Browsing Category

Iso-Britannia

Doverin kallioilla

Kentin kreivikunta, UK. Road trip, osa 7. 

pöytä

Heräsimme aurinkoiseen aamuun Eastbournessa. Kävimme hotellin aamupalalla, joka oli koko road tripin legendaarisin: aito ruusu posliinivaasissa, tarjoilija tarjoili pöytään mustaa teetä sekä valmiiksi paahdettuja paahtoleipiä, pöydässä oli ihanan pieniä hillopurkkeja odottamassa herkuttelijaansa, jne. Ja varsinkin ne näkymät hotellin aamiaishuoneesta, suoraan tien toisella puolella olevaan merenrantaan, olivat varsin silmiä hivelevät. 🙂

Valitettavasti samalla oli kyse road tripimme viimeisestä päivästä. Illalla olisi lento Suomeen ja paluu arkeen. Mutta ei sitä jaksanut vielä miettiä, vaan tavaroiden pakkauksen ja huoneen luovutuksen jälkeen, läksimme katsastamaan jalan Eastbournea sekä merenrantaa.

Hiljaista oli, muutamaa eläkeläisulkoilijaa lukuun ottamatta. Poissa olivat eilen illalla marssimusiikkia soittanut orkesteri sekä rannalla istuneet kielikoululaiset. Olimme vain me ja lempeä aamuaurinko, hiljaisen merenrannalla. Istuskelimme auringossa ja ahmimme näkymää muistojen syövereihin, tytär heitti ”leipiä” rannassa, lokitkin olivat aivan hiljaa.

c1

Aurinkoa ja sielunhoitoa

c2

Hiljainen Eastbourne

Aika oli nousta ja lähteä, edessä olisi yli kahden tunnin ajomatka Doverin valkoisille kallioille Kentin kreivikuntaan. Kyse on noin 106 metrin korkeuteen kohoavista liitukivikalliosta, jotka sijaitsevat Englannin kanaalin äärellä. Sanotaan, että kirkkaalla säällä kallioilta näkyy Ranskaan asti. Onhan tämä välimatka vain noin 33,7 kilometriä. Kallioita on Doverin kaupungin molemmilla puolilla, mutta me ajoimme itä-puolella oleville kallioille.

c3

Doverin satama-alue

Mikäli olet Doverin kallioille vuokra-autolla menossa, voit turistisesonkina varautua jonottamiseen. Kesti aikansa kunnes pääsimme kapeaa tietä perille asti. Kallion harjanteelta löytyy niin maksullinen parkkipaikka (henkilöauto 3,5£) kuin The Visitor Centre on Langdon Cliffs -vierailukeskus. Nykyaikaisen vierailukeskuksen palveluita on mm. turistikauppa sekä kahvila, josta saa myös kevyitä lounasannoksia.

Turistikaupan tuotteet ovat enimmäkseen luontoystävällisiä kuten uusiopaperisia muistikirjoja, syötäviä lahjoja (hilloja, keksejä, karkkia), saippuaa, Doverin kiveä, pehmoeläimiä joilla voit tukea WWF:n toimintaa, jne. Tosin aika kovilla myyntihinnoilla. Yhdistelmärakennuksesta löytyvät myös wc-tilat, joten ei tarvitse luontoa rasittaa kävelyä enempää. Lisäksi vierailukeskuksesta on mahdollista buukata itselleen opas kallioille, mikäli haluaa tietää enemmän alueen historiasta ja monipuolisesta luonnosta. Doverin kallioille ei ole sisäänpääsymaksua.

c5

Näymät ovat mahtavat!

Kalliolle pääsee vain jalkaisin ja kallioiden päällä kulkeekin hyvin kapeita polkuja. Jos on ruuhkaa, ohittelu saattaa olla hieman hankalaa, toisella puolella kun on lähes äkkisuorat kalliot, eikä alueella ole kokomatkalta kaiteita. Näkymät ovat kuitenkin aivan huikaisevat! Kannattaa ottaa pieni riski ohittelujen kanssa ja kulkea noin 2,4 kilometrin matka parhaimmille näköalapaikoille.

c4

Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole poluille lähteä, myös vierailukeskuksen edestä ovat hienot näkymät kanaaliin, josta kesäisin matkustaja-alukset lähtevät Ranskaan hyvinkin tiheillä aikatauluilla.

