Browsing Category

Keski-Uusimaa

Historiallisissa saleissa – Taistelukoulun Upseerikerholla

Tuusulan Rantatie, Tuusula

Pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan Tuusulan Taistelukoulun Upseerikerholla menneenä kesänä Tuusulan Taiteiden yönä. Rakennus teki kävijään sellaisen vaikutuksen, että päädyin kirjoittamaan Upseerikerhosta aivan oman blogijutun.

Mikä upseerikerhossa sitten säväytti, siitä pääset lukemaan nyt.

Taistelukoulun upseerikerho lyhyesti

Alun perin Taistelukoulun alue kuului valtioneuvos Robert Åkerblomin vuonna 1879 ostamaan Koivikon tilaan. Tilalle rakennettiin yksi Tuusulanjärven Rantatien suurhuviloista, Koivikon huvila. Tästä rakennuksesta muodostui osa nykyisestä Upseerikerhosta. Tilan seuraava omistaja Bertha Sandberg muutti huvilaa, vahvistamalla sen itäpäätä kivellä arvokkaiden taidekokoelmiensa vuoksi. Myöhemmin Koivikon huvilaa on kutsuttu myös Sandbergin huvilaksi.

Muutaman omistajanvaihdoksen jälkeen vuonna 1921 Suojeluskuntajärjestö osti Koivikon tilan ja tästä katsotaan sotilashistorian tilalla alkaneen. Vuonna 1925 huvila sai seurakseen useita alueella sijaitsevia keltaisia puurakennuksia sekä vuonna 1931 nykyisen, korotetun asunsa. Huvila toimi tuolloin niin Suojeluskuntain päällystökouluna, Upseerikerhona kuin asuinrakennuksena.

Taistelukoulu toimi alueen vuokralaisena vuodesta 1949 alkaen. Taistelukoulun johtajana toimi Adolf Ehrnrooth. Hänen kerrotaan kommentoineen Taistelukoulun siirtoa Haminasta Tuusulaan seuraavasti: Siirto oli helppo. Kerroin alaisilleni perjantaina, että Taistelukoulun toiminta jatkuu maanantaina Tuusulassa. Ja näin myös tapahtui!

Vuonna 1993 Taistelukoulu lakkautettiin ja alueella toimii tällä hetkellä Puolustusvoimien Palvelukeskus.

Taistelukoulun Upseerikerhon keskikerros toimii nykyisin Krapihovi Oy:n lounas- ja juhlatilana.

Tänään

Taiteiden yönä Upseerikerho oli ihmisiä täynnä, joten pyysin ja sain ilokseni yksityisen audienssin Upseerikerholle sen ollessa kiinni. Koska Upseerikerho sijaitsee edelleen Puolustusvoimien Palvelukeskuksen alueella, ei sinne ole menemistä ihan milloin vain. Tästä muistuttavat Puolustusvoimien keltaiset kyltit jo alueen sisäänkäynnin yhteydessä.

Terassinpuoleinen sisäänkäynti.

Vastassa meitä oli Krapin myyntineuvottelija Sirkku Hoikkala, joka kierrätti idyllisen rakennuksen saleissa. Upseerikerho on kuin tehty tunnelmallisia häitä ja perhejuhlia varten, eikä vähiten paikkansa vuoksi. Vain muutaman kymmenen metrin päässä siintää Tuusulanjärvi! Miljöö on ihastuttava.

Upseerikerho järven puolelta.

Tilaa rakennuksessa on 30 – 110 vieraalle. Vanhasta rakennuksesta kun on kyse, tilaa on kolmessa erillisessä juhlasalissa, joten isoissa juhlissa avaraa näköyhteyttä ei jokaisella vieraalla välttämättä ole.

Keskimmäinen sali.

Upseerikerholla kun olemme, ehkä havaittavin piirre menneestä historiasta löytyy rakennuksen seiniltä. Nimittäin jokaisessa salissa nököttää useampi kuin kaksi hieman tuiman näköistä upseeria. Suurimmassa juhlasalissa entisiä Taistelukoulun johtajien muotokuvia onkin sitten seinillä pilvin pimein.

Juhlasali.

