Browsing Category

Italia

Italian vanhin eläintarha – Bioparco Zoo

Rooma, Italia

Aina mahdollisuuksien mukaan olen käynyt reissuilla ollessa eri maiden eläintarhoissa vierailuilla, oli mukana matkassa ollut lapsia tai ei. Roomaan suuntautuneen pitkän viikonlopun viimeinen kohde olikin käynti Bioparco Zoossa.

Reissumme kaksi edellistä osaa voit lukea tästä: Pisan ihmeellinen torni sekä kivinen Pompeiji.

Bioparco Zoo lyhyesti

Bioparco Zoo on perustettu vuonna 1911 ja on sekä laajin että vanhin Italian eläintarhoista.

Rooman eläintarha sijaitsee vehreässä Villa Borghesen puistossa. Kokoa eläintarhalla on 17 hehtaarin verran ja eläimiä tarhassa on yli 1100. Alueella on myös harvinaisista puistaan tunnettu kasvitieteellinen puutarha.

Eläintarha on kiinni ainostaan joulupäivänä 25.12. Muina päivinä Bioparco aukeaa klo 9.30.

Pääsyliput puistoon maksavat aikuisilta 16€, yli metrin pituisilta ja 10v. lapsilta 13€ ja alle metrin kokoisilta lapsilta sisäänpääsy on ilmainen (vuoden 2017 hinnat). Eläintarhassa kulkevan minijunan yksittäisen lipun hinta on 1.50€. Ryhmille on tarjolla opaspalveluita.

Tänään

Hyppäsimme kaupungissa metroon ja jäimme Spagna-asemalla (A) pois. Kävelimme loppumatkan eläintarhalle. Lapsille sopisi kulkea loppumatkakin minibussilla, joka säästää pikkuisten jalkoja laajan eläintarhan koluamiseen. Minibusseja kulkee Villa Borghesen puiston ympäristössä usein.

Ostettuamme pääsyliput, kuljimme ympäri eläinpuistoa fiiliksen mukaan. Pääsylippujen yhteydessä saa mukaan kartan, jolla voi suunnistaa ”lempieläimen-aitauksen” luo helposti.

Seuraavassa kuvasatoa eläintarhan varsin hyvinvoivista eläimistä. Ilahduttavaa oli, että usealla eläimellä oli poikasia aitauksissa.

Eläintarha sopii vallan hyvin perheen pienimpien viihdyttämiseen, heille kun kaupungin historialliset kivikohteet eivät aina oikein aukea.

Bioparca on loistava paikka myös meille hieman varttuneemmille, pienen hengähdystauon ottamiseksi valtavan kaupungin hälinästä. Eläintarhassa on paljon viherkasvillisuutta ja puita sekä lukuisia, tosin kalliita ruokapaikkoja, viehättäviä piknik-alueita sekä tietenkin energisiä eläimiä, joiden elämää seuratessa kuluu hetki jos toinenkin.

Villa Borghesen puistosta löytyy eläintarhan lisäksi kaunis tekojärvi, lintutalo, kesähuviloita sekä kulttuurinnälkäisille Galleria Borghese, Villa Giulia sekä Modernin taiteenmuseo. Puiston siimeksessä voi siis helposti viettää vaikka koko päivän!

 

Kivinen tie Pompeijiin

Pompeiji, Italia

Muutama vuosi sitten matkasimme pitkäksi viikonlopuksi Italian ihmeitä katsomaan. Ensi kävimme Pisassa, josta voit lukea tämän linkin takaa.

Seuraavana aamuna matkasimme Roomasta Napoliin ja tarkemmin Napolin kupeesta löytyvälle Pompeijin raunioille.

Pompeiji lyhyesti

24. elokuuta vuonna 79 Vulcanalian eli Tulen jumalan juhlapäivänä, Vesuvius purkautui, haudaten alleen tulivuoren viereiset roomalaiset kaupungit kuten Pompeijin, Herculaneumin ja Oplontiksen.

Kaupungit saivat ”nukkua” yli 1700 vuotta laavakerroksen alla, kunnes Pompeijin kaupunkia alettiin tutkia vuonna 1748 kun Napolin kuningas Kaarle III käynnisti alueella arkeologiset kaivaukset. Epäsäännölliset kaivaukset ovat jatkuneet näihin päiviin asti ja uusia löytöjä tehdään edelleen.

