Browsing Category

Iso-Britannia

Belfastin muraalit

Belfast, Iso-Britannia

Viimeisessä Irlannin saaren postauksessa on esittelyvuorossa Belfastin muraalit. Vaikka muraalit eli seinämaalaukset enimmäkseen muistuttavat Pohjois-Irlannin surullisesta lähimenneisyydestä, olisi suorastaan varsinainen tylsimys, jos niitä ei kävisi paikan päällä olessa katsomassa.

Belfastin muraaleissa on edustettu koko maailma; mukana on kuva RMS Titanicin kapteenista Smithistä jalkapallojoukkueisiin sekä poliittisista maalauksista kaljamainoksiin. Eli toisin kuin alun perin olin luullut, muraaleissa ei ole kyse pelkästään sodasta ja aseista tai muistella vuosikymmeniä kestäneissä kahinoissa kuolleita ystäviä ja tuttavia. Toki näitäkin on.

Myös nykyaika jyrää seinämaalauksissa, mukaan on tullut oikeastaan graffiteiksi luokiteltavia kuvia sekä yksinkertaisia tagejä kuten ”Joe was here!” Mutta oikeat muraalit tunnistaa jo kaukaa… Maalauksia on niin rauhanmuureiksi kutsutuissa seinämissä kuin talojen seinissä.

Muraaleita voi löytää muun muassa seuraavilta kaduilta: Lower Newtownards Rd, Divis Street, Lanark Way, Shankill Rd, Northumberland Street, Cupart Way sekä Murals Squarelta.

Mahdollista on kulkea pitkin poikin Belfastin katuja tai osallistua mukaan erilaisille muraaliretkille. Kestot ja hinnat vaihtelevat, tässä yksi esimerkkipaketti.

Muraalit puhukoon puolestaan!

Kannattaa vilkaista tästä myös muita vinkkejä Belfastiin!

 

Belfastin historiaa kaupungintalon näyttelysaleissa

Belfast, Iso-Britannia

Kiersimme Belfastin Titanic Quarterista löytyvät nähtävyydet ja jatkoimme seuraavana päivänä Belfastin tutkimista. Mikäli edellisen päivän seikkailumme ovat menneet ohitse, katsopa Titanic-aiheisia juttuja näiden linkkien takaa Titanic kuivatelakka ja pumpputalo sekä Titanic kokemuskeskus.

Belfastin nähtävyyksien sisäänpääsyliput ovat kalliita ja matkailija huomaakin puntaroivansa, onko jokin kohde käynnin arvoinen. Kaupungista löytyy myös ilmaisia kohteita joissa vierailla. Meidän kohteeksi valikoitui Belfastin kaunis kaupungintalo (Belfast City Hall), joka on rakennettu vuonna 1906.

Rakennuksen on suunnitellut Alfred Brumwell Thomas ja se edustaa barokkityyliä. Aikoinaan rakennuksen kustannukset olivat lähes 369 000 puntaa, joka vastaa nykyrahassa 128 miljoonaa puntaa eli noin 154 miljoonaa euroa. Ihan pienestä ja ”köyhästä” kivirakennuksesta ei siis ole kyse.

Kaupungintaloon pääsee tutustumaan arkisin klo 10.00 – 17.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 16.00 ilman pääsymaksua. Voit myös osallistua mukaan opastetulle kiertokäynnille joita järjestetään kolme kertaa päivässä tai omin nenin vierailla alakerran näyttelytiloissa. Voit lainata 3,50£ korvakuulokkeet, jotka opastavat sinua eteenpäin korkeissa näyttelysaleissa.

Kaupungintalon alakerrassa on kahvila The Bobbin sekä ilmaiset wc:t. Mikäli olet matkassa kesäaikaan, kannattaa tutustua myös puutarhaan, jossa olevaan muistokiveykseen on kaiverrettuna kaikkien Titanic-turmassa menehtyneiden nimet. Piha-alueella on myös lukuisia muita patsaita ja muistolaattoja. Puutarha on avoinna ympäri vuoden klo 7.30 – 19.00.