Arvokkaan näköiset herrat seuraavat nykymaailman menoa silmä kovana. Valitettavasti tai onneksi, miten asian sitten näkee, nämä herrat ovat mukana myös jokaisessa Upseerikerholla järjestettävässä juhlassa. Tauluja kun ei ole lupa ottaa alas edes juhlien ajaksi.

Taistelukoulun johtajia.

Salin päässä on itseoikeutetusti Marsalkka Mannerheimista maalattu kookas taulu sekä todella erikoinen prinsessa-torni.

Marski kunniapaikalla.

Liekö aikoinaan toiminut tupakkisalonkina? Nykyisin pyöreään torniin pääsevät juhlien lapsivieraat tai orkesteri lähes omaan rauhaan.

Prinsessatorni.

Mukavaa on, että talon kotimaista tuotantoa olevat, varsin koristeelliset takat on säilytetty ajan saatossa. Sisääntulosalin katosta on myös löytynyt hienoja alkuperäisiä piirroksia, jotka odottavat Museoviraston lausuntoa. Muuten, salien huonekorkeus on melkoinen! Näissä saleissa on todellakin tilaa hengittää.

Ruokasalin takka.

Takan koristeet ovat uskomattoman hienot.

Juhlahuoneistossa on saatavilla yksikertaiset äänentoistovälineet sekä baari. Kesäisin myös ulkoilmaterassi kutsuu juhlijoita ja niin – ne hienot järvimaisemat!

Upseerikerhon baari.

Upseerikerhon yläkerrassa sekä rakennuksen kellarikerroksessa on Taistelukoulun Perinneyhdistys ry:n tiloja. Kellarikerroksen Sotamuistohuoneessa pääsee erillisestä sopimuksesta tutkimaan mm. Heikki Talvelan keräämää esineistöä ja asiakirjoja viime sotien ajalta sekä Talvelan suvun toiminnasta. Yläkerrassa on omat huoneet Suojeluskuntain Päällystökoulun ja Taistelukoulun perinteitä varten.

Ruokasali. Kuva: Pekka Holma.

Rakennuksesta kiinnostuneet voivat käydä Upseerikerholla lounaalla arkisin klo 11.00 – 12.30. Myös pääsääntöisesti tiistaista torstaihin Upseerikerho on avoinna kaikille klo 18.00 – 21.00. Muina aikoina ja viikonloppuisin Upseerikerho toimii tilausravintolana.

Jos haluaa järjestää ikimuistoiset juhlat lähellä pääkaupunkiseutua, mutta omassa rauhassa järven rannalla, on Taistelukoulun Upseerikerho varteen otettava ehdokas! Rakennus suorastaan huokuu arvokkuutta, sekä historian siipien havinaa, oli kävijä sitten upseeri tai herrasmies.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Krapihovi Oy:n kanssa.

Pala pohjalaista tinkimättömyyttä – Härmän Ratilla

Härmän Rati, Järvenpää

Punainen komia tupa, vieressä tuleentuva keltainen kaurapelto sekä aitauksessa ryhdikkäitä ratsastajia korskeine hevosineen… Ensimmäisenä mieleen tulee eittämättä Pohjanmaan lakeudet. Mutta nyt ollaankin Järvenpäässä, Keski-Uudellamaalla.

Tule mukaan tutustumaan Härmän Ratiin!

Härmän Rati lyhyesti

Vuonna 2012 kurikkalaiset isännät Juha Ollila ja Janne Hautaluoma perustivat Härmän Ratin. Pääkaupunkiseutu kutsui Ollilaa opiskelun ja työn vuoksi. Tämän myötä pytinki päätettiin rakentaa Järvenpäähän, Tuusulanjärven perinnemaisemaan. Jotta ravintola henkisi pohjalaisuutta parhaimmillaan, päätettiin tuoda Alahärmästä lähes 100 vuotta vanha kaksfooninkinen koulurakennus Keski-Uudellemaalle. Ollila purki ja kasasi vanhan talon hirret osana rakennusmestarin opintojaan.

Tänä päivänä ryhdikäs Härmän Rati tarjoaa modernia majatalomajoitusta yläkerran perinteisissä huoneissa, luomuruokaa ja juhlapalveluita alakerran viihtyisässä salissa sekä ryhmille sauna- ja kokoustiloja.

