä. Sateen väistyttyä, lämpötila kohosi nopeasti yli 30 asteen joten ei vilukissankaan tarvinnut enää palella. Zantesta pääsee lähtemään lautalla niin Manner-Kreikkaan kuin muutamalle lähisaarellekin.

Seuraavana päivänä vuorossa oli road trip nro 2. Tällöin teimme reissun ehkä Zakyntoksen kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Navagiolle -salakuljettajien hylkyrannalle. Hylkyranta on kuuluisa lahdenpoukama, jolla on lähes valkoista hiekkaa oleva ranta ja siinä rannalla ruostuva laiva. Vesi on superkirkasta ja ihanan turkoosia.

Lähettyvillä on myös toinen kuuluisa luonnonmuovaama nähtävyys, nimittäin Siniset luolat, jonne on mahdollista mennä vain veneellä. Rannikolla onkin useita yrityksiä jotka tarjoavat luolille retkiä niin purje-, moottori- kuin pienveneillä. Vain taivas ja reissaajan budjetti on retkelle rajana. Samalla on mahdollista pysähtyä sukellus- ja uintiretkille. Retket alkaen 45€/henkilö. Kannattaa tinkiä.

Me ajelimme pitkin Vasilikosin niemimaan rannikkoa jo tutuiksi tulleilla kapeilla maalaisteillä. Aurinko loisti lähes pilveettömältä taivaalta, meri välkkyi kirkkaan sinisenä ja aina kun se vain oli mahdollista, pysähdyimme uimaan.

Matkan varrelle osui niin pikkukivi- kuin hienohiekkaisia uimarantoja. Useammilla ei ollut ketään meidän lisäksi. Joskus matkamme pysäytti mielettömän hieno näkymä, vanhat tuulimyllyt tai vuohilauma. Parasta road tripeillä onkin mahdollisuus pysähtyä, jos ja kun vastaan tulee jokin kiinnostava asia tai nähtävyys.

Saavuimme Agios Georgiokselle. Salakuljettajien rannalle emme autolla siis päässeet, mutta lahden yläpuolelle kyllä. Jyrkänteen päältä oli mielettömän hienot maisemat alas salakuljettajien rannalle sekä kauas merelle.

Vesi on kutsuvaa.

Pilkahdus ruosteisesta laivastakin näkyy jyrkänteeltä.

Jyrkänteen päällä oli bussilasteittain myös muita katsojia. Paikan päälle oli muodostunut myös pieni ”shoppingalue”, kun ihanaiset mummot ja papparaiset olivat tulleet myymään paikallisia tuotteita turisteille. Yhdeltä heistä ostimmekin appelsiininkukkahunajaa. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta hampaaton hymy, jonka saimme mummolta kaupan päälle, pysyy muistoissa vielä pitkään.

Ajoimme Korithin nimisen alueen ohi, saaren pohjoisimpaan kärkeen asti. Navigaattorin mukaan soratiellä ei ollut edes nimeä. Kuitenkin täältä on mahdollista vuokrata lasipohjaveneitä, joilla pääsee Sinisille luolille sukeltelemaan. Veneet olivat tässä vaiheessa iltapäivää jo loppu, mutta emme antaneet sen häiritä menoamme. Aloitimme paluumatkamme ajamalla saaren sisämaata pitkin pois. Täällä tiet olivat hieman leveämpiä, joten turistibussien ohittelu onnistui mainiosti. Ne siis ohittivat meidät…

Matkan varrelle osui pieni luostari, jossa poikkesimme, useita oliivipuiden reunustamia muutaman talon kokoisia kyliä sekä kosolti kuivaa maata. Tämän autoreissun jälkeen olikin mukava pulikoida hotellin uima-altaassa, ennen ruokailua maailman parhaan Gyroksen parissa.

Aikamoinen oliivipuu

Autoilusta on mukava pitää myös taukoa, joten vietimme yhden rantapäivän piskuisessa kylässämme. Illalla ihastelimme täysikuuta Kreikan pehmoisessa pimeydessä.

Tauluissa kerrotaan kilpikonnien pesien määrä sekä mahdollisesti kuoriutuneiden poikasten määrä eri rannoilla.

Välipäivän jälkeen tie kutsui jälleen ja tällä kertaa suuntana oli saaren etelä- ja länsikärki. Olimme kuulleet, että Kalamakin alueen rannoilla olisi kilpikonnien pesiä eli paikkoja jonne Carretta carretta-kilpikonnanaaraat käyvät öisin munimassa munansa. Ja näin olikin. Valitettavasti emme päässeet todistamaan pikkukilppareiden syntymistä.