Osoite: City Hall, Donegall Square, Belfast.

Kohteessa

Kuudessatoista näyttelyhuoneessa esitellään niin Belfastin kuin Pohjois-Irlannin historiaa erilaisin esinein, kyltein ja tiloin. Pääset tutustumaan alueen merkkihenkilöihin, laivanrakennukseen, teollisuuteen, yhdistysliikkeisiin, Pohjois-Irlannin julkkiksiin sekä myös surulliseen lähimenneisyyteen varsin kouriintuntuvalla tavalla.

Näyttelytilat on jaettu erilaisten teemojen mukaan:

Ensimmäisessä näyttelyosiossa keskitytään kaupunkiin, sen kasvamiseen ja johtamiseen.

Toisessa näyttelyosiossa esitellään kaupungin toimintaa.

Kolmannessa kuunnellaan kaupungin ääntä ja tutustutaan tarkemmin katuihin.

Neljännessä muistellaan ja kunnioitetaan menneitä kaupunkilaisia.

Viidennessä osiossa on vuorossa heijastuksia sekä syvempää elämän pohdiskelua.

Ja kuudennessa osiossa tutustutaan kaupungin julkimoihin ja menestykseen kautta aikojen.

Näyttelytiloissa selviää esimerkiksi, että kaupunginjohdossa on ollut naisia jo paljon aiemmin kuin meillä itäisemmässä Euroopassa. Ehkä koskettavin kaikista alueista on kuitenkin näyttelyhuone numero 15, jossa elämänmakuisten kertomuksien johdattamana pääsee tutustumaan Belfastin terroriaikaan ja pelkoon jota tuolloin jokainen kaupunkilainen tunsi.

R.M.S. Titanicista ei pääse kaupungintalossakaan eroon, nimittäin yhdessä näyttelyhuoneessa on esillä tietoa telakkatoiminnasta, pienoismalli aluksesta sekä petsattu suuri vaate-arkku joka jostakin tuntemattomasta syystä jäi pois Titanicilta ja siirtyi aikanaan kaupungintalolle näyttelyesineeksi.

Olihan kaupungintalon rakentamisen aikoihin pormestarina varakreivi William Pirrie joka oli myös johtajana Harland & Wolffin telakalla. Hän järjesti telakan työläisiä, erityisesti puuseppiä, töihin kaupungintalon rakennukselle. Osa seinäpaneeleista onkin hyvin samanlaisia kuin mitä aluksella oli. Kannattaa kiinnittää käytävillä huomio pihan puolen ikkunoihin, ne ovat taidokkaasti tehtyjä lyijylasitöitä.

Kaupungintalo sopii parhaiten aikuisille ja teini-ikäisille jotka jo osaavat lukea ja ymmärtävät englantia. Pienemmille lapsille useiden näyttelyhuoneiden kiertely saattaa muuttua ikävystyttäväksi. Vaikka et itse näyttelytiloihin menisikään, käy silti vilkaisemassa rakennuksen upea eteisaula. On todella näyttävä!

Belfastin jälkeen lähdimme kohti Dublinia ja siellä Trinity Collegen vanhaan Harry Potter-tyyliseen kirjastoon.

TITANIC: CQD CQD CQD SOS SOS CQD DE MGY

Belfast, Iso-Britannia

Pohjois-Irlannin postauksissa olemme seikkailleet jo ennen Belfastin nähtävyyksiä Giant´s Causewayllä, Pohjois-Irlannin rannikolla ja viimeksi Titanicin kuivatelakalla sekä pumpputalolla.

Tämän jutun aiheena on vierailla Titanic Quarterista löytyvässä mm. Titanic Experience-keskuksessa, joka valittiin vuonna 2016 maailman parhaimmaksi matkailunähtävyydeksi, sekä viimeisellä alkuperäisellä White Star Linen varustamon SS Nomadic-aluksella.

Titanic Experience-keskus on avoinna ympäri vuoden lukuun ottamatta joulunpyhiä 24 – 26.12. Kurkista aukioloajat tämän linkin takaa.