Arkeologisissa kaivauksissa on selvinnyt, että Pompeiji oli vilkas satama- ja kauppakaupunki. Kadut olivat päällystettyjä sekä jalkakäytävät korotettuja. Kaupungista löytyi forum, teattereita, kylpylöitä, temppeleitä, kauppahalli ja amfiteatteri. Tietenkin kaupungissa oli myös paikallisten asuntoja, jopa kerrostaloja sekä erilaisia liiketiloja, leipomoista kauppoihin ja pesuloista julkisiin käymälöihin sekä baareja ja bordelleja.

Alueen lohkot on merkitty mm. marmoritauluin.

Mikäli tuhon päivän tapahtumat kiinnostavat, kannattaa lukea mielenkiintoinen juttu tämän linkin takaa.

Tulivuoren purkaus vei mukanaan noin 2000 – 3000 kaupungin asukasta. Pompeijin kerrostumien alta löytyi purkauksessa kuolleiden henkilöiden tuhkaonkaloita, joiden muodot on saatu esille valamalla kipsivalokset onkaloihin. Mukana on ollut mm. äitejä lapsineen, raskaana oleva nainen sekä eläimiä.

Pompeiji liitettiin Unescon maailmanperintökohde listaukseen mukaan vuonna 1997.

Tänään   

Aina eivät ilmat suosi, vaikka etelässä lomailisikin. Näin kävi myös tämän retken kanssa. Lokakuun säät osoittivat, että myös Italiassa voi sataa ja paljon.

Matkalla Roomasta Pompeijille, tielle oli kaatunut vanhoja rekkoja, myös alikulkutunnelit olivat vettä täynnä, joten vuokra-autolla niihin ei ollut menemistä. Matka-aika 242 kilometrin ajamiseen kasvoi suunnitellusta 2,5h tunnista huomattavasti pidemmäksi, koska kelit hidastivat merkittävästi kulkemista.

Mutta vihdoin olimme Pompeijissa. Ruuhkaa sateisessa kaupungissa ei ihmeemmin ollut, saimme (jälleen) auton lähelle nähtävyyden sisäänkäyntiä. Jotain etua siis on lokakuisessa matkailussa Euroopassa!

Pääsyliput

Pääsylipun hinta on kohtuullinen 13€ (vuoden 2017 hinta), lipulla voi koko päivän ajan kulkea rauniokaupungissa ja ihmetellä esiin kaivettuja taloja.

Jos haluaa tutustua läheiseen Herculaneumin rauniokaupunkiin, tämän pääsylipun hinta on 11€. Tarjolla on myös erilaisia yhdistelmälippuja useampaan rauniokaupunkiin sekä museoihin.

Ostimme pääsyliput Pompeijille. Kuljimme pitkin rauniokaupungin liukkaita katuja. Aikamoisen homman ovat kyllä arkeologit tehneet kun ovat kaivaneet Pompeijin esille, on sen verran valtava alue.

House and Thermopolium of Vetutius Placidus eli pikaruokala.

Kaupunki on jaettu kahdeksaan lohkoon, joten kävelemistä ja ihmettelemistä kyllä alueella riittää. Myös umpikujia tulee väistämättä eteen. Jonkinlainen opaskirjanen on hyvä olla olemassa, jotta saa nähtävyydestä kaiken mahdollisen irti.

Lipunmyynnistä saat mukaasi kartan joka ohjaa alueella eteenpäin. Jokaisessa lohkossa kun on jokin hieno kohde johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Opaskirjan lisäksi suosittelenkin ottamaan reissulle mukaan hyvät kävelykengät, avointa mieltä sekä paljon aikaa.

Erilaisille opastetuille kierroksille on myös mahdollista ilmoittautua. Kuljimmekin hetken erään ryhmän mukana raunioissa kunnes erkanimme omille teillemme.

Forum.

Vaikka alue on laaja, kannattaa ehdottomasti käydä Forumilla katsomassa pääaukion mittasuhteita. Täällä on aikoinaan sijainnut kaupungin uskonnolliset, kaupalliset sekä kunnalliset rakennukset. Aukio oli varattu jalankulkijoille. Forum on 142 metriä pitkä ja 38 metriä leveä.

Hienoja lattiamosaiikkeja.