Jännää on, että samalla rannalla turistit makoilevat päivisin ja öisin siellä makoilevat kilpikonnat hieman eri puuhassa. Täälläpäin saarta oli myös huomattavasti menevämpää meininkiä tarjolla. Laganas-nimisen kaupungin pääkadun varrella oli baaria ja yökerhoa joka sormelle ja vielä jäi ylikin. Vastaan tuli myös englantilaisia, auringossa kasvonsa polttaneita nuoria, joiden bilevaihde oli totaalisesti jäänyt päälle.

Puisten kehikkojen alla uinuu kilpikonnien munia.

Muutama metriä merelle päin, on rannan ihmislöhöilijöiden paikka.

Meidän matka jatkui saaren eteläisimpään kärkeen Marathiekseen. Läheisellä pikkusaarella on kilpikonnaranta, jota sitten oli päästävä katsomaan. Vuokrasimme moottoriveneen iltapäiväksi 40€, hintaan kuului polttoaineet.

Ajoimme pienelle saarelle ja siellä tökötti samanlaisia tikkuja pesien päällä kuin Kalamakin rannalla, kilppareita emme nähneet. Ajelimme Zakynthoksen saaren etelärantaa myötäillen luolille, jonne oli useampikin purtilo ankkuroitu. Ihmiset uivat ja sukelsivat kristallinkirkkaassa vedessä.

Pikkupurtilomme.

Paluumatkan aikana, äkillinen ukkosmyrsky yllätti meidät merellä. Siinä tunsi olevansa pikkuinen kun aallot pyyhkivät purtilon kylkiä ja vain riekale aurinkokatosta erotti meidät ukkosesta. Silloin kyllä pelotti! Onneksi rantaan päästiin ehjin nahoin, ja tässä vaiheessa oli taivas taas jälleen pilveetön ja kirkas. Nopeita ovat ukkosmyrskyt Kreikassa.

Kylissä oli värikkäitä, vanhoja taloja.

Ja kylien keskuksissa satoja vuosia vanhoja oliivipuita.

Ajoimme länsilaidan pieniä teitä saaren puoliväliin asti Koiliomenokseen, josta koukkasimme itäpuolelle kulkevalle tielle. Tiet kulkivat läpi pienten kylien Machairadon ja Agioi Pantesin. Kasvusto oli hyvin matalaa oliivipuulehto voittoista. Hotellilla olimme vasta illan pimentyessä. Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Tvilisissä lepäillen.

Saariautoilu on kivaa, erityisesti näin pienellä saarella kuin Zakynthos on. Etäisyydet ovat lyhyitä ja jo muutamassa päivässä saari on kierretty. Paikkana Zakynthos on perinteisen kreikkalainen: kauniita maisemia, kilometrin pituisia matalapohjaisia hiekkarantoja, lämpöä, hyvää ruokaa ja huikeita värejä. Kiva lomakohde!

Oletko käynyt Zakynthoksella?

 

 

 

 

 

Pitbull ja Lefkimmin lämmin syli

Korfun saari, 2016

Viime keväänä Norwegian tarjosi halpalentoja mm. Korfulle ja niihinhän oli tartuttava. Vuokrasimme auton ja pyörimme ympäri saarta, lukuun ottamatta pohjoisosaa. Päällimmäiseksi jäi mieleen kapeat tiet, joilla hädin tuskin pystyi kaksi autoa ohittamaan toisensa.

Matkan varrelle osui oliivipuulehtoja

Matkan varrelle osui oliivipuulehtoja

Olimme reissussa heinäkuussa, jolloin joka ikinen hotelli oli vuokrattu ennakkoon. Onneksi myös meillä oli katot pään päälle etukäteen varattuina, ökyhintaan kuitenkin, jos ottaa huomioon varsin vaatimattomienkin huoneiden varustuksen.

Ja uimarantoja

Nähtävyyksistä on kyllä mainittava Keisarinna Sissin entinen palatsi, nykyinen museo. Myöhemmin palatsi on toiminut niin sotasairaalana kuin kasinonakin. Kaikille James Bondin kuvauslokaatioista kiinnostuneille: Kyseisessä palatsissa on kuvattu vuonna 1981 kohtauksia Erittäin salainen elokuvaan.

Palatsia on restauroitu, joten satunnaisen matkailijan ei tarvitse kauheasti käyttää mielikuvitusta kuvittelemaan, miltä palatsi on näyttänyt Sissin aikoihin. Ja vaikka ei olisikaan hermeettinen rojalisti- tai Bond-fani, on näkymät sypressien reunustamalta terassilta merelle aivan mahtavat.