Pääsylippujen hinnat: 18£/aikuiset (21,65€), 8£/5 – 16-vuotiaat lapset (9,60€) ja 44£/perhelippu (53,00€). Samalla lipulla pääsee myös viereiselle SS Nomadic-alukselle.

Kohteessa  

Jo ulkoa Titanic Experience-keskus on näkemisen arvoinen; moderni rakennus joka muistuttaa neljään eri ilmasuuntaan suunnattuja laivojen keuloja jotka ovat yhdistettyinä keskeltä toisiinsa. Sisätilat jatkavat mielenkiintoista arkkitehtuuria, keskellä on suuri aula joka on avoinna kattoon asti. Lipunmyyntikopit löytyvät aulasta, kuten myös matkamuistokauppa, kahvila sekä Bistro 401-ravintola.

Näyttely alkaa liukuportaiden jälkeen yläkerrasta. Experience-keskus käsittää yhdeksän interaktiivista näyttelytilaa, joista löytyy niin huvipuistolaite erikoistehosteilla, pienoismalleja sekä perinteisiä opasteita.

Ensimmäinen näyttelyhalli on omistettu Belfastin historialle. Täällä selviää, että Titanicin rakentamisen aikoihin, kaupunki kasvoi hurjaa vauhtia ja oli edelläkävijä monella eri osa-alueella, joista laivanrakennus ei ollut vähäisin. Vuonna 1910 kaupungissa oli mm. maailman suurin pellavamylly, köysi- ja tupakkatehdas, lisäksi tehdas joka teki teekeittimiä, suurin teen valmistaja ja jakelija sekä tietenkin suurin yksittäinen telakka ja pumpputalo.

Näyttelyssä kerrotaan myös Pohjois-Irlannin silloisista olosuhteista, jotka mahdollistivat sen hetkisen maailman suurimpien risteilyaluksien rakentamisen. Jos olet katsonut Titanicin synnystä kertovan Verta ja terästä-sarjan televisiosta, on näyttelyteema sinulle tuttu juttu.

Näyttely etenee määrätietoisesti kohti laivanrakentajan arkea hyvin luovasti. Oma sijansa on työläisten palkoissa, terveydentiloissa ja perhesuhteissa. Selväksi tulevat telakan kovat olot, yksikään suuri risteilijä kun ei valmistunnut ilman ihmisuhrauksia. Rakennustyömailla ei tunnistettu turvallisuusriskejä ja vahinkoja sattui usein, myös muut terveysongelmat olivat enemmän kuin tavallisia. Suurin osa muttereiden kiinnittäjistä oli kuuroja, koska he altistuivat pitkän työpäivän aikana jatkuvalle melulle. Ja kun samasta perheestä kyseisessä työssä oli useita miespuoleisia jäseniä, henkilökohtaiset tragediat olivat melkoisia. Keskuksessa puhutaan siis asioista asioiden nimellä, kaunistelematta.

Hitaasti näyttelyssä päästää itse Titaniciin ja laivan vesillelaskuun. Pääset myös virtuaalisesti käymään vasta rakennetussa loistoristeilijässä. Esillä on myös erilaisia aluksessa käytettyjä materiaaleja sekä uudelleen rakennetut esimerkit kolmesta hyttiluokasta.

Matka jatkuu näyttelyssä hitaasti mutta varmasti kohti aluksen tuhoa. Ehkä suurimmat kylmät väreet kehossa saa aikaan Titanicilta pelastuneiden haastattelunauhat, jotka tarkoitusta varten rakennetussa kylmän kalseassa näyttelytilassa kaikuvat vierailijoiden korviin. Pelastuneiden jälkeen on luvassa myös muutaman sellaisen henkilön tarina, jotka eivät haaksirikosta selvinneet.

Matka jatkuu alakertaan jossa käydään Titanic-oikeudenkäynnissä, katsotaan pelastusvenettä joka on kopio alkuperäisistä veneistä, joita laivalla oli aivan liian vähän. Tarjolla on myös populaarikulttuurin tuottamaa kirjallisuutta ja elokuvia Titanicista.