Useassa Pompeijin talossa on edelleen katsottavissa erilaisia seinämaalauksia, freskoja sekä taidokkaita mosaiikkeja. Yksi hienoimmista mosaiikeista löytyy Casa del Poeta Tragico eli traagisen runoilijan talosta. Sisäänkäynnin yhteydessä on koiraa esittävä mosaiikki, joka varoittaa tulijaa vartioivasta koirasta.

Erilaisia, hieman rivojakin seinämaalauksia löytyy useammasta talosta. Roomalaisten suhtautuminen seksuaalisuuteen oli hyvin erilaista kuin nykyisin. Tästä esimerkkinä on kaksikerroksinen lupanar eli bordelli, joka löytyy Via della Augustalin varrelta. Rakennuksessa on kymmenen huonetta, joiden sängyt on tehty kivestä. Erityisesti tässä rakennuksessa eroottisuus on huipussaan… Valitettavasti emme päässeet käymään talossa, koska se oli kiinni restauroinnin vuoksi.

Amfiteatteri vuodelta 70 ea. Teatterille mahtui 20 000 katsojaa.

Ja vettä…

Myös rakennukset, joista löytyy kipsivaluja purkauksessa kuolleista kaupungin asukkaista, olivat kiinni vallitsevan sään sekä valtavan ilmankosteuden vuoksi. Tämä harmitti meitä tosi paljon, vaikka ymmärrystä asian suhteen toki löytyi.

Thermopolium eli yksi 89 Pompeijin ”pikaruokaravintoloista”.

Kaiken kaikkiaan käynti Pompeijilla on silmiä avaava. Ikävää on lukea ja kuunnella traagisista ihmiskohtaloista, jotka auttamatta sammuivat Vesuviuksen purkauksen myötä.

Entinen Forum Boarium, joka toimi karjatorina. Nykyisin täällä kasvaa viiniköynnöksiä.

Suurimman vaikutuksen kuitenkin tekee Pompeijin kaupungin edistyksellisyys, värit sekä taiteen ja kulttuurin määrä. Täällä mielikuvitus todellakin saa siivet!

Valitettavasti Pompeijin arkeologista aluetta odottaa näillä näkymin uusi tuho. Seinämaalauksia uhkaa kosteus, ilmansaasteet kuin aurinkokin. Ennen niin kirkkaat värit ovat enää hailakka muisto menneestä loistosta. Rakennusten restaurointi on kallista puuhaa ja alue on valtavan iso, aiheuttaen haasteita Pompeijin säilymiselle tuleville jälkipolville.

Myös Vesuvius on oireillut jo pidemmän aikaa uudesta purkauksesta, jonka asiantuntijoiden mukaan olisi pitänyt tapahtua jo parikymmentä vuotta sitten. Nämä ja useat muut syyt puoltavat sitä, miksi Pompeijille kannattaa todellakin matkustaa ennen kuin se on myöhäistä!

 

 

Torre di Pisa – Italialainen ihme

Pisa, Italia

Muutama vuosi sitten myytiin Roomaan vallan halpoja lentolippuja Norwegianin taholta. Ja tähän tarjoukseen oli tartuttava.

Koska Rooma on tuttu paikka entuudestaan, ja historialliset kohteet käyty läpi suorastaan hiekanjyvätasolla, oli aika keksiä jotain muuta pitkän viikonlopun ajaksi.

Ja mitäpä muuta roadtrippailijat keksivät kuin ajaa vajaan neljän tunnin päässä olevalle Pisan tornille. Tästä reissusta kertoo tämä turina.

Pisan kaupunki lyhyesti

Pisan kaupunki sijaitsee Toscanassa. Kaupunki on perustettu alunperin suovaltaisella alueelle, joten lähes jokainen kaupungin vanhoista rakennuksista on tavalla tai toisella hieman vinksallaan. Asukkaita kaupungissa asuu noin 90 000 henkilön verran.

Pisa on historiallinen kaupunki, joka on ollut olemassa jo etruskien ja Rooman valtakunnan aikoihin. Kulta-aikaa kaupunki eli keskiajalla, jolloin se kuului neljän suuren valtaa pitävän merikaupungin joukkoon. Muita italialaisia merimahteja olivat Venetsia, Genova sekä Amalfi.

Pisan tuomiokirkko.

Pisalla oli merkittävä laivasto Välimerellä, ja se osallistuikin aktiivisesti ristiretkille mukaan. Retkistä saaduilla tuloilla rakennettiin Piazza dei Miracolilla eli Ihmeiden aukiolla sijaitseva tuomiokirkko sekä tietenkin kellotorni, josta on vuosisatojen varrella tullut ehdottomasti Pisan kuuluisin nähtävyys.