IMG_3681

Toisen maailman sodan aikaan kallioon kaiverrettiin tunneleita, koska kalliot ovat strategisesti merkittävällä paikalla, lähimpänä Manner-Eurooppaa. Olipa maan alla Winston Churchillilla sotilaallinen päämajakin. Näihin tunneleihin on mahdollista tutustua maksullisen kiertokäynnin aikana.

Englannissa kun ollaan, ovat kalliot innoittaneet taiteilijoitakin. Kerrotaan, että Jane Austin usein vieraili alueella veljensä kanssa ja aloitti täällä vierailunsa jälkeen vuonna 1796 kirjoittamaan kuuluisinta kirjaansa – Ylpeys ja Ennakkoluulo.

c6

Aivan kallioiden päällä on valkoinen South Foreland Lighthouse. Majakka on maailman ensimmäinen sähköistetty majakka. Kun vuonna 1859 majakka sai sähkövalon torniinsa, Knottin suku, joka oli lähes koko majakan olemassa olon ajan sukupolvesta toiseen majakan parissa työskennellyt, joutui siirtymään muihin tehtäviin.

Majakan sisäänpääsy on aikuisilta 6 puntaa, lapsilta 3£. Majakassa on Mrs Knotts teehuone, pieni myymälä sekä mahdollisuus opastettuihin kierroksiin.

c12

South Foreland Lighthouse

c11

Reippailtuamme kallioilla ja ihasteltuamme näkymiä, jätimme Doverin taaksemme.
Suuntasimme syömään myöhäistä lounasta Canterburyyn, jonne Doverista on vajaan tunnin matka.

Kyse on jälleen ihanasta ja vanhasta kaupungista. Kuuluisan kaupungista tekee katedraali, Canterburyn arkkipiispa, arkeologiset kaivaukset sekä Canterburyn tarinat.

1300-luvulla Geoffrey Chaucerin kirjoitti runomuotoisia tarinoita, joissa kerrottiin pyhiinvaeltajien matkasta Canterburyyn, pyhimys Thomas Becketin haudalle. Kuuluisan tarinoista tekee se, ettei kirjoittaja koskaan kirjoittanut tarinoita loppuun asti eli emme tiedä, pääsivätkö pyhiinvaeltajat Canterburyyn vai ei. Mikäli sinua kiinnostavat nämä vanhat tarinat, voi tutustua nykyenglanniksi käännettyyn kokoelmaan tästä.

Takaisin Canterburyyn  ja tähän päivään, etsimme aika kauan parkkipaikkaa, koska kaupunki on varsin suosittu turistien keskuudessa kesäkuukausina. Eikä ollenkaan suotta. Arkeologisia kaivauksia ja vanhan kaupungin idylliä tuli vastaan heti parkkipaikan läheisyydessä.

tori

Vilinää Canterburyssä

Kaupunki oli aivan ihanan hurmaava, jälleen alkoi harmittaa ajan vähyys, illaksi kun olisi vielä ehdittävä kotiinkin. Kävelimme kapeilla kaduilla, aistimme vanhaa kaupunkia kovaäänisten jenkkituristien kanssa sekä kuljimme talojen reunustamalle pienelle aukiolle, jossa vanhan portin vaakunamaalaukset sädehtivät kilpaa auringonvalon kanssa.

portti 2

Tässä vaiheessa muistimme Canterburyyn pysähtymisen syyn eli nälän. Hetken haettuamme, löysimme myyntikärryt, joissa myytiin ”talon” omalla reseptillä maustettuja hampurilaisia sekä hotdogeja, itse tehdyin sämpylöin. Oli muuten elämäni isoin ja mehevin hamppari, vaikka ostimmekin vaunun kaikkein pienimmät hampurilaiset. Täytteet hamppariin sai jokainen itse valita kärryn liitteenä olevasta kylmäaltaasta. Hampurilaispihvi itsessään oli jotain niin maukasta, että harvemmin sellaiseen törmää. Viininpunainen myyntikärry löytyy kesäisin kävelykadulta.