Ehkä viimeisin näyttelyosio on myös hienoin, auditoriossa pääsee ensin katsomaan filmiä jossa sukelletaan uponneessa Titanicissa ja tämän jälkeen pääset virtuaalisesti vierailemaan laivan kannella, sekä kerrotaan millaista elämää laivan ympäristöön on uppoamisen jälkeen ilmestynyt. Pienen osaston verran on esillä myös sukellukseen käytettyä tekniikkaa.

Keskuksessa vierailuun kannattaa varata aikaa pari tuntia. Alkuosa näyttelyistä on aika raskas varsinkin perheen nuoremmille, koska tarjolla on kosolti englanninkielistä (kuulemma tylsää) tekstiä. Mutta loppuaan kohden keskuksen anti paranee, joten se on mainio kohde salamyhkäisestä Titanicista kiinnostuneille.

Näyttelyssä selviää myös tämän postauksen otsikko, Titanicilta lähetettiin CQD CQD CQD SOS SOS CQD DE MGY-hätämorsetus sen törmättyä jäävuoreen.

SS Nomadic

Titanic Experience-keskuksen vieressä, tien toisella puolella Hamiltonin kuivatelakalla on esillä SS Nomadic. Alus on restauroitu EU:n tuella vastaamaan vuoden 1911 ilmettä. Mistään loistoristeilijästä on kuitenkaan turha haaveilla, tämä alus nimittäin toimi apualuksena suuremmille risteilijöille jotka eivät mahtuneet mm. Ranskan Cherbourgin varsinaiseen satamaan. SS Nomadicilla siirrettiin niin rahtitavaraa kuin matkustajia suuremmille risteilijöille.

Myöhemmin alus toimi mm. yhdysvaltalaisten joukkojen kuljetusaluksena ensimmäisen maailmansodan aikana, yhteysaluksena yksityisen omistuksessa sekä ravintolana Pariisin Seine-joessa.

Hylättynä ja rapistuneena alus huutokaupattiin vuonna 2006, jolloin pohjoisirlantilaisen Belfast Industrial Heritage–yhdistyksen tuottaman varainkeruun ansiosta vanha alus saatiin ostettua takaisin Belfastiin. Alusta oltiin satamassa vastassa oikein ministeritason vieraiden kera, sen verran kova juttu oli saada viimeinen White Star Linen varustamon laiva takaisin ”kotiin”.

Laivan aukioloajat voit katsoa tämän linkin takaa.

Vierailu laivaan   

SS Nomadic on siis viimeinen alkuperäinen White Star Linen varustamon alus joka ei ole uponnut tai romutettu. Laiva on nopeasti nähty, parasta antia on pari virtuaalista laivan henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä jotka ihanalla ranskan aksentilla kertovat vierailijalle eli tässä tapauksessa matkustajalle, laivan juoruja ja muita oheistietoja.

SS Nomadicin arvovaltaisia matkustajia. Oikean puoleisessa kuvassa Elizabeth Taylor, miehensä Richard Burtonin kanssa.

Jos SS Nomadic kiinnostaa, kannattaa ottaa paikalla olevien oppaitten hihasta kiinni, niin saat täys´annoksen yksityiskohtaista tietoa.

Seuraavaksi teemme lyhyen vierailun Belfastin kaupungintalolla.

 

 

 

 

 

 

Titanic kuivatelakka ja pumpputalo

Belfast, Iso-Britannia 

Belfastissa Harland & Wolffin kuivatelakalla rakennettiin yli sata vuotta sitten, silloisen maailman suurimpia risteilijöitä, joiden joukossa kuuluisaksi tulleet HMHS Britannic, RMS Olympic ja RMS Titanic. Nykyisin tämä Titanic Quarterista löytyvä kuivatelakka ja pumpputalo ovat yksi kaupungin Titanic-aiheisista vetonauloista.

