Browsing Category

Keski-Uusimaa

Välähdyksiä Björn ja Tilly Soldanin tarinasta

Järvenpään taidemuseo 

Maaliskuun alussa Järvenpään taidemuseoon on avautunut uusi näyttely joka on samanaikaisesti mielenkiintoinen ja suorastaan intiimi. Näyttelyssä väläytetään yksityiskohtaisia tunnelmia ja elämänmakuisia tarinoita juurikin Björn ja Tilly Soldanin elämästä.

Tilly Soldan Nisse sylissään n. 1903. Museoviraston kuvakokoelmat.

Keitä he sitten olivat?

Mathilda ”Tilly” Soldan (synt. 1873) tunnetaan paremmin taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin siskona sekä hänen miehensä Juhani Ahon avovaimona. Tästä kolmiodraamasta on tehty tv-elokuvakin, mutta se ei ole näyttelyn teema.

Tilly oli myös aikansa uranuurtaja mitä tuli 1900-luvun alun lastenkotitoimintaan sekä lasten kohteluun. Tähän hänen kerrotaan saaneen sysäyksen oman poikansa Björnin ”Nissen” elämän ensivuosista. Nimittäin Tilly tuli raskaaksi siskonsa miehelle Juhani Aholle ja jotta vältyttiin ikäviltä puheilta sekä vihjailuilta, Tilly lähetettiin Ruotsiin synnyttämään vauva.

Tilly palasi Suomeen, poikavauva sijoitettiin ensin kasvattiperheeseen Tanskaan, josta Björn päätyi Porvooseen ja sieltä edelleen kasvattilapseksi Tillylle. Kyllä, äidilleen! Tuolloin ajat olivat erilaiset, eikä olisi tullut puheeksikaan ns. aviottoman lapsen pitäminen saati myöntäminen. Vasta kun Björn täytti 18 vuotta, Tilly kertoi pojalleen totuuden.

Tämä episodi kuitenkin herätti Tillyn ajattelemaan lasten parasta, ja hän perusti Ahon hänelle lahjoittamaan Ristinummen torppaan Kakarasaari-nimisen lastenkodin. Lastenkoti toimi 10 vuotta ja sen läpi kulki kymmeniä lapsia edelleen adoptoitavaksi.

Kakarasaaren lisäksi Tilly perusti Kauniaisiin toisen lastenkodin joka samalla toimi lastenhoito-opistona. Tillyllä oli ajatuksena, että jokaisella lastenkodin lapsella oli oma hoitaja. Tilly kävi hakemassa oppia Tukholmasta asti, mutta nopeasti edennyt syöpä keskeytti hyvin edenneen hankkeen ja Tilly menehtyi vuonna 1931 vain 58-vuotiaana.

Björn Soldan eli Nisse (1902-1953) tuli tunnetuksi valokuvaajana sekä dokumenttielokuvaajana. Hän työskenteli myös BBC:llä suomenkielisessä toimituksessa.

Näyttelyssä

Mikäli Soldanien tarina ei ole ennestään tuttu, suosittelen ottamaan näyttelyn henkilökunnan hihasta kiinni ja kuuntelemaan heidän asiantuntevia tarinoitaan.

Oppaanamme toimi museoassistentti Pinja Petäjä joka omalla innostuneella tyylillään sai meidätkin mukaansa Soldanin perheen kohtaloihin.  Näyttelyssä valotetaan Tillyn elämää lapsuusvuosilta aikuisuuteen asti ja tarina on loppua kohden oikeastaan traagista kuultavaa.

Venny Soldan-Brofeldt, Isän muotokuva (August Soldan), 1884, öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Tillyn isä oli edellä aikaansa ja hänen mielestään niin perheen pojan kuin kaikkien viiden tytön piti saada koulutus. Hän myös luotsasi perhettään lempeästi eteenpäin, joka ei siihen aikaan ollut mitenkään itsestäänselvyys. Mm. suvun opettajatädit olivat sitä mieltä, että kasvatuskeinot olisivat saaneet olla huomattavasti ankarammat.