Tänään 

Härmän Rati ottaa meidät hyvin pohjalaisittain vastaan. Jo pihassa on pölkky jossa kehotetaan jättämään puukot tähän. Suupielet nousevat väkisin pystyyn!

Sisällä käy aikamoinen tohina, koska olemme tulleet Ratille lounasaikaan. Härmän Rati on keskittynyt tarjoamaan tuoretta luomuruokaa parhaimmillaan. Isäntä Ollilan mukaan kaikki ruoat tehdään alusta alkaen käsin, eikä kompromisseja tehdä, koska ruoan mausta ei tingitä.

Käy pöytään!

Myös hunaja tulee hyvin läheltä.

Härmän Ratin kotimaisen ja lähiruoan käyttöaste on todella korkea. Tällä hetkellä raaka-aineista luomua on 96 % ja tavoitteena täysi 100 %! Haastavaksi ruoanlaiton tekee mm. luokitukset, koska esimerkiksi villinä kasvanutta silakkaa ei luomuksi luokitella. Ollila kertoo, että tehdyissä ruoissa pyritään kotimaisiin makuihin pienillä twisteillä. Tarjolla on mm. ruisleipää jossa on mustaherukkasiirappia mukana. Lounastelijat kehuvatkin leivän taivaisiin! 🙂

Lounaspöydän antimet ovat varsin runsaat, tarjolla on useampia salaatteja ja muita lisukkeita, keitto, 2-3 lämmintä ruokaa, joista aina yksi on vegaaninen sekä kahvia ja kakkua. Lounasta tarjoillaan arkisin klo 10.30 – 15.00.

Iltaisin ja viikonloppuisin tarjolla on tilauksesta Ratin juhlabuffet. Härmän Ratilla on A-oikeudet.

Yksi yläkerran makuuhuoneista. Kuva: Härmän Rati.

Huoneissa on vanhoja, tyyliin sopivia huonekaluja.

Hirsiseinät ovat kosketeltavissa.

Isäntä kierrättää meitä varsin avarassa rakennuksessa. Yläkerrassa on tarjolla kahdeksan kahden hengen huonetta. Huoneissa lähes 100-vuotiset hirsiseinät on jätetty ihailtavaksi, sisutuksessa on käytetty hyväksi vanhoja koulumaisia elementtejä kuten opetustauluja. Huoneiden lattioita peittävät räsymatot kuten Pohjanmaalla on tapana olla. Yläkertaan pääsee hissillä, ja kaksi huoneista on lisäksi rakennettu esteettömiksi.

Alakerran salissa on lounaan lisäksi mahdollista järjestää noin 85-95 hengen juhlia. Idyllistä salia on mahdollista somistaa ja koristella esimerkiksi häitä varten parin haluamalla tavalla. Vanhassa kansakoulussa kun ollaan, seinillä ja uuninpankon päällä on paljon rekvisiittaa pulpetista maapalloon sekä opetustauluihin.

Aukusti Salo – Rudolf Koivu: Pupu-Jussin viisaus.

Baarin yläpuolella onkin kymmenen aitoa Rudolf Koivun piirtämään opetustaulua. Ovat hyvin herttaisia! Ratilla on myös iso katettu terassi, jossa voi käydä viilentymässä kesken juhlien.

Saunarakennus täydentää pihapiiriä.

Pihalta löytyy erillinen saunarakennus, jossa voi rauhassa neuvotella ja pitää vaikka kehityspäiviä. Intiimiin saunatupaan voidaan varustaa kokoustilat noin 16 henkilölle, tila tarjoaa mahdollisuuden myös pienempien juhlien viettoon.

Saunatila jatkaa kouluteemaa.

Härmän Ratin sauna. Kuva: Härmän Rati.

Saunaan mahtuu 10 kylpijää kerrallaan, joten ihan pienestä saunasta ei ole kyse. Saunarakennuksesta pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan ja ihastelemaan Vanhankylänniemeä.

Jos haluat tulla maistamaan herkullista luomuruokaa pohjalaisella twistillä, Härmän Rati on sinun paikkasi. Syrämmellisesti tervetuloa!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Härmän Ratin kanssa.