Titanic Quarterista löytyy kuivatelakan ja pumpputalon lisäksi mm. Titanic Experience-keskus, joka on valittu vuonna 2016 maailman parhaimmaksi matkailunähtävyydeksi, Titanic hotelli, Titanic näyttelyhalli sekä Titanic studiot.

Kävimme tutustumassa taannoisella Pohjois-Irlannin reissulla Titanic kuivatelakkaan ja pumpputaloon.

Titanic`s Dock & Pump-House on avoinna joka päivä, maanantaista perjantaisin klo 8.30 – 17.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 17.00.

Kuivatelakalle ja pumpputaloon saa ostettua pääsyliput netistä tai Titanic experience-keskuksesta. Aikuisten liput maksavat 5,64€, 5 – 16-vuotiaiden lasten 3,95€ ja perhelippu (2 aik. + 2 lasta) 13,53€.

Kohteessa

Satama-alueella kun ollaan, se on aina hieman epämääräinen. Belfastin satama ei ole siinä poikkeus. Kovasti rakennushommia tehdään tulevaa kesää vasten. Suuri Kuninkaalliseen laivastoon kuuluva HMS Caroline kelluu vastapäätä pumpputaloa. Myös risteilijään pääsee tutustumaan erillistä pääsymaksua vastaan. Nyt meitä ei kiinnostanut Caroline, vaikka sekin on jo ansiokas vanha rouva palvelusiältään, kyseinen laiva otettiin käyttöön vuonna 1914 ja on Kuninkaallisen laivaston toiseksi vanhin palvelusluettelossa vielä oleva alus.

Punatiilisestä pumpputalosta löytyy nykyisin kahvila 1404, jossa viereisen Titanic studioiden henkilökunta näytti käyvän varsin edullisella lounaalla. Ties vaikka keneen lopputeksteistä tuttuun henkilöön tuossa kassajonossa törmäsi, nimittäin useammalla henkilöllä oli päällä työvaatteet, jotka paljastivat heidät crew:n kuuluvaksi.

Kävimme kassalla ilmoittautumassa ja kirjoitimme nimemme vieraskirjaan. Sisäänpääsy puolikkaaseen pumpputaloon tapahtuu kahvilan sisältä olevasta ovesta. Pumpputalo on maalattu sisältä turkoosinsiniseksi. Suuressa kaakeloidussa uima-altaan näköisessä syvennyksessä on edistyksellisiä höyrykoneita, joilla pystyttiin pumppaamaan vettä 1,5 tunnissa kuivatelakalle 26 miljoonaa gallonaa. Pumppujen teho vastaa nykyisin kahden uima-altaan täyttämistä minuutissa.

Victorian aikakauden arkkitehtuuria noudattavassa pumppuhuoneessa on teollisesta käytöstään huolimatta kaaria sekä parhaat aikansa nähneitä koristeita, toisin kuin monessa nykyisessä teollisuuslaitoksessa on.

Ulos päästyämme, merituuli nappaa heti vierailijan mukaansa, lisänä kasteleva tihkusade joka osoittaa voimansa kastelemalla vierailijan päästä kantapäähän. Emme silti anna periksi. Ensimmäisen kerran sain hajua tästä kuivatelakasta The Amazing Racen-ohjelmasta jaksosta 22, jossa parit juoksivat telakan rappusia ylös ja alas tarjottimiensa kera sekä ulisivat maitohapoista jaloissaan. Nyt kun täällä on ihan livenä, puistattaisi ajatuskin juosta märkiä portaita soppalautasten kanssa edestakaisin.

Allas on ympäröity kaksinkertaisella aidalla. Pituutta kuiva-altaalla on 259 metriä, syvyyttä noin 13 metriä sekä leveyttä 29 metriä. Altaan reunoilla ja pohjalla on opastauluja jotka havainnollistavat altaan kokoa. Tässä kyseisessä kuivatelakan altaassa ns. synnytettiin Titanic vuosina 1909 – 1912. Ja tältä kyseiseltä paikalta se myös lähetettiin niin ensimmäiselle kuin viimeisellekin matkalleen.