Näin olimme päässeet Englannin road trippimme päätökseen, vatsa ja sielu ravittuina. Seuraavat tunnit kuluivat ajamalla takaisin Gatwickille, palauttamalla vuokra-auto sekä lentämällä takaisin Suomeen.

Road tripit voivat olla rankkoja, mutta myös erittäin antoisia, kuten tämä Englannin reissu oli. Näimme paljon kuten Stonehengen, Bristolin ja Isle of Portlandin, ihastuimme Bathiin ja Brightoniin sekä koimme valtavasti hienoja asioita kuten The Donkey Sanctuaryn sekä Doverin kalliot.

Kiitos matkaseurastasi Englannin mutkaisilla teillä!

Old time frames – England`s South Coast

Southampton, UK. Road trip, osa 6. 

a3

Herääminen aurinkoiseen loma-aamuun, sitä osaa arvostaa parin harmaamman päivän jälkeen. Englanti ei tosin ole paikka, johon mennään aurinkolomalle, mutta on se vaan aina kivempaa kun aurinko paistaa. Varsinkin kun on elokuu. Myös ympäröivän maailman värit tulevat hienommin esiin kun on valoa.

a6

Eilisen hieman hiljaisemman, mutta autonmittaria ajokilometreillä kerryttäneen päivän jälkeen, oli luvassa paljon tapahtumarikkaampi päivä. Luvassa oli kierros Southamptonin kaupungissa (turistisivut).

Southampton on yksi Brittien isoimmista satamakaupungeista ja lähtipä eräs surullisen kuuluisa RMS Titanic-alus neitsytmatkalleen täältä. Mukanaan yksi isotädeistäni. (Hän selvisi onnettomuudesta ja perusti uuden elämänsä rapakon taakse).

Otin kaupungin tutkimiseen näkökulmaksi Pohjanmaalta lähteneen isotätini eli siihen aikaan nuoren neitosen aatokset, miltä kaupunki on mahtanut näyttää hänen silmissään vuonna 1912. Joitakin rakennuksia on jäljellä niistä ajoista. Vilkaisemisen arvoisia ovat mm. Medieval Merchants House sekä Tudor House and Garden. Kyse on monta sataa vuotta vanhoista, historiallisista rakennuksista. Aivan ihania paikkoja! On siinä maalta tullut isotätini mahtanut olla ihmeissään.

a7

Englannin kanaalia

Opaskirja valaisee, että laiturista, jolta Titanic lähti matkalleen, on vain muutama kanaalin pohjassa kiinni oleva pölkky jäljellä. Aiemmat sukupolvet eivät ole pitäneet hyödyllisenä muistuttaa tapahtumasta tulevia sukupolvia. Myös satama on siirtynyt yli sadassa vuodessa parempaan paikkaan.

Lähtisitkö?

Lähtisitkö?

Lähellä nykyistä satamaa on SeaCity Museum, jossa kerrotaan niin merenkulun historiasta kuin Titanicin tarinakin (museon sivut). Satamassa on vanha linnoitus, muutamine poseeraavine patsaineen sekä vanha kirkko ilman kattoa. Löydämme myös uimarannan, jolla olimme lähes ainoita, muutamaa koiranulkoiluttaja lukuun ottamatta. Täällä pääsemme vihdoin kastamaan varpaamme vilpoiseen meriveteen.

Kolmimastoinen purjealus

Kolmimastoinen purjealus Portsmouthin Historic dockyardilla

Yksi must see-paikka on Southamptonista hieman eteenpäin, Portsmouthin Historic dockyard (Historic dockyard). Aivan ihania laivoja useilta eri aikakausilta. Museossa vierähtää helposti puoli päivää. Jos tietä jatkaa eteenpäin, aivan niemenkärjessä teollisuusalueen, vanhojen majatalojen ja pubirakennusten vieressä on 170-metrinen Emirates Spinnaker Tower. Valtava torni, jonka sinivalkoiset värit loistavat meren pinnalta (tornin sivut).

a4

Emirates Spinnaker Tower

Seuraava majapaikkamme löytyi hieman yli 2h ajomatkan päästä Eastbournesta. Kaupunkia ennen on Brighton joka oli (jälleen) rakkautta ensi silmäyksellä! Kaupunki on kuuluisa ja hienostunut merenrantakaupunki, hieman kuin meidän Hanko kesäisin. Myös fiiliksessä on paljon samaa. Ihmiset ovat rentoja, onhan sinne tultu lomailemaan ja pitämään hauskaa!

b4

Tervetuloa Brighton Pierille!

