Browsing Category

Ilomantsi

EU:n itäisellä pisteellä

Hattuvaara, Ilomantsi

Tiesitkö, että Suomen ja samalla Euroopan Unionin mantereen itäisin piste löytyy 19 kilometriä Hattuvaarasta Virmajärvellä?

Ei se mitään jos et tiennyt, ei tiedetty mekään kunnes ajelimme kesällä Hattuvaaran ohi ja näimme kyltin itäiselle pisteelle.

Ja kuten meidän reissuilla on tapana – sinnehän oli käännyttävä.

EU:n mantereen maantieteelliset pisteet lyhyesti

Euroopan Unionin pohjoisin piste löytyy myös Suomesta, tarkemmin Nuorgamin kylästä Utsjoelta. Piste on samalla Suomen pohjoisin piste.

Euroopan Unionin itäisin mantereelta löytyvä piste on siis Virmajärvellä, Ilomantsissa.

EU:n eteläisin piste löytyy Punta de Tarifasta, Espanjasta ja EU:n läntisin mantereelta löytyvä piste löytyy Cabo da Rocasta, Portugalista.

Tänään

Kaarsimme auton nokan Polvikosken hiekkatielle joka kulki pitkin metsäistä maastoa. Matkan varrella oli niin metsää, suota kuin pari sodanaikaista taistelupaikkaakin, jotka oli merkitty maastoon. Koska oli myöhä ja aurinko jo laskemassa, jätimme sotamuistomerkit pysähtymättä ja ajoimme naavarikkaiden metsäkaistaleitten läpi Virmajärvelle.

Tällä alueella on mahdollista myös vaeltaa, kunhan pysyy merkityillä reiteillä. Metsähallitus on merkannut rajan läheisyyteen itse asiassa useampiakin vaelluspolkuja, joita pitkin voi tutustua itäsuomalaiseen luontoon parhaimmillaan. Lisätietoja löydät tästä linkistä.

Koitajoen alueella on myös neljä yöpymislaavua sekä vuokramökkejä joissa voi yöpyä, jos haluaa viettää metsäretkellä pidempäänkin aikaa. Ajomatkan aikana hujahti ohi esimerkiksi tien varressa ollut laavu sekä vanha tukkilaiskämppä.

Tie oli hyvin mutkainen, onneksi itäinen piste oli hyvin merkattu tieviitoilla, nimittäin käännöksiä tuli sen verran usein, että olisimme varmasti eksyneet ilman opasviittoja. Rajavyöhykkeen lähestyessä tien molemmille puolille alkoi ilmestyä pylväitä, joiden yläpää oli maalattu keltaiseksi. Oletimme rajan olevan lähempänä kuin koskaan.

Noin kilometri ennen ”pistettä” oikealla puolella oli mahtava hirsinen laavualue, jonka tutkimisen jätimme odottamaan paluumatkaa. Ja löytyihän se itäinen pistekin – melkein. Soratien päässä oli kääntöpaikka, jossa oli hirsirakennus, joka paljastui yhdistelmäksi huussia (likaista sellaista), roskakatosta ja vajaa.

”Huoltorakennus”.

Tästä matka jatkui kävelemällä eteenpäin. Parikymmentä metriä pitkin polkua opastaululle ja muutama kymmenen metriä pitkospuita Rotareiden pystyttämälle paalulle, joka merkitsee Suomen itäisintä pistettä. Tervantuoksuiselta pisteeltä löytyvät myös istuimet ja pöytä evästelyä varten.

Paikka jossa itäinen piste sijaitsee on näin ilta-auringon valossa mielettömän hieno. Kuvittele seesteinen järvenranta, laskeva loppukesän aurinko puiden alaoksilla. Ja hiljaisuus. Säps, tähän kuvaelmaan tulee nyt särö, koska läsnä on kymmenittäin ellei sadoittain iniseviä hyttysiä… Joka tapauksessa paikka on hieno ja ajoituksemme valon suhteen suorastaan täydellinen!

EU:n itäinen piste on mantereella mutta varsinaiset rajapylväät, Suomen sinivalkoinen ja Venäjän punavihreä, sijaitsevat pienellä saarella noin 150 metrin päässä järven keskellä. Niin, vastaranta onkin sitten jo naapurin puolta, tarkemmin Suojärven piiriä ja Karjalan tasavaltaa.

Raja näyttää kulkevan järvessä, koska värikkäitä paaluja kulkee sopivin välimatkoin pienissä saarissa. Tässä kohdin maiden rajat tekevätkin 54 asteen mutkan. Olisiko tässä sitten se kohta rajassa missä on ”Suomineidon beba”? Maantieteellisesti paikka sijaitsee noin 70 kilmometriä idempänä kuin Pietarin kaupunki.

Rajapylväät ovat pienessä saaressa.

Vastaranta on naapurin puolta.

Pienenä faktapakettina seuraava tieto: itse asiassa tässä pisteessä yhtyy kaksi vanhaa raja-osuutta. Ruotsi-Suomen ja Venäjän vuoden 1617 Stolbovan rauhassa määritelty itäisestä pisteestä pohjoiseen ulottuva rajaosuus sekä itäisestä pisteestä etelään oleva rajaosuus, on määritelty Talvisodan jälkeen vuonna 1940 Moskovan rauhassa.

Täällä olisi voinut olla pidempäänkin, jos olisimme varustautuneet paremmin. Mutta eihän tällainen satunnainen matkailija voi tietää mihin nenä vie seuraavaksi. 😉

Sanomme itäiselle pisteelle Adios, ja palaamme takaisin autolle. Vuorossa olisi palata se kilometri takaisin päin tietä ja tutkia havaittu laavualue.

Luppotupa.

Grillikatos.

Huussi.

Laavu- tai paremminkin mökkialue on hienosti tehty, samalla menetelmällä kuin kääntöpaikan harmaantunut hirsirakennus. Alue paljastuu Karhunkämmenen luppotuvaksi, jonne voisi jäädä viettämään aikaa ihan mielellään, vain sauna puuttuu mukavuuksista. Tupa sijaitsee Lahnajärven rannalla, ja tässä kohden vesialueelle meno on sallittua, joten peseytyminen ja uiminen onnistuu järvessä.

Mökin sisältä löytyy tilava tupa, jossa suuri tiilitakka odottaa lämmittäjäänsä. Vieressä on pata, joten myös veden lämmitys onnistuu. Tuvan seinustoilla on mukavasti penkkejä, joissa mahtuisi rankkasateen yllättäessä tarvittaessa nukkumaankin.

Pihalta löytyy erillinen grillikatos, puuvaja sekä huussi, jonka ovi oli valitettavasti jumissa. Kyllä täällä kaikesta huolimatta kelpaisi viettää retkiaikaa makkaraa paistaen ja matkarasituksista leväten. Vink Vink!

Meidän matka jatkui Ilomantsiin hienojen vaara-, suo- ja metsämaisemien saattelemana. Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti, jotta löytää lähes koskematonta erämaata. Sitä nimittäin on myös täällä, Pohjois-Karjalassa!