Opastekstit kertovat, että kuivatelakalla pääsee sukeltamaan sata vuotta ajassa taaksepäin, koska ympäristö on niin vähän muuttunut. Tosin aikoinaan täällä on ollut kaksi kuivatelakkaa vierekkäin joissa sisaralukset Titanic ja Olympic ovat rakentuneet rinnakkain.

Titanic-elokuvan ohjaajan James Cameronin kerrotaan sanoneen, että kuivatelakalla käyminen ja altaan portin näkeminen oli hänen mielestään parasta mitä Belfastissa vieraillessa voi nähdä.

Rappioromantiikkaa altaan rautaportissa

Camoronin mielenkiinnon kohteista en mene sanomaan, mutta selvää on, että altaan meren puoleinen portti on pahasti ruostunut ja sen puuosat vetelevät viimeisiään. Vahvistukseksi portin taakse on rakennettu nykyaikainen betoninen portti, joka hieman fuskaa meriveden painosta.

Titanic kuivatelakka pumpputalon kelloineen on nopeasti nähty. Jos haluaa syventyä historiallisiin taustoihin syvemmin, kannattaa buukata ryhmälle opas, joka kertoo laivanrakentajien arjesta, Titanicin synnystä ja Belfastin laivateollisuudesta enemmän.

Seuraavassa postauksessa käymme Titanic Experience-keskuksessa.

Pohjois-Irlannin rannikolla

Pohjois-Irlanti, Iso-Britannia

Vietimme mukavan viikon menneen tammikuun aikana Irlannin saarella. Suurimman osan lomasta ajelimme pitkin Pohjois-Irlantia ja Belfastia. Kynnys lähteä oli aikamoinen koska Ulkoministeriön maatiedotteessa alueen nykyistä riskiä terrori-iskuun kuvataan sanoilla ”vahvasti mahdollinen”.

Näin jälkikäteen sanottuna, onneksi lähdimme. Matka sujui mukavasti ja ennen kaikkea turvallisesti. Matkasimme ensin Bushmillsiin ja Giant`s Causewaylle josta voit lukea tämän linkin takaa.

Bushmills tunnetaan myös muista nähtävyyksistään kuin Giant`s Causewaystä. Lähialueella on nähtävillä esimerkiksi pitkä valkoinen White Park Bay-hiekkaranta, Carrick-a-Rede-köysisilta, muutaman vanhan linnan rauniot sekä ei enempää tai vähempää kuin Bushmillsin viskitehdas. Myös Game of Thronesin kuvauspaikat ovat mukavasti autoreittien varrella. Ei sovi unohtaa myöskään Causeway-rannikkoa, joka itsessään on jo näkemisen arvoinen kohde.

Bushmillsin kylä

Giant`s Causewayn jälkeen lähdimme tutkailemaan läheistä Bushmillsin kylään. Matkaa kohteesta kylään on 3,2 kilometriä jonka hurauttelimme autolla hetkessä. Itse kylä on hyvin pieni, ja elää täysin viskitislaamon, turistien jättämien puntien ja kesä-asukkaiden voimin. Vakituisia asukkaita kylässä on hieman yli 1300.

Kylän rannalta löytyy hienohiekkainen Bushfoot Beach, joka ei näin tammikuussa tuntunut kovin kutsuvalta. Rannan tuntumassa kulkee kesäisin legendaarinen Bushmillsin juna, joka aikoinaan kuljetti turisteja kylästä Giant`s Causewaylle ja takaisin.

The Old Bushmills Distillery

Ehkä kuuluisin kohde Bushmillsin kylässä on kuitenkin sen 400 vuotta vanha viskitislaamo.  Vuonna 1608 Jaakko ensimmäinen myönsi luvan Sir Thomas Philipsille tehtaan perustamiseen, näin ollen Bushmills on myös maailman vanhin luvan saanut tislaamo.

Bushmillsissä valmistetaan juomia perinteisillä menetelmillä erilaisissa tynnyreissä kypsyttäen.