Päänähtävyys on rannassa sijaitseva Brighton Pier (Brighton Pier). Laituri on kaikkea muuta kuin pelkkä puinen laituri, se on varsinainen huvittelukeskus, joka on rakennettu meren päälle. On huvipuistolaitteita, myyntikioskeja, krääsäkauppiaita, fiinejä ravintoloita, hattaraa, jätskiä, karkkia jne. Ja niitä sinivalkoisia lepotuoleja, joilla voi lekotella ja nauttia auringon lämmöstä tai vain katsella kauas merelle.

b3

OsaaBrightonia laiturilta katsottuna.

Brightonissa on myös museoiden ja historian nälkäisille täytettä, nimittäin kaupungista löytyy Royal Pavilion, entinen kuninkaallinen asuinrakennus, joka rakennettiin Kuningas Yrjön IV:lle piilopaikaksi (Royal Pavilion). Yrjö viihtyi setänsä Cumberlandin herttuan kanssa Brightonissa pelaten, teattereissa käyden sekä kokaten (taisi joku muu kokata?). Setä oli muuttanut Brightoniin jo aiemmin, samalla vaikuttaen koko alueen statukseen erittäin myönteisesti. Alueesta tuli siis 1780-luvulla ylhäisön lomakaupunki.

b1

Royal Pavilion

Tämä näkyy mm. nykyisessä rakennuskannassa, hienoja isoja, koristeltuja taloja. Alueen hotelleissa on mielenkiintoisia vanhoja taloja, joissa jokainen huone on erilainen sekä nykyaikaisia boutique-hotelleja. Huoneiden hinnat ovat kesäaikaan erittäin kalliita.

Tämän vuoksi mekin varasimme huoneemme hieman kauempaa Eastbournesta. Eastbourne on hieman menneeseen aikaan jämähtänyt, hyvin rauhallinen paikka. Siellä on myös vanha puinen Pier, ilman turhia huvitteluhärpäkkeitä. Kun Brighton vetää nuorekasta väkeä, Eastbournessa liikkuvat hieman vanhemmat, lähinnä eläkeläispariskunnat orkesterin soittaessa vanhoja, eilisen sävelmiä. Kävi nimittäin niin, että Eastbourneen päästyämme, rannassa todellakin soitti perinteisissä soittounivormuissa vaskisoitinyhtye, 20-luvun säveliä. Kyllä taas lähti mielikuvitus lentoon.

b5

Eastbourne Pier

Eastbournesta on turha biletysmestoja etsiä, halutessaan niitä on kyllä noin 22 mailin päässä olevassa Brightonissa tarjolla. Brightonissa ja Lontoon välillä kulkee juna, joka vain tunnissa tuo reissaajat kaupunkiin. Kannatta käydä jos Lontoossa kaipaa hieman vaihtelua matkalleen! Kun Brightonissa soitto soi ja iltaisin värivalot laiturilla vilkkuvat, Eastbournessa yksi valolamppurivistö valaisee rantaa ja soittona kuuluu meren oma kohina.  Varsin viehättävä paikka tämäkin on, omalla vanhahtavalla tavallaan. Tänne voisi usean Agatha Christien kirjan tapahtumapaikat sijoittaa… Nämä kaksi kaupunkia on kuin tehty salaperäisiin katoamisiin ja luvattomiin suhteisiin…

Matka jatkuu! 🙂

Tuulinen Isle of Portland

Isle of Portland, UK. Road trip, osa 5. 

c2

Maisemat ovat mahtavia.

Jatkaessamme matkaa The Donkey Sanctuaryltä, ajelimme kohti Isle of Portlandia idyllisten pikkukylien sekä varsin vaihtelevien maisemien välissä.

