Browsing Category

Isokyrö

Jylhä Napuen taistelun muistomerkki

Napuen kylä, Isokyrö

Isonkyrön laitamilta löytyy muistomerkki, joka on omistettu yli 300 vuotta sitten käydylle veriselle Napuen taistelulle.

Ajoimme muistomerkin suurelle parkkipaikalle happihyppelylle ja samalla lähdimme viereiseen metsikköön tutkimusretkelle. Emme aiemmin ole tällaisesta taistelusta kuulleetkaan, joten olihan se otettava asiasta selvää.

Napuen taistelu lyhyesti

Napuen viereisessä kylässä Laurolan kylässä 19.2.1714 käyty suurtaistelu oli viimeinen Suuren Pohjan sodan kenttätaistelu, joka käytiin Suomessa. Vanhoissa asiakirjoissa taistelu tunnetaan nimellä Slaget vid Storkyro eli Kyrön tappelus. Taistelussa venäläiset taistelivat ruhtinas Galitzinin johdolla Ruotsi-Suomi karoliinijoukkoja ja pohjalaisia nostoväkenä toimineita talonpoikia vastaan. Karoliinisotilaita ja talonpoikia johti kenraali Armfelt.

Venäläiset voittivat pari tuntia kestäneen taistelun valtavalla miesylivoimallaan. Venäläisiä joukkoja oli 11 000 miestä, altavastaajana Ruotsi-Suomen joukot, joita oli 5 500 miestä. Taistelussa kaatui noin 1500 venäläistä sotilasta sekä 3000 suomalaista, mukana vajaat 1000 köykäisesti varusteltua talonpoikaa. Taistelun jälkeen venäläiset ryöstivät, polttivat ja raiskasivat lähitienoon kylät ja siellä eläneet asukkaat. Venäläisjoukot olivat saaneet ohjeet tuhota laajoja alueita Pohjanmaalla. Napuen taistelusta katsotaan alkaneen vaikea isonvihan aikakausi.

Lisää Napuen taistelusta voit lukea tämän linkin takaa.

Kuvataiteilija Matti Björklund-Visantin suunnittelema Napuen muistomerkki paljastettiin Napuen kylässä vuonna 1920.

Muistomerkille johtava kävelytie on hyvin hoidettu.

Tänään

Muistomerkille vie suurien puiden kehystämä kuusikuja, joka on raskaalla metallisilmukkakettingillä aidattu. Napuen muistomerkki on varsin massiivinen, sanoisinko tietyllä tavalla myös hyvin suomalainen kohde. Ennen varsinaiselle muistomerkin portaille astelemista, on vastassa tykkivartio, joista toinen on venäläinen ja toinen ruotsalainen tykki. Molemmilla taisteluosapuolilla kun oli taistelussa 10 tykkiä käytössään.

Jyhkeät kiviportaat.

Muistomerkkiä vartioivat kaksi lähes samanlaista tykkiä.

Hieno muistomerkki.

Muistomerkin ympärillä on jyhkeä kivimuuri, joka on taidokkaasti tehty. Muistomerkki itsessään on valtava kivijärkäle, jonka keskellä on Suomen leijonavaakuna kivilaatalla. Järkäleen ympärillä on hyvinvoivia saniaisia. Oikealla puolella on kiviaidassa lisäksi kivilaatta, jossa muistellaan Pohjanmaan lakeuksilla kuolleita talonpoikia.

Muistomerkin takana on varsin tiheä metsikkö, josta löytyy myös muinaismuistoalue.

Napue on muuten yksi Isostakyröstä löytyvän Kyrön Distillery Companyn Gini-tuotteen nimi. Yritys löytyy ”kivenheiton” päästä muistomerkiltä.

Muistomerkki ja varsinkin sen ympäristö on kiva piipahduskohde, vaikka ei kaukainen sotahistoria kiinnostaisikaan.

Kiinnostavatko muistomerkit sinua?

 

 

 

Mystinen Leväluhdan uhrilähde

Leväluhdan uhrilähde, Isokyrö

Pohjanmaalta löytyy Suomen oloihin harvinainen rautakautinen uhrilähde. Kerrotaan, että Leväluhta on aikalaisten keskuudessa tunnettu mystisenä paikkana, josta on iät ja ajat noussut luita. Vesi on rautapohjaista, joten erityisesti keväisin lähde on ollut verenpunainen. Ensimmäinen kirjallinen maininta lähteestä löytyy niinkin kaukaa kuin vuodelta 1674.

Mystiset asiat kutkuttelevat ihmisten mielikuvitusta ja tämän vuoksi Leväluhdasta onkin liikenteessä useita kansantaruja. Yhden tarinan mukaan uhrilähteeseen päätyneet ihmiset ovat kokeneet Kalevalassa mainitun ”urosten upottajaiset” eli ihmisuhrauksen. Uskotaanpa Kalevala-nimisen kuninkaan hallinneen Varsinais-Suomessa, Louhen hallitessa naapurivaltakuntaa Pohjolaa. Tämän tarinan mukaan Louhi olisi upottanut suohon vihollisiaan.