Venny Soldan-Brofeldt: Pojat verkkoja puikkaroimassa.

Tillyn sisko Venny oli 10 vuotta siskoaan vanhempi ja avioitui kirjailija Juhani Ahon kanssa. Venny pyysi siskoaan auttamaan taloudenpidossa valitettavin seurauksin. Pian Juhanilla oli vaimo sekä avovaimo lähes saman katon alla. Näyttelyssä pääseekin kurkistamaan perheen albumiin, näytillä on valokuvia kesäloman vietosta jouluun ja häistä lapsiin. Tuntuu kuin tirkistelisi perhesalaisuuksia.

Näyttelyssä esitellään kattavasti Tillyn elämäntyötä ja hänen rakkauttaan lapsiin. Tutustutaan myös lastenkodinhoitajiin kuten Isa Suomalaiseen sekä pieneen tyttöön ”Pikku-Juttaan” joka toimi Kauniaisten lastenkodin ”mannekiinina” ja lopulta löysi oman perheensä Kangasalalta. Vilaukselta pääsemme tutustumaan myös Tillyn toiseen ottalapseen Sirkka Inkeriin, tyttöön jonka myöhemmistä vaiheista ei historiankirjoille ole valitettavasti jäänyt mitään tietoa.

Venny Soldan-Brofeldt, Keihäänheitto, luonnos seinämaalaukseksi, 1915, öljy, Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Mukana on paljon tuottelijaan Venny-siskon maalauksia sekä lyijykynätöitä. Puolet museosta on omistettu Nissen elämäntyölle, Aho&Soldan-filmiyhtiölle sekä Nissen mustavalkoisille, yksityiskohtaisille luontokuville. Museossa on myös katsottavana Nissen kuvaama dokumenttifilmi Kauniaisen lastenkodista, joka on harvinaisuus jo sinänsä.

Museossa on myös oma pieni ”Kakara-alue”, jossa on aivan pienille vauvoille suunniteltu moniaistinurkkaus sekä taaperoikäisille alue vanhanajan kotileikkeihin.

Näyttely ei rajoitu vain tähän museotilaan vaan tarjoaa pitkin kevättä ja kesää erilaisia aktiviteetteja vauvojen värikylvyistä, Tilly-draamaopastukseen sekä konserteista luentoihin ja erilaisiin työpajoihin. Kannattaa seurata taidemuseon tapahtuma-ilmoittelua.

Kaiken kaikkiaan näyttely on omalla tavallaan pysäyttävä. Samanaikaisesti on vaikea asettautua Tillyn kenkiin, niin erilainen maailma on silloin 1900-luvun alussa ollut. Tilly oli omalla tavallaan erittäin vahva ja pystyvä nainen.  Ja kuitenkin kaiken takana oli rakkaus, vaikkakin hajottava sellainen.

Venny Soldan-Brofeldt: Antti piirtää hiekassa.

Välähdyksiä Björn ja Tilly Soldanin tarinasta-näyttely on esillä Järvenpään taidemuseossa 31.8.2018 asti. Kauempaa näyttelyyn saapuville suosittelen myös vierailua Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin entiseen kotitaloon Aholaan.

Järvenpään taidemuseo on avoinna helmikuusta huhtikuuhun, ke-su klo 10.00 – 17.00 ja toukokuusta syyskuuhun ti-su klo 11.00 – 18.00.

Näyttelylipun hinta: 7/6/4€.

Osoite: Kirjastokatu 8, Järvenpää.

Artikkelikuva: Venny Seoldan-Brofeldt, Pallolla leikkivät tytöt (leikkiviä lapsia), kopio, 1920, öljy,
Järvenpään taidemuseo. Kuva: Matias Uusikylä.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Järvenpään taidemuseon kanssa.

Historiallisissa saleissa – Taistelukoulun Upseerikerholla

Tuusulan Rantatie, Tuusula

Pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan Tuusulan Taistelukoulun Upseerikerholla menneenä kesänä Tuusulan Taiteiden yönä. Rakennus teki kävijään sellaisen vaikutuksen, että päädyin kirjoittamaan Upseerikerhosta aivan oman blogijutun.