Köröttelimme rantatietä eteenpäin: välillä eteemme avautui mahtavia kilometrien pituisia hiekkarantoja, jyrkänteitä ja meren tyrskyjä. Suurimman ”vaikutuksen” kuitenkin teki teiden vaihtelevaisuus, välillä tiet olivat kahden auton levyisiä, joissakin kohdin kaventuen hädin tuskin yhden auton ajettavaksi. Samalla joko puusto tai heinät peittivät kurveissa vastaantulijoiden näkyvyyden. Onneksi ei ajettu pimeällä!

Välillä tiet olivat todella kapeita

Välillä tiet olivat todella kapeita.

Pysähdyimme lounaalle pieneen kylään ja astelimme sisään perhe-omisteiseen pubiin Charmouthissa. Täälläpäin lähes jokaisessa public housessa on hienot ovien päällä roikkuvat nimikyltit, joissakin useita vuosikymmeniä vanhoja. Pubeissa ruoka on usein konstailematonta ja edullista, eikä tämä pub tehnyt asiassa poikkeusta.

bb3

Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa niemen kärkeen Isle of Portlandiin (kaupungin sivut).

c5

Isle of Portland näköalapaikalta kuvattuna.

Kaupunki on osa ns. Jurassic coastia eli Unescon maailmanperintökohteeksi nimettyä Dorsetin ja Itä-Devonin rannikkoa (Jurassic coast). Viimeksi kaupunki oli otsikoissa vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisissa, kun kisojen purjehdusosuudet suoritettiin täällä. Tulipa näiltä vesiltä Suomeen myös kaksi purjehdusmitalia.

Varsin sopivan paikan olivat löytäneet, nimittäin kaupungissa tuuli varsin mukavasti. Kaupunkia edelsi Portland Beach Road, joka oli hyvin suora tie, jonka toista puolta reunusti pitkä hiekkaranta. Mukavalla säällä, ehkä joku paikallinen uskaltaa rannalla käydä ottamassa aurinkokylpyjä, nyt hiekkakaistale oli varsin lämpimästi pukeutuneiden ulkoilijoiden ja lenkkeilijöiden käytössä.

bb7
Kaupungin satamaan pysähtyvät isot risteilijät ja tuolloinkin näytti olevan laiva sataman suojassa. Ajoimme kaupungin läpi viereisen kukkulan näköalapaikalle. Kukkulan päällä oli kahvila sekä vuoden 2012 kisoihin, betonista ja paikallisesta kivestä louhittu, Olympiarenkaat-muistomerkki.

bb1

Vuoden 2012 Olympialaisen muistomerkki.

Vaikka varsinaisesti tällä reitillä ei ollut mitään isompia etukäteen bongattuja nähtävyyksiä tai tapahtumia, on välillä hyvä, että reissuissa on myös aikaa jolloin aivot voivat vain levätä. Ja prosessoida jo tapahtuneita asioita. Näissä maisemissa ja tunnelmissa sitä jälleen miettii kuinka onnekas onkaan, kun voi matkustella ja nähdä maailmaa!

Hämärän laskeutuessa posotimme autolla hieman pidemmän matkan Southamptoniin, seuraavaan pitstopiimme asti.c1

 

Sidmouthin nelijalkaiset ystävät -The Donkey Sanctuary

Sidmouth, UK. Road trip, 4.osa. 

Exeterin jäädessä taaksemme suuntasimme automme kohti rannikkoa ja merenrantakaupunkia nimeltään Sidmouth. Osuimme kaupunkiin juuri kun siellä oli meneillään värikkäät Kansanmusiikkifestivaalit.

Matkalla Sidmouthiin

Matkalla Sidmouthiin

Kaupungin kapeat kadut olivat pukaten täynnä autoja, emmekä valitettavasti saaneet autoa mihinkään parkkiin. Seurasimme autosta käsin, kaupungin läpi virtaavaa ihmisvilinää. Lähes joka kulmassa oli joko markkinakrääsää pursuava myyntitiski tai kitaran säestyksellä laulava trubaduuri, jota kannustivat hippityylisissä vaatteissa olevat ilottelijat. Päivä oli harmaa, mutta se ei festareita tuntunut häiritsevän.