Toisen uskomuksen mukaan lähteeseen haudatut ovat olleet roomalaisia orjia. Todennäköisin teoria on, että ihmiset ovat kärsineet nälänhädästä sekä tappavista epidemioista. Mikä sitten onkaan oikea syy, täyttä varmuutta kalmojen henkilöllisyydestä tai ihmisten elämänvaiheista ei kuitenkaan vielä ole.

Leväluhta pähkinänkuoressa

Lähdettä on useaan otteeseen tutkittu. Ensimmäinen tieteellinen tutkimus tehtiin professori O. Ranckenin toimesta vuonna 1886.

Kalmistosta on löytynyt niin naisten kuin lastenkin luita ja kokonaisia pääkalloja sekä erilaisten kotieläinten kuten hevosten, lehmien ja koirien luita. Aiemmin uskottiin, että lähteeseen on uhrattu ihmisiä, mutta esinelöydösten perusteella on päätelty, että lähde toimi enemmänkin kalmistona kuin uhrauspaikkana.

Nykyisin tiedetään, että uhrilähde on aiemmin ollut suon keskellä ollut lampi tai pieni järvi. Maankohoamisen sekä 1800-luvun puolivälin suon kuivaamisen myötä uhrilähde on jäänyt peltojen keskelle. Nykyisin varsinaista lampea ei enää ole, vain pieni lähde suuren kuusen alla.

Pronssinen käärmekoristeinen solki.

Hautapaikkana lampea on käytetty esineiden iän perusteella 300-luvulta 700-luvulle. Lähteestä on löytynyt yhdeksän kokonaisena pysynyttä ihmisen pääkalloa sekä 98 eri ihmisyksilön luita.

Luiden lisäksi lähteestä on löytynyt pieniä hopea- ja pronssikoruja, kuten käärmekoristeinen solki, hopeinen kaularengas sekä seitsemän rannerengasta. Arkeologisissa kaivauksissa on lisäksi löytynyt saven ja pohjaliejun seasta keihäänkärki, reikäkivi sekä Rooman valtakunnan pronssikattila, joita on Suomesta tähän mennessä löytynyt vain neljä. Lähdettä on viimeksi tutkittu 1980-luvulla.

Lisää Museoviraston Leväluhdan arkeologisista kaivauksista voit lukea tämän linkin takaa.

Tänään

Leväluhdan muinaisjäännösalue löytyy runsaan puolen kilometrin päästä Vaasantieltä Orismalasta. Vieressä pyyhältää Vaasa – Seinäjoki-junaradan junat. Ajoimme ruskeiden opasteiden ohjaamana pientä mökkitietä P-paikalle. Parkkipaikalta on 230 metrin matka uhrilähteelle. Polku myötäilee kalliota ja on merkitty maastoon valkopäisillä puukepeillä sekä maahan piirretyillä oransseilla nuolilla.

Polku kulkee mukavan pikku metsikön läpi. Ennen peltoaukealle menoa, on metsän laidassa uuden oloinen infotaulu, jossa voi lyhyesti perehtyä kalmistoon peräti kolmella kielellä.

Peltomaisema on Pohjanmaata parhaimmillaan, vihreää ja alavaa. Leväluhdan uhrilähteestä ei voi erehtyä, alue on rajattu punaisella aitauksella.

Portti on helposti avattavissa, vaikkakin hyvin korkealla. Aitauksen sisältä löytyy puinen muistomerkki pronssilaatalla, jossa muistellaan lähteen perimmäistä tarkoitusta.

Lähde.

Lähde löytyy suuren kuusen alta, joka kuhisee hyttysiä. Itse lähde on kutistunut liejuiseksi ruskeaksi lätäköksi, joka on hieman luotaantyöntävä. Alueella on myös muutama koivu sekä muuta kasvillisuutta. Lähde on nopeasti nähty. Leväluhdalta löytyi vahingossa myös geokätkö.

Kuusen takana voi paneutua Pohjanmaan aakeisiin laakeisiin maisemiin. Peltoa on lähes silmän kantamattomiin. Vaasasta tuleva Pendolino etenee hujauksessa alueen ohi, ja näyttääkin hetken aikaa siltä kuin se olisi raivannut tiensä keskellä peltoa, varsinaista rataa kun ei Leväluhdan alueelta näkynyt.

Leväluhta on kohde, joka laittaa miettimään mistä esi-isämme ovat aikoinaan tähän maahan tulleet ja miten. Ketä lähteeseen haudatut olivat, minkälaisia olivat heidän elämäntarinansa sekä kuka heidät hautasi Leväluhtaan? Kysymyksiä joihin ehkä tulevaisuudessa tutkimustekniikoiden kehittyessä saadaan myös vastauksia.

Ruskeasta lähteestään huolimatta, suosittelen poikkeamaan Isonkyrön vanhimmalla muinaisjäännöksellä!