Auton ollessa alla, pääsee myös paikkoihin, joihin muuten ei olisi asiaa. Ja tässä tapauksessa kyse on rannoista. On jännää, miten rantojen hiekka on erilaista, eri puolilla saarta. Ihastuin vietävästi Lefkimmistä löytyneeseen rantapätkään.

Palveluita oli tarjolla tasan kaksi: Paikallisille tehty pieni ruokaravintola sekä pukukopit, joita oltiin vasta rakentamassa. Ai mikä se toinen palvelu sitten oli? NO, aivan mahtavan hieno beach!!!! Matala ja hienohiekkainen. Simpukoita ja kotiloita kerättäväksi. Ja vesi, joka oli kuin linnunmaitoa. Lilluttiin meressä 2h (tultiin vielä uudestaankin samalle rannalle) ja vaikka kuinka varovaisia oltiin niin, eikö illalla olkapäät heloittanut yhdessä lautaselle tuodun ravun kanssa.

Achillionin eli Sissin palatsin sisäpiha

Achillionin eli Sissin palatsin sisäpiha

Korfun saari tarjoaakin jokaiselle rantakävijälle jotakin… On aktiiviselle urheiluhenkiselle bilettäjälle omat rantansa (eteläkärki), luontobongarille omansa (länsirannat ja luonnonsuojelualue), löhöilijälle jopa useita (itäpuolen hotellialueet) ja sitten tällaiselle satunnaiselle rantailijalle omansa.

Parasta ”rannassamme” oli, että sitä selkeästi käyttivät paikalliset, eikä suurta turistiryntäystä rantaan ollut tehty. LUE: ei löytynyt Bira, Cola, Fanta huutelijoita, lettien tekijöitä tai hierojia. Sai olla ihan omassa rauhassaan: nauttia heinäkuun auringosta, lämpimästä hiekasta varpaiden alla ja lempeästä merivedestä.

Lefkimmi, pala paratiisia

Lefkimmi, pala paratiisia

Vastineeksi tälle vietimme muutaman yön hotellissa Korfun ”päänähtävyyksien” vieressä. Nähtävyydet ovat piskuinen kirkko Kanoni sekä pienen pieni saari nimeltään Mouse Island. Myös täällä on kuvattu Bondia, mutta tällä kertaa se toimi täysin erilaisen näyttämön kulisseina.

Tullessamme hotelliin, hotellin respassa työskenetlevä täti-ihminen kävi aivan kiemuroilla. Illalla saarella on julkkishäät!!! Tämä ihana keski-iän ylittänyt nainen yritti tankero-englannilla selittää, kuka on menossa naimisiin. Ei selvinnyt, kunnes teimme itse illalla salapoliisityötä Internetin ihmeellisessä maailmassa.

Mouse Island

Mouse Island

Naimisiin oli lähes silmiemme alla menossa Suomen telkkaristakin tuttu New Yorkin luksuskämppien asuntovälittäjä Ryan Serhant ja morsmaikku Emilia. Ja kyllä puitteet olivat hienot! Suuren maailman tyyliin, saaren ympärillä pörräsi mm. kumivene joka ajoi sumutorvilla kaikki saarta lähestyvät ”ulkopuoliset” kauemmaksi. Hieno kaksimastoinen jahti odotti hääparia aivan saaren vieressä, huhujen mukaan aikoivat viettää häämatkansa purjehtimalla pitkin Kreikan saaristoa.

Huikaiseva näkymä Korfun kaupunkiin

Huikaiseva näkymä Korfun kaupunkiin

Seremonian päätteeksi hääväki siirtyi läheiseen viiden tähden hotelliin bilettämään. Puolen yön jälkeen heräsimme raivoisaan musiikin ilotulitukseen ja kun aukaisi oven omalle parvekkeelle, sai kuulla ensimmäiseksi ”Fireball”. Eikö mitä, bileissä oli keikalla itse Bitbull. Siinä sitä sitten kuuntelimme omalta parvekkeelta lähes yksityiskeikan kun amerikkalainen räppäri päästeli hitin jos toisenkin noin tunnin pituisella setillään. Ja miten meri vielä voimisti ääntä. 😉

Aamiaisella, viereiseen pöytään tuli Ryanin sukulaisia, jotka hyvin jenkkimäiseen tyyliin, jakoivat suuriäänisesti illan muistot kaikille korvansa höristäneille aamupalan syöjille…