Tehtaan vierailukeskus on avoinna yleisölle. Sisäänpääsy maksaa 8£/aikuisilta (9,60€) ja 4,50£/8-17-vuotiailta lapsilta (5,40€). Alle kahdeksanvuotiaat pääsevät mukaan vierailukeskukseen, mutta eivät voi osallistua mukaan tehdaskierrokselle.

Bushmillsin vierailukeskus on avoinna talvisin maanantaista lauantaihin klo 10.00 – 16.45 ja sunnuntaisin klo 12.00 – 16.45. Kesäisin vierailukeskus on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.15 – 16.45 sekä sunnuntaisin klo 12.00 – 16.45.

Osoite: 2 Distillery Rd, Bushmills.

Dunlucen linna

Noin 3,9 kilometrin päässä Bushmillsin kylästä on keskiaikainen Dunlucen linna. Linna kuului MacQuillanin perheelle ja kerrotaan, että heidän pahojen tekojensa vuoksi, linnan keittiö romahti eräänä myrskyisänä yönä vuonna 1639 alas kalliolta. Kun linnaa tai paremminkin sen raunioita katselee, tapahtuma ei herätä ihmetystä, enemmän ihmetyttää, ettei koko linna ole ajansaatossa luisunut alas rantakivikkoon.

Linnassa on mahdollisuus tutustua arkeologisiin löydöksiin ja vain fiilistellä, miltä tuntuisi olla linnanherrana kaukana Atlantin rannikolla! Näkymät tuulen tuivertamassa maisemassa ovat valtavan hienot.

Pääsyliput maksavat 5£/aikuisilta ja 3£/lapsilta. Perhelipun hinta on 13£.

Linna on avoinna ympäri vuoden klo 10.00 alkaen. Nähtävyyden sulkemisajat voit tarkastaa tämän linkin takaa.

Osoite: 87 Dunluce Road, Bushmills.

The Dark Hedges

Vajaan 18 kilometrin päässä Bushmillsistä löytyy Ballymoney (kukahan näitä nimiä on oikein keksinyt), Dark Hedges-niminen puukujanne. Pari sataa vuotta sitten puut istutettiin reunustamaan tietä joka johti Gracehill House-nimiseen kartanoon. Puukuja on nykyisin yksi taltioiduimmista Pohjois-Irlannin helmistä.

Tämän päivän televisionkatsoja on voinut bongata kujan Game of Thronesin 2. kaudelta, jolloin kuja esitti Kuninkaan tietä.

Kuja on myös liitetty mukaan listaukseen jossa esitellään Brittein saarten ja Irlannin 12 kauneinta tietä.

Dark Hedges-kujalla käynti on ilmaista ja kujanne on aina avoinna.

Osoite: Bregagh Road, Stranocum, Ballymoney.

Pohjois-Irlannin rannikko

Suosittelen ajelemaan Pohjois-Irlannin rannikon kapeita teitä joita vierustaa vihertävät nummet ja niillä laiduntavat tuhannet lampaat. Pysähdy kukkulan päälle ja tunne merituuli suonissasi. Nauti katveettomista kännykkämaastoista ja tunne olevasi vapaa kuin taivaanlintu. Ohita pieni kylä jos toinenkin ja kohta et enää edes tiedä missä Ballyssä olet ollutkaan. Rannikolla kun todella monen kylän edessä on liite Bally… (-money, -ness, -castle, -mena, bogey…)

Pysähdy pieniin kyliin, käy pubissa nauttimassa rehtiä maalaisruokaa, lämmittele puutakan edessä ja kuuntele kaihoisia irlantilaisia kansanlauluja. Säikähdä haukkuvaa lammaskoiraa, mene sekaisin auton ilmastointilaitteesta tulevista nautojen voimakkaista aromeista. Istu kivellä, katso merellä tyrskyäviä aaltoja ja unelmoi! Tätä on Pohjois-Irlanti parhaimmillaan, elämänmakuista haaveilua tukevasti jalat savessa.

Jos postaus herätti mielenkiintosi, lue myös juttu Belfastista tästä.