 

 

Historian havinaa ja lämpöisiä villasukkia Villa Cooperissa

Villa Cooper, Järvenpää

Vanhan puiston laitamilta, Järvenpään keskustan tuntumasta löytyy historiallinen Villa Cooper, joka aiemmin myös Villa Enckelinä tunnettiin.

Kävimme kylässä lämminhenkisessä Villa Cooperissa.

Villa Cooper lyhyesti

Villa Cooper rakennettiin alun perin Tuusulanjärven rantaan vuonna 1904. Huvilan on suunnitellut Lars Sonck, jonka kynästä on myös sisarhuvila Ainola lähtöisin. Molempia huviloita rakennettiin samanaikaisesti ja huviloista onkin löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä. Alkuperäisen nimensä huvila sai rakennuttajiltaan Sigrid ja Gösta Enckeliltä. Enckelit myivät kartanon Järvenpään kartanolle Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Vuonna 1918 huvilan omistaja, Järvenpään kartanon Bjarne Westermarck siirsi huvilan nykyiselle paikalleen Myllytielle. Huvila toimi kartanon työntekijöiden ruokalana sekä asuntolana.

1930-luvulla huvila siirtyi mattotehtailija Edward ja Agneta Cooperin omistukseen. Tällöin myös huvilan nimi vaihtui Villa Cooperiksi uusien omistajiensa myötä. Cooperien testamenttilahjoituksena huvila siirtyi Järvenpään kaupungille vuonna 1973. Tosin Agneta asui huvilassa elinikäisen käyttöoikeuden myötä vielä vuoteen 2004 asti.

Vuodesta 2008 Järvenpään Käsintekijät ry. on pitänyt myyntinäyttelyä huvilassa sekä esitellyt rakennusta vierailijoille. Agneta Cooperin kerrotaan olleen varsin innokas käsityönharrastaja, joten uusi ”asukas” on varsin mukava lisä huvilan historian ketjussa.

Villa Cooper on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 12.00 – 18.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 16.00.

Tänään

Astelemme Villa Cooperin rauhalliseen pihaan. Heti ensimmäisenä vastassa on Cooperin pariskunnan rakennuttama uima-allas joka on muutettu japanilaistyyliseksi puutarhaksi. Vieressä isojen kuusien lomassa on huvimaja, joka suorastaan odottaa, että joku tulisi istumaan ja kuuntelemaan lintusten laulua.

Villa Cooperilla on iso pihapiiri, josta on vieläkin aistittavissa Cooperin pariskunnan rakkaus puutarhanhoitoon. Onneksi huvilalle lohkottu ala on sen verran suuri, että ruskea hirsihuvila suorastaan häviää suurien puiden siimekseen omaan rauhaansa. Hyvä näin! Cooperin perhe hoiti omaa puutarhaansa, joka onkin näinä päivinä jokaisen vierailijan käytettävissä esimerkiksi pienen eväsretken muodossa.

Huvilan viereiselle tontille tehtiin äskettäin suuri parkkipaikka, joten Villa Cooperille on mahdollista tulla niin henkilö- kuin myös linja-autoilla.

Astelemme vanhoista pariovista sisälle taloon. Vanhan talon lämpö tulvahtaa viileille poskille. Tunnemme olomme välittömästi tervetulleeksi. Vastassa meitä on Järvenpään Käsintekijät ry:n Tarja Hukkanen, joka on suostunut opastamaan meitä tarinoiden kera huvilan huoneissa ja sopukoissa.

Jätämme jalkineet eteiseen ja astelemme suureen mutta kodikkaaseen saliin. Tarja kertoo, että lähes kaikki salin kalusteet ovat Cooperin aikaisia. Agneta Cooper oli testamentissaan tarkasti määrännyt säilyttämään irtaimiston talossa. Onneksi näin, nimittäin muuten kalusto saattaisi olla tiellä tietämättömillä.

Huvilassa vieraillessa kannattaa suunnata katse myös lattiaan, huoneissa on entisten omistajien, Cooperin mattotehtaan alkuperäisiä mattoja.