a1

Festarikansaa

Jatkoimme matkaa yhdelle etukäteen netistä bongatulle ”nähtävyydelle”, nimittäin The Donkey Sanctuarylle (Turvapaikan sivut). Kyseessä on kaltoinkohdeltujen aasien ja muulien turvapaikka. The Donkey Sanctuaryn perusti vuonna 1969 Dr. Elisabeth Svendsen. Hän rakastui jo hyvin nuorena aaseihin ja hieman vanhempana, hän haluasi auttaa kurjissa olosuhteissa pidettäviä hyötyeläimiä. Omistajat eivät olleet valmiit luopumaan aaseistaan edes rahasta, kunnes hän sai puhelun, jossa hänelle tarjottiin 204 aasia. Ne aasit joita Elisabeth ei ottaisi, ammuttaisiin, joten koko lauma tuli hänelle. Elisabeth eli koko elämänsä aaseilleen ja perheelleen uskollisena, kunnes menehtyi vuonna 2011. Hänen elämäntyönsä jatkuu ja tämä vierailemamme turvapaikka on hyvänä esimerkkinä siitä. Aasien turvapaikkafarmit ovat sittemmin laajentuneet ympäri Eurooppaa. Brittein saarten lisäksi, turvapaikkoja on Irlannissa, Italiassa ja Espanjassa.

Aaseja laitumella

Aaseja laitumella

Farmilla oli nelijalkaisia ystäviä parisataa kappaletta! Niitä oli aitauksissa, talleissa ja ihan irrallaan. Irrallaan olevat tulivat helposti tervehtimään ja tuntuivat nauttivan jatkuvista rapsutuksista joita turistit, varsinkin ne pienimmät, heille tarjosivat. Itse turvapaikka on iso maalaistalo, jonka jokaisessa rakennuksessa on aaseihin liittyvää toimintaa. Matkailijalla on mahdollista myös adoptoida aasi sekä seurata uuden ystävänsä elämää, koko sen eliniän ajan (adoptoi aasi). Ihan kotiin asti adoptoitua karvakaveria ei siis saa, vaikka niin haluaisikin. Olivat ne ruskeasilmäiset ihanuudet sellaisia… varsinkin NE varsat!
b4

Kaikki aasit ovat merkittyjä, niillä on nimet kaulapannoissa sekä mikä tärkeintä, aasit näyttävät voivan oikein hyvin. Tosin Slade House Farmilla on myös aasiryhmiä, joilla on erilaisia ongelmia kuten: silmä-ja kavio-ongelmaiset sekä erikoisdieetillä olevat aasit.

b1

Vaikka aasien turvafarmeja on Briteissä useita, ainoastaan käymämme Slade House Farm on auki yleisölle. Huom. Farmi ovat auki vain tiettyyn aikaan päivästä, joten kannattaa katsoa vierailuajat etukäteen, mikäli haluaa mennä katsomaan otuksia.

a8

Vierailijoita varten tällä Sidmouthin farmilla on pieni Hayloft ravintola sekä matkamuistomyymälä. Matkamuistoista kaikki kerätyt varat menevät aasien auttamiseen. Matkoilta kotiin tuotu perinteinen jääkaappimagneettimme ostettiin tällä kertaa täältä.

Jos haluat vilkaista söpöliinejä vaikkapa juuri nyt, katso alta löytyvästä linkistä farmilta tulevaa livekuvaa:

https://www.thedonkeysanctuary.org.uk/webcams.

Ja jos ajelet Briteissä päin, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan lutusia sydäntensulattajia ihan livenä!

Matka jatkuu…

Siwrne dda!

Cardiff, Wales. Road trip, osa 3. 

a9

Englannin road tripillämme teimme mutkan myös Walesin puolelle Cardiffiin. Voit lukea kahdesta edellisestä osasta tästä: Bristol ja Bath. Saavuimme myöhään illalla Cardiffiin ja lyhyen ajokierroksen jälkeen emme oikein olleet vielä saaneet kaupungista tuntumaa, suuntaan eikä toiseen. Usean tuttavan olen kuullut kaupunkia kehuvan, joten annoimme kaupungille mahdollisuuden valloittaa meidät. Makoisien unien ja varsin kattavan aamiaisen jälkeen, luovutimme huoneemme pois ja läksimme haistelemaan Walesin tuulia.

