Browsing Category

Kartanot

Historian havinaa Mannerheimien Louhisaaressa

Louhisaaren kartano, Askainen

Kartanoromantikon ei missään nimessä kannata ohittaa Varsinais-Suomessa sijaitsevaa Louhisaaren kartanoa. Kartanolla on huima menneisyys takanaan. Kävimme joitakin vuosia sitten tutustumassa Louhisaaren lähemmin.

Louhisaaren kartano lyhyesti

Louhisaaren kivilinna valmistui vuonna 1655 Herman Flemingin rakennuttamana. Kartanon paikalla on jo aiemmin sijainnut rakennus, joka tutkimusten mukaan on rakennettu 1400-luvulla.

Louhisaaren linnaa rakennettiin yhtä aikaa viereisen Askaisten kirkon kanssa. Rakentajat ja käsityöläiset tulivat paikalle Ruotsista. Kerrotaan, että kartanolta menisi salainen käytävä kirkolle, mutta vahvistusta asialle ei ole saatu.

Louhisaari kuului runsaan 300 vuoden ajan Flemingin suvulle ja myöhemmin yli sata vuotta Mannerheimin suvulle. Kuuluisaksi kartano tuli Suomen kansalle hieman myöhemmin kun tiedettiin Suomen ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntyneen siellä vuonna 1867. Mannerheimin isoisä oli ostanut kartanon vuonna 1795.

Kartanomuseossa pääsee tutustumaan herrasväen elämään lähietäisyydellä. Pohjakerros on tarkoitettu arkiseen elämään, keskikerros asumiseen ja kolmas eli juhlakerros edustamiseen. Museon ensimmäinen ja kolmas kerros on sisustettu 1600-luvun asuun. Museon toinen kerros on 1700- ja 1800-luvun asussa. Kerroksessa on mm. Mannerheimin suvulle kuuluneita tavaroita.

Vuonna 1903 Mannerheimin suku myi kartanon pois.

Kartanon puistoalueella on puutarha, jossa on muutaman vuoden ajan ihailtavana ollut 1700-luvun hyöty- ja koristekasveja.

Museoon pääsee tutustumaan Museoviraston oppaan johdolla kesäisin 15.5.2018 alkaen. Museon lippukassa on avoinna klo 11.00 – 17.00. Pääsyliput: Aikuiset 9€, lapset 7 – 17-vuotiaat 3€ ja perhelippu 20€.

Louhisaaren alueella on mahdollisuus myös kahvitella, yöpyä ja pitää perhejuhlia. Lisää informaatiota löydät oheisen linkin kautta.

Tänään

Jo saapuminen kartanolle on huikea, vanhat lehtipuut kehystävät tietä Louhisaaren kartanolle. Ihanaa! Samalla vierailija pääsee hyppäämään menneiden matkaajien jalanjälkiin, liekö näkymä ollut lähes samanlainen jo vuosisatoja?

Louhisaaren päätaloa tai kartanolinnaa kehystää kaksi sivurakennusta. Kokoonnumme oppaan ympärille, joka lähtee kuljettamaan meitä suuren tammioven kautta linnan kerroksissa. Oppaan tarinoihin sekoittuu mukavasti mukaan niin historiallisia faktoja kuin ”kevyempiä” kummitusjuttuja.

Linnan renesanssityyliset huoneet ovat upeita, ja onkin mielenkiintoista ajatella kuinka tuollaisia seinä- ja kattomaalauksia on aikoinaan tehty. Kuvista löytyy itse Louhisaaren kartanokin, tosin sillä erotuksella, että meri ulottuu lähes kartanolle asti. Kuulemme, että Mannerheimien rakennuttama uimahuonekin on nykyisin kaikkea muuta kuin rannassa.

Pysähdymme hetkeksi ihastelemaan sinistä makuuhuonetta ja vuodetta jossa C. G. E. Mannerheim on syntynyt. Mannerheimillä oli kuusi sisarusta, joiden kanssa Carl kirmaili pitkin kartanon puutarhaa ja merenlahtea, kunnes perheen vararikko ja äidin kuolema muutti onnellisen lapsuuden suunnan.

Kierroksen kummitusjutut ovat melkoisia; opas kertoo kuinka rakennuksessa tavarat vaihtavat paikkaa, ovet avautuvat itsestään ja ilmavirta pyyhkii vierailijoiden ohi. Onpa kartanolla käynyt aavetutkijoitakin ja heidän tutkimusten mukaan rakennuksessa kummittelee ainakin mies nimeltään Hans.

Kummituksia kerrotaan olevan kartanolla enemmänkin; kummittelijoiden joukossa uskotaan olevan mustasukkaisen Herman Flemingin vaimo, joka kuoli vahingossa nälkään. Uskoon jutut ken haluaa, me emme tälläkään kertaa päässeet todistamaan mitään yliluonnollista.

Kartano on todella kaunis ja kartanoromantikon mielikuvitus alkaakin laukata pitkin kerrosten käytäviä, erityisesti tällaisena valoisana kesäpäivänä. Mutta kuten usein mielenkiintoisissa paikoissa tapahtuu, kierros on lopuillaan ennemmin kuin haluaisikaan. Piha-alueilla on mahdollista liikkua ilman opasta oman tahdin mukaan.

Käymme vielä vilkaisemassa 1700-luvun mukaista kasvimaata, jonka kasvit on tuotu Pukkilan kartanolta Kaarinasta. Kyseisiä kasvilajeja on aikoinaan käytetty niin ruoanlaittoon kuin lääkkeeksikin. Puutarhaan on myös siirretty Mannerheimin lasten leikkimökki, joka sopii varsin mainiosti miljööseen mukaan.

Kaiken kaikkiaan kohde sopii mainiosti koko perheen päiväretkikohteeksi menneeseen maailmaan sekä Suomen 100-vuotiseen historiaan!

Päivä jolloin minusta tuli melkein kartanonomistaja

Tarina siitä etteivät kaikki unelmat aina ota toteutuakseen – ei vielä!

Jokaisella meistä on unelmia, pienempiä tai isompia. Minulla on teini-iästä asti ollut kolme unelmaa joista kaksi on jo toteutunut. Tämä on kertomus siitä viimeisestä joka melkein toteutui, mutta viime metreillä kariutui elämän karikkoon.

Minulla on pienestä asti ollut unelmana omistaa kartano. Juuri niin, kartano! Onko minulle pienenä luettu liikaa prinsessakertomuksia vai onko unelmien lähde mustavalkoisista Suomi-filmeistä peräisin, en tiedä, mutta tämä unelma on ja pysyy.