Ihmeiden aukion alue otettiin mukaan Unescon maailmaperintökohdeluetteloon vuonna 1987 .

Tänään

Lähdimme matkaan aamuvarhaisella. Rooma, joka muuten kuuluu minun lempikaupunkeihin, heräili hitaasti uuteen aamuun. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme päässeet ydinkeskustasta pois. Matkaa olisi lähes 360 kilometriä yhteen suuntaan, joten emme turhia pysähdelleet. Italian maisemat vilisivät hieman unisissa silmissä, kilometrien jäädessä taaksemme.

Pisan kaupunki.

Koska olimme reissussa lokakuun lopussa, pahin turistikausi oli jo ohitettu. Voin vain kuvitella miltä Pisan kaduilla ja kujilla näyttää elokuussa kun eurooppalaiset viettävät kesälomiaan. Saimme autonkin maksuttomaan parkkiin lähelle Piazza dei Miracolia yllättävän helposti.

Kävelimme suoraan Ihmeiden aukiolle. Kaupunki on kompaktinkokoinen, joten eksymisen vaaraa ei ole. Tasaisella alueella varsinkin Pisan torni näkyy kauas.

Piazza dei Miracolin on matalien, rustiikkisten talojen ympäröimä aukio. Osassa talojen alakerroista toimii kahvila tai ravintola. Joissakin on pieni kauppa, missä myydään turisteille ”välttämättömiä” asioita kuten vettä ja jääkaappimagneetteja. Myyntihinnat ovat varsin hintavat, nähtävyys kun sijaitsee vain muutaman metrin päässä putiikeista.

Kastekappelin kupoli.

Pääsyliput

Pääsylipuista sen verran, että kannattaa ostaa ne etukäteen netistä, erityisesti loma-aikaan. Näin välttyy jopa tuntien jonottamiselta aukealla, auringon paahtamalla alueella. Halvimmaksi tulee yhdistelmälippu, joka oikeuttaa käyntiin jokaisessa rakennuksessa.

Ostimme pääsyliput puolitoista tuntia kestävälle englanninkieliselle opasretkelle mukaan, liput maksoivat 39€/hlö. Retken hintaan kuului sisäänpääsy rakennuksiin.

Vaihtoehtoina olisi ollut myös 60 minuutin opastettu kävelyretki aukiolla, tämä vaihtoehto olisi ollut ehdottomasti halvin, vain 16€. Tähän retkeen ei kuitenkaan kuulu käyntiä Pisan tornissa.

Erikoisuutena olisi päässyt pörräämään Segwayllä pitkin aukiota ja Pisan kapeita kujia, mutta tästä kolmen tunnin retkestä olisikin saanut pulittaa jo 125€/hlö.

Tuomiokirkon aukio

Retkemme alkoi tuomiokirkon aukiolta. Vahvalla Italian korostuksella puhuva miesopas johdatti ryhmäämme eli noin pariakymmentä turistia pitkin poikin Ihmeiden aukion rakennuksia, samalla kertoen tarinoita menneistä ajoista sekä tietenkin historiallisista faktoista.

Ja miksi paikka sitten on nimetty Ihmeiden aukioksi, no koska jokainen aukion marmorinen rakennus on suoranainen ihme!

Aukiolla on rakennuksen lisäksi tarjolla kaksi museota kulttuurinnälkäisille: Museo delle Sinopie ja Museo dell´Opera del Duomo. Lisäksi aukiolla on Camposanto eli hautausmaarakennus, jossa emme käyneet remontoinnin vuoksi vierailemassa.

Admire Duoma di Pisa

Pisan tuomiokirkko vihittiin käyttöön vuonna 1118. Kirkko on isompi kuin Rooman Pietarinkirkko tai Istanbulin Haga Sofia. Tuomiokirkon suunnittelija Buscheto di Giovanni Guidice on haudattu kirkon yhteen näyttävimmistä, hänen itselleen valitsemasta hautakryptasta. Suunnittelija oli tuomiokirkostaan ja maineestaan niin varma, että kirjoitutti etukäteen hautansa laattaan tekstin: ”Tässä makaa Buscheto, jonka nerous ylitti jopa itsensä kuningas Odysseuksen…” Kuinka sitten kävikään?