d4

Cardiff esiintyi meille harmaana ja tihkusateisena. Aivan ensitöiksemme etsimme ostarin käsiimme, jotta voisimme täydentää sadevarustuksiamme sadetakeilla. Otimme suunnaksi opaskirjojen suositteleman St David´s Dewi Sant Cardiff-ostoskeskuksen, joka osoittautui aivan valtavaksi ostoskompleksiksi (ostarin sivut). Jos siis kaipaat sadesäällä puuhaa, tämä on oikea paikka siihen. Saimme varustustäydennykset tehtyä ja kävelimme ulos ihka uusien sadetakkiemme kanssa. Suunnaksi otimme kaupungin toisella laidalla sijaitsevan ja jo etukäteen linnakierroksen kohteeksi valitun Cardiffin linnan (linnan sivut). Nykyistä linnaa on alettu rakentamaan vanhan roomalaisen linnaleirin päälle jo noin 1000-luvulla. Hyvin vanhasta rakennuksesta on siis kyse.

deke1

Cardiffin linnan torni

Linnan porteista sisään ja ihmettelemään. Ensisilmäys jo kertoi, että linnasta ja alueesta on hienosti pidetty huolta. Porteista avautui näkymä vihreälle linnanpihalle ja pihan perällä, pienen kukkulan päällä töröttää The Norman Keep. Menemme ensimmäiseksi porteista oikealla olevan museokaupan tiskille ja ostaessamme liput, ilmoittaudumme mukaan House Toursille (Cardiff castle). Linnasta saa huomattavasti enemmän irti kun osallistuu opastetulle kierrokselle, hintakaan kun ei lompakkoa paina, vain 3£ sisäänpääsylipun lisäksi. Tarjolla on lukuisia muitakin opastettuja kierroksia aina kummituskierroksesta elokuvakierrokseen.

Oppaamme vei ryhmän läpi linnan myrskyisän historian, pureutui linnan merkkihenkilöiden elämään sekä kuljetti pitkin käytäviä ja pieniä sopukoita. Opas oli varsin asiansa osaava ja 50 minuuttia hujahti kuin siivillä. Suosittelen lämpimästi! Kierroksen jälkeen, tallustelemme linnan asuinhuoneistoissa vielä hetken, ennen linnan pihalla järjestettävää haukkanäytöstä.

Linnassa on äärimmäisen hienoja yksityiskohtia

Linnassa on äärimmäisen hienoja yksityiskohtia

Pihalla on häkeissä erilaisia pöllöjä ja haukkoja, joita pääsee katsomaan hyvinkin lähietäisyydeltä, tosin häkit ovat aivan liian pieniä hienoille siivekkäille ja se säälitti meitä kovasti.

Perinteisen haukkanäytöksen jälkeen, kiipesimme 50 kiviaskelmaa ylös The Norman Keepille (sivut). Tornista on varsin mukavat näkymät yli kaupungin. Alas päästyämme kiersimme ruohokentän ja mielikuvitus lähti laukkaamaan villisti ritariajan tiimellyksessä. Tähän ehkä vaikutti myös ruohokentälle kasattu sinivalkoinen ritariteltta. Oikeisiin ritareihin korskeine hevosineen ei valitettavasti linnan alueella törmätty. 😉

a6

The Norman Keep

Palasimme takaisin tähän päivään sekä siihen osaan linnaa, jossa oli tarjolla niin Cardiffin linnan historiaan, toiseen maailmansotaan sekä Brittien sotahistoriaan pureutuva näyttely. Näyttelyssä oli jokaisen mahdollista pukeutua uusvanhoihin sotaunivormuihin ja niin oli jälleen onnellinen, se meissä kaikissa asuva pieni sisäinen lapsi. Linna on tutustumisen arvoinen paikka. Myös linnan juhlasalia on mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön, mikäli pätäkkää taskusta löytyy tarpeeksi…

d3

Jalkauduimme takaisin keskustaan. Kävimme syömässä ja kuljimme kävelykatua alas autolle. Sade oli loppunut ja uuden karheat sadetakkimme päätyivät (koko loppumatkan ajaksi) reppuihin. Niinhän se on, että silloin kun sinulla ei ole sadevarusteita – sataa ja sitten kun sellaiset on – ei sada.