Siellä täällä salia on mitä suloisimpia käsitöitä esillä. Messinkisessä kattokruunussa roikkuu pehmoisia munia, vanhan piirongin päältä löytyy keraamisia vateja ja rahin päältä veikeitä nalleja jotka suorastaan odottavat uutta ystävää!

Salista löytyy myös kaappi, jossa on Elämä on limee-näyttely esillä. Kyseisessä kaapissa on esillä joko yksittäisen käsintekijän oma näyttely tai käsintekijöiden yhteinen kokonaisuus, joka määräytyy vaikkapa värin tai muodon mukaan.

Coopereiden työhuone ja museonurkkaus.

Salin vierestä löytyy Cooperin pariskunnan entinen työhuone, jossa on myös ensimmäinen Järvenpään museopalveluiden kokoooma museonurkkaus. Seinältä löytyy niin Stalinin, Elisabeth II:n kuin Mannerheimin raameissa roikkuvia kuvia. Kyseiset kuvat ovat Edward Cooperin kutomia kuvia.

Tilassa on mm. suuri työpöytä, radio sekä muuta ajankuvaan kuuluvaa rekvisiittaa.

Ruokasali ja tarjoiluhuone ovat täynnä pehmeitä tuotteita.

Jatkamme matkaa ruokasaliin ja tarjoiluhuoneeseen. Katse nauliutuu välittömästi ihaniin keppihevosiin, jotka ovat hyvin taidokkaasti tehty. Huonetta kiertää erilaisten pehmoisten käsitöiden kirjo. Täältä löytyy myös toinen museonurkkaus. Sohvan takana olevalle seinälle on koottu Cooperin taideteoksista kokonaisuus. Suuremman huomion saavat kuitenkin Toipumiskaverit.

Toipumiskaverit ovat valmiina auttamaan, tule hakemaan omasi!

Sohvalle on koottu käsintehtyjä, ja ajatuksella tehtyjä höpönassuja, pehmoisia otuksia jotka haluaisivat tulla lohduttamaan ketä tahansa joka kaipaa ystävää. Ja aivan ilmaiseksi! Kyse on Briteistä lähteneestä hyväntekeväisyyskampanjasta, jonka tarkoituksena on tuoda sairastuneelle, yksinäiselle tai tukea tarvitsevalle läheiselle turvaa ja tukea.

Villa Cooperin keittiö on hyvin yksinkertainen.

Uusi räsymatto ehkäpä?

Ruokasalista luonnollisesti siirrymme yksinkertaiseen keittiöön. Täällä on komero, josta löytyy Järvenpään museopalveluiden viimeinen museonurkkaus. Komerosta löytyy kaikenlaista keittiötarviketta vuosikymmenien ajalta. Tuntuu siltä kuin tarkastelisi mummolan ihmeellistä kaappia. Osa välineistä on aivan uppo-outoja nykyihmiselle.

Keittiökomero on täynnä ihmeellisiä keittiövälineitä.

Vanhalla puuliedellä on keramiikkaa esillä.

Saunatuotteita.

Keittiöstä löytyy lisää kivoja käsitöitä sekä kaapillinen saunaan tarkoitettuja tarvikkeita. Erityisesti tervantuoksuiset narutyöt ovat ihania, eikä pellavaisissa saunatyynyissäkään mitään vikaa ole! 🙂

Ainon huoneesta löytyy sukkataivas!

Seuraavasta tilasta, joka toimi aikaisemmin Cooperin palvelijattaren Ainon huoneena, löytyy valtaisa valikoima erinäköisiä ja erikokoisia villasukkia ja  -tuotteita. Huone suorastaan huokuu pehmeää lämpöä! Jos ei täältä sopivia sukkia löydy, niin sellaisia ei sitten ole olemassakaan. 😉

Yläkertaan emme valitettavasti pääse kurkistamaan, koska sitä ei vielä ole remontoitu. Yläkerrassa sijaitsee kaksi makuuhuonetta.

Kierroksemme Villa Cooperissa alkaa olla lopuillaan. Järvenpään Käsintekijät toivottavat jokaisen tervetulleeksi katsomaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta! Samalla muistuttaen, että vaikka kyseessä on vanha huvila, museo tämä rakennus ei ole.