Muutama vuosi sitten Suomen valtio päätti alkaa myymään ”turhaa” omaisuuttaan pois. Ensimmäisenä myyntivuorossa olivat vanhat rautatieasemat, lakkautettujen varuskuntien rakennukset, pienet myllyt ja niin – kartanot. Valtion kiinteistölaitos muuttui samassa yhteydessä Senaattikiinteistöksi.

Helsingin Sanomat otsikoi lokakuussa 2014: Ostaisitko vetoisan mutta kulttuurihistoriallisen arvokkaan kartanon? Jutussa esiteltiin muutamaa myyntiin tulevaa kartanoa kuten Anjalan kartanoa Kouvolasta, Pukkilan kartanoa Salosta ja Rapolan kartanoa Sääksmäeltä. Ja tästä Hesarin jutusta alkoi lähes kahden vuoden piina, joka päättyi hieman yli vuosi sitten. Kyllä todellakin, ostaisin! Kiinnostuimme jutun perusteella Rapolasta.

Rapolan kartano lyhyesti

Rapolan kartanolla on historialliset juuret syvällä Suomen maaperässä. Rapola sijaitsee Sääksmäellä nykyisen Valkeakosken alueella. Sääksmäki tihkuu historiaa. Lähietäisyydellä on Voipaalan kartano sekä 1550-luvulla rakennettu ihastuttava Sääksmäen harmaakivikirkko.

Kartanon keskiaikaisista omistajista tiedetään mm. Matti, Olli Nevari sekä Cuningas de Rapalum. Viimeksi mainittu omistaja löytyy paavin pannakirjasta vuodelta 1340. Liekö Rapolassa ollut kuningas vai onko nimi vain ollut muinaista hämäläistä huumorintajua, varmuus siitä jää historiaan tai tässä tapauksessa pannakirjan rivien välille.

Kartano vaihtoi omistajasukuja noin 100 vuoden välein, vuonna 1727 kartano siirtyi Svinhufvudin suvulle. Tähän ajanjaksoon sisältyy myös suomalaisittain merkittävin jakso kartanon historiassa kun Suomen kolmas presidentti, Pehr Evind Svinhufvud, syntyi Rapolassa joulukuussa 1861. Rapolan puistoon on pystytetty muistopatsas vuonna 1937.

Rapolasta on jäänyt lukuisia tarinoita elämään. Onpa kartanon keltaisessa kamarissa kesäisin viettänyt päiviään myös Akseli Gallen-Kallela, kerrotaan myös muiden kultakauden taiteilijoiden kartanon mailla vierailleen. Tiedetään myös erään kartanonomistajan päättäneen päivänsä konkurssin jälkeen kartanon tallissa ja kummittelevan nykyisin tilalla.

Nykyinen Rapolan päärakennus on suojeltu tämän vuoden  tammikuussa. Talo on rakennettu vuonna 1813 ja on hyvin riisuttu ja yksinkertainen. Päärakennuksen lisäksi tilaan kuuluu 17 rakennusta eri vuosisadoilta. Suuri punakivinavetta on ollut aikoinaan Hämeen suurin.

Rapolan kartanon entisillä mailla on maan suurin muinaisjäännösalue. Rapolanharjulta löytyy Rapolan muinaislinnan rauniot, alhaalta pellolta kalmistoalue sekä rautakautinen muinaispelto. Alueella on myös hyvin rikas kasvisto, täältä löytyy valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppialueita ja tervaleppäkorpia.

Ennen myyntiä kartanossa toimi kesäisin museo ja kartanon maat olivat vuokrattuna viljelijöille.

Rapolanharju ja muinaispolut ovat edelleen ulkoilijoiden ja retkeilijöiden käytettävissä. Rapolanharjulle on käynti Voipaalan kartanon pihalta.

Tapolan kartano ei ole avoinna vierailijoille.

Viime vuonna

Niin, kun kuulimme että Rapola on tulossa myyntiin, lähti heti postia myynnistä vastaaville tahoille. Kävimme ohikulkiessa myös jokaiseen vuodenaikaan katsomassa Rapolan pihapiiriä Sääksmäellä, ja joka kerta kartano tuntui vastaavan kutsuuni.

Alkoi hakemuksen rustaus, rahoituksen pohdinta ja samalla koko tämän hetkisen elämämme läpikäynti. Olisimmeko valmiita lähtemään Sääksmäelle pois pääkaupunkiseudun sykkeestä? Mitkä asiat muuttuisivat muutossa? Jaksaisimmeko kulkea Helsingin ja Sääksmäen väliä ja millä?  Miten rahoittaisimme kartanon remontoimisen ja millä ylläpitäisimme valtavaa rakennuskantaa? Antaako pankki lisää lainaa? Menisikö nykyinen koti kaupaksi ja missä aikataulussa? Täyttäisimmekö Museoviraston ehdot? Ja näiden kysymysten lisäksi ilmassa oli tietenkin paljon unelmointia, haaveilua ja uusia suunnitelmia.

Paljon kysymyksiä ja vähitellen niihin alettiin saada myös vastauksia. Keväällä 2016 kohde tuli viimein myyntiin ja saimme sovittua esittelyajan Rapolaan. Lähdimme innokkaina liikkeelle. Sääksmäelle päästyämme selvisi, että esittelyssä oli mukana myös toinen perhe ja talon esittelijälle ei ollut kiirinyt sana, että olimme edes tulossa paikan päälle. Kiersimme kartanon ullakolta kellariin, ja silloin se iski – talo ei enää ”puhunut” meille. Se varma olo, joka oli lähes puolitoista vuotta lämmittänyt sisintäni, oli poissa.

Eikä olo parantunut vaikka kuinka kiersimme ihania piharakennuksia, tutkimme kerroksellista kartanon historiaa lähietäisyydeltä, ihmettelimme vajoissa olevia esineitä vanhoista kaukaloista hevoskärryihin ja pohdimme remontointimahdollisuuksia yhdessä esittelijän, rakennuksen entisen huoltomiehen kanssa.

Kotimatkalla oli tyhjä olo. Kun totesin perheelleni, ettei kartano tule meille, he sanoivat tunteneensa saman. Jätimme kuitenkin tarjouksemme määräpäivään mennessä ja jäimme odottamaan. Tällä kertaa odotusta ei palkittu, itse asiassa myynnistä vastannut henkilö ei edes ottanut yhteyttä vaikka lupasi, vaan jouduimme käsittelyn jälkeen kyselemään tulosta, vaikka kyllä, olihan se päätös jo ”tiedossa”. En tiedä oliko vastaus vain mielipahan lievitystä, mutta myyntihenkilön mukaan meillä oli ollut paras hakemus sekä rakennuksen jatkokäyttösuunnitelmat, mutta Rapola meni silti toisille. Itse asiassa juuri sille saksalais-suomalaiselle perheelle joka oli esittelyssä samaan aikaan kanssamme.