Haimme automme, vilkaisimme sataman tarjonnan, Cardiff kun on aiemmin ollut kuuluisa hiilisatamastaan ja siirryimme tien päälle. Suuntana oli Caerphilly ja sen keskiaikainen Caerphillyn linna (linnan sivut). Kyseessä on mielikuvitusta (jälleen) hivelevä vallihaudoilla varusteltu kookas linna. Nykyisin linna toimii mm. tv- ja elokuvatuotannoissa ”kulisseina”, viimeksi BBC:lle tehdyn Merlin-sarjan tapahtumapaikkana.

c1

Caerphillyn linna

Caerphillyyn päästyämme, linna oli valitettavasti jo kiinni, joten muutaman valokuvan ottamisen sekä kylässä kiertelyn jälkeen, suuntasimme matkamme alas seuraavan kohteeseemme Exeteriin. Matkan varrella poikkesimme idylliseen rantakylään nimeltään Clevedon (Somerset), katsomassa Clevedon Pier:ä eli vanhaa laituria sekä oikomaan sääriämme. Nämä pienet ja hieman isommatkin englantilaiset kylät ja kaupungit ovat kaikille Brittidekkareita tv:stä seuraaville hyvin tutun oloisia. Ja koskaan ei voi tietää, milloin vaikkapa Hercule Poirot kävelykeppeineen ja pikkusikareineen ilmestyy nurkan takaa…

c3

Clevedon Pier

Exeteristä meillä ei ollut ennakko-odotuksia, paikka vain sopi mainiosti road trippimme pitstopiksi. Lisäksi paikan nimi jotenkin herättää mielikuvia Englantiin liittyvistä legendoista. Itse asiassa Exeteriä halkovan Exe-joen rannoilla oli asutusta jo ennen roomalaisia 50 jaa (Exeter). Eli ihan uudesta kaupungista ei ole kyse. Välittömästi hotellihuoneen lunastuksen jälkeen, lähdimme kierrokselle kaupungille.

b5

Osuimme kävelykadun päähän, jossa oli niin paikallisille kuin turisteillekin suunnattuja liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Varsinkin söpöt lahjatavaraliikkeet tekivät vaikutuksen. Myynnissä oli mm. uusintapainoksia vanhoista 20-luvun rantaelämää mainostavista postikorteista, joissa ylpeän oloiset naiset kokovartalo uimapuvuissaan nauttivat elämästään sinivalkoisissa lepotuoleissaan, hovimestarin (Jeeves?) tarjoillessa neidoille kylmää juotavaa.

Exeter on ihana pieni kaupunki

Exeter on ihana pieni kaupunki

Kävelimme kaupungin kapeita katuja kunnes päädyimme Exeterin päänähtävyyden pihaan. Kyseessä on vajaa 900 vuotta vanha Exeterin katedraali (Exeter katedraali). Exeterissä on ollut uskonnollista toimintaa hyvin varhaisesta vaiheesta asti. Esim. Piispanistuin siirrettiin kaupunkiin jo 1050-luvulla ja ennen tätä kaupungissa oli ollut luostari. Katedraalissa on hienon goottilaisen sisäkaton lisäksi tarjolla museokauppa sekä pieni kahvila. Katedraalin ympäristö on myös ihana, vanhoja matalia taloja, jotka tarjoavat ravintola- ja kahvilapalveluita.

Exeterin katedraali

Exeterin katedraali ja Italialainen ryhmä leirikoulussa

Exeter oli varsin soma kaupunki, jonka kujilla voisi viettää aikaa hieman kauemminkin. Jos Cardiff jäi tunnelmansa puolesta hieman kylmäksi, Exeter taas sai sydämen väpättämään nopeammin. Näissä pienemmissä kaupungeissa on vielä niiden ”henki” jäljellä, eikä ajan hammas (tässä tapauksessa nykyaika) ole päässyt liikaa niitä muuttamaan. Ainakaan tällaisen nostalgiaan taipuvaisen matkailijan mielestä!

Yön jälkeen heitimme Exeterille haikeat hyvästit. Road tripin seuraavassa jaksossa pääset tutustumaan mm. The Donkey Sanctuary:n sekä aivan ihaniin, mennyttä maailmaa huokuviin merenrantakaupunkeihin!

b6

Matka jatkuu pitkin Devonin maaseutua