Rakennuksen uusi elämä jatkaa historiaa eteenpäin käsitöiden ja erilaisten tapahtumien muodossa. 14.10. on tulossa Käsintekijöiden Villapäivä, jolloin on luvassa mielenkiintoisia työnäytöksiä mm. kehräystä, neulomista ja nauhojen kudontaa. Villa Cooperin salin täyttää myös neulemuotinäytös.

Samalla voi osallistua Suomi 100-yleisöäänestykseen ja valita oman suosikkinsa käsintekijöiden tekemistä lahjoista satavuotiaalle Suomelle. Ja ostaa pehmoisia lahjoja vaikka pukinkonttiin…

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Järvenpään Käsintekijät ry:n kanssa.         

Keski-Uudenmaan luontokohteita: Taiteilijoiden Sarvikallio

Tuusulanjärvi, Tuusula

Tuusulanjärven länsirannalta löytyy luontokohde, joka on inspiroinut niin kulta-aikakautemme taiteilijoita kuin nykyisiä luonnossa liikkujia.

Kyseessä on Sarvikallio, jolta on hulppeat näkymät alas Tuusulanjärvelle. Täällä lähes 25 metrin korkeudella olevalla kalliolla tapasi Pekka Halonen, Venny Soldan-Brofelt sekä Eero Järnefelt maalata maisemataulujaan. Järnefelt nimesikin paikan Pikku-Koliksi, koska maisemat toivat hänen mieleensä Pohjois-Karjalasta löytyvän Kolin maisemat.

Sarvikallio Majatalo Onnelan kalliolta kuvattuna.

Jos taide kiinnostaa, kannattaa googlata Järnefeltin maalauksista: Perhe Retkellä ja Maisema Sarvikalliolta sekä Haloselta Sarvikalliolta-niminen taideteos. Kuinka taiteilijat onkaan saaneet taltioitua Sarvikallion luonnon ja tunnelman kyseisiin teoksiinsa.

Taiteilijaperheet kävivät kallioilla eväsretkillä, eihän vastarannasta kovin pitkä soutumatka Sarvikalliolle ollut.

Sarvikallio kuuluu Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen kohteisiin. Pinta-alaa virkistysalueella on 36 hehtaaria. Osa Sarvikalliosta on luonnonsuojelualuetta.

Tänään

Ajamme automme Sarvikalliontien pysäköintipaikalle, jossa on myös virkistysalueen infotaulu.  Jatkamme matkaamme kävellen. Matkaa Sarvikallion näköalapaikalle on vaivaiset puoli kilometriä.

Hyvässä kunnossa oleva tie vie läpi kielorikkaan lehtometsän, vaihtuen jylhään kuusimetsään. Maasto on hyvin vaihtelevaa. Kuusia kun on läsnä, on seuranamme myös hyttysiä.

150 metriä ennen kohdetta tie kääntyy oikealle, samalla tien muuttuessa kapeammaksi. Maasto selkeästi kohoaa loppua kohde. Saavumme mäntyjen lomaan, jossa vihertävä Tuusulanjärvi pilkahtelee puiden lomasta.

Yksi polku vie kalliolle, jolta aukeaa näkymä Tuusulanjärven kapeimpaan kohtaan, joka sijainniltaan on lähes Halosenniemeä vastapäätä. Iloksemme järvellä soutaa juuri kirkkovenetiimi ja rytmikkäät huudot kantautuvat veneestä ylös kalliolle. Mikäpä täällä olisi maalatessa ja eväitä syödessä!

Ei kannata kuitenkaan mennä kuikuilemaan kovin lähelle kallion reunaa, näyttää olevan aikamoinen pudotus alas Tuusulanjärveen.

Sarvikalliolla ei ole nuotiopaikkaa, joten eväät kannattaa olla etukäteen valmistettuja. Ulkohuussi löytyy, joten puskapissalle ei tarvitse ryhtyä. Kalliolta löytyy myös geokätköpaikka.

Sarvikallio on luontokohde jolla kannattaa pistäytyä, mikäli on autoillen tutustumassa Tuusulanjärven Rantatien kulttuurikohteisiin!