Mikä upseerikerhossa sitten säväytti, siitä pääset lukemaan nyt.

Taistelukoulun upseerikerho lyhyesti

Alun perin Taistelukoulun alue kuului valtioneuvos Robert Åkerblomin vuonna 1879 ostamaan Koivikon tilaan. Tilalle rakennettiin yksi Tuusulanjärven Rantatien suurhuviloista, Koivikon huvila. Tästä rakennuksesta muodostui osa nykyisestä Upseerikerhosta. Tilan seuraava omistaja Bertha Sandberg muutti huvilaa, vahvistamalla sen itäpäätä kivellä arvokkaiden taidekokoelmiensa vuoksi. Myöhemmin Koivikon huvilaa on kutsuttu myös Sandbergin huvilaksi.

Muutaman omistajanvaihdoksen jälkeen vuonna 1921 Suojeluskuntajärjestö osti Koivikon tilan ja tästä katsotaan sotilashistorian tilalla alkaneen. Vuonna 1925 huvila sai seurakseen useita alueella sijaitsevia keltaisia puurakennuksia sekä vuonna 1931 nykyisen, korotetun asunsa. Huvila toimi tuolloin niin Suojeluskuntain päällystökouluna, Upseerikerhona kuin asuinrakennuksena.

Taistelukoulu toimi alueen vuokralaisena vuodesta 1949 alkaen. Taistelukoulun johtajana toimi Adolf Ehrnrooth. Hänen kerrotaan kommentoineen Taistelukoulun siirtoa Haminasta Tuusulaan seuraavasti: Siirto oli helppo. Kerroin alaisilleni perjantaina, että Taistelukoulun toiminta jatkuu maanantaina Tuusulassa. Ja näin myös tapahtui!

Vuonna 1993 Taistelukoulu lakkautettiin ja alueella toimii tällä hetkellä Puolustusvoimien Palvelukeskus.

Taistelukoulun Upseerikerhon keskikerros toimii nykyisin Krapihovi Oy:n lounas- ja juhlatilana.

Tänään

Taiteiden yönä Upseerikerho oli ihmisiä täynnä, joten pyysin ja sain ilokseni yksityisen audienssin Upseerikerholle sen ollessa kiinni. Koska Upseerikerho sijaitsee edelleen Puolustusvoimien Palvelukeskuksen alueella, ei sinne ole menemistä ihan milloin vain. Tästä muistuttavat Puolustusvoimien keltaiset kyltit jo alueen sisäänkäynnin yhteydessä.

Terassinpuoleinen sisäänkäynti.

Vastassa meitä oli Krapin myyntineuvottelija Sirkku Hoikkala, joka kierrätti idyllisen rakennuksen saleissa. Upseerikerho on kuin tehty tunnelmallisia häitä ja perhejuhlia varten, eikä vähiten paikkansa vuoksi. Vain muutaman kymmenen metrin päässä siintää Tuusulanjärvi! Miljöö on ihastuttava.

Upseerikerho järven puolelta.

Tilaa rakennuksessa on 30 – 110 vieraalle. Vanhasta rakennuksesta kun on kyse, tilaa on kolmessa erillisessä juhlasalissa, joten isoissa juhlissa avaraa näköyhteyttä ei jokaisella vieraalla välttämättä ole.

Keskimmäinen sali.

Upseerikerholla kun olemme, ehkä havaittavin piirre menneestä historiasta löytyy rakennuksen seiniltä. Nimittäin jokaisessa salissa nököttää useampi kuin kaksi hieman tuiman näköistä upseeria. Suurimmassa juhlasalissa entisiä Taistelukoulun johtajien muotokuvia onkin sitten seinillä pilvin pimein.

Juhlasali.

Arvokkaan näköiset herrat seuraavat nykymaailman menoa silmä kovana. Valitettavasti tai onneksi, miten asian sitten näkee, nämä herrat ovat mukana myös jokaisessa Upseerikerholla järjestettävässä juhlassa. Tauluja kun ei ole lupa ottaa alas edes juhlien ajaksi.

Taistelukoulun johtajia.