Näin tämä unelma jäi toteutumatta tällä kertaa. Jos jotain positiivista etsii, sain tehtyä surutyön loppuun näin henkilökohtaisen blogitekstin muodossa. Joku voi ihmetellä, että mikä tässä nyt oli niin iso surunaihe, on niitä suurempiakin menetyksiä ihmiselämässä. Niin on mutta unelmista ei pidä luopua koskaan. Mehän emme, onneksi, tiedä mitä kaikkea elämä tuo tullessaan, mutta kannattaa silti mennä sinne minne sydän kuljettaa. Vielä ei ollut kartanon vuoro, mutta ehkäpä jo ensi vuonna?             

Risteillen Söderlångvikin kartanoon

Taalintehdas, Kemiönsaaret

Miltä kuulostaisi merimatka läpi aurinkoisen saariston, lempeän tuulenvireen kosketellessa poskipäitäsi ja valkoisten pärskeiden hyväillessä laivan kylkiä? Tämän lisäksi määränpäässä odottaisi sinua maistuvaa lähiruokaa notkuva noutopöytä sekä roima annos kulttuuria.

Kaikkea tätä on tarjolla ja enemmänkin, kun M/S Alva lähtee keskiviikkoisin Taalintehtaalta merelliselle risteilylle Söderlångvikin kartanoon klo 11.00. Risteilyt lähtevät Tallimäentie 6, Taalintehtaan laiturista. Matka-aikaa kuluu vain tunti suuntaansa.

Aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi hyppäsimme M/S Alvan kyytiin nauttimaan lomafiiliksistä ja kulttuurista.

Laivan kapteeni Niklas Löfberg toivotti kuuluvat huomenet molemmilla kotimaisilla kielillä samalla kun asetteli kävelysillan valmiiksi laiturin ja laivan väliin. Innokkaita risteilijöitä oli paikan päälle kerääntynyt kymmenisen kappaletta, laivaan mahtuu matkustajia yhteensä 21. Laivan aurinkokansi oli välittömästi miehitetty, mutta onneksi tilaa löytyi myös laivan sisältä. Ikkunoista pääsi seuraamaan loistavia merinäkymiä pehmeillä penkeillä istuen.

Laiva lähti Keisarinsatamasta matkaan. Meri oli lempeä ja kyyti kapteenin otteissa hyvin pehmeää. Ohi vilahtelivat meren tasoittamat kalliot, jotka houkuttelevasti kutsuivat lepäämään onkaloissaan. Saaria joilla pienet käkkärämännyt kurottelevat kohti taivasta. Ja erikokoisia huviloita ja mökkejä, jotka odottavat kesäasujiaan luoksensa.

Lövön silta.

Noin puolivälissä matkaa, alitimme suuren Lövön sillan. Hämmentävästi silta näyttää ylhäältä isommalta kuin näin alhaalta päin katsottuna. Kanssamatkustajien kamerat vain räpsyivät kun silta jäi taaksemme.

Jossain vaiheessa merimatkaa kaukana alkoi siintää valkoisena hohtava Söderlångvikin kartanon pihapiiri. Ensin pienenä pisteenä, laajentuen aina vain isommaksi ja hienommaksi. Näky on elämyksellinen, koska kartano piha-alueineen on varsin sykähdyttävä. Ainakin minun, kartanoromantikon mielestä! Sydän alkoi pamppailla kovemmin ja hymy vetäytyä korvia kohti aivan itsestään. Ihana paikka!

Koska keli oli sen verran hyvä, olimme aikataulusta edellä melkein 10 minuuttia ja rantauduimme Söderlångvikin laituriin ajoissa. Vastassa oli Söderlångvikin kartanon koordinaattori Susanne Grönroos, joka iloisesti opasti meidät eteenpäin rannasta.

Café Vivian on tehty vanhaan navettaan.

Tässä vaiheessa risteilyä alkaa oma-aikainen tutustuminen Söderlångvikin kartanoon. Tutustuminen kannattaa aloittaa Café Vivanista, jonne myös risteily maksetaan. Café Vivian on Söderlångvikin entinen navetta, joka on nykyisin varsin viehättävä kahvila-ravintola.

Risteilyn maksamisen jälkeen, pääset maistamaan risteilyyn kuuluvaa lounasta, joka vie kielen mennessään. Tänään tarjolla oli maukasta kanaviilokkia sekä palapaistia. Keittona oli tulista chorizo-keittoa.

Rento istuinryhmä.

Lisukkeita on jos jonkinmoista.

Kahvilan sisustus on skandinaavisen raikas.

Lämpimän ruoan lisäksi tarjolla on runsas salaattipöytä sekä aivan ihanaa saaristolaislimppua, joka on leivottu Söderlångvikin omenoista tehtyyn omenamehuun. Unohtamatta jälkiruokaa, joka tällä kertaa oli hyvin marjaisaa kiisseliä rikkaalla vaniljavaahdolla höystettynä.

Myynnissä on oikeaa lähiruokaa.

Kartanon omenamehua.

Kartanon omenahilloa sekä hunajaa.

Café Vivanissa on myynnissä niin kartanon omia kuin lähiseudun tuottamia herkkuja kuten omenahilloa ja -mehua sekä muhkeita vihanneksia. Puodin puolelta löytyy mm. käsitöitä, koruja ja keramiikkaa. Täältä ei hennoisi lähteä pois.

Kannattaa myös katsella tarkemmin kahvilan seiniä, tänä kesänä esillä on Kati Immosen Flora-vesiväritöitä.

Matka jatkui Söderlångvikin kartanon puolelle, jossa on kulttuuripersoona ja lehtikustantaja Amos Andersonin taide- ja henkilöhistoriallinen museo. Kartano toimi Andersonin kesäasuntona ja rauhoittumispaikkana Amoksen vielä eläessä. Hieno kokonaisuus!

Kartanon salonki, jossa järjestetään mm. konsertteja.

Kartanon seinillä on kesän ajan Tapani Raittilan herkkää taidetta esillä.

Täällä muuten saa oikein luvan kanssa istua museossa olevilla tuoleilla ja sohvilla, mikäli haluat tutkiskella jotakin museosta löytyvää taulua tai ikkunoista näkyvää merimaisemaa pidempäänkin. Kannattaa istua alas myös siksi, että näin pääset aistimaan kartanon tunnelmaa paremmin. En ihmettele mikä Andersonin vuosi toisensa jälkeen tänne toi, Söderlångvikissa on yksinkertaisesti vain hyvä olla!

Tänä kesänä museon seinillä on muuten Andersonin oman taidekokelman lisäksi Tapani Raittilan Rooma – Pariisi – Saimaa-taidenäyttely. Taulut sopivat yllättävän hyvin miljööseen.

Näkymää kartanon omenatarhaan.

Mikäli haluat tutustua paremmin museoon sekä kartanon tiluksiin, pysy mukana, pian blogiini tulee laajempi juttu Söderlångvikistä sekä erilaisista mahdollisuuksista viettää ikimuistoista lomapäivää kartanolla.

Kartanon tutkimiseen varattu kahden tunnin aika hujahtaa ohi vauhdilla ja on aika lähteä takaisin Taalintehtaalle. Merimatka menee yhtä pehmeästi kuin tullessakin, ja on oikeastaan surku, kun laivamme lipui laituriin aikataulun mukaisesti. Tällä risteilyllä olisi voinut viipyä pidempäänkin!

Kesän 2017 viimeinen risteily on risteilty. Tervetuloa uudestaan vuonna 2018!

Risteilyn hinta: aikuisilta 40€ ja lapset alle 12v. 20€. Risteilyn hintaan kuuluu runsas kesälounas. Café Vivianin lounaspuffee on tarjolla 31.8. asti klo 11.00 – 14.00.

Yhteydenotot: Söderlångvikin museo tai puh. 02-424 662.

Tuusulanjärven uusi helmi – Vanhankylän kartano

Vanhankylän kartano, Järvenpää

Olet ehkä kuullutkin Vanhankylänniemestä? Kyllä, tämä on se samainen alue, jolla järjestetään vuosittain PuistoBlues-festivaali. Vanhankylänniemi tarjoaa myös paljon muuta kuin bluesia, kuten ainutlaatuisen luonto- ja kulttuurikohteen. Tässä turinassa esitellään yksi mielenkiintoinen kulttuurikohde.

Eräänä huhtikuun alun, kovin sumuisena sunnuntaina, meille tuli mahdollisuus tutustua oman pitäjän herkkuun eli uutta nousukautta elävään Vanhankylän kartanoon, tutuille ihan vaan Uuteen Vanhikseen. Kyse ei ole ehkä perinteisimmästä kartanosta mitä mieleen tulee, vaan enemmänkin monipuolisesta juhla- ja elämyskeskuksesta.

kartano

Vanhankylän kartano

Järvenpäästä kun olemme, voisi luulla että kartanokin olisi tullut kovin tutuksi vuosien varrella. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Kartano on kulkenut yrittäjältä toiselle ja välillä niin alue kuin kartano ovat näyttäneet hyvin rapistuneelta sekä varsin luotaantyöntävältä. Tarvittiin ripeitä sekä luovia toimenpiteitä, jotta kartano tuli osaksi yhteisöään kuten se aikanaankin on ollut.

a1

Vanhankylän kartano pähkinänkuoressa: Vanhankylän eli Gammalbyn kartanon juuret ulottuvat Suomen historiassa aina 1600-luvulle. Tällöin sen omisti ansioistaan 30-vuotisessa sodassa kuningatar Kristiinan aateloima ratsumestari ja hakkapeliitta Nils Larsson Stålhana. Tarinan mukaan Larsson tai siis Laurinpoika hiipi yöllä vihollisleiriin, poistaen asevaraston aseista lukot. Seuraavana päivänä Larssonin joukot yllättäen voittivat taistelun. Tästä teosta Larsson sai lisänimensä Stålhana eli ”teräslukko”.

Myöhemmin Stålhana vaikutti merkittävästi mm. Tuusulan kappeliseurakunnan syntyyn ja irtautumiseen Sipoosta vuonna 1643. Perinnetiedon mukaan hän oli hyvin aktiivinen ja harras kirkossa kävijä. Ratsumestari saapui järven yli kirkkoveneensä kanssa hyvin täsmällisesti, eikä kirkonmenoja aloitettu ennen kuin hän oli paikan päällä. Kartanon mailla on vielä nykyisinkin kirkkovene muistuttamassa Stålhanan elämästä.

a3

Talasrakennus ja tervattu kirkkovene.

Kartano kuului Stålhanan suvulle vuoteen 1801 asti. Tällöin tila jaettiin usean perillisen kesken, jonka jälkeen kartanon omistajina on mainittu olleen tehtaanomistaja L.O. Nysten, vuorineuvos Johan Solitander sekä sotaneuvos Karl Nyberg. Nyberg aloitti valtaisat ponnistelut ja sai kuin saikin, rappiolle joutuneen kartanon kukoistamaan. Useiden vaiheiden jälkeen kartano päätyi Johan Henrik Åström nuoremman omistukseen.

Piha ja yläpytinki. Kuvaaja tuntematon.

Vanhankylän kartanon nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Päärakennus valmistui parahiksi ottamaan Johan Åströmin morsiamen, Sipoon nimismiehen Wilhelmiina-tyttären vastaan. Vietettiinpä kartanossa Johanin ja Wilhelmiinan häitäkin.

Herraskartanoaika jatkui aina 1900-alkupuolelle asti. Tällöin Vanhankylän kartano oli suurimmillaan noin 2000 hehtaarin kokoinen. Kartanon navetoissa märehti 250 lehmää ja talleissa oli paikat yli 50 hevoselle.

Kartanon omistus siirtyi Johanin kuoltua vuonna 1873 kahdelle vahvalle naiselle; kapteenska Wilhelmiina Åströmille (juuri niin, tämä nimismiehen tytär) sekä heidän tyttärellensä Anni Åströmille. Kerrotaan edesmenneen Anni-tädin edelleen ”pitävän jöötä” kartanossa.

Anni-täti lähdössä ajelulle. Kuvaaja tuntematon.

Erään tarinan mukaan, eikä edes kovin kaukaa, kerrotaan Jean Sibeliuksen yrittäneen ostaa kartanon mailta tonttia tulevaa Ainolaansa varten. Samaan aikaan Helsingissä julkistettiin Kämpissä maalattu Gallen Kallelan Symposium-taulu, jossa taiteilijat visioivat tulevaa hmm. viinilasien ääressä. Raivoraitis Anni-täti näki kuvan taulusta sanomalehdessä ja päätti ettei tonttia myy, kun Sibelius on ”viinaan menevää” sorttia. Topakka täti!

Tuusulan kunta omisti kartanon 40-luvulle asti. Kun Järvenpää erosi Tuusulasta, se sai kartanon läksiäislahjaksi naapuripitäjältään.

Kartano toimi pitkään retkeilymajana ja siirtyi yrittäjältä toiselle. Nyt kartano on pieteetillä restauroitu vanhaan 1800-luvun asuunsa Museoviraston valvovan silmän alla. Löydettiinpä remontin yhteydessä kartanon puretun päärakennuksen alta luurankokin.

Vanhankylän kartano muodostui useasta rakennuksesta. Valitettavasti jäljellä olevia, alkuperäisiä rakennuksia on pystyssä enää muutamia.

a5

Vanha peruna- ja vihanneskellari.

a11

Elämyskellarin oviaukko

Pääsimme ensimmäisenä kurkistamaan kartanon entiseen peruna- ja vihanneskellariin eli nykyiseen Elämyskellariin.

Kellariin on tehty varsin tunnelmallinen juhlatila. Seinät ovat jyhkeää kiveä, sisäkatto tummaa puuta ja ulkoseinät maalattu perinteisellä punamultamaalilla. Rakennuksen sisätila laittoi minut huokailemaan ihastuksesta!

a7

Henkilökunnan mukaan juhlatilaan mahtuu 40-50 henkilöä ja olipa siellä ollut juuri edellisenä päivänä kuuden hengen bändikin paikalla. Vain mielikuvitus on rajana juhlallisuuksille, edellisen illan 50-v. juhlista muistotilaisuuksiin, koko elämän kirjo. Jos nämä seinät osaisivat puhua, olisi monenmoista tarinaa kerrottavana.

a4

Kellarin eteen on rakennettu terassi, jolla on tarkoitus esittää mm. tulevan kevään MM-jääkiekkokilpailuja, jos siis malttaa nostaa katseensa ympäristöstään ylös ruudulle asti.

Kellarin takana ovat Järvenpään kesäteatterin tilat. Vielä näkymät olivat kovin keväiset, mutta saatoin kuulla korvissani kesäilloissa kantautuvat tunteiden purskahdukset sekä ilon, jonka teatteriesitykset katsojissaan aiheuttavat. Tänä kesänä teatterissa esitetään Niskavuoren Nuorta Emäntää.

a2

Kesäteatterin penkit odottavat kesää ja kulttuurinnälkäisiä katsojia.

Seuraavaksi lähdimme omatoimisesti tutustumaan kartanon mökkitarjontaan. Kartano tarjoaa kesäisin mökkimajoitusta. Hieman erikokoisia mökkejä on 18 kappaletta, joihin voi majoittua 2-4 henkilöä/mökki.

Mökit kunnostettiin yhdessä Keudan sisustusopiskelijoiden kanssa vuonna 2016. Opiskelijat suunnittelivat sekä toteuttivat pinta- ja sisustusremontin. Mökit saivat remontissa merellisen vivahteen.

b2

Mökki nro 1.

b1

Mökki talviasussaan.

b7

Mökeistä tulee mieleen Vanha Porvoo.

b5
b4

Mökkien lisäksi alueella on 80 sähköistettyä vaunupaikkaa, kausipaikkoja sekä grillikota ja huoltorakennus, josta löytyy karavaanareiden tarvitsemat suihkutilat sekä wc.

Kartanon alueella on myös leirintäalue telttailijoille, uudehko lasten leikkikenttä, kaupunkilaisten tehokäyttöön ottama frisbeegolfrata sekä uimaranta. Kauniina kesäiltana on frisbeegolfradalla eri-ikäisiä seurueita suorastaan jonoksi asti.

Lähde: ”Luovat Palvelut, kuvat Hannele Raejärvi ja Lauri Ollari.”

d1

Talvinen Tuusulanjärvi

Kesäyön taikaa Tuusulanjärvellä. Lähde: ”Luovat Palvelut, kuvat Hannele Raejärvi ja Lauri Ollari.”

Mökkien luota hipsimme rantaan vilkaisemaan isoa rantasaunaa. Vanhankylän kartanolla on tarjolla tilaussaunoja; iso 10-15 hengen sekä pienempi 4-5 hengen sauna. Isompi rantasauna oli käydessämme avantouimareiden käytössä, jotka urheasti menivät jääkylmään veteen. Kalikalikali!

Saunalta menee lämmitetty kumimatto laiturin päähän saakka, joten myös ne joilla ei ole tossuja jaloissaan, tarkenevat köpötellä saunasta avantoon ja takaisin. Tällä kertaa jätimme suosiolla avantouinnin väliin, jostain syystä ei tehnyt mieli polskia jäiden seassa (Himomatkaaja on the rocks). Muuten, saunalla ei ole anniskeluoikeuksia, joten omat ”eväät” ovat sallittuja!

c3

c4

Vanhiksella oli viime keväänä tipusia lapsiperheiden ja miksei, isompienkin iloksi. Kesän mittaan tiput kasvoivat oikein komeiksi kukonpojiksi, jotka saivat nimensä kartanolla järjestettyjen Retrofestareiden esiintyjien mukaan. Ja keitäpä muitakaan olisi Vanhiksella ollut kuin Speedy ja Saku sekä Eput!

IMG_2637

Viime kevään kukonpoika

c2

Akun tehdas, tipujen koti. Tänäkin vuonna on kartanolle tulossa tipuja, kunhan säät ensin hieman lämpiävät.

Kukonpojat. Lähde: ”Luovat Palvelut, kuvat Hannele Raejärvi ja Lauri Ollari.”

Kartanosta on muovautunut erilaisten tapahtumien keskipiste. Lähiaikoina on luvassa mm. Historialuentoa, Leirikoulua, Frendivappubrunssia ja Äitienpäivälounasta.

Kesällä biletetään kolmannen peräkkäisen Retro Festin tahdissa sekä Rockabilly Rocks-festareilla. Kiinnostuneiden kannattaa seurata Uuden Vanhiksen hyvin aktiivisia Facebook-sivuja.

d2

Iloista meininkiä tarjolla! Lähde: ”Luovat Palvelut, kuvat Hannele Raejärvi ja Lauri Ollari.”

Järjestettyjen tapahtumien lisäksi jokaisen on mahdollista vuokrata kartano tai osa siitä, omia ikimuistoisia juhlia tai kokouksia varten. Tilaisuudet ihan pienistä, muutaman hengen juhlista 300 hengen kunnon rätinään, onnistuvat tilojen puolesta mainiosti. Juhlien laajetessa Vanhiksen sisäpihalle, on tarjolla katettu ja lämmitetty suurikokoinen huvilateltta.

Sisälle kartanoon päästyämme minuun teki erityisesti vaikutuksen kartanon 1800-luvun asuun vuonna 2007 remontoitu pääsali. Kannattaa nostaa katseensa ikkunoista kajastavasta Tuusulanjärvestä ylös kattoon. Kattomaalaukset ovat ainutlaatuisia. Maalaukset löytyivät laajan restauroinnin aikana pinkopahvien alta, ja ne ovat nykyisin kunnostettuina meidän kaikkien ihailtavana. Salissa on myös hieno vihreä takka, samalta vuosituhannelta.

Tässä vaiheessa teinit astelivat hermostuneesti ympäriinsä, heitä kun kiinnosti huomattavasti enemmän katettu brunssi kuin historian havina.

d8

c10

Kattomaalauksia

Pääsali katettuna. Lähde: ”Luovat Palvelut, kuvat Hannele Raejärvi ja Lauri Ollari.”

Pääsalin lisäksi kartanolla on Pienisali eli entinen Förmaaki, jossa onnistuvat intiimit juhlat maksimissaan 12 henkilölle. Kannattaa muuten ohi mennessä vilkaista näiden salien välistä löytyvää näköalatoilettia, on muuten tosi söpö pyöreine ikkunoineen.

g2

Kartanon tiluksien tutkimisen ja ihastelun jälkeen suuntasimme nälkäisinä, teinit etunenässä, kohti lounaspöytää. Viikonloppuisin kartanolla on tarjolla monipuolinen brunssi hintaan 19.50€ aikuisilta ja lapsilta 12.50€.

Mikäli haluat mennä vaivihkaa tutustumaan paikkaan, onnistuu se myös päivisin, kun kartano tarjoaa lounasta klo 11 – 14.00 välisenä aikana. Aukioloajat kannattaa tarkastaa Vanhiksen sivuilta.

Meidän neidit ahmivat tarjolla ollutta mansikkajälkiruokaa oikein urakalla, eikä marjapiirakka kermavaahdolla jäänyt nopeassa vertailussa yhtään sen huonommaksi. 😉

d3

d4

d6

g1

Jälkkäripöydän tarjontaa.

Tarjoilupöytä juhla-asussa. Lähde: ”Luovat Palvelut, kuvat Hannele Raejärvi ja Lauri Ollari.”

Kartanossa toimii ravintolan lisäksi myös kahvila, josta saa suussa sulavia herkkuja kakuista pikkusuolaisiin myös lounaan ulkopuolisina aikoina. Onpa kartano tullut jo tunnetuksi sunnuntaikävelijöiden sekä talvisten retkiluistelijoiden kahvittelutukikohtana. Kannattaa kokeilla talon kuumaa kaakaota sekä tuoreita munkkeja!

g3

Kahvilan puoli. Täältä löytyy myös ”salaovi”.

c9

Kahvilan puolella on myynnissä käsitöitä.

Jos vierailusi kestääkin pidempään ja haluat viedä kotiin tuliaisia, joita ei jokaisen kaupan hyllyltä löydy, suosittelen poikkeamaan kartanon pihapiirissä olevaan Yläpytinkiin, jossa toimii paikallisten kädentaitajien Pytingin puoti. Puodista voit ostaa kotiin pehmeitä käsitöitä sekä persoonallisia koriste-esineitä. Kukapa meistä ei talvisin tarvitsisi hyvin tehtyjä villasukkia ja -lapasia!

a6

b9

b8

Yläpytingin edestä bongasimme kolme lutuista Issikkaa omistajiensa kera. Iloiset ratsastajat kertoivat ratsastavansa usein kartanon mailla, saattavatpa sunnuntain kunniaksi laittaa hevoset kiinni alueen puihin ja käydä sisällä kahvillakin. Näin se historia toistaa itseään, ratsumestari Stålhana varmasti tykkäisi!

Hevoset eivät Vanhankylänniemessä jää vain näihin tavattuihin Issikoihin, nimittäin Vanhankylän raitilla on myös Järvenpään Ratsastusseuran tallit, joten laukkaavat hevoset ovat varsin tuttu näky ulkoilijoille.

Kuten juuri ennen pääsiäistä myös noita-akat… 😉

b10

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Luovat Palvelut Oy:n kanssa.

Historian kuisketta Vuojoen kartanossa

Vuojoen kartano, Eurajoki

Noin neljä kilometriä E8-Porintieltä sekä 19 kilometriä Raumalta, on yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja ehkä hieman unohduksissa olevista kulttuuriaarteista nimittäin Vuojoen kartano.

Ensimmäisen kerran kohtasin kartanon noin 15 vuotta sitten hieman kuin vahingossa, kun ajeltiin päämäärättömästi kesälomalla Raumalta pikkuteitä pohjoiseen ja maalaistien vasemmalla puolella näkyi yllättäen, mikäs muukaan kuin uljas kivikartano. Tuolloin emme valitettavasti päässeet ovea pidemmälle, koska kartanossa valmistauduttiin yksityisiin juhliin.

IMG_2851

Kartano joelta päin kuvattuna

Ne teistä jotka olette jo kauemmin seuranneet turinoitani, tiedätte että olen aivan vinksahtanut linnoihin ja kartanoihin, eikä tämä kartano ole suinkaan poikkeus asiassa. Meni kuitenkin lähes 15 vuotta ennen kuin pääsin kunnolla Vuojoen kartanoon tutustumaan. Tällä kertaa mukanani seurasivat kaksi teinityttöä sekä mieheni.

16

Kartanon etufasadi

Pieni tietopähkinä kartanosta: Vuojoen kartanossa on kolmikerroksinen päärakennus sekä kaksi samaan tyyliin rakennettua yksikerroksista siipirakennusta eli flyygeliä. Kartanolla on pitkä historia takanaan. Kartano mainitaan jo 1500-luvun kirjoissa, tosin nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1836. Suurimmillaan kartano oli Suomen toiseksi suurin. Alustalaisia kartanolla oli noin 200 henkeä, joista 100 oli lampuoteja ja torppareita. Lehmiä tilan navetoissa oli 250 yksilön verran. Lisäksi maata Vuojoen kartanolla oli 4000 hehtaaria sekä metsää 10 000 hehtaaria eli runsas kolmannes koko Eurajoen pitäjästä.

a2

Aikansa uranuurtaja. Mitä luulette, onko Björkenheimillä korvakoru korvassa?

Kartanon rakennussuunnitelmia olivat tekemässä italialainen arkkitehti Charles Bassi sekä P.J. Gylich. Lopullisen muodon rakennus eli Vuojoen linna sekä sen siipirakennukset saivat kenekäs muunkaan kuin C.L. Engelin kynästä. Engelin töitä ovat myös mm. Helsingin Senaatintorin ympäristö: Helsingin Tuomiokirkko, Helsingin Yliopiston päärakennus sekä Kansalliskirjasto. Lisäksi hän piirsi Turun ja Porin asemakaavat. Päärakennuksen molemmilla pääsivuilla olevat kellot ovat kuuluisan ilmajokelaisen kellomestari Könnin käsialaa.

Kartanon isännistä mainitaan mm. Suomen rikkaimpiin kuulunut ruukinpatruuna ja kapteeni Lars Magnus Björkenheim, jonka aikana kartano suorastaan kukoisti. Kartanossa otettiin ennakkoluulottamasti ensimmäisten joukossa käyttöön uusia työvälineitä ja -menetelmiä. 1800-luvulla erikoisuutena oli kokeilukasvihuone Orangeria, jossa kasvatettiin mm. ananaksia sekä persikoita. Olivat muuten aika eksoottisia hedelmiä sen hetkisessä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Orangeria on nyt myös restauroitu. Ja jälleen rakennuksen lämmössä kasvavat söpöt ananakset, jatkumona historian ketjussa.

6

Orangeria kartanon puolelta katsottuna

Useiden eri vaiheiden jälkeen kartano siirtyi 1930-luvulla Eurajoen kunnalle, jolloin rakennus toimi mm. kunnan vanhainkotina. 2000-luvulle tultaessa tehtiin mielestäni varsin miellyttävä päätös ja kartano restauroitiin nykyiseen asuunsa, esimerkkinä Björkenheimin aikakausi. Kartano toimii nykyisin koulutus-, kokous- ja kulttuuritilana.

Esimerkiksi kartanon itäisessä flyygelissä (sivurakennuksessa) toimii Galleria Gylich, jossa paikalliset taiteilijat pääsevät esittelemään taidettaan. Vieraillessamme kartanossa oli galleriassa kuvataiteilija Mollu Heinon töitä esillä (-30.3.2017 asti).

15

Pittoreski vaunu- ja tallirakennus

Vierailumme ajankohdaksi sattui yksi alkukevään aurinkoisimmista päivistä. Kuten kartanoissa on tapana, myös Vuojoen kartano ottaa vierailijan vastaan lehtipuukujalla. Nykyinen koivukuja on uusittu alle kymmenen vuotta sitten, joten näin keväisin kuja ei aivan vielä pääse täysin oikeuksiinsa. Entinen nelikertainen puukujanne jouduttiin valitettavasti kaatamaan, koska osa puista oli ”tiensä päässä”.

IMG_2840

Keväinen piha kartanon portailta kuvattuna

Empiretyylisen kartanon piha on ylväs, suorastaan jylhä ja silti itse kartano ottaa hapuilevat vierailijat vastaan lähes avosylin. Jos saa oven avattua ensin, nimittäin ulko-oven ripa on sen verran korkealla, etteivät pienimmät vierailijat ilman avustusta ovea auki saa. Tosin ei ne pääse sisältä myöskään ulos karkaamaan, joka on varsin hyvä juttu se, onhan vapaana virtaava Eurajoki muutaman kymmenen metrin päässä kartanosta.

9

Muistona menneistä vuosisadoista

Kuulimme myöhemmin, että ovenripa on siksi niin korkealla kartanossa, koska rakennuksen on oltava symmetrinen. empiretyyliin rakennetussa talossa jokaisella rakennuksen osalla, on oma ”millintarkka” paikkansa. Tästä esimerkkinä toimivat myös empiretyylisten rakennusten julkisivujen valeikkunat.

3Pääsimme pienen ponnistelun jälkeen sisälle, olemme nimittäin sellaisia ”keskikokoisia”, joten hieman tiukkaa teki kurkotella korkealle. Vastassa oli aula josta pääsee niin kartanon putiikkiin, ylös portaita juhla- ja kokouskerrokseen sekä poikittain olevaan käytävään, jonka kautta kuljetaan mm. ravintola Wuojoen ruokasaliin. Kevään kunniaksi tulimme nauttimaan Vuojoen kartanon pyhäpöydästä. Lounaan hinta aikuisilta on 28€ ja lapsilta 12€. Alle 4v. ilmaiseksi. Lounas on tarjolla näin talviaikaan valitettavasti vain sunnuntaisin klo 12.00 – 15.00 asti.

Meidät otti vastaan todella mukava henkilökunta ja viihtyisät ruokailutilat. Lähes jokaisessa pöydässä oli oikeista kukista tehtyjä kukka-asetelmia, niin ja valkoinen pöytäliina. Vaikka ilmapiiri oli hieman herraskainen, se ei kuitenkaan ollut liian fiini ja koimme paikan hyvin kotoisaksi. Meidän lisäksi paikan päälle saapui kymmenkunta muuta seuruetta, jotka jo tullessaan vuolaasti odottivat pöydän antimia.

Ravintolan pyhäpöytä oli varsin kattava, erityisesti alkupalojen runsaus oli kiitettävää. Esiteinimme lähes tyhjensivät paloiteltujen vesimelonien kulhon, tosin keittiöstä tuotiin ruokaa heti lisää, sen loppuessa.

IMG_2813

Alkupalapöydän antimia

Mieheni oli erittäin tyytyväinen leipätarjontaan, varsinkin kun se oli tuoretta ja niin lämmintä, että voi suli leipäpalaselle. Koristeena oli Orangeriasta tuotu ananas. Itse olin varsin tyytyväinen erilaisiin kalaruokiin. Olisin voinut syödä pelkkiä alkupaloja! Erikoinen uusi tuttavuus oli kuhagallotine lakritsicremellä. Henkilökunnan edustaja kertoi, että keittiö pyrkii suosimaan paikallisia raaka-aineita ja niin länsisuomalaista ruokaperinnettä kuin uusia tuulahduksia maailmalta.

2

Teinit söivät lisäksi ranskalaisia, joten pienien toiveiden toteuttaminen onnistuu myös ohi ”listan”. Kuten näissä puffee-pöydissä tuppaa käymään, söimme aivan liikaa. Vaikka normaalisti jälkiruoat mahtuvatkin siihen ”toiseen vatsaan”, nyt meinasi Tyrnikerma-jäädykkeen kanssa käydä kalpaten. Erikoismaininta on näin teen ystävänä annettava ravintolan teevalikoimasta; tarjolla oli haudutettua-, pussi- sekä irtoteetä useina eri laatuina.

IMG_2816

Tyrnikerma-jäädyke, sil vous plait!

Kaiken kaikkiaan lounas oli hintansa arvoinen ja todella maukas. Teinitkin söivät niin paljon, että heidän mekkojensa vyöt pulpahtivat paineesta auki ja se on jo jotakin se. Normaalisti kun he ovat hyvin ronkeleita ruoan suhteen!

Raskaan syömisen jälkeen oli vuorossa omaan tahtiin suoritettu kiertokäynti kartanossa. Kävimme ensin tutustumassa Vuojoen kartanon historia-näyttelyyn, joka sijaitsee heti ruokasalin vieressä. Kuten näillä nykyteineillä on tapana, hirveän kauaa heitä ei jaksa vitriinissä oleva materiaali kiinnostaa ja hetken kuvia katseltuaan, suuntasivat yläkerran juhlatiloja tutkimaan.