 

 

 

 

 

 

Stailaa minut – Nostalgista hauskanpitoa Pytingin Vintillä

Pytingin Puodin Vintti, Järvenpää

Heinäkuun lopusta alkaen, on Vanhankylänniemen Kartanon vieressä sijaitsevassa Pytingin Vintillä päässyt hulluttelemaan oikein luvan kanssa.

Kyseessä on Juhlan Humua-näyttely, johon Pytingin Kädentaitajat sekä kuvataiteilija Sirpa Laakso-Varis on luonut nostalgisen ja glamouria tihkuvan maailman. Sirpa on tuonut kattavan asu- ja asustekokoelmansa koko kansan nähtäville. Ja mikä parasta, näitä ihanuuksia saa oikein luvan kanssa kosketella ja kokeilla.

Jos sinulla käy oikein hyvä tuuri, on itse ”maestro-Sirpa” paikan päällä stailaamassa sinut!

Pytingin Puoti.

Kävimme Pytingin Vintillä tutustumassa näyttelyyn. Ja ennen kuin huomasimmekaan, oli mukana tulleet teinitytöt puettu nostalgisiin vaatteisiin päästä kantapäähän. Voitte vain kuvitella sitä tirskunnan määrää, mikä Vintillä kuului.

Tytöt ennen stailausta.

Stailaus menossa.

Stailauksen jälkeen.

Sirpa kertoi, että kaunista esineistöä on tullut kerättyä vuosien aikana, lähinnä kirpputoreilta, antiikkiliikkeistä ja käytettyjen tavaroiden kaupoista.

Näyttelyn esineistöstä suorastaan tihkuu vanhanajan glamouri, joka erityisen hyvin sopii Yläpytinkiin, joka aikoinaan oli viereisen Kartanon rakennus. Esillä on elegantteja vaatteita, erilaisia asusteita isoista hatuista käsineisiin ja iltalaukkuihin sekä jos jonkinmoisia korua.

Myös vanhoja mustavalkoisia valokuvia on yhdistetty mukavasti erilaisiin materiaaleihin. Näkee, että näyttelyn emännällä on silmää kauneudelle!

Parasta vaatteissa ja asusteissa on, että olit sitten mies tai nainen, pyöreä tai lauta, jokaiselle löytyy jotain kokeiltavaa. Ja jos et itse löydä, Sirpa kyllä hoitaa valinnat puolestasi, nopeasti ja tehokkaasti. Huomasin itse olevani puettu noin kahdessa minuutissa, eikä mieheni stailaamisessa mennyt yhtään enempää aikaa.

Voit ottaa mallikuvia (selfietä) rakennuksen sisällä. Seinältä löytyvät raamit, joten myös vanhanaikainen raamikuva onnistuu. Ethän unohda sitä vanhanaikaista kaukaisuuteen kaihoisasti katsovaa-poseerausilmettä?

Pytingillä oli läsnä myös Kaarina Toivanen, joka taltio halukkaista taidokkaita otoksia Pytingin Puodin Facebook-sivulle kaiken kansan ihastaltavaksi.

Kuva: Kaarina Toivanen/Pytingin Puoti.

Pytingille kannattaa lähteä hassuttelemaan oikein ajan kanssa, ja ottaa mukaan myös ne perheen köriläät. Näitä kuvia on mukava katsella ja ihastella vaikkapa joulukorttikuvina. Siinä olisi sukulaisilla ja tuttavilla ihmettelemistä!

Varoituksen sana, saatat jäädät stailaamiseen koukkuun, ja huomaatkin olevasi Sirpan puunattavana jo kolmatta kertaa, kuten meidän teineille kävi. 🙂

Tyylikkäät ladyt elokuun illassa.

Juhlan Humua-näyttely on esillä 24.9.2017 asti Pytingin Puodin Vintillä. Näyttely on avoinna ke-pe klo 12.00 – 17.00 ja la-su klo 11.00 – 17.00. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Samalla matkalla voit ostaa pukin konttiin käsintehtyjä ihanuuksia alakerran Pytingin Puodista.

Lokakuussa Pytingin Puodin Vintin valtaa Opintiellä-näyttely. Esillä on vanhanajan koulujärjestelmään liittyviä esineitä kuten liitutaulu, pulpetti ja oppikirjoja. Näyttely on esillä 7.10 – 4.11.2017.