Salin päässä on itseoikeutetusti Marsalkka Mannerheimista maalattu kookas taulu sekä todella erikoinen prinsessa-torni.

Marski kunniapaikalla.

Liekö aikoinaan toiminut tupakkisalonkina? Nykyisin pyöreään torniin pääsevät juhlien lapsivieraat tai orkesteri lähes omaan rauhaan.

Prinsessatorni.

Mukavaa on, että talon kotimaista tuotantoa olevat, varsin koristeelliset takat on säilytetty ajan saatossa. Sisääntulosalin katosta on myös löytynyt hienoja alkuperäisiä piirroksia, jotka odottavat Museoviraston lausuntoa. Muuten, salien huonekorkeus on melkoinen! Näissä saleissa on todellakin tilaa hengittää.

Ruokasalin takka.

Takan koristeet ovat uskomattoman hienot.

Juhlahuoneistossa on saatavilla yksikertaiset äänentoistovälineet sekä baari. Kesäisin myös ulkoilmaterassi kutsuu juhlijoita ja niin – ne hienot järvimaisemat!

Upseerikerhon baari.

Upseerikerhon yläkerrassa sekä rakennuksen kellarikerroksessa on Taistelukoulun Perinneyhdistys ry:n tiloja. Kellarikerroksen Sotamuistohuoneessa pääsee erillisestä sopimuksesta tutkimaan mm. Heikki Talvelan keräämää esineistöä ja asiakirjoja viime sotien ajalta sekä Talvelan suvun toiminnasta. Yläkerrassa on omat huoneet Suojeluskuntain Päällystökoulun ja Taistelukoulun perinteitä varten.

Ruokasali. Kuva: Pekka Holma.

Rakennuksesta kiinnostuneet voivat käydä Upseerikerholla lounaalla arkisin klo 11.00 – 12.30. Myös pääsääntöisesti tiistaista torstaihin Upseerikerho on avoinna kaikille klo 18.00 – 21.00. Muina aikoina ja viikonloppuisin Upseerikerho toimii tilausravintolana.

Jos haluaa järjestää ikimuistoiset juhlat lähellä pääkaupunkiseutua, mutta omassa rauhassa järven rannalla, on Taistelukoulun Upseerikerho varteen otettava ehdokas! Rakennus suorastaan huokuu arvokkuutta, sekä historian siipien havinaa, oli kävijä sitten upseeri tai herrasmies.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Krapihovi Oy:n kanssa.

Pala pohjalaista tinkimättömyyttä – Härmän Ratilla

Härmän Rati, Järvenpää

Punainen komia tupa, vieressä tuleentuva keltainen kaurapelto sekä aitauksessa ryhdikkäitä ratsastajia korskeine hevosineen… Ensimmäisenä mieleen tulee eittämättä Pohjanmaan lakeudet. Mutta nyt ollaankin Järvenpäässä, Keski-Uudellamaalla.

Tule mukaan tutustumaan Härmän Ratiin!

Härmän Rati lyhyesti

Vuonna 2012 kurikkalaiset isännät Juha Ollila ja Janne Hautaluoma perustivat Härmän Ratin. Pääkaupunkiseutu kutsui Ollilaa opiskelun ja työn vuoksi. Tämän myötä pytinki päätettiin rakentaa Järvenpäähän, Tuusulanjärven perinnemaisemaan. Jotta ravintola henkisi pohjalaisuutta parhaimmillaan, päätettiin tuoda Alahärmästä lähes 100 vuotta vanha kaksfooninkinen koulurakennus Keski-Uudellemaalle. Ollila purki ja kasasi vanhan talon hirret osana rakennusmestarin opintojaan.

Tänä päivänä ryhdikäs Härmän Rati tarjoaa modernia majatalomajoitusta yläkerran perinteisissä huoneissa, luomuruokaa ja juhlapalveluita alakerran viihtyisässä salissa sekä ryhmille sauna- ja kokoustiloja.

Tänään 

Härmän Rati ottaa meidät hyvin pohjalaisittain vastaan. Jo pihassa on pölkky jossa kehotetaan jättämään puukot tähän. Suupielet nousevat väkisin pystyyn!

Sisällä käy aikamoinen tohina, koska olemme tulleet Ratille lounasaikaan. Härmän Rati on keskittynyt tarjoamaan tuoretta luomuruokaa parhaimmillaan. Isäntä Ollilan mukaan kaikki ruoat tehdään alusta alkaen käsin, eikä kompromisseja tehdä, koska ruoan mausta ei tingitä.

Käy pöytään!

Myös hunaja tulee hyvin läheltä.

Härmän Ratin kotimaisen ja lähiruoan käyttöaste on todella korkea. Tällä hetkellä raaka-aineista luomua on 96 % ja tavoitteena täysi 100 %! Haastavaksi ruoanlaiton tekee mm. luokitukset, koska esimerkiksi villinä kasvanutta silakkaa ei luomuksi luokitella. Ollila kertoo, että tehdyissä ruoissa pyritään kotimaisiin makuihin pienillä twisteillä. Tarjolla on mm. ruisleipää jossa on mustaherukkasiirappia mukana. Lounastelijat kehuvatkin leivän taivaisiin! 🙂

Lounaspöydän antimet ovat varsin runsaat, tarjolla on useampia salaatteja ja muita lisukkeita, keitto, 2-3 lämmintä ruokaa, joista aina yksi on vegaaninen sekä kahvia ja kakkua. Lounasta tarjoillaan arkisin klo 10.30 – 15.00.

Iltaisin ja viikonloppuisin tarjolla on tilauksesta Ratin juhlabuffet. Härmän Ratilla on A-oikeudet.

Yksi yläkerran makuuhuoneista. Kuva: Härmän Rati.

Huoneissa on vanhoja, tyyliin sopivia huonekaluja.

Hirsiseinät ovat kosketeltavissa.

Isäntä kierrättää meitä varsin avarassa rakennuksessa. Yläkerrassa on tarjolla kahdeksan kahden hengen huonetta. Huoneissa lähes 100-vuotiset hirsiseinät on jätetty ihailtavaksi, sisutuksessa on käytetty hyväksi vanhoja koulumaisia elementtejä kuten opetustauluja. Huoneiden lattioita peittävät räsymatot kuten Pohjanmaalla on tapana olla. Yläkertaan pääsee hissillä, ja kaksi huoneista on lisäksi rakennettu esteettömiksi.

Alakerran salissa on lounaan lisäksi mahdollista järjestää noin 85-95 hengen juhlia. Idyllistä salia on mahdollista somistaa ja koristella esimerkiksi häitä varten parin haluamalla tavalla. Vanhassa kansakoulussa kun ollaan, seinillä ja uuninpankon päällä on paljon rekvisiittaa pulpetista maapalloon sekä opetustauluihin.

Aukusti Salo – Rudolf Koivu: Pupu-Jussin viisaus.

Baarin yläpuolella onkin kymmenen aitoa Rudolf Koivun piirtämään opetustaulua. Ovat hyvin herttaisia! Ratilla on myös iso katettu terassi, jossa voi käydä viilentymässä kesken juhlien.

Saunarakennus täydentää pihapiiriä.

Pihalta löytyy erillinen saunarakennus, jossa voi rauhassa neuvotella ja pitää vaikka kehityspäiviä. Intiimiin saunatupaan voidaan varustaa kokoustilat noin 16 henkilölle, tila tarjoaa mahdollisuuden myös pienempien juhlien viettoon.

Saunatila jatkaa kouluteemaa.

Härmän Ratin sauna. Kuva: Härmän Rati.

Saunaan mahtuu 10 kylpijää kerrallaan, joten ihan pienestä saunasta ei ole kyse. Saunarakennuksesta pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan ja ihastelemaan Vanhankylänniemeä.

Jos haluat tulla maistamaan herkullista luomuruokaa pohjalaisella twistillä, Härmän Rati on sinun paikkasi. Syrämmellisesti tervetuloa!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Härmän Ratin kanssa.

 

 

Historian havinaa ja lämpöisiä villasukkia Villa Cooperissa

Villa Cooper, Järvenpää

Vanhan puiston laitamilta, Järvenpään keskustan tuntumasta löytyy historiallinen Villa Cooper, joka aiemmin myös Villa Enckelinä tunnettiin.

Kävimme kylässä lämminhenkisessä Villa Cooperissa.

Villa Cooper lyhyesti

Villa Cooper rakennettiin alun perin Tuusulanjärven rantaan vuonna 1904. Huvilan on suunnitellut Lars Sonck, jonka kynästä on myös sisarhuvila Ainola lähtöisin. Molempia huviloita rakennettiin samanaikaisesti ja huviloista onkin löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä. Alkuperäisen nimensä huvila sai rakennuttajiltaan Sigrid ja Gösta Enckeliltä. Enckelit myivät kartanon Järvenpään kartanolle Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Vuonna 1918 huvilan omistaja, Järvenpään kartanon Bjarne Westermarck siirsi huvilan nykyiselle paikalleen Myllytielle. Huvila toimi kartanon työntekijöiden ruokalana sekä asuntolana.

1930-luvulla huvila siirtyi mattotehtailija Edward ja Agneta Cooperin omistukseen. Tällöin myös huvilan nimi vaihtui Villa Cooperiksi uusien omistajiensa myötä. Cooperien testamenttilahjoituksena huvila siirtyi Järvenpään kaupungille vuonna 1973. Tosin Agneta asui huvilassa elinikäisen käyttöoikeuden myötä vielä vuoteen 2004 asti.

Vuodesta 2008 Järvenpään Käsintekijät ry. on pitänyt myyntinäyttelyä huvilassa sekä esitellyt rakennusta vierailijoille. Agneta Cooperin kerrotaan olleen varsin innokas käsityönharrastaja, joten uusi ”asukas” on varsin mukava lisä huvilan historian ketjussa.

Villa Cooper on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 12.00 – 18.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 16.00.

Tänään

Astelemme Villa Cooperin rauhalliseen pihaan. Heti ensimmäisenä vastassa on Cooperin pariskunnan rakennuttama uima-allas joka on muutettu japanilaistyyliseksi puutarhaksi. Vieressä isojen kuusien lomassa on huvimaja, joka suorastaan odottaa, että joku tulisi istumaan ja kuuntelemaan lintusten laulua.

Villa Cooperilla on iso pihapiiri, josta on vieläkin aistittavissa Cooperin pariskunnan rakkaus puutarhanhoitoon. Onneksi huvilalle lohkottu ala on sen verran suuri, että ruskea hirsihuvila suorastaan häviää suurien puiden siimekseen omaan rauhaansa. Hyvä näin! Cooperin perhe hoiti omaa puutarhaansa, joka onkin näinä päivinä jokaisen vierailijan käytettävissä esimerkiksi pienen eväsretken muodossa.

Huvilan viereiselle tontille tehtiin äskettäin suuri parkkipaikka, joten Villa Cooperille on mahdollista tulla niin henkilö- kuin myös linja-autoilla.

Astelemme vanhoista pariovista sisälle taloon. Vanhan talon lämpö tulvahtaa viileille poskille. Tunnemme olomme välittömästi tervetulleeksi. Vastassa meitä on Järvenpään Käsintekijät ry:n Tarja Hukkanen, joka on suostunut opastamaan meitä tarinoiden kera huvilan huoneissa ja sopukoissa.

Jätämme jalkineet eteiseen ja astelemme suureen mutta kodikkaaseen saliin. Tarja kertoo, että lähes kaikki salin kalusteet ovat Cooperin aikaisia. Agneta Cooper oli testamentissaan tarkasti määrännyt säilyttämään irtaimiston talossa. Onneksi näin, nimittäin muuten kalusto saattaisi olla tiellä tietämättömillä.

Huvilassa vieraillessa kannattaa suunnata katse myös lattiaan, huoneissa on entisten omistajien, Cooperin mattotehtaan alkuperäisiä mattoja.

Siellä täällä salia on mitä suloisimpia käsitöitä esillä. Messinkisessä kattokruunussa roikkuu pehmoisia munia, vanhan piirongin päältä löytyy keraamisia vateja ja rahin päältä veikeitä nalleja jotka suorastaan odottavat uutta ystävää!

Salista löytyy myös kaappi, jossa on Elämä on limee-näyttely esillä. Kyseisessä kaapissa on esillä joko yksittäisen käsintekijän oma näyttely tai käsintekijöiden yhteinen kokonaisuus, joka määräytyy vaikkapa värin tai muodon mukaan.

Coopereiden työhuone ja museonurkkaus.

Salin vierestä löytyy Cooperin pariskunnan entinen työhuone, jossa on myös ensimmäinen Järvenpään museopalveluiden kokoooma museonurkkaus. Seinältä löytyy niin Stalinin, Elisabeth II:n kuin Mannerheimin raameissa roikkuvia kuvia. Kyseiset kuvat ovat Edward Cooperin kutomia kuvia.

Tilassa on mm. suuri työpöytä, radio sekä muuta ajankuvaan kuuluvaa rekvisiittaa.

Ruokasali ja tarjoiluhuone ovat täynnä pehmeitä tuotteita.

Jatkamme matkaa ruokasaliin ja tarjoiluhuoneeseen. Katse nauliutuu välittömästi ihaniin keppihevosiin, jotka ovat hyvin taidokkaasti tehty. Huonetta kiertää erilaisten pehmoisten käsitöiden kirjo. Täältä löytyy myös toinen museonurkkaus. Sohvan takana olevalle seinälle on koottu Cooperin taideteoksista kokonaisuus. Suuremman huomion saavat kuitenkin Toipumiskaverit.

Toipumiskaverit ovat valmiina auttamaan, tule hakemaan omasi!

Sohvalle on koottu käsintehtyjä, ja ajatuksella tehtyjä höpönassuja, pehmoisia otuksia jotka haluaisivat tulla lohduttamaan ketä tahansa joka kaipaa ystävää. Ja aivan ilmaiseksi! Kyse on Briteistä lähteneestä hyväntekeväisyyskampanjasta, jonka tarkoituksena on tuoda sairastuneelle, yksinäiselle tai tukea tarvitsevalle läheiselle turvaa ja tukea.

Villa Cooperin keittiö on hyvin yksinkertainen.

Uusi räsymatto ehkäpä?

Ruokasalista luonnollisesti siirrymme yksinkertaiseen keittiöön. Täällä on komero, josta löytyy Järvenpään museopalveluiden viimeinen museonurkkaus. Komerosta löytyy kaikenlaista keittiötarviketta vuosikymmenien ajalta. Tuntuu siltä kuin tarkastelisi mummolan ihmeellistä kaappia. Osa välineistä on aivan uppo-outoja nykyihmiselle.

Keittiökomero on täynnä ihmeellisiä keittiövälineitä.

Vanhalla puuliedellä on keramiikkaa esillä.

Saunatuotteita.

Keittiöstä löytyy lisää kivoja käsitöitä sekä kaapillinen saunaan tarkoitettuja tarvikkeita. Erityisesti tervantuoksuiset narutyöt ovat ihania, eikä pellavaisissa saunatyynyissäkään mitään vikaa ole! 🙂

Ainon huoneesta löytyy sukkataivas!

Seuraavasta tilasta, joka toimi aikaisemmin Cooperin palvelijattaren Ainon huoneena, löytyy valtaisa valikoima erinäköisiä ja erikokoisia villasukkia ja  -tuotteita. Huone suorastaan huokuu pehmeää lämpöä! Jos ei täältä sopivia sukkia löydy, niin sellaisia ei sitten ole olemassakaan. 😉

Yläkertaan emme valitettavasti pääse kurkistamaan, koska sitä ei vielä ole remontoitu. Yläkerrassa sijaitsee kaksi makuuhuonetta.

Kierroksemme Villa Cooperissa alkaa olla lopuillaan. Järvenpään Käsintekijät toivottavat jokaisen tervetulleeksi katsomaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta! Samalla muistuttaen, että vaikka kyseessä on vanha huvila, museo tämä rakennus ei ole.

Rakennuksen uusi elämä jatkaa historiaa eteenpäin käsitöiden ja erilaisten tapahtumien muodossa. 14.10. on tulossa Käsintekijöiden Villapäivä, jolloin on luvassa mielenkiintoisia työnäytöksiä mm. kehräystä, neulomista ja nauhojen kudontaa. Villa Cooperin salin täyttää myös neulemuotinäytös.

Samalla voi osallistua Suomi 100-yleisöäänestykseen ja valita oman suosikkinsa käsintekijöiden tekemistä lahjoista satavuotiaalle Suomelle. Ja ostaa pehmoisia lahjoja vaikka pukinkonttiin…

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Järvenpään Käsintekijät ry:n kanssa.         

Keski-Uudenmaan luontokohteita: Taiteilijoiden Sarvikallio

Tuusulanjärvi, Tuusula

Tuusulanjärven länsirannalta löytyy luontokohde, joka on inspiroinut niin kulta-aikakautemme taiteilijoita kuin nykyisiä luonnossa liikkujia.

Kyseessä on Sarvikallio, jolta on hulppeat näkymät alas Tuusulanjärvelle. Täällä lähes 25 metrin korkeudella olevalla kalliolla tapasi Pekka Halonen, Venny Soldan-Brofelt sekä Eero Järnefelt maalata maisemataulujaan. Järnefelt nimesikin paikan Pikku-Koliksi, koska maisemat toivat hänen mieleensä Pohjois-Karjalasta löytyvän Kolin maisemat.

Sarvikallio Majatalo Onnelan kalliolta kuvattuna.

Jos taide kiinnostaa, kannattaa googlata Järnefeltin maalauksista: Perhe Retkellä ja Maisema Sarvikalliolta sekä Haloselta Sarvikalliolta-niminen taideteos. Kuinka taiteilijat onkaan saaneet taltioitua Sarvikallion luonnon ja tunnelman kyseisiin teoksiinsa.

Taiteilijaperheet kävivät kallioilla eväsretkillä, eihän vastarannasta kovin pitkä soutumatka Sarvikalliolle ollut.

Sarvikallio kuuluu Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen kohteisiin. Pinta-alaa virkistysalueella on 36 hehtaaria. Osa Sarvikalliosta on luonnonsuojelualuetta.

Tänään

Ajamme automme Sarvikalliontien pysäköintipaikalle, jossa on myös virkistysalueen infotaulu.  Jatkamme matkaamme kävellen. Matkaa Sarvikallion näköalapaikalle on vaivaiset puoli kilometriä.

Hyvässä kunnossa oleva tie vie läpi kielorikkaan lehtometsän, vaihtuen jylhään kuusimetsään. Maasto on hyvin vaihtelevaa. Kuusia kun on läsnä, on seuranamme myös hyttysiä.

150 metriä ennen kohdetta tie kääntyy oikealle, samalla tien muuttuessa kapeammaksi. Maasto selkeästi kohoaa loppua kohde. Saavumme mäntyjen lomaan, jossa vihertävä Tuusulanjärvi pilkahtelee puiden lomasta.

Yksi polku vie kalliolle, jolta aukeaa näkymä Tuusulanjärven kapeimpaan kohtaan, joka sijainniltaan on lähes Halosenniemeä vastapäätä. Iloksemme järvellä soutaa juuri kirkkovenetiimi ja rytmikkäät huudot kantautuvat veneestä ylös kalliolle. Mikäpä täällä olisi maalatessa ja eväitä syödessä!

Ei kannata kuitenkaan mennä kuikuilemaan kovin lähelle kallion reunaa, näyttää olevan aikamoinen pudotus alas Tuusulanjärveen.

Sarvikalliolla ei ole nuotiopaikkaa, joten eväät kannattaa olla etukäteen valmistettuja. Ulkohuussi löytyy, joten puskapissalle ei tarvitse ryhtyä. Kalliolta löytyy myös geokätköpaikka.

Sarvikallio on luontokohde jolla kannattaa pistäytyä, mikäli on autoillen tutustumassa Tuusulanjärven Rantatien kulttuurikohteisiin!