IMG_2819

Kirjasto

IMG_2832

Sali kokousvarustuksessa

Ei uskoisi, että talo on toiminut aikaisemmin vanhustentalona, sen verran taitavasti restaurointi on suoritettu. Osassa juhlatiloja on lattioina leveää lautalankkua, kattolistat ovat mahtavan koristeellisia sekä huoneissa on hyvin kartanomaiseen tyyliin isoja kattokruunuja sekä tauluja, joissa on historian merkkihenkilöitä kullattuissa kehyksissä. Voisin hyvinkin kuvitella tänne hieman paremmat luokan juhlat, miljöö olisi ainakin varsin elegantti.

IMG_2827

Koska vanhassa rakennuksessa ollaan, on myös Vuojoen kartanossa kummituksia! Eikä vain yksi vaan useita levottomia sieluja. Saimme kuulla henkilökunnalta varmana tietona kuinka töihin tullessa tuolit ovat läjässä lattialla, vaikka lähtiessä kaikki tuolit olisivat olleet varsin mallikkaasti pöytien kupeessa. Niin hissit kuin ovien rivatkin liikkuvat itsestään ja ovatpa nämä kummitukset keksineet, kuinka vessa-aulassa saadaan valot päälle. Puhumattakaan keittiössä puuhailevasta naisesta sekä 200 vuotta vanhasta kuusikujanteesta, jossa kummittelee oikein urakalla.

Kuuluisin kartanon kummitustarina on samalla myös surullisin. Björkenheimin 6-vuotias Kaarin tytär putosi kartanon kolmannesta kerroksesta, kakkoskerroksen porrastasanteelle. Kaarin valitettavasti menehtyi, ja kerrotaan kivitasanteella selvästi näkyvän punaruskean tahran olevan todiste tästä onnettomuudesta. Portaikosta kerrotaan kuuluvan leikkivien lasten ääniä, vaikka lapsia ei olisi edes paikailla. Kaiken kaikkiaan kartanon kummitukset ovat kuulema aika vekkuleita, mutta harmittomia tapauksia! Siinä olisi paranormaalien ilmiöiden tutkijoille sarkaa tutkittavaksi, kuka tai paremminkin ketkä ovat kartanoon jääneet kummittelemaan…

Pääsimme kurkistamaan myös vuonna 2007 restauroituun Orangeriaan. Niin ruukinpatruuna Björkenheim ja hänen poikansa Axel kuin Orangerian suunnitellut Engel olivat kiinnostuneita puutarhanhoidosta sekä vieraiden lajien kasvattamisesta Pohjolan hankalissa elinolosuhteissa. Engel toi rakennusteknisiä ratkaisuja kasvihuoneena ja puutarhurin asuntona toimineeseen Orangeriaan oikein Pietarin hovista asti! Ihmekös, että ananakset ja persikat viihtyivät.

13

7

Vauva-ananas 🙂

8

Rakennus toimi lähes 40 vuoden ajan vanhainkodin mielisairasosastona, käydessämme talo tuntui rauhan tyyssijalta. Talossa on suuri kokoustila nimeltään Viikunahuone, saunaosasto pukuhuonetiloineen sekä vallan hieno lasikuisti, jossa pääsee eksoottisten kasvien ympäröimänä viilentymään tai nauttimaan pienempien juhlien muodossa laatuajasta, samalla kun lattiaan asti ulottuvista ikkunoita näkyy alati muuttuva maalaismaisema. Saunan lisäksi kartanolla on tarjolla hyvinvointiin liittyviä hemmotteluhoitoja.

Kasvihuonetilassa käydessä kannattaa erityisesti kiinnittää huomio lattiaan, se kun on tehty punaisista tiilistä.

10

Viikunahuone

IMG_2836

Orangerian lattia on hieno!

Meitä suositeltiin käymään myös lähes 200 vuotta vanhassa kuusimetsässä, niin juuri, siinä kummitusmetsässä. Tuntui siltä kuin olisimme tulleet osaksi Hannun ja Kertun satua. Itse asiassa ei ole kyse metsästä vaan vanhasta kuusikujanteesta, joka on saanut kasvaa kaikessa rauhassa Suomen muuttuessa puiden ympärillä. Tänne jos minne voisi hääkuvauksen tai elokuvakohtauksen kuvaukset sijoittaa, jos nimittäin olisi tarvetta moiseen. En ole Suomessa aiemmin vastaavaan törmännyt, omalla tavallaan hyvin eksoottinen paikka. Ja emme kyllä törmänneet yhteenkään levottomaan pehtooriin tai renkiin, kai tyttöjen elämäniloinen tirskunta ajoi kummitukset etäämmälle. 😉

IMG_2858

Mikäli haluat aistia kartanotunnelmaa hieman pidempään, sekin onnistuu, Vierastalo Wuojoki nimittäin tarjoaa majoitustiloja kartanon läntisessä flyygelirakennuksessa. Alun perin vuonna 1837 valmistunut talo palveli kartanoa konttori- ja asuintiloina. Mainittavaa on, että huoneissa on käytetty käsinpainettua tapettia, jonka mallina toimi päätalosta löytynyt tapetinpala.

Vuojoen kartanossa on mahdollista osallistua myös elämysopastuksille, joissa pureudutaan tarkemmin kartanon historiaan sekä samalla koko alueen menneisyyteen.

a1

Läntinen flyygelirakennus kuvassa vasemmalla

Keväiseen tapaan, piha oli vielä talviteloilla, mutta voin kuvitella kukkaloiston, kenkien alla narskuvat kivipolut ja lintujen sirpatuksen kartanon mailla. Olipa pihassa hevonenkin astellut kavioiden jäljistä päätellen. Ja niin minä kuin teinitkin humautettiin mielikuvituksen siivin 1800-luvulle patruunan pihalle tai ainakin osaksi Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämää Kulkurin valssi-elokuvaa…

IMG_2854

Kartanoromantiikkaa <3

Kaiken kaikkiaan Vuojoen kartano oli meidän kaikkien neljän mielestä hyvin viehättävä ja osin hyvin salaperäinenkin matkailukohde. Tällainen kartanoihin pimahtanut blogistikin, oli varsin sulaa vahaa kartanon vanhoissa saleissa kulkiessa. On onni, että tällaiset paikat pidetään hoidettuina, jotta sukupolvi toisensa jälkeen pääsee osaksi niitä samoja tunnelmia kuin ihmiset pari sataa vuotta sitten.

Suosittelen vilpittömästi vierailemaan Vuojoen kartanossa, mikäli olet esimerkiksi kesällä tutustumassa Rauman tienooseen. Vuojoen kartanolle kun hurauttaa Raumalta alle puolessa tunnissa! Ennen vierailua, kannattaa tarkistaa aikaoloajat esimerkiksi tästä.

Vuojoen kartanosta kirjoitettu turina on toteutettu yhteistyössä Hovisalesin kanssa.