Vuonna 1595 tuomiokirkko koki valtaisan tulipalon, jonka mukana menetettiin mm. alkuperäiset pronssiset ulko-ovet sekä keskiaikaiset taideteokset. Nykyinen kirkko onkin yhdistelmä keskiaikaista- ja renesanssirakennustaidetta.

Tuomiokirkossa tehdyn vierailun jälkeen siirryimme Pisa Baptistryyn, joka on pyöreä kastekappeli.

Tuomiokirkko.

Tuomiokirkko on sisältä valtavan hieno.

Battistero di San Giovanni (Pisa)

Pisan kastekappeli rakennettiin vuosina 1152 – 1363. Kappeli on yhdistelmä eri tyylisuuntia goottilaisesta romaaniseen. Kappeli on 55 metriä korkea, ja täältä pääsee ottamaan jo esimakua näkymistä niin tuomiokirkolle kuin tornillekin. Myöskään samanlaista ruuhkaa ei ole kuin mahdollisesti kaltevalla tornilla on.

Kappelin akustiikka on erinomainen, ja tätä päästiin testailemaan ryhmän mukana käytännössä, kun opas kehoitti meitä taputtamaan, ja mehän taputettiin. 😉

Kastekappelin alttari.

Ja aivan viimeisenä tutustuimme paikan päänähtävyyteen, marmoriseen Torre di Pisaan, Kaltevaan kellotorniin. Retken ajasta oli varattu puolen tunnin verran aikaa nousta tornin 294/296 (kahdet kierreportaat, eri määrä askelmia) marmoriaskelta ylös tornin päälle.

Pisan tornin marmoriportaat.

Torre di Pisa

Pisan tornia alettiin rakentaa viimeisenä aukion rakennuksista vuonna 1173. Useiden vaiheiden ja keskeytysten jälkeen kahdeksan kerroksinen torni saatiin valmiiksi lähes 200 vuotta myöhemmin, vuonna 1372. Voit lukea mielenkiintoisen ja hauskan tarinan tornin rakentamisesta tämän linkin takaa.

Tosin oikomisia tornille on tehty niin Mussolinin toimesta vuonna 1924 kuin Pisan kaupungin ja arkeologien toimesta 1990- ja 2000-luvuilla. Torni on korkeimmalta puolelta 56,67 metriä korkea. Painoa tällä marmorirakennuksella on noin 14 500 kiloa. Marmorikiviä torniin on louhittu 32 000 kappaletta.

Yksi kelloista.

Koska kyseessä on kellotorni, siellä on soinut seitsemän kirkonkelloa, joista raskain oli 3,6 kg ja kevyin vain 300 g.

1900-luvun alussa raskaimpien kellojen soittelu lopetettiin, jotta torni ei kallistuisi niiden heilumisesta lisää, ja 1990-luvulla myös kevyempien kellojen soittaminen lopetettiin.

Tornin päältä on valtavan hienot maisemat niin aukiolle, kuin yli Pisan kaupungin, joten suosittelen ostamaan hieman kalliimmat liput, kuin vain tyytyä tallustelemaan maan kamaralla.

Tietenkin, kun Pisassa oltiin, piti muiden turistien tavoin käydä ”pitämässä” Pisan kaunista tornia pystyssä…

Hassun näköistä meininkiä…

Tornin marmoriportaisiin ”painuneista” askeleista näkee kuinka tornissa on vierailtu vuosisatojen aikana. Torni suljettiin 1990-luvun lopussa matkailijoilta, koska sen pelättiin tornin suunnittelijan rakennusvirheen sekä maaperän pehmeyden vuoksi kaatuvan.

Suoristustoimenpiteiden jälkeen, torni avattiin 2000-luvulla uudestaan. Arvioiden mukaan torni pysyy seuraavat 200 vuotta vakaana, joten jos jo sinulla on intoa käydä kurkkaamassa yhtä Unescon legendaarisista perintökohteista, suosittelen tekemään sen nyt. Italian luonnonoloista kun ei koskaan tiedä…

Pisan alueella on myös muita nähtävyyksiä kuten pittoreski Volterran kaupunki, keskiaikainen ja ruhtinaiden suosima San Miniato sekä lukuisia ihania pikkukyliä, jotka vain odottavat löytäjäänsä.

Palasimme illalla takaisin Roomaan, jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. Seuraavana päivänä suuntasimme Pompeijin raunioille. Mutta se onkin sitten aivan